Missään mediassa tai twitterfacebooksosiaaliyhteisössä ei ole ikinä käsitelty tarpeeksi sitä, miten tärkeä bändi on PMMP.
Asiaa käsiteltiin lähes sopivalla laajuudella Ilosaaressa, mikserikopin oikealla puolella ilotulituksen alla.
Oli Joensuussa muutakin.
Isis-niminen – jotain määrittelemätöntä, ehkä punkgrungepostmetallia soittava – bändi sai kysymään, miksi missään orkesterissa on alle neljä kitaristia.
Ilosaari on iloinen paikka. Järvessä hyppivä ihmisjuna on melkein liian liikuttava näky. Noilla kaikilla on hyvin hyvä olla, ainakin juuri nyt.
Mutta PMMP:n hienous ei ole hyvä mieli, eikä Isiksen voima todellakaan perustu rentoiluun. Näiden suuruuksien taika taitaa olla siinä, että aika hirveän paljon kipua muuttuu puhtaaksi huudoksi yhden keikan aikana – ja jostain syystä se käy hyvin kauniisti.
