Aamulehden päätoimittajan Matti Apusen mukaan kulttuurijournalistit eivät uskalla käsitellä kriittisesti seuraavia pyhinä pidettyjä aiheita:
”Yliopistollinen tutkimus, tanssitaide, kehitysmaatutkimus, naistutkimus, Aki Kaurismäki, kuvataiteen kaanon, tasa-arvoasiain neuvottelukunta, kuka tahansa alle 30-vuotias näyttelijä joka mumisee jotain ‘yhteiskuntavastuusta’, Kiasma, Amnesty International, Juha Siltala, kunkin vuoden kirjallisuuden Finlandia-voittaja, kehitysmaan kadunmies, kaikki Amerikan-vastaiset kansalaisryhmät, videotaide, luonnonsuojelu, harsovaipat, kalevalainen kansanmusiikki, herraviha.” (HS 4. 4.09)”
Naistutkimus, tasa-arvoasian neuvottelukunta… Voi herraisä sentään, ei jaksa edes provosoitua.
Mutta minkä tason yhteiskunnallinen ongelma on kulttuurijournalistien kritiikitön suhtautuminen harsovaippoihin?
Aika iso, jos ja kun harsovaipoilla viitataan minun kaltaisten kaupunkilaistuneiden hipistelijöiden tekopyhään ympäristöhaihatteluun.
Tässä siis harsovaippakriittinen lausunto maanantai-illan ratoksi:
Harsoissa on se ongelma, että kävelevä lapsi saa revittyä harson irti tuhannesosasekunnissa. Luomuekohärötaskuvaippa on tajuttoman paljon helpompi kestovaippa kuin harso, ja kuivuukin paljon nopeammin pesun jälkeen.
Ja sitten vielä sellainen kulttuuripoliittinen lausunto, että kriittisyyttä, kyynisyyttä ja natinaa journalismin saralla kyllä riittää, mutta missä ovat listat hehkutusta kaipaavista aiheista?
Esim. Stalingrad Cowgirls on törkeän hyvä bändi, kutsukaa tasa-arvoasiain neuvottelukunta paikalle, sillä nämä ovat asennemimmejä suoraan Sallasta, enkä edes yritä väittää, etteikö sukupuolella olisi väliä.
6. huhtikuuta 2009 kello 23.28
Hyvä Reetta! Lisää tällaista.
7. huhtikuuta 2009 kello 7.19
Reetta ampuu sallalaisten kohdalla napakymppiin, ihan sen keskelle.
Olen v:sta 1972 alkaen tehnyt schrinkin duunia Lapissa ja huomannut, että Stalingrad Cowgirls – viesti on erittäin syvällä Lapin maaperässä, suorastaan peruskalliossa.
Siinä viestiverkossa, jota S.C. naisittaa, on schrink liki aina voimaton.
Ilmiötä kutsutaan mm nimellä peräkammarinpoika eikä se ole vähenemässä, suhteellisesti.
Härö tahtoo elokuvissaan olla aika liki napakymppiä osuva.
Näkymätön Elina (TV-1, Kotikatsomo, 6.4.) kertoo saman kuin Räty ja Stalingrad Cowgirls.
Viesti sallalaisilta, Häröltä tai Keltinkangas-Järviseltä:
Nainen ja mies kulkevat eri teitä – alusta alkaen, jo kauan ennen sosiaalipsykolgista tasa-arvo-dilemmaa.
7. huhtikuuta 2009 kello 9.47
Reetta sanoo: ”Naistutkimus, tasa-arvoasian neuvottelukunta… Voi herraisä sentään, ei jaksa edes provosoitua. ”
Ei olekaan mitään tarvetta provosoitua. Akateemisen feminismin ja naistutkimuksen nimissä harrastetaan Helsingin yliopistolla vasemmistolaista pseudotiede huuhaata.
Näitä kauniita aatoksia symppaavien lehtien toimituskunta taas ei tahtoisi sanoa mitään ikäviä asioita näistä naistutkimuksen bakkanaaleista.
Ihan validi huomio Matti Apuselta. Mitä tässä huomiossa, Reetta, sinun mielestäsi on niin hurjan provosoivaa?
- Ville
7. huhtikuuta 2009 kello 12.00
Minäkin näkisin hehkutuksen puutteen kritiikittömyyttä harmillisempana. Suomessa on vallalla kummallinen illuusio kriittisyydestä älykkyyden mittarina. (Ehkä siksi amerikkalaisia pidetään täällä hieman blondeina, kun he suhtautuvat moniin asioihin pääsääntöisesti positiivisesti…)
Ehkä on helpompi säilyttää kasvonsa ylenkatsomalla kaikkea, kuin tykätä jostain väärästä, IIIK. Voi meitä.
7. huhtikuuta 2009 kello 12.29
Ihastuttava sana tuo harsovaippa. Apunen tarkoittanee kestovaippaa. Ehkä hänellä ei ole (pieniä) lapsia, kun termit ovat hakusessa. Ystäväperheessä, jossa käytetään molempia, sanotaan: kestovaippa ja kerskavaippa. Kuvaavia sanoja, tosin myös asenteellisia. Riippuu mistä katsoo. Ja missä iässä. Harsovaippaa parempaa kangasta vauvan kaikkinaiseen pyyhkeilyyn on vaikea löytää. Eli sen voi käyttää muuallakin kuin housuissa, joissa se ei edes ole tarpeeksi imukykyinen.
8. huhtikuuta 2009 kello 19.53
Jotta saisimme aikaan todellista harsovaippajournalismia, on pakko sanoa, että niistä perinteisistä harsovaipoista voi olla montaa mieltä: minusta harsot olivat aivan mainioita villavaippahousujen alla. Yli vuosikkaan lapsen kanssa tosin lipsahdin jostain syystä kerskavaippoihin, kenties kaikki johtui sittenkin harsovaipan paikallaan pysyvyydestä? Siinäpä olisi tutkimista jopa tutkivalle journalistille. Tai ainakin kuluttajasivujen parissa puurtavalle journalistille.
Kalevalaisesta kansanmusiikista on muuten sanottava, että Suomessa on tosi hienoja kansanmusiikin ammattilaisia, joiden tuotoksissa on särmää vaikka millaiselle journalismille.
8. huhtikuuta 2009 kello 23.55
Pyhiä asioita lehdistössä on varmaan juuri nuo Apusen mainitsemat asiat. Syynä tähän on rivitoimittajan arvomaailma.
Vapaasti arvosteltavaa riistaa taas ovat: miehet, ydinperhe, biologinen isä, uskovaiset, nurmijärvi jne. Syynä jälleen rivitoimittajan arvomaailma.
Mutta: yllättäen voidaan havaita ristiriitoja: Maahanmuuttajat ovat olleet lehdistölle ja poliitikoille pyhiä, mutta Halla-Ahon ja kumppanien myötä kuvanraastajat ovat nousseet esille. Seurauksena maahanmuuttajista on tullut paljon keskustelua. Eri mielipiteet ovat yllättäen päässeet esille lehdistöstä riippumatta.
Mutta 2: sama ristiriitainen suhtautuminen voidaan huomata suhteessa naisasiaan ja feminismiin. Lehdistölle ja monille poliitikoille asia kuuluu pyhiin juttuihin, mutta netin keskustelupalstoilla femmarit saavat jatkuvasti turpiinsa eli kuvanraastajat ovat vauhdissa. Mutta: tämä ristiriita ei ole purkautunut poliittiseen keskusteluun kuten maahanmuutto. Miksiköhän ei? Pelko?
9. huhtikuuta 2009 kello 9.22
Blogeissa ja keskustelupalstoilla käsitelään valtamedian tietoisesti vaientamia asioita. Rintama kuitenkin rakoilee, koska Aamulehti on alkanut ottaa niitä esille.
Lama lopettaa naistutkimuksen rahoituksen ja hyvä niin.
9. huhtikuuta 2009 kello 10.13
Tää on aika paha:
Tasa-arvoyksikön henkilökunta
Asikainen Annamari
Heinilä-Hannikainen Tarja
Huovinen Johanna
Lundström Susanna
Martikainen Riitta
McAteer Mari-Elina
Onwen-Huma Hanna
Pajula Birgitta
Raevaara Eeva
Seligson Anna
Sinclair Pamela
Siukola Reetta
Tulkki Terhi
Tynkkynen Leena
Viitamaa-Tervonen Outi
Yli-Pietilä Päivi
Eikö kulttuuritoimittaja löydä tästä tosissaan mitään arvosteltavaa, vai onko Apunen oikeassa?
9. huhtikuuta 2009 kello 11.48
Apunen on oikeassa, luonnollisesti, ja mun ah niin vaikeasti avautuva pointti on se, että KUINKA ilmeisiä asioita Apusen listalla otetaankaan esille.
Rautalankaa:
Naistutkimus on aika samanlainen tieteenala kuin niin moni muukin – kaikenlaista viheltäjää on liikkeellä ja kaikenlaisilla motiiveilla. Eli tietenkin naistutkimusta pitää kritisoida, se vaan on minusta jo aika haukotuttava ajatus, että sitä ei kritisoitaisi, koska joku femmaritoimittajajoukko vahtii ettei kukaan vaan sanoa pahaa sanaa naistutkimuksesta.
Entäs tämä neuvottelukunta?
No voi kun koko instanssi ei aiheuta useimmissa femisteissä, naisissa tai kulttuuritoimittajissa – tää viimeinen on arvaus – juuri minkäänlaisia väristyksiä. Että miksi ihmeessä se olisi joku musta piste? Femmarit kai tässä yhteiskunnassa lujimpaa mekastavat esim. yleisestä asepalveluksesta – että miksi vain miehet joutuvat (!) armeijaan. Tasa-arvo on tasa-arvoa sukupuolesta riippumatta.
Ja näistä syistä siis huokailin vähän listan naisasia-kohdille.
Mutta meitä harsovaippaihmisiä ei riittämiin kritisoida tai kyseenalaisteta, se on toimittajakunnan koostumuksesta johtuva puute. Mielestäni hyvä pointti, ja nytkin olen ihan tosissani.
Eiköhän joku vielä ota tämänkin asian käsittelyyn, vaikkapa Apusen innoittamana.
9. huhtikuuta 2009 kello 11.51
Kaikilta femmareita kavahtavilta miehiltä on kysyttävä, että mitä ajattelette nöyryyttävästä, raastavasta ja elämän pitkäjänteisen suunnittelun estävästä pätkätyökierteestä, joka jatkuu nuorten naisten kohdalla yleensä vuosia pitempään kuin nuorten miesten kohdalla?
Minä olen siitä huolissani ja pahoillani. Samaan aikaan olen pahoillani niistä vaikeista asioista, joita nuoret miehet kohtaavat nuoria naisia enemmän. Olenhan pienten poikien äiti ja vähän isomman pojan isosisko, työelämässä kyykytetty ja muita kyykytettyjä tunteva nainen.
Minusta nämä molemmat ovat tasa-arvokysymyksiä, eivät nokittelukysymyksiä. Mutta mitä mieltä te arvoisat herrat olette?
9. huhtikuuta 2009 kello 11.57
Lisää rautalankaa:
”Eli tietenkin naistutkimusta pitää kritisoida, se vaan on minusta jo aika haukotuttava ajatus, että sitä ei kritisoitaisi, koska joku femmaritoimittajajoukko vahtii ettei kukaan vaan sanoa pahaa sanaa naistutkimuksesta.”
Enpä ole yhdenkään toimittajan vielä nähnyt naistutkimusta kritisoivan. Ne pari naistutkimusta negatiivisesti liippaavaa teosta, Mies vailla tasa-arvoa ja Keisarinnan uudet (v)aatteet, taas saivat mediassa, Hesarissakin, niin tyrmäävän tuomion että pakostakin alkaa vainoharhainen silmä pälyillä uhkaavaa femmaritoimittajajoukkoa…
”Femmarit kai tässä yhteiskunnassa lujimpaa mekastavat esim. yleisestä asepalveluksesta – että miksi vain miehet joutuvat (!) armeijaan.”
Oletko tosissasi? Femmarit eivät korviaan lotkauta asepalvelukselle, joitain pakollisia siunasteluja tai älyttömyyksiä (”lopetetaan koko armeija!”) lukuun ottamatta. Lue vaikka Moilasen blogia niin ymmärrät paremmin, mitä asioita ne femmarit oikein ajavat:
http://blogit.yleradio1.yle.fi/tultamunille
16. huhtikuuta 2009 kello 21.40
”Ja sitten vielä sellainen kulttuuripoliittinen lausunto, että kriittisyyttä, kyynisyyttä ja natinaa journalismin saralla kyllä riittää, mutta missä ovat listat hehkutusta kaipaavista aiheista?”
Ai jaa! No nyt käsitän ja näinhän se onkin. Olen samaa mieltä, että hehkutus voittaa nitinän. Mutta kuka kirjoittaa näitä kiihkeän hehkuttavia uutta avaavia kirjoituksia? Ei ainakaan yksikään naispuolinen kansanedustaja, hah hah
Mutta ivallisuus sikseen. Antakaamme yhteisymmärrykselle ja hyville fiiliksille mahdollisuus, ainakin seuraavaan raivokohtaukseen asti. Valitettavasti nuo Stalingrad mimmit ovat ja tod. näk. tulevat olemaan kaltaisilleni miehille ikuisesti tuntemattomia.