Kulttuuritoimitus listasi loppiaisen Hesarissa viime vuoden taide-elämyksiä.
Melkein kaikki mun omat kulttuurielämykset sijoittuvat pimeälle Töölönlahdelle, korvien väliin. Ehkä niistä löytyisi myös onnen lauluja, vaikka tietenkin suurimmassa osassa it’s my own cheating heart that makes me cry.
Mutta oli yksi muukin kulttuuritapaus, teatterin pimeydestä: High Heels Society.
Se on Sofi Oksasen ja kumppaneiden nykyteatteripamflettimusikaali, joka on niin emansipoitunut nutturoista ja yliakateemisesta naisasiakeskustelusta, että se on ihan täyttä telaketjua ja korkkaria koko show. Ah, asiaa!
Ja arvatkaas mitä, ihan kohta ilmestyy kulttuurielämys nimeltä Samuli Putron soololevy. Elämä on juhla, niin se onkin näinä päivinä.
8. tammikuuta 2009 kello 15.20
Kuvittele:
1- saunan ja oluiden sijasta lähden työkavereiden kanssa, jotka ovat kaikki miespuolisia insinöörejä, katsomaan feminististä pamflettimusikaalia
2- poistun kotini mukavuudesta ja lähden pakkasessa Helsinkiin katsomaan feminististä pamflettimusikaalia, mistä vielä maksan sisäänpääsyn
Not.
8. tammikuuta 2009 kello 15.36
Juha, mä en missään oloissa ehdottaisi sulle feminististä pamflettimusikaalia, jos vaihtoehtona on kaljaa insinööriseurassa.
Mut silti, HHS:n yks biisi alkaa näin:
makaan matolla, joka on imenyt kaiken
kuin hyvä tyttö
juon viinaa ja poltan kukkaa
jotta en haluaisi panna sua
8. tammikuuta 2009 kello 16.25
Oho!
Hmmm….