Juuri tästä on kyse hevimusiikissa. Toimittaja Ayla Albayrak kertoo irakilaisesta hevibändistä, jonka parikymppiset jäsenet ovat nyt pakolaisina Turkissa:
”Metallimusiikki oli Riadille henkinen pelastusrengas. Riad uskoo, että jos hän ei olisi kanavoinut ahdistusta soittamiseen, eläisi hänkin ehkä väkivallan kierteessä – tai olisi kuollut. Kuolemanpartiot Irakissa värväävät juuri hänen kaltaisiaan nuoria, turhautuneita miehiä. ” (HS kulttuuri 14. 4. 08)
Hevi pelastaa nuoret miehet, ehkä koko maailman.
16. huhtikuuta 2008 kello 12.16
Ei hevi välttämättä jokaista pelasta, vaan yleisesti ottaen se, että kukin saa yksityiselämässään, muita vahingoittamatta, harrastaa, toteuttaa itseään ja purkaa paineitaan juuri sillä tavoin kuin itse parhaaksi näkee, kenenkään muun ennakolta estämättä tai jälkikäteen sanktioimatta. Tämä pätee yhtä hyvin irakilaisiin nuoriin kuin pohjoisten holhousvaltioiden ministereihinkin.