Kollegat Hesarissa ja täällä HS-blogeissa kirjoittavat tänään blogeista.
Leikitäänpä siis hetki, että tämäkin olisi OIKEA blogi – lainaan toimittaja Jussi Ahlrothia:
Blogi tulee ilmaisusta “web log”, jossa log tarkoittaa lokia. Kuin merikapteenin lokikirja, se kertoo missä aalloilla on seilattu. Kapteenin tavoin blogien kirjoittajat keräävät omasta näkökulmastaan olennaisia linkkejä, julkaisevat ne blogissaan ja luovat näin järjestystä internetin valtavaan sisältömäärään.
Tämä merikapteeni on tänään nähnyt yhden erittäin olennaisen kirjoituksen, se kyllä ilmestyi paperilla, mutta sitä kapteeni ei pidä ongelmana.
Annamari Sipilä kirjoittaa briljantissa kolumnissaan Hesarin sunnuntai-sivuilla:
Kyllä, naisen totta totisesti kannattaa antaa miehensä olla perheenpää. Mutta ei minkä tahansa naisen. Naisella on varaa vetää perinteistä naisen roolia vain, jos hän on vähintäänkin keskituloinen (miespalkkojen mittarilla) feministi, joka selviäisi ilman miestäkin.
Kaikille muille perinteiseen naisen rooliin uppoutuminen on vaarallista. Siihen kehottaminen on suorastaan vastuutonta. Britanniassa tehtiin äskettäin selvitys, joka paljasti, mitä vaimojen mielessä oikeasti liikkuu. Kyselyn mukaan noin puolet aviovaimoista jättäisi miehensä, jos heillä vain olisi siihen taloudelliset edellytykset. Nämä naiset eivät tarvitse HNMKY:n avioliittokoulua. He tarvitsevat omaa rahaa ja riippumattomuutta. Ehkä aviossakin olisi sitten hauskempaa.
Rikkailla on tapana ylistää elämän yksinkertaisia iloja kuten kaivovettä tai kauravelliä. Köyhät tietävät, että helppo se on rikkaan puhua, kun ei tarvitse pelkällä vedellä ja vellillä elää.
Sama pätee perinteiseen naisen rooliin. On kivaa olla heikko nainen, levitellä käsiä, leipoa omenapiirakkaa ja ylistää miestä. Mutta olennaista on tietää, että pelin voi viheltää poikki milloin vain haluaa. Alistumisesta voi nauttia vain se, jota ei voi alistaa.
Niin!
Tämän päivän lokikirjassa voisi mainita myös sen, että Veelan kannattaisi aloittaa muotiblogin pitäminen. Mikä riippumattomuus katumuodista ja patriarkaatin paineista: Espanjan pelipaita röyhelömekon päällä.
16. maaliskuuta 2008 kello 17.00
Joo. Kai se on vähän noinkin. En tiedä muistaako HNMKY lisäksi sanoa että oikeastaan molempien pitää alistua. Mutta kummankaan ei tule alistaa. Omaa rahaa on hyvä olla, ja riippumattomuutta, mutta se ei poissulje perinteitä.
Olisi kiva jos olisi iso purjevene. Mutta valitsin silti talon ja 3 lasta, eli sitä alistumista…. Jos vaimo sanoo haluavansa tiettyjä kenkiä, tai mekkoa, sanon että käy ostamassa. Emme silti ole rikkaita. Nautimme kauravellistä, sekä spelttipuurosta (vihje: se on todella kivan makuista) ja vedestä usein, mutta silloin tällöin ostan itselleni meetwurstia ja Sandelsia, kuin myös konjakkia. Vaimo paheksuu sitä, siis sitä meetwurstia.
On sekin totta että vaimon palkalla ei ylläpidettäisi tätä taloa ja 3 lasta. EI tosin yksin minun palkallakaan. Meillä ei siis kummallakaan yksin ole varaa tähän. Minä hoidan raha-asiat, ja sanon laskujen maksun jälkeen, että nyt on seuraavaan palkkapäivään asti X euroa. Minulla on jopa käyttöoikeus kummankin tiliin, koska minun tili ei siinä yksin riitä. Vaimo tekee suurimman osan ruokaostoksista. Kai olemme niitä perinteisiä.
Eikun jaa, yhdessä asiassa minä en ole perinteinen. Heikkouteni on fiksut hymyilevät naiset. Ei povipommit. Joo, tunnustan, epäilen Reetan olevan yksi edellämainituista.
Perinteisessä mallissa on puolensa. Aika suuri määrä perinteitä on ihan ok. Mutta perinteisyys pitää ottaa riittävän monipuolisesti.
16. maaliskuuta 2008 kello 17.51
No mutta tämähän on mitä oikein blogi!
Minkä tahansa määritelmän antaa mille tahansa, jotain kiinnostavaa luiskahtaa raoista pois. Aina.
Esan jutun lähtökohta oli kansalaisjournalismin käsite, joten kirjoitin siltä pohjalta.
Menen muuten ensi viikolla höpisemään Taikin taidekasvatuksen opiskelijoille blogeista. Annoin heille etukäteen listan blogeja, joita seurata.
Ainoa HS-blogi, jonka listalle laitoin, oli Mitä ajattelin tänään.
16. maaliskuuta 2008 kello 21.09
Hahaa, taikin taidekasvatuksen opiskelijat! Missä olette! Hauskaa, jos jossain täälläkin. Vai ettekö tee läksyjä?
Minunkin mielestä tämä on blogi, kyllä, mutta yksi hassuimmista havainnoista täällä blogosfäärissä – vieläkö tämä sanan on muodissa? – on, että blogeja halutaan kovasti luetteloida oikeisiin blogeihin, ja ei-niin-oikeisiin blogeihin. Vähän samaan teemaan liittyen: ns. viihdeblogien suosio tuntuisi olevan hienoinen pettymys joillekin ”oikeille” bloggaajille. Käykää ihmiset lukemassa neuleblogeja! Sieltä löytää kansalaisjournalismia, ja todella hyviä ohjeita kantalapun tekemiseen.
Yhteiskunnallisesti, tai poliittisesti, merkittäviin blogeihin lisäisin muuten noi maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvat foorumit. Siellä samanmieliset vahvistavat toisiaan, kuten niin monissa muissakin blogeissa.
17. maaliskuuta 2008 kello 11.32
”Yhteiskunnallisesti, tai poliittisesti, merkittäviin blogeihin lisäisin muuten noi maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvat foorumit. Siellä samanmieliset vahvistavat toisiaan, kuten niin monissa muissakin blogeissa.”
Joo, on ne samanmieliset sitten sikoja! ja vielä maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvia!!
17. maaliskuuta 2008 kello 23.07
Voi kun joku joskus määrittelis OIKEAN.
Olis niin kauhean mielenkiintoista tietää, mitä se on.
18. maaliskuuta 2008 kello 5.36
”Siellä samanmieliset vahvistavat toisiaan, kuten niin monissa muissakin blogeissa.”
Eikä ilmiö suinkaan pääty blogeihin – mm. erään maamme suurimpiin kuuluvan sanomalehden journalismissa ovat tarkkasilmäisimmät lukijat havainneet tiettyä samanmielisyyttä jo vuosia.
18. maaliskuuta 2008 kello 8.47
Oikeiden ja väärien blogien määrittelijät ovat samanlaisia ihmisiä kuin ns. rokkipoliisit. Ehkäpä sisäinen epävarmuus ajaa heitä epätoivoisesti määrittelemään oikeita ja vääriä asioita.
Tosikkous on tylsää, ainakin minusta.
18. maaliskuuta 2008 kello 8.49
Henri K. Mitä ihmeen sikoja?
Kiinnitin kommentissani vain huomiota siihen, että yhteiskunnallisesti merkittäviä blogeja on muitakin kuin Perässähiihtäjä ja kansanedustaja Kasvi. Esimerkiksi juuri nämä maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvat. Niissä on selvästi löydetty yhteisö, ja yhteinen sävel, varsin merkittävästi yhteiskunnallisesta aiheesta.
Mutta mistä tämä herkkyys? Pelkkä asian mainitseminen tulkitaan kannanottona.
18. maaliskuuta 2008 kello 8.54
Esa Mäkisen jatkojuttu yllä mainitusta bloggausjutusta täällä:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/1135234883841
18. maaliskuuta 2008 kello 10.00
Tämä on aivan mukava small talk blogi. Ja juuri se on se mitä suomalaisten pitäisi opetella, kuulema. Eli lisää tälläsia, turha kuunnella räksyttäjiä. Jos haluaa syvämietteisiä otsanrypistys blogeja on niitäkin olemassa jos joku kaipaa.
Onko kellään tekstari blogia? Niinku että voisi lähettää blogiin kommentin tekstiviestillä? Ja blogitekstin voisi tilata kännykkäänsä lähettämällä ensin viestin numeroon xyz, ”vain 50cent”. Tässä laijissa suomalaisilla olisi hyvä alkuvauhti.
18. maaliskuuta 2008 kello 10.35
HS:n toimittajien maininnat maahanmuuttokriittisyydestä ja samanmielisyydestä tuppaavat yleensä olemaan kannanottoja. Oma merkintäsihän oli tietenkin poikkeus.
18. maaliskuuta 2008 kello 10.47
”yksi hassuimmista havainnoista täällä blogosfäärissä – vieläkö tämä sanan on muodissa? – on, että blogeja halutaan kovasti luetteloida oikeisiin blogeihin, ja ei-niin-oikeisiin blogeihin”
Minusta vastaavanlainen vaatimus esiintyi kyllä aika selvästi Esan jatkojutussa, jossa määriteltiin oikeanlaista sisältöä, jota blogeissa ilmeisesti pitäisi olla, jotta ne täyttäisivät oikeanlaisen kansalaisjournalismin määritelmän. Näinikkää:
”blogien nostamat aiheet ovat usein teknologiaan keskittyviä. Esimerkiksi pitkäaikaissairaiden hoitajaongelmat eivät yleensä nouse laajan blogikeskustelun aiheeksi.”
Ja sitten on tietysti tämä, että (esimerkiksi) blogit voisi selkeärajaisesti jakaa ”asiaan” ja ”viihteeseen” ja esimerkiksi muotiblogit tai käsityöblogit olisivat selkeästi näistä kahdesta selkeästi ”viihdettä”.
3. huhtikuuta 2008 kello 16.31
Heipparallaa. Viitsitkö hieman avata tuota ”Brittitutkimusta”, eli kenen tutkimus ja missä on julkaistu? Tuo luku on meinaan aikas uskomaton.
Sen verran olen itsekin erilaisia markkinointitutkimuksia ym. tehnyt, että tiedän kysymyksen asettelun voiman. Olen melko varma, ettei luku ole yli kymmentä, jos brittinaisilta kysyttäisiin: ”Would you get a divorce if you had more money?”. Voin toki kysyä Sipilältä itseltäänkin…