Hitaalla ratikkamatkalla:
Naiset eivät osaa meikata sen paremmin kuin miehetkään. Se ei ole geeneissä, sitä pitäisi harjoitella. Miten luomivärejä käytetään? Tökätään sormella kaupassa kivalta näyttänyttä väriä ja sipaistaan luomelle – samalla toivotaan, että väri ei näkyisi kovin paljon, mutta ehkä kuitenkin toisi silmiin häivähdyksen vaikka ivory blush pinkkiä.
Kun vanhenee, tulee ryppyjä. Niitä on hyvä kutsua elämän jäljiksi ja ravita kalliilla seerumeilla.
Naiset ovat miehiä useammin marttyyreja.
Miehet ovat naisia useammin hauskoja (yksi selitysyritys asiasta Vanity Fairin jutussa).
Naiset sitä ja miehet tätä -höpinät ovat sairaan ärsyttäviä.
Ei se ole mikään ale, että Nectarinin ikkunoissa lukee – 25 %. Olen sanonut tämän ennenkin: ale on ale on ale on ale on vähintään miinus viiskyt, mieluiten seitkyt.
Lapset tunnistavat hitit.
Akseli Ensemblen nuoret taiteilijat (mikä on tämä maailma, jossa kaikki alle suuret ikäluokat ovat nuoria) ovat melkein liian lahjakkaita ja kipuilevia ja ”subjektiivisista kokemuksista kumpuavia”. Ihme kun eivät haastattele isä Ambroriusta muinaiskreikaksi. Mutta kiinnostava sakki se on, ehdottomasti.
Seisovasta pöydästä syö aina liikaa (ois pitänyt ottaa enemmän herkkusieniä ja vähemmän leipää).
Ironiaa ei tajuta.
Ultra Bra oli hyvä yhtye.
Taidan olla ainoa tässä ratikassa, joka odottaa kiivaasti kevään eduskuntavaaleja.
Millainen olisi Irak nyt, jos Bush olisi päättänyt toisin?
Milloin Prison Breakistä saa lisää jaksoja?
Sööttejä nuoria Nytissä käymässä olleessa teinien tv-raadissa (juttu tulossa! skuuppi!). Melkein muistan, millaista oli olla kolmetoistavuotias.
Olis pitänyt ostaa vanhojen tavaroiden kaupasta se maljakko. AINA pitäisi varalta ostaa, ettei myöhemmin kaduta.
Petteri Jussila… Ei mitään siitä.
Pitäiskö Matin poistaa Susan kännykän osoitteistosta, vai pitäiskö Susanin lopettaa saapuneet-kansionsa sisällöstä raportointi?
Ratikkamatka on hidas. Olisi kannattanut kävellä.
