Mikä hävittää hyvinvointivaltion?
7. 2. 2008 kello 12:22 J. P. RoosTässä blogissa on pääasiassa ollut työttömyyskorvausten, toimeentulotuen, asumistuen kaltaiset etuudet, niin kuin oikein onkin kun puhutaan perustoimeentulosta. Useimmat kirjoittajat ovat kantaneet huolta erilaisista rajoituksista ja puutteista, niin kuin allekirjoittanutkin. Jotkut ovat sitten taas kantaneet huolta siitä että valtio (ja kunnat) joutuisivat elättämään kaikenlaisia lusmuja joille ei pitäisi mitään antaa (esim juopot joille ei saa antaa mitään).
Yksinkertainen tosiasia on kuitenkin se, että perustoimeentulo ei suomalaisen sosiaaliturvan kokonaisuudessa ole mitenkään merkityksellistä: se ei maksa juuri mitään ja se ei heiluta suomalaista hyvinvointivaltiota nyt tai tulevaisuudessa
Käykääpä vaikka katsomassa Otakantaa-sivustoja joilla myös toivotaan kansalaisilta kannanottoja SATA-komitean toimeksiantoon. Tuoreimman tilastotiedon mukaan suomalaisista sosiaalimenoista ruhtinaalliset 0.9% kuluu toimeentulotukeen, 1% asumistukeen, työttömyysturvaan (ml ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset) 6.4% ja sairausvakuutus 8.1%. Leijonanosan sosiaalimenoista vievät (jo nyt) ansioeläkkeet (36%). Tulevaisuudessa erot ovat vielä hurjempia.
Toisin sanoen: suomalaisen hyvinvointivaltion kohtalonkysymys eivät ole perustoimeentulo eikä myöskään sosiaalipalvelut (niihin menee 12.6 % sosiaalimenoista), vaan eläkemenot ja terveyspalvelut. Kaikki se näpertely joka tähän mennessä on kohdistettu perustoimeentuloon on lähinnä kiusantekoa: luodaan turhia väliinputoajaryhmiä, suljetaan pois ryhmiä jotka tarvitsisivat eniten apua (esim 300 päivää kauemmin sairastavat!). Kelan tutkija Pertti Honkanen on esittänyt havainnollisen laskelman: perheessä jossa toinen puoliso on pitkäaikaistyötön eli saa työmarkkinatukea, toisen puolison ei yksinkertaisesti kannata olla töissä ennen kuin hän ansaitsee reilusti yli 3000 euroa bruttona. Siis reilusti yli suomalaisten keskitulojen! Pelkän toimeentulotuen, asumistuen, työmarkkinatuen ja lapsilisien yhdistelmä tuottaa n. 100 euroa vähemmän nettotuloja kuin 3000 euron bruttotulot toisella puolisolla toisen ollessa työtön! Tottakai tässä on erona se, että edellisessä tapauksessa yhteiskunta valvoo tarkkaan kaikkea mitä perhe tekee, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa ihmiset saavat vapaasti itse päättää miten rahansa käyttävät eikä kukaan kontrolloi mitään. Toisaalta on epäilemättä mukavampaa olla kahdestaan kotona (lasten kanssa) kuin tehdä jotain paskahommia.
Eli sanoisin asian näin: SATA komitean ei missään nimessä pidä kantaa huolta siitä miten pakottaa ihmisiä töihin! Ja komiteassa olevat ansioperustaisen sosiaaliturvan “vartijat” (heidän perustehtävänsä on pitää huoli ettei ero perustoimeentulon ja ansioperustaisen sosiaaliturvan välillä supistu) voisivat pikemminkin miettiä sitä, miten pitkäaikaistyöttömät saadaan järkevän toiminnan piiriin eikä tällaista estetä typerillä määräyksillä (kuten opiskelukielloilla!). Pakottamisen sijasta riittää erinomaisesti se, että työn tekemistä ja muutakaan toimintaa ei estetä turhilla rajoituksilla.
Entä sitten eläkkeet ja terveydenhoito, jotka yhdessä nyt muodostavat yli 51 % sosiaalimenoista ja tulevat kasvamaan? Tämä ei kuulu SATA-komitealle eikä myöskään minun toimeksiantooni, mutta silti pari kommenttia. Laskennallisesti tilanne on seuraava: tällä hetkellä jo n. 50 % suurista ikäluokista on eläkkeellä, joten mitään valtavaa lisäystä ei ole tulossa. Eläkeikä on noussut joten eläkkeelle siirtyminen hidastuu jonkun verran. Eläkeläiset ovat selkeästi terveempiä joten myös keskimääräiset terveydenhoitokustannukset tulevat olemaan alhaisempia kuin aikaisemmin.
Se mistä tässä yhteydessä ei ole lainkaan puhuttu, ovat eläkerahastot. Suomessa on tällä hetkellä rahastoituna työeläkkeitä varten n. 120 miljardia euroa. Kansainvälisesti tämä on erittäin iso summa. Venäjän öljyrahasto on suunnilleen saman kokoinen. Ranskassa eläkerahastot ovat n 30 mrd euroa. Norjassa vielä muutama vuosi sitten kuuluisa öljyrahasto oli vain vähän isompi kuin suomalaiset eläkerahastot mutta nyt on tullut reilusti kaulaa (Norjan rahastot ovat yli 300 mrd €). Silti eläkerahastot ovat erittäin merkittäviä. Niiden arvioidaan laskennallisesti kattavan n kolmanneksen kokonaiseläkevastuusta, mutta käytännössä siis eläkekulut saavat nousta tosi reilusti ennen kuin Osku Pajamäen sukupolvi joutuu maksamaan ahneiden suurten ikäluokkien eläkkeitä. Jostain syystä vain tästä ei puhuta. Ollaan ikään kuin eläkerahastoja ei olisi tai niitä ei voisi koskaan käyttää siihen tarkoitukseen mihin niitä on kerätty. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ilmiö. Esimerkiksi edellisessä blogissa mainitsemassani Nordic Model-raportissa eläkerahastoja ei oteta huomioon muuten kuin valtionvelan laskennassa. Huomattakoon kuitenkin, että näitä rahastoja ei saa käyttää muihin kuin eläkkeisiin, ei siis vaikkapa valtionvelan maksuun. Tästä saamme kiittää sitä, että eläkerahastot ovat yksityisessä hallinnassa: jos ne olisivat olleet valtion rahastoja, niin tuskinpa niitä enää olisi olemassa.
Toisin sanoen, ilman todella rajua maailmanlaajuista talouskatastrofia suomalainen hyvinvointivaltio ei ole taloudellisesti uhattuna. Ainoa uhka mikä siihen kohdistuu on juuri tuo johtavien talousasiantuntijoiden (Korkman, Honkapohja, Sailas &co) into purkaa hyvinvointivaltio ennen kuin siihen on mitään tarvetta. Ja silloin kun purkaminen kohdistuu siihen osaan hyvinvointivaltiota joka maksaa kaikkein vähiten ja jolla ei taloudellisesti ole mitään merkitystä, niin perusteena ovatkin aivan muut asiat kuin ne joita julkisuudessa esitetään.
7. helmikuuta 2008 kello 14.59
Kiitos hyvästä kirjoituksesta, olen löytänyt blogin vasta hiljattain.
Olen kolmikymppinen työtön. Nyt 14. kuukausi menossa, korkeakoulun käynyt. Silmiin pisti tuo sana “opiskelukielto”. Voisiko tuosta saada tarkempaa tietoa jostain? Mitä tämä tarkoittaa? En ole kuullut siitä aiemmin. Tämä erityisesti siksi, että olen miettinyt uudelleenkouluttautumista. Eli mitkä ovat ne kriteerit joilla opiskelukielto voidaan määrätä?
Totta kai kyseessä lienee jokin poikkeustilanne, koska nyky-Suomessa työelämästä on tullut pelkkää akrobatiaa, ainakin siltä tuntuu. Mutta terminä em. tuntuu käsittämättömältä, jos kerran työttömyyttä halutaan vähentää ja ehkäistä.
Nimim. tietämätön.
7. helmikuuta 2008 kello 23.43
Yksinkertaistaen: yhteiskunta maksaa työttömille päivärahaa ja opiskelijoille opintotukea. Jos työtön alkaa opiskella, hän muuttuu työttömästä opiskelijaksi, ja opiskelija saa paljon vähemmän rahaa kuin työtön. Kukaan ei varsinaisesti kiellä työtöntä ryhtymästä opiskelijaksi, mutta jos hänellä ei satu olemaan säästöjä, niin hän joutuu todennäköisesti ottamaan opiskelua varten tuhdin lainan (ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa asumiskustannukset ovat korkeat). Systeemi on tällainen, valitettavasti.
8. helmikuuta 2008 kello 3.39
Jos olet läsnäolevaksi ilmoittautunut yliopistolla (kai muutkin koulut), et voi nostaa ansiosidonnaista. Vaihtoehtosi ovat opintotuki (jonka pienuudelle ei kehtaa enää edes nauraa) ja yleinen toimeentulotuki.
JPR: Lain ideana on että pitää olla työmarkkinoiden käytettävissä. Tutkinto-opiskelija ei lain mukaan ole. Sen sijaan viranomaiset saavat kyllä määrätä työttömän opiskelemaan vaikka mitä turhaa.
8. helmikuuta 2008 kello 9.46
Yksi näkökulma Suomalaisesta sosiaaliturvakeskustelussa on mielestäni puuttunut kokonaan. Periaatteessa nykyisessä talousjärjestelmässä ei kaikilla saa mennä hyvin. Meillä on talousteorioita mm. NAIRU (Non-Accelerating Inflation Rate of Unemployment), joka määrittelee kuinka suuri osa Suomalaisista on oltava työttöminä tai muuten huono-osaisena ettei inflaatio karkaa pilviin.
Ovatko tuollaiset talouden teoriat sitä paljon puhuttua vaalien jälkeistä “reaalipolitiikkaa”?
Olenko aivan väärässä, kun pelkään, että yllä olevan mukaan, sosiaaliturva on säädettävä sellaiseksi, että huono-osaisia on… sanotaanko talouspolitiikan kannalta riittävästi?
8. helmikuuta 2008 kello 13.37
“SATA komitean ei missään nimessä pidä kantaa huolta siitä miten pakottaa ihmisiä töihin! Ja komiteassa olevat ansioperustaisen sosiaaliturvan “vartijat” (heidän perustehtävänsä on pitää huoli ettei ero perustoimeentulon ja ansioperustaisen sosiaaliturvan välillä supistu) voisivat pikemminkin miettiä sitä, miten pitkäaikaistyöttömät saadaan järkevän toiminnan piiriin eikä tällaista estetä typerillä määräyksillä (kuten opiskelukielloilla!). Pakottamisen sijasta riittää erinomaisesti se, että työn tekemistä ja muutakaan toimintaa ei estetä turhilla rajoituksilla”.
Tässähän sinä mielestäni sen itsekin sanot. Nämä esim. työmarkkinatilannetta ja samalla ihmisten toimeentuloa kyttäävät virka-asemassa olevat tahot omalla asenteellaan ja puutteellisella osaamisellaan hyvin pitkälle luovat sellaista ilmapiiriä, joka motivoi erittäin negatiivisella tavalla. Jos yhteiskunnassa ei ole kaikille riittävästi mahdollisuuksia ansiotoimintaan niin ei ole! Kulissit eivät nykymedian aikana enää kestä. Jos halutaan säilyttää jonkinlainen perustoimeentuloturva, niin se pitää PÄÄASIASSA koordinoida ihan muiden yhteyksien kautta kuin esim. työvoimahallinto tai kunnallinen sosiaalitoimi. Ei siihen poliitikkoja tarvita. Enkä sitä paitsi edes usko eteikö mahdollisuuksia todellisuudessa olisi. Meidät on vain pyritty toimeentuloperusteisisssa asioissa liian pitkään tekemään riippuvaisiksi ja lamauttamaan tämän mainitsemastani tahon toimesta. Hehän elävät siitä!
“Suomessa on tällä hetkellä rahastoituna työeläkkeitä varten n. 120 miljardia euroa.”
Nämä “otakantaa” sekä “eläkerahastot” linkit evät ainakaan tällä hetkellä toimineet. Luvut sen sijaan joita kerroit olivat mielenkiintoisia. Varsinkin nuo eläkerahaston luvut. Eniten minua ihmetyttää se raju muutos Norjan suhteen (kirjoituksessasi mainitset “Norjan kuuluisa öljyrahasto” En ehkä ymmärrä rahastojen yhteyttä). Mitkä ovat ne tekijät, jotka siihen ovat sitten vaikuttaneet? Suomestahan on jo usean vuoden ajan aika paljon menty juuri Norjaan töiden perään. No, se tuskin liittyy siihen muutokseen.
JPR: Norjan rahastot ja Suomen rahastot eroavat olennaisesti siinä, että Norja siirtää öljytulojaan rahastoihin, ja öljyn hinnan valtava nousu on kasvattanut rahastoja. Suomessa taas rahastoja kerrytetään käytännössä veroina. Mutta lopputulos on sama: rahastot pitää sijoittaa ja turvata. Ei niitä säilytetä niin kuin Roope Ankan rahoja.
Eräs huomioni kiintyy 80-luvun puolen välin tapahtumiin. Silloinhan esim. pankkien lainanantoa ns. “vapautettiin”, velkavankeus kumottiin samoin kuin irtolaisuuslaki. Mikäli nyt sitten oikein muistan? Se nyt vain on sellainen suhteellisen merkittävä muutos niihin aikoihin. Olisiko sillä sitten edellenkin vaikutusta?
Jokin aika sitten oli tapeetilla ne ns. “Ruotsin eläkkeet”. Ihmiset, jotka esim. 60-luvulla lähtivät Suomesta työttömyyttä karkuun Ruotsiin ovat eläköityneet. Heistä monet olisivat halunnet muuttaa takaisin synnyinmaahansa eläkepäiviään viettämään mutta verottajapa olikin toista mieltä. Verot myös Suomessa jo Ruotsissa kertaalleen verotetusta eläkkeestä! En tiedä asian nykytilannetta mutta mitä kansantaloudellista järkeä oli menetellä asiassa näin? Nykyteknologia mahdollistaa varsin mainiosti esim. sen, että eläkkeet maksetaan edelleen ruotsalaiseen pankkiin, vaikka asuttaisiinkin Suomessa. Eihän niitä rahoja silloin itse asiassa tulouteta Suomeen, vaikka netin kautta sekä maksukorteilla raha-asioita hoidetaankin. Se rahahan näkyisi plussana kansantaloudessa sekä kulutuskysyntänä? Eivät ihmiset, jotka tuolloin lähtöpäätöksen tekivät olleet kuormittamassa meidän “hyvinvointiyhteiskuntaamme”. Mitenkähän näille meidän omille “ulkomaalaistyöntekijöille” täällä hankittu ekäke sitten aikanaan maksetaan?
“Ollaan ikään kuin eläkerahastoja ei olisi tai niitä ei voisi koskaan käyttää siihen tarkoitukseen mihin niitä on kerätty. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ilmiö. Esimerkiksi edellisessä blogissa mainitsemassani Nordic Model-raportissa eläkerahastoja ei oteta huomioon muuten kuin valtionvelan laskennassa”.
Kuulostaa omituiselta. Enhän minä mikään kansantalouden asiantuntija olekaan, mutta “ollaan ikään kuin eläkerahastoja ei olisi”? Ei “jymmärrä”.
JPR: Ikään kuin niitä ei reaalisesti olisikaan tai että niitä voisi joskus käyttää.
“Ainoa uhka mikä siihen kohdistuu on juuri tuo talousasiantuntijoiden into purkaa hyvinvointivaltio ennen kuin siihen on mitään tarvetta”.
Mainitset “talousasiantuntijoiden into purkaa…” Niistä “asiantuntijoistakin” ja heidän osaamisestaan voidaan olla montaa mieltä. Asia kuulostaa kuitenkin jo hiukan huolestuttavalta. Kiinnostaisi tietää tarkemmin.
JPR: Jatkoa seuraa!
NIIN, SE ALKUPERÄINEN KYSYMYKSESI: Mikä hävittää hyvinvointivaltion? Toivottavasti sitä ei mikään hävitä vaan sitä kehitetään edelleen siten, että se koskee meitä kaikkia kansalaisia. Meistä kun jotkut “ihan oikeasti” etsivät mahdollisuuksia ihan omatoimisestikin.
Kyllähän meillä tietenkin eräs sellainen “vanha ikävä kaveri” on, joka voi sen asettaa koetukselle. Se perustuu osittain meidän historiaamme. Sitä voitaisiin kutsua vaikkapa seuraavilla nimikkeillä: “KAUNAISUUS, KATKERUUS, KOSTONHALU, PAHANSUOPAISUUS, KATEUS…
Empäs kirjoittle enää. Asiasi oli kuitenkin mielenkiintoinen, mikäli sen nyt sitten edes ymmärsin.
10. helmikuuta 2008 kello 11.34
Täällähän puhutaan ihan hölmöjä. Jos ihminen on yli 300 päivää sairas,
hänellle kirjoitetaan työkyvyttömyyseläke (joskus väliaikainen, sillä ihminen voi myös parantua).
Ei täällä ole mitään opiskelukieltoja ! Mitä varten joku saisi ansiosidonnaista, vaikka opiskelee ja toisen on tyydyttävä opintotukeen ja työn tekemiseen ?
Ja mitä tulee ulkomailta palatuviin eläkeläisiin, moni ei ole huolehtinut sosaaliturvastaan siinä maassa, missä on työtä tehnyt. Sitten kun ollaan tarpeeksi sairaita, onkin ihan mukava tulla Suomeen sairastamaan, koska se on niin “halpaa” täällä.
JPR: Toivon että Cecilia saa tämän palstan lukijoilta kertomuksia siitä milloin 300 sairauspäivän jälkeen EI ole suinkaan päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle, vaan joutunut toimeentulotuelle. Siitä oli HS:ssä aivan äskettäin yksi kirjoitus. Ja opiskelukielto on täysin todellinen ja lukee laissa: mitään tutkintoon johtavaa ei saa opiskellla työttömyyskorvauksella paitsi eräissä harvinaisissa poikkeustapauksissa.
11. helmikuuta 2008 kello 10.09
Esimerkkinä opiskelukiellosta käyköön avoin yliopisto, jossa opiskelun opiskelija itse maksaa. Jos olet työttömänä, niin saat opiskella mistä tahansa aineesta perusopinnot, mutta et enää aineopintoja.
Avoimen yliopiston opinnot eivät ole ihan halvimmasta päästä, sillä perusopinnot maksavat yleensä yli 300 euroa ja aineopinnot yli 500 euroa per aine. Eli minusta onkin ihmeellistä, miksi ei työttömän anneta kehittää itseään yliopisto-opinnoilla ja käyttää aikaansa hyödyksi, varsinkin jos hän on valmis maksamaan edellä mainittuja summia opinnoistaan. Onko lienee takana pelko, että mitä fiksumpia ihmiset ovat, sitä vähemmän he uskovat vallanpitäjiin ja pysyvät heidän taluutusnuorassaan?
11. helmikuuta 2008 kello 11.58
Kuten edellä voi lukea, ihmettelin, miksi joku voisi opiskella ansiosodonnaisella (kummallista, että sitä ei osattu lukea, niin kuin se oli kirjoitettu). Jos näin saisi tehdä, opiskelijat olisivat täysin eriarvoisessa asemassa keskenään. Miksi siitä työttömän statuksesta ei voi luopua ja siirtyä opiskelijan rooliin, jolloin saisi ne opiskelijalle tarkoitetut tuet. Tutkintoon johtava opiskelu katsotaan kokopäivätyöksi. Siis sama asia olisi, jos ansiosidonnaisella saisi käydä kokopäivätyössä.
Jos joku ei pääse 300 päivän jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle, lääkäri on silloin katsonut, että ihminen on työkykyinen, vaikka potilas muuta väittää. Ihminen kun ei itse voi ilmoittaa jäävänsä työkyvyttömyyseläkeelle, lääkäreillä on tiukat normit siitä, milloin eläke on mahdollinen. Ennen selkäsairaus oli tavallinen syy pyytää eläkettä. Mutta koska nykyisin selkäkipu voidaan todentaa magneettikuvauksella, selkäkipua ei enää käytetä lääkärin huijaamiseen. Selkävaivaiset paranivat kerralla. Nykyisin masennus on epidemian lailla levinnyt “tauti”, jonka turvin voi jäädä kotiin lepäilemään loppuiäkseen, sitä kun ei voi toistaiseksi todentaa millään laitteella. Ennen näitä työtä vieroksuvia vaivasi “lorvikatarri”.
Jos ihminen tuntee, että hän ei pysty entiseen työhönsä, voi kouluttautua muulle alalle. Mutta jos kaikki työ on liian raskasta, kannattaa hakeutua työkyvyn arviointiin, sinne pääsee terveyskekuksen kautta.
11. helmikuuta 2008 kello 15.55
Cecilia, kysymys on siitä että vaikka potilas olisi useampien häntä tutkineiden erikoislääkärien mielestä työkyvytön, hän voi silti saada hylkäävän päätöksen häntä tutkimattomalta vakuutuslääkäriltä, jonka erikoisala on jokin muu. Paperien pikaisen selaamisen perusteella. Tästähän on juuri ollut juttuja hesarissa.
Ja selkäkipua ei voi todeta magneettikuvauksella, osan selkävaivoista kylläkin. Ei kaikkia.
Opintotuki on sellaisenaan liian pieni ja sitä saa vain rajoitetun ajan. Jos on opiskellut aikaisemmin niin tukikuukaudet saattavat loppua kesken.
12. helmikuuta 2008 kello 19.29
No ilmeisesti se vakuutusoikeuden lääkäri on sitä mieltä, että ihminen kykenee johonkin työhön, ei välttämättä siihen, mitä on ennen tehnyt.
Tarkoitin tietysti, että magneettikuvauksella voi todentaa selkäkivun. Ennen lääkäri oli potilaan (virheellisenkin) informaation varassa.
Miten monet opiskelijat tulevat toimeen opintotuella ? Opintotuki voi loppua kesken, mutta yllätys yllätys, pankista saa valtion takaamaa opintolainaa ! Se ja osaaikainen työ on ihan hyvä yhdistelmä. Suomessa tunnutaan ajateltavan, että mitään riskiä ei elämässä kannata ottaa. Varsinkaan rahallista. Muualla maailmassa se on sääntö, ei poikkeus. Suomessa otetaan kyllä lainaa esim. ulkomaan matkoja varten.
29. helmikuuta 2008 kello 12.11
JPR: / Cecilia: Elekee viittikö jutella toistenne ohitse koulutuksesta, kummankaan selityksessä ei ole järkeä koska puhutte kahdesta eri asiasta:
a) viihteestä, omaksi ilokseen tapahtuvasta koulutuksesta
b) sijoituksesta, työmarkkina-arvoa (palkkaa) nostavasta koulutuksesta
Suomessa muutenkin sotketaan nämä paljon toisiinsa. Antaahan molempia koulutuksia yliopisto ja ammattikorkeakoulut (teknillisiä,/kaupallisia tukintoja ja sitten näitä humanistisia tutkintoja).
Näkemykseni on kärjistetty mutta tämä on se ajatus b jota ajateltiin kun kiellettiin työtöntä opiskelemasta. Toisaalta sitten siihen aikaan ei tunnettu/pidetty tukea näin matalalla.
Opiskelusta lainalla ei ole mitään ongelmaa jos se velka todella olisi tulonhankkimistarkoituksessa hankittu mutta usein näin ei ole. Kuka on ennen opiskelemaan lähtöään tehnyt investointi laskelma?
JPR: Koskaan ei voi varmasti tietää mistä koulutuksesta onkin hyötyä ja mistä ei. Huonojen insinöörien koulutus (esim TKK:n tuotantotalouden osasto, jossa on tosi teräviä opiskelijoita ja tosi huonoja professoreita) voi aiheuttaa karmeita vahinkoja, kun taas esim. USA:ssa olisi tarvittu ennen Irakin sotaa paljon enemmän arabian kielen ja kulttuurin tuntijoita.
Mutta yleisesti ottaen kyllä koulutus lisää tuloja eli se on kannattava investointi. Ja koulutetut saavat yleensä mukavimmat työt ja elävät pitempään terveinä. Ammattitaitoisen vuokratyöläisen elämä ei ole ollenkaan niin helppoa .
25. marraskuuta 2008 kello 21.23
Täytyy dokumentoida tällainenkin hauska tapaus vaikka se nyt ei ihan sosiaaliturvan piiriin kuulukaan: jos jo valmistunut ihminen menee opiskelemaan ammattiinsa liittyviä asioita ulkomaille ja esittää nämä kulut vähennyskelpoisina verotuksessa, niin verottajan ratkaisu nojaa seuraavaan jaotteluun
1. opiskelu josta EI ole hyötyä eli joka ei ole henkilön pätevyyttä lisäävää ON vähennyskelpoista
2. opiskelu josta ON hyötyä EI ole vähennyskelpoista …
Siis sama idea kuin työttömyyden ja opiskelun suhteessa: työttömänä saa opiskella vain hyödyttömiä pilipalijuttuja mutta ammattiin ei saa opiskella.