Sormenjälki vaeltaa kännykkäni ruudulla. Painan oman peukaloni ruudulla näkyvään sormenjälkeen. Ruutu muuttuu punaiseksi ja värisee.
“Tämä on peukalosuukko”, Aswinkumar Rajendiran kertoo sanfranciscolaisessa kahvilassa. Rajendiran esittelee minulle Pair-sovellusta, jonka kehittäjä ja perustaja jäsen hän on.
Pair (suomeksi pari) on nimensä mukaisesti tarkoitettu parisuhteessa olevien väliseen viestintään. Paitsi peukalosuukkoja, kumppanit lähettävät toisilleen viestejä, ääniviestejä, valokuvia ja paikkatietoja. He voivat myös piirtää yhdessä reaaliaikaisesti.
Sovellus koettaa luoda virtuaalista läheisyyttä. Siksi kumppanit voivat lähettää myös vain “tyhijä puhekuplia” toisilleen. Ne viestivät, että kumppani ajattelee toista.
“Aina ei ole sanottavaa, mutta silti haluaa olla lähellä toista”, Rajendiran sanoo.
Sovelluksella on Rajendiranin mukaan puolisen miljoonaa käyttäjää, ja moni heistä on etäsuhteessa.
Mutta miksi Pairia tarvitaan? Yhteyttä voi pitää tekstiviestein, puhelinsoitoin, Airtimessä, Facebookissa ja Skypellä. Etäsuhdelaiset käyttävät myös sovelluksia, joista voi lähettää tekstiviestejä ilmaiseksi, kuten Whats App ja HeyWire. Eihän kommunikointikeinoista ole puutetta, päinvastoin! (lisää…)
Airtime on videochat, joka yhdistää keskustelijat Facebook-profiilin tietojen perusteella samoista asioista kiinnostuneisiin. (Katso aikaisempi postaukseni aiheesta tästä.)
Toin Airtimen illallispöytään näyttääkseni ystävilleni, kuinka palvelu toimii ja kuinka ihmiset innokkaasti keskustelevat ventovieraiden kanssa netissä.
Mutta Airtime olikin hiljentynyt sitten viime käyttämän. (lisää…)
Lukija Henkka kysyy kommentissaan, mitä sosiaalinen ääreisnäkö tarkoittaa. Sosiaalinen ääreisnäkö viittaa ihmisten seuraamiseen esimerkiksi sosiaalisen median ja paikkatietoihin perustuvien palvelujen, kuten Facebookin, FourSquaren ja Ditton kautta. Kerron esimerkin:
Ohessa on kuva ystäväni FourSquare-päivityksistä perjantai-iltana. Roger on yksi tuttavista, joiden menemisiä seuraan FourSquaren kautta. Hänen paikkatietopäivityksiään pulpahtelee lähes päivittäin puhelimeni ruudulle. Tutustuin häneen Code for America -hackathonissa viime kesänä, kun päädyimme samaan joukkueeseen.
Näen häntä harvakseltaan, mutta pysyn perässä hänen toimistaan sosiaalisen ääreisnäön kautta. (lisää…)
Kuka näkee, kenet, ja missä? Kysymyksestä on tullut yhä tärkeämpi siitä lähtien, kun kuvien jakaminen Facebookissa, Flickrissä ja muissa vastaavissa verkkopalveluissa on yleistynyt.
Kysymyksen ytimessä on yksityisen ja julkisen raja ja kuinka osata vetää se oikein. Hämmentävän moni päästää yhä kenet tahansa Facebookissa selaamaan valokuviaan, oli tämä Facebook-ystävä tai ei.
(Vinkki: Näin voit säätää Facebookin yksityisyydensuoja-asetuksiasi: Klikkaa Facebook-sivusi oikeassa yläkulmassa olevaa nuolta. Valitse sieltä ‘Yksityisyysasetukset’. Yksityisyysasetuksissa pääset muokkaamaan, kuka näkee kuvasi ja muut Facebook-postauksesi. Voit esimerkiksi luoda listan Facebook-kavereistasi, joiden et halua näkevän postauksiasi.)
Rajojen vetämistä varten kehitetään uusia työkaluja. Yksi uusimmista on Intelin omistaman, turvallisuuteen keskittyvän McAfee-yhtiön tänään lanseeraama sovellus ja selainlaajennus. Sovellus säätelee Facebook-kuvien jakamista, kommentoimista ja tulostamista. Kuvia näkevät vain ne, jotka käyttäjä listaa sovellukseen ja jotka myös asentavat McAfeen sovelluksen. Muille kuvat näkyvät hämärinä, epätarkkoina. Sovellus estää kuvien jakamisen, kopioimisen, tulostamisen sekä ruutukaappauksien ottamisen kuvista. (lisää…)
Palkkasin itselleni tällä viikolla lapsenvahdin. Se valvoo, etten lipsu elintärkeästä kirjoitustyöstä tsekkaamaan sähköpostia viiden minuutin välein. Tai lukemaan kolumneja New York Timesistä, selaamaan Twitter-feediä tai kasvoja Airtimessa.
Lapsenvahti on nimeltään Chrome Nanny, ja se on ilmainen. Asensin sen internetselaimeeni ja ohjelmoin sen estämään pääsyni tietyille verkkosivuille, kuten sähköpostiin, silloin kun on syytä keskittyä muuhun kuin sähköpostin lukemiseen. Chrome Nanny on kuin lapsilukko, paitsi etten ole enää lapsi. Mutta vietän paljon aikaa koneen äärellä, ja on helppo lipsahtaa käsillä olevasta tehtävästä sijaistoimintoihin. Kuten Airtimeen jaarittelemaan tuntemattomien kanssa! (lisää…)
Voiko poliitikon suosio Facebookissa mitata suosiota myös vaaleissa? Näyttäisi siltä, että voi, ainakin osittain.
Kun tarkastelee Facebookin julkaisemia lukuja Yhdysvaltain vaaleissa menestyneistä ja heidän Facebook-sivuistaan, näyttää siltä, että suuri osa voittaneista ehdokkaista ovat suosittuja myös Facebookissa.
Lukuja voi tarkastella myös All Facebook-sivustolla, joka vertailee ehdokkaiden ja puolueiden vaali- ja Facebook-suosiota. (lisää…)
Miksi New York Times halusi osan linkkejä lyhentävästä Bit.ly- palvelusta?
Bit.ly on palvelu, joka kutistaa verkko-osoitteita eli linkkejä pienemmäksi, niin että niitä on kätevä jakaa Facebookissa ja Twitterissä.
Bit.ly näyttää mukavasti, kuinka palvelussa lyhennetyt linkit käyttäytyvät. Kuinka paljon niitä klikataan ja missä klikataan. Jos palvelusta haluaa maksaa, linkeistä saa vielä lisää tietoa. (lisää…)
Mitä Facebookiin liittyvästä viimeisimmästä yksityisyydensuojakohusta pitäisi ajatella?
Kohu alkoi viime viikolla, kun tietoturva-asiantuntija Ron Bowles loi tiedoston sadasta miljoonasta Facebookin käyttäjästä. Tiedostossa on listattu käyttäjien Facebookissa kaikkien nähtäväksi sallimia tietoja, kuten nimi ja syntymäaika. Nämä tiedot ovat julkisia, jos käyttäjällä on sellaiset asetukset voimassa Facebookissa.
Kyse ei ole vuodosta, vaan jo saatavilla olevien tietojen listaamisesta yhteen tiedostoon. Esimerkiksi minun nimeni voisi olla listalla, koska olen määritellyt Facebookin yksityisyydensuoja-asetuksissa, että profiilini löytyy hakukoneiden hauissa ja Facebookin luettelossa. Mutta vain profiilini ja kuvani – ei muita tietoja. Ne ovat näkyvissä vain ystävilleni. (lisää…)
Facebook juhlistaa 500 miljoonan käyttäjän merkkipaaluaan käyttäjiensä tarinoilla. Käyttäjät voivat tällä sivulla kertoa lyhyesti, kuinka Facebook on vaikuttanut heidän elämäänsä. Toiset käyttäjät voivat sitten äänestää tarinoita, joista pitävät.
Facebook ennakoi 500 miljoonannen käyttäjän kirjautuvan palveluun ensi viikolla. (lisää…)
Vanhaa MausteMiestä ei voi ohittaa. Siis Old Spice-nimisen deodorantin mainoskampanjaa.
Mainoskampanjan idea on seuraava: näyttelijä Isaiah Mustafa puhuu kameralle pyyhe lanteillaan ankeassa kylpyhuoneessa. Sen sijaan että hän latelisi yliampuvia lauseita hienpoistoaineesta, hän käy vuoropuhelua bloggareiden, kuuluisuuksien, tavallisten ihmisten kanssa. Hän vastaa ihmisten tweetteihin sekä eri puolilla netissä julkaistuihin kommentteihin ja kysymyksiin.
Hän tekee sen hämmentävän hauskasti. Videot ovat YouTubessa, Maustemiehen kanavalla. Tässä on yksi lempivideoistani, jossa Maustemies vastaa Rose-nimisen henkilön kysymykseen: “Kuinka monta hammasta hailla on?”
Maustemiehen videot poikivat vastavideoita. Näyttelijä Alyssa Milano haastaavideoklipissään Maustemiehen lahjoittamaan 100 000 dollaria luonnonsuojeluun.
Miksi Maustemiestä ei voi ohittaa? Yksi puolialasti keekoileva mies lisää YouTubessa. Onhan noita nähty. (lisää…)
"Katson maailmaa sosiaalisen ääreisnäön kautta", Piilaaksossa asuva tutkija ja toimittaja Tanja Aitamurto sanoo. Hän kirjoittaa siitä, miten teknologia vaikuttaa meihin ja miten me vaikutamme teknologiaan.
Olet selaamassa aiheen Sosiaalinen media arkistoa.
Ystäväni illallispöydässä kysyivät: “Mihin Airtimea tarvitaan, Tanja?” “Keskusteluun vieraiden, tai tuttujenkin kanssa”, vastasin.
FourSquare-päivityksistä perjantai-iltana. Roger on yksi tuttavista, joiden menemisiä seuraan FourSquaren kautta. Hänen paikkatietopäivityksiään pulpahtelee lähes päivittäin puhelimeni ruudulle. Tutustuin häneen 
Kuka näkee, kenet, ja missä? Kysymyksestä on tullut yhä tärkeämpi siitä lähtien, kun kuvien jakaminen Facebookissa, Flickrissä ja muissa vastaavissa verkkopalveluissa on yleistynyt.
Voiko poliitikon suosio Facebookissa mitata suosiota myös vaaleissa? Näyttäisi siltä, että voi, ainakin osittain.
Miksi New York Times halusi osan linkkejä lyhentävästä Bit.ly- palvelusta?
Mitä Facebookiin liittyvästä viimeisimmästä yksityisyydensuojakohusta pitäisi ajatella?