Olohuoneen seinät tärisevät. Viinilasit kilahtelevat telineessään parin sekunnin ajan. Kuka heiluttaa taloa? Vai maanjäristys, todellako?
Kännykkäni piipittää tekstiviestiä. Mikroblogi Twitter siellä jo vastaa kysymykseeni: Kyllä, se oli maanjäristys.
Seurattavani kyselevät Twitterissä toisiltaan, oliko se maanjäristys. Hakusanani San Fransisco ja earthquake tuo eteeni tweet-virran, joka kertoo alueella asuvien kokemuksista luonnonoikusta.
Osa ei ole huomannut mitään, osa on havahtunut asuntonsa vahvahtelevan parin sekunnin ajan, kuten minäkin. Moni harmittelee tweeteissään, ettei ole alueella kokemassa järistystä.
(Katso lisää Twitteristä aiemmista postauksistani: MC Hammer ja Twitter, poliitikot Twitterissä, Twitterin luonne ja terminologia.)
Twitteristä selviää, että järistyksen keskus oli Piilaakson eteläisen ”pääkaupungin” San Josen lähistöllä ja että sen vahvuus oli 4,3. Pieni siis, mutta elämäni ensimmäinen tietoisesti koettu järistys. Ja elämäni ensimmäinen luonnonilmiö, josta saan tiedon Twitteristä.
Tapaus osoittaa jälleen kerran Twitterin voiman. Käyttäjät reagoivat nopeasti, nopeammin kuin mikään uutispalvelu tai –koneisto, jossa uutinen prosessoituu erilaisten portaiden kautta ennen kuin se päätyy lukijalle.
Twitterillä on jo pitkä ansioluettelo auttajana tiukoissa tilanteissa: se on auttanut amerikkalaisen opiskelijan ulos vankilasta Egyptissä, pitänyt ihmiset ajan tasalla Kalifornian metsäpaloissa ja toiminut nopeimpana tiedotusvälineenä monessa maanjäristyksessä.
Twitter-seurattavieni viestit tulivat kännykkään ennen kuin ehdin edes ajatella, mistä saisin tiedon, oliko kyseessä maanjäristys. Myöhemmin tutkin paikallisen sanomalehden San Francisco Chroniclen verkkosivuilta, mitä se kirjoittaa järistyksestä. Ei mitään, mitä en jo tietäisi Twitterin perusteella.
Sanomalehti voisi hyödyntää Twitterin nopeutta: se voisi laittaa verkkosivuilleen sivupalkkiin tweet-virtaa suodattimella, joka päästäisi läpi San Franciscoa koskevat tweetit. Silloin sivuilla surffaava lukija näkisi, mitä Twitterissä puhutaan San Franciscosta ja huomaisi kommentit maanjäristyksestä. Siten Twitter palvelisi sanomalehteä ja lukijaa, ei vain Twitterin käyttäjiä.
31. maaliskuuta 2009 kello 11.12
Mutta eikö Twitter ole taas uusi yksi ”viestintäväline”, joka vie sanomalhedeltä lukijoita, tilaajia ja ilmoittajia? Minkä ihmeen takia Twitterin seuraajan pitäisi vielä perehtyä sanomalehdenkin ”uutisiin”, jos kaikki tarpeellinen tieto on luettu tekstareista?
31. maaliskuuta 2009 kello 17.17
Twitteristä tulee ”tarpeellinen” tai edes mielenkiintoinen vasta silloin, kun käyttäjällä on siellä tarpeeksi kavereita tai seurattavia. Ja näyttäisi siltä, että Twitterissä juuri paikallisuus on tärkeä aspekti. Odottelen siis suhteellisen passiivisen Twitter-tilini kanssa sitä, että ”lätkämailailmiö” alkaa purra myös Suomessa palvelun kasvuun, niinkuin Facebookin kanssa kävi. Twitterinkin tapauksessa early adopters are lonely.
Mutta nuo ”kriisitilannekokemukset” ja näiden välineiden käyttö niissä ovat kyllä mielenkiintoinen näyttö digitaalisten, sosiaalisten verkostojen voimasta.
31. maaliskuuta 2009 kello 22.40
Ja kaiken keskellä tiedonjanoinen ihminen!
31. maaliskuuta 2009 kello 22.43
Varmasti ikimuistoinen kokemus.
31. maaliskuuta 2009 kello 23.28
Mulla on TweetDeckissä haku ”helsinki OR kallio NOT architecture”, mutta sen tulokset on – miten sen nyt sanoisi? – vähän vaihtelevia. Sitten jos tuon skaalaisi jonkun isomman jenkkikaupungin tasolle, niin pelkkä filtteröimätön haku kyllä suoltaisi niin pirusti kaikkea sälää, että ei se ehkä ihan funkkaisi.
Jos siellä olisi joku ihminen vielä tsekkaamassa ne haun löytämät tweetit ja pistäisi valikoiden niitä eteenpäin? Emmätiä.
1. huhtikuuta 2009 kello 16.55
Kokemus joka jää mieleen ja toivottavasti ei toistu ainakaan kovin voimakkaana. Jos pieni tärähdys Suomessa onkin se menee räjäytysten piikkiin. Kilpisjärven pakkasissa paukkuu niin jää kuin jäätyneet rakenteet!! Terveiset Seinäjoelta
3. huhtikuuta 2009 kello 8.58
Moi Heli, ja kiitos kommentistasi!
Olet oikeassa: Twitter vie aikaa muulta median käytöltä. Mutta vaikka Twitter monella tapaa hyödyllinen onkin, en usko, että se tulee kokonaan ”perinteisempää” tiedonvälitystä korvaamaan.
Pelkästään Twitterin avulla on vaikea saada taustatietoa ja analyysiä maailman tapahtumista, vaikka Twitter tapahtumista nopeasti ilmoittaakin.
3. huhtikuuta 2009 kello 10.35
Hei Tommi ja Olli:
Jep, Twitterissä pitää olla kiinnostavia seurattavia, että sen käytöstä tulee merkityksellistä. Ja seurattavilla pitää olla kiinnostavaa tietoa tai mielipiteitä tms., että heidän päivityksiään jaksaa lukea.
Jos sanomalehti (tai mikä tahansa julkaisu) laittaisi sivulleen ikkunan, jossa näkyisi tiettyä aihetta tai aluetta koskeva Twitter-virta, on totta, että virrassa ajelehtisi kaikenlaista sälää. Mutta se onkin osa Twitterin luonnetta: sälästä tulee merkityksellinen, kun käyttäjä löytää sieltä itseään kiinnostavaa tietoa. Siksi en lähtisi virtaa editoimaan.
3. huhtikuuta 2009 kello 11.44
AP:n toimitettu uutissähke oli verkossa alle puolen tunnin:
http://www.sfgate.com/cgi-bin/article.cgi?f=/n/a/2009/03/30/state/n105900D57.DTL
Harvemmalla twiittaajalla on seismografi, joten tod. näk. moni twiittaaja käytti USGS:n raakamateriaalia tapahtumasta:
http://earthquake.usgs.gov/eqcenter/recenteqsww/Quakes/nc40234037.php
”Voima” ja voima. Twitter on ajanvietettä, ja vaikka twiittaajilla voi olla minuuttien etumatka varsinaisiin viestimiin, ei oikeasti merkittävien tapahtumien uutisointi yleensä ole kuin minuuttien asia toimitettujen medioiden puolella (CNN, NY Times, Fox, AP, Reuters, …)