Sosiaalinen laina, armahtaja talouskriisissä?

| Julkaistu 28. 3. 2009 8:34

Kun pankki ei lainaa tai korko on liian kova, vaihtoehto on sosiaalinen laina. Etenkin amerikkalaiset pikkubisnekset kääntyvät nyt näiden muualta kuin pankista saatavien lainojen puoleen.

Tietoisuutta sosiaalisista lainoista levittää Uncrunch America –kampanja, joka tarjoaa vaihtoehtoja rahan lainaamiseen pankilta. Kampanjassa on mukana joukko sosiaalisiin lainoihin erikoistunutta yritystä.

Sosiaalinen laina tarkoittaa luottoa, jossa raha liikkuu ihmiseltä toiselle ilman perinteistä rahalaitosta kuten pankkia. Eli periaatteessa, vähän kuin ystävältään lainaisi – koron kanssa, tietenkin.

Tälläisillä “vertaislainoilla” ja “mikrolainoilla” on jo ennen talouskriisiäkin ollut nostetta, mutta julkisuutta ovat lähinnä saaneet lainat, jotka ovat suuntautuneet länsimaista kehittyviin maihin.

Talouskaaoksen aikana sosiaalisia lainoja haluavat myös yritykset ja tavalliset amerikkalaiset, jotka normaalissa taloustilanteessa ottaisivat lainansa pankista. Pankit kuitenkin usein kieltäytyvät lainoittamasta hakijaa, jos hakijalla ei ole työpaikkaa. Ja yhä useammalla amerikkalaisella ei enää ole. Mutta rahan tarpeita ja liikeideoita silti on, ja niiden toteuttamiseen tarvitaan rahaa.

Sosiaalisia lainoja ottavat myös opiskelijat. He maksavat mieluummin korkoa lainastaan perheenjäsenelleen kuin pankille – pysyypä raha perheessä.

Uncrunch America-kampanjassa ovat mukana muun muassa sosiaalisen lainaamisen verkosto Lending Club, rahoitusyritys Virgin Money. pienten yritysten rahoittamiseen erikoistunut On Deck Capital. Virgin Moneyn takana on Richard Branson, muun muassa musiikki- ja lentobisneksestä tutun Virgin-tuotemerkin perustaja.

Yritykset antavat henkilökohtaisia lainoja, asuntolainoja sekä lainoittavat yrityksiä. Sosiaalisiin lainoihin erikoistuneiden yritysten kautta myös ystävä voi lainata ystävälleen. Esimerkiksi Virgin Money huolehtii, että laina hoituu muodollisesti oikein, esimerkiksi että asiakirjat ovat kohdallaan.

Rahan lainaaja eli sijoittaja voi joko itse valita sijoituksen saajan tai antaa välikätenä toimivan yrityksen valita.

Kampanjassa ovat mukana myös Credit Karma, joka pyrkii parantamaan kuluttajien luottotietoisuutta ja tarjoaa kuluttajille pääsyn luottotietoihinsa, Geezeo.com, joka tarjoaa internetissä työkaluja henkilökohtaisen talouden hallintaan sekä tutkimusverkosto ChangeWave Research.

Maailmanlaajuisesti sosiaalinen laina –ilmiötä voi seurata P2P-Banking-sivustolla.

Saksassa toimii sosiaalinen lainoittaja Smava, Iso-Britaniassa Zopa. Suomessa tunnetaan kuntien ja kaupunkien antama sosiaalinen luototus, mutta pyörittääkö joku sosiaalisen lainaamisen verkostoa, joka välittää rahaa ihmiseltä toiselle? Ja millaista keskustelua Suomessa käydään sosiaalisista lainoista talouskriisin helpottajana?

12 vastausta artikkeliin “Sosiaalinen laina, armahtaja talouskriisissä?”

  1. Jouko Heikura kirjoittaa:

    “vertaislainoilla” ja “mikrolainoilla” tai sosiaalinen laina.

    Olisi mielenkiintoista tietää; mikä on tälläisten lainojen korko ja kuinka pitkäaikaisia lainat ovat. Tämä verkostoitunut yhteisö , joka lainaa rahaa toisilleen. Onko ne lainat korottomia. Saattaa olla niin, että tilausta tarvetta tällaisille lähilainoille on, kun perinteiset pankit ovat etääntyneet tavallisen kansalaisen tarpeista.
    Säästyyhän tässä nykyisten rahalaitosten marmorilattiat hiekalta ja kulumiselta. Nämä nykypankit kun palveluttavat asiakkailla itseään. Eli maksetaan pankeille erilaisista lumepalveluista, jotka kumminkin asiakas itse käytännössä hoitaa, mm. verkkossa maksamisen, osakkeiden ostamisen. ym
    Käyköhän näissä sosiaalisissa lainoissakin sitten niin, että lopuksi joku paketoi ne arvopapereiksi ja myy ne sitten eteenpäin. Ja taas syntyy luottolama.
    Mutta vakavasti ajateltuna tässä voi olla mahdollisuus uuden pankkijärjestelmän syntyminen, joka nojautuu enemmän tavallisen ihmisen tarpeisiin, josta alunperin koko maailman pankkijärjestelmät ovatkin lähtöisin.

  2. Tanja kirjoittaa:

    Jouko, kiitos kommentistasi!
    Ehkä on niin, kuten sanot: Ehkä nykyinen pankki-instutuutio on osittain tullut elinkaarensa päähän. Tai ainakin sen pitää uudistua säilyttääkseen kilpailykykynsä, jos sosiaaliset lainat yleistyvät, kuten Yhdysvalloissa on nopeasti käynyt.
    Näiden välittävien verkostojen kautta otetuilla sosiaalisilla lainoilla on useimmiten korko. Tässä taloustilanteessa se on kuitenkin kilpailukykyinen pankkilainojen korkojen kanssa, jopa pienempikin.

  3. Seppo Ketola kirjoittaa:

    Niinpä. Tullaanko me näin takaisin alkuperäisen osuuspankki- ja säästöpankkiliikkeen juurille. Nämähän syntyivät alkuaan osuustoimintaperiaatteella kumpikin tahollaan tavallisen tallaajan tarpeisiin. Sittemmin homma vain karkasi käsistä niinkuin liian hyvin muistetaan.

  4. lasse kirjoittaa:

    Tässä mallissa tulee ongelmaksi inflaatio. Käsitykseni mukaan nykyiset liikepankit toimivat suunnilleen niin, että ne saavat jatkuvana virtana lainanlyhennyksiä, jotka ne lainaavat eteenpäin uusina lainoina. Kun kymmenen vuotta lainassa ollut rahaerä maksetaan tänään takaisin , pankki lainaa saman rahan jollekin muulle taas kymmeneksi vuodeksi. Korko lasketaan kuitenkin lainaushetkellä, joten pankki saa koron jo lainan antaessaan. liikevaihto syntyy tästä erotuksesta: pääoma (lainanlyhennys) tulee nollakorolla ja ulos myydään marginaalilla. Näin inflaatio syö pankin näkökulmasta vain pankin omaa osuutta rahasta(marginaalia), kun pääoman inflaation “maksaa” lainaaja.
    Pankki saa tämän päivän lainasta marginaalinsa vasta esim. kymmenen vuoden päästä, joka on tietysti ongelma. Vähittäismyyntiä tekevä pankki , esim. asunto- ja yrityslainoja myöntävä pankki tekee voittonsa tällä päiväkaupan erotuksella eikä suinkaan odottele esim. kymmentä vuotta lainan takaisin maksua. Sitten on vielä pankkien väliset lainarahastot jolla ne saavat realisoitua marginaalinsa jo lainahetkelle, joiden markkianahäiriö on nykyisen sotkun taustalla.
    Siis lyhyesti: liikepankki voi lainata rahaa inflaation syötäväksi mutta ei tee tappiota, koska ei lainaa omaa rahaansa.

    Kun taas yksityishenkilö lainaa toiselle rahaa kymmeneksi vuodeksi, on inflaatio dramaattinen ongelma. Jos raha ostovoima laskee esim. 2% vuodessa , laskee yhden euron ostovoima kahdeksaankymmeneen senttiin kymmenessä vuodessa. Jos lainaaja haluaa tuottoa rahalleen , hän tarvitsee kaksi % korkoa pohjille päästäkseen edes omilleen.Kun kaikki indikaattorit, esim. dollarien painaminen viittaavat lähivuosina jopa 5% inflaatioon , on yksityishenkilölle lainananto aika riskaabelia toimintaa.

    Toimiakseen tällaisten rahastojen pitäisi toimia kuin pankkien, siis saada aikaan tasainen kassavirta ulos ja sisään tulevaa rahaa ja kerätä yksityisrahaa ennemmin taseeseen lainojen passiiviseksi takuurahaksi, siis oikeastaan ryhtyä liikepankiksi.

    Yritysrahoitus on vähän oma lukunsa. Käsittääkseni keski-Euroopassa, esim. Saksassa pienyritykset hakevat rahoitusta ensisijaisesti kauppakamareista ja vastaavista. Silloin joku vakavarainen vanhempi yrittäjä lainaa aloittavalle yritykselle alkupääomaa ja antaa samalla tukea ja neuvoja.Lainaamalla moneen suuntaan bisnesenkeli saa riskinsä hajautettua.

  5. Tanja kirjoittaa:

    Hei Lasse,

    Ja kiitos asiantuntevasta kommentistasi!

    Totta on, ettei lainaaja tietenkään halua inflation syävän sijoituksensa tuottoa. En tiedä, toimivatko sosiaalisiin lainoihin erikoistuneet yritykset pankkien tavoin, vai millainen ratkaisu niillä on tähän ongelmaan.

    Esimerkiksi Lending Club sanoo pystyvänsä tarjoamaan kilpailukykyisä korkoja siksi, että yrityksellä on vähemmän kuluja kuin perinteisellä liikepankilla, joka tarjoaa monenlaista palvelua, mm. luottokortteja jne. Ja korkoa ei pysty sitomaan määräämättömäksi ajaksi.

    Yrittäjälainoista: Näiden sosiaalisten lainayritysten kautta bisnesenkelit tai piensijoittajat voivat valita yritykset ja liikeideat, joihin he haluavat sijoittaa. Salkkuun voi kerätä useita sijoituksia ja siten sijoittaja voi hajauttaa riskinsä.

  6. laila rahko kirjoittaa:

    Järkevää! Parempi että esim. perheen lapsi saa hyödyn kuin inflaatio.

  7. lasse kirjoittaa:

    Mutta siis itse kysymyksestä : en juuri ole huomannut tästä kirjoittelua tai liiketoimintaa Suomessa. Muutama radio- ja lehtijuttu on ollut kehitysmaihin \\\”mikroyrityslainoja\\\” netin kautta lainaavista järjestöistä, jossa länsimaalainen lainaa esim. 20euroa siemenien ostoon tai pienyrityksen perustamiseen. En valitettavista muista nimiä.

    Suomessa on viime vuosina harmittavasti yleistynyt pikavippitoiminta, joka on aikalailla tukkinut markkinat tällaiselta. Lisäksi amerikkalaiset yhtiöt ,citibank, GE money ja luottokorttiyhtiöt lähettelevät jatkuvasti ihan pyytämättä mainoskirjeitä, joten kilpailu olisi kovaa.Ainut idea joka voisi Suomessa toimia olisi jonkinlainen netissä toimiva \\\”pikavippipörssi\\\”, jossa lainan hakija kilpailuttaisi tarjoajia.
    Yksityisvelan tekoon saa ohjeita vaikka kirjaston lakikirjasta.

  8. Roope Mokka kirjoittaa:

    Mielenkiintoinen aihe, eittämättä. Entä jos ihmiset rahoittaisivat toisiaan suoraan, eikä suurten rahostojen kautta?

    Riskin hallintaan on näyttänyt auttavan se, että sekä lainan saaja että lainaaja ovat henkilökohtaisemmin toisiinsa sitoutuneita kuin minä ja jokin kasvoton pankki.

    Pikseliähky ja Demos Helsinki järjestävät keskustelun aiheesta huomenna, sunnuntain 15-17. Lisätietoja täältä: http://yhteiskuntakaksipistenolla.wordpress.com/2009/04/04/keskustelu-vertaisrahoituksesta/

  9. Pirkko Limnell kirjoittaa:

    Aivoni voivat olla liian pienet ymmärtämään tätä aihetta laajemmin. Silti tuntuu, että minun ja lähipiirini taloudessa korottomat (huom!) ja lyhytaikaiset pienlainat ovat aivan arkipäivää. Itse olen ollut sekä lainan antajana että saajana. Joskus rahaa vaihdetaan työhön, joskus työtä rahaan, joskus rahaa rahaan. Lainan on voinut saada ja antaa anteeksikin, jos lainan antaja on kokenut oman taloudellisen tilanteensa huomattavasti paremmaksi kuin lainan saajan. Ahneus ja koronkiskonta eivät tähän arkipäivän kotipankkitoimintaan kuulu.

  10. Tanja kirjoittaa:

    Hei Roope ja Pirkko,

    kiitos kommenteistanne! Periaatteessahan sosiaalinen lainaaminenhan on vanha ja yksinkertainen käytäntö, joka on kuitenkin harvinaistunut pankkijärjestelmän vakiinnuttua. On hyvä, että käytäntö on säilynyt hengissä, kuten Pirkko mainitsee.

    Uskon, että talouslama kiihdyttää lainaamistapojen uudistumista, ja pankeille lainanantajana tulee yhä useampia vaihtoehtoja.

  11. Vertaislaina kirjoittaa:

    Pankit joutuvat kyllä ahtaalle vielä, kun ihmiset tajuavat suuremmassa määrin sen, että internetin kautta tavoittaa vaihtoehtoja pankin tarjoamalle kulutusluotolle.

    Vertaislainat tulevat vielä yleistymään nykyisellään, vaarana on paluu koronkiskontaan lakien heikentyessä.

  12. Vertaislaina kirjoittaa:

    Kyllä se niin on, että kaverilta lainaaminen on aina ollut suositeltavampaa kuin pankeilta. Tämän yleistyminen internetin myötä ei ole mitenkään yllättävää.

Kommentoi