Tekeekö Paavo historiaa vai siirtyykö hän sinne?

| Julkaistu 4. 2. 2016 14:59

Euroopan parlamentin jäsen, tohtori Paavo Väyrynen kertoo blogissaan, että hän perustaa uuden puolueen. Blogikirjoitukseen voi tutustua tämän linkin takaa. Ensimmäisellä lukemalla en päässyt jyvälle, mitä Väyrynen tarkkaan ottaen tavoittelee ja mikä hänen suhteensa tulisi olemaan Suomen Keskustaan, jonka listoilta hänet on valittu Euroopan parlamenttiin (2014) ja eduskuntaan (2015).

Väyrynen kolkuttelee joka tapauksessa Suomen Keskustan sietokyvyn rajoja. Vaihtoehtoja on muutamia: keskusta on pitkämielinen ja antaa kunniapuheenjohtajansa puuhata omiaan, Väyrynen avaa oven ja lähtee keskustasta, Väyrynen saa potkut vanhasta puolueestaan tai jotain muuta.

Piti tämäkin päivä nähdä. Olen seurannut Väyrystä hänen pitkän poliittisen uransa alkuvuosista alkaen ja toimittajanakin yli 30 vuotta. Joulun tienoilla sain vihiä, että jotain erikoista oli tekeillä ja kirjoitin 3.1. 2016 Hesarin pääkirjoitussivulle kolumnin, jossa otsikko oli: Väyrynen voi vielä järjestää yllätyksen.

Otsikko osui aika kohdalleen, vaikka taisi olla liian varovainen.  No, nyt ollaan tässä, ja vuosi on vasta alussa.

Mitä tuumivat kommentaattorit?  Millaisena te näette Paavo Väyrysen tulevaisuuden politiikassa? Päivän Hyvä Kysymys kuuluu: Tekeekö Paavo historiaa vai siirtyykö hän sinne?

Lukuvinkki:

Kolumnini 3.1. 2016 Väyrynen voi vielä järjestää yllätyksen löytyy tämän linkin takaa.

Kirja-arvioni Jäähy vai jäähyväiset? 26.1. Paavo Väyrysen kirjasta Eihän tässä näin pitänyt käydä löytyy tämän linkin takaa.

 

75 vastausta artikkeliin “Tekeekö Paavo historiaa vai siirtyykö hän sinne?”

  1. Pentti Kangasluoma kirjoittaa:

    Kummallista, niin Paavon idea kuin presidentin puheen eräät osat. Pressiklubin väki viittasi tiedustelutietoihin, mahdollisiin. Varautuuko PV johonkin erityisrooliin jos kymmenettuhannet tulvii yli itärajan. Olisiko hän käänteinen Otto-Wille kun naapurimme huojuu. Voi meitä!

  2. Raimo Suihkonen kirjoittaa:

    Virolaisen Jussi tokaisi usein:tuohon mie en sano mittään! En minäkään
    Väyrysestä ja tolkusta. Tapaamisiin.

  3. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    No nyt se Sipilä jo soitti Väyryselle ja pyysi takaisin. Olli Rehn sanoi eilen, että tämä on Väyrysen oma tragedia, mutta komedialtahan tämä pikemminkin alkaa vaikuttaa. Oikeassa Unski olet. Tämä näytelmä on vasta alussa. Varoitus! Juonipaljastus.Koko tarina tulevine käänteineen löytyy Shakespearen v.1595 kirjoittamasta näytelmästä Kuinka äkäpussi kesytetään.

  4. Jani Huovinen kirjoittaa:

    Nyt viimeisimpien tietojen mukaan Sipilä on soittanut Väyryselle ja ollut maltillinen; joko kepu siis on valmis muuttamaan linjaansa hieman “vasemmistolaisemmaksi” tai sitten kyse on epätoivoisen puheenjohtajan anelusta – ainakin täällä syrjä-Suomessa kun aika monet ovat alkaneet lähetellä kannattajakortteja Väyrysen puolueelle… Ja jos kepu hajoaisi, voisivat edessä olla ennenaikaiset eduskuntavaalit. Mielenkiintoisia aikoja elämme.

  5. Veikko Anttila kirjoittaa:

    Paavolla on sama syntymäkotikunta kuin minullakin, mikä ei tosin ole tae, että ymmärtäisin häntä yhtään enempää kuin muutkaan. Muistan hänet oppikoulusta, hymyilevä pikkupoika, muutaman vuoden nuorempi. Esiintymisinto on Paavolla aina ollut nuoresta asti äärimmäisen kova eikä se näytä laantuvan. Jos ei pääse esille, tulee turhauma, jota pitää jotenkin hoitaa ja nyt näemme sen hoidosta erään vaiheen. Sipilä on insinööri, jonka ajatuksenjuoksua eivät muut politiikassa toimivat aina ymmärrä ja kehittelevät sen vuoksi täysin onttoja ajatuksia. Nyt hän otti yhteyden Paavoon ja toivotti tervetulleeksi takaisin, jos jossakin vaiheessa niin sopii. Kyse on insinöörimäisestä pragmatiikasta; tosiasian noteeraaminen, kun sille ei tässä vaiheessa muuta voi.
    Paavon ideassa on mielenkiintoista nojautua Britannian puoluemalleihin. Siellä asuneena, en tosin huomannut puolueiden toiminnassa mitään meikäläisestä poikkeavaa eli sitä, että puolueilla on vain tukijoita tavallisen kansan parissa ja varsinaisia jäseniä ovat kansanedustajat. Epäilen konseptin toimivuutta Suomessa ja siksi ennustan, että kyse on Paavon organisoimasta episodista, joka vähitellen häviää. Mutta, mutta on hyvä muistaa, että Paavon isä, joka toimi Keminmaalla maatalousneuvojana, eli yli 100 vuotiaaksi, patentoi 100 vuoden iässä vielä uuden perunannostokoneen mallin. Paavo ehtii seuraavan 30 vuoden aikana vielä vaikka mihin.

  6. Valto Ensio Heikkinen kirjoittaa:

    Seppo Laine, “tosentti” Bäckman on keppihevostellut Väyrysellä fb-sivuillaan samana päivänä kuin tämä puoluehankkeistaan ilmoitti, mutta tuskin Paavokaan on imarreltu saamastaan huomiosta “Moskovan ytimessä”. Kävin pitkin hampain blogiaankin katselemassa, mutta se on sellaista roskaa täynnä, ettei luonto antanut mennä syvemmälle tonkimaan. Puavosta siellä ei lähiaikoina mainintaa näkynyt jos ei kommenteissa sitten. Hämmästelen kyllä syvästi millaisen propagandasonnan levityskoneeksi se “tosentti” on antautunut.

  7. Pekka Turunen kirjoittaa:

    Paavo Väyrynen sai taas hetkensä julkisuudessa. Eiköhän tämäkin kohu tästä taas asetu ja Paavon rooli palaa omalle tasolleen. Keskitytään olennaiseen: yhteiskuntasopimus, tai mikä se nyt sitten onkaan, pitäisi saada aikaan ja hallitus hallitkoon.

    Kari Peitsamo kirjoitti, että EU-Suomea uhkaa haaksirikko. Olen täysin samaa mieltä, mutta en ymmärrä mitä se EU tähän kuuluu. Suomi tässä pitää pelastaa. En ymmärrä kommentteja, joissa EU on vain ja ainoastaan kaiken pahan alku ja juuri. Kaikki paha tulee mukamas EU:sta ja kaikki hyvä tapahtuu ilman EU:ta. Eihän se näin ole, vaan EU:ssa on tietysti sekä hyvät ja huonot puolensa, ja on tietysti mielipideasia millaisen painoarvon niille antaa. Muu on tunteenomaista propagandaa.

  8. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    On toi Sipiläkin kyllä aika veijari. Uhriutui taitavasti kun samassa virkkeessä pyysi Väyrystä takaisin ja samalla “harmitteli” Paavon eroa, “kun niin monet ovat hänen eteensä työtä tehneet”. Fakta on, että Väyrynen se yksin nosti Keskustan aallonpohjasta 2012 huikealla presidenttikampanjallaan. Paavo se oli, joka työn teki. Sipilä noukki pelkät hedelmät. Ilman Väyrystä Sipilä ei olisi pääministeri. Kukaan ei edes tietäisi, kuka on Juha Sipilä. Selvähän se on, että tuommoinen Väyrystä kyrsii. Kyrsii niin, että järki meinaa lähteä. Ja oikeastaan lähtikin. Sillä kun nyt mietin, tämä oma puolue oli raivon vallssa tehty harkitsematon veto. Se oli Paavon naula omaan arkkuun. Sipilälle ei jäänyt hommaksi kuin ottaa vasara käteen ja lyödä kansi kiinni.

  9. sirkka paavilainen kirjoittaa:

    Hyvä asia. Minä ainakin kannatan Väyrystä.

  10. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    Vaikka miten yrittäisi miettiä, on Paavo Väyrysellä jäljellä enää huonoja vaihtoehtoja. Jäädä oman “puolueensa” vankina pysyvästi politiikan vilttiketjuun tai kömpiä vähin äänin häntä koipien välissä takaisin Sipilän mopoauton kyytiin. Sipilän utopiassa uutetaan koivun rungosta biobensaa, jolla pääministerin itsensä konstruoima ja ohjastama max 45km/h kulkeva menopeli käy. Sillä sitten huristellaan yhdessä kohti uutta uljasta Suomea. Luulen, että Väyrynen oli visioinut itselleen kuitenkin hieman kunniakkaamman poliittisen huipennuksen, joten neuvon jättämään tämän viimeisen kyydin suosilla väliin.

  11. Marita Salenius kirjoittaa:

    Vaikka Paavosta nyt puhutaankin, niin siksi ei mene vastaukseni Pekka Turuselle ohi aiheen, koska Väyrynen on ollut johdonmukainen näiden kahden kirjaimen – EU – kanssa.

    EU ei välttämättä ole kaiken pahan alku ja juuri, mutta hyvin suurelta osin kuitenkin. Maanviljelijänä en todellakaan ole kohdannut vielä henkilökohtaisesti mitään hyvää EUn taholta – turha on sitten natista viljelijätuista, koska ne on nyt sentään vähintä, mitä EU kurimuksessa meille kuuluukin. Vaikka jättäisin kaikki tuet hakematta, niin tarkastusbumba ja paperibyrokratian sulkeiset ei miksikään muutu.

    Joten minkään sorttisesta tunteenomaisesta propagandasta ei ole kyse, vaan selkeästä kokemuksesta, ainakin minun kohdalla.

  12. Pekka Turunen kirjoittaa:

    Marita Salenius kertoi, että huonoa EU:ssa on maanviljelijän kannalta tarkastusrumba ja paperibyrokratian sulkeiset. Hyvää ovat, ilmeisesti, viljelijätuet, mutta niitä ei kai oikein saa mainita, kun ne ovat vain oikeutettu korvaus edellä mainituista.

    Koetin tuoda esiin sen, että EU:sta voi todellakin olla, perustelluista syistä, hyvin eri mieltä. Myös vastustaa. Peräänkuulutin vain sitä, että kritisoidaan EU:ta toki sen huonoista puolista, mutta ei nyt panna sentään kaikkea mahdollista sen kontolle. Annetaan EU:lle myös tunnustusta hyvistä asioista. Jos joku ei näe EU:ssa yhtään mitään hyvää, kuulostaa se tunnereaktiolta.

    Kaipa tämäkin kommentti jotenkin liittyy Paavo Väyryseen, tämänkertaisen keskustelumme varsinaiseen aiheeseen, sillä olen ymmärtänyt että EU on hänellekin sydämen asia.

  13. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    Joka Suomessa nykyään avaa suunsa poliittisessa keskustelussa, maahanmuuttoasioissa tai missä tahansa, huomaa polkevansa juoksuhiekassa, tai kotoisemmin suossa. Jokainen ele ja lause vie lausujansa syvemmälle ahdinkoon. Niinpä viisainta onkin nyt olla tekemättä minkäänlaisia äkkinäisiä liikkeitä; parasta itse asiassa on olla tekemättä ja sanomatta mitään. Tämän ovat kokeneet demarit. Tämän lienee oivaltanut myös Stubb. Jopa moottoriturpa Soini etsii viholliset nykyään niin kaukaa (P-Korea), ettei edes kaiku vastaa, kun sinne suuntaan huutelee. Paavo-parka sen sijaan argumentoi ja polkee suossa yhä kiihkeämmin. Paavon vastustajien ja kilpailijoiden ei tässä tilanteessa tarvitse näin ollen tehdä muuta kuin seurata, miten Paavo vajoaa. Suomikin vajoaa, kuten edellä totesin, mutta sille ei enää kukaan voi mitään. Ei kukaan. Tilanteessa, joka nyt vihdoinkin vaatisi nopeita ja päättäväisiä ratkaisuja, julkilausumaton motto on: No sudden moves. Tätä on uusi poliittinen kulttuuri. Olemme kaulaa myöten kusessa. Jokainen liike vain pahentaa tilannetta. Mikään ei enää auta. Joku unohti vain kertoa sen Paavolle.

  14. Seppo Laine kirjoittaa:

    Ei Suomi missään toivottomassa tilanteessa ole vaikka muutostarpeita on paljon. Kyse on aika pitkälle itseluottamuksen romahtamisesta. Nykyinen managerihallitus ei osaa tilannetta johtaa. Sipiläkin tuntuu palaavan vain syvemmälle Kepun yhtenäisyyden huoliin. Tarvittaisiin arvojohtajuutta siinä, että palautetaan usko suomalaisten omaan tekemiseen. Sitten muutoksetkin kestettäisiin. Maailmanmestaritkin voi kyykätä, eikä se ole maailman loppu.

  15. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    Seppo Laine, väitän, että suomalaisten usko “omaan tekemiseen” meni sinä päivänä, kun Sipilän hallituksen kokoonpano julkistettiin ja Duudson-tikkataulu Stubb sai jatkaa. Seuraavaksi S.Niinistö ilmoittautui hallituksen takuumieheksi nuoleskelemalla Sipilää tyyliin “täss on siul hyvä mies”. Sokea Erkkikin tajusi silloin, että EU-kurssia ei enää muuteta, ei ikinä, vaikka sieltä tulisi mitä. Eikä muutettu. Ja totisesti tuli. Ja tulee yhä. Kaikki ponneton ja ontto “tsemppipuhe” kuulostaa siksi päivä päivältä yhä irvokkaammalta, joten jätetään väliin, ok? Meistä tehtiin EU:n orjia, eikä Paavo Väyrysestä ole enää edes marttyyriksi tähän sotaan. Ainoa rooli, mikä hänelle jäi, on klovnin. Sillä Paavo kiukkuisella hepuloinnillaan ja omalla epätoivoisella puolueviritelmällään petasi tuon roolin lopulta itse.

  16. Seppo Laine kirjoittaa:

    Kari Peitsamo. Usko omaan tekemiseen meni siihen, että tehtiin niin pirusti, mutta talouden kehittymisen näkökulmasta vääriä asioita. Sitähän ekonomistit on vaikeamman kautta yrittäneet selittää. Arvojohtajuus on kyllä aika eri asia kuin “tsemppipuhe”. Sitä sorttia kuultiin Sipilältä tv:stä, mutta eihän se tietenkään riitä. Kyllä suomalaiset pärjää vaikka ympäristönä olisi EU. Täällä voitaisiin lainata vähän irkkusisua jos oma alkaa loppua. Sillä tuntuvat pärjäävän monenlaisilla areenoilla.

  17. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    Seppo Laine. Okei. Mitäpä näistä kinaamaan. Aika näyttää, onko nyt valittu väärä tie. Väyrysen mielestä on. Ja minun mielestäni myös. Mutta enää ei voi kääntyä. Sitä ei Suomen ylin johto salli. Ja tätä samaa herkkua on nyt ainakin 3 vuotta tarjolla lisää. Mikään ei muutu. Hallitus odottaa nousukautta, jonka olisi kaikkien mittareiden mukaan pitänyt tulla jo ajat sitten, vaikka kuinka pöljästi olisi eletty. Mutta jostain syystä tuota nousukautta ei vieläkään kuulu. Ja sehän on tietysti edellisten hallitusten syy. Mutta kuinka kauas täytyy mennä, ettei Kokoomus ole ollut puikoissa? Tätä Väyrynen on yrittänyt sanoa. Viime vaaleissa luvattiin muutos. Mutta muutosta ei tullut. Sama EU-kurimus jatkuu. Nyt on jo myönnettävä, siihen raukesivat Suomen toiveet. Myös Paavo Väyrysen toiveet.

  18. Valto Ensio Heikkinen kirjoittaa:

    Paavosta eskaloitui keskustelut vissiin juohevasti laajemminkin EU-asioihin koska hänellähän sen ikeestä eroamistoiveet ovat yksi pointti vielä hengittää politiikan monenkäryisenä huuruavaa ilmaa.

    EU:n kuulumisen mielekkyyttä muultakin kannalta, kuin että mitä se meille mahdollisesti on maksanut tai miten se on meitä hyödyttänyt, pitäisikin pohtia myös vaikkapa moraalin kannalta.

    Kysynkin, millaista olisi olla näinä levottomina aikoina jos oltaisiin ilman nykyisiä sidonnaisuuksia & velvollisuuksia ja omilla markoilla mitattavan arvoisena Suomena Euroopan Unionin puskurina Venäjää vasten? Oltaisiinko me mikään “puskuri” vai ihan jotain muuta? Kolkuttelesivatko pakolaiset itärajoilla vapaasti ja vain Habarandan portit olisivat kiinnijuotetut?

    Meijeri- ym. tavarakauppa kävisi tietenkin kuin siimaa sotarikoksia tehtailevalle Venäjälle kuten Ruotsin rautamalmikauppa Hitlerin Saksaan joka ei piitannut sen silloisista sota- ja muista järkyttävistä rikoksista.

    Piitattaisiinko me “Markka Suomena” siitä, mitä Ukrainassa Venäjän avustuksella tapahtui?

    Piitataanko me oikeasti nytkään, vai vain “Euro Suomena” olon tähden?

    Olisiko muidenkin kuin markkinavoimien omatunto kolkuttelematta jos ei yhteisiiin talouspakotteisiin olisi tarvinnut ryhtyä?

    Vai oltaisiinko jo Venäjän kainaloisessa Krimin tapaan?

  19. Ilpo Haalisto kirjoittaa:

    Paavo on pelannut politiikan shakkia pikkupojasta asti kuten Karri Gasparov oikeaa Shakkia. Karri Gasparov Shakin sankarina voittaa vanhemman tietokoneen pelissa vaikka “silmat sidottuna.” Paavon ja Karrin yhdistaa strateginen neuvokkuus.

    Ilman strategiaa et voi voittaa. Ilman hiotumatonta taktiikkaa et voi luoda strategiaa. Strategia on oppi koko sodan voittamisesta. Taktisesti voidaan havita yksittaisia taisteluita silloin kun halutaan strategisesti voitaa koko sota.

    Paavo on mediapelin shakin kuningas. Aikoinaa Paavo syytti mediapelia presintin vaaliensa epaonnistumisesta. Paavon mediataitoja voi verrata Urho Kekkosen strategiaan konseptista, joka toimii.

    Ben Zyskovich suoraselkaisyydessaan huomasi, etta Paavo on kirjoittanut enemman kirjoja kuin moni poliitikko on lukenut elaissaan. Voisinpa sanoa pelisilman olevan kova myos Benilla; kuten politiikan ravikenttien kruunaamattomalla kuninkaalla Timo Soinilla. Poliittisen silmansa paalla ei istu myoskaan Sauli Niinisto. Ben kykenee myos tunnustamaan toisen poliitikon ansiot.

    Kaikkia naita konkareita yhdistaa intohimo politiikkaan vuosikymmenien kokemuksella. He kykenevat ennakoimaan asioita, joihin nuori poliitikko kokemattomuuttaan kompastuu. He kaikki uivat liberalismin karikoissa politiikan konservatiiveina reformismin hengessa. He pysyvat pinnalla ja heista puhutaan. Myos ulkomailla Soinin lisaksi tunnettu kansainvalisten vesien kelluja on Ilkka Kanerva seka Tarja Halonen suorastaan uppoutuen Bushin solmioon.

    Pieni 8-vuotias poika olisi aanestanyt Paavo Vayrysta presidentiksi perusteenaan se, etta Paavo halusi presidentiksi. Viaton lapsikin siis ymmartaa Paavon politiikkaa. Lapsi usein oikaisee aikuisen monimutkaista ajattelua.

    Sain olla viime juhannuksen aikoihin taalla Brysselissa todistamassa viiden presidentin allekirjoitusta, jossa halutaan yhteinen rahaministeri koko euromaiden taloudelle. Paavo herasi ensimmaisena hankkimaan takaisin markkaa Suomen 150 vuoden markan kokemuksella. Joka markka kumartaa se 15 vuoden kokemuksella euroa pyllistaa.

    Paavolle nauretaan uudesta puolueesta. Tarvitaako Suomessa enaa puoluita ollenkaan, jos paatoksenteko keskittyy Brysseliin, ajattelee Paavo; paitsi tietysti Paavon puolue.

    Kumpi oli ennen, peruna vai Paavo? Ainakin Paavon isa oli ennen modernia perunanistutuskonetta, jonka han itse 100-vuotiaana keksi ja patentoi. Mediapeli on Paavon patenttia ja lisenssilla sita on pelannut satoisati monivarisilla siemenperunoilla Timo Soini.

    Onko tulevan 30-vuotisen politiikan sodan voittaja 100-vuotias politiikan perunanistutuskoneen patentoija lopulta Paavo Vayrynen? Kaksi on markkaa taskussa, joita ei euron pajatsoon tuhlata. Istutetaan kevaalla Timoa maahan ja nostetaan satoa syksylla Paavon koneella.

  20. Pentti Kangasluoma kirjoittaa:

    Kimmo Kiljusen senioriliike on kerännyt yli 54.000 nimeä, eduskuntaan menee aloite. Paavo Väyrynen saa huomiosta kilpailijan

    Pörssikurssit syöksyy, eläkerahoja on sijoittettuna yli 100 miljardia maailmalle.Onko eläkerahat immuuneja näille heilahduksille?

    Elokuvissa on ollut näitä pörssipelureita jotka ovat karahtaneet kiville.
    Elävässä elämässä on esimerkkinä lentoyhtiön johdannaisten kauppias.
    Mikä takaa ettei eläkerahoja sjoittele joku puliveivari?

  21. Vesa Kaitera kirjoittaa:

    Paavo Väyrynen on kuin ruokapaketti, jonka kyljessä oleva “parasta enen” päiväy on ohitettu jo jokunen vuosikymmen sitten. Vielä ennen viime eduskuntavaaleja arvioin (sinänsä oikein), että Väyrynen yritäisi kiristää itselleen ministerinpaikan, ja että Sipilä poliittisen kokemuksensa ohuudesta johtuen joutuisi antamaan Paavolle periksi (no ihan niin ei käynyt). Vaalien jälkeen Paavo huomasi pian olevansa likipitäen poliittisessa Gehennassa, ja siksi hänen hyökkäyksensä Keskustan nykyistä linjaa ja johtoa vastaan oli omalla tavallaan ymmärrettävää. Väyrynenhän oli aikoinaan ulkoministerin ominaisuudessa jättämässä Suomen jäsenhakemusta Euroopan Unioniin, mutta sittemmin hän on tämän asian suhteen kääntänyt kelkkansa, ja yrittää nyt ilmeisesti nousta EU-kriittisen siiven kärkihahmoksi. Hän saattaa tässä jopa onnistuakin, mutta oma käsitykseni on, ettei sen paremmin EU:n kuin euroalueen vastustajia Suomessa jatkosakaan kohdella silkkihansikkain.

  22. Ilpo Haalisto kirjoittaa:

    Sixten Korkman kertoo, miksi Paavo Väyrynen on väärässä ja että Suomen ainut ystävä markkataloudessa on Putin. Ruotsin ylin ystävä kruunutaloudessa on Ruotsin kansa eikä Putin. Euro on nyt niin heikko valuutta, että markka olisi pitkään samassa kurssissa ja markka elvytyksen jälkeen voisi mennä vaikka euron arvosta ohi. Silloin euromääräisten lainojen maksaminen olisi helpompaa.

    Lainojen takaisinmaksut ovat aina pitkäaikainen prosessi ja uusia lainoja otetaan jatkuvasti. Voisimme ottaa uusia markkamääräisiä lainoja vanhojen eurolainojen maksamiseksi heti pois päältä. Silloin lainat olisivat heti markkamääräisiä. Suomella ei ole niin kauaa hätää, kun keskimäärin meillä menee paremmin kuin muilla. Tärkeintä olisi elää omaa reaalitaloutta eikä taata eurooppalaisten pankkien asiakkaiden talletuksia. Euro on ollut hyvä opetus ja nyt on nähty mihin se on johtanut. Mitään hyvää siltä ei tulevaisuudessa ole tulossa, jos ei sitten menneisyyskään ole ollut ruusuista, niin piikkejä on odotettavissa jatkossakin. Markoilla pärjättiin 150 vuotta hyvin ja eurolla on pärjätty 15 vuotta huonosti.

    Paavon pyörittämä “Euroopan Bildenberg” Context Group freedom of Choice on todellisten asiantuntijoiden Henkelin ja Lycken ajatusriihi. Joka tapauksessa euron tulevaisuus on epävarma uppoava laiva, jota Saksakin kauhistuu. Paavo pyörittää Euroopan eri puolueista koostuvaa taloustieteilijöiden euroon kriittisesti suhtautuva Heinkelin ryhmää Brysselissä.

    ECR Euroopan konservatiiviryhmän mukaan emme tarvitse jatkuvaa lisää sääntelyä kansallisvaltioiden talouksiin. Ajatukseni on Brysselin näkökulmasta katsottuna. EU:n Alueiden komitean täysistunnossa annoin eilen 9.2. lausunnon aivan toisesta asiasta. Schengenin sopimuksen on mukauduttava kansallisvaltioiden tarpeisiin rajoittaa laittoman maahanmuuton liikkuvuutta.

    Brysselissä tänään 10.2. lausuntoni laittomasta ihmiskaupasta, joka on huumekauppaakin tuottavampaa rikollisille kauppiaille. Toivon ettei jokin eurooppalainen poliittinen taho edistä laitonta ihmiskauppaa raunioittaakseen eurooppalaisen demokratian.

    Episodi Brysselin yössä eilen. Saat ostaa Brysselin Melbekista Itä-Euroopasta takakontissa tuodun Kalashnikovin 300 eurolla. Tämä tieto on Hotelli Sheratonia valvovalta poliisipartiolta, joka hyvyyttään ajoi minut Shaarbeckin Bentleyhyn, koska diplomaatin on vaarallista liikkua yksin 23:00 jälkeen.

  23. Risto Virrankoski kirjoittaa:

    Korkmanin kirjoitus pyrki kaiketi osoittamaan, että eurokoukku on nielaistu niin syvälle kiduksiimme, että sen pois ottaminen ei enää onnistu. Tai ainakin se olisi vaarallista terveydelle, jopa kuolemaksi. Voi olla oikeassakin.

    Euro on tällä hetkellä arvoltaan jokseenkin sopiva meille. Ei olisi mitään takeita siitä, että oma valuutta euron suhteen juuri nyt itsestään devalvoituisi. Se pitäisi vanhanaikaiseen tapaan tarkoituksella devalvoida. Siitä sitten aiheutuisi monenlaista uutta ongelmaa.

    Yliarvostettu euro ehti jo aiheuttaa Suomen vientiteollisuudelle pysyviä haittoja, joita ei millään nopealla konstilla korjata. Iso määrä teollisista työpaikoista lähti maasta. Vientifirmamme kasvavat ulkomailla. Näistä ns. hyvä esimerkki on KONE, jonka henkilöstöstä enää murto-osa on Suomessa. Vientifirmamme tekivät oman sisäisen devalvaationsa rankkojen kulukuurien muodossa.

    Jos tästä euromaniasta jotain opitaan, olisiko se se, että ns. tekemiimme kansainvälisiin sopimuksiin pitää aina tehdä tehokas varauma sopimuksesta irroittautumiseksi. Eli varmistaa, niin kuin armeijan aikoihin sanottiin, ‘turvallinen pakotie’.

    Kun tässä nyt kumminkin ollaan, pelastuksen oppi olisi, että nyt todellakin on pakko kehittää kansallisen sisäisen devalvoinnin/revalvoinnin eli euroon sopeutumisen mekanismit. Mekanismit, joiden käyttämisestä ei tarvitse jatkuvasti neuvotella ja niillä vatuloida.

    Jos työmarkkinajärjestöt eivät, lupauksistaan huolimatta sellaisia pysty kehittämään, silloin hallituksen ja eduskunnan on otettava vastuu. Nehän meidät euroon koukuttivat.

  24. Juha Kaistinen kirjoittaa:

    Hienoa, että Paavo on saanut puolueensa rekisteriin. Nyt kun Soinin gloria on rapistunut on jopa uskomatonta, että hän on saamassa omalla toiminnallaan melko suuren osan politiikan pelikentästä.
    Vakavuudestaan huolimatta tämä piirileikki sopimuskattilan ympärillä alkaa jo pikkuhiljaa huvittaa.
    Jollakin pitäisi olla auktoriteettia lopetta koko pelleily.

    Toivottavasti Väyrynen pyörtää puheensa ja lähtee jälleen kerran presidenttiehdokkaaksi. Muuten koko valinta näyttää menevän ihan lekkeripeliksi.
    Kaikki odottavat vain Niinistön ilmoitusta seuravalle kaudelle. Asia näyttää olevan sillä selvä. Muuta ei näytä tapahtuvan, ellei Paavo ryhdy Suomen Trumpiksi.

  25. Raimo Suihkonen kirjoittaa:

    Niin, yhdistysrekisteriin. Ei toki vielä puoluerekisteriin.

Kommentoi