Syntyykö sittenkin yhteiskuntasopimus?

| Julkaistu 19. 1. 2016 12:01

Elinkeinoelämän Keskusliitto, siis kotoisasti EK, yllätti tänään tiistaina. Toimitusjohtaja Jyri Häkämies ilmoitti, että EK on sittenkin valmis harkitsemaan ns. yhteiskuntasopimusta tai mikä se sopimus onkaan nimeltään.  Mistä nyt tuulee? Kuukausi sitten EK pani neuvottelut poikki, sillä sen mielestä AKT:n jättäytyminen pois sopimusneuvotteluista romutti mahdollisuudet suuren sopimuksen tekemiseen. Joulu ja uuden vuoden alku meni työmarkkinapuolella mököttämisen merkeissä. Hallituksen kolme ässää olivat puolestaan pitkillä lomilla, mikä oli ilman muuta hyvä asia.

Mikä on kuukaudessa muuttunut?  Spekuloidaan hieman.

Ovatko Etelärannan isännät, siis EK:n hallituksen jäsenet,  tulleet toisiin ajatuksiin?  Kaikki joulukuussa julkistetut talousluvut ja myös ennusteet tälle vuodelle ovat olleet punaisella. Se mikä on ennen ollut pelottelua tai ainakin ylisanailua on muuttunut ikävästi todeksi. Suomi jää muusta euroalueesta jälkeen, eikä valoa näy. Suurimpien ja parhaiten menestyvienkin yritysten johtajat joutuvat miettimään hankalaa kysymystä: vaikka me pärjäämme, miten käy Suomen?

Ovatko pääministeri Juha Sipilän hallituksen herrat tulleet toisiin ajatuksiin?  Ns. pakkolait ovat vastatuulessa. Päivä päivältä tuntuu todennäköisemmältä, että alun perinkin hatara ja huonosti valmisteltu/harkittu kilpailukykypaketti on murentumassa.  Hallitus joutuu miettimään muita vaihtoehtoja. Tarjolla on vain kenkkuja.

Ovatko Hakaniemessä asenteet muuttumassa?  SAK ilmoitti joulun alla, ettei sen syksyinen sopimustarjous ole enää voimassa. Jospa se kuitenkin olisi voimassa, sillä taloustilanne on tammikuussa 2016 huonompi kuin viime syksynä. Keskusjärjestöjen on tultava toimeen nykyisenkin hallituksen kanssa, koska sitä ei saada millään nurin. Olisiko laiha sovinto sittenkin parempi?

Nämä ovat ensimmäisiä mietteitä. SAK:n kommentit ovat kiinnostavia, ja niitä on luvassa puheenjohtaja Lauri Lylyn suusta kello 14 jälkeen.

Ns. mahdollisuuksien ikkuna on nyt avautumassa ja arvelen sen olevan auki helmikuun alkuun asti, jolloin eduskunta palaa lomaltaan. Aikaa sopimiseen on riittävästi, sillä onhan tätä hierottu pitkään. Jos sopimusta ei siihen mennessä synny, tilanne taas mutkistuu.

Nämä ovat tällaisia pikamietteitä aamupäivältä 19. tammikuuta. Mitä tuumivat kommentaattorit?   Päivän Hyvä Kysymys kuuluu: Syntyykö sittenkin yhteiskuntasopimus?

Päivän sitaatti:

“Vuonna 1956 oli yleislakko, 1986 oli lyhyt yleislakko, ja nyt tasaisen taulukon mukaan vuonna 2016 pitäisi olla seuraava hässäkkä edessä. ”

SAK:n tutkija Tapio Bergholm Talous ja yhteiskunta-lehdessä 4/2015

52 vastausta artikkeliin “Syntyykö sittenkin yhteiskuntasopimus?”

  1. Kyösti Salovaara kirjoittaa:

    Jos ihminen maksaa tuloistaan puolet takaisin veroina – tai vaikkapa n. 30 % niin kuin itse maksan – ja sitten vielä kulutusveroina runsaat 15 %, niin mitä se oikeastaan tarkoittaa? Filosofisesti?

    Minusta se tarkoittaa yksilön vapauden säätelemistä ulkoapäin; sitä että joku (valtio, kunta, virkamies) tietää minua paremmin mihin saamani ansio tai eläke pitää kuluttaa – ja kun tämä kaiken tietävä taso on tehnyt valintansa minulle jää “jotakin” itse päätettäväksi.

    Totta kai on paljon mistä pitää maksaa kyselemättä: tiet, koulut, teveydenhoito, poliisi ja armeija jne, mutta sen jälkeen ollaan harmaalla alueella, joka ei näköjään monia kiinnosta, ei varsinkaan näitä perustuslakiasiantuntijoita jotka pohtivat oikeuksiamme.

    Perustuslaki ilmeisesti sallii, että valtio vaikkapa päättää että 60 % tuloista menee veroihin ja kansalaisella jää käteen vaikkapa 235 euroa kulutettavaksi karkkiin ja pariin olueeseen.

    Oikeudenmukainen perustuslaki tietysti kieltäisi moisen.Mutta sellaista ei taida olla käytössä.

    Tämä on itse asiassa paljon tärkeämpi kysymys kuin mitä yleensä ajatellaan; eikä se juuri näytä “dosentteja” kiinnostavan. Siis se että mitä yksilön “vapaus” tarkoittaa suhteessa yhteisöön kun otetaan huomioon mitä yksilö maksaa yhteisölleen.

  2. Risto Virrankoski kirjoittaa:

    Kun kovin sympaattiselta ei varmaankaan kuullosta puhua hyväosaisten puolesta, esitän vastapainoksi muutamia tapoja, joilla me hyväosaiset voisimme ‘talkoisiin’ osallistua.

    Tämä olkoon tällainen virtuaalisen ‘hyväosaisten puolueen’ julistus. Meitä, Paavo Väyrysen sanoin, ainakin hiljaisesti samanmielisiä on lähes kaikissa puolueissa.

    Voisimme hyväksyä, että meidän omavastuutamme yhteiskunnan palveluista korotetaan reippaasti, mutta vastaavasti jos käytämme vaikkapa yksityistä terveydenhoitoa, päiväkotia tai muita yhteiskunnan palveluja suoraan korvaavia palveluita, nämä menot ovat verovähennyskelpoisia.

    Työeläkkeille voisi asettaa jonkin kohtuullisena pidettävän ylärajan. On rehellisempää maksaa eläkettä alunperin vähemmän kuin että verotuksella ottaa kuitenkin ‘liiat’ pois. Vapaaehtoisten eläkkeiden eläkemaksujen verovähennysoikeudesta luovutaan.

    Lapsilisiä emme me hyväosaiset tarvitse.

    Kaikista johdon ja muun ns. ylemmän väen bonuksista, optioista ja osakepalkkioista luovutaan määräajaksi. Tehdään työt peruspalkalla. Peruspalkkojen yleinen kehitys rajoitetaan samalla yleiseen ansioiden kehitykseen.

    Jos jotkut meistä hyväosaisista onnistuvat suunnittelemaan verotusasemansa niin, että efektiivinen veroaste jää alle 40 %, suostumme siihen, että ainakin määräajaksi määrätään täydennysveron maksuvelvollisuus.

    Jos sitten vieläkin julkista taloutta ahistaa, olemme valmiit antamaan valtiolle pakkolainaa jonkin kohtuullisen määrän.

    Vastineeksi edellytämme, että julkisen talouden absoluuttista alijäämää supistetaan vuosittain niin, että talous on tasapainossa viiden vuoden sisällä riippumatta kansantalouden tilasta ja suorituksesta ja että tekemiämme talkoosuorituksia ei käytetä julkisten menojen kasvattamiseen.

    Me täällä ‘hyväosaisten puolueessa’ olemme nimittäin erittäin huolestuneita siitä, että ajaudumme tilanteeseen, jossa massiiviset ja äkkinäiset julkisten menojen leikkaukset käyvät välttämättömiksi.

    Nämä leikkaukset kohdistuvat silloin suhteellisesti pahiten todella vähätuloiseen ja köyhään kansanosaan, johon meistä hyväosaisistakin valtaosa aikanaan kuului.

    Eli tällaista yhteiskuntasopimusta osaltamme ehdotamme.

Kommentoi