Miksi keskusta menettää naisten tukea?

| Julkaistu 5. 1. 2016 18:36

Hyvää vuoden 2016 jatkoa kaikille Perässähiihtäjän lukijoille ja kommentaattoreille, jotka pitivät blogia omaehtoisesti hengissä joulun yli jatkamalla keskustelua parisen viikkoa. Hieno juttu, kiitos. Helsingissä on nyt kylmää ja hiljaista. Kaupunki on ollut merkillisellä tavalla pysähdyksissä.  Näin on ollut myös poliittinen elämämme. Sitä ei sovi ihmetellä ylenmääräisen vilkkaan syksyn jälkeen. Luulen, että hissuttelu jatkuu vielä tämän loppiaisviikon yli. Mitäpä tässä kannattaa kiirehtiä.

Yleisradio julkaisi viime keskiviikkona 30.12. 2015 tuoreen mielipidemittauksen, jonka tulokset myötäilivät joulun alla julkaistun HS-Gallupin lukuja. Sdp ja keskusta ovat nyt suurimpia puolueita, Sdp kielen mitan edellä keskustaa. Kokoomus on jämähtänyt kolmanneksi suunnilleen viime huhtikuun eduskuntavaalien kannatuslukemissaan.  Vihreät, perussuomalaiset ja vasemmistoliitto muodostavat toisen ryppään. Perussuomalaisten kannatuksen lasku näyttää taittuneen.

Kannatusmuutokset eivät aiheuttaneet suuria väristyksiä. Tänä aamuna havahduin kuitenkin Ylen radiouutisia kuunnellessani mielenkiintoiseen yksityiskohtaiseen tietoon, joka oli kaivettu esiin Taloustutkimuksen mittauksesta: Päähallituspuolue Suomen keskusta olisi menettänyt suosiotaan naisäänestäjien keskuudessa.  Aiheeseen voi tutustua tämän linkin takaa.

Miksi tämä on kiinnostava yksityiskohta?

Keskustalla on vahva kannatus naisäänestäjien joukossa, mutta  noin suureksi puolueeksi Suomen keskusta on harvinaisen miesvaltainen. Näin voi ainakin päätellä keskustan eduskuntaryhmän sukupuolijaosta: 35 miestä ja 14 naista.  Vertailun vuoksi – esimerkiksi Sdp:n eduskuntaryhmässä sukupuolijako on hieman tasaisempi: 21 naista ja 13 miestä.

Mistä tämä keskustan eduskuntaryhmän miesvaltaisuus voisi johtua?  Eikö keskustassa naisilla ole mahdollisuus päästä eteenpäin? Ja mistä voisi johtua, että keskustan kannatus, joka miesten joukossa on tällä hallituskaudella säilynyt vankkana, on laskenut naisten keskuudessa?  Otetaan tämä pohdinnan alla näin loppiaisviikolla. Niinpä Päivän Hyvä Kysymys kuuluu:  Miksi keskusta menettää naisten tukea?

Päivän siteeraus:

Kirjailija Matti Mäkelä pohtii tänään blogissaan Suomenmaassa valtamedian ja tutkijoiden suhtautumista nykyiseen hallitukseen. Hän etsii myös syitä sille, miksi pääministeri Juha Sipilä taannoin tuhahti kaiken maailman dosenteista.

“Sipilän tuhahduksen ydin onkin juuri tässä. Poliittisen päättäjän on varauduttava mihin tahansa, sotaan, veden­pai­su­muk­seen tai heinä­sirk­koihin – ainakin ravintona.  Asiantuntijan virka sen sijaan säilyy vääränkin neuvon jälkeen, mikäli virka tai asiantuntija ei uponnut laivan mukana. Asian toinen ydin on, että enempää gallupit kuin profes­so­rit­kaan eivät erota hallitusta. Ja tieto tästä demokratian kolmannesta ytimestä olisi hyvä sisäistää tiedo­tuk­senkin. Se on parasta kaikille, diktatuuriin verrattuna myös heille.”

Matti Mäkelän blogipostaukseen ( 5.1. 2016 Suomenmaa ) voi tutustua tämän linkin takaa.

 

 

52 vastausta artikkeliin “Miksi keskusta menettää naisten tukea?”

  1. Olavi Räsänen kirjoittaa:

    Hallituksen “kirkolliset” ovat tulkinneet Raamattuaan kirjaimellisesti:”Jokaisella, jolla on annetaan ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.”

    Sipilän hallituksen valinnat ovat uskomattomia. Se pyrkii “hajota ja hallitse”-strategiallaan ajamaan suomen työväestöä säätelemättömän kapitalismin armoille. Hallitus yrittää murskata AY-liikkeen keskitetyn ohjausvoiman ja palkkojen paikallissopimisen kautta avata työmarkkinat vapaalle kilpailulle. Ellei tämä toteudu niin taantuman maksumiehiksi on asetettu pakkolakien kautta matalapalkkaiset, naisvaltaiset alat, lapsiperheet vanhukset ja sairaat.

    Ei ihme, että poliittiset painopisteet kokevat rajun muutoksen kansan herätessä erityisesti Kokoomuksen viime vaaleissa markkinoimasta “vastakkain asetteluan aika on ohi”-harhasta.

  2. Vesa Kaitera kirjoittaa:

    Olavi Räsäselle totean vain, että globaalin kilpailun vuoksi varsin vähän säädelty kapitalismi on joka tapauksessa vaikuttamassa Suomen talouteen, teki Suomen hallitus sitten ihan mitä hyvänsä. Meidän vientituotteittemme kilpailukyky laski välillä huomattavasti Ruotsiin ja Saksaan verrattuna. Aivan viime vuosina Suomi on kiitettävän maltillisten palkkaratkaisujen ansiosta pystynyt jonkinverran kuromaan tuota hintakilpailukykyhaittaa kiinni. Mutta tällä linjalla pitäisi jatkaa vielä vuosia. Osa ay-liikkeestä on tiukasti sitä mieltä, ettei saavutetuista eduista pitäisi nyt yhtään tinkiä. Jos useat ay-liitot ovat tuolla kannalla, niin silloin kilpailukyvyn selvä parantaminen vaatii entistä suurempia uhrauksia niiltä, jotka eivät vahvoihn liittoihin kuulu. Tämä ei olisi kovin solidaarista toimintaa.

    En epäile ay-liikkeen kykyä pysyttää tämän maan toiminnot. Epäilen tuon teon järkevyyttä. Ainoat asiat, joita ay-liike uhittelullaan voi saada aikaan, ovat lakkolakien merkittävä kiristys ja massiivinen työpaikkojen väheneminen. En usko, että kumpikaan niistä on ay-liikeen omien etujen mukaista. Suosittelen siis intensiivisiä neuvotteluja työnantajien kanssa, sillä jos yhteiskuntasopimusta ei saada aikaan, niin pakkolait kyllä tulevat, vaikka ihmiset kuinka niitä vastustaisivat.

Kommentoi