Viivy vielä hetki!

| Julkaistu 7. 2. 2012 13:42

Tiistai 7. helmikuuta 2012 ja 37. postaus

Viimeistä viedään. Tämä on näissä vaaleissa viimeinen postaukseni, johon sisältyy pari kolme havaintoa vaaleista tai oikeamminkin tähän vaalitulokseen johtaneesta kehityksestä. Sen lisäksi vedän blogin antia yhteen. Ja lopuksi paljastan suositun vaaliveikkauksemme voittajien nimet.  Blogin kommenttipalsta on auki huomiseen keskiviikkoon kello 14 asti. Sitten se sulkeutuu.

Maantai-iltana ryhdyin vielä viimeisen urakkaan tämän blogin eteen. Kertasin, mitä tapahtui vuoden 2006 presidentinvaaleissa.  Pidin silloin ensimmäisen kerran Perässähiihtäjä-blogia, peräti puoli vuotta. Kommentteja julkaistiin hurja määrä, 3900 kappaletta.

Kuudessa vuodessa moni asia oli päässyt unohtumaan mm. se, kuinka tasainen Sauli Niinistön ja Matti Vanhasen ottelu presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen aluksi oli.

Kun kampanjat syksyllä 2005 alkoivat, Vanhanen oli huomattavasti vahvemmassa asemassa. Hän oli istuva pääministeri, siihen aikaan muuten erittäin suosittu poliitikko, ja suurimman puolueen puheenjohtaja, jolla oli käytössään suuret rahavarat.

Keskusta oli yhtenäisesti ja innokkaasti Vanhasen takana. Hänen asemaansa vahvisti vielä keskustan ja kokoomuksen johtajien, siis Jyrki Kataisen, tekemä sopimus, jonka mukaan hävinnyt ehdokas ja puolue tukee toiselle kierrokselle pääsevää.

Niinistön asema oli aluksi huono. Hän oli päässyt unohtumaan jo Luxemburgiin, mittauksissa hän oli heikoilla, eikä oppositiopuolueena kokoomus pystynyt tarjoamaan yhtä vahvaa tukea ehdokkaalleen kuin keskusta Vanhaselle.

Niiden vaalien ratkaiseva vääntö käytiin joulukuussa 2005 ja tammikuun alussa 2006. Niinistö punnersi väkisin ohi Vanhasesta, ja viimeisissä juuri ennen ensimmäisen kierroksen äänestyspäivää tehdyissä mittauksissa Niinistö oli päässyt jo ohi.

Vanhasen kohtaloksi koitui sittenkin pääministerin asema. Hänestä tuli vastoin tahtoaan myötäehdokas presidentti Tarja Haloselle, jonka taktiikka oli taitava. Halonen ei antanut Vanhaselle pelitilaa. Tuskinpa Halonen halusi antaa sitä Niinistöllekään, mutta niin vain tapahtui.

Ensimmäisellä kierroksella Halonen sai 46,3, Niinistö 24,1 ja Vanhanen 18,6 prosenttia äänistä.

Kahden viikon päästä pidetyssä finaalissa ero oli lopulta pieni: Lopulliset luvut 51,8 – 48,2 Halosen hyväksi. Toisin kuin näissä vaaleissa , äänestysprosentti nousi ensimmäisestä kierroksesta ja oli 77 prosenttia, vaikka silloinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa passivoiduttiin, kun keskustan ehdokas oli jäänyt pois. Molemmat ehdokkaat olivat silloinkin helsinkiläisiä tai Niinistö oli vielä pahempi, luxemburgilainen.

( Saattoi muuten olla, että 1994, 2000 ja 2006 mielipidemittaukset lisäsivät äänestysintoa toisella kierroksella, sillä näissä mainituissa vaaleissa galluppien suosioerot olivat niin pieniä, ettei tulos näyttänyt etukäteen niin selvältä. 2012 vaaleissa kävi ehkä ensimmäisen kerran niin, että mittaukset alensivat osallistumisintoa kakkosella.)

Vuonna 2006 Niinistön nousu jatkui vaalipäivään asti, jolloin hän voitti niukasti Halosen, mutta ennakkoäänestyksessä Halonen oli ollut suositumpi.  Ero oli 100 000 ääntä.

Minun tulkintani on, että Niinistön voittoputki 2012 presidentinvaaleissa alkoi jo joulukuussa 2005, kun hän pystyi ohittamaan Vanhasen. Jos Vanhanen olisi päässyt toiselle kierrokselle, Niinistöllä ei olisi ollut mahdollisuuksia nousta vaalien jälkeen varteenotettavaksi seuraajaehdokkaksi Haloselle.

Jo Halosen toisen kauden alkupuolella media rupesi teettämään mielipidemittauksia.  Niissä kaikissa Niinistö oli täysin ylivoimainen, olipa vastassa kuka hyvänsä toinen poliitikko tai muu julkisuuden henkilö. Olen käynyt läpi  yli 30 mittausta vuosilta 2007-2011.

Hänen kannatuksensa oli koko ajan hämmästyttävän vakaa. Vähän mittauksesta, kysymysasettelusta tai vastaehdokkaiden määrästä riippuen 60 – 70 prosentin paikeilla eli siis hyvin lähellä toisen kierroksen lopullista tulosta.

Miksi media teki näitä mittauksia?

Minun tulkintani on se, että se on yksi median tehtävä luodata mielipiteitä. Mittauksia on teetetty jo vuosikymmeniä ja varmaan tehdään jatkossakin.

Uutispäivä Demarin toimittaja Olli Hella kirjoittaa tämän aamun kolumnissaan näin:

“Media on rakentanut Niinistön imagoa vuosikausia. Tällaisen porvarillisen mediahegomonian ulkopuolelta tulevan on mahdotonta arvioida kuinka suuri osa siitä on ollut itseohjautuvuutta, kuinka suuresta ovat vastanneet kokoomuksen erittäin taitavat viestintävastaavat.”

Hellan mediakritiikille on varmasti perustetta, mutta minusta se tuntuu hyvin tutulta 1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvun ensimmäiseltä kymmeneltä. Olen työskennellyt pitkään HS:ssa ja kirjoittanut satoja, jos ei tuhansia, juttuja presidentinvaaleista.

Kun presidentin tai suosituimman presidenttiehdokkaan nimi oli Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari tai Tarja Halonen, sain porvarilliselta puolelta ilkeän lastin niskaan todella usein. Onneksi vain sanallisesti. Ja aina aiheena oli se, miten rakensimme HS:ssa kuningastietä demariehdokkaalle tai pidimme demaripresidenttiä pystyssä, kun silloin teetimme näitä HS-Galluppeja. “Ei kohrin koskaan”, sanotaan Pohjanmaalla.

Mutta palataanpa vielä Niinistöön. Merkittävää oli myös se, ettei Niinistö-ilmiön rinnalle noussut kertaakaan kuuden vuoden aikana ns. toista ilmiötä, joka olisi saanut kannatusta.

Tätä historiaa vastaan tarkasteltuna Pekka Haaviston toisen kierroksen tulos, kolmannes äänistä, on erittäin hyvä. Haavistosta tuli se kaivattu toinen ilmiö, mutta se alkoi aivan liian myöhään, jotta Haavisto-ilmiö olisi pystynyt horjuttamaan Niinistö-ilmiön asemaa.

Aivan täysin yllättävää Haaviston nousu ei kuitenkaan ollut. Viime syksynä tehdyissä mielipidetutkimuksissa kävi ilmi, että Haavisto olisi todennäköisesti paras, siis vaarallisin, kilpakumppani Niinistölle, jos onnistuisi pääsemään toiselle kierrokselle.

Ja kun näin kävi, hän todennäköisesti keräsi suuremman ääniosuuden kuin Paavo Väyrynen olisi kerännyt. Onko näin, sitä emme voi tietää.  Se on selvää, että Väyrynen olisi aktivoinut omat vahvat kannatusalueensa, mutta hänen mahdollisuutensa kerätä Etelä-Suomen väkirikkailta alueilta lisää kannatusta toisella kierroksella olisivat olleet huomattavasti vähäisemmät kuin Haavistolla oli. Ja mitä Väyryseen muuten tulee – hän on aina ollut yksi suosikkipoliitikoistani. Se mies ei ikinä väsy. Aina on jotain pientä meneillään.

Julkisuudessa on epäilty, että Haaviston mahdollisuus voittoon kaatui homouteen. En usko siihen, koska suuren osan äänestäjiä ykkösehdokas tai vahva kakkoehdokas oli ollut Niinistö jo paljon ennen kuin Haaviston ehdokkuudesta tiedettiin yhtään mitään.

Haaviston pääsy presidentiksi kaatui siihen, että Niinistö oli niin suosittu, kestosuosikki. Toki homous ja sivaritausta vaikuttivat, mutta ei Haavisto olisi näissä vaaleissa ohittanut Niinistöä, vaikka Haavistolla olisi ollut viisi lasta ja reservin yliluutnantin natsat.

No niin, mutta mitäs näistä menneistä. Tasavallan presidentti on valittu, ja 1. maaliskuuta 2012 hän siirtyy virkaansa. Tarja Halonen siirtyy kansakunnan reserviin, ansaituille eläkepäiville. Halosen ura kansanedustajana, ministerinä ja tasavallan presidenttinä on kestänyt 33 vuotta, eduskuntaan hän nousi maaliskuussa 1979. Minulle hän ollut hyvä presidentti. Olen haastatellut häntä kaksi kertaa presidenttikaudella ja ollut kerran kutsuttuna vieraana Linnan juhlilla.

Molemmat haastattelutilanteet ovat olleet aivan ihastuttavia, ensimmäinen Kesärannassa ja toinen Linnassa. Kansliasta olen töihini aina saanut kaiken sen avun, jota olen keksinyt pyytää. Haikein mielin toivotan hänelle hyviä eläkepäiviä Hakaniemen ja Kallion suunnassa.  Ja jään odottamaan muistelmia.

Mitä politiikkaan tulee, jaan pääosin kommenttipalstalla kirjoittaneen Taru Torikan arviot Halosesta. Hän on ollut  hyvä presidentti.  Ja uskon, että hyvä presidentti tulee Sauli Niinistöstäkin. Onnea matkaan!

Ja nyt on aika kiittää omaa lähipiiriä. Lämmin kiitos lukijoille ja arvoisille kommentaattoreille. Emmin pitkään, perustanko kuudennen kerran tämän blogin. Onneksi perustin, se kannatti. Postauksia olen kirjoittanut  37 ja kommentteja on julkaistu yli 1500.  Hurjaa!

Yhdeksän viikkoa on kulunut netissä rattoisasti kirjoittaen ja kommenttejanne lukien. Sen lisäksi olen käynyt puhumassa ja esittelemässä blogia vaikka millaisissa tilaisuuksissa. Blogista olen saanut paljon tietoa ja aineistoa HS:n ja Kuukausiliitteen kirjoituksiini. Olen siis voiton puolella tässä projektissa.

Toista samanlaista blogia ei Suomessa ole  eikä kai muuallakaan. Koen olevani journalistina valtavan etuoikeutettu, kun olen voinut kuusi kertaa tämän tempun tehdä.

Ja joka kerta olemme järjestäneet suositun vaaliveikkauksen. Nytkin vastauksia tuli lähes 200.

Alustavissa tarkistuksissa näyttää siltä, että seuraavat olisivat voittajia, mutta jos joku huomaa virheen, ilmoittakoon siitä minulle huomiseen keskiviikkoon kello 12 mennessä. Tehdään uusintatarkistus, jos tarvetta on.

Vaaliveikkauksen kärki:

1. Eero Ilkka, täydellinen rivi, nolla virhepistettä.

2. Pentti Ihalainen 2 virhepistettä

2. Martta Juselius 2 virhepistettä

2. Jarkko Juselius 2 virhepistettä

4. Veikko Anttila 4 virhepistettä

4. Leena Kovalainen 4 virhepistettä

4. Jouni-Matti Kuukkanen 4 virhepistettä

4. Eero Waronen 4 virhepistettä

Neljän kärjessä kiinnittää huomiota sama sukunimi Martalla ja Jarkolla, mutta he eivät ole samasta perheestä. Sijoille yksi ja kaksi sijoittuneet saavat kirjapalkinnon. HS-Kirjojen lahjoittamia kirjapalkintoja on viisi, joten neljännelle sijalle sijoittuneiden kesken oli palkinto arvottava, ja sen saa Leena Kovalainen.

Ja yllätys, yllätys kirjapalkinto on uusin kirjani Suomi Orwellin vuonna 1984. Pyydän voittajia ystävällisesti ilmoittamaan postitusosoitteen minulle unto.hamalainen@hs.fi

Ja juuri kun olin iskemässä viimeistä pistettä, tuli se kuuluisa piste iin päälle – Paavo Väyrynen pitää tänään kello 16 infon ja kertoo siinä suunnitelmistaan. Mitä minä tuolla ylempänä sanoin! Jäämme jännittämään mitä seuraavaksi, ja  sitäkin sopii kommenttipalstalla vielä kommentoida.

LISÄYS tiistaina 7. 2. KELLO 16.15

Paavo Väyrynen ilmoitti juuri äsken pyrkivänsä puolueensa puheenjohtajaksi ensi kesäkuussa pidettävässä puoluekokouksessa, joka pidetään Väyrysen kotikentällä, Rovaniemen kaupungissa.  Se takaa meille kaikille mielenkiintoisen ja antoisan kevään politiikan parissa.

Väyrynen on vahva ja kokenut poliitikko, 65-vuotias valtiotieteen tohtori, joka on työskennellyt ulkoministeriössä viidellä eri vuosikymmenellä, kansanedustajana tai Euroopan parlamentin jäsenenä 41 vuotta ja yrittänyt kolme kertaa presidentiksi 1988, 1994 ja 2012.

Keskustan puheenjohtajana hän oli 1980-1990. Sittemmin hän on yrittänyt turhaan takaisin puheenjohtajaksi 2002 ja 2010. Vuonna 2006 hänet kutsuttiin Suomen Keskustan kunniapuheenjohtajaksi.

Näin Väyrynen sanoi äsken:

“Monin tavoin kiehtova on siis tämä ajatus asettautumisesta ehdolle puolueen puheenjohtajuudesta käytävään esivaaliin. Puolueelle jäsenvaali tekisi hyvää. Sitä toivottiin jo presidenttiehdokkaasta. Tarjolla oli kuitenkin vain yksi ehdokas. Aikataulu olisi lisäksi ollut liian tiukka: ilman jäsenvaaliakin kampanja jäi lyhyeksi.

Nyt meillä on hyvää aikaa jäsenvaalin toteuttamiseen. Uskon, että se aktivoi puolueväkeä ja tuo meille runsaasti uusia jäseniä.  Minua kampanja saattaisi jälleen nuorentaa ja virkistää, kuten kävi presidentinvaaleissa. Olen siis käytettävissä, jos saan ehdokkuudelleni puolueen sääntöjen edellyttämän tuen.”

Blogin kommenttipalsta on auki keskiviikkoon kello 14 asti teemalla: Viivy vielä hetki!

Jääkää hyvästi, voikaa hyvin!

Päivän siteeraus:

Kommenttipalstallakin ansiokkaasti esiintynyt Juho Rahkonen kirjoittaa tämän päivän HS:n mielipidesivulla mielipidemittauksista.

“Gallupit osoittivat luotettavuutensa

Vaalit ovat mielipidetutkijoille aina hyvä todellisuustesti: jos vaalitulos vastaa viimeisten mielipidetutkimusten tuloksia, tutkimuksia voidaan pitää tilastollisesti edustavina. Eri tutkimuslaitokset päätyivät toisistaan riippumatta samoihin tuloksiin: Sauli Niinistölle luvattiin noin kahta kolmasosaa äänistä ja Pekka Haavistolle yhtä kolmasosaa. Myös alueelliset kannatusmittaukset, joita tehtiin muun muassa Oulun vaalipiirissä sanomalehti Kalevan toimeksiannosta, osuivat yksiin vaalipiirissä annettujen äänten kanssa alle prosenttiyksikön tarkkuudella.
Presidentinvaalit olivat osoitus siitä, että Suomessa tehtävät mielipidetutkimukset ovat luotettavia. Se on paljolti Suomen kehittyneen yhteiskuntarakenteen ansiota, sillä väestörekisterijärjestelmämme on maailman mitassa poikkeuksellisen kattava. Lisäksi väestö on hyvin koulutettua, ja tutkimuksiin vastaamista pidetään mielekkäänä, vaikka terve kriittisyys niitä kohtaan onkin yleistä. Gallupit pystyivät ennakoimaan Niinistön voiton sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella kuukausia tai jopa vuosia etukäteen.
Kannatusmittausten tarkkuus vaaleissa todistaa sen, että myös muut mielipide- ja markkinatutkimukset ovat tilastollisesti luotettavia. Kun kysytään tuhannelta satunnaisotannalla valitulta suomalaiselta, mitä mieltä he ovat vaikkapa Suomen EU-politiikasta tai hyvinvointivaltiosta tai mitkä tuotemerkit ovat heidän mielestään parhaita, käytetään samoja tutkimus- ja otantamenetelmiä kuin poliittisissa kannatusmittauksissa.
Presidentinvaalit ovat mielipidetutkijoille sikäli helppo pala, että niissä on selvä valintatilanne muutaman ehdokkaan välillä ja vaalipiirinä on koko maa. Puolueiden kannatusmittaukset ovat mutkikkaampia, koska eduskuntavaalit käydään erikseen jokaisessa 15 vaalipiirissä. Kuntavaalien kannatusta täytyy mitata kunta kerrallaan, jos halutaan arvioida tulevia paikkamääriä valtuustoissa.
Presidentinvaaleissa mittausten hyvä tarkkuus osoittaa, että mielipidetutkimusten virheiden lähteenä ei ole yleensä tilastollinen edustavuus. Virhemarginaaleihin kiinnitetään paljon huomiota, vaikka ne eivät ole ongelma.
Suurempi mahdollinen virheiden lähde on kysymysten sanamuoto: eri vaihtoehtojen asettaminen ja niiden sanallinen muotoilu on mielipidetutkimusten kriittinen piste, johon sekä tutkijoiden että tutkimusta arvioivan yleisön tulee kiinnittää huomiota.

Juho Rahkonen
yhteiskuntatieteiden tohtori
tutkimuspäällikkö
Taloustutkimus Oy ”

47 vastausta artikkeliin “Viivy vielä hetki!”

  1. Mikko Mäkelä kirjoittaa:

    Kiitos blogin ylläpitäjälle ja kommentaattoreille. On ollut riemastuttavaa lukea tätä blogia. Aikaisemmilla kerroilla en ole ollut mukana ja nyt se harmittaa. Itse en ole juurikaan kommentteja lähettänyt, olen arvioinut muiden verbaaliset kyvyt sen verran paremmiksi, että seurantalinja on minulle sopinut.

    Yhtä asiaa jään kuitenkin ihmettelemään. Ratkaisiko media todella nämä vaalit kuten monissa kommenteissa on väitetty, tosin melko tasapuolisesti milloin kenenkin hyväksi. Itse en ole moista mediapeliä havainnut. Toki yksittäisissä kirjoituksissa tai ohjelmissa on voinut olla jonkin ehdokkaan suosimista tai toisen vähättelyä. 70-luvulla tasapuolisuutta mitattiin mittanauhalla ja sekuntikellolla. Emme kai me sellaista halua.

    Tässä olisi työsarkaa tutkijoille. “Median merkitys presidentin vaaleissa 2012″ kelvannee gradun aiheeksi ja mikseipä lisensiaattityöksikin.

    Tutkimusta odottaen hyvää kevättä kaikille.

  2. Jan Rossi kirjoittaa:

    Näin se menee, kuten uumoilin, että Väyrynen pyrkii keskustan johtoon. Väyrysen ilmoitus saatiin tänään eli Väyrynen pyrkii keskustan johtoon ja sitäkautta vaalivoittoon 2015 ja pääministeriksi. Täytyy kyllä sanoa, että väyrysmäistä kaltaista pyrkyryyttä kaikkiin mahdollisiin virkoihin ei ole ennen nähty. Jos kepu päätyy valitsemaan Väyrysen uudelleen johtoonsa, puolue palaa 1980-luvun tahtopolitiikan tielle, sillä persujen lyömiseen kepulla ei ole muita vaihtoehtoja. Soinille Väyrynen olisi todellinen vastavoima, jolla kepu voi saada entiset kepulaiset takaisin persuista.

    Jan Rossi

  3. Vesa Kaitera kirjoittaa:

    Unto Hämäläinen kirjoitti :”Kun presidentin tai suosituimman presidenttiehdokkaan nimi oli Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari tai Tarja Halonen, sain porvarilliselta puolelta ilkeän lastin niskaan todella usein. Onneksi vain sanallisesti. Ja aina aiheena oli se, miten rakensimme HS:ssa kuningastietä demariehdokkaalle tai pidimme demaripresidenttiä pystyssä, kun silloin teetimme näitä HS-Galluppeja. ”Ei kohrin koskaan”, sanotaan Pohjanmaalla.”

    Mutta totuushan oli, että vuoden 2000 presidentinvaaleissa HS tuki avoimesti Tarja Halosen presidenttiyttä.Toisen kierroksen aikana meidän Ahon tukijoiden keskuudessa levisi huhu, että HS oli tilannut gallupin, mutta koska siinä Aho oli pinninyt käyttännössä tasoihin Halosen kanssa, niin HS ei koskaan julkaissut tuota mielipidetutkimusta. Tässähän ei tietenkään tapahtunut mitään rikollista, mutta sitoutumattomaksi itseään tituleerannelta lehdeltä se oli minusta rimanalitus. Se, että huhu oli tosi, selviää siitä yksinkertaisesta seikasta, että HS:stä oli aiemmin luvattu julkistaa gallup, mutta sitä vaan ei koskaan tapahtunut. Niin että kyllä sitä gallupdemokratiaa oli ennenkin, tosin näissä juuri käydyissä presidentivaaleissa se nousi niin keskeiseen osaan, että asialle on tehtävä jotakin. Ilmeisesti mielipidetutkimusten tulosten julkistaminen tulisi kieltää ennakkoäänestyksen alkaessa. Ensimmäisen ja toisen kierroksen välistä aikaeroa kannattaisi minusta pidentää viikolla, jotta ensimmäisen kierroksen kakkonen saisi edes jotnkinlaisia mahdollisuuksia ykköstä vastaan.

  4. Unto Hämäläinen kirjoittaa:

    Vesalle.
    Muistan kyllä, että vuoden 2000 presidentinvaaleissa levitettiin tuota huhua, mutta se ei ollut totta. Se on täysi vale. Helsingin Sanomat ei jättänyt julkaisematta silloin vaalitiilanteessa HS-Galluppia. Olisi ollut täysin mahdotonta jättää julkaisematta tehtyä HS-Galluppia jo senkin takia, että mielipidemittaukseen olisi pitänyt kysyä vähintään tuhannen ihmisen mielipidettä. Mitä me olisimme niille ihmisille sanoneet, jos olisimme jättäneet mittauksen julkaisematta? Julkaisimme silloin ensimmäisen ja toisen kierroksen välillä useita mittauksia täysin ennakolta tehdyn suunnitelman mukaan. Suunnitelma oli tehty jo paljon ennen kuin tiesimme, ketkä ehdokkaat ovat toisella kierroksella.
    Muistan omalta uraltani vain yhden tilanteen, jolloin lähes valmis mittaus jouduttiin jättämään julkaisematta. Se oli syksyllä 1999, kun kysyimme ehdokkaiden suosiota ja mukana oli myös kokoomuksen Sauli Niinistö. Kun Niinistö yllättäen kesken tutkimuksen kieltäytyi, eikä kokoomukselle löytynyt pariin viikkoon ollenkaan ehdokasta, oli pakko jättää kerätty aineisto käyttämättä.
    Unto Hämäläinen

  5. Martti Hirvensalo kirjoittaa:

    Kiitos vielä hyvästä loppuanalyysista ja erinomaisesta blogisarjasta.

    Toistan vielä pyynnön siitä, että ilmoitat arviomäärän reputettujen kirjoitusten osuudesta kommenttien tarjonnasta.

    Toivotan hyviä hiihtokelejä!

  6. Pekka Remes kirjoittaa:

    Niinistöllä on nimissään vuosien 1995, 1999 ja 2007 eduskuntavaalien parhaimmat äänisaalit. Kirsikkana kakussa tietenkin vuoden 2007 vaalien 60 563 ääntä ja lopullisena kruununa presidentinvaalien 1,8 miljoonaa ääntä. Niinistön suosio on siis jatkunut vuosikymmeniä ja tietenkin pysyvä piikkipaikka gallupeissa on ruokkinut itse itseään. Media ei näitä vaaleja ratkaissut, ei edes kakkos- eikä kolmossijaa.
    Tutkijat varmaan joskus selvittävät, miksi Niinistö on niin suosittu. Onko syynä yhdistelmä tavallisuutta ja etäisyyttä. Sellainen vähän ykstotinen mies, jollaisia suomalaiset ovat tottuneet näkemään työpaikoillaan johtotehtävissä. Mies, joka ei puhu tunteista, ei omistaan eikä muiden, mutta joka tulee aamulla ensimmäisenä työpaikalle ja joka lähtee sieltä viimeisenä pois. Ehkäpä.
    Mutta eiväthän vaalit tähän lopu. Kuntavaalit ovat syksyllä. Ja sitä ennen keskustan ikiliikkuja Väyrynen pitää maakuntien miesten ja naisten mielet virkeinä.
    Kiitos blogin pitäjälle Untolle sekä muille perässähiihtäjille.

  7. Jani Huovinen kirjoittaa:

    Kiitokset blogin ylläpitäjälle antoisista luku -ja kommentointituokioista!

    Mitä tämän päivän uutiseen tulee, niin toivon todella, että Väyrynen valitaan kesällä Keskustan johtoon; se toisi politiikkaan poweria, aatteellisuutta ja todellisia vaihtoehtoja; Väyrynen olisi vahva ehdokas pääministeriksi seuraavissa eduskuntavaaleissa!

  8. Seppo Isotalo kirjoittaa:

    Perässähiihtäjä esittää ajatuksen, joka koskee vaalien merkitystä:
    ”Haavisto todennäköisesti keräsi suuremman ääniosuuden kuin Paavo Väyrynen olisi kerännyt”
    Minun käsitykseni on aivan päinvastainen. Väyrynen äänestettiin pois toiselta kierrokselta koska hän oli todellinen kilpailija Niinistölle. Niinistön ja Väyrysen väittelystä ei olisi tullut yhteen maaliin potkimista. Suomen kansan suhde euroon olisi käsitelty julkisesti. Nyt saatiin tietää, että kansa hyväksyy homouden. Yllätys heille mutta ei muille.

    Eurokriisiin joudutaan nyt menemään ummessa silmin. Presidentin ja pääministerin käsitykset eroavat. Perustuslaki haittaa asian julkista käsittelyä.

    Siirryn nyt Echo Moscow vastaavalle palstalle keskustelemaan Venäjän vaaleista. Suomen vaalikokemuksen otan mukaani ja kerron, että Suomessa pidettiin huolta siitä, että toiselle kierrokselle pääsivät nimenomaan Putin ja Medvedjev. Venäjällä kai joku ehdokkaista on Putinille mieleinen ja hänet järjestetään toiselle kierrokselle.

    Kiitos kaikille puheenvuoroista, oman nimen käyttö ja hyvä Suomen kieli teki niistä nautittavan. Asiapuoli jäi laihanlaiseksi.

  9. Pentti Kangasluoma kirjoittaa:

    En enää helposti väitä että media suosii jotain ehdokasta. Joka päivä joku väittää, hesari esim. valitsee väärät kirjat, konsertit, väärän teatteriesityksen, josta kirjoitetaan. Jos kirjoitetaan niin väärin, väitetään, mutta vastineet julkaistaan.

    Politiikassa on mahdollista saavuttaa taloudellista etua, vaikutusvaltaa, erilaisia palkintoja, joten toisten tekemisiä seurataan tarkasti. Usein kuitenkin tilanteen mentyä ohi objektiivisuus palaa.

    Nukun yön yli, tarmokas pelimies tämä Väyrynen. Mutta..

  10. Jarkko Juselius kirjoittaa:

    Keskustasta tuli tänään kaksi mielenkiintoista aatteellista linjausta. Varapuheenjohtaja Timo Kaunisto hakisi uutta kannatusta vasemmalta, kun taas kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen peräänkuuluttaa henkisiä ja hengellisiä, minun tulkintani mukaan ”maalaisliittolaisia” arvoja. Kumpaakin yhdistää vetoaminen vihreyteen.

    Väyrynen puhui iltapäivän tilaisuudessa mm. seuraavasti:

    ”Henkisiä, hengellisiä ja yhteisöllisiä arvoja ja oikeudenmukaisuutta – ”köyhän asiaa” – korostava alkiolainen ihmisyysaate tempasi mukaansa eri tavoin ajattelevat keskustalaiset. Nämä arvot innostivat mukaan runsaasti uutta väkeä, etenkin nuoria ja myös muiden puolueiden kannattajia.
    Alkiolaisuus on aatteena laajempi kuin nyky-Keskustan kannatuspohja. Meillä on mahdollisuudet luoda uusi laaja ”koko kansan Keskusta”, joka kokoaa yhteen samoin ajattelevia ihmisiä yli alueellisten, ammatillisten ja muiden rajojen. Näin voimme luoda vahvan vastavoiman keskittymistä ja eriarvoisuutta edistävälle sinipunan ja cityvihreiden politiikalle.
    Alkiolaisuus ei ole konservatiivisuutta, kuten julkisuudessa jatkuvasti väitetään, vaan se on ihmisyyttä ja sen kehitystarvetta palveleva vihreä, edistyksellinen ja jopa radikaali kansanliike. Alkiolaiset arvot tarjoavat kestävän perustan koko ihmiskunnan tulevaisuudelle.”

    Varapuheenjohtaja Kaunisto puolestaan kirjasi arvionsa tämän päivän Suomenmaassa:

    ”Sosialidemokratia on vaikeuksissa. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista seurannut valtakrapula ei ole pakottanut liikettä uudistamaan.
    Demareilta jäävää keskusta-vasemmistolaista tilaa on monessa Euroopan maassa valtaamassa uusi keskusta tai uusi vihreä liike. Itse näen suomalaisen, alkiolaisen keskustan uuden nousun suunnan juuri tällä alueella. Siinä ei ole ideologisille juurillemme mitään vierasta.
    Se edellyttää reipasta keskustelua ja itsearviointia linjastamme, kuten Pekka Perttula hiljan kirjoitti. Toisin kuin presidentinvaalin toisella kierroksella, porvarilliseen kokoomukseen on tehtävä selvä pesäero ja omaan talouspolitiikkaan pitää luoda erottuva, yrittäjyyttä, vihreää kasvua ja työllisyyttä edistävä linja.”

  11. Marita Salenius kirjoittaa:

    Jan Rossille muistutukseksi, että suuri osa näistä Keskustasta Perussuomalaisiin viime keväänä menneistä, ei välttämättä ole niitä perus keskustalaisia, vaan he ovat entisiä SMP-läisiä ja heidän jälkeläisiään ,jotka siirtyivät Keskustaan aikoinaan ja jokunen jopa Demareihinkin. Nyt heille tuli ns. poliittinen koti takaisin. Joten ei ole mitenkään selvää, että he Keskustaan Väyrysen houkuttelemina kiepsahtaisivat takaisin. Mutta tästähän saamme mielenkiintoisen aiheen seuraaviin vaaliblogeihin.

    Kuntavaaleja ja Fenix Väyrysen uutta tulemista odotellen toivottelen kaikille hyvää kevättä ja vielä kerran kiitokset Unto Hämäläiselle blogista, johon törmäsin sattumalta vasta näiden vaalien ensikierroksen jälkeen, mutta olen ahkerasti lukenut kaikki tämän vaalin kirjoitukset ja paljon niistä on tieto-taitoa koppaan kerääntynyt. Ja maaliskuussa aion toteuttaa sen vierailun Larssonin tauluja katsomaan sinne suureen Cityyn. Ehkä myös käväisen toteamassa millaisilla jaloilla seisoo minunkin osaltaan maksama arvoisa Musiikkitalomme.

  12. Jouni Pulli kirjoittaa:

    Kiitos Unto Hämäläinen ja kiitos kommentoijat! Tämän blogin avulla on ollut minullekin kiitettävän mielenkiintoista seurata, mistä vaaleissa oli kysymys varsinkin siksi, etten erinäisten syiden vuoksi itse päässyt juurikaan osallistumaan blogipohdintaan tällä kertaa. Unskin Perässähiihtäjä-blogi on ajankohtaisuudessaan, poliittisella sisällöllään ja realistisuudellaan vertaansa vailla.

    Ja onnittelut Sauli Niinistölle, selkeääkin selkeämmälle voittajalle; Pekka Haavistolle, joka toi uuden ulottuvuuden politiikkaamme jo näin pian viime eduskuntavaalien jälkeen; sekä Paavo Väyryselle, joka teki sen taas kerran.

    Paavo Väyrysen ehdokkuus puheenjohtajavaaliin voi parhaimmillaan johtaa siihen, että maaseudun asukkaillakin on jatkossa taas oma puolue; harharetket citymaailmassa voidaan jättää taakse sekä päästä ns. normaaliin päiväjärjestykseen, jossa kullakin kansanryhmällä on rehellisesti omat edustajansa. En tarkoita luokkayhteiskuntaa, johon en toivoisi meidän sortuvan vaan avoimempaa ja suorempaa politiikkaa, jossa meillä kaikilla voisi olla omat luonnolliset edusmiehemme ja –naisemme.

    Toivon Sauli Niinistölle suurta kärsivällisyyttä osata tulla toimeen kaikkien kansalaisten kanssa ja johtaa meitä oikeaan suuntaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhteistyössä hallituksen kanssa.

  13. Pekka Lehtonen kirjoittaa:

    Kiitos Hämäläiselle mielenkiintoisesta blokista. Olen ollut enemmän lähinnä vain lukija mutta sitä sitäkin innokkaammin.

    Satakunnan Kansassa entinen päätoimittaja Erkki Teikari kirjoittaa kolumnin ”Kakkoskierroksesta fanikarnevaali” Teikarille tuttuun terävään tyyliin. (http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=SKA_newssite%2FAMLayout&cid=1194720393350&p=1194613459185&pagename=SKAWrapper )
    Tuon kolumnin kannattaa lukea.

  14. M-K Saloranta kirjoittaa:

    (Tämä on kolmas yritykseni, nämä varmenteet ovat minulle liian vaikeita)

    Siispä vielä kerran: kiitokset Unto Hämäläiselle hienoista blogeista, samoin kiitokset kommentaattoreille. Tämä on ollut virkistävä ja hauska monin tavoin. Esim. fb-kirjoittelu on puuduttava ja ajoittain suorastaan älyvapaata.

    Ihmettelen jos Mari Kiviniemi yllättyi Paavo Väyrysen uusimmasta avauksesta. Tällainen rivikansalainenkin on vain odottanut että mitä seuraavaksi. On selvä että presidentinvaalien hyvä äänisaalis on jollain lailla diskontattava.

    Ajatus että ensimmäisen ja toisen kierroksen väliä pidennettäisin on mielestäni kuolleena syntynyt. Ei yhtään lisäpäiviä, näissäkin oli jo kestämistä! Kyllä jokaisella ehdokkaalla on mahdollista saada viestinsä perille jo ensimmäisellä kierroksella. Tämän perusteella tehdään ensimmäinen valinta. Toisella kierroksella ehdokkaat syventävät, tarkentavat ja terävöittävät näkemyksiään. Vielä pidempi kampanja puuduttaisi niin ehdokkaat kuin valitsijatkin.

    En myöskään kannata sitä, että eduskunta valitsisi presidentin. Onhan kansanedustajilla jo nyt töitä aivan tarpeeksi. Sitäpaitsi me kansalaiset tarvitsemme omat sirkushuvimme.

  15. Miika Kurtakko kirjoittaa:

    Ensiksi luonnollisesti kiitos Unskille, kaikille kanssakommentoijille ja luonnollisesti myös “hiljaisille” lukijoille. Kukapa blogia pitäisi, jos sitä ei kukaan lukisi?

    Unskin postaus kertoo kaiken oleellisen: Niinistön presidenttiys sinetöityi hyvin pitkälti ensimmäisen kierroksen (ja miksei toisenkin) kakkostilalla vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Mielenkiintoisempaa olisi kuulla itse hevosen suusta ja/tai Niinistön lähipiiristä, tehtiinkö silloin jo päätös lähteä kuuden vuoden maratonmatkalle kohti Mäntyniemeä.

    Vaikka Niinistön henkilökohtainen kannatus olikin kova, sitä kyllä pönkitettiinkin kokoomukseen kallellaan olevan median taholta. Alma Media ja Maikkari tulevat ensimmäisenä mieleen. Reikäiseen renkaaseen pumpattu ilma ei pysy sisällä, joten kunnia myös valitulle ehdokkaalle itselleen. Media ei kuitenkaan näitä vaaleja – ainakaan toisen kierroksen osalta – ratkaissut. Ensimmäisellä kierroksella olin havaitsevani HS:n (ja miksei myös Nelosen) osalta sivustatukea Haavistolle, joka edesauttoi Haaviston pääsyä toiselle kierrokselle. Tokkopa se silti oli ratkaisevaa.

    Ja sitten suomalaisen politiikan ikiliikkujaan eli Paavo Väyryseen. Väyrysen pyrkyryys ei ole tullut yllätyksenä kenellekään viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta itse olin hieman yllättynyt Väyrysen halusta pyrkiä keskustan johtoon. Muistaakseni viikko puolitoista sitten keskustan piirien puheenjohtajilta kysyttiin tuesta Väyrysen mahdollisille puheenjohtajahaaveille, ja suuri enemmistö tyrmäsi ajatuksen. Saako Väyrynen sitten käännettyä keskustan jäsenistön pään? Ainakaan Mari Kiviniemi ei suostu väistymään suosiolla.

    Jarkko Juselius siteerasi edellä sekä Väyrysen että keskustan varapuheenjohtaja Timo Kauniston analyysia politiikan trendeistä. Molemmat tuntuvat ajattelevan, että poliittisen keskustan vasemmalla laidalla on tilaa henkistä kasvua tavoittelevalle liikkeelle. Allekirjoitan itse saman analyysin.

    Tällaiseen äänestäjäkuntaan voi kuulua laaja joukko hyvin koulutettuja, arvoiltaan liberaaleja mutta oikeistolaista politiikkaa vierastavaa väkeä. Periaatteessa kyseessä on pitkälti niitä ihmisiä, jotka ryhmittyivät Pekka Haaviston taakse. Samasta äänestäjäjoukosta ovat kiinnostuneet ainakin vihreät ja vasemmistoliitto. Demareiden alamäki johtuu oman näkemykseni mukaan siitä, ettei SDP pysty tarjoamaan tälle ryhmälle mitään; tämä ryhmä voisi tulla kadonneiden teollisuusduunareiden tilalle paikkaamaan kannatusta.

    Joka tapauksessa tällainen keskustavasemmistolainen joukko ryhmittynee kokoomuksen ja sen apupuolueiden RKP:n ja kristillisdemokraattien kannattajien vastavoimaksi. Puolueiden suuntautumisesta riippuu, mikä puolue nousee tämän keskustavasemmistolaisen voiman johtoon.

    Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän kommentointini. Kaikkea parasta Unskille!

  16. Mika Kähkönen kirjoittaa:

    Monelta jäi jostain syystä huomaamatta, että syksyn ja tammikuun gallupeissa Väyrynen ja Haavisto olivat yhtä kovia vastaehdokkaita Niinistölle toisella kierroksella, molemmilla noin 25 % Niinistön 75 % vastaan. Tai ei Haavisto vielä syksyllä edes ollut mittauksissa mukana mutta tammikuussa oli.

    Huomaamatta jäi monelta (toimittajalta) sekin, että vastustetuimmissa Väyrynen ja Haavisto olivat tasoissa Lipposen ja Essayahin kanssa. Noin 10 % ei olisi missään tapauksessa äänestänyt häntä. Soinihan voitti tuon tilaston ja Niinistö oli vähiten vastustettu.

    Siispä “Viime syksynä tehdyissä mielipidetutkimuksissa kävi ilmi, että Haavisto olisi todennäköisesti paras, siis vaarallisin, kilpakumppani Niinistölle” on aika lailla vailla pohjaa. Väyrynen olisi ollut mittausten perusteella yhtä kova vastus.

  17. Jan Rossi kirjoittaa:

    Itsekin kiittelen Unskia hyvästä blogista ja kaikkia muitakin kommentoijia tässä blogissa. Unskilla taas yksi blogiurakka takana. Itse olen ajatellut kokoavani jossakin vaiheessa kirjasen kommenteistani kaikista blogeista vuosien aikana. Olen ollut aktiivinen useilla blogisaiteilla vuosia ja kaikenlaista on tullut kirjoitettua. On ollut tunteita pelissä, tarkkaa politiikan seurantaa ja niiden kommentointia. Unskin blogeissa olen kommentoinut useita vaaleja ja hienoa on ollut olla mukana seuraamassa asioiden kehittymistä. Politiikka vaatii tarkkaa seurantaa, koska muuten ei kykene kunnon analysointiin. Tähän olen pyrkinyt politiikan tarkkailijana. Tsemppaan Unskia taas aktivoitumaan kuntavaalien merkeissä.

    Jan Rossi

  18. Petri Lahesmaa kirjoittaa:

    Kiitos Unski tästäkin perässähiihtäjän urakasta. Onneksi Suomessa on vapaat vaalit, sillä ilman niitä ei olisi tätä blogipalstaa!

    Paavo Väyrysen tämänpäiväisen ilmoituksen ei olisi pitänyt olla yllätys kenellekään, silti se hätkähdytti. Väyrynen katsoo ihan pokkana kolmannen sijan tehneen hänestä voittajan. Samoin näkee moni keskustalainenkin. Tämä on erikoista, sillä kuusi vuotta sitten ensimmäisellä kierroksella enemmän ääniä kerännyt Matti Vanhanen sai keskustassa häviäjän leiman.

    Luin itsekin Demarista Olli Hellan kirjoituksen, joka teki porvarillisesta lehdistöstä Niinistön voiton selittäjän. On kai luonnollista, että lehdistö ei pyri ainakaan vaikenemaan ylivoimaisesta suosikista. Sama nähtiin jo Koiviston kampanjan aikana. Siinä mielessä Hellan teksti on tyypillistä hävinneen osapuolen ruikutusta. Kyllä se helpottaa ajan myötä. Samassa lehdessä päätoimittaja kirjoitti, että Lipposen huono tulos johtui sosialidemokraattien 30 vuotta kestäneestä presidenttiputkesta. Ei muuten takuulla johtunut! Tosiasioille voi kääntää selkänsä, kuten sille, että demarit itse hylkäsivät oman ehdokkaansa.

    Menestystä, työn iloa ja hyväntuulisia päiviä toivotan uudelle tasavallan presidentille Sauli Niinistölle. Iloista vapaudentunnetta puolestaan presidentti Tarja Haloselle.

    Odotan innolla seuraavaa perässähiihtäjä-blogia. Aika hillittynä tämä keskustelu kävi, vaikka pari kertaa kuohahtelikin. Monille sosiaalisen median käyttäjille taisi käydä samoin kuin minulle: oivallisen kommentin luettuaan meinasi klikata “tykkään”-painiketta, vaan sitäpä ei tällä palstalla olekaan. Ja ihan hyvä niin.

  19. Lasse Hurme kirjoittaa:

    Kaunis kiitos Unskille jälleen kerran mielenkiintoisesta
    blogista.
    Kaino kysymykseni seuraavaan kertaan, voisiko asettaa jonkinlaisen rajoituksen vastausten pituuteen??
    Aina joku viisas vastaa melkein “pikku romaanin” , jota ei
    viitsi/jaksa lukea .
    Lyhyestä virsi kaunis, sanotaan.
    Hyvää ja luistavaa hiihtokautta Untolle.

  20. Jussi Lähde kirjoittaa:

    Parahin Unto

    Suuri kiitos. Suuri kiitos myös blogin ikisisvistyneille kommentaattoreille. Vedettyäni MTV3:n vaalisivuilla omaa blogia näissäkin vaaleissa tekisi mieleni julkaista jotoksen lopuksi vähemmän tyylikäs tuohde otsikolla “Terveisiä nimimerkistä”, mutta jääköön nyt vain omaan arkistoon muistelmia varten.

    Minulla on tulevan presidentin takavuosien suotuisaan mediakohteluun eräs toinen näkökulma, kutsun sitä “Katri-Helena -ilmiöksi”. Palaan tuohon asiaan sekä lukuisiin näiden vaalien muihin tapahtumiin toukokuussa 2012 julkaitsvassa teoksessa, jota kirjoitan parhaillaan yhdessä Haaviston kampanjapäällikkönä toimineen Riikka Kämpin kanssa.

    Unto, mikän meidän on ollessa kun on latu aukaistu eessä. Jättilaiskiitos!

  21. Tuomo Kokko kirjoittaa:

    Perässähiihtäjä lainasi 20.1. entisen presidentin puheenvuoroa, jonka tämä oli Ylen vaalitenttiin lähettänyt: “Koiviston mukaan presidentin valta on kaventunut niin paljon, että herää kysymys, onko se enää sopusoinnussa vaalitapaan nähden.”

    Tepä sen sanoitte, presidentti Koivisto! Puoli vuotta kestävä, tiedotusvälineitä suvereenisti hallitseva kampanjarupeama, jonka aikana ehdokkaat läpivalaistaan käytännössä päästä varpaisiin. Ja mitä sitten? Valitaan massivisessa kaksivaiheisessa vaalissa valtionpäämies, jolta instituutiona on viime vuosikymmeninä viety – valta.

    En tiedä, missä tilanteessa eräs toinen vanhempi valtiomies käytti kauan sitten ilmausta “representatiivinen figuuri”, mutta varsin tarkasti sanat onnistuivat ennustamaan presidentin tehtävän 2010-luvulla, kun taas ollaan yhden perustuslakimuutoksen kynnyksellä.

    Olen helpottunut, että vaalit ovat tällä kertaa ohi! Seuraaviin on passelit kahdeksan kuukautta; juuri sopivasti Väyrysen kiertueen trippimittarin, puolueiden kannatusgalluppien ja kansan poliittisen muistin nollaamiseen. Syksyllä kaikki on toisin – paitsi että Perässähiihtäjän paluuseen kai on lupa luottaa?

  22. Suvi-Anne Siimes kirjoittaa:

    Moi, Unto!

    Parhaimmat kiitokset perässä hiihtämisestä! En kommentoinut näissä karnevaaleissa kertaakaan, mutta iloitsin sekä Unton postauksista että blogin kommenteista. Blogosfääri oli muutoinkin hyvin antoisa tapa seurata vaaleja ja kampanjoita.

    Suvi-Anne Siimes

  23. Jani Lahtinen kirjoittaa:

    Pidän henkilökohtaisesti galluppien liian aikaista teettämistä merkittävänä tekijänä Niinistön suosiossa.

    Mielestäni ei ole perusteltua teettää galluppeja, kun ainoastaan yhden puolueen ehdokas on kaikkien tiedossa. Ketä ja mitä tällaiset ennen varsinaista kampanjointia tehdyt kyselyt oikein palvelevat? Mielestäni ei ketään.

    Käytännössähän tällaiset gallupit antavat aina etulyöntiaseman toista kautta hakevalle presidentille (kaikki varmaan muistavat Halosen valtavan kansansuosion ensimmäisellä kaudella) sekä kaksi kautta istuneen presidentin toista kertaa haastavalle (kuten nyt kävi).

    Median tarkoitus on varmaan luodata poliittisia mielipiteitä, mutta se ei saisi luoda niitä.

    Ajatus Niinistön ”varmasta valinnasta” seuraavissa vaaleissa luotiin muutenkin taitavasti. Poliittinen vaikuttaminen on tehokkaimmillaan silloin, kun ihmiset ajattelevat ettei vaihtoehtoja ole. Tässä on muuten tulevilla historioitsijoilla mielenkiintoinen tutkimusaihe.

    Vaikka osallistuin vasta loppumetreillä, olen ollut ahkera lukija. Kiitos blogista! Niin ja menestystä sitkeälle Väyryselle. Täälläkin kommentoineen Timo Laanisen mietteitä olisi tietenkin hieno kuulla.

  24. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    Presidentti ei ole työ. Presidentti ei ole edes virka. Asiallisesti ottaen, valtiosäännnön virallisen muotoilun mukaan, presidentti on toimi. Mutta arjen todellisuudessa presidentti on insitituutio. Siksi Suomi valitsi Niinistön. Sillä instituutio on aina suurempi kuin ihminen. Niinistö on sopivan pieni. Hän ei uhmaa instituutiota. Väyrynen on liian suuri. Väyrynen on legenda. Siksi Väyrysestä ei voinut koskaan tulla presidenttiä. Paavo Haavikon sanoin (Puhua, vastata, opettaa, 1972): “Instituutioiden on elämä”.

  25. Outi Kettunen kirjoittaa:

    Minusta blogin ylläpitäjä ja kaikki blogiin kirjoittaneet ansaitsevat osakseen arvostuksen ja kiitoksen puheenvuoroistaan, punnituista ja pohdiskelluista ajatuksistaan.

    Blogi on tarjonnut jo aiemminkin ja edelleen presidentinvaalin 2012 aikana harvinaislaatuisella tavalla ja antoisasti mahdollisuuden kysyä ja ihmetellä, kommentoida ja kritisoida, oivaltaa ja oppia.

    Rakentavan, hillityn, perusteltuja keskustelupuheenvuoroja sisältävän ja nautittavastikin rakasta suomen kieltä kirjoittajien taholta tarjoavan blogin ylläpitäjä Unto Hämäläinen tulisi mielestäni palkita valtion tiedonjulkistamispalkinnolla.

    Perässähiihtäjä esittää mielestäni tarkkanäköisesti ja osuvasti uuden presidentin, Sauli Niinistön, jo kauempaa kantautuvan yrittämisen ja pyrkimisen päätymisen työvoittoon näissä vaaleissa. Draaman kaari ja sen lopputulema on oikeastaan aika looginen kun katsoo Niinistön urakehitystä.

    Itse uskon, että Niinistön saama vahva valtakirja kansalaisilta johtuu eniten siitä, että hän onnistui vetoamaan sääkereihin ja huolehtivaisiin suomalaisiin realistisella talouspolitiikan linjalla. Tarvitaan kasvua, yrittämistä ja työtä eli veronmaksajia, jotta hyvinvointipalvelut voidaan turvata ja jotta niitä voidaan edelleen kehittää – ja että myös kaikkein heikoimmista voidaan pitää huolta ja “pitää kaikki mukana”.
    Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä ja siihen puuttumisesta Niinistö antoi vaalissa niin painokkaan signaalin, ettei vastaavaa kuultu keneltäkään edes vasemmiston ehdokkaista, vaikka luulisi asian olevan juuri heidän “rootelissaan”.
    Haavisto takelteli talouskasvua koskevissa kysymyksissä ja menetti tällaisena aikana potentiaalisesti äänestäjiä puhuessaan “degrowth” -ajattelun tärkeydestä ja negatiivisen kasvun välttämättömyydestä – vaatien samalla irrationaalisesti samoja työehtoja niin aasialaisille kuin suomalaisillekin työntekijöille.
    Luulen, että Haaviston epämääräinen ja utopistinen talouspoliittinen kanta oli monille ratkaisuaan empiville se seikka, joka kallisti äänestämisen Niinistön puoleen. Haaviston ja hänen tukijoukkojensa hellimät ideaalit, perustulot , kansalaispalkat ja taiteilija-apurahatkin tulisi jotenkin kustantaa – millä, jos talouskasvua ei hyväksytä. Haaviston mielestä velanottoa voitaisiin lisätä ja maksaa velkoja takaisin “sitten joskus parempina aikoina”. Uskon, että äänestäjiin tehosi enemmän Niinistön tiukka linja siitä, ettei valtion velanottoa pidä lisätä, koska se olisi vastuun ja taakan lykkäämistä nimenomaan nuorempien ikäluokkien harteille ja maksettaviksi.

    Yrittämisen puutteesta ei voi Paavo Väyrystäkään kyllä syyttää, päinvastoin. Väyrysen Keskustan puheenjohtajuus –kiinnostuksen ilmoitusajankohta, parahultaisesti valtiopäivien avajaispäivänä, tuntuu jotenkin liiankin sopivalta ollakseen sattuma. Paavo osaa vallata estradin ja otsikot tarkasti harkituilla esiintuloillaan.
    Väyrysen virkeyttä ja energiaa ei kyllä voi kuin arvostaa hymy huulilla. Hänen sinnikkyydessään ja hänessä itsessään on jotain hyvin perisuomalaista lannistumattomuutta. On se äijä.
    Mikäs sen mukavampaa, jos/kun Väyrynen palaa taas erittäin hyvin osaamaansa jalkatyöhön maakunta- ja kuntakierroksille kunnallisvaalien merkeissä.
    Mainio presidentinvaalitulos ja erityisesti nuorten kannatus olisi viisasta Keskustassa hyödyntää koko poliittisen liikkeen parhaaksi – ja kukas sen kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse – Väyrynen kun tuntuu aina putoavan jaloilleen.

    Kiitän vielä kerran omalta osaltani kaikkia osapuolia tästä erinomaisesta ja tyylikkäästä keskustelupaikasta ja toivotan kirpakkaa, pirteää talvea sekä kevään odotusta. Har det bra.

  26. Reetta Eiranen kirjoittaa:

    Minäkin kiittelen sekä bloggaajaa että kommentaattoreita! Toivottavasti saamme jatkoa kunnallisvaalien alla?

    Paavo Väyrysen pyrky keskustan puheenjohtajaksi ei yllättänyt tippaakaan, toisin kuin muka puolueen johtohenkilöitä. Oli itsestään selvää, ettei Väyrynen voi vielä(kään) jättää poliittisia kamppailuja! Lienee siis presidentivaalien ja kunnallisvaalien välillekin tiedossa jännittävää seurattavaa. Palaako keskusta kunniapuheenjohtajan komennossa juurilleen ja nostaa kannatuksensa uuteen nousuun?

    PS. Sain pari päivää sitten loppuun ensimmäisen kierroksen vaaliveikkauksesta saamani “Suomi Orwellin vuonna 1984″ -kirjan, joka oli nytkin palkintona. Se oli jännittävää luettavaa 1980-luvun puolivälissä syntyneelle. On niin helppo olla ajattelematta ja tajuamatta sitä, miten erilaisessa todellisuudessa ja kokemusmaailmassa noinkin vähän aikaa sitten on eletty!

  27. Taina Hämäläinen kirjoittaa:

    Olen jo monta kertaa kirjoittanut mielestäni viimeisen kommentin, mutta aina vain näköjään palaan kommentoimaan sen vihoviimeisen kerran.Joka tapauksessa huomenna voi olla jo vieroitus oireita. Olisi vain ollut hyvä, että olisi ollut mahdollisuus korjata jo lähetettyä tekstiä, kun näyttää tulevan niin paljon kirjoitusvirheitä, joita ei heti huomaa.

    Joku kommentoija jo valitteli pitkiä kirjoituksia, mutta aion silti tämän viimeisen kerran ylittää vieläpä aiemmatkin kommenttini, sillä eihän niitä ole pakko lukea, jos ei kerran jaksa.

    Varsinkin eka kierrokselta jäi mieleeni muutaman kommentoijan hyvin halveksivat ja väheksyvät mielipiteet meistä junteista eli keskustalaisista ja Väyrysen kannattajista. Sitä aina välillä luulee, että ihmiset ovat samanarvoisia asuinpaikastaan ja mielipiteistään eli arvoistaan riippumatta.Siksi nämä vihapuheet yllättivät ja satuttivatkin, sillä en todellakaan ymmärrä niiden perusteita. Sinisilmäisenä olin kuvitellut jo sellaisen eli kaupunki contra maaseutu kaunaisuuden kadonneen. Ilmeisesti osa ihmisistä on jostain syystä edelleen poteroihinsa jämähtäneinä.

    Myönnän kyllä olevani juntti, vaikka olenkin suurimman osan elämästäni asunut kaupungissa. Juntti, mikä juntti. Kadehdin kyllä lapsena ja nuorena kaupunkilaiserkkuja, jotka kertomansa mukaan kesäisin lähtivät aamulla eväiden ja viltin kanssa päiväksi rannalle. Itse kuulin ensimmäisen kerran sanan työaikalaki, kun lauantai iltana klo 18 aikaan ihmettelin isälleni, miksi naapurin pojat, minua 3-4 vuotta vanhemmat, “kesken päivän ” lähtivät pois heinäpellolta. Isäni totesi, että se on olemassa sellainen, kuin työaikalaki, että vierasta saa pitää pitempään töissä. Isä ja minä jatkoimme sitten heinien seivästämistä ilta yhdeksään, sillä eihän se laki koskenut omaa 13 vuotiasta tytärtä. Sieltä asti se on sitten kulkenut mukananI tämä maalaisjuntin habitus.

    Eri puolilla Keski- Suomea työkseni kiertäessä olen huomannut, kuinka avarakatseisia ja suvaitsevaisia ihmiset maaseudulla ovat. Jossakin oli oikein pidetty maatalouslomittaja, romanimies. Toisessa kylässä oli pidetty perhe, homopari, joiden kanssa asui toisen miehen lapsetkin. Jossakin oli eläinlääkärinä musta mies jne.

    Nyt sitten palaan vielä tähän Väyryseen, jota taas niin kivasti nimiteltiin pyrkyriksi. Miksi ei ihminen, joka tuntee ja tietää omat voimavaransa, saisi pyrkiä eli hakea itselleen mieluista tointa?

    En etukäteen tosin uskonut Väyrysen innostuvan puoluejohtajan paikasta, koska se on kyllä melkoinen koiran virka. Kiviniemi on tainnut päästä hieman helpommalla, mutta kaikkia muita on kyllä lyöty, kuin sitä vierasta sikaa. Se tämä meidän punavihreä media on kyllä tehnyt parhaansa mustamaalatakseen Keskustan puheenjohtajaa, oli se sitten kuka tahansa niin, että ihme, että ovat jotenkin vielä olleet järissään sen jälkeen. Toisaalta oletin tohtorismiehen hakeutuvan hieman tasokkaampiin tehtåviin. Ilmeisesti Väyrynen kuitenkin katsoo, että hänen missionsa on pelastaa Keskusta. Siksi menenkin monen muun tavoin kesäkuussa Rovaniemelle kannattamaan Väyrysen valintaa ja katsomaan kuinka luopio Kaunisto saa siirtyä kokonaan vihreisiin.

    Demarien surkealle tilanteelle ovat monet yrittäneet keksiä selitystä. Ehkäpä juuri demarit ovat niitä menneisyyteen jämähtäneitä konservatiiveja. Hienoa tai säälittävää, että vasta 12 vuoden jälkeen heidän presidenttinsäkin muistaa köyhien ja syrjäytyneiden aseman.Sujahtikohan se 12 vuotta liian nopeasti, ettei aiemmin tullut mitään tärkeää asiaa mieleen vai menikö se opetellessa vai omalle porukalle etuja jaellessa?

    Jossakin näin jo otsikot Niinistön koirastakin: Toivottavasti ei ala samanlainnen vouhotus tästä elukasta; kuin oli Halosen kissoista.

    Hyvää kuutta vuotta vain itsekullekin ja toiselle Hämäläiselle suuret kiitokset tästä “terapiakirjoittamisen” mahdollisuudesta.

  28. Kenneth Wrede kirjoittaa:

    Ensinnäkin Kiitokset Unskille jaksamisesta ja mukavista haasteista – en kadehdi urakkaa-, ja toiseksi kaikille täällä kirjoitaneille, on ollut sekä mielenkiintoista että inspiroivaa, joskus jopa haastavaa, ottaa osaa.

    Toivon hartaasti että Unski, levättyään ja vietettyään ansaitun kesäloman, palaa asiaan syksyn kunnallisvaalien alla. Uskon nimittäin että siitä vaalista tulee kiinnostavampi kuin mitä moiset vaalit ovat olleet sitten vihreiden ilmestymisen “maailmakartalle”.

    Voikaa hyvin, lukekaa, nauttikaa näin talven pimeydessä lasillinen hyvää viiniä, tai sitten ei, kyllä hyvä single maltkin on poikaa talviöin – jollei ota paria senttiä enempää -, ja etenkin nauttikaa siitä että aurinko nousee yhä aikaisemmin ja laskee yhä myöhemmin. Tuon “trendin” loppuun ei kuitenkaan ole kuin runsaat neljä kuukautta ja kunnallisvaaleihinkin vain puolisen vuotta.

    Kiitos surasta!

    ps. en usko että Paavon tarvitsee luopua kunniapuheejohtajuudestaan, ken sitten valitaankin.

  29. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    Haluaisin vielä, luvallanne, hieman avata käsitteitä henkiset, hengelliset ja yhteisölliset arvot, jotka Väyrynen jo toistamiseen nosti eilen esiin.

    Paavo V. on poliitikkona ns. Old School mies, joka ei pelkää ismejä eikä ideologioita. Päinvastoin, hän ymmärtää niiden sisällöt ja merkitykset, ja osaa niitä ajattelussaan ja toiminnassaan myös käyttää, kuten oikean valtiomiehen tuleekin. Esim. marxismi ei ole hänelle pelkkää fanatismia eikä fundamentaaleinkaan kristillisyys vain jäykkää hurmahenkisyyttä, kuten niin usein julkisessa keskustelussa näitä aatteellisia virtauksia tavataan leimata. Vain ymmärtämällä voimme suvaita, ja oppia. Suoraan sanoen: Väyrysen maailmankuva on monivivahteinen ja syvällinen, Niinistön yksiulotteinen ja lattea. Valitsimme väärän presidentin.

  30. seppo väisänen kirjoittaa:

    Niin on. Vielä virtaa!

  31. Pekka Pirkkala kirjoittaa:

    Unski, vieroitit meitä hienosti hivuttamalla palstaltasi, mutta toivottavasti pääsemme jatkamaan taas kunnallisvaaleissa. Itse osallistuin kirjoittajana ensi kertaa. Osa tuli tunteella, osassa hieman auttavaa analyysiäkin, mutta ennenkaikkea oli hienoa lukea, oppia ja saada uusia näkökulmia teidän muiden kommenteista.

    Eilen meille selvisi se miksi Väyrynen ei päässyt näissä vaaleissa toiselle kierrokselle tai miksi häntä ei ole aiemminkaan valittu presidentiksi. Urheilussakaan ei välttämättä taidoltaan parhaat menesty, jos ei osaa pelata joukkuelle. Olisi kiva tietää, että onko tämä oikeasti puhdas Paavo-show, vai onko puolue tässä jotenkin mukana? Keskustelu käännettiin saman tien kohti syksyä ja mediat otettiin jälleen kerran taitavasti haltuun. Joskus on kuitenkin hyvä osata lopettaa ajoissa, ennen kuin kaikille tulee paha mieli. Ja niin teen minäkin.

    Kiitos vielä Unskille ja teille kaikille sekä hyvää vuoden jatkoa.

  32. Jouko Halttunen kirjoittaa:

    Maakunnissa on henki että etelä ajaa häikäilettömästi keskittämispolitiikka omaksi edukseen, syrjii ja nollaa maakuntia yhdessä etelän median kanssa. Maakunnat eivät nouse apatiasta ja alennustilasta ellei löydy tahtopoliitikkoa joka ryhtyy ajamaan tahtopolitiikalla maakuntien etuja.

    Eduskuntavaaleissa maakunnat laittoivat toivonsa Timo Soiniin mutta Soini petti luottamuksen jäämällä pois hallituksesta.

    Presidentinvaaleissa maakunnat laittoivat toivonsa Väyryseen mutta etelä pudotti hänet toiselta kierrokselta.

    Maakunnat kaipaavat tahtopoliitikkoa joka voi puolustaa maakuntien etua etelää vastaan. Väyrynen tunnetaan tahtopoliitikoksi joten se voi nostaa häntä.

    Itse en kannata Väyrystä keskustan puheenjohtajaksi. Hänen aikansa puoluejohtajana oli ja meni 1980-1990. Puoluejohtajana hän on toisin sanoen “menneen talven lumia”

    Sopivin olisi Petri Neittaanmäki. Hän on nuori, erittäin älykäs, tahtopoliitikko, maakunnissa luotettu henkilö ja omaa jo jonkin verran kokemusta valtakunnan politiikasta. Mutta onko liian nuori ja kuuluu Väyrysen tukijoukkoihin joten lienee vaikea nousta kilpailemaan “oppi-isänsä” kanssa.

    Toinen on Kimmo Tiilikainen mutta hänen tahdon voimastaan ei olla varmoja. Kimmolla lienee vaikea nousta kilpailemaan Mari Kiviniemen kanssa koska kuuluu selvästi hänen tukijajoukkoihin.

  33. Ilari Kiema kirjoittaa:

    Paavo Normaali ei nyt päässyt aiheuttamaan Suomen eroa EU:sta. Väyrynen vaietkoon kuudeksi vuodeksi presidenttiä koskevista näkökohdista, kun posauspommit nyt jäivät näkemättä. Yllä Unto Hämäläinen arvioi, että Haavisto ”todennäköisesti keräsi suuremman ääniosuuden kuin Paavo Väyrynen olisi kerännyt”. Tätähän me emme koskaan saa tietää. Väyrynen olisi väliviikoilla pyrkinyt lööppitasoisessa julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa tuomaan esille Niinistöä koskevia näkökohtia, joilla olisi ollut Niinistön tukijoiden äänestysintoa laimentava vaikutus. Nyt mitään Niinistöä koskevia uusia näkökohtia ei esitetty.

    Keskustaväen keskuudessa on nyt synkkä eurojuopa, kun toisaalla euron talouskurikomissaarina toimii keskustalainen Olli Rehn. Rehnin pitäisi ehkä maan edun vuoksi tulla Väyrysen vastaehdokkaaksi Keskustan puheenjohtajavaalissa, joskin henkilökohtainen innostus lienee vähäinen. Tämäkin asetelma on tuttu jo vuosikymmenten takaa, kuten Hämäläinen paremmin muistaa. Väyrynen on kyllä mahtava maaginen mies! Olen miettinyt sitä, että olisiko tässä tai missään maailmassa mitään sellaista ihan ihmeellistä sinksautusta tai niin asiatonta kommenttia, että Väyrynen sen vaikutuksesta kääntyisi kannattamaan Suomen osallistumista tiivistyvään eurooppalaiseen liitovaltioon ja Natoon kreutzbergiläisen metronormatiivisuuden hengessä. Asiallinen kommentointi tähän ei ainakaan pysty.

    Sauli Niinistö on vahvasti ja toistuvasti pitänyt esille ajatustaan nuorten syrjäytymistä koskevan presidentin asiantuntijatyöryhmän perustamisesta. Tällöin ajatus myös toteutuu. Tämän kirjoittajan ei kannattaisi kommentoida aihepiiriä – kirjoittajan saatetaan kokea olevan jotenkin jäävi taikka pyrkivän aktiivisesti edistämään nuorten syrjäytymistä. Näin yksioikoista se ei ole.

    Kuitenkin vähän ihmettelen sitä, että voiko nimenomainen asiantuntijatyöryhmä edes lähtökohtaisesti ja loogisesti ymmärtää joidenkin nuorten oikeutta kohtuulliseen, väkivallattomaan vastarintaan taikka vetäytymiseen siitä epätoivoisesta tiedontuotannon alivoima-asemasta, johon he suomalaisessa ihmishallinnon järjestelmissä joutuvat. Ihmisellä on oikeus olla olematta missään tekemisessä sellaisten systeemien kanssa, joissa yksinkertaisimmankin tosiasian osoittaminen vaatii epätoivoisia ponnistuksia. ”Nyt alkaa epätoivoinen ponnistelu ilman apuvälineitä”, lukee teoksessa Himalajan valloitus (1962). Tämä on ymmärrettävää silloin, kun kyse on kahdeksantuhantisista vuorista, mutta se ei ole hyväksyttävää, kun kyse on työvoimahallinnosta, KELAsta ja niistä luvuttomista hankkeista ja projekteista, joilla ihmisiä määritellään ja käsitellään.

    Valitettavasti systeemeistä vetäytyminen aiheuttaa nyky-Suomessa myös sen, että henkilö ei löydä mitään töitä. Näin ei pitäisi olla. Asioiden ei pitäisi liittyä niin kiinteästi toisiinsa. Pitäisi olla aamuhuuto ja iltahuuto, kuten ennen satamassa, jossa ei kysytä koulutusta, kirkkokuntaa, sukupuolista suuntautumista ja muita harrastuksia. Sen pitäisi riittää, että on Suomen verokortti ja että on itse fyysisesti paikalla kohtuullisen työkykyisessä tilassa. Nyt tilanne Suomessa on päinvastainen: nyt keikkahommia, nuorille ja vanhoille väliinputoajille välivaiheissa soveltuvia töitä tekevät usein ihmiset, joilla ei ole Suomen verokorttia, tai sitten nämä työt ovat jo erilaisten tukityöllistämis- ja harjoitteluhankkeiden piirissä eivätkä enää avoimia sille, joka kävelee paikalle, koska jotakin töitä pitäisi saada.

    Työvoimaviranomaisen pyytämänä selvityksenä olen hakenut Saksan Liittotasavallan BStU-viranomaiselta todistuksen siitä, että en työllisty enkä ole koskaan työllistynyt agenttina Staatssicherheitsdienst der ehemaligen Deutschen Demokratischen Republik –nimisen työnantajan palveluksessa.

    Kenellä tahansa kansalaisuuteen katsomatta on oikeus tarkistaa omat Stasi-tietonsa. Tarkistaminen tapahtuu esimerkiksi siten, että kävellään Stasi-museoon Berliinissä ja täytetään asianmukainen kaavake. Koska yllä on vaadittu kommenttien pituuden rajoittamista, en toista kaavakkeen nimeä tässä, kyllä se löytyy. Kaavakkeen voi lähettää myös postissa. Sikäli kun tietoja Stasin arkistoista löytyy, henkilöllä on oikeus saada ne nähtävilleen valitsemassaan kaupungissa Saksassa. Asiakirjoista saa ottaa kopioita. Stasin entisille työntekijöille kopiot ovat maksullisia, muille maksuttomia. Henkilöllä on oikeus itse julkistaa itseään koskevia Stasi-tietoja. Sitä ei kysytä Suomen Supolta tai presidentiltä, vaikka Mauno Koivisto luulee, että pitäisi kysyä. Perässähiihtäjä, eikä presidentti päättää siitä, voidaanko Suomessa julkistaa Stasi-tietoja:

    „Bundesbeauftragte für die Unterlagen
    des Staatssicherheitsdienstes der ehemaligen
    Deutschen Demokratischen Republik

    DATUM 10.9.2008

    Sehr geehrter Herr Kiema

    Die Recherchen in den Karteien der Zentralstelle Berlin haben ergeben, dass zu Ihrer Person keine Hinweise auf Unterlagen vorliegen.

    im Auftrag
    [ALLEKIRJOITUS]
    Hessenmüller“

    Tämä on ainoa todistus, minkä ihminen tarvitsee. Jos vielä tullaan kysymään koulutus-, työ- tms. todistuksia, toimitan tämän ja vain tämän. On kuitenkin jokseenkin suhteetonta, jos Hesarin jakajilta tai koulunkäyntiavustajilta vaaditaan todistus siitä, että he eivät ole Stasin agentteja, mutta tätä todistusta ei vaadita siinä ainoassa työssä, johon se liittyy, eli Tasavallan Presidentin tointa täytettäessä. Toivon, että presidentti Niinistö tässä asiassa siirtäisi Suomen länsieurooppalaiselle julkisuuskannalle ja että seuraavan kerran presidenttiä valittaessa kaikki ehdokkaat lähettäisivät Perässähiihtäjä-blogiin otteen omista Stasi-tiedoistaan yllä olevan mallin mukaisesti.

    Kiitoksia Perässähiihtäjälle ja kaikille kommentaattoreille.

  34. Ulpu Iivari kirjoittaa:

    Parahin Unski ja kanssakeskustelijat,

    minäkin pyydän saada yhtyä kiittelijöihin.

    Lopuksi kaksi huomiota vaalin lopputulemasta ja kisan kolmosesta:

    1) Presidentinvaalien tulos vapautti ainakin minut taas iloitsemaan siniristilipusta, Finlandia-hymnistä ja Maamme -laulusta. Eduskuntavaalien jälkeen kansalliset tunnukset kavahduttivat, koska tuntui, että ne oli omittu väärään käyttöön. Mietin monta kertaa, ettei sotainvalidi-isäni ollut rintamalla, jotta netissä tai ratikassa voitaisiin öykkäröidä erilaisuutta vastaan.

    2) Väyrynen oli jälleen kerran ajoituksen mestari. Ilmoitus valtiopäivien avajaispäivänä nosti häntä ihmisten mielissä korkeaan sarjaan.

    Tänään Suomessa, Salossa ja monilla muillakin paikkakunnilla ollaan vakavien asioiden äärellä. Ei voi muuta kuin toivottaa rohkeutta ja viisautta niin päättäjille kuin kansalaisillekin.

  35. Vesa Kaitera kirjoittaa:

    Jouko Halttunen kirjoitti :”Itse en kannata Väyrystä keskustan puheenjohtajaksi. Hänen aikansa puoluejohtajana oli ja meni 1980-1990. Puoluejohtajana hän on toisin sanoen ”menneen talven lumia”.”

    Olen samaa mieltä kanssasi. Kyllä Paavo Väyrysen juna maamme keskeisille paikoille on jo mennyt. En kiistä sitä, etteikö Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanja olisi ollut ammattimainen, yritteliäs ja luova ja etteikö sillä Keskusta pystynyt saamaan takaisin huomattavan osan PS:lle menettämistään äänestäjistä – ainakin väliaikaisesti. Muttei millekään puolueelle ole eduksi, jos sen puheenjohtajana on opportunistinen narsisti. Ja sitä Paavo Väyrynen valitettavasti on mitä suurimmassa määrin.

    Kari Peitsamo kirjoitti :”Suoraan sanoen: Väyrysen maailmankuva on monivivahteinen ja syvällinen, Niinistön yksiulotteinen ja lattea. Valitsimme väärän presidentin.”

    Koska kansa maksaa viulut, niin sillä on oikeus valita johtajikseen täsmälleen keitä se haluaa. Kansan päätöksistä ei ole valitusoikeutta.

  36. Paulus Palomurto kirjoittaa:

    Pakko yhtyä moniin kiitoksiin palstanpitäjää ja osallistujia kohtaan. Mielestäni en sorru maireuteen sanoessani, että palstan nimi voisi yhtä hyvin olla Ladunavaaja.

    Omilla nimillä esiintyminen on ns kova juttu, kun sitä vertaa maakellarista huhuiluun ja kuikuiluun. Se näkyy keskustelun yleisessä tasossa.

    Pieni presidenttiturvotus on väistämättä tullut, kun media on tehnyt työtään kansalaisten palvelijana. Eilisessä A2 Teemassa (mikä nimi) pressaähky jo näkyi, vaikka keskustelu ja keskustelijat olivat hetkittäin mielenkiintoisia.

    Politiikka on taktinen lautapeli, jossa tärkeään osaan nousee verbaalinen ja nonverbaalinen ilmaisu. Hienoa jos sitä ruvataan taas laajemmin harrastamaan. Ainakin minä innostuin pitkästä aikaa lajia seuraamaan, osin kiitos tämän palstan. Paperilehteä unohtamatta.

  37. Aleksi Päiväläinen kirjoittaa:

    Kiitoksia on täällä kuultu jo paljon, mutta harvoin niitä suomalaisessa yhteiskunnassa liikaa jaetaan! Kiitänpä minäkin Unskia loistavasta bloginpidosta ja muita keskustelijoita fiksusta ja laadukkaasta kommentoinnista!

    Vaalituloksesta: Mediassa ja tässäkin blogiketjussa on useaan kertaan kirjoitettu suvaitsevaisuuden ja edistyksen roolista näissä vaaleissa. “Vastajytkystäkin” puhuttiin. Pari vaalien jälkeistä yötä nukuttuani aloin hieman kyseenalaistaa tätä tulkintaa. On täysin totta, että sekä Niinistö että Haavisto edustivat EU-myönteistä ja kansainvälistä näkemystä. Totta on myös se, että vaaleissa tuli positiivisella tavalla esiin monien suomalaisten valmius hyväksyä presidentiksi seksuaalivähemmistön edustaja. Muun hyvän ohessa kansainvälinen Suomi-kuvakin todennäköisesti kiillottui tästä.

    Toisaalta on huomattava, että konservatiivisemman vaihtoehdon valitsi äänestäneistä noin 65 prosenttia. Jos huomioidaan alhainen äänestysprosentti, huomataan että Haaviston valintaa tuki vain noin 25 prosenttia kansasta. Niinistöllä vastaava luku on noin 45. Yli 30 prosenttia kansalaisista ei löytänyt itselleen hyvää ehdokasta.

    Juuri tämän “vastajytkyn” hehkutus mediassa saattoi jopa osaltaan kääntyä Haavistoa vastaan, vaikka ehdokas itse pyrki ihan oikein tämmöistä asetelmaa välttämään. “Vastajytkyn” ja “suvaitsevaisuuden” kaltaiset iskusanat kun tuntuvat kummasti kiertymään maakunta vs. Helsinki -asetelman ympärille. Haaviston ja vihreiden perinteiset ydinkannattajat ovat omiaan lietsomaan tätä asetelmaa, joka etäännyttää tai passivoi maakunnissa asuvat potentiaaliset vihreät äänestäjät.

    Tällä kaikella en missään tapauksessa lähde kyynisesti kyseenalaistamaan Niinistön voittoa – päinvastoin. Luvut olivat niin selvät, että Saulin lähtökohdat koko kansan presidentiksi ovat erinomaiset. Saamme hänestä erinomaisen presidentin! Vastaavasti Haaviston tulos oli kiistatta erinomainen olosuhteisiin nähden. Sen sijaan kyseenalaistan tämän vastajytkyn olemassaoloa. Se mitataan oikeasti vasta kunnallisvaaleissa ensi syksynä. Oma veikkaukseni on, että vihreät eivät tästä itselleen puolueena nettoa juurikaan ääniä.

    Ikihonka Väyrysestä ei voi muuta kuin huokaista ja todeta Kummelin hengessä: legendaarista!:)

  38. Esko Hussi kirjoittaa:

    Vaalit on käyty ja presidentti saatu valittua.
    Kansa on painavan sanansa sanonut.

    Työt odottavat, monet ratkaisut niiden ohessa. Lukuisat neuvottelut on käytävä ja sopimukset sekä kompromissit tehtävä. Tämä sosiaalinen maailmamme on sellainen.

    Mutta sosiaalinen media, jota mielestäni blogimme edustaa, on tuonut uudenlaisen kanavan käyttöömme. Sitä olemme tarvinneet ja sen olemme joukolla hyväksi havainneet jo vuosia sitten. Palaamme blogien ja muun sosiaalisen median avulla lähemmäs demokratian alkulähteitä. Islannin muinainen käräjäpaikka on hyvin vaikuttava. Netti alkaa olla nykyaikainen muunnos vapaitten miesten ja naisten kokoontumisesta pohtimaan ja arvioimaan yleisiä asioita.

    Facebookista ja osin Twitteristä poiketen blogimme pysyi hienosti asiassa, kiitos Unto Hämäläisen ja harkitsevien osallistujien.
    Kiitos kuuluu kaikille kirjoittajille ja erityisesti ladun aukaisijalle, joka uupumatta ja välillä umpihankeen hiihti meille reittiä.

  39. Hannu Rautiainen kirjoittaa:

    Huomasin että eilisen verkkolehden premiäärissivulla todettiin tämän postauksen olevan “tällä erää” viimeinen. Tulkitsen sen lehden ( ja blogistin ) taholta lupaukseksi jatkosta . Vaaleja riittää. Ja jotenkin tuntuisi luonnolliselta että maan johtavalla uutislehdellä olisi valtakunnan profiiliblogi.

    Nämä vaalit on ehditty ristiä monen toimesta some-vaaleiksi. Hyvä niin ja varmaan arvio pitääkin paikkansa. Mutta heti on sanottava mutta. Ne keskustelupalstat eivät korvaa huolella tehtyä laatublogia, koska niiden laatu on epätasaista tai sitä ei ole lainkaan. Se on karu totuus. Mutta niillä some-sivuilla on tärkeä innostajan rooli. Sitäkin tarvitaan.

    Hyvän laatublogin tärkein ominaisuus on asiallisuus. Pitää olla siis ennalta tiedetyt / ilmoitetut pelisäännöt. Omalla nimellä kirjoittaminen tuo myös ryhtiä. Olennaista on myös se blogisti osaa viedä keskustelua eteenpäin. Kyse on siis Perässähiihtäjän termein päivän hyvistä kysymyksistä ja niiden johdatteluista / perusteluista. Jos niitä ei ole niin keskustelu tuppaa jauhamaan paikallaan. Selasin illalla blogistin 37 postauksen otsikot ja huomasin että niissä on
    jatkumo – tavallaan kaari koko vaalin kulusta. Astetta syvempi tarkastelu soittaa että niistä löytyy myös politiikan olennainen asia : Tärkeää on myös se mikä ei näy.

    Jatketaan vielä “kehumista” parilla pointilla. Perässähiihtäjän blogissa on / oli myös takaumia historiaan. Ripaus historiaan ei ole vaarallista, sen puute on. Toinen pointti on se että postauksissa oli myös muutama uutinen. Tulee mieleen se perustuslain aukko vaalin toimittamispäivän ja virkaanastumisajankohdan välillä – 1.2 tai 1.3. Tähän uutiseen eivät muut mediat tarttuneet. Olisi sympaattista tietää poimiko presidentti Tarja Halonen tuon kohdan eiliseen puheeseensa Perässähiihtäjän blogista. Kuka tietää ?

    Ystävällinen ja iloinen kiitos Perässähiihtäjälle kuluneesta blogikaudesta. Tiedän sattumoisin että se on ollut työlästä. Kerron vielä että seuraan itse kahta kansainvälistä laatublogia. Perässähiihtäjä selviää niiden joukossa erinomaisesti.

    Niin ja siitä hiihtämisestä. Tulee mieleen presidentti Kekkosen sarkastinen aforismi : Hiihtäminen on verraton harrastus poliittiselle johtajalle – tunturissa ja ladulla oppii kaatumaan tyylikkäästi. Tämä sopii kaikille hiihtäville poliitikoille ja lajin harrastajille. Iloista kevättä ja hyviä hiihtokilometrejä.

  40. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    Olen Vesa Kaiteran kanssa samaa mieltä, että kansa sai mitä halusi. Mutta saiko se, mitä tilasi? Politiikan tutkijoiden tehtäväksi jää selvittää, olivatko molemmat 2. kierroksen ehdokkaat puheissaan jo niin ympäripyöreitä ja epäselviä, että äänestäjät eivät vieläkään lopulta tiedä, mille antoivat äänensä. Huonosti sanottu on huonosti ajateltu, vaikka ilmaisun sävy ja tyyli olisi miten vakuuttava. Tätä tarkoitin viitatessani Väyrysen toisenlaiseen ja omasta mielestäni johdonmukaisempaan tapaan ilmaista itseään Niinistöön ja Haavistoon verrattuna. Mutta ajat muuttuvat. Suvaitsevaisuus ja taistelu ahneutta vastaan riittivät toisenkin kierroksen agendaksi. Mitä niiden takaa löytyy, selviää vasta myöhemmin.

  41. Taina Hämäläinen kirjoittaa:

    En muistaakseni ole vielä kommentoinut Niinistön aietta perustaa työryhmä pohtimaan nuorten syrjäymisen ehkäisemistä ja toivottavasti myös jo syrjäytyneiden tilanteen korjaamista.

    Yritin vuosia auttaa erästä ilman omaa syytään syrjäytynyttä älykästä, fiksua nuorta. Hain hänelle apua niin julkisen sektorin, srk:n kuin yksityisenkin sektorin toimijoilta. Nämä ns. ammatti ihmiset eivät yksikään osanneet/ halunneet tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi eli eivät olleet tehtäviensä tasalla. Varsinkin alkuvaiheessa häntä olisi ollut aivan helppo tukea niin, että tämä nuori olisi pystynyt jatkamaan opiskelua ja hankkimaan ammatin. Mutta mikään ei ole näiden byrokraattien toimesta helppoa ja ilmeisesti avun hakemisen jälkeen hänen omia pyrkimyksiään vain torpedoitiin. Nyt hän on kolmekymppinen yksinäinen eläkeläinen, jolla ei tosin ole monen muun tavoin mitään päihdeongelmia. Voin vain todeta, että tein kyllä itse resurssieni puitteissa kaikkeni.

    Tästä syystä kannatan Niinistön ajatusta ja toivon, että kerrankin hyvät puheet ja lupaukset myös toteutuisivat. Auf Wiedersehen!

  42. Mika Lako kirjoittaa:

    Kaikki toimittajat taisivat mennä shokkiin Paavo Väyrysen järjestämässä mediatapahtumassa. Nyt kukaan ei muistanut kysyä, ketä Paavo Väyrynen äänesti toisella kierroksella.

    Oma arvaukseni Paavo Väyrysen vastauksesta:
    Paljastan äänestyslippuni sisällön kirjassani
    Huonomminkin olisi voinut käydä
    Jatko-osa
    (2017)

    Harhailu somessa vai oliko se Uljaan uuden maailman soma-huume, on syytä omalta osaltani lopettaa nimellisen facebook-tilini deletoimiseen sekä ryhdikkääseen lainaukseen:

    Olen kysellyt tutuilta vihreiltä aktiiveilta syytä passiivisuuteen. Blogi on kuulemma vanhanaikainen, ja Facebook on tätä päivää. Muutamat sanovat suoraan, ettei blogini innosta, koska siellä kirjoittaa monenmoista väkeä. Facebookissa saa itse valita seuransa.

    Siinä missä sosiaalinen media on ollut Haaviston kampanjan vahvuus, se voi olla myös sen heikkous.

    Pelkän Facebook-Suomen äänillä ei yllä tasavallan presidentiksi. Sillä siitähän näissä vaaleissa on kyse.
    HS – Sunnuntai – 22.1.2012 Unto Hämäläinen

    P.S. Vihreä facebook muistuttaa suomalaista letkajenkkaa. Kolmannella kotimaisella, tämä ilmiö tottelee nimeä cyberbalkanization [KVG]

  43. Vesa Kaitera kirjoittaa:

    Kari Peitsamo kirjoitti :”Politiikan tutkijoiden tehtäväksi jää selvittää, olivatko molemmat 2. kierroksen ehdokkaat puheissaan jo niin ympäripyöreitä ja epäselviä, että äänestäjät eivät vieläkään lopulta tiedä, mille antoivat äänensä. Huonosti sanottu on huonosti ajateltu, vaikka ilmaisun sävy ja tyyli olisi miten vakuuttava.”

    Siinä, että molemmat toiselle kierrokselle päässeet ehdokkaat olivat ilmaisussaan epäselvempiä kuin vaikkapa Paavo Väyrynen, olen kanssasi samaa mieltä. Muttei tämä merkitse sitä, etteivätkö he olisi ajatelleet asioita moneltakin kantilta. Heidän intrresseissään ei vain ollut omien potentiaalisten äänestäjien karkottaminen. Siksi kummatkin toiselle kierrokselle päässeet ehdokkaat olivat hioneet ilmaisuaan melko särmättömäksi, jolloin poliittisten kilpailijoiden oli vaikea saada siitä otetta ja käyttää sitä puhujaa vastaan. Yksi keskeisimpiä poliitikon avuja on puhua vakuuttavasti asiasta kuin asiasta sanomatta kuitenkaan juuri mitään ja lupaamatta yhtään mitään.

    Paavo Väyrysen tilanne oli tyystin erilainen, koska hän oli mielikuva-avaruudessa sijoittunut niin supersurkeasti. Hän joutui puhumaan asiaa, vaikkei se meidän euromyönteisten kansalaisten silmissä aina kovin asialliselta vaikuttanut. Meistä se oli usein täyttä potaskaa, ja potaskaksi se olisi jäänyt, vaikka Väyrynen olisi esittänyt sen balettitanssin askelten kera.

  44. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    Minun olisi pitänyt jo lähteä, mutta olen täällä yhä. Tilanne on sama kuin kantabaarissani Huvipurressa. Ensimmäistä tilatessa olisi pitänyt jo sanoa, pyydän! älkää myykö minulle enää viidennen jälkeen mitään.

    Jäin koukkuun, Mutta kivaa oli. Sitäpaitsi, löysin täältä uuden kaverin, pari viikkoa sitten. Hieno mies! Hän pistäytyi vain pikaisesti, mutta hän todella kävi täällä! Muistan sen. Luin, mitä hän kirjoitti. Nyt hän on esikuvani. Seuraan häntä kaikkialle.

    En tahtoisi lähteä. Mutta on pakko. Kohta ne kantavat minut ulos. Joten toivotan, kun vielä ehdin, jo perinteiseksi tulleen tavan mukaan kaikille: iloista kevään odotusta!

    HASTA LA VISTA, BABY!

  45. Pentti Kangasluoma kirjoittaa:

    Voi kotikaupunkiani

    Kauhavan lentosotakoulu lakkaa, enää ei lennä omat koneet taloni yllä.

    Kotikaupunkini liitetään lakeuden pääkaupunkiin, emo lakkauttaa
    suhteet Saksan ja Viron ystäkaupunkeihin, Japanista etsitään ystävyyskaupunkia.

    Voi, voi, kyyneliä.

  46. antti liikkanen kirjoittaa:

    Tapaamisiin, Unski

  47. Pekka Remes kirjoittaa:

    Kolme päivää vaalien jälkeen uutisissa irtisanomisia, lakkauttamisia, suurkuntamalleja. Presidentinvaalien hypetys loppui äkisti. Salo sai omasta pojastaan presidentin. Tasapuolisuuden nimissä sieltä vietiin kännykkätuotanto Aasiaan. Voiko mikään kertoa tuon selvemmin, mikä maailmaa pyörittää.

Kommentoi