Lauantai 28. tammikuuta 2012 ja 30. postaus
Toinen kaksintaistelu on juuri päättynyt. Se oli nyt MTV3:n tentti, jonka veti toimittaja Vesa Kallionpää. Tentti oli rakennettu perinteisellä tekniikalla. Kysyttiin vuorotellen molemmilta ehdokkailta. Istuttiin studiossa suorassa lähetyksessä, jota rymittivät mainoskatkot. Lopussa tuli hirmuinen kiire, joten katsoja/kuulija saattoi melkein kuulla studio-ohjaajan läähätyksen: nopeammin, nopeammin… ( HUOM. lisäys lauantaina illansuussa kello 17.30. Tänä iltana kello 21.30 TV1:n Uutisvuodossa esiintyvät Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö. Kun en valitettavasti pääse katsomaan tuoreeltaan ohjelmaa, olisi mukavaa, jos arvon kommentaattorit kirjoittaisivat esim. sunnuntaina kommenttipalstalle havaintojaan ehdokkaiden pärjäämisestä. Vaikka olemmekin asialinjalla…)
Tentittävä oli kaksi herrasmiestä, joista toinen oli hermostunut ja toinen oli tänään levollisempi. Pekka Haavisto vakuutti, että hän ei ole stressantuvaa tyyppiä, mutta nyt hän oli stressaantunut. Sauli Niinistö oli päivän aikana saanut levollisuuskoulutusta ja ehkä itseluottamustakin. Tv-kamera viipyili poikkeuksellisen usein siinä keskustelijassa, joka ei ollut äänessä. Sitä Haavisto ei ilmeisesti arvannut.
Keskusteluasetelma ei ollut Haavistolle suopea, eikä hän pystynyt huonoa oloaan peittämään – niin hyvä esiintyjä kuin onkin. Niinistö huomasi kilpakumppanin hermostumisen ja painoi Haavistoa aroista paikoista kyselemällä valikoivasta asevelvollisuudesta ja talouskasvun väheksymisestä. Tavoite oli tietysti ilmiselvä: osoittaa, että Haavisto on muuttanut aikaisempia kantojaan.
Haavisto joutui selittelemään vastauksissaan, mutta hän ei pystynyt vastaavasti esittämääm samanlaisia kenkkuja kysymyksiä Niinistölle.
Totuushan on se, että molemmat herrat ovat pyöristäneet aikaisempia mielipiteit’ ja tarjoavat nyt omina kantoinaan suomalaisten enemmistön oletettuja kantoja. Näin se aina suorissa presidentinvaaleissa ennenkin on mennyt, ja menee nytkin. Siihen on hyvä syynsä: jotta saisi enemmistön taakseen, on pakko myötäillä sitä. Ei Suomessa ole (enää) ensimmäistäkään poliitikkoa ( eikä kyllä muitakaan auktoriteetteja, ei talouselämässä, mediasta nyt puhumattakaan), joka voisi kuvitella käännyttävänsä kansalaisten enemmistön mielipiteittensä taakse.
Molemmat toivat esiin kansainvälisiä ansioitaan. Haavisto joutui taas selvittelemään rauhansovittelutehtäviensä kiemuroita, joita tänään on tämänkin blogin kommenttipalstalla ruodittu. Täydennän sitä, mitä eilen kirjoitin Ylen tentin jälkeen. En epäile, etteikö Haaviston ura sovittelutöissä ole kaikin puolin kunnioitettava. Hän on tehnyt tärkeää työtä, mutta sankaritarina on jo aikoja sitten ruvennyt elämään omaa elämäänsä.
Haavisto on erinomainen kirjoittaja ja kertoja, ja hänen kirjojaan ja hänestä tehtyjä haastatteluja on nautinto lukea. Mutta hyvä tarina on yleensä parempi, sujuvampi ja iskevämpi kuin sen takana olevat tapahtumat. Näin on tainnut käydä Haavistollekin.
Ei siis ole ihme, että Niinistö oli vähän kateellinen. Miten muuten voi tulkita hänen marinaansa siitä, ettei riittävästi arvosteta käyntejä Moskovassa valtiovarainministeri Andrei Kudrinin luona silloin kun Niinistö oli pankkimiehenä Luxemburgissa. Oli kuitenkin hyvä, että Niinistö muistaa Kudrinin. Venäjällä Kudrinia ei enää muisteta, sillä hän joutui eroamaan viime syksynä ja on katkaissut suhteensa johtokaksikkoon. Sikäläisessä kulttuurissa se merkitsee, ettei häntä ole olemassa.
Keskustelu huipentui keskusteluun Suomen suhteista Yhdysvaltoihin. Haavisto arvioi, että Suomen presidentti saa kutsun Valkoiseen taloon, jos hänellä ”olisi asiaa”. Siis hän pystyisi kertomaan amerikkalaisille jotain sellaista, joka kiinnostaisi heitä. Niinistö kertoi, että hänellä on Yhdysvaltain varapresidentiltä Joe Bideniltä ”pysyvä kutsu” . Voi olla tai olla olematta. Se on kuitenkin varmaa, että Niinistö – amerikkalaisten toivomuksesta – viime talvena tapasi Bidenin Helsingissä. Se oli eleenä tietysti merkittävä signaali.
Viime talvena julkisuuteen vuotaneet amerikkalaisraportit kertoivat, että presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen tekivät hartiavoimin töitä päästäkseen Valkoiseen taloon viime vuosikymmenen puolivälissä, mutta kutsua ei koskaan tullut. Olisiko se sen helpompaa Haavistolle tai Niinistölle ?
MTV3:n tentti kuitenkin huipensi ja päätti ensimmäisen kahdesta vaaliviikosta, jonka aikana meidän kaikkien on pakko valita kahdesta vaihtoehdosta ja äänestettävä viimeistään 5.2. sunnuntaina. Siksi haluaisinkin laajentaa tämän keskustelun koko mennyttä viikkoa käsittäväksi.
Viitisen vuorokautta sitten saimme tietää, että toiselle kierrokselle pääsivät Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö. Sen jälkeen on tehty kaksi pikaista mielipidemittausta, järjestetty kaksi tv-tenttiä, tehty kymmeniä haastatteluja ehdokkaista, julkaistu satoja analyyseja, pidetty tilaisuuksia, kerätty tukijoita jne. Ja kohta viidennes äänioikeutetuista on käynyt äänestämässä toisella kierroksella. Se ei viittaa siihen, että kansalaisten into olisi laantumasa, vaikka lähes puolet ensimmäisellä kierroksella äänestäneistä joutuu etsimään uutta ehdokasta.
Mutta arvoisat kommentaattorit. Panen päivän ja koko viikonlopun Hyväksi kysymykseksi: Mikä on ensimmäisen viikon saldo?
Mitä viidessä vuorokaudessa on tapahtunut? Vai onko tapahtunut vielä mitään ratkaisevaa?
Kommenttipalsta on auki koko viikonlopun, mutta jatkuvasti en päivystä päätteen vieressä. Välillä täytyy hiihtääkin ja istua iltaa vanhojen ystävien seurassa. Kaikki mielipiteet pääsevät julki, ja lukijoitahan meillä on kiitettävän paljon: siitä kiitos! Seuraavan kerran postaan maanantaina aamupäivällä.
Päivän siteeraus 1.
Suomen Kuvalehden pääkirjoitus:
” Ehdokkaat ovat kokeneita poliitikkoja ja aidosti kansainvälisiä, eri tavoin. Pekka Haavisto edustaa idealismia, jossa on realistista optimismia oikeudenmukaisuuden rakentamiseksi kä’rsivällisten neuvottelujen ja kuuntelevan ymmärtämisen tietä. Sauli Niinistö on käytännön tekojen mies, joka näkee Euroopan hyvinvoinnin ja turvallisuuden rakennustyömaana Suomen hyväksi ja presidentin kansakunnan ensimmäisenä työmiehenä maailmalla. Haaviston on elävä esimerkki laajasydämisestä suvaitsevaisuudesta. Niinistö taas selviytymiskyvystä, joka ei muutu kyynisyydeksi. Inhokit jäivät ja molempia ehdokkaita voi perustellusti ihailla – se on tärkeää kansakunnan johtajan symbolisessa tehtävässä.”
Päivän siteeraus 2.
Näin Timo Soini kirjoittaa plokissaan perjantai-iltana. ( Timo Soini on jostain syystä muuttanut käyttäytymistään siitä, mitä sanoi viime maananataina. Hän lupasi vielä maanantaina, ettei kerro kantaansa ennen kuin vaalipäivän 5.2. illalla, jos joku kysyy. Soinin plokirjoitus on siteerattuna maanantain 23.1 Perässähiihtäjän Päivän sitaatissa. Kannattaa muuten vertailla kahta Soinia, toinen alkuviikolta ja toinen loppuviikolta! )
”Tapasin eilen torstaina Sauli Niinistön ja äänestin häntä tänään perjantaina Espoon Lippulaivassa.
Perusteluni:
Ääni on Sauli Niinistölle – ei Kokoomuksen politiikalle.
Uskon, että Sauli Niinistö huolehtisi Puolustusvoimien ylipäällikkönä Pekka Haavistoa paremmin Suomen puolustusvoimista ja tärkeistä transatlanttisista suhteista.
Olen huolissani sorateiden varrella asuvista ihmisistä ja syrjäseutujen palveluista. Kun verot haetaan pitkospuiden päästä, palvelut kuuluvat myös siellä asuville. Kerroin tämän huoleni Sauli Niinistölle. Luotan siihen, että hän ymmärsi asiani tärkeyden.
Jotta syrjäseutujen asia ei jää pelkäsi puheeksi, matkustan Rautavaaralle perjantaina 3.2.2012. Järjestämme paikallisten Perussuomalaisten kanssa tilaisuuden, jossa vetoamme kansaa äänestämään.
Rautavaaralla oli koko maan alhaisin äänestysprosentti 58,4 %, oma osuuteni annetuista äänistä oli 17, 0 %. Toiveeni on, että vähintään puolet Rautavaaran äänestäjistä kävisi uurnilla. Äänestivät sitten kumpaa tahansa tai jättävät tyhjän lipun.
—
Rankaisen itseäni huonosta ruotsin kielen taidostani. Sen vuoksi presidenttikannastani syntyi epäselvyyttä vaali-iltana. Epäonnistuin ilmaisemaan itseäni ruotsin kielellä, syntyi väärinymmärrys. Syksyn ruotsinkieliseen puheenjohtajatenttiin pistän jonkun sellaisen perussuomalaisen, joka osaa ruotsia niin hyvin, että tällainen ei pääse enää toistumaan. Tällä välin yritän itse parantaa kielitaitoani.
—
Minulla ei ole Pekka Haavistosta mitään pahaa sanottavaa.
Mielestäni avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Käsittääkseni Sauli Niinistö on samaa mieltä.
Sekä Pekka Haavisto, että Sauli Niinistö suhtautuivat kunnioittavasti aborttikantaani, vaikka ovat itse asiasta toista mieltä. Tähän eivät kaikki politiikassa, saati mediassa, pysty. Minä en nöyristele kuoleman kulttuurin edessä.”
Päivän siteeraus 3.
Näin Uutispäivä Demarin päätoimittaja Juha Peltonen kirjoittaa perjantaina.
”Vaihtoehtojen vähäiselläkin vertailulla huomaa valinnan kuitenkin helpoksi. Arvomaailmaltaan Pekka Haavisto on selvästi lähempänä sosialidemokraattista ajattelua kuin Sauli Niinistö. Sen osoitti jälleen ehdokkaiden esiintyminen Sdp:n puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän edessä 26.1. Haavisto puhui arvoista ja ilmoittautui Suomen nykyisen ja edellisten presidenttien työn jatkajaksi. Niinistö aloitti juristille tyypillisesti valtioelinten muodollisista valtasuhteista ja päätyi talouteen.
Sosiaalisessa mediassa ja muissa puheenvuoroissa lukuisat demarit ovat ilmoittautuneet Haaviston kannattajiksi, osa aikoo jopa kampanjoida hänen valintansa puolesta. Demarinuoret tukevat Haavistoa järjestönä. Niinistön äänestäjäksi ei ole moni sosialidemokraatti ilmoittautunut. Silti heitäkin aivan varmasti on.”
Viikonlopun menovinkki:
Heikki Kotilaisen kuvanäyttely on edelleen auki Sanomatalon Mediatorilla. Siellä kannattaa poiketa viikonloppunakin. Kannattaa merkitä kalenteriin myös ensi tiistaina kello 17 alkaen järjestettävä keskustelu Mediatorilla. Keskustelijoina ovat presidenttiehdokkaamme Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö.
28. tammikuuta 2012 kello 0.20
Ensimmäisen viikon saldo ei nähdäkseni juurikaan ole muuttanut perusasetelmaa. Haavisto on edelleen pätevä haastaja, mutta matkaa Niinistöön on vielä paljon. Median tehtävä on ollut lietsoa tiukkaa kamppailuasetelmaa, vaikka mielipidemittausten perusteella tilanne vaikuttaa kaikkea muuta kuin tiukalta. Uutisointia seuratessa en ole voinut välttyä ajatukselta, että sellainen valtamedia kuin HS – pahoitteluni Unski, en tarkoita tässä sinua – on valinnut Haaviston ehdokkaakseen. Toki myönnän katsovani asiaa hieman sinisten silmälasien läpi.
Erityisesti some-hypetyksen keskellä on meinannut jäädä unholaan se, että ainakin toistaiseksi ehdokkaiden kannatus on seurannut melko odotettua polkua. IS:n julkaisemassa kyselyssä (to 26.1.) Niinistö vei selkeän voiton kaikkien muiden ammattiryhmien paitsi opiskelijoiden keskuudessa (60 % opiskelijoista kannatti Haavistoa). Ikäryhmissä Haavisto voitti ainoastaan 18-24-vuotiaiden keskuudessa. Keskustalaisten kannattajien joukossa Niinistö korjasi potin luvuin 83-17. Persujenkin joukossa luvut olivat Saulin eduksi 68-32. Vihreät ja vasemmistoliittolaiset taas kerääntyivät Haaviston taakse noin 85 prosentin osuuksilla. Demarit ovat kaikkein selkeimmin jakautuneet kahteen suunnilleen yhtä suureen leiriin.
TV-väittelyt ovat olleet varsin asiallisia ja fiksuja, kuten tässäkin blogissa on todettu useasti. Kokonaisuutena Haavisto on tarjonnut tasavertaisen keskustelukumppanin Niinistölle kykenemättä tätä kuitenkaan merkittävästi haastamaan. Tämä lupaa Niinistölle hyvää, sillä Haaviston pitäisi jossain välissä saada todellinen tyrmäysvoitto, jos mielisi äänikuninkaaksi.
Veikkaan myös, että Unskin mainitsema vilkas ennakkoäänestysprosentti pelaa omalta osaltaan Niinistön eduksi, sillä vaikka Haavisto kykenisikin viimeisen viikon aikana kirimään, ennakkoääniin ei ole enää vaikuttaminen.
Lopuksi täytyy tietysti muistaa, että ylpeys käy lankeemuksen edellä, joten mitään ei saa pitää annettuna ennen kuin äänet on laskettu. Eli vaikka tilanne näyttää selkeältä, on Niinistön vietävä kampanja loppuun niin sanotusti 110 lasissa.
28. tammikuuta 2012 kello 0.21
Ensimmäisen viikon saldo on yllätysten puute. Haavisto ei ole löytänyt keinoja muuttaa vallitsevaa kannatusta eikä Niinistö keinoja varmistaa valintaansa. MTVn tentissä Sauli oli hyvä ja Pekka epävarma.
28. tammikuuta 2012 kello 0.32
Ensimmäisen viikon saldoksi näyttää jäävän, että kilpailu on jo ratkennut Niinistön eduksi. Ei ehkä siksi, etteikö Haavisto olisi menestynyt tv-tenteissä Niinistöä vastaan, vaan siksi että monilla suomalaisilla on liian monta kynnystä ylitettävänä Haaviston valitsemiseksi.
Pekka Haavisto pärjäsi hyvin Ylen vaalitentissä, varsinkin sen alkupuolella. Maikkarin tenttiä en vielä ole nähnytkään. Tentit eivät tätä valintaa kuitenkaan ratkaise, vaan se mitä ehdokkaat edustavat. Sauli Niinistö edustaa suomalaisten -vieläkin suurinta- enemmistöä. Hän on taloudesta huolta pitävä ja maltillista vaurastumista kunnioittava henkilö, hänen ajattelunsa on korostetun pragmaattista, hän vieroksuu kontrollin höltymistä ja kirjoitetun lain rikkomista, ja on selkeä hetero, jopa konkreettisella tasolla. Konservatiivinen suomalainen pitää perusarvoja kunniassa.
Pekka Haavisto on ihan jotain muuta. Haaviston tausta vihreässä liikkeessä, vaihtoehtoliikkeissä toimittajana ja aktiivisena toimijana, aseistakieltäyjänä,sekä seksuaalisen vähemmistön edustajana nuorehkonmaahanmuuttajakumppaninsa kanssa
28. tammikuuta 2012 kello 1.08
Pöhinää on ollut, ja media ja me muut olemme ottaneet osamme ehdokkaista. Ensimmäinen viikko ei ole kuitenkaan paljoa muuttanut voimasuhteita. Ja se on mielestäni hyvin loogista. Kaikki Haaviston saamat äänet jotka ylittävät 30% ääniosuuden ovat hyvä saavutus. Mikäli asiaa tarkastellaan ilman vaalihuumaa ja hypeä. Oikeastaan Haavistö sanoi sen itse ääneen MTV:n tentin aluksi todetessaan, että nyt suomalaiset äänestävät sydämellä. Osa niin tekee, mutta ei hänen kannaltaan tarpeeksi moni.
28. tammikuuta 2012 kello 1.17
Niinistö on ollut varma presidentti jo oikeastaan siitä lähtien kun hän hävisi Haloselle. Oli silloin itsestään selvää, että jos hän on vielä ehdolla 6 vuoden päästä niin voitto on jokseenkin varma kun Halonen ei voi asettua ehdolle. Nyt ensimmäinen kierros ja nämä kaksi galluppia alkavat muuttaa tätä profetiaa lihaksi. Jokainen vaalipäivä kasvattaa Niinistön etumatkaa, ennakkoäänestys alkoi Haaviston kannalta tuhoisan aikaisin.
Haavisto oli minusta vaali-iltana paikoin selvästi hermostunut ja nyt hermostuneisuutta tuottaa varmaan se Vihreiden kova ydin, joka uskoo rahavetoja myöten voittoon. Eletään kovassa huumassa ja paineet alkaa kasautua toteuttaa tuo voitto, kaikille ei riitä riemu päästä 2.kierrokselle. On aivan eri asia häviääkö yksinään vai tuottaako häviön laajalle joukolle ihmisiä.
Kutsu Valkoiseen taloon saattaa tulla jo tänä vuonna, ihan pelkästään näpäytyksenä Haloselle. Se kutsu voisi tulla myös Haavistolle, eikä pelkästään Niinistölle.
SDP:n tuki Haavistolle ei yllätä, hän on enemmän globaali kuin kansallismielinen ja nykypäivän SDP-johto on enemmän globaali kuin kansallismielinen. On myös taktisesti turvallisempaa tukea pienen puolueen ehdokasta. Kokoomus on jo todella pitkällä karkumatkalla kannatuksessa.
Soinin mielenmuutos vaalisalaisuuden suhteen oli yllättävä, muistui ihan mieleen takinkääntö europarlamentti-ehdokkuuden suhteen. Nyt orkesteria piti käydä vielä kerran johtamassa plokilla ennen lomaa, jos nyt suuren suurta lomaa voi tulla kun kevätkauden paineet lähestyvät.
Olen pohtinut miten noiden FST5:n vaalitenttien käy tulevaisuudessa kun nuoremmat sukupolvet eivät kielellisesti siihen taivu. Soinilla olikin yksinkertainen vastaus, toinen henkilö puheenjohtajan sijaiseksi, todennäköinen trendi.
28. tammikuuta 2012 kello 1.20
Ensimmäisen viikon saldona taisi olla ylikuumentuminen. Facebookissa näkyy yhden jos toisenkin kaverin kohdalla, että ei kiitos enää ehdokkaiden mustamaalausta, ei enää sähköposteja toisen puolesta ja toista vastaan eikä enää tekstiviestejä, sillä teen äänestyspäätökseni aivan itse. Nämä ovat todellakin Facebook-vaalit, sillä siellä kiertää jos jonkinlaista kuvaa, linkkiä lehtijuttuihin ja hyvää ja huonoa vitsiä ehdokkaista. No, onhan siellä oikeasti mielenkiintoisiakin tietoja, kuten Niinistön lukion päästötodistus sekä yo-todistus. 6,5 keskiarvolla ja approbaturin yleisarvosanalla on näköjään päässyt lakia lukemaan 60-luvulla.
Stressi näkyy ehdokkaissa, eikä ihme. Hehän kiertävät maata, antavat haastatteluja, ovat suorissa tv-lähetyksissä, joilla on miljoona katsojaa. Siis varsinainen mankeli.
Ensimmäisen viikon saldona on myös se, että Niinistön ja Haaviston erot tulevat selvemmin esille, vaikka kumpikin pyöristäisi kantojaan – ainakin näin vaalien alla. He olisivat johtajina erilaisia. Niinistö on useaan kertaa todennut, että hän on vaativa ja sitä vaativampi, mitä korkeampi asema ja sen myötä palkka alaisella on. Samalla hän on pariinkin kertaan maininnut, että tekeväänkin sattuu. Ilmeisesti vuoden 2010 eduskunnan puhemiehen vaalin alhainen kannatus kirvelee yhä. Arrogantiksikin Niinistöä on mainittu. Vihainen mulkaisu tulee äkkiä kulmain alta, kuten tänäänkin Maikkarin tentissä.
Haaviston olisi johtajana ilmeisesti keskusteleva ja kompromissiin pyrkivä.
No, siinäpä on, mistä valita mieleisensä pomo.
Saldona voisi myös huokaista, että jaksaako tätä vielä viikon verran. Ehdokkaat toistelevat tuttuja lauseitaan, vähän jo hermostuneesti tuovat esille omia ansioitaan, uusia avauksia tuskin tulee, mutta gallupit seuraavat toistaan. Ja mikä hauskinta. Varmaan syksyllä saammekin ensimmäisen gallupin siitä, kuka olisi suosikkimme vuoden 2018 presidentinvaaleissa.
28. tammikuuta 2012 kello 1.53
MTV:n tentti oli odotetusti tasainen, joskin talouden ollessa keskustelun pääaiheena, Sauli Niinistö pääsi briljeeraamaan taloustietämyksellään asteen verran Pekka Haavistoa enemmän. Substanssissa Niinistö oli odotetusti Haavistoa edellä, muttei kovin paljon. Haavisto pärjäsi varsin hyvin ja oli esittämisessä tapansa mukaan Niinistöä parempi, joskaan Niinistö ei nyt sortunut juristeriaan kuten Ylen tentin alkupuolella. Nyrkkeilyottelun eräarvostelun tapaan annan pisteet 10 – 10, mutta voiton tästä erästä Niinistölle.
Jos katsotaan ensimmäisen kierroksen jälkeistä aikaa, niin on tapahtunut merkittävää uudelleenryhmittelyä, kun ensimmäisellä kierroksella pudonneiden ehdokkaiden tukijat ovat alkaneet tehdä omia valintojaan. Mielipidetutkimuksen mukaan Niinistö on saanut KD:n äänestäjät taakseen yli 90-prosenttisesti, ja Keskustastakin olisi tulossa 5/6:n suurpotti. PS:n äänestäjistä Niinistöä tukee 2/3 ja demareistakin hieman yli puolet. Sauli Niinistön kannalta näyttää siis oikeinkin hyvältä.
Pekka Haavisto on saanut Vasemmistoliiton äänestäjistä massiviset 85% taakseen ja demareistakin liki puolet. Mutta porvarilliselta puolelta olisi tulossa varsin nirkoisesti ääniä, ja näin kaikki viittaa Haaviston olevan Waterloohon vievällä tiellä.
Käytännössä Haaviston ainoa mahdollisuus voittaa vaalit olisi ollut massiivinen voitto kummassakin tämänviikkoisessa TV-tentissä. Tällöin olisi saattanut käynnistyä Haaviston hyväksi vahva positiivinen kierre, joka kenties olisi riittänyt voittoon. Nyt tenttien tasainen tulos oikeastaan hautasi Haaviston mahdollisuudet. Niinistöllä on äänestäjistä mielipidetutkimusten mukaan takanaan 64-65% ja ennakkoäänestyksessä on jo annettu noin 840000 ääntä. Niinistö tullee voittamaan ennakkoäänestyksen liki 400000:lla äänellä, ja noin suurta etumatkaa Haavisto ei mitenkään pysty vaalipäivänä ottamaan kiinni.
28. tammikuuta 2012 kello 3.29
Parahin Unto
Terveiset Pariisissa, kuljeskelen täällä erään kirjallisen tavoitteeni takia huomisen Kalevi Sorsan jalanjäljissä. Tästä syystä illan MTV3:n tentti tuli katsastettua vasta nyt.
Olemme nähneet ensimmäisen viikon, mutta vasta noin neljänneksen tai viidenneksen toisen kierroksen tapahtumista.
Vastaan kysymykseen kahdessa osassa, mitä on tapahtunut ehdokkaille ja mitä on tapahtunut kampanjoille.
Ehdokkaat:
Vaalien ensimmäisellä kierroksella Paavo Väyrynen löi meidät kaikki ällikällä olemalla parempi Timo Soini kuin Soini itse. Pekka Haavistolla on sama taktiikka suhteessa Sauli Niinistöön, miten hän siinä onnistuu jää nähtäväksi.
Niinistön diesel on vihdoinkin hyrähtänyt käyntiin. Dieselmoottorin toimintaperiaatteeseenhan kuuluu hehkutus ennen käynnistymistä. Nyt taakse jäänyt kuuden vuoden hehkutus oli kuitenkin lajissaan maailmanennätys.
Haavisto on samassa tilanteessa kuin kaikki ehdokkaat toisen kierroksen alkaessa, hän on tilanteessa ensikertalainen. Uskon hermostumisen johtuvan siitä, että Haavisto tuntee harteillaan muiden ihmisten hänen eteensä tekemän työn painolastin.
Mielestäni molemmat ehdokkaat ovat olleet toisen kierroksen televisioesiintymisessään kehnohkoja. Ensi viikolla voittajan on alettava näyttää voittajalta.
Kampanjat:
Haaviston kampanja on liekeissä. Ehdokkaasta otetaan – ihan oikein – kaikki irti, mutta häntä ymmärretään viedä kiinnostaviin paikkoihin. Samaan aikaan Niinistö kiertää kauppakeskuksia.
Haaviston kampanja onnistuu näyttämään alhaalta ylös -kasanliikkeeltä, kun Niinistö sortuu ylhäältä alas valistuskampanjointiin.
Mikä on tilanne?
Emme tiedä, ei kukaan meistä. Presidentinvaalit järjestetään riittävän harvoin, yhteiskunnan dynamiikka ehtii muuttua. Emme tiedä, miten nopeasti muutokset tapahtuvat jos ne ovat tapahtuakseen.
Viikon päästä saatamme tietää.
Haluan toivottaa kaikille kirjoittajille, lukijoille ja eritoten sinulle Unto mitä nautinnollisinta viimeistä kampanjaviikkoa.
28. tammikuuta 2012 kello 6.47
Ensimmäisen viikon saldo oli ainakin se, että moni ensimmäisellä kierroksella äänestämättä jättänyt on alkanut olla vakuuttunut, että nyt kannattaa äänestää.
Eilinen MTV3-tentti oli surkea, jotenkin itsestäänselvyyksissä paininut, mikä johtui pitkälti toimittajan otteesta ja kysymyksistä. Sen sijaan viikon mittaan on selvästi ilmennyt, että meille on tarjolle kaksi hyvin erilaista ehdokasta. On rahan valtaa korostava ehdokas ja se toinen, jolle muunlaiset elämänarvot ovat tärkeämpiä. Uskon, että varsinkin nuorista äänestäjistä löytyy runsaasti niitä, jotka ovat havahtuneet äänestämään, jotta talous ja rahan valta eivät jyräisi.
28. tammikuuta 2012 kello 7.27
Suomelle haetaan johtajaa, ei vain miellyttävää, mukavaa miestä. Nuorison Haavisto-hurma kantaa yllättävän vahvana. Kahdenkeskiset ehdokkaiden keskustelut ovat tuoneet onneksi selvästi esiin erot johtajuudessa. Niinistö johtaa ja Haavisto yrittää olla vain mukava mies. Nykynuoriso on saanut elää seesteistä rauhan aikaa. Heillä ei ole käsitystä, että kriisitilanteessa, oli se sitten mikä tahansa, tarvitaan päättäväisyyttä ja johtajuutta, ennen kaikkea tilannejohtamista. Vähän enemmän elämää nähneet kyllä näkevät, että Sauli Niinistö näistä kahdesta on johtaja, jonka päätöksiin uskaltaisi luottaa.
28. tammikuuta 2012 kello 8.13
Olen ollut toisen kierroksen kokonaan printti- ja some-median varassa.
Ja sen varassa, mitä kentällä (työssäni ja kahviporukoissa) koen.
TV ei ole ollut käytössä (tutkimukset osoittavat, että runsas TV:n katselu lyhentää elämääsi vaikka olisit himokuntoilija).
Unski siteeraa Suomen Kuvalehden pääkirjoitusta jättäen sen inhottavimman piikin (A-P P: sönkkö heitto) sitaatista pois.
Unski ei myöskään liitä SK:n kuvitusta tähän blogiin: siellä on lehden kanta, s 27 (HS ja SK ovat ”neroja” kuvallisessa viestinnässään ja saamieni tietojen mukaan myös tietävät sen, mutta kuluttajat eivät useinkaan osaa kuvanlukua = meitä vedätetään).
Ensimmäisen viikon häviäjän puolelta tapahtunut tarkasteluni (siis valmiiksi alakuloinen, melankoolinen, pettynyt asema) tuottaa yhden kirkkaan johtopäätöksen:
Olisi erittäin paljon mukavampi ja siunauksellisempaakin maalle ja sen kansalle, jos toinen kierros äänestettäisiin huomenna.
On tämä niin kipeätä.
Tällä kertaa.
28. tammikuuta 2012 kello 8.15
Koska Maikkarin tentti oli niin tasapaksu ja tylsä, niin laitan tähän erään oman muistoni ja samalla toiveeni vaalikeskustelusta.
Kuulin joskus vuosia sitten ennen EU-vaaleja muistaakseni Radio Helsingistä koko lauantai-iltapäivän kestäneen vaalikeskustelun, jossa mm. Esko Seppänen ja Alex Stubb keskustelivat todella analyyttisesti. Heidän ei tarvinnut näykkiä toisiaan tai hyökätä vaikutuksen tekemiseksi, koska tarkoituskin oli nimenomaan keskustella. Siinä keskustelussa kävivät todelliset erot ja yhtäläisyydet ilmi, ja myös todellinen osaaminen ja arvot tulivat esiin. Siinä ei tehty monimutkaisista asioista liian yksinkertaistettuja, perusteellinen keskustelu ei kuitenkaan ollut vaikeaselkoista, koska paikalla olijoiden ajatukset olivat selkeitä. Se oli ja on edelleen paras kuulemani tai näkemäni vaalikeskustelu. Tällaisen keskustelun haluaisin kuulla Haaviston ja Niinistön kesken.
Kävin katsomassa Kotilaisen mainion näyttelyn Mediatalossa. Ja mietin, että voisiko ja uskaltaisiko HS ottaa Mediatorille Louserit Vuittuun -vastamainosten näyttelyn, jota Kiasma ei uskaltanut toteuttaa. Minusta se sopisi Mediatorille ja tarjoaisi kansalaisille oivaltavia hetkiä.
28. tammikuuta 2012 kello 8.39
Unski on oikeassa arvioidessaan Haaviston sankaritarinaa, sillä Haavisto on lähtenyt liiottelemaan sovittelijan tehtäviään, sillä edelleenkään ei ole esitetty mitään konkreettista mitä Haavisto on todella tehnyt jossakin sovittelijatehtävässä. Eilen maikkarin tentissä mainitsi olleensa palestiinalaisten vesisovitteluissa. Tämäkö on jokin meriitti sovittelusta, että sen kautta aletaan mainostaan miestä valtakunnansovittelijana Suomen presidentinvaaleissa?
Tilanne on se, että Haavisto liitoittelee toimintaansa. Todellisuudessa ei ole mitään sovitteluita, on vain mukana oloa jossakin valtuuskunnissa. Haavisto on ollut pieni ratas laajassa sovittelijaorganisaatiossa, joten Ahtisaaren kaltainen sovittelija Haavisto ei ole ollut. Jos todella pureudutaan Haaviston rooliin sovittelijana, lopulta paljastuu liitoiteltu toiminta. Tämän todistaa se, että Pekka Haavisto itse ei osaa kertoa mitään yksityiskohtia saavutuksistaan.
Jan Rossi
28. tammikuuta 2012 kello 8.51
Eilinen MTV3:n tentti oli luvalla sanoen kehno. Se oli lähinnä Talk-show, jossa suurin häviäjä oli ohjelman vetäjä Vesa Kallionpää. Kökköjä kysymyksiä, joissa poliittinen substanssi oli monen mutkan takana. Kun vielä mainoskatkot hönkivät koko ajan niskaan, ohjelma jäi kokonaisannilta yhdeksi heikkoimmista vaalitenteistä. Paljon jäi siis petrattavaa maikkarin seuraavalle tentille.
Toinen kierros ei ole saavuttanut vielä täysiä kierroksia. Ehdokkaat ovat varovaisia, eroja ei juurikaan ole syntynyt. Tämä sopii tietysti hyvin Sauli Niinistölle. Mitä kauemmin tilanne jatkuu tällaisena, sitä helpommaksi maaliin saapuminen käy. Haaviston on pakko haastaa selkeämmin, tai 2. kierroksesta tulee lässähtänyt pannukakku.
Niinistö on ollut yllättävän aktiivinen Haaviston haastamisessa. Ja aina kun hän on sen tehnyt, Haaviston ”suojaus” ei ole ollut niin hyvä kuin olin odottanut. Haavisto on varmasti viimeinen ihminen maailmassa, joka hermostuu, mutta tietynlaista levottomuutta hänessä olen havainnut. Kasvojen ilmeet, oikean käden maneerinen liikuttaminen, paljastaa että tasapaino on horjutettu. Ihmiset seuraavat tällaisia pieniä ”vihjeitä” tarkemmin kuin ehkä ehdokkaat tajuavat.
Niinistön hienovarainen vihjaaminen, että Haavisto väheksyisi talouskasvun merkitystä, oli oivallinen veto. Vaikka Haavisto torjui väitteen vastaamalla tyylikkäästi että tarvitaan muitakin mittareita, kuin bkt kasvu – miten talouskasvu jaetaan, Niinistö jäi hieman niskan päälle. Haaviston vastaus oli tietenkin pelottavan totta ja ajankohtainen, koska talouskasvu ei ole korjannut heikoimpien asemassa olevien elämää. Mielestäni Haaviston olisi ollut hyvä kääntää Niinistön väite häntä itseään kohtaan. Oikeisto kun katsoo hyvinvointia monesti numeroin, mutta sen todelliset vaikutukset koko yhteiskuntaan jäävät vähemmälle.
Jonkun verran Haavistoa tuntevana, uskon hänen luottavan ihmisten omaan ajatteluun ja sen mukaan toimimiseen. Hänen ihmiskuvansa on aidosti ihmisen itsenäisyyttä kunnioittavaa. Tälle pohjalle hän on rakentanut myös keskustelut Niinistön kanssa. Haavisto on jo nyt onnistunut nostamaan suomalaisten tietoisuuteen ihmisoikeudelliset arvot ja asiat – juuri siksi hän onkin minun ehdokkaani! Maailma muuttuu kovaa vauhtia, sen rumat jäljet näkyvät juuri ihmisoikeudellisina vääryyksinä. Näissä vaaleissa on puhuttu enemmän kuin koskaan henkisistä arvoista, joita Haavisto pitää luovuttamattomina.
Pelkään pahaa, että näistä vaaleista tuli sittenkin homovaalit! Törkeä loanheitto on ollut kuvottavaa sosiaalisessa mediassa. Toisaalta se on paljastanut meidän todellisen sivistyksen ja henkisen kypsyytemme tason. On järkyttävää, että Suomen Tasavallan presidentiksi pyrkivä ihminen joutuu turvautumaan poliisiin apuun, koska hänen puolisonaan on mies. Ei maatamme homot ole rikkoneet, kyllä me heterot olemme pitäneet siitä huolen ihan itse.
Haavisto on joutunut ottamaan vastaan monia sellaisia iskuja ja loukkauksia, joita hänen ja Antonion ei saisi ottaa. Kävi vaaleissa kuinka tahansa, Haaviston esimerkillinen moraali ja käyttäytyminen suvaitsemattomia kohtaan muuttaa Suomea. Tätähän jokainen henkisesti kasvuhaluinen elämällään haluaa vaikuttaa.
28. tammikuuta 2012 kello 9.44
Kuuntelin vasta nyt Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön demareille pitämät puheet. Laitan tähän suorat IL-netti-tv:n linkit niihin. Suosittelen, että katsotte ne, kummankin kesto vajaa 15 min, ja valitsette sen kumman ajatuksiin yhdytte ja toivon, että äänestätte sitä, jonka ajatukset koette omiksenne, millaista Suomea haluatte rakentaa. Haaviston puhe http://www.iltalehti.fi/nettitv/?32664286 ja Niinistön puhe http://www.iltalehti.fi/nettitv/?32664337.
28. tammikuuta 2012 kello 10.17
Jussi Lähde kirjoitti :”Niinistön diesel on vihdoinkin hyrähtänyt käyntiin. Dieselmoottorin toimintaperiaatteeseenhan kuuluu hehkutus ennen käynnistymistä. Nyt taakse jäänyt kuuden vuoden hehkutus oli kuitenkin lajissaan maailmanennätys.”
Sauli Niinistön tilannehan oli se, että hän tiesi jo varsin kauan ennen ensimmäistä kierrosta, että hän tulee voittamaan sen saamatta kuitenkaan enemmistöä äänistä. Hänellä ei ollut mitään syytä vetää käyttää kaikkia paukkujaan vaalikampanjan alussa. Siksi dieseltaktiikka. Mitä tulee kuuden vuoden hehkutukseen, niin mukaan täytyy laskea myös esihehkutus ennen vuoden 2000 presidentinvaaleja, joissa Niinistön tukijat yrittivät raivokkaasti saada hänet presidenttiehdokkaaksi.
Sauli Niinistön puhetyyli on sellainen, että se sopii merkittävästi paremmin toiselle kierrokselle, missä hän on kahdestaan vastaehdokkaansa, tai tässä tapauksessa myötäehdokkaansa kanssa.
Jussi Lähde :”Haaviston kampanja on liekeissä. Ehdokkaasta otetaan – ihan oikein – kaikki irti, mutta häntä ymmärretään viedä kiinnostaviin paikkoihin. Samaan aikaan Niinistö kiertää kauppakeskuksia.
Haaviston kampanja onnistuu näyttämään alhaalta ylös -kasanliikkeeltä, kun Niinistö sortuu ylhäältä alas valistuskampanjointiin.”
Kampanjoiden peruserot selittyvät aivan erilaisilla alkutilanteilla.
Niinistön kampanjatiimi on pystynyt jo ajat sitten luomaan strategian toiselle kierrokselle ja tätä käsikirjoitusta me Niinistön tukjat sitten noudatamme. Meillä on se etu, että Sauli Niinistö tunnetaan sekä poliitikkona että henkilönä osittain sen pitkän kuusivuotisen hehkutuksen vuoksi sangen hyvin. Cafe Niinistöissäkaan meidän ei kovinkaan monelle vierailijalle tarvitse kertoa, mikä se Niinistön poliitinen linja oikein ovat. Lähinnä nuoret ja aiemmin säännöllisesti äänestämättä
jäättäneet ovat kyselleet seikkaperäisesti Niinistöstä. Olemme rauhallisen varmoja voitostamme, ja se luo tietynlaista ”toimessa tavalliseen tapaan” ilmapiiriä. Se on positiivinen, muttei sanottavan hurmoksellinen.
Haaviston tukitiimin tilanne oli sellainen, että kaikki mahdollinen oli tehtävä ensimmäisen kierroksen loppuvaiheissa, jotta pääsy toiselle kierrokselle olisi onnistunut. Vaalipäivän äänissä saadun äänivyöryn myötä Haavisto kuitenkin jätti Väyrysen ulos toiselta kierrokselta, ja tunnelma Haaviston tiimissä nousi Maata kiertävälle radalle. Uskon, että Haaviston vahvimmalla alueella eli pääkaupunkiseudulla tuo tunnelma jatkuu vaalipäivän iltaan asti. Muualla maassa tilanne on Haaviston kannalta heikompi, mutta sosiaalinen media tukee niinistöläisessä meressä olevia haavistolaisia saarekkeita.
Pekka Haavistoa ei hänen poliittisesta urastaan huolimatta tunneta Suomessa kovin hyvin. Niinpä Haaviston nopeasti kasvaneessa suosiossa on paljon uutuudenviehätystä. Monet pitävät Haavistoa uuden ajan poliitikkona verrattuna Väyryseen, Lipposeen ja Niinistöön. Sauli Niinistö edustaa monelle vallitsevaa establishmentiä ja nimenomaan nuorissa on paljon halukkuutta haastaa tuo järjestelmä. Kokoomuksen viimevuosien menestys ja nousu Suomen ykköspuolueeksi ärsyttää myös monia erityisesti poliittiseen vasemmistoon kuuluvia. He haluavat, jos ylipäänsä mahdollista, siirtää Kokoomuksen poliittiseen marginaaliin. Tässä tarkoituksessa Haaviston tukeminen on aivan luonnollista.
Monille on syntynyt sellainen vaikutelma, että Suomen poliitinen ilmapiiri on kovenemassa. Tätä ainakin osittain tukee PS:n loistava menestys viime eduskuntavaaleissa. Pekka Haaviston pehmeä ja sovitteleva tyyli on toimii eräänlaisena ”vastajytkynä’” suvaitsevuuden puolesta. Ymmärrän täysin, että Haaviston tukitiimi yrittää kiistää koko vastajytky-termin, koska Haavisto kipeästi tarvitsi PS:n kannattajien ääniä. Jos Niinistö saa niin suuren osuuden Keskustan ja PS:n äänestäjistä kuin mielipidetutkimukset näyttävät, niin Haavisto häviää varmasti.
Kaikki gallupit ovat näyttäneet Niinistölle ylivoimaista johtoa, ja se saattaa hieman passivoida Niinistön tukijoita, koska voitto näyttää selvältä. Haaviston leirissä yritetään nyt epätoivoisesti keksiä joitakin uusia keinoja, joilla uhkaava suurtappio voitaisin välttää. Uskon siksikin, että Haaviston maanantaisessa tukikonsertissa tulee olemaan aivan ennenkokematon tunnelma. Mutta Niinistöllä on tuossa vaiheessa ilmeisesti jo noin 300000:n äänen johto ennakkoäänestyksessä annetuissa äänissä. Kuten varsin usein vaaleissa käy, pragmatismi päihittää idealismin.
28. tammikuuta 2012 kello 10.35
Vaalien toinen viikko on alkanut samanlaisissa merkeissä kuin kuusi vuotta sitten. Loka on alkanut lentää, ja yhteistä kuuden vuoden takaisiin vaaleihin on se, että Niinistö on taas toisella kierroksella. Ja loka kohdistuu primääristi Niinistön vastustajaan, joka on tällä kertaa Haavisto. (Tosin ei toinen puolikaan ihan osattomaksi ole jäänyt loanheitosta.) Muistikuvani mukaan vuosien 1994 ja 2000 vaalit olivat toisella kierroksella siistimmät kuin 2006 ja tänä vuonna. Saattaa tietysti olla, että aika kultaa muistot.
En luonnollisestikaan väitä, että Niinistön kampanja olisi lokaamisen takana, vaan sekä ehdokas itse että hänen kampanjaveturinsa ovat yrittäneet hillitä negatiivista kampanjointia. Siitä Niinistölle ja kampanjatiimille pisteet ja hatunnosto. Silti jotenkin Niinistön persoona indusoi kansakuntamme syvät mustat voimat liikkeelle.Tässä tarvittaisiin varmaan sosiaalipsykopatologista otetta ymmärtämään, mistä tämä ilmiö johtuu. Ehkä Antti Liikkanen psykiatrina osaa selittää asian.
Viikon keskeisin uutinen on Timo Soinin hermon pettäminen. Ensimmäisen kierroksen tulos oli varmasti Soinille henkilökohtainen pettymys. Edelle menivät pahimmat kilpakumppanit, eurokriittisistä äänet enimmäkseen kerännyt Väyrynen ja mikä pahinta, perussuomalaisten arkkivihollisten vihreiden Pekka Haavisto.
Lisäksi perussuomalaisten entinen varapuheenjohtaja Veli-Matti Saarakkala käytti heikon hetken hyväkseen noustakseen arvostelemaan Soinin heikkoa kampanjaa ja siinä sivussa Soinin johtamistyyliä. Vaikka puolueen kannatus ei lepää pelkästään Soinin persoonassa, niin perussuomalaisten johto lepää. Omat ja vieraat koirat purivat edestä ja takaa.
Lisää vettä myllyyn tuli Ylen tuoreesta mittauksesta, jossa perussuomalaisten kannatus oli laskenut 2,5 %-yksikköä, kun taas arkkivihollisten eli vihreiden kannatus oli vastaavasti taas noussut melkein saman verran eli 2,0 %-yksikköä. Lopputulemana Soini söi ensimmäisen kierroksen jälkimainingeissa antamansa lupauksen, että hän kertoisi oman kantansa vasta toisen kierroksen vaalin jälkeen. Mureneeko maisterisjätkän maine sanansa mittaisena miehenä?
Vertailun vuoksi todettakoon, että SDP:n Mikael Jungner piti sanansa ja erosi Lipposen huonon tuloksen myötä, kuten oli luvannutkin.
Niinistö johtaa edelleen gallupeissa, mutta voittamisen kannalta tärkein asia tässä vaiheessa on usko. Jos ehdokas itse – kumpi tahansa – alkaa tosissaan uskoa omiin voitonmahdollisuuksiinsa, hän vie voiton. Tällä hetkellä Niinistö olettaa voittavansa mutta ei vielä usko voittoonsa. Haavisto puolestaan toivoo voittavansa muttei usko hänkään.
Jungner muistutti eropuheessaan Vancouverin olympialaisten Suomi-USA-välieräpelistä ja yhdestä huonosta erästä, jonka Suomi hävisi 6-0 (ja koko ottelun 6-1). Minä muistuttaisin Suomen-Ruotsi-ottelusta jääkiekon kotikisoissa 2003. Olin paikalla, kun matsia johdettiin 5-1. Lopulta Ruotsi vei ottelun 5-6. Suurin piirtein vastaavista asetelmista lähdettiin toiselle kierrokselle näissä vaaleissa: Niinistö 5 – Haavisto 1. Haavisto voi vielä nousta mutta ei ilman rautaista uskoa.
28. tammikuuta 2012 kello 10.49
Televisiosta luopuneena en ole seurannut vaalikeskusteluja ja sosiaalisesta mediasta olen päättänyt hyvästä syystä pitää kahden viikon tauon. Silti olen varma että Niinistö voittaa saaden 61-64 äänestä % ja Haavistolle jää 36-39 %. Haavisto hype löi yli ja meni ohi. Mahtavatko ”kottaraispönttöön tuijottelijat” vaivautua uurinlle toista kertaa?
Satuin kuulemaan menneellä viikolla Helsingissä kaksi kansalaiskeskustelua: 60-70 vuotiaat rouvat bussissa ja keski-ikäiset duunarimiehet lounasravintolassa. Rouvat kehuivat molempia ehdokkaita, mutta äänestävät Niinistöä vaimon vuoksi. Rakennusmiehet voimakkain sanakääntein vastustivat Haavistoa, syytä en tässä mainitse.
Haaviston toivo on saada työväen ja naisten äänet itselleen. Se ei onnistu edes Helsingissä. Kalliolaisten media-assistenttiopiskelijoiden äänet eivät voittoon riitä edes Helsingissä, koko maasta puhumattakaan..
Muuten olen sitä mieltä että demokratia ja itsenäisyys on jo menetetty ylikansallisille pankeille ja heidän EU-palvelijoilleen. Nämä vaalit luovat väärän illuusion kansalle molemmista, mutta totuus paljastuu jo loppuvuoden aikana.
28. tammikuuta 2012 kello 10.50
Ensimmäinen viikko ei muuttanut ainakaan sitä asetelmaa, että vasemmistolaiselle ainut vaihtoehto on äänestää Haavistoa.
Käykääkäpä muuten lukemassa Kansan Uutisista vasemmistoalinen näkökulma 2. kierroksen asetelmaan: kansanuutiset.fi/mielipiteet/kolumnit/2726337
28. tammikuuta 2012 kello 11.25
Eilisen MTV3:n vaalitentin jätin väliin. Ensikierroksen mainoskatkot jo häiritsivät tunnelmaa tarpeeksi. Muutenkin toisen kierroksen tentit ovat varsin latteita, kun ei sitä todellista haastetta kummallakaan ole. Aivan oikeasti eksyy itsellekin välillä mieleen, jotta mitä tässä todella äänestää: presidenttiä, tämän seksuaalista suuntautumista vai tämän puolisoa.
Sosiaalisessa mediassa (kuten asia hienosti ilmaistaan) keskustelu on ollut varsin kovaa ja sen tavallaan ymmärtää, sillä nyt punnitaan sitä todellista suvaitsevaisuutta, eikä vain sitä, kuinka voimakkaalla nenännyrpistyksellä suhtaudutaan ”hakkaraismielipiteisiin”. Muistan edellisissä vaaleissa Halostakin haukutun vähän sillä ja tällä. Niin kovaa oli silloinkin meno, että taivaaseen pääsystäkin jo huolta kannettiin. Nimittäin sellainen luulo oli, että punatukkaiset ei sinne pääse ja näin hän ei voi olla pätevä presidentiksi. Omin silmin silloin nähty aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus eräässä viljelijäammattiin läheisesti kuuluvassa sanomalehdessä.
Täältä maaseudun kulmilta kun katsoo asioita, niin mittasuhteet näyttävät todella valtavilta. Vaaleistakaan ei tietäisi mitään, jos ei aukaisisi TV:tä tai nettiä. Kirkonkylälle kun kauppaan ajelee, on keskellä toria vain yksi mainosteline, jossa on ehdokkaiden kuvat. Itse vaalista puhutaan hyvin vähän. Ei edes ensikierroksella ollut suuria intohimoja ns. torikeskusteluissa. Pakko tunnustaa, että kaupunkilaisten vaalistahan tässä on kyse. Mutta voisiko nykyaikana presidentiksi enää edes nousta ei kaupunkilainen?
Timo Soinin huoli sorateiden varsilla asuvista on vakava asia. Mikään palvelu ei ole kävelymatkan etäisyydellä. Ilman omaa autoa on lähes mahdotonta maalla asua. Teiden huono kunto on todellisuutta. Kun näitä kuoppia kierrellen ja pakostakin myös osuen lopulta kotipihaan selviää, on ensimmäiseksi tarkistettava onko kaikki auton pellit paikallaan. Eikä talvi tuo asialle helpotusta, sillä talvihoitokin on sitä sun tätä. Niin ja se polttoainekin maksaa meille saman, kuin kaupunkilaiselle, joka asuu julkisen liikenteen vieressä. No, eipä silti, aina voi vedota siihen, että itse on asuinpaikkansa valinnut. Näinhän se on, mutta seuraava sukupolvi valitseekin sitten toisin.
Vaikka presidentille ei varsinainen sisäpolitiikka kuulu, niin kansalaisten elämä kuuluu. Presidentin täytyy kiertää maata paljon, jotta hän tulisi valtakuntansa näköiseksi. Nämä kaksi herraa kun ilmestyvät maaseudun pysäkeille, on tunnelma kuin entisaikaan sirkuksessa, joka esitteli värillistä miestä. Vierailtahan he tuntuvat ja jotenkin on vain vahvistunut tunne siitä, että jako kaupunkilaisten ja maalaisten kesken on voimistunut. Aita, joka tähän väliin on kasvanut, ei ole poliittinen, vaan yli puoluerajojen tapahtunut tosiasia, jolle ei liene enää mitään voi tehdä. Tästä huolimatta olen ehdokkaani valinnut ja käyn häntä äänestämässä ehkä jo ennakkoon – niin sitä talvista soratietä pitkin.
28. tammikuuta 2012 kello 12.00
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Jussi Lähde sanoi, ettei kukaan tiedä vielä lopputulosta ja se on totta. Sallittakoon pientä jälkipuintia vielä, kun arki menee leipää tienatessa. Presidentinvaalien yksi suuri tulos on ollut, että mikään ei ole itsestäänselvää. Somea syksyllä vähäteltiin eri tahoilla, se on kuitenkin kaikessa kepeydessään voimansa näyttänyt. Ja kaikessa kepeydessään some on yksi väline myös syvällisesti politiikkaan paneutuville, mutta ei ainut. Ja joillekin se on sitten ainut väline, ikävä kyllä.
Muita ”itsestäänselvyyksiä” oli, ettei Paavo Väyrysestä olisi mihinkään, kun ei Keskustan johto häneen tikullakaan olisi koskenut, mutta Väyrynen teki kampanjassaan komean ja kunnioitettavan työn.
Paavo Lipponen puolestaan vaikutti kuin ei olisi (mielessään) päässyt valtiomies-roolistaan ja toivotusta presidenttiydestä koskaan ehdokkaan asemaan ja joukkoon, eikä SDP:kään vaikuttanut kampanjoivan tosissaan. Ja nyt, totta kai äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, mutta kun sen sanoo Lipponen, niin samalla hän suomalaisessa demokratiassa, komean uransa jälkeen, allekirjoittaa sopimattomuutensa presidentin tehtävään.
Soini kaikkine taitavuuksineen ja ansioineen ei pysynytkään aallonharjalla, mihin ”itsestäänselvyyteen” ek-vaaleissa yllätetyt kansalaiset ehtivät jo henkisesti varautua. Nyt Soini näyttäytyy joidenkin kommenttaattorien mukaan takinkääntäjänä – olisiko hän presidenttinä ollut käyttäytymiseltään arvaamaton?
Enää ei ole myöskään itsestäänselvää, että nuoret eivät äänestä. Tulevaisuus ja pallo on nuorten; mitä tapahtuukaan, kun voimme Suomessa siirtyä sähköiseen äänestämiseen?
28. tammikuuta 2012 kello 12.03
Jussi Lähde on kirjoittanut MTV3:n blogissaan hienon, tasapuolisen ja molempien ehdokkaiden persoonat tavoittavan kirjoituksen otsikolla ”Minun Haavistoni, minun Niinistöni”. Se on luettavissa oheisen linkin takaa http://blogit.mtv3.fi/herratpitavatvaaleista/2012/01/27/minun-haavistoni-minun-niinistoni/. Olkaa hyvä ja nauttikaa!
28. tammikuuta 2012 kello 12.47
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
28. tammikuuta 2012 kello 13.03
Äskeiseen ei tullut klikkauslinkkiä, ehkä siksi kun www-etuliite unohtui, kokeillaan uudestaan. Siis Kansan Uutisten juttu:
http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/kolumnit/2726337
28. tammikuuta 2012 kello 13.41
Marita Salenius kirjoitti, ettei maaseudulla juurikaan puhuta vaaleista ja että kyseessä olisi kaupunkilaisten vaalit. Omakohtaisten kokemusten kautta on kyllä oltava eri mieltä. Kyllä presidentinvaaleista puhutaan nyt vähintään yhtä paljon, kuin vaikkapa edellisellä kerralla.
Ennakkoäänestys on ollut toisella kierroksellakin kohtuullisen vilkasta. Mistään kaupunkilaisten vaalista ei siis ole kyllä kyse. Ehdokkaat eivät tietenkään edes teoriassa pysty nyt kahdessa viikossa jakaantumaan joka paikkaan – siinä ei tässä ajassa onnistuisi edes Väyrysen Paavo. Hän kyllä saattaisi yrittää. Siksi heidän kiertueensa on joissain kaupungeissa käyntejä sisältävä nyt toisella kierroksella. Mutta kyllä kampanjointiakin on myös maaseudulla.
Mutta Unton kysymykseen liittyen ensimmäisen viikon saldo oli tosiaan ohut myös maaseudun suhteen. Vielä ei ratkennut ensimmäisen viikon annin perusteella maaseutukuntien äänestyskäyttäytyminen. Niissä kuitenkin on eniten ns. vapaita ääniä.
Mutta jos kampanjat näin jatkuvat, niin Niinistö nuo äänet korjaa. Ultra Bran konsertit ja sosiaalisen median hypetys kohdistuvat niihin, joita ei enää tarvitsisi vakuuttaa.
28. tammikuuta 2012 kello 13.46
Ylen sekä eilisen MTV3:n tentin jälkeen olen kuluttanut aikaa lukemalla ihmisten arvioita ja huomioita ehdokkaiden pärjäämisestä (siis muidenkin kuin Perässähiihtäjän), ja yksi asia on mielestäni syytä nostaa esiin: kyse on ehdokkaiden käytöksen lievästi epäjohdonmukaisesta arvioimisesta. Tuntuu siltä, että yksi ja sama piirre saa aikaan kehuja Niinistön tapauksessa mutta kritiikkiä Haaviston kohdalla. Kun Niinistö on hyökkäävä ja vastauksissaan kipakka, se on hyvä asia. Kun Haavisto taas puolustaa mielipiteitään tavallista tiukemmin, hänen sanotaan olevan hermostunut.
Eilisessä tentissä haastattelija keskeytti Haaviston puheen jatkuvasti, mutta Niinistö sai puhua pitkät pätkät aivan rauhassa. Tähän kiinnitti ensimmäisenä huomiota kylässä ollut ystäväni, joka ei ole aiemmin juurikaan seurannut vaalien etenemistä tai vaaleista käytyä keskustelua. Ymmärrän kyllä keskeyttämisen tarpeellisuuden silloin, kun haastateltava uhkaa eksyä aiheesta tai kun puheenvuoro venyy kohtuuttoman pitkäksi, mutta tästä ei mielestäni ollut Haaviston kohdalla kyse. Väittäisin, että erot ehdokkaiden rauhallisuudessa johtuivat osittain haastattelijan käytöksestä, sillä kai kuka tahansa saattaa hieman hermostua tai joutua puolustuskannalle, jos tulee jatkuvasti keskeytetyksi – se on vain inhimillistä. Haavisto osoitti mielestäni jämäkkyyttä vaatiessaan haastattelijalta oikeutta puhua loppuun saakka, ja kaiken kaikkiaan hän vaikutti hallitummalta ja tiukemmalta kuin Ylen tentissä.
Ehkä Haavisto vielä yllättää Niinistön vaikeilla kysymyksillä, ehkä ei. Voidaan myös pohtia sitä, onko hyökkäävyys presidentille välttämätön ominaisuus vai olisiko jonkinlainen toinen keskustelu- ja johtamistapa aivan yhtä hyvä. Onko haastajan aina pakko haastaa?
28. tammikuuta 2012 kello 14.20
Vaalisirkusta seuratessa on vääjäämättä tullut mieleen että tarvitaanko enää tuota turhakevirkaa, presidenttiä. Keskusteluissa on tullut selkeästi esiin ettei presidentillä ole muuta kun arvovaltaa, jos on! Ulkomaan kauppaministeri kyllä hoitaa tehtävänsä mukaisesti viennin edistämisen ja pääministerillä ja hallituksella on eduskunnan tukemana muu valta. Presidentistä on tullut turha jäänne, nekin varat jotka sitä instituutiota ylläpitämiseen tarvitaan voidaan käyttää hyödyllisemmin.
Viikko seurataan vielä noita turhaakin turhempia keskusteluja eikä niistä tule jäämään mitään käteen, toivottavasti nyt valittu jää viimeiseksi, aivan sama kumpi herroista se on.
28. tammikuuta 2012 kello 14.42
Kävin maanantaina kuuntelemassa, kun Haavisto puhui Hakaniemen torilla. Sain vaikutelman hyvin sympaattisesta, älykkäästä ja lämpimästä ihmisestä, joka osasi asiansa. Kuitenkin on selvää, että myös Niinistö on hyvin kokenut ja taitava ehdokas. Pohdin asiaa ja tulin tulokseen, että oman päätökseni ratkaisee viikon mittaan kirkastunut huomio: Niinistölle ihmisoikeudet, rauha ja ympäristö ovat sanoja, kun taas Haavistolle tekoja. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Niinistö tuntuu sanovan: ”Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, mutta…”, kun taas Haaviston viesti on: ”Ihmisoikeuksia edistetään siten, että…”
Molemmilla ehdokkailla on takanaan vaikuttava ura. Se, mihin ihminen keskittää voimavaransa ja minkä asioiden eteen hän tekee työtä, kertoo arvoista enemmän kuin vaalitentit. Olen tutustunut ehdokkaiden menneisyyteen, heidän tekemiinsä aloitteisiin sekä tarkkaillut, mitä asioita he pitävät puheissaan jatkuvasti esillä. Haluan presidentin, joka toimii järjestelmällisesti rauhan, ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta. Valintani on Haavisto.
28. tammikuuta 2012 kello 14.43
On ollut hyvin mielenkiintoista seurata tätä palstaa. Kirjoitukset ova enimmiltään hyvin kirjoitettuja ja osoittavat paitsi sivistyneisyyttä myös perehtyneisyyttä politiikkaan. Itse olen yrittänyt muodostaa ”objektiivista” kuvaa ehdokkaista tv-tenttien lisäksi näissä kirjoituksissa käydyn argumentoinnin perusteella.
Onpa vaikea valinta varsinkin niille, joiden oma ehdokas ei ole loppuottelussa. Itse en kuulu tuohon joukkoon sanottakoon se nyt varmuuden vuoksi. Olen keskustellut muutamien lähipiirin ihmisten kanssa ja seuraillut Facebookissa tapahtuvaa tuntemieni ihmisten pohdintaa. Nyt näyttää olevan muodissa julkistaa oma kantansa ja mikä tietysti ilahduttavaa, myös perustella sitä. Aina ei argumentit aukea, mutta eipä tuolla väliäkään.
Muutaman keskustapuolueen nuoremman polven paikallisen tason puolueaktiivin kohdalla saattaa tietysti tapahtua lähes isän/äidinmurhan kaltainen tragedia, kun alkiolaisista kristillis-isänmaallisista periaatteista poikkeamista pitää oikein julkisesti perustella.
Kumpi vai Kampi voitti? Jään odottamaan vastausta, kuten moni muukin kommentattoreista. Näillä vaaleilla on monia uudistavia vaikutuksia politiikkaan, se on varmaa. Toivottavasti ainakaan puoluekentän ravistelu ei jää tähän; kyllä vanhan polven on aika väistyä, vaikka vastakkaisiakin pyrkimyksiä on (vrt. Pekkarisen ilmoitus)
Mutta vielä kannanotoista puoleen tai toiseen ja vaalisalaisuudesta. En ole juristi, mutta ymmärrän, että vaalisalaisuuden piiriin kuuluu myös se, käykö lainkaan äänestämässä vaiko ei. Siispä vaalipaikalla tulisi voida esiintyä anonyymisti, jos niin haluaa. Viime sunnuntain vaalissa menimme kolmen hengen porukalla äänestämään. Olimme melkein peräkkäin ilmoittautumassa. Siitäpä vaalivirkailija sai aiheen huudahtaa ”kylläpä on Jalkasia liikkeellä”. Tupa oli siihen aikaan täynnä. No, kenties pikku juttu. Kyllähän ihmiset toisensa tuntevat tai sitten ei, mutta kuuluuko vaalivirkailijan kuuluttaa kaikki saapuvilla olevat?
28. tammikuuta 2012 kello 14.52
Tyhjästä on huono nyhjästä. Kansanäänestys eurosta jäi taas tekemättä. Viimessä suuressa TV-keskustelussa ehdokkaat jaettiin kahteen leiriin, euron kannattajiinne ja vastustajiin. Se tapahtui kuitenkin niin myöhään, että aika meni kun Arhinmäki, joka tässä asiassa on luistellut, sai selittää. Toinen välähdys oli että jossakin TV-keskustelussa Niinistö sanoi, että hän ei hyväksy uusia maksuja euromaiden pelastamiseksi. Jatkokysymystä ei hän saanut.
Media pilasi vaalit. Viime vaalien jännittävä asetelma vasemmisto – oikeisto, olisi toistunut jos Soini olisi tukenut Väyrystä kun media tuki Haavistoa. Mutta Soini käyttikin TV-aikaansa Haaviston kehumiseen.
EU- ja europrojekti on kertakaikkiaan mahdoton. Ei sen tueksi saada kansaa. Ruotsikin on nyt menossa europaktiin, mutta jouduttiin vaihtamaan demarien puheenjohtaja. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin demarien pahin EU propagandisti. Kolmessa tunnissa demarien kanta vaihtui.
28. tammikuuta 2012 kello 14.58
Perjantaina talviyössä vähän ennen aamuviittä juna-aseman ulkopuolella tuli bilettämästä paluumatkaa tekevä suomensomali juttelemaan.
- Hi, do you have a cigarette?
- Yes, I do. Sattui olemaan, kaveri oli ilmiselvästi yli 18, eikä tuohon aikaan pakkasaamuna ollut kohtuullisen kävelymatkan päässä auki mitään paikkaa, mistä ostaa tupakkaa.
Nuorukainen vilahti asemalle katsomaan, koska lähtee seuraava juna. Vasta 5.22. Leidillekin täytyisi soittaa. Hän palasi tupakkalainkuuliaisesti takaisin ulkopuolelle.
- Hei, sähän osaat suomea, hän oivalsi, vaikka en ollut sanonut mitään. Niinhän ne aina sanovat, ja onhan se kannustavaa.
- Mitä mieltä sä olet näistä vaaleista?
- Nyt on kaksi hyvää ehdokasta. Minä kannatan Niinistöä, mutta ymmärrän hyvin, että monet kannattavat Haavistoa.
- Just. Mä kannatan Haavistoa. Arvaa keiltä mä saan eniten kuittia siitä, että mä kannatan Haavistoa. Ulkomaalaisilta!
- Siis maahanmuuttajataustaisilta.
- Joo. Ne sanoo, ett miten sä voit homoa kannattaa. Jos joku suomalainen niille sanoo ett vatin kosovolainen tai somali, ne heti valittaa rasismista. Ne ei yhtään tajuu, ett ne on itse ihan samanlaisia kun ne puhuu homoista. Mitä se kelleen kuuluu. Mä olen muslimi. Usko on mulle oikeesti tosi tärkeä asia. Mutta kuitenkin ainoastaan Jumala voi tuomita. Nyt ollaan valitsemassa presidenttiä, ja presidentin tehtävä on ulkopolitiikka.
- Eka kierroksella mulla oli ehdokas joka oli hauska ja tiesi eniten ulkopolitiikasta, mutta se ei päässyt toiselle kierrokselle. Mä äänestin Väyrystä. Sillä on paras kokemus ulkopolitiikasta. Soinia mä en kyllä missään tapauksessa äänestäisi. Väyrynen nyt on tosin niin EU-vastainen. Mutt toisaalta presidentillä ei enää ole niin paljon valtaa. Tiedätsä, kuka vähensi presidentin valtaa?
- Mauno Koivisto, vastaa parikymppinen somali omaan kysymykseensä, ylpeästi.
Tämä keskustelu oli deja vuta menneiltä ajoilta ja muilta asemilta. Suomi on tullut paljon lähemmäksi sitä muuta maailmaa. Joka muuta näkee, se ei näe. Näinhän sitä pitää toimia. Ei tuottaa vaan purkaa dikotomisia erotteluja, ei rakentaa vaan sekoittaa vahingollisia vastakkainasetteluja. Toisen sukupolven Vihreiden pirstaleinen sielu ei kykene yhteisymmärrykseen. Pekka Haavisto kykenee.
Jäljellä olevien vaalit julisteiden ennustukset tulivat viikolla näkyville –presidentti on sen työ, jonka julisteessa niin lukee , mutta Pekka Haavisto on valtakunnan sovittelija. Haavisto on saanut ihmiset sovittelemaan sekoittamalla.
28. tammikuuta 2012 kello 15.06
Ensimmäisen viikon saldo. Edellisen postauksen kommentissani otin jo kantaa siihen, että Haavisto ei pysty haastamaan Niinistöä ja tämä näkyi myös MTV3:sen tentissä. Ensimmäisen viikon tenttien osalta tilanne on 2-0 Niinistön hyväksi ja perusteluni sille on, että jos Niinistökään ei loistanut, niin Haavisto ei tullut kummastakaan tentistä selkeänä voittajana ulos. Ja tilanne vaatii nyt sitä, jos mielii presidentiksi.
Mitä muuta jäi ensimmäisestä viikosta mieleen? Käytiin kiivasta keskustelua puolisoista. Keskustelu oli ilmeisesti jossain kohtaa sosiaalista mediaa mennyt asiattomaksi. Tällä palstalla en sitä huomannut. Kun median etu on tuoda ehdokkaiden puolisot esille ja ehdokkaat siihen itse suostuvat, niin on vähän huono arvostella jälkikäteen äänestäjiä siitä, että he ottavat asiaan kantaa. Pitäisi toki yrittää kunkin kirjoittajan muistaa pysyä asiassa. Niinistöhän totesi puolisonsa olevan ikään kuin ulkopuolinen tarkkailija, jolle hän antaa suuren arvon. Voisiko puolison siis nähdä ikään kuin osana presidentin laajennettua tiimiä? Olen edellisten presidenttiemme osalta ymmärtänyt, että heidän puolisoilla on ollut suuri merkitys sparraajina ja keskustelukumppaneina. Esimerkkinä Halonen ja sosiaalineuvos Arajärvi ja Mauno Koivisto, jonka puoliso Tellervo oli itsekin poliitikko ja kansanedustaja. Myös Sylvi Kekkosen vahvasta roolista puolisonsa taustalla on kirjoitettu.
Haaviston tv-mainoksessa hän sanoo, että Suomi on kiusaajien maa? Melko negatiivinen käsitys Suomesta ja ihmettelen, että mitä hän tällä oikein mahtaa tarkoittaa? Mainos meni niin nopeasti, että ehtinyt kuulla, että kuka kiusaa ja ketä? Eikö Suomi pärjää kansainvälisesti mitä erilaisimmissa tutkimuksissa ja Haavistohan on itsekin tainnut todeta, että tätä hyvää suomalaista ja pohjoismaista mallia pitäisi opettaa muillekin? Onko kyseessä se, että Internetin ja sosiaalisen median myötä myös niillä, joilla menee oikeasti huonommin, on nyt helpompaa ottaa kantaa? Eikö tämä olekaan tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden kannalta hyvä asia? Se että ihmiset ovat eri mieltä asioista ei tee heistä välttämättä kiusaajia. Tähän olisi hyvä saada Haavistolta lisävalaistusta?
Edelliseen liittyen yksi olennaisimmista asioista, jonka olen pannut merkille on Haaviston linjattomuus ja sekava viestiminen. Hän on enemmän tai vähemmän pyörtänyt puheitaan niin kirkkoon kuulumisen kuin asepalveluksen suorittamisen suhteen ja eilen hän oli Niinistön linjoilla talouskasvun ja Natura-alueiden uudelleen käyttöönoton suhteen. Jälkimmäinen oli minulle yllätys. Talouskasvun osalta hän sentään puhui suhteellisesta onnellisuudesta ja luulisi, että juuri näitä asioita hänen pitäisi tuoda voimakkaammin esille. Hänen pitäisi pystyä luomaan visio ja mielikuva vaihtoehdosta, paremmasta maailmasta, joka olisi tarjolla häntä äänestämällä. Nyt välittyykin kuva pragmaatikosta ja vanhan liiton poliitikosta, joka yrittää luvata kaikkea kaikille. Se ei toimi. Hänen olisi pitänyt pysyä uskollisena itselleen ja aatteilleen. Sauli Niinistö on toiminut vuosia juuri näin ja se on hänen suuren suosionsa salaisuus. Hän on konservatiivi, hieman änkyrä, mutta rehellinen ja inhimillisyyttäkin tuntuu löytyvän hitunen. Hänen äänestäjät tietävät mitä saavat. Haaviston osalta taas moni äänestäjä on alkanut varmasti pohtiman, että kenellä olisi lopulta sijaa hänen Suomessaan?
Ja sitten vielä yksi juttu. Ehdokkailta kysyttiin muutama talouskysymys Hesarin tentissä. Toinen koski valtionvelkaa. Niinistö tiesi tämän tarkalleen ja Haavisto kierteli asiaa vastaamatta kysymykseen. Ok, tämän osalta voidaan vielä jossitella, mutta jos Haavisto pyrkii luomaan mielikuvaa itsestään, että hän olisi ikään kuin heikompien asialla ja ei osaa vastata kun kysytään työttömän peruspäivärahan määrää, niin se on kyllä melko heikko esitys. Niinistö vastasi sentään sinnepäin.
28. tammikuuta 2012 kello 15.10
Tämän toisen kierroksen ennakkoäänestysjonossa ei juurikaan puhuttu presidentin varsinaisiin tehtäviin kuuluvista asioista tai ehdokkaiden pätevyyseroista niissä. Sen sijaan yksityiselämä ja ehdokkaiden henkilökohtaiset asiat nousivat ikäänkuin ratkaisijoiksi, ainakin niissä jonoissa, joissa itse olin parikymmentä minuuttia (äänestysvilkkaus oli kova).
Hesarin tämän päivän pääkirjoitus sen sijaan asetti turhan kovia vaatimuksia molemmille ehdokkaille.
Päätoimittaja toteaa siinä:
”Ehdokkaita pyydettiin perustelemaan kantaansa väittämään, jonka mukaan Suomen pitäisi tukea Yhdysvaltoja, jos se hakee YK:lta valtuutuksia painostustoimiin Iranin ydinohjelman valvonnassa. Niinistö oli ollut jokseenkin samaa mieltä ja Haavisto jokseenkin eri mieltä.
Kysymys johti keskustelua harhapolulle. Irania vastaan on määrätty uusia kovia pakotteita, mutta YK:lla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä.”
Kumpikin vastasi vain tuohon teoreettiseen kysymykseen, eikä se edellyttänyt mitään selostusta tai luentoa todellisesta Iran-pakotteiden tilanteesta. Olen varma, että Päätoimittajan edellyttämät tiedot olivat kyllä hallinnassa, mutta kun kysymys ei koskenut sitä, ei tarvetta loistaa niillä tiedoilla myöskään ollut.
Tässäkin kohdassa Haaviston piti siloitella kantansa muuttumista kuten Päätoimittaja lopuksi toteaakin:
”Haavisto painotti vaalitentissä kulissien takaisia neuvotteluja Iranin kanssa. Niitäkin tarvitaan, mutta ilman riittäviä pakotteita ne eivät ole tuoneet minkäänlaisia tuloksia.”
Kun (jos) Suomi pian on turvallisuusneuvoston jäsen, kannan tulee olla kovin paljon selvempi.
28. tammikuuta 2012 kello 15.42
Katseltuani nuo SDP:n kokouksessa käytetyt kadidaattien puheenvuorot minulle selkeni minkälaisia miehiä ehdokkaat ovat.
Niinistö on juristi ja talousmies. Haavisto edustaa humanismia ja ”pehmeitä” arvoja. Tuli presidentti kummasta tahansa, Suomi saa keulakuvakseen hienon ihmisen!
28. tammikuuta 2012 kello 15.57
Sauli Niinistö on ollut keulilla kuusi vuotta, ja kilpailua on jäljellä enää suoranmitta. Haastajat yksi toisensa jälkeen ovat pudonneet kyydistä, ja sitkeimmin mukana roikkunut Pekka Haavisto vaikuttaa juuri nyt melko hengästyneeltä. Maaliin on kuitenkin yhä matkaa, ja kerrankos asetelma on kalkkiviivoilla keikahtanut!
Mitä kaikkea äänestäjäkunta voikaan vaalin finaaliin järjestää: ainakin nukahtamisia, unesta heräämisiä, oikukkaita leirinvaihtoja. Mitä minkäkin verran ja missä suhteessa? Pysyn ennusteessani, jonka mukaan kannatusprosentteihin tarvitaan desimaaleja ennen kuin tasaväkinen kilpa on ratkaistu.
Timo Soinin toimintaa ihmettelen. Lupaus vaieta vaali-iltaan asti vaihtui salaisuuden paljastamiseksi hyvissä ajoin. Jos tämä ei ollut kouluesimerkki takinkäännöstä, niin mitä se oli? Tarvitseeko Soini kuninkaantekijän asemaa ja siitä ehkä seuraavia etuja niin kipeästi, että hän on valmis leimautumaan hätäiseksi hölösuuksi? Niinistön esikunta taitavan strateginsa Taru Tujusen johdolla joutui varmasti pidättelemään riemunkiljahduksia Soinin plokitekstin luettuaan.
28. tammikuuta 2012 kello 16.02
Miten monenlaisissa maailmoissa eletään!
Samaa mieltä Matti Mäkisen kanssa, kyllä maalla seurataan, keskustellaan ja väitellään; on eri asia, millaiset kuvat maalta pääsevät esiin. Jos pelkkiä iltapäivälehtiä lukisi, olisi eri vaaleissa kuin täällä blogissa lukien ja kommentoidenkin. Eikä maalaisilla pitäisi hätää olla, 25 vuotta oli Lepikon torpasta kotoisin presidentti, talvisodan aikaan presidentti tuli Nivalasta ja sinne kuulemma viikonloppuisin menikin. Annetaan nyt stadilaistenkin yrittää.
Toinen klisee on, ettei nuoria kiinnosta; no nythän alkoi kiinnostaa, kun ovat ainakin alkuun päässeet sähköisten välineiden ja sosiaalisen median kautta. Niinistö, fiksu mies sinänsä, muistaakseni sosiaalista mediaa kommentoidessaan maikkarin tentissä kummallisesti sanoi ”jossain komerossa (vai kopperossa?) kirjoittavista ihmisistä” ja heti seuraavassa lauseessa alkoi puhua ihmisarvosta. Ei oikein rimmannut.
Välipalaksi tutun nuoren viimeviikkoinen e-meili Kanadasta:
Meijan kamppakaveritt on ihan ihmeissaan etta miten kaks 20-vuotiasta voi olla niin kiinnostuneita politiikasta etta katotaan vaittelyita ja lahetaan Vancouveriin asti aanestamaan.”
”Olisi hienoa nahda Haavisto Suomen Presidenttina, lahdetaan keskiviikkoaamuna kohti Suomen lahetystoa
Toinen nuori, 23v opiskelemassa Tokiossa, kömpi myös koneeltaan kavereineen lähetystöön asti äänestämään. Tällä palstalla toivottiin asiallisesti, että ulkosuomalaisten äänet voisi erikseen analysoida, se olisi kiintoisaa.
Jos Perässähiihtäjä käy hiihtämässä, hyvä; mun on nyt laitettava hyvää purtavaa pöytään, että parisuhde ja ystävyyssuhteet saavat voimaa illan keskusteluihin – poliittisiin tietysti
28. tammikuuta 2012 kello 18.00
Toteaisin vielä sen verran eilisestä Maikkarin tentistä, että harvoin saa nähdä niin puolueellista toimintaa. Tuli sellainen vaikutelma, että toimittaja Vesa Kallionpään kysymykset oli laadittu yhteistyössä Niinistön kampanjatiimin kanssa. Niinistön vahvuuksia ja myötätunnon lähteitä (talousasiat, henkilökohtaiset vastoinkäymiset) tuotiin näppärästi esiin, kun taas lähes kaikki presidentin toimivaltaan liittyvät kysymykset sivuutettiin kursorisesti. Näissä Haavisto olisi ollut vahvempi. Lisäksi Haavisto keskeytettiin jatkuvasti, kuten edellä olleet kommentaattorit totesivat.
Ei ole epäselvyyttä, että Niinistö on Bonnierin ja Maikkarin ehdokas, mutta jonkinlaista häpyä tai edes teeskentelyä tasapuolisuudesta voisi toivoa. Maikkarin poliittinen toimitus on omaksunut hienosti joustavan journalistisen moraalin.
Kansan Uutisetkin teki kriittisempiä juttuja Neuvostoliitosta 1980-luvulla kuin Maikkari tekee Niinistöstä. Saavutus tuokin sinänsä.
28. tammikuuta 2012 kello 18.19
Olen yksi niistä, jotka eivät jaksaneet enää keskittyä katselemaan kaksintaistelua presidentin tehtävään pyrkivistä. Olen ääneni antanut ensimmäisellä kierroksella ja se taitaa riittää, mutta tyhjän äännestyslipun voi käydä leimauttamassa.
Kun mietin Halosen presidenttikautta, niin en voi sanoa, että mitään merkittävää olisi muuttunut Suomessa parempaan päin. Naisten euro on edelleen 80 senttiä.
Presidetti on nimittänyt korkeimman oikeuden jäseniä, mutta mitä nämä oikeusneuvokset puuhailevat, seurustelevat todennäköisesti keskenään ja kirjoittelevat ohjeita miten lakia sovelletaan tai jätetään soveltamatta.
Ihmettelen, että kukaan ei ole esittänyt presidenttiehdokkaille kysymystä ”Onko Suomi oikeusvaltio ja noudatetaano Suomessa ihmisoikeuksia” , kun kyseessä on valkoihoinen suomalainen.
28. tammikuuta 2012 kello 18.31
Matti Mäkiselle hieman selkeytän sanomaani. En kirjoittanut, että vain kaupunkilaiset äänestävät, vaan kirjoitin kaupunkilaisista ehdokkaista , jotka vain nyt ovat valittavissa ja pohdin, josko koskaan ei kaupunkilaisesta on ehdokkaaksi. Tätä tarkoitin sillä kaupunkilaisten vaalilla. Varsinaisesta äänestämisestä tai sen jättämisestä en kirjoittanut. Olen kovin pahoillani väärästä käsityksestä, mutta ajatus juoksee nopeammin, kuin sormet.
Se taas, miten koemme sen, kuinka paljon vaaleista puhutaan, on sitten jo paljolti oman sosiaalisen ympyrän tuoma mielipide, jota tietenkään ei voi yleistää.
28. tammikuuta 2012 kello 18.40
Viikon saldo on myös se, että puoluejohtajat kertovat, ketä ovat äänestäneet ja millä perusteluilla. Sosiaalisesta mediasta ja kommentointipalstoilta voikin lukea ”suomennokset” noista perusteluista. Kovasti porua on herättänyt Timo Soini, mutta sehän ei ole yllätys. Teki Soini mitä vain, niin kommentoinpalstat täyttyvät.
Päivi Räsänen kertoi olevan monessa kohtaa eri mieltä kuin Niinistö, mutta Niinistön arvomaailma vastaa Haavistoa enemmän Räsäsen arvomaailmaa. No, jokainen voinee arvailla, mitä tuolla arvomaailmalla tarkoitetaan.
Soinin ja Räsäsen kautta rakentuu tietenkin myös Niinistön ehdokaskuva. Miten nyt tuleekaan mieleeni Karin piirtämä kypäräpäinen pappi.
28. tammikuuta 2012 kello 18.57
Hyvä johdanto!
Ensin kremlologinen huomio, niin maallikko kuin olenkin ko. tieteenalalla. Alexei Kudrinin julistaminen menneisyyden mieheksi voi olla ennenaikaista. Välirikosta nimenomaan Putinin kanssa ei ole kauheasti merkkejä, toisin kuin Perässähiihtäjä arvelee.
Viikosta näyttää jäävän käsiin ennen muuta se, että alkuviikon drmaattiset ennustukset eivät ole realisoituneet:
- Monet, erityisesti Keskustan johdosta, ennakoivat Itä- ja Pohjois-Suomen äänestysprosentin jäävän kovin pieneksi, mutta ennakkoäänestys onkin alkanut vilkkaasti.
- Alkuviikon Haavisto-hype on rauhoittunut mediassa ja sosiaalisessa mediassa ensimmäisten galluptulosten myötä
- Ensimmäisen kierroksen tv-väittelyiden asetelma on kääntynyt toisin päin; nyt Niinistö on terävämpi ja haastaa kilpailijaansa tenteissä. Näin myös allekirjoittanutta puolueettomampien tarkkailijoiden mukaan.
Toisen kierroksen toiselle viikolle haastaja Haavisto tarvitsee todellisen ”game changerin”.
28. tammikuuta 2012 kello 20.09
Unski kysyy mikä oli ensimmäisen viikon saldo?
Muutama huomio;
loanheitto ja mitään Presidentin tehtävään kuuluvan loputon inttäminen, sekä tenteissä, mediassa, että etenkin sosiaalisessa sellaisessa. On täysin käsittämätöntä, kuten moni jo aikaisemmin tässä foorumissa on todennut, etteivät ”aikuiset”, asiansa, ainakin omasta mielestään, osaavat toimittajat ja ”jurnalistit” tohdi katkaisemaan tämän turhan-, mutta joka päiväisen kinan kaiken maailman sivuseikoista, puhumattakaan ehdokkaitten yksityiselämästä.
Eikö jo olisi aika tunnustaa se ettei mitä ihmiset omassa kodissaan valojen sammuttua, tai ilman sen tekemistä, tekevät, ei kai muille kuulu, ainakaan niin kauan, kun se ei ole rikollista. Ei kai HeSa, YLE, HBL ym. ainakin omasta mielestään, vakavasti otettavat ja luotettavat mediat halua olla jotakin ”seiskoja”, vai onko ”kilpailu” niin kovaa ettei uskalla panna roskalle vihdoin stopin?
Tästä päästään tietenkin siihen mitä jäi puuttumaan, nimittäin oikea selvennys sille missä ehdokkaat aidosti seisovat ulkopolitiikan, ja etenkin sen Presidentille kuuluvan EU:n ulkopuolella tapahtuvan, suhteen?
Missä ovat visiot, paitsi omilla nettisivuilla ja kannattajien uskossa? Mikä on se linja jota Suomi maailmalla 2012-18 kulkee ?
Missä ovat ehdokkaiden oikeat tähän vaikuttavat meriitit? Mitä kieliä ehdokkaat aidosti puhuvat, ja miten ymmärrettävästi? Jne., jne.
Jos olisin YLE:n Andersson, saatikka Uosukainen, esittäisin seuraavassa ”tentissä” molemmille ehdokkaille oikeaan ulkopolitiikkaan liittyviä kysymyksisä englanniksi ja ranskaksi, miksei muillakin kielillä jos joku ehdokkaista väittää kyseistä kieltä hallitsevan. Ja jos ei toimittaja osaa, löytyy äidinkielenään näitä puhuvia kirheenvaihtaja kolleegoita ihan Helsingistäkin.
Ruotsin, maamme toiseksi suurimman kauppakumppanin ja yhä tärekämmän sotilaallisen ”liittolaisen” kielen hoitanee FST5:n tentti ensi viikolla. Sekin voi olla paljastava.
Niin, ja vastaukset tulee sitten esittää samalla kielellä kuin kysymys on esitetty. On suhteellisen helppoa lukea valmiiksi kirjoitettu puhe esim. YK:ssa, mutta toinen asia on istua esim. vastaamassa lehdistön kysymyksiin Turvaneuvoston jäsenenä New Yorkissa tai missä tahansa maailmalla.
Toinen asia on minusta lähes yhtä kummastuttava, nimittäin puoluejohtajien viime päivien lausunnot, tai kuten nykyjurnalistit mielellään sanoisivat ”ulostulo”.
Minusta on vähintään kaksinaismoraalista, ellei jopa moraalitonta tehdä kuten Timo Soini, joka ensin ”på svenska” toteaa ettei kerro ennen äänestyksen loppumista ketää äänestää, sitten syyttää ”huonoa” kielitaitoaan ja lopulta, asiasta keskusteltuaan toisen ehdokkaan kanssa ilmoittaa että äänesti tätä, samalla kuitenkin todeten ettei se ole ”puoluen kannanotto enkä minä ketään kehota muuta kuin äänestämään, se ketä änestää ei ole ratkaisevaa” Hyvä Timo, ”unohdettu kansa” varmaan tykkää.
Se että Päivi Räsänen ilmoitti äänestävänsä Niinistöä ei liene kenellekään yllätys, Haaviston äänestäminen sen sijaan olisi ollut ”vaalien toiseksi isuurin uutinen”.
Paavo Lipposen tappion jälkeinen kryptinen murahdus yllätti monet ja sai myös paljon kritiikkiä. Totesin silloin myös täällä ettei Paavo äänestämättä jätä, kuten nyt on ilmoittanutkin. Mutta koska on valtiomies isolla V:llä ei tietenkään ilmoita ketä. Tuskin kuitenkaan lienee hirveän vaikeata arvata.
Pohjanoteerauksen kuitenkin teki RKP:n kaikkivaltias ”Heimopäällikkö”, puolustus(sic) ministeri Stefan Wallin, joka tämän päivä ruotsinkielisissä maakuntalehdissä, muttei HBL:ssä, julkaistussa kolumnissa toteisi äänestäneensä, yllätys, yllätys, Niiinistöä perustellen sitä ”Voi vain tulla onnellinen loppu” otsikoidussa kolumnissaan seuraavasti:
”Äänestän kolmessa ominaisuudessa; vapaana valitsijana, puoluejohtajana ja tulevan puolustusvoimien ylipäällikön läheisenä työtoverina” (käännös on minun) Miten tämä sopii yhteen puolueen 11.6.2006 hyväksymän ohjelman kanssa on jokaisen pääteltävissä.
Seuraava sitaatti on suoraan RKP:n suomenkileisen puolueohjelman 1. pykälästä, sen viimeinen virke:
”Rkp on vapaamielinen, liberaali puolue. Yhteistyössä muiden puolueiden kanssa rkp toimii rauhan, vapauden, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, yhdenvertaisuu-
den ja suvaitsevaisuuden puolesta.” Se siitä.
28. tammikuuta 2012 kello 21.23
Hyviä presidenttiehdokkaita – so what?
Minäkin (vanhan provokaattorina) intouduin intoilemaan näistä vaaleista, mutta kun eilen otin oman pienen aikalisäni ja kysyin itseltäni, että onko sillä väliä kenestä tulee presidentti, niin vastasin hiljaa itselleni: Ei, ei todellakaan.
(Kävin tänään kyllä äänestämässä.)
Olen joskus kiistellyt läheisten ystävieni kanssa presidentin asemasta. He, silloin kun ovat tyytymättömiä hallituksen toimintaan, ovat muistelleet hyviä Kekkosen aikoja ja väittäneet että hallituksen ”huonojen” toimenpiteiden vastapainoksi tarvitaan presidenttiä. Siis että parlamentti on ok, mutta valistunut diktaattori olisi vielä parempi.
On sääli että että presidentin valinta aiheuttaa tämmöistä kuohuntaa. Parlamentaarisessa yhteiskunnassa. Jos meillä olisi kuningaskunta, ei tarvitsi kiihkoilla. Mutta kuka lopulta haluaa kuninkaan valtaa?
Monet ajattelevat, että presidentin valtaoikeuksissa on ”valuvika”. Siis että pressalla on liian vähän valtaa.
Väitän että asia on päinvastoin.
Poikani Jaakko, jonka äänestyskäyttäymisestä en tiedä mitään, totesi tuossa muutama tunti sitten, että valuvika on siinä että eduskuntavaaleihin mennään sammmutetuin lyhdyin – ja se nimenomaan heikentää parlamentarismia. Rampauttaa sen.
Meillä Suomessa eduskuntavaalien äänestäjä ei koskaan tiedä mihin hänen äänensä lopulta vaikuttaa. Millaista hallitusta hän äänestää. Esimerkisi Ruotsissa viime vaaleissa oli etukäteen selvillä mihin ääni menee, minkälaista hallitusta (blokkia) äänestäjä äänestää. Mutta meillä monet äänestivät perussuomalaisia jotka saivat vaalivoiton ja luikersivat kauniisti parlamentaarisesta vastuustaan. Parlamentarisimi ei siis toimi, Suomessa. Muualla paremmin.
Sanon, että valuvika on parlamentarismin käytännössä, ei presidentin valtaoikeuksissa.
Jos äänestäjä voisi eduskuntavaaleissa äänestää pääministeristä, eikä mistään muusta, parlamentarismi olisi ymmärrettävää eikä sen rinnalle tarvittaisi kuninkaan korviketta. Niin kivaa kun kuninkaallisten seuraaminen onkin.
Luulen että monet etevimmistä poliitikoista (puolueeseen katsomatta) ovat tätä samaa mieltä mutta vanhakantainen sosiaalinen paine estää heitä sanomasta julkia ajatuksiaan.
Nyt joku sanoo, että selkeä pääministerinvaali jakaisi kansan kahtia, aiheuttaisi yhteiskunnallista polarisaatiota. Mitä muuta tämä kaksivaiheinen presidentinvaali sitten tekee? Nyt meidät on pantu väkisin kahteen leiriin. Eikä lopputuloksella oikeastaan ole väliä.
Eläköön parlamentarismi! Ainakin unelmissa. Ainakin minun unissani. Ainakin tänä yönnä.
Nyt!
28. tammikuuta 2012 kello 22.12
Olen ymmärtänyt, että Haavisto/Niinistö asetelma on monille äänestäjille sukupolvikysymys. Haavisto on kannattajilleen raikas tuulahdus politiikan ummehtuneilla taistelukentillä. Vastaavasti Niinistö edustaa tälle porukalle establishmentia.
En ota tässä kantaa siihen, kuinka paljon tällä asetelmalla on katetta todellisuudessa. Puhun mielikuvista, joille
moni perustaa äänestymiskäyttäytymisensä.
Mutta jotta Haavisto voisi saada yli puolet äänistä, hänen pitäisi mennä askel pidemmälle. Vääntää rautalangasta, mikä on se konkreettinen muutos, mitä hän edustaa. ”Pidetään maaseutu asuttuna” tyyppisten sloganeiden esittäminen ei voi millään riittää maaliin asti. Kyllä Niinistökin nuo osaa.
Ensimmäisen viikon saldo: Haavisto ei ole nostanut esiin konkreettisia asioita, jotka hän tekisi eri tavalla kuin establishment. Hän ei ole myöskään haastanut Niinistöä. Joka kerta kun Niinistö on haastanut, Haavisto on perääntynyt.
Haaviston kohdalla on puhuttu Obama-ilmiöstä. Mutta omassa kampanjassaan Obamalla oli tarjota äänestäjille muutakin kuin mukava mies: ajatuksia, joista osa oli amerikkalaisittain varsin radikaaleja.
Olen siis monen muun kanssa samaa mieltä siitä, että Haaviston aika on käymässä vähiin.
Lopuksi vielä riviäänestäjän hiljainen miete loppukirin lähestyessä. Olisipa kiinnostava nähdä väittely, jossa ehdokkaat pantaisiin väittelemään keskenään. Jos toimittajat vetäytyisivät taka-alalle, erot ehkä nousisivat vielä paremmin esiin.
28. tammikuuta 2012 kello 22.53
Heikki Jalkaselle,
vaalisalaisuus ei ulotu siihen, onko äänioikeutettu käyttänyt äänioikeuttaan tai ei. Vaalin toimittamisen jälkeen vaaliluettelo on äänestysmerkintöineen julkinen asiakirja ja siihen voi halutessaan tutustua.
Tuonkaltaista kommentointia en pitäisi kuitenkaan suotavana, mutta vaalivirkailija voi mielestäni kuitenkin lausua äänestäjän nimen ääneen varmistaakseen äänestäjältä, että äänestysmerkintä tulee oikean henkilön kohdalle vaaliluetteloon.
Timo Erikäinen
puheenjohtaja, Helsingin vaalipiirilautakunta
28. tammikuuta 2012 kello 23.04
Mielenkiintoinen psykologia toimii tällaisen vaalikampanjoinnin saatossa joukkojen yksilöissä. Tietysti on kyse siitä mihin on valinnassaan leimautunut.
Mainitsen kaksi teemaa, joissa keskustelijat ovat leimanneet sen eri ehdokkaseen kuin minä:
Anna Tuovinen
- ”ihmisoikeuksia parannetaan siten, että…” – Haavistosta.
Puolestani kuulin Niinistön esittelevän ihmisoikeuksien asiaa käytännössä vietävän eteenpäin ryhtymällä yhteistyöhön vieraan kulttuurin kanssa useilla tasoilla käytännön projekteissa, joissa ihmisoikeuksien merkitys ja hyöty kokonaisuudelle tulee ilmi – markkinarakenteiden vapautta ja avoimuutta korostaen. Kansalaisyhteiskunta vahvistuu, valtakoneisto oppii, että antamalla suosittujen ajatusten tulla koetelluiksi käytännössä hyvinvointi lisääntyy tehokkaammin ja kiitollisuus vaalii tyytyväisyyttä. Demokratia etenee ja ihmisoikeudet sen mukana. Besserwissermäinen sinänsä toimivaksi todettujen periaatteiden toitottaminen ei kirvoita yleensä vastakaikua, että ok noin tehdään vaan jää se kansalaisyhteistyöpuolikin äkkiä kovin lyhyeksi.
Jussi Lähde
- ”Haaviston kampanja johdetuksi alhaalta ylöspäin ja Niinistön ylhäältä alaspäin…”
Tässä fraseologiassa puolestaan olen nähnyt itse ehdokkaiden ajatusmallit niin päin, että Haavistolla on vahvoja tuntoja oikeassa olemisestaan ja hän näyttäytyy ikään kuin saarnamiehenä, joka pyrkii vakuuttamaan malliensa paremmuuden kaikille muillekin. Niinistö päin vastoin esittää kysymyksiä, jäsentelee havaintoja ja tulkitsee useita erilaisia mielipiteitä, joista johdattelee esityksensä yhteiseksi ratkaisumalliksi.
Huomaattehan, näin meille syntyy täysin vastakkaisia käsityksiä – jännää.
29. tammikuuta 2012 kello 4.48
Voisiko kommenttien pituudelle asettaa rajan: joka tekstin ydin olisi ollut tiivistettävissä alle 30 sanaan!
29. tammikuuta 2012 kello 7.27
Kiitos Timo Erikäiselle asiallisesta oikaisusta. Tuo olisi pitänyt tietää/muistaa. Tulkoon mainittua, että tässä tapauksessa vaalivirkailijalla oli edessään sekä etukäteen tullut ilmoitus että henkilöllisyyden todistava asiakirja kunkin ryhmämme jäsenen kohdalla.
Aiheetta enempään!
29. tammikuuta 2012 kello 7.33
Kun en ole facebookiin kirjautunut, niin viikon kokemukseni pohjautuu, vain tiedotusvälineisiin, netin blogikeskusteluihin ja torituntumaan. Näistä jälkimmäiselle asetan suurimman arvon.
Kaupunkimme torilla oli lauantaina kaksi telttaa. Niinistön ja Haaviston. Niinistön teltta keräsi selvästi enemmän kahvittelijoita. Nyt oli paljon sellaista varttunutta väkeä, jota ei tavallisesti kokoomuksen teltalla, joissa muissa vaaleissa olen ollut mukana, juuri näe. Jos telttakokemuksesta jotain sanoo, niin ratkaisevaa tuntuu olevan muut kuin presidentin valtaoikeuksiin liittyvät syyt. Saman havainnon olen tehnyt seuratessani blogeissa käytyä keskustelua.
29. tammikuuta 2012 kello 7.40
Mitä tulee uuden presidentin ulkopolitiikkaan, pragmatismi on avainsana uuden presidentin Venäjä-suhteissa, sillä jokainen näkee miten Venäjä käyttäytyy Syyrian politiikassaan. Putinin hallinto kieltäytyy itsepintaisesti hyväksymästä mitään päätöslauselmia YK:ssa Syyriaa vastaan, joka tappaa häikäilemättömästi kansalaisiaan maassaan, jotka vaativat demokratiaa. Syyria osoittaa millaista ulkopolitiikkaa Putinin uudelta kaudelta Venäjältä on odotettavissa. Venäjä on agressiivinen suurvalta, joka omia etujaan puolustaakseen ei välitä ihmisten vaatimuksista demokratiasta. Venäjä ei selvästikään ymmärrä demokratiasta mitään.
Jan Rossi
29. tammikuuta 2012 kello 7.57
Sen sijaan, mitä bloginpitäjä pyysi,
KIIRA VOITTI !
Kyllä oli kaunista ja viihdyttävää katseltavaa taitoluistelun EM kisoista. Jännitin Kiiran puolesta niin, että unohdin hetkiseksi omat vanhuuden tuomat vaivat ja leikkauksesta toipumiseni.
Uutisvuoto ei tuonut mitään uutta, tulos 6-6 ja toimittajan julistamana Niinistö voitti 20-13. Palkinto oli höyrysilitysrauta ja kyllähän Jennillä silittämistä riittää.
29. tammikuuta 2012 kello 9.10
Kakkosvaiheen ensimmäisen puoliajan päällimmäiseksi havainnoksi jää intohimo, jolla ehdokkaitten kannattajat – ja etenkin vastustajat – asetelmaan suhtautuvat. Kun aiemmista presidentinvaaleista poiketen finaali käydään ilman hallitus-oppositio-jännitettä tai porvarit-sosialistit-rajalinjaa, ja kun ehdokkaitten näkemyksetkin tuntuvat pikemminkin lähentyneen kuin etääntyneen, ei jäljelle ole jäänyt paljonkaan muuta kuin kiinni käyminen ehdokkaitten henkilöön.
Television vaaliohjelmista taitaa olla turha odottaa sisällöllisesti uutta. Osasyynä tähän on varmasti ensimmäisen äänestyksen alla syntynyt vaalitenttien ylitarjonta. Kaikki kysymykset ja vastaukset on toistettu moneen kertaan. Uutta – myönteistä kylläkin – on vain se, että ehdokkailla on hieman enemmän sekunteja kantojensa selittämiseen. Tästä näyttää koituneen jonkin verran etua Niinistölle, jonka tapa perustella näkemyksiään on pohdiskelevampi.
Mielipidetutkimuksissa näkyvä Niinistön etumatka on tuonut hänen kampanjointiinsa rentoutta, kun taas Haavistolla yliyrittäminen näkyy jonkinasteisena hermostuneisuutena. Jälkimmäisen mediakonsultit etsinevät parhaillaan kiivaasti keinoja takamatkan umpeenkuromiseen. Uskon Haaviston leirin ottavan päätösviikolla merkittäviä riskejä Kehä I:n ulkopuolella olevan äänestäjäkunnan tavoittamiseksi. Yksi tällainen voisi olla selkeä sitoutuminen vasemmistoon. Tällä voisi olla heijastusvaikutuksia myös vaalien jälkeiseen politiikkaan.
Palautan vielä mieliin, että duellissa eroilla on taipumus kaventua loppua kohden. Näin käynee nytkin. Niinistö voittaa mutta ei selätyksellä. Suorissa presidentinvaaleissa tähän asti ylivoimaisin enemmistö on ollut Ahtisaaren 53,9 % vuonna 1994.
29. tammikuuta 2012 kello 10.03
Pekka Remes selittää edellä, että Timo Soinin ja Päivi Räsäsen ilmaiseman tuen kautta ”rakentuu tietenkin myös Niinistön ehdokaskuva. Miten nyt tuleekaan mieleeni Karin piirtämä kypäräpäinen pappi.” Samankaltaisia puheenvuoroja on näkynyt viime päivinä runsaasti.
Remeksen päättelymetodia soveltaen voisi yhtä lailla kysellä, mitä Pekka Haaviston ”todellisista karvoista” paljastaa se, että hänen tukijoukoissaan poseeraavat mm. SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen ja taistolaisten riveissä näyttävästi toiminut Marjatta Stenius-Kaukonen. Herkullinen karikatyyrihahmohan tästäkin syntyisi! Tällaisia ajatuskuvioita on helppo kehitellä – kummankin ehdokkaan kohdalla.
Kun toisella kierroksella on tämän vaalijärjestelmämme puitteissa väistämättä jäljellä vain kaksi ehdokasta, on luonnollista, että molemmille heistä kertyy kannatusta monelta suunnalta. Se, miten tämä kannatus luonnehtii ehdokkaita itseään, vai luonnehtiiko mitenkään, on kokonaan toinen kysymys.
29. tammikuuta 2012 kello 10.13
Katajainen kansa syö petäjäistä leipää. Kankaanpään Ellu niin irvaili kun 30-luvun isänmaallisuus oli voimissaan.
Pohjantähden alla sarjan lopussa kohtaavat Pentinkulman kyläraitilla nappakauppias Eljas Kankaanpää ja valtiopäiväneuvos Janne Kivivuori.
Eljas oli mukana punakapinassa, Janne pysyi syrjässä. Voisi ajatella että Eljaksen suvussa äänestettiin perussuomalaisia, ja Jannen jälkipolvet ovat liuenneet kokoomukseen.
Keskusrtassa on pystytty säilyttämään perheperinne poliittisessa käyttäytymisessä. Varallisuutta on kertynyt. Tai ehkä pitää sanoa että keskustan perheperinne on säilynyt tähän asti.
SDP on saanut äänensä niiltä joiden elämä on työsuhteen varassa. Osakesäästäminen ei ollut mikään trendi. Nyt sitten näiden ihmisten tie vie Soinin joukkoihin.
Mitä minä tässä selitän, hyvin yksin ovat ne jotka uskaltavat maaseutupitäjissä puolustaan Haavistoa..-Sehän on melkein sama kuin kertoisi täällä supisuomalaisella seudulla äänestävänsä ruotsalaisia, kertoi eräs.
Eivät kaikki keskuntan aktiivit äänestä Niinistöä, sen verran ovat kuiskineen.
29. tammikuuta 2012 kello 10.32
Erkki Leikkari on viime yönä kysynyt, voisiko kommenttien pituudelle asettaa rajan. Ymmärrän toiveesi, mutta en äkkiä keksi, miten sen voisi teknisesti tehdä. Periaatekantani on kuitenkin selvä. Ei aseteta pituusrajoituksia. Nämä ovat kuudennet vaalit, joissa pidän Perässähiihtäjä-blogia. Jo alusta alkaen olen pyrkinyt siihen, että ei tarvitsisi rajoittaa keskustelua. Minä luen kaikki kommentit ennen julkaisemista. Ani harvoin joudun hylkäämään kommentteja. Hylkäyspromille on hyvin pieni. Muilla lukijoilla on ymmärtääkseni helpompi tilanne kuin minulla. Voi lukea tai jättää lukematta. Mutta melkoisen paksu opus näistä tulisi, jos kommentit painettaisiin kirjaksi. Katsoiko kukaan Uutisvuotoa illalla? Miten se meni?
Unski
29. tammikuuta 2012 kello 10.52
Eilisen Uutisvuodon juuri Areenalta katsoneena voisin veikata, että nämä ovat ensimmäiset suorat kansanvaalit, joissa tv:n viihdeohjelma ei juuri vaikuta toisen kierroksen tulokseen. Kumpikin ehdokas oli ”ihan kiva”, melko rento ja sopuisalla tuulella. Kumpikaan ei päässyt yllättämään eikä kumpikaan mokannut – enkä tiedä, olisiko se Uutisvuodon umpitutussa formaatissa enää mahdollistakaan. Niinistö oli ehkä hiukan terävämpi.
Kuuntelin Ylen ykköseltä keskustelua (mukana Laura Kolbe ja Ruben Stiller) poliittisen satiirin vähäisyydestä ja vähästä merkityksestä näissä vaaleissa. Siinä todettiin suunnilleen, että kun kannattajat riehuvat ja vitsailevat sosiaalisessa mediassa, valtamedia on ottanut korostetun asiallisen linjan. Minusta on ihan virkistävää tehdä tällä kertaa äänestyspäätös asiapitoisten tenttien perusteella, eikä vaivaannuttavan stand up -lupsakoinnin perusteella.
29. tammikuuta 2012 kello 11.02
Minun saldoni ensimmäisen viikon televisiokeskusteluista oli, että tuli ikävä Paavo Väyrystä. Olisi ollut aivan toisenlainen jännite ja lataus, kun Väyrynen olisi oikeasti haastanut Niinistöä. Olisi nähty ennakkosuosikki ja vastaehdokas eikä kuten nyt, ennakkosuosikki ja myötäehdokas.
Haavisto ei voittanut kumpaakaan televisiokeskustelua. Päinvastoin, kuten Unskikin huomasi, hän unohti valvoa ilmeitään MTV:n tentissä torstaina Niinistön puhuessa. Näin hänestä saatiin levottomia välikuvia. Tyypillinen virhe, josta kokeneempi organisaatio olisi osannut varoittaa. Näin ainakin Maikkarin tentti meni Niinistölle.
Jotkut kommentaattorit ovat ihmetelleet Timo Soininen menettelyä. Minusta hän pelasi omalta kannaltaan taitavan pelin. Hän näki hyvissä ajoin, ettei kannatus riitä toiselle kierrokselle. Niinpä hän nosti Haavistoa viimeisissä keskusteluissa estääkseen omalta kannaltaan pahimman vaihtoehdon eli Väyrysen pääsyn toiselle kierrokselle. Ja nyt liputus Niinistölle pehmittää Soinin tietä hallitukseen kokoomuksen hallitsemassa Suomessa. Eli tässä oli kyse selvästä yhteispelistä, johon kuului sekin, että Niinistö ei ole koko kampanjan aikana lausunut yhtään poikkipuolista sanaa perussuomalaisista. Jyrki Katainen toimi samoin ennen viime kevään eduskuntavaaleja.
Kommentaattorit ovat ihmetelleen toisen kierroksen loanheittoa ja homouden nousua vaalikeskustelun aiheeksi. Minusta tämä on ymmärrettävää sitä taustaa vasten, että ehdokkaat ovat asiakysymyksissä niin lähellä toisiaan. Näin erot on etsittävä persoonaan liittyvistä asioista.
Haaviston kampanja edesauttoi tätä närkästymällä Väyrysen isäntä – emäntä -mainoksesta taktisesti pari päivää ennen ensimmäistä kierrosta. Tämä saattoi auttaa Haavistoa viime sunnuntaina mutta varmisti ehkä samalla sen, että ehdokkaiden sukupuolinen suuntautuminen nousee tärkeäksi valintaperusteeksi toisella kierroksella. Kumpaa tämä hyödyttää, sitä voi itse kukin arvioida.
Jos toinen viikko sujuu samaan malliin niin näistä vaaleista tulee todellakin läpihuutojuttu Niinistölle kuten Paavo Lipponen ennusti. Haaviston pitäisi nyt ruveta vasta- eikä myötäehdokkaaksi, jos hän haluaa tämän asetelman murtaa.
29. tammikuuta 2012 kello 11.15
uutisvuodon katsoin osaksi illalla ja kokonaan aamulla tallennuksesta. Vaikutelmaksi vahvistui, että kapteenit olivat pääosissa ja vieraat käyttäytyivät/esiintyivät aiemmin tiedossa olleiden ominaispiirteidensä mukaisesti. Odottiko kukaan irtiottoja?
29. tammikuuta 2012 kello 11.22
Kun Unto kysyi Uutisvuodosta, niin erityisesti mieleeni jäi ja korvaani särähti Niinistön sanailu, joka sai alkunsa Tervon kysymyksestä, milloin Suomi hyökkää Venäjälle. Niinistö sanoi sen tapahtuvan helmikuussa, ja että se alkaa ”mainiolla laukauksella” (vrt. ”Mainilan laukaukset”). Lopulta selvisi, että puhe oli Suomi-Venäjä jääkiekko-ottelusta.
Aikamoista sanailua mahdolliselta tulevalta presidentiltä, vaikka vitsailun varjolla! Kertoo ehkä jotakin asenteista; kuten myös se, että Niinistö on kysyttäessä omaa suosikkia aiemmista presidenteistä maininnut Risto Rytin. Itselleni Rydin kohdalla muistuu aina mieleen hänen puheensa jatkosodan alkaessa, jossa tämä lausui mm. ”nyt rinnallamme on Suur-Saksa, joka nerokkaan johtajansa Adolf Hitlerin johdolla…”
29. tammikuuta 2012 kello 11.46
Näissä vaaleissa pitäisi enemmän keskustella Venäjästä. Venäjän politiikkaa pitäisi arvioida laajemmin kuin pelkästään Venäjän vaaleja katsomalla. Olen aamulla keskustellut blogissani Aamulehdessä Venäjän Syyrian-politiikasta. Venäjän suhtautuminen Syyrian yhä pahenevaan kansalaisten murhaamiseen kertoo miten kylmästi maa puolustaa etujaan maailmalla. Mitä etuja Venäjällä on Suomessa puolustettavinaan? Venäjä suhtautuu Suomeen hyväksyvästi, eli olemmeko alistuneet Venäjän tahtoon? Pystyykö Suomi edes tekemään omaa politiikkaansa alueellaan?
Jan Rossi
29. tammikuuta 2012 kello 11.48
Miten meni Uutisvuoto? Kahden tunnin materiaalista oli leikattu puolen tunnin tiivistelmä. Pisteitä jaettiin tasatahtiin kummallekin joukkueelle, mutta lopussa Tervon ja Niinistön joukkue olikin äkkiä voitolla pistein 20-13. No, pisteethän ovat ohjelmassa sivuseikka.
Mieleen jäi Niinistön tarina siitä, miten hän lähti Salon kauppalan kaduille luukkuhousujensa luukku auki. Pikku-Sauli oli silloin nelivuotias.
Haavisto kertoi pikkupoikana olleensa isoäitinsä kanssa selvänäkijä Aino Kassisen vastaanotolla.
Ohjelman formaatti, siis se, että välihuudot ovat sallittuja, taisi sopia hieman paremmin Niinistölle. Haavisto odotti liiankin kiltisti omaa puheenvuoroaan. Mutta hauskaa herroilla ilmeisesti oli, ja kummankin kannattajat näkevät taas omansa voittajana.
Heikki Hakala tuolla jo kommentoikin ajatustani erilaisista mielikuvien kytkennöistä, joita ehdokkaisiin liitetään. Otetaanpa vielä yksi. Jari Tervohan heitti Raamatun lattialle Uutisvuoto-ohjelmassa lokakuussa 2010. Syyksi Tervo kertoi sen, että Raamattua on käytetty lyömäaseena homoseksuaaleja ja heidän ihmisoikeuksiaan vastaan. Nyt Niinistö oli Tervon joukkueessa. Päivi Räsänen kertoi, että hänen arvomaailmansa on lähempänä Niinistön kuin Haaviston arvomaailmaa. Että ympäri käydään ja yhteen tullaan, tässäkin tapauksessa kahdesta täysin päinvastaisesta suunnasta.
29. tammikuuta 2012 kello 12.19
Tietyssä vaiheessa toista kierrosta viittaukset historiaan tapaavat ylittää kaikki kohtuuden rajat. Eräs kirjoittaja rakensi tuossa yllä niin huojuvan aasinsillan Niinistön Uutisvuoto-esiintymisestä Hitleriin, että suoritus kilpailee varmasti mitalisijoista omassa sarjassaan.
Sivuutetaan nyt se sinänsä olennainen seikka, että kyseessä oli leimallisesti huumoriohjelma, ja keskitytään poliittiseen historiaan. Jokainen sotavuosien tapahtumiin ja keskeisiin toimijoihin vähänkään perehtynyt tietää hyvin, että Risto Ryti oli voimakkaasti ja johdonmukaisesti länteen, erityisesti Englantiin, orientoitunut.
Siinä missä kommentaattorille edellä tulee Rytistä mieleen tämän jatkosodan alkaessa pitämä radiopuhe, suomalaisten suuri enemmistö näyttää muistavan hänet vaikean ajan vastuullisena johtajana, joka lopulta uhrasi itsensä Suomen pelastamiseksi. Kun YLE v. 2004 järjesti tv-äänestyksen kaikkien aikojen suurimmasta suomalaisesta, Ryti nousi alkuperäisen ehdokaslistan ulkopuolelta toiseksi, heti Mannerheimin jälkeen.
Kun Niinistön Rytiä kohtaan tuntema arvostus tuo kommentaattorin mieleen Hitlerin, hän suhtautunee yhtä kauhistuneena myös Rytiä (ja Mannerheimia?) arvostaviin kansalaisiin, joita on huomattavan paljon.
Kehottaisin harkitsemaan aivan erityisen huolellisesti ennen kuin kenestäkään nykypoliitikosta lähdetään kyhäämään köykäisiä linkkejä Hitlerin, Stalinin, Mussolinin etc. kaltaisiin verisiin diktaattoreihin. Sellainen on mautonta, suhteetonta ja kohtuutonta.
29. tammikuuta 2012 kello 12.24
Nyt ollaan niin Amerikkaa, niin Amerikkaa. Kaksi lipevää miestä tyylikkäissä puvuissaan keskustelee koreissa kulisseissa. Niinistö ja Haavisto eivät vaan valitettavasti yllä retoriikassaan lähellekään niitä iskuja ja väistöjä, joita jo nyt republikaanien esivaalissa nähdään. Romney ampui Gingrichin ehdotuksen kuun siirtokunnasta alas kohteliaalla mutta tyylikkäällä one-linerilla: ”Jos joku minun firmassani moista ehdottaisi, erottaisin hänet välittömästi.” Cool!
Molemmat ehdokkaat Haavisto ja Niinistö ovat tällä hetkellä puheissaan aivan liian nössöjä. Kohtelias voi olla olematta silti hampaaton. Skarpatkaa, jätkät. Antakaa palaa!
29. tammikuuta 2012 kello 13.06
Mielenkiintoista täälläkin keskustelussa, että vaikka toista kierrosta jo eletään, niin Soini putkahtaa edelleen esille, kuten Timo Laanisen kannanotossakin.
Täältä maaseudun kulmalta katsottuna asiat näyttävät aivan muulta. Ensinnäkin Väyrysen suurin ongelma oli puoluejohdon näkyvän tuen puute. Väyrynen hyväksyttiin ehdokkaaksi vasta kun muita halukkaita ei ilmaantunut. Varmasti siellä puoluejohdossa ollaan tästä erimieltä, mutta tältä se tänne kentälle näyttää. Väyrynen henkilönä pelasti sen, minkä kykeni, mutta lopulta kokonaissaaliiksi tuli vain 2% yli Keskustan eduskuntavaalituloksen. Vai pelastiko Väyrynen vain itsensä, ettei unohdu kansalaisten mielistä?
Jos taas Timo Soini pelasi jotakin peliä, niin ei se ainakaan mitään uutta peliä ollut. Pelaamallahan Keskustakin on vuosikymmenet toiminut ; aivan kuten muutkin puolueet. Miten muuten ylipäätään voitaisi muodostaa hallituksia (kuten nykyinenkin), joissa on lähes mahdoton yhtälö ratkaistavaksi pelkällä matematiikalla ; kyllä siihen peliä tarvitaan.
Haavisto on kuitenkin se, joka pienimmällä marginaalilla häviää Niinistölle. Muut eivät samaan olisi pystyneet, sillä silloin se peli olisi mennyt myös äänestäjäkohtaiseksi. Haavistoa äänestetään Haavistona , ei taktiikkana jotakin toista vastaan, kuten varmasti muiden kohdalla olisi käynyt.
Mitä tulee tuohon Uutisvuotoon, niin katsoin sen areenalta ja päälimmäiseksi jäi kuva Niinistöstä, jota näytettiin enemmän. Ihan hyvä viihdeohjelma, mutta ehkei välttämättä presidenttiehokkaiden ansiosta. Hieman vaivaannuttaa katsoa, kun pyritään olemaan hauskoja, eikä oikeasti ketään naurata. Mutta ei tässä tapahtunut sitä, kuten taannoin, kun Ahtisaari Karjalanpaistin mitalla Rehnin voitti.
29. tammikuuta 2012 kello 13.20
Jani Huovinen osoittaa melkoista ryppyotsaisuutta kommentoidessaan Uutisvuotoa. Tervon kysymykseen Venäjälle hyökkäämisestä Niinistö vastasi hyvin. Käänsi asian jääkiekon kautta leikiksi. Ainoa mikä tuossa vastauksessa särähti korvaan, oli Selänteen ennustaminen maalintekijäksi, kun kaikki jääkiekkoa seuraavat tietävät, ettei Teemu kesken NHL kauden harjoitusturnauksiin ehdi. Oikein en keksi, miten Niinistö olisi löytänyt paremman tavan kääntää moinen kysymys leikiksi. Tosikkomaisesti ei taas Uutisvuodossa moiseen pitänytkään lähteä vastaamaan.
On pelkästään hyvä asia, ettei Venäjä ole vitsailun ulkopuolella enää nykysuomessa. Totta kai suurta naapuria on kunnioitettava ja ulkopoliittiset välit pidettävä kunnossa. Mutta edes Neuvostoliitto aikoina ei Moskovassa olisi eilisestä Uutisvuodon leikittelystä suututtu.
Ehdokkaiden välille ei eilisen Uutisvuodon perusteella saa paljoakaan eroja. Kumpikin oli rento oma itsensä, antoivat kapteenien hoitaa hommaa aika pitkälle ja kommentoivat paikan saadessaan. Ohjelma ei ollut mitenkään vaivaannuttava, koska kummallekin ohjelmaformaatti oli jo tuttu samoin kuin ohjelman vakiväki. Taru Torikka edellä kommentoinnin hyvin sitä, että näissä vaaleissa ei taideta jouduta spekuloimaan vaikuttiko joku viihdeohjelma lopputulokseen. Eilinen Uutisvuoto ei ainakaan.
29. tammikuuta 2012 kello 13.20
Uutisvuoto taisi olla molemmille ehdokkaille pakkopullaa. Niinistö oli rennompi ja minua sanailu Suomi-Venäjä -jääkiekko-ottelusta huvitti.
Viikon saldoksi on jäänyt Haaviston hermoilu vaalitenteissä. Hallittu ulkokuori on pettänyt ja suojaus on auki ensi viikon tenttejä ajatellen. Ainakin Sanomatalon presidenttitentissä on luvattu antaa aikaa ehdokkaiden väliselle väittelylle. Sitä odotan.
Muissa medioissa ovat hämmästyttäneet Haaviston perustelut opintojen keskeyttämisestä ja siviilipalvelusta. Molemmat Haavisto panee taistolaisuuden piikkiin. Haavistoa hieman vanhempana opiskelin pahimpaan taistolaisaikaan. Painostus oli ankaraa, mutta oma reaktioni oli väittää tiukasti vastaan minkä opinnoilta ehdin. Kuten tiedämme, monet taistolaiset siirtyivät sittemmin Vihreään liikkeeseen eivätkä vihreät vieläkään ole päässeet kokonaan eroon taipumuksesta tunkea omaa totuuttaan toisinajattelijoiden kurkusta alas. Samaa fanaattisuutta on havaittavissa Haaviston tukijoukoissa, jotka ovat tekemässä ehdokkaalleen karhunpalvelusta.
Vaalitarkkailija lähipiirissä totesi, että vaalien voittaja on jo selvillä. Se on Antonion kampaamoliike, jonka hän kuuleman mukaan haluaisi perustaa. Siltä ei tule asiakkaita puuttumaan.
29. tammikuuta 2012 kello 14.00
Timo Laaniselta mielenkiintoinen kommentti edellä. Haluaisin muuten henkilökohtaisesti kiittää arvon puoluesihteeriä aktiivisesta panoksesta tämän blogin keskusteluun. Harmillista ettei täällä juuri muiden puolueiden keskeisiä vaikuttajia näy.
Itse puoluesihteeri Laanisen kommenttiin toteaisin, että siinä tuoksuu pieni maalaisliittolainen paranoia. Kaikki puolueet eivät ole ristiretkellä keskustan nujertamiseksi ja murskaamiseksi. Jopa keskustan yltiöinnokkaasti vastustama kuntauudistus lähtee ihan todellisista tarpeista uudistaa ja tervehdyttää paikallishallintoa. Onnistutaanko siinä – no, se onkin toinen juttu. Vetovastuussa kun eivät välttämättä ole valtakunnan terävimmät voimat.
Soinin taktisesta pelaamisesta olen myös Timo Laanisen kanssa eri mieltä. Ensiksikin, Soini teki virhelaskelman lähtiessään presidentivaaliehdokkaaksi. Vaaleissa tuli takkiin niin omilta kuin vierailtakin. Ja erityisesti arkkivihollisilta vihreiltä ja kiihkeimmiltä kilpakumppaneilta, keskustan väyrysläisiltä.
Toiseksi, Soinin sekoilu äänestyspäätöksen ilmoittamisessa vei häneltä uskottavuutta ja luotettavuutta puoluejohtajana. Ennen vaalien päättymistä tehty ilmoitus Niinistön äänestämisestä vie Soinin uskottavuutta oppositiojohtajana, ja mikä pahinta, tekee Soinista Niinistön myötä kokoomuksen aisankannattajan. Tämä tullaan ulosmittaamaan kevään aikana lukuisia kertoa eduskunnassa
Kolmanneksi, Soinin omat joukot ovat oman ”isä aurinkoisensa” haavoittuvuuden. Perussuomalaisten kenttä oireilee. Saa nähdä ”ammutaanko rivit suoriksi” ennen kuntavaaleja, mutta likapyykkiä tullaan pesemään myös julkisuudessa.
Neljänneksi, Soinin mokailu on saattamassa perussuomalaisia lasku-uralle. Kannatusta ei korjaa kuitenkaan keskusta, koska Väyrys-ilmiö katoaa sitä myöten, kun Mari Kiviniemi palaa taas julkisuuteen. Väyrysen kampanjan ajaksi rauhoitettu sisäinen ristiriita cityliberaalien ja maakuntien väen kesken on jo alkanut näkyä, mutta se leimahtaa viimeistään kesän puoluekokoukseen mennessä.
Soinin mokailujen sadon korjaavat vihreät. Haaviston pääseminen kakkoskierrokselle – ja mahdollinen voitto tietysti – jättää hyvän positiivisen tsempin päälle ja tuo lisää aktiiveja (ja kunnallisvaaliehdokkaita) puolueeseen. Vihreät tullee olemaan kunnallisvaalien suuri voittaja.
Mitä tulee Haaviston mahdollisuuksiin haastaa Niinistöä, niin suosittelen piilokorruption nostamista keskeiseksi teemaksi. Suomi on piilokorruption luvattu maa, ja asialle pitäisi ja voisi tehdä paljonkin. Niinistön tukijalistaa katsellessa minulle tulee tunne, ettei Niinistö ehkä pitäisi asiaa kovinkaan paljon esillä.
29. tammikuuta 2012 kello 14.21
Sen varran voin Areenalta eilisiltana katsomastani uutisvuodosta todeta että ainakin itselleen nauramiskisan, kaiikki neljä mukaanlukien, voitti Pekka Haavisto.
Kun pähkäiltiin uutista siitä että miehet nykyään tekevät kokonaista 40% perheen kotitöistä ja herrat Niinistö ja Tervo totesivat heidän osuuden olevan tiskikoneen (ja ehkä myös pesu sellaisen) täyttäminen, mutta ei sen tyhjentäminen, Tervo arvaili Niinistön tiskikoneen olevan paritalon kokoinen koska sitä ei koskaan tyhjennetä. Niinistön nauru vaikutti hieman vaivalloiselta.
Saanilan avattua valtavan sanallisen arkkunsa asiasta ja väännettyä pari vitsiä (ei jäänyt mieleen) hön totesi että uutinen varmasti pitää paikkansa. Haavisto pamauttii ettei voi olla totta ”koska meillä kotona miehet tekevät 100% kotitöistä”
Yleisö repesi illan pisimpiin aploodeihin.
Juontaja Baba Lybcek otti itselleen ainakin yhden pisteen todetessaan että ”Jari Tervon panos kotiaskareissa on tiskikoneen täyttö ja baarikaapin tyhjentäminen”
Jostakin kumman syystä lopputulos oli tosiaan tuo 20 – 13, mutta tuubissa näytetty versio päättyi tasan 6 – 6, vai oliko se 2 – 2-
29. tammikuuta 2012 kello 14.21
Jani Huovinen kirjoitti :”Kun Unto kysyi Uutisvuodosta, niin erityisesti mieleeni jäi ja korvaani särähti Niinistön sanailu, joka sai alkunsa Tervon kysymyksestä, milloin Suomi hyökkää Venäjälle. Niinistö sanoi sen tapahtuvan helmikuussa, ja että se alkaa ”mainiolla laukauksella” (vrt. ”Mainilan laukaukset”). Lopulta selvisi, että puhe oli Suomi-Venäjä jääkiekko-ottelusta.
Aikamoista sanailua mahdolliselta tulevalta presidentiltä, vaikka vitsailun varjolla!”
Tässähän on taustalla osittain se, että Venäjän lehdissä on kirjoiteltu hyvinkin myönteisesti Sauli Niinistöstä ja että käsittääkseni venäläistaustaisten suomalaisten keskuudessa on viidakkorumpu takonut Niinistön puolesta jo pidemmän aikaa. Kun Niinistö toimi Kokoomuksen puheenjohtajana, niin hän loi suhteet Yhtenäinen Venäjä puolueeseen ja EDU:n puheenjohtajana hän teki myöhemmin samoin. Näissä asioisa venäläisillä on pitkä muisti ja siksi Niinistöä arvostetaan Venäjän johdon silmissä suuresti. Niinistö on EPP:n kunniapuheenjohtaja ja siis Venäjän nykyisen johdon mielissä kiinnostava henkilö, sillä Venäjän johtava puolue on juuri hakemassa EPP:n jäsenyyttä.
Niinistö on myös ydinvoiman kannattaja, mikä miellyttää voimakkaasti ydinvoiman lisärakentamista tukevaa Putinia. Haavistohan on edelleen ydinvoiman käytön vastustaja.
Uutisvuodon eilien jakso oli varsin viihdyttävä ja Pekka Haavisto oli kohtuullisen hyvä. Mutta Sauli Niinistö oli oikeinkin rento ja hauska, ja varmaan keräsi jonkinverran lisä-ääniä itselleen.
29. tammikuuta 2012 kello 14.46
Kyllä se todellakin on katsojan silmissä, että kumpi voitti. Siinä missä Unto Hämäläisen mielestä Haavisto oli hermostunut ja levoton ja hävisi Niinistölle, niin MTV3:n blogissaan Marko Kulmala näki aivan toisin. Tässä muutama ote: ”Niinistö haastoi Haaviston talouskasvukeskustelussa. Nyt Haavisto hoiti homman kotiin 3-0 ja ei osoittanut merkkiäkään hermostumisesta. Puhuttiin nimittäin kahdesta eri asiasta. Talouskasvusta ja sen kasvun laadusta. Tämä kyllä selvisi katsojalle muutenkin. Haavistoa kuuntelemalla.” Ja kumpi sitten Kulmalan mielestä voitti: ”Kumpi ehdokkaista voitti illan tentin? Pekka Haavisto. Hän paransi enemmän eilisestä Ylen tentistä. Kehitys oli huomattava. Sauli Niinistö ei silti huonontunut eilisestä. Haavisto siirtyi kuitenkin johtoon yhteispisteissäni.”
Ja näin Kulmala pohtii täälläkin joissakin kommenteissa kaivattua Niinistön haastamista: ”Maikkarin lähetyksen aikana tv:ssa vilahti tweetti, jossa katsoja kysyi, miksi Haavisto ei haasta Niinistöä? Olen miettinyt samaa kysymystä ja soitin eräälle ystävälleni, joka tuntee Haaviston hyvin. Vastaus oli kiinnostava: ’Haastaminen ei kuulu Pekan tyyliin. Pekka kuuntelee mielellään muiden näkemyksiä ja lopuksi vetää kasaan hämmästyttävän tarkkoja ja yllättäviäkin johtopäätöksiä. Hän osaa myydä ihmisille omat näkemyksensä sekoitettuna toisten näkemyksiin.’ Olemme nyt siis tekemää valintaa kahden erilaisen ja toimivan johtajuustyylin välillä.”
Marko Kulmalan koko blogin voi lukea osoitteessa http://blogit.mtv3.fi/linjatuomarimkulmala/2012/01/27/muutama-inhimillinen-tekij/
29. tammikuuta 2012 kello 15.10
Jotkut Niinistön tukijat ovat näemmä vetäneet herneen nenäänsä, kun arvostelin Niinistöä huonosta leikinlaskusta liittyen Venäjään. Tietysti kyse oli huumorista ja sanaleikistä, sinällään pienestä asiasta; lausuin vain omana mielipiteenäni, että mahdollisen tulevan presidentin ei – minun mielestäni – ole sopivaa laskea leikkiä sodalla. Mutta huumorikin on makuasia…
Mitä sitten Risto Rytiin tulee, niin kyllä hänellä oli keskeinen rooli siinä, että Suomi meni Saksan liittolaisena jatkosotaan, joka sitten päättyi niinkuin päättyi. Kannattaa lukea vaikkapa Markku Jokisipilän tutkimus ”Aseveljiä vai liittolaisia. Suomi, Hitlerin Saksan liittosopimusvaatimukset ja Rytin-Ribbentropin sopimus.” Tästäkin asiasta on tietysti erilaisia mielipiteitä myös historiantutkijoiden kesken.
29. tammikuuta 2012 kello 15.13
Niinistöstä näkee, ettei hän pohjimmiltaan nauti puhumisesta, koska ei ole omaa viestiä. Mainostaulujen ”työ”-teesit ym. ovat aika ohuita. Muutakaan sanottavaa ei juuri ole. Tähän pitäisi Haaviston iskeä! Voittajaa ei hänestä enää tule (Väyrysestä olisi ehkä tullut, kun olisi pakotettu Niinistö puhumaan asiaa), mutta moraaliseksi voittajaksi Haavistolla on vielä viikko aikaa yltää.
29. tammikuuta 2012 kello 15.37
Ansiokkaasta ja monipuolisesta keskustelusta tartun yksittäiseen detaljiin eli Kenneth Wreden voimakkaaseen kritiikkiin Stefan Wallinia kohtaan. Wrede pitää Wallinin asettumista Niinistön taakse (tai pikemminkin asettumisen tapaa ja perusteita) ”pohjanoteerauksena”.
Wallinin toiminta on ymmärrettävää reaktiota Eva Biaudet’n vaalitulokseen ja etenkin ehdokkaan esiintymisten ruotsinkielisen väestön piirissä herättämään ihmetykseen. Ruotsinkielisten maakuntalehtien – joissa Wallin siis kolumninsa julkaisi HBL:n sijaan – lukijakunnassa on paljon väkeä, jotka tarkkailevat maailmaa aivan eri näkökulmasta ja toisenlaisten arvojen kautta kuin Biaudet. Wallin rauhoittelee nyt sitä keskimääräistä pedersöreläistä maanviljelijää tai uusikaarlepyyläistä turkistarhaajaa.
RKP:ssä on tällä hetkellä päällä jos nyt ei paniikki niin ainakin kova polemiikki. Wallinilla riittää tasapainoteltavaa.
29. tammikuuta 2012 kello 16.48
Kiitos Unto Hämäläinen että jaksat näitä kahlata!
Puutun Kyösti Salovaaran kannanottoon; olen yhtä mieltä ettei parlamentaarinen maa tarvitse presidenttiä. Pääministeri voi hoitaa tärkeät valtiolliset suhteet päivittäisten muiden tehtävien tullessa jaetuiksi eri ministereille laatunsa mukaan.
Sen sijaan olen Salovaaran kanssa täysin päinvastaista mieltä parlamentarismin toteutumisesta: mielestäni nykyinen tapamme on lähellä ihannetta kun taas Salovaara kaipaa ennalta kuulutettua blokkipolitiikkaa.
Blokkipolitiikassa puolueet ryhmittyvät ennen vaaleja hallituskokoonpanoiksi joista äänestäjät valitsevat. Menetelmä on selkeä mutta epädemokraattinen sillä vaihtoehdot muotoillaan puoluetoimistoissa. Epädemokraattisuutta mm. Ruotsin tapauksessa lisää listavaali.
Meillä hallituspohja selviää aikaisintaan vaalien jälkeen. Eikö tämä ole demokraattista parlamentarismia? Äänestäjät vaikuttavat puolueiden voimasuhteisiin siten että vasta vaalituloksesta nähdään millä pohjalla ja millä ohjelmalla hallitus on muodostettavissa. Kun meillä on vielä henkilövaali niin vanhat änkyrät voidaan äänestää pois jotta Arhinmäkikin mahtuu mukaan.
Viimeksi oli vaikea tilanne kun keskusta vetäytyi ja PS ei ollut valmis mutta muut löysivät yhteisen ohjelman mikä sai eduskunnan parlamentaarisen enemmistön taakseen ja on joka viikko eduskunnan tahdon varassa.
Demokratiamme on hyvinkin kauniisti heijastanut yhteiskunnan muutosta mm. kansandemokraattien vähittäisen sulamisen ja vihreiden nousun kautta. Ne jotka kehuvat brittiparlamentarismia voisivat noteerata, ettei siellä parlamentissa näy kommunisteja eikä vihreitä vaan nämä ryhmät on pakotettu ulkoparlamentaarisesti teatteriin, vakoilijoiksi tai Lontoon kaduille.
Myös vennamolaisuus ja perussuomalaisuus ovat demokraattisia ilmiöitä jotka todistavat osaltaan kansakunnan tilaa ja ovat tarpeellisia sekä ilmiöiden osoittamisessa että mittaamisessa. Tässä yhteydessä on syytä mitata että demokratia toimi myös 1930-luvulla. IKL ei koskaan saanut vennamolaista kannatusta ja parlamentarismi tuotti Tannerin-Kallion punamultahallituksen kansankotia rakentamaan. Tämän Stalin keskeytti ja YYA-ajan propagandistit loivat 1930 -luvusta natsiajan mikä virheellinen käsitys voi jäädä voimaan ellemme muista sitä mm. tässä oikaista.
Jos 1930 -luku oli natsiaikaa niin nyt elämme soiniaikaa. Emme muuten elä. Timo Soini on pudonnut presidenttikisasta ja PS ei ole enemmistöhallituksessa.
29. tammikuuta 2012 kello 17.32
Unski kyseli Uutisvuodosta. Katsoin kyllä senkin, mutta kyllä minua hämmensi enemmän tämän päivän Hesarin presidentinvaaleja koskeva pääjuttu. Aukema, jossa käsitellään Suomi-kuvaa toisella sivulla ja toisella vaaleja sai ihmettelemään, että jos 80 prosenttia ulkomailla asuvista suomalaisista pitää Suomen imagoa hyvänä, niin miten otsikko voi olla, että ”Suomi sai suvaitsemattoman maineen”? Seuraavan sivun otsikko on ”Vaali kirkastaa Suomi-kuvaa” ja silloin ei tarvitse enää tyhmemmänkään ihmetellä, että mistä on kysymys. Ei voi välttyä ajatukselta, että tässä meitä nyt taas opetetaan, ”kun sinä juntti-suomalainen äänestät nyt oikein, niin meidän fiksumpien arvoliberaalien ei tarvitse hävetä sinua”.
Tämä iänikuinen tapa käydä ulkomailla kyselemässä, että ”mitä ne nyt oikein ajattelevat meistä”, niin olisiko semmoisen aika jo ohi? Kyllä meillä suomalaisilla pitäisi jo 2000-luvulla olla vähän enemmän kansallista itsetuntoa ja erityisesti nuorilla luulisi sitä olevan. Pitäisikö nyt vielä vanhaan Kekkos- ja Neuvosto-tyyliin käydä itä-naapurissamme kysymässä, että kuka meillä saa olla seuraavaksi presidenttinä? Me olemme nyt osa läntistä Eurooppaa ja EU:ta, elämme uudessa avoimemmassa maailmassa, jossa jokainen saa ajatella niin kuin parhaaksi näkee. Meidän ei tarvitse hävetä sitä mitä olemme tai käydä muilta kysymässä, että mitä saamme ajatella tai tehdä. Se on mennyttä aikaa.
Ja eikö juttu ja otsikonti ole melkoisessa ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Suomen muuttovoitto oli viime vuonna suurempi kuin koskaan? Jos ulkomailla oikeasti ajateltaisiin niin kuin HS:n jutun otsikointi antaa ymmärtää, niin miksi tänne kukaan haluaisi tulla asumaan? Samoin venäläisiä turisteja tulee Suomeen ennätysmääräisesti. Jos ulkomaalaisia kohtaan tunnetaan ennakkoluuloja, niin eikö juuri venäläisiä kohtaan? Silti he haluavat tulla tänne ja kehuvat maatamme ja suomalaisia ihmisiä. Mieleen on jäänyt se, että he pitävät ennen kaikkea maamme puhtaudesta ja suomalaisten rehellisyydestä.
Ja sitten jutussa kaiken kruununa on presidenttiehdokas Pekka Haaviston kommentti ”Kun Antonio kävi eduskuntavaalien jälkeen tapaamassa sukulaisiaan Belgiassa, häneltä kysyttiin, miten hän voi elää Suomessa, jossa vedetään ulkomaalaisia turpaan”. Monia suomalaisia tämän tyyppiset kommentit varmasti loukkaavat ja tulee mieleen, että nehän tulevat kuin tilauksesta Soinille ja hänen joukoilleen. Kun Haavisto samaan kirjoittaa sivuillaan siitä kuinka Suomesta voisi tulla rauhanturvan ykkösmaa ja kuinka ”Tasa-arvoinen ihmiskäsityksemme on luontainen vahvuutemme”, niin ei tiedä mitä pitäisi uskoa ja ajatella. Kirjoitin jo aiemmin Haaviston viestinnän olevan sekavaa ja se tuntuu jatkuvan.
Kiitos Timo Laaniselle mielenkiintoisesta analyysistä Soinia koskien.
29. tammikuuta 2012 kello 18.52
Siinä missä Niinistöä on tentattu kaikenlaisista vanhoista kannoista ja mielipiteistä (mukaanlukien 80-luvun siviilipalveluskanta ja Suomen EMUun vieminen 90-luvulla), niin Haavistolta on mielestäni yllättävän vähän kyselty hänen vihreän ideologian mukaisista kannoistaan ja toiminnastaan historian saatossa. Tämä on outoa, varsinkin kun Haavisto näyttää yrittävän pitää erittäin matalaa profiilia eko-asioiden suhteen — ja osittain jopa pyörtävän näitä kantojaan, samalla kun puhuu vapaakaupan ja jopa talouskasvun ja teollisuuden intressien puolesta. (Taikka maaseudun pitäminen (haja-)asuttuna vs. ekologisuuden vaatima tiiviimpi yhdyskuntarakenne?)
Näistä sekundäärisistä puoliso/perhetekijöistä on taas mietityttänyt kummankin kandidaatin kannat perheenlisäysasioihin. Tällaisia asioitahan ei normaalissa rekrytointiprosessissa saisikaan tiedustella — mutta kun tässä arvojohtajavaalissa kaikki muutkin puolisoon ja perheeseen kohdistuvat asiat tuntuvat olevan ”julkista omaisuutta”, niin mikseivät sitten myös perheenlisäyskannat.
Olisiko esimerkiksi perhetilanteiden muuttuessa mahdollista, että Niinistöstä kenties tulisi presidenttinä lapsiperheiden asioiden puolestapuhuja taikka Haavistosta adoptio-asioiden mielipidevaikuttaja?
29. tammikuuta 2012 kello 20.35
Odotan mielenkiinnolla, kuinka tasapuolisesti ja objektiivisesti Hesari pystyy käsittelemään tämänkertaisia loppusuoran presidenttiehdokkaita.
Viime kerralla näet meinasi käydä niin, että Hesari olisi pelannut ”väärää hevosta” johon se oli sijoittanut suuren osan pelipanoksistaan…
Miten käy tällä kertaa?
29. tammikuuta 2012 kello 21.55
Arvoisa Perässähiihtäjä!
Surutyön jatkuessa on ensimmäisen viikon saldoksi kertynyt myötähäpeän tunne. Vielä viikko sitten me periferian asukkaat, juntit, taantumukselliset impivaaralaiset olimme näille kahdelle ehdokkaalle yhtä tyhjän kanssa. Mutta heti maanantaina me nousimmekin arvoon arvaamattomaan.
Minua ei ole pahemmin kiinnostanut seurata ns. vaalikeskusteluja ja vielä vähemmän Uutisvuotoa, jota en tosin katso muulloinkaan, koska samaan aikaan yleensä tulee kakkoselta mielenkiintoisempi ohjelma. Muistan kyllä, että Ahtisaarenkin valinnan ratkaisi juuri jossakin hupiohjelmassa esiintyminen. Ahtisaari siis arkipäiväisti eli vei arvokkuuden niin presidentinvaalien kampanjasta, kuin itse presidentin statuksestakin. Fingerpori sarjakuvan käyttäminen vaalikampanjassa on mielestäni silti liikaa.
Pakosta kuitenkin joutuu joka puolelta pursuavaa kampanjointia seuraamaan ja myötähäpeän tunne on lisääntynyt sitä mukaa, kun nämä kaksi ehdokasta kääntelevät takkejaan. Molemmille ehdokkaille on nyt, ihme ja kumma, maaseutukin ja sen asuttuna pitäminen tärkeää.
Ja voi miten maailmoja syleilevää mielipidettä löytyy asiasta, kuin asiasta. Mutta vieläkään ei löydy todellista asiaa presidentin tehtävien vaatimista ulkopolitiikan taidoista.
Haavisto varsinkin suree, kun Suomessa niin kiusataan ihmisiä. Jos hän eka kierroksen aikana olisi puuttunut Väyryseen kohdistuneeseen vihapuheeseen ja suoranaiseen kiusaamiseen, kuten mm. tv.keskusteluiden höpö höpö kommentteihin, keskeyttämisiin ja päälle puhumisiin, olisin jopa voinut kuvitella, että Haavisto todella on kiusattujen puolella.
Ensimmäisen murhehuoneessa vietetyn viikon aikana on vain lisääntynyt harmitus siitä, että media osaltaan esti parhaan pääsyn toiselle kierrokselle. Väyrysen pelko pani median rakentamaan valtaisan hypetyksen Haaviston puolesta. Väyrysestä kaiveltiin esiin ”nuoruuden syntejä”, samalla kun visusti varottiin kertomasta totuutta Niinistön ja Haaviston todellisista meriiteistä.
Nyt on siis kaksi samanhenkistä elitistä ”herrasmiestä”, joiden välillä olisi pystyttävä päättämään. Äänesti kumpaa tahansa, voi myöhemmin tulla tilanne, jolloin voi taas tuntea myötähäpeää presidentin puolesta. Siksi olen edelleen samaa mieltä monen muun kanssa, että kun ei kerran parhaasta ja pätevimmästä tule presidenttiä, on aivan sama, kuka epäpätevistä valitaan ja siksi en äänestä kumpaakaan.
29. tammikuuta 2012 kello 22.00
Timo Laaninen askarteli (29.1. klo 11.02) silmiemme edessä aikamoisen valtapoliittisen himmelin, jonka teko-ohje oli käyty skannaamassa Perussuomalaisten pöytälaatikosta. Siis:
Soinin havainto, ettei hän pärjäisi vaaleissa – oivallus Pekka Haaviston ulottuvilla olevasta finaalipaikasta – idea Haaviston suosimisesta arkkivihollinen Keskustan kustannuksella – kauniit puheet Haaviston sopuisuudesta jopa Hakkaraisen suhteen – ja lopulta kesken kakkoskierroksen: matto Haaviston alta ja ääni Niinistölle.
Minusta rakennelma on täysin uskottava, vaikka Miika Kurtakko (klo 14.00) tunsikin siinä miedon harhaisuuden tuoksun. Huomaathan, Miika: Soini pyörsi vaalisalaisuuspuheensa ja ilmoittautui niinistöläiseksi kesken äänestyksen, koska tuki Kokoomukselle tässä vaiheessa tullaan muistamaan hyvällä sekä Mäntyniemessä että Kesärannassa. Perussuomalaiset ovat todellakin valinneet päävastustajakseen Suomen Keskustan, joka Väyrysen paluun myötä on muuttunut jälleen vaaralliseksi.
29. tammikuuta 2012 kello 22.17
Ensimmäisen viikon tasapeli
Mielestäni viikon saldo on tasapeli. Haastateltavat ovat olleet tasapaksuja tai tasaohuita ja kilttejä ja kohteliaita miehiä vastauksissaan ja toisilleen. Se miten Haavisto ei saanut välillä käsiään pysymään paikallaan vastasi Niinistön kulmien kutristelua ja ilmeen tiukkenemista. Hermostumista. Se ulkoisesta kuvasta.
Toimittajien kysymykset ovat olleet niin pehmoja kuin opettajalla: oletko tänään lukenut läksysi. Kolmosen vaalitentti oli suorastaan ikävystyttävä. Ovatko toimittajatkin väsyneet vaalitentteihin? Eikö löydy enää mielenkiintoisia aiheita kysyttäväksi älykkäiltä maan johtoon pyrkiviltä miehiltä? Kaipauksella muistelen Leif Salmenin aikoja.
Monet kommentaattorit ennustavat pelin jo ratkenneen. En usko, se on nyt tasan ja toinen viikko näyttää voittajan.
29. tammikuuta 2012 kello 23.10
Kaarina Vienola kirjoitti :”Monet kommentaattorit ennustavat pelin jo ratkenneen. En usko, se on nyt tasan ja toinen viikko näyttää voittajan.”
Minä olen yksi niistä, joka pitää näitä presidentivaaleja jo ratkenneina. Niinistöllä on mielipidetutkimuksissa huomattavan suuri johto, joka lienee realisoitunut ennakkoäänissä niin, että Niinistö johtanee annetuissa äänissä jo noin 300000:lla äänellä. TV-tentit ovat sujuneet hyvin tasaisissa merkeissä, eikä mikään ennusta, että tilanne muuttuisi tästä. Mielestäni Haaviston tukitiimi on jo menettänyt mahdollisuutensa voittaa omin voimin nämä vaalit, mutta Niinistö voi silti vielä hävitä ne, ainakin teoriassa. Mutta tässä vaiheessa en suostuisi lyömään vetoa Haaviston voiton puolesta, olipa kerroin sitten ihan mikä vain.
30. tammikuuta 2012 kello 1.22
Taitelijoiden äänekäs ja julkinen, suorastaan yliampuva Haavisto-fanittaminen kääntyy todennäköisesti itseään vastaan. Eilisessä Jussi-gaalassa oli kiusallista katsoa, kuinka monet palkitut suorassa lähetyksessä avoimesti käskivät tv-katsojia äänestämään Haavistoa. Mautonta. Varottavia esimerkkejä näistä hyvää tarkoittavista hölmöistä on paljon; esim. herrat Bruce Springsteen ja John Fogerty aikoinaan varmistivat George W. Bushin uudelleenvalinnan hihhuloimalla hänen vastaehdokkaansa puolesta.
30. tammikuuta 2012 kello 1.50
Jatkona vielä edelliseen: samoissa vaaleissa muuten, jossa Springsteen ja Fogerty munasivat itsensä komentelemalla ihmisiä äänestämään (ikään kuin äänestäjät eivät itse osaisi ehdokastaan valita), ZZ Top valitsi toisen strategian: he soittivat vasta George W. Bushin kutsumina uudelleen valitun presidentin yksityisissä virkaanastujaisbileissä Teksasissa mukaelman vanhasta hitistään sanoin: ”Lord take me downtown, I’m just looking for some George W. Bush”.
No, taisi mennä jo aiheesta sivuun. Tai sitten ei?
30. tammikuuta 2012 kello 3.50
82-vuotias työelämässä patruunoita tehnyt omaiseni nukkui pois terveyskeskuksen osastolla. Keskiviikkona hän oli iloinen kun pääsi toisen kerran äänestämään, hän pudotti numero kiertävään vaaliuurnaan. Kiitteli hoitoa, ja palveluja, tauti oli vaikeaa lajia.
Minulle jäi hyvä kuva terveyskeskuksen toiminnasta. huono kuntauudistus voi huonontaa tai parantaa terveyspalveluja.
KGB-upseeri ja harras ortodoksi, Pietarissa on hesarin mukaan mielenkiintoinen kuvernööri.
Naiset äänestää ennakkoon vilkaasti, marketissa väitti eräs kansalainen sen merkitsevän ääniä Haavistolle. Saa nähdä
30. tammikuuta 2012 kello 5.57
Kiitoksia kanssakeskustelijoille hyvistä huomioista!
Viimeinen viikko alkaa ja jännitystä riittää. Olen nimittäin melkoisen varma, että vaalista tulee tiukempi kuin gallupit nyt antavat ymmärtää. Tämä näkynee seuraavassa gallupissa, joka julkaistaan.
Muutamaan innokkaan keskustelijan kommenttiin täällä huomioita:
Jani Huovinen onnistui alittamaan riman Hitler-kortillaan. Hän paheni tilanneet mielestäni entisestään kun syytti häntä aiheesta arvostelleita ”Niinistön kannattajiksi”. Motiivien kyseenalaistaminen onkin fiksumpaa. Sitä paitsi tuokin Huovisen heitto taisi mennä harhaan…
Arvoista on myös keskusteltu. Päivi Räsäsen tuki-ilmoitusta on täällä väännetty merkitsemään, että Niinistön ja Räsäsen arvomaailmat ovat yhtenevät. Huomauttaisin vain, että jos joku toteaa, että Saturnus on lähempänä maata kuin Jupiter, niin siitä tarvitsee aika paljon yksinkertaistaa, jotta pystyisi väittämään, että Saturnus on sama asia kuin maa.
Kenneth Wrede voisi selventää, miten kyseiset RKP:n arvot eivät liity Niinistöön. Sitähän kirjoituksellasi vihjaisit? Ja vastukseksi ei kelpaa, että ”Pekka Haavisto on vielä liberaalimpi”. Sellainen väite tarkoittaisi, että tulkitset RKP:n kannattavan aina kaikkein liberaaleinta vaihtoehtoa. Eiköhän tuossa liberaalilla tarkoiteta jotakin muuta. Sauli Niinistö olisi varmasti hyvin kelvannut myös ihailemansa Risto Rytin Edistyspuolueen presidenttiehdokkaaksi.
Miika Kurtakko ja muut näkevät salaliittoja, jossa eri medioilla olisi vahva agenda näissä vaaleissa. Älkää nyt viitsisikö, hyvät ihmiset! Huolestuttavaa tässä tietenkin on, että nämä kuvitelmat ovat aina omaa ehdokasta (itseä) vastaan. Antti Liikkanen voi analysoida tällaista ”näen salaliittoja itseäni vastaan” -käyttäytymismallia ehkä paremmin.
Mutta vielä kokonaistilateesta: allekirjoitan monen esittämän arvion, että ensimmäinen viikko meni tasapeliksi. Se pelaa ennakkosuosikin pussiin. Haaviston on vaihdettava pari pykälää isommalle, jos aikoo loppukirissä Niinistön haastaa. Toivon että ehdokas sen tyylillä tekeekin, jotta saimme mielenkiintoisen ja arvokkaan päätöksen hienosti sujuneelle vaalitaistolle. Mitä en toivo, on se että tämä aiheuttaa ylilyöntejä likaisten temppujen osastolla ja Haaviston tukijoukot alkavat Niinistön mustamaalaamisen. Siinä voisi kuihtua myös Vihreiden saama hyvä noste näistä vaaleista puolueena.
30. tammikuuta 2012 kello 7.01
Juho Romakkaniemi kirjoitti :”Olen nimittäin melkoisen varma, että vaalista tulee tiukempi kuin gallupit nyt antavat ymmärtää. Tämä näkynee seuraavassa gallupissa, joka julkaistaan.”
Vaikka pidänkin vaalien voittajaa jo varmana, niin suoran kansanvaalin toisella kierroksella on hyvin tyypillistä, että ehdokkaiden kannatuserot kapenevat. Niin käy varmaan nytkin.
Seuraavassa mielipidetutkimuksessa tilanne saattaa hyvinkin olla 60 – 40 Niinistön hyväksi, mikä luonnolliseti otsikoidaan ”Niinistön kannatus romahti”. Itse vaalitulos voi hyvinkin olla 58 – 42 Niinistön hyväksi. Toinen kierros tuli Haaviston tukijoukkojen kannalta parisen viikkoa liian aikaisin eli periaatteessa sama tilanne kuin Niinistön tukitiimillä kuusi vuotta sitten. Silloin tosin Niinistön kannatus pompahti 47%:iin heti toisen kierroksen alussa tehdyissä kannatuskyselyissä, kun Haaviston tuki on nyt ollut 34-35%:ssa.
30. tammikuuta 2012 kello 7.48
Vesa Kaitera: juuri näin. Haaviston tulos alkanee nelosella juuri tuosta mainetsemastasi syystä. On myös todennäköistä että nelosella alkava tulos näkyy jo gallupeissakin.
Olen muuten pahoillani tuon aiemman tekstini muutamista omituisista sanoista tai taivutusmuodoista sanoista. iPadini korjaustoiminto arvailee sanoja, enkä huomaa kaikkia niistä korjata.
30. tammikuuta 2012 kello 8.39
En nähnyt Uutisvuotoa enkä silloin parikymmentä vuotta sitten Tuttu juttua, mutta äänestin silloin ja äänestän nyt rauhantekijää.
30. tammikuuta 2012 kello 10.06
Juha Romakkaniemi kirjoiti minun alittaneen riman, kun kerroin Risto Rytistä itselleni aina muistuvan mieleen hänen puheensa jatkosodan alkaessa, jossa hän lausui ylisanoja Hitleristä. Miten se on rimanalistusta, jos kertoo FAKTAN!
En ole verrannut Niinistöä Hitleriin, sen jokainen lukutaitoinen kommentistani voi lukea; kerroin vain, ettei Ryti kuulu omiin suosikkipresidentteihini.
Tämä tästä omalta osaltani, en viitsi jankuttaa…
30. tammikuuta 2012 kello 11.28
Ehdin jo toivoa, että Juho Romakkaniemen kommentti Jani Huovisen omalaatuiseen Hitler-heittoon olisi riittänyt avaamaan Huovisen silmät. Eipä näköjään riittänyt.
Soisin Huovisen käsittävän, että on jokaisen keskustelijan vapaassa harkinnassa, kuinka villejä mielleyhtymiä katsoo asianmukaiseksi omissa puheenvuoroissaan esittää. Kyse on kuitenkin myös yleisemmin siitä, millaisessa tyylilajissa ja millaisin keinoin keskustelua presidentivaaleista käydään.
Huovinen painottaa äskeisessä jatkokommentissaan sen olevan fakta, että hänelle tulee Risto Rytistä mieleen puhe, jonka Ryti jatkosodan alettua radiossa piti. Tätä seikkaa, joka nyt siis on faktaksi vahvistettu, Huovinen tarvitsi rakentaakseen sillan Niinistön Uutisvuoto-esiintymisestä Rytin kautta Hitleriin.
Jos subjektiiviset mielleyhtymät riittävät perusteluiksi, vastaavia Hitler-siltoja voisi kehitellä loputtomiin niin presidentinvaalien kaikista kahdeksasta ehdokkaasta kuin vaikka Huovisesta tai minusta. Toisivatko ne lisäarvoa keskusteluun, onkin sitten kokonaan toinen juttu.
30. tammikuuta 2012 kello 12.28
Heikki Hakala: OK, täytynee esittää pahoittelut, jos eilinen kommenttini oli tyyliltään liiaan raflaava; halusin vain tuoda esiin oman näkemykseni Niinistön suosikkipresidentistä Rydistä. Tyylilaji meni pieleen, mutta mielipiteestäni en luovu; siihen minulla lienee oikeus.
30. tammikuuta 2012 kello 15.35
Juho Romakkaniemi kirjoittaa: ”Kenneth Wrede voisi selventää, miten kyseiset RKP:n arvot eivät liity Niinistöön. Sitähän kirjoituksellasi vihjaisit? Ja vastukseksi ei kelpaa, että ”Pekka Haavisto on vielä liberaalimpi”.”
Hyvä Juho, en vihjannut, Sinä tulkitsit.
Aloitin oision joka päättyi sitaattiin RKP:n puolueohjelmasta toteamalla että minua kummastuttaa puoluejohtajien viime päivien lausunnot ja jatkoin soimaamalla Timo Soinia kaksinaismoraalista. Ja syy, jonka myös kirjoitin, on se että puolueJOHTAJA, samalla kun kertoo ketä äänestää, ”antaa tukijoilleen vapaat kädet”, mutta kehottaa äänestämään (kuten minä siis JOHTAJA, muuta sitähän en sanonut) toimii väärin, minun oikeustajuntanin mukaan.
Sama pätee Stefan Walliniin, mutta se joka minusta oli, ja edelleen on, rimanalitus on perustelu(t). Minusta Wallinin taapa ”puolustella” valintaansa ei vastaa hänen lopussa siteeraamaani puolueen ohjelmaa. Ei siksi että olisin sitä mieltä että toinen ehdokkaista olisi suvaitsvampi, liberaalimpi, tasa-arvoisempi tai oikeudenmukasempi, vaan siksi että Wallinin lausuma ei vastaa käsitystäni tasa-arvosta ja oikeudemukasuudesta.
Soimaan siis nimenomaan ”Päällikköä”. Minusta ei ole sopivaa että puoluejohtaja, jonka puolue ei, aivan oikein etenkin RKP:n kannattajakunnan erilaiset arvot tuntien, ole ottanut kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta, julkisesti ”liputtaa” jomman kumman edokkaan puolesta.
Tässäkin, kuten totesin, Paavo Lipponen osoitti että on oikea valtiomies, semminkin vaikkei puoluejohtaja olekaan.
En siis ota kantaa puolesta tai vastaan mitä ehdokkaisiin tulee. Jokainen päättäköön itse ketä äänestää, mutta ilman puolueen yhteistä päätöstä minusta puoluejohtajan kuuluu pitää suunsa kiinni. Muu on minusta moraalitonta.
Pekka Pirkkala kirjoittaa että häntä hämmensi ”Hesarin presidentinvaaleja koskeva pääjuttu. Aukema, jossa käsitellään Suomi-kuvaa” ja jatkaa, ”Suomi sai suvaitsemattoman maineen”? Tämä iänikuinen tapa käydä ulkomailla kyselemässä, että ”mitä ne nyt oikein ajattelevat meistä”, niin olisiko semmoisen aika jo ohi? Meidän ei tarvitse hävetä sitä mitä olemme tai käydä muilta kysymässä, että mitä saamme ajatella tai tehdä. Se on mennyttä aikaa.”
En voisi olla enemmän samaa mieltä, mutta, jutussa kysyttiin nimenomaan ulkomailla asuvien suomalaisten mielipiteitä. Ovatko siis Suomea ulkoapäin katsovat maanmiehemme jostakin kumman syystä muuttuneet ”valistuneiksi” tai ylimielisiksi? En tiedä. Sen kuitenkin tiedän, yli 40 vuoden ajan noin 50 maassa kaikilla mantereilla pakosta kulkeneena, että suurin osa muun maailman ihmisistä viis veisaa Suomesta, sen kansasta ja siitä mitä siellä jossakin ”Pisahuipulla” tai ”Impivaarassa” ajatellaan.
Kauppaa meidän kanssa tekevät ovat sattuneesta systä toki poikkeus, osa valistuneista nuorista myös.
Olisiko aika muistuttaa suomalaisuuden luojan, J.V. Snellmanin filosofian perustasta; ”kansasta tulee kansakunta historiallisessa prosessissa, jossa kansakunnan henki, kulttuuri ja koulutus kehittyvät.” Näin käyköön, valittiin sitten kumpi tahansa virkaan hyvin sopivista Suomen Tasavallan 12. Presidentiksi ensi sunnuntaina. Mutta se joka äänestämättä jättää, jättää myös vaikuttamatta ja näin menettä myös moraalisen oikeutensa valittaa kansan päätöksestä.
ps. keskustelun ”kuumenemista” näin loppusuoralla kuvaa minusta hyvin täälläkin toisten kirjoittajien mielenilmaisujen
kiihtynyt kritiikki, josta toki esim. ns. Nazikortin kritisoiminen on täysin aiheellista, ja demokratian nimissä toki kaikki muukin.