Perjantai 27. 1. 2012 ja 29. postaus
Ylen vaalitentti pidettiin torstai-iltana myöhään, ja kirjoitan siitä muutaman havainnon perjantain keskustelun pohjaksi. Ensinnä haluan onnittella Yleisradion kollegoita Jan Anderssonia ja Kirsi Sköniä. Tentti oli aivan loistava. Tunti meni, että hujahti. Eivätkä ehdokkaatkaan huonoja olleet, mutta tällä kertaa toimittajat olivat vielä parempia. Ainahan näin ei ole ollut.
(HUOM. Lisäys perjantaiaamuna kello 11.15. Tämän linkin takana on ehdokkaiden vastaukset Suomen Keskustan kysymyksiin. Kannattaa tutustua! Lisäys perjantaina kello 17.50. Iltalehden/RIF:n tuore mielipidemittaus: Sauli Niinisto 64 % ja Pekka Haavisto 36 %. Mukana ovat vain vastanneet. Epävarmoja oli ollut 23%. Mittauksen tulos on tämän linkin takana. )
Alussa näki, että Sauli Niinistö oli todella jännittynyt ja hermostunut. Varsinkin siinä kohdassa, jossa käsiteltiin vaalirahoitusta, Niinistöllä taisi keittää. Ja se näkyi ontuvissa vastauksissa.
Pekka Haavisto aloitti hyvin taitavasti ja viileästi argumentoiden. Vaalirahakeskustelusta hän selvisi hyvin ja onnistui horjuttamaan Niinistöä.
Yhteinen vetoomus sen puolesta että ehdokkaiden puolisoille annettaisiin ihmisarvo vaalikeskustelussa, oli hyvin vakava. Tarkat puheenvuorot voi lukea www.hs.fi:n uutisesta.
Perusteltua aihetta vetoomukseen antaa netissä vellova keskustelu, joka on saanut päivä päivältä hullumpia ja sairaampia muotoja. Tässä keskustelussa näyttää yhdistyvän kaksi vaarallista asiaa: presidentinvaalien toisen kierroksen aiheuttamat ylikierrokset ynnä se, että monta kertaa ihan viisaatkin menettävät harkintakykynsä, kun he pääsevät purkamaan mieltään nimimerkin suojassa netissä.
Kunnioitetaan Perässähiihtäjän palstoilla tätä vetoomusta. Meilläkin tätä puolisokeskustelua on jo käyty sen verran, että kaikki asialliset argumentit on esitetty. Ehkä joku epäasiallinenkin on eksynyt joukkoon. Minusta tuntuu, että puolisokeskustelu on jo loppumaisillaan meidän palstoillamme. Me valitsemme presidenttiä, emme puolisoa. Hänet tuleva presidenttimme on itse valinnut. Presidentin valintaan meidän on tyytyminen.
”Kenen kanssa sitä elämänsä viettää, on kunkin oma asia”, kirjoitti Paul Tiensuu äsken kommenttipalstalla.
Mutta palataan nyt illan tv-keskustelun varsinaiseen huippukohtaan, joka oli lopun 20 minuutin osuudessa.
Ylen keskustelussa päästiin alun asiapitoisen argumentoinnin jälkeen vielä syvemmälle, kun Andersson ja Skön kuulustelivat ehdokkaita vuorotellen.
Tässä osuudessa Niinistö paitsi pääsi ensinnäkin helpommalla Jan Anderssonin kynsissä kuin Haavisto Kirsi Skönin käsittelyssä, mutta myös selvisi paremmin.
Skön onnistui horjuttamaan Haaviston itsevarmuutta, kun upottiin Haaviston sovittelijanuran yksityiskohtiin ja niihin takaiskuihin, joita näihin projekteihin välttämättä kuuluu. Haavisto on tosin onnistunut kirjoittamaan menestystarinan.
Haavisto hillitsi kielensä hyvin, mutta puheen sävy ja olemus muutenkin kieli hermostumisesta. Loppupuheenvuoroon hän kuitenkin kokosi itsensä ja muisti puhutella viisaasti maaseudun äänestäjiä ( ”Koko Suomen edustaja, Koko Suomi on pidettävä asuttuna.”)
Afganistan-keskustelussa jäi korvaan se, miten molemmat kiirehtivät kehumaan edellistä puolustusministeriä Jyri Häkämiestä. Haavisto ennätti ensin kehumaan- ja Niinistö tietenkin perässä. Jos Häkämies katsoi keskustelua, hän oli varmasti tyytyväinen. Kannatti myöntää Haavistolle sotilasansiomitali historian ensimmäisenä siviilipalvelusmiehenä.
Iranin pakotekeskustelussa ehdokkaat olivat samaa mieltä itse asiasta eli siitä, että Irania on painostettava, mutta Haavisto ei ollut valmis antamaan Yhdysvalloille keskeistä roolia, johon Niinistö oli valmis.
Kaiken kaikkiaan keskustelu oli hyvä, tasokas ja tyylikäs.
Näissä keskusteluissa asetelma aina sama: Haavisto on haastaja, hänen pitäisi pystyä voittamaan, vieläpä selvästi. Tasapeli tai lievä voitto ei riitä. Niinistöllä on ainakin vielä kannatusetumatkaa, joten hänelle riittää tasapeli, eikä lievä tappiokaan ole katastrofi.
Tämän asetelman muistaen Niinistö selvisi voittajana.
Vaan mistä minä sen tiedän? Tämä oli minun mielipiteeni, mutta varsinaiset asiantuntijat ovat blogin arvoisissa kommentaattoreissa, joille heitän perjantaipäiväksi Hyvän Kysymyksen: Kumpi voitti?
Seuraavan kerran postaan huomisiltana, siis perjantai-iltana MTV3:n keskustelun jälkeen.
Päivän siteeraus 1.
Toimittaja Yrjö Rautio arvioi ja vertailee Apu-lehdessä Pekka Haavistoa ja Tarja Halosta.
”Haaviston ja Tarja Halosen arvoista on vaikea löytää olennaista eroa. Molemmat ovat samanlaisia uuden, tasa-arvoisemman, suvaitsevaisemman, oikeudenmukaisemman ja ekologisesti kestävämmän yhteiskunnan ja maailman rakentajia. Vasemmistolaisten äänestäjien on erittäin helppo asettua Haaviston tueksi toisella kierroksella. Haavisto saanee paljon tukijoita myös Rkp:stä ja keskustan liberaalisiivestä.”
Päivän siteeraus 2.
Seiska-lehti on kysynyt molemmilta presidenttiehdokkailta, paljonko Suomen valtionvelka oli vuoden 2011 lopussa?
Näin ehdokkaat vastasivat:
Sauli Niinistö: ”Se lienee tuolla 80 miljardin paikkeilla.” (Oikein)
Pekka Haavisto: ”Meillä on aikamoiset velkataakat tällä hetkellä. Olemme valtion budjetissa seitsemän miljardin luokkaa miinuksella. Uskon, että joudumme tekemään tämän vuoden aikana noin viiden miljardin euron edestä säästöjä.” (Valtionvelka on noin 80 miljardia euroa.)
26. tammikuuta 2012 kello 23.41
Iltaa, katselin keskustelun ystäväni kanssa joka on eri mieltä kuin minä.
Mutta siitä olimme yhtä mieltä ettei keskustelun perusteella, sen substanssista pysty mitenkään erottelemaan kumpi olisi parempi tai huonompi presidentti.
Eli molemmat voittivat. Hyvä niin.
Koska Ylellä on ohjelmaikaa vaikka kuinka paljon, niin mitä tällainen tunnin pläys tarkoittaa? Miksei pistetä keskustelua Teemalle ja anneta aikaa vaikka kolme tuntia, tai viisi. Niin kauan että väsyvät.
Nyt palaan ihanan kyynisen mutta joskus liian julman Frasierin pariin.
27. tammikuuta 2012 kello 0.14
Vihdoinkin hyvää poliittista keskustelua. Tätä oli ilo seurata. Molemmat hyviä. Haavisto ehkä vähän parempi, jos oikein herkällä korvalla kuunteli. Myöhemmin lisää. – PS: Miksi ei tällaista oikeisiin asioihin pureutuvaa kyselemistä ei voida tehdä jo aiemmissa tenteissä.
27. tammikuuta 2012 kello 0.20
Tentti oli kovin odotetunlainen. Ehdokkaat olivat sopuisia herrasmiehiä ja kumpikaan ei lähtenyt hyökkäämään tarkoituksellisesti toista kohtaan. Osin tähän vaikutti varmasti myös Ylen formaatti.
Kun en Seiskaa lue, niin Unskille kiitos tuosta tiedosta velkakysymyksestä. Olen pitänyt Haavistoa laajan ykeissivistyksen omaavana ihmisenä ja kokeneena politikkona. Yllätyin aidosti todella paljon aiemmin kun hän ei tunnistanut HS:n testissä kuvista monia keskeisiä maailman johtajia eikä esimerkiksi yhden yhtä naapurimaamme johtajaa. Haaviston mainostettu laaja YK-asiantuntemus ei myöskään riittänyt YK:n pääsihteerin tunnistamiseen kuvasta.
Haavisto selitti asian tuolloin ”huonolla päivällä” ja ajattelin että sattuuhan niitä. Nyt asiaa palasi mieleen uudelleen. Ihmettelen suuresti, jos ammattipoliitiko, pitkäaikainen kansanedustaja, entinen ministeri ja nykyisen hallituspuolue Vihreiden eduskuntarynmän puheenjohtaja ei pysty arvioimaan edes suurusluokkaa Suomen valtionvelasta.
Monen mielestä tämäkin voi olla ”knoppitietoa”. Ja niin se toki on sivistyneellekin kaduntallaajalle. Mutta ei hallituspuolueen kärkipoliitikolle, jonka pitäisi valmistautua kehyhsbudjettiriihen neuvotteluihin.
Ehkäpä tässä vinkkiä tuleviin TV-tentteihin aiheita pähkäileville toimittajille? Politiikan alan ja presidentin tehtäviin liittyvän perustietämyksen tenttaaminen voisi kertoa jotakin uutta loppusuoran ehdokkaistamme.
Huomenna tämä draama jatkuukin maikkarin tentillä. Odotan Unskin tavoin siltä erilaista otetta ja ehkä myös vähän enemmän ehsokkaiden keskinäistä toistensa haastamista.
27. tammikuuta 2012 kello 0.30
Kyllä Niinistön juristin retoriikka on jännittävää: hän ikäänkuin vetää ensin itsensä solmuun ja sitten melkein selviää kahleistaan ennen seuraavaa haastetta. Haavisto menee journalistina suoraan asiaan. Niinistö suo meille kansakoulun ilmaisutaidon opetuksen uhreille myötähäpeän ilon.
Huomio aiempaan keskusteluun:
Kysymys kyselytulosten esittämistavan paremmuudesta on mielestäni aivan selvä: prosentit on laskettava kantansa ilmaisseiden joukosta mikä on paras arvio kyselynhetken vaalituloksesta. Päättämättömien ja kantansa salaavien mielipidejakauma joka tapauksessa muistuttaa kantansa ilmaisseiden jakaumaa mutta vaikenevien ryhmässä on luultavasti enemmän nukkumaan jääviä.
Syntyy vain journalistinen ongelma: kannatusprosenttien lisäksi on esitettävä vastanneiden osuus. Media haluaisi tiivistää kaiken yhteen lukuun. Tähän sillä on Suomessa maailman laajin vapaus kuten Pentti Kangasluoma kirjoittaa. Sekä ranskalainen Reporters Without Borders että amerikkalainen Freedom House asettavat Suomen lehdistövapauden ykkösmaaksi.
Tämä ei ole sattumaa sillä Suomi oli ensimmäinen maa missä säädettiin painovapauslaki Anders Chydeniuksen johdolla vuonna 1766 (Ruotsin puolikin sai asiasta nauttia) (siksi säästin yhden tonnin).
Suomi oli myös ensimmäinen maa missä kaikki saivat asettua ehdolle ja äänestää valtiollisissa vaaleissa.
Nämä kaksi asiaa tekevät Suomesta ehkä yhden kaikkein vallankumouksellisimmista maista mutta meille se on niin selvää että emme sitä edes huomaa ilmeisesti siksi että kohdallamme kysymys ei ole ollut kumouksesta vaan vanhan kulttuurijatkumon toteutumasta.
Näitä kahta perinnettä on Suomen presidentin vaalittava tuhannesti enemmän kuin joitain urheilusaavutuksia ja pidettävä viirinään ja soihtunaan matkoillaan kovassa ja kylmässä maailmassa minne on lisensioitava Chydeniusmuseoita vapauden ja kansanvallan monumenteiksi!
27. tammikuuta 2012 kello 0.35
Yleisradion toisen kierroksen vaaliväittelyn ensimmäistä erää oli mukava seurata kotikatsomosta. Toimittajat vaikuttivat tehneensä kotiläksynsä hyvin ja kaivelleet arkiston kätköistäkin vähän mausteeksi vanhoja. Tiedä mitä kaikkea niistä arkistoista vielä eri medioilta löytyykään kun joku hoksaa ja jaksaa kaivella niitä arkistoja muultakin ajalta kuin internetin valtakaudelta.
Erityisesti huomiota tentissä kiinnitti se, että toimittajat kuuntelivat tarkalla korvalla mitä ehdokas vastaa kysymykseen ja jos esitettyyn kysymykseen ei tullut riittävän täsmällistä vastausta asiasta kysyttiin uudelleen. Onhan tässä tietenkin vielä matkaa siihen, että tv-journalismissa päästään samalla tasolle kuin vaikkapa David Frostin Richard Nixonin haastatteluissa vuonna 1977, mutta ei mopolla mahdottomia.
Toimittajat eivät myöskään päästäneet kumpaakaan ehdokasta liian helpolla vaan hiillostivat sopivasti. Ehkä väittelyn toisessa osassa voisi heittää vielä aavistuksen lisää löylyä kiukaalle.
Keskustelun alkuosaa hallitsi ehdottomasti minun mielestäni Pekka Haavisto. Niinistö ajautui keskustelun alkupuolella hieman puolustuskannalle ja tuli vaikutelma selittelystä. Keskustelun jälkimmäisellä osalla Sauli Niinistö taas petrasi esiintymistään ja nousi Haaviston rinnalle ja paikoin ohikin. Molemmat ehdokkaista esiintyivät hyvin, mutta vaikuttivat välillä enemmän tai vähemmän hermostuneilta ja aavistuksen väsyneiltä. Väsymys on ymmärrettävää sillä ehdokkailla on takana raskas viikkojen vaalikampanja ja tv-tentin paineet ovat kovat kun muutama väärä lause tai kunnolla keittäminen saattaa katkaista tien Mäntyniemeen kerrasta.
Yhdysvalloissa presidentin esivaaleissa nähtiin muutama viikko sitten miten tie presidentiksi voi kaatua kirjaimellisesti jopa yhteen ainoaan kysymykseen tv-kameroiden edessä. Ehdokas Herman Cainin tie Valkoiseen taloon tyssäsi yllättäen ulkopolitiikkaa sivuavaan kysymykseen kun lamppu ei syttynyt Libyaa sivuavan kysymyksen kohdalla. Texasin kuvernöörin Rick Perryn haaveet presidentin virasta haihtuivat ilmaan puolestaan niinä sekuntteina kun hän ei muistanut niitä kolmea ministeriötä jotka aikoi Washingtonista lakkauttaa. Kiusallisen pitkiltä sekunneilta näyttivät kotikatsomaan asti.
Eri kommenttien perusteella Niinistön ja Haaviston kannattajat vaikuttavat katselevan väittelyä sinisten tai vihreiden lasiensa läpi ja tv-tentin voittaja tuntuu riippuvan siitä keneltä asiaa kysytään. Silmiinpistävin oli kuitenkin Uusi Suomi-verkkolehdessä julkaistu artikkeli jossa toimittaja oli vetänyt todella persoonallisia johtopäätöksiään Yleisradion tv-tentin kulusta. ( Linkki kyseiseen juttuun http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/119682-yllattava-nyppays-ylen-tentissa-haavisto-havisi-%E2%80%9Dkotikentalla%E2%80%9D )
Itseäni Niinistön nykyinen tyyli olla vastaamatta mihinkään kysymykseen oikeastaan mitään muuta kuin ympäripyöreyksiä on alkanut hieman ärsyttää. Selvimmin tämä tuli esille kun muutama päivä sitten Niinistö ei halunnut sanoa suoraan edes sitä kuuluuko Suomi länteen vai ei. Tämän iltaisessa tv-tentissä samanlaista väistely(-yritystä) oli muun muassa siinä kun Niinistöltä ei tahtonut irrota millään selkää kyllä tai ei vastausta siihen kysymykseen hyväksyykö hän homaparien avioliiton. Onneksi toimittaja oli tilanteen tasalla ja toimittaja sai lopuksi tivattua vastauksena, että Niinistö ei hyväksy homopareille avioliittoa vaan tyytyy siihen, että rekisteröidyn parisuhteen oikeuksi lisätään muuten.
Kun molemmat ehdokkaat markkinoivat itseään arvojohtajina, niin onhan se hyvä että ehdokkailta kyselläänkin näihin liittyvistä kysymyksistä ja aiheista vaikka ne eivät kuuluisikaan suoraan presidentin valtaoikeuksien piiriin.
Minun mielestäni Haavisto vei tämän erän vähintään rinnan mitalla. Sitä en osaa sanoa riittääkö tällainen loppukiri vielä nostamaan Haaviston kannatuksen Niinistön tuntumaan tai viemään peräti ohi vaaleissa. Mielenkiinnolla odottelen seuraavia mielipidemittauksia ja tulevia tenttejä.
27. tammikuuta 2012 kello 3.38
Ottamatta suoranaisesti kantaa, kumpi voitti, paljastan vaalin loppukierroksen asetelman – ja samalla voittajan:
Epäilevä Tuomas, joka vielä kuusi vuotta sitten saattoi nolata silloisen vastustajaansa piikittelemällä häntä ”maailman syleilemisestä”, ja joka itse asiassa on siitä lähtien perustanut koko poliittisen agendansa tuohon skeptisyyteen ja kyynisyyteen, on nyt riisuttu aseista. Häntä edessään seisoo nyt Vapahtaja, joka ei tuomitse eikä syytä, ei kiistä eikä kiivaile, vaan vain uskoo ja rakastaa.
Tuomaan on pakko myöntää: Herra, Sinä se olet!
27. tammikuuta 2012 kello 4.38
Toimittajat olivat hyviä, oli tehty pohjatyötä. Keskustelijat tasokkaita, joten hyvin jaksoi tunnin katsoa. Niinistö on vahvoilla talousasioissa, Haavisto ihmisoikeusasioissa, tämä perusasetelma on olemassa.
Kukapa kiveä olisi, kalkkiviivat lähestyvät ja tiettyä hermostumista oli molemmilla, kamera palastaa pienetkin asiat.
Tiedotusopin ja muidenkin aineiden alkuopinnoissa ennen vanhaan esiteltiin portinvartija teoriaa. Mielipiteenmuodostus tapahtuu pienryhmissä, niiden johtajat ovat portinvartijoita, heidän käsityksiään seuraavat ryhmän jäsenet.
Nyt on portinvartijoiden aika, he päättävät osin kuinka paljon Haavisto saa ääniä. Portinvartijat ovat tärkeitä maalaisyhteisössä, ennenaikojen suurilla työpaikoilla. en tiedä
onko hedän merkityksensä vähentynyt.
Naiset näyttävät äänestävän ennakkoon vilkaasti. Haavisto voitti niukasti, on sivarina ymmärtänyt rauhanturvajoukkojen merkityksen.
27. tammikuuta 2012 kello 7.49
Eilisen tentin jälkeen on selvää, että molemmat ehdokkaat selvisivät kuivin jaloin tentistä, sillä toimittajat eivät edes halunneet hiillostaa ehdokkaita. Alussa tosin yritettiin horjuttaa Haavistoa miesparikysymyksellä, mutta muuten tentti oli tasapaksuesitys molemmilta. Voittajaa on vaikeaa hakea, mutta Niinistön kokemus asioista nousi paremmin esiin. Ehkäpä tänään MTV3 saa otetta enemmän keskusteluun.
Jan Rossi
27. tammikuuta 2012 kello 7.55
Arvoisat Haaviston kannattajatkin alkavat käydä varsin lämpöisinä, Niinistön tukijat ovat osoittaneet tasaista intoa jo pitempäänkin. Välillä voi tasata ja ottaa aivan rauhallisesti – tuntuisiko helpottavalta…?
Seurasin eilisen Ylen vaalidebatin erityisesti kiinnittäen huomiota kehon kieleen:
Niinistöstä huokui keskittyminen asioiden puntarointiin ja huolellisten vastausten antamiseen.
Haavisto oli muuten rauhallinen ja yleensä selkeäkin, mutta kädet hänellä tosiaan välillä ihmeellisesti huitovat ja Darfur kun otettiin puheeksi, muuten niin rauhalliseen naamaan ilmestyi kummaa nykimistä.
No, eiköhän se siitä – tärkeää on, että yhteisissä esiintymisissä voidaan valmistella asioita, jotka aloittavalla presidentillä on vastassaan.
27. tammikuuta 2012 kello 8.23
Luin juuri uutisen, jonka mukaan YLE olisi siirtänyt dokumenttia, jossa Haavisto olisi hermostunut siitä, että olisi joutunut neuvotteluprosessissa sivuraiteille. Haaviston kerrotaan närkästyneen siitä, että häntä ei olisi otettu yhteen neuvotteluun mukaan. Samalla Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtajan Antti Pentikäisen ja Haaviston välit olisivat muuttuneet jännitteisiksi. Eli hermostuiko Haavisto siitä, että häneltä jäi mahdollisuus väliin, että ei päässyt tekemään politiikkaa rauhavälitystyöllä?
Mielestäni toimittajien olisi nyt todella selvittettävä millainen rooli Haavistolla on ollut näissä rauhanvälityshommissa. Mitään konkreettista ei ole tullut esille. Mitä Haavisto on muka saanut aikaan Darfurissa tai Sudanissa? Näistä ei tiedetä mitään. Missä ovat Haaviston saavutukset?
Jan Rossi
27. tammikuuta 2012 kello 8.25
Molemmat olivat hyviä mutta Haavisto aloitteellisempi, suorempi ja nopeampi tavalla, joka kertoo että hän on miettiinyt monimutkaisetkin ulkopoliittiset kokonaisuudet kirkkaaksi.
Pieni ero mutta aika vakuuttava.
Jaakonsaari sanoi 22.1 että Haavisto olisi luovempi ja aloitteellisempi presidentti. Alan olla samaa mieltä.
27. tammikuuta 2012 kello 8.34
Kun väki vähenee, yksilöllisyys voittaa yhteisöllisyyden aatteiden välisessä kamppailussa. Vihreille on kauhean tärkeätä tehdä asioita ryhmässä, ikään kuin ryhmätyöt olisivat jokin avain globaaleihin ympäristöongelmiin tai vähemmistöjen asemaan. Aikaisemmissa vaalikeskusteluissa kahdeksan hengen yhteisö oli ehkä voimavara Haavistolle ja rasite Niinistölle. Miksi minun pitää tässä istua –kysymykseen on totta kai yksiselitteisen hyvä vastaus, mutta on se silti uuvuttavaa.
Iran-keskustelun ja kysymyksen Turvallisuusneuvoston päätösten aloitteentekijän mahdollisesta merkityksestä näin samoin kuin Uuden Suomen toimittaja, jonka tulkintaa on yllä arvioitu kriittisesti. Iran-keskustelu ei aivan mennyt päivänkohtaisen ajankohtaiseksi ja Iranin eilisiin ilmoituksiin.
Edelleenkään en jaa sitä Niinistön analyysia, jossa sekä EU että Venäjä heikkenevät, joten niiden kannattaisi tällä perusteella synergiaetujen vuoksi perustaa jokin keskinäinen puliukkoliitto. Saksassa asiaa ei nähdä näin, eikä Venäjä sijoitu Saksan vienti- ja tuontitilastoissa korkealle, ei ainakaan kymmenen tärkeimmän maan joukkoon. ”Uudesta maailmanjärjestyksestä” Niinistö oli poliittisemmin kiinnostunut kuin Haavisto, joskaan Venäjä ei ole mikään aito BRICS-maa.
Kysymyksen tasa-arvoisesta avioliitosta Niinistö purki täsmällisesti ja hyvin. Avioliitto-termiä ei tarvitse avata, ja on yleensäkin väärin kiinnittää ja konkretisoida sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä tasa-arvo yhteen avioliittolakiasiaan, jota kaikki asianosaiset eivät edes kaipaa. Muuan vasemmistoliittolainen, jyrkästi Kokoomus-vastainen sukupuolentutkija kirjoittaa henkilökohtaisessa blogissaan: ”En suvaitse namusetalaista hyssyttelyä, jossa kaikki pervoilu halutaan työntää kaappiin, jotta se saatanan tasa-arvoinen avioliittolaki vihdoin saatas.” (Jenny Kangasvuo, ”Suvaitsevaisuuden päivä”, 16.11.2011.)
Muiden ehdokkaiden äänestäjille esittämässään vahvassa puheenvuorossa Niinistöllä oli ominaisuus omistautua sille mitä tekee siten, että ihmiset tällaista kuuntelevat, jatkossakin.
27. tammikuuta 2012 kello 9.21
Yhdyn Unskin arvioon siitä, että tämänkertaisen tentin voittajia olivat selkeästi toimittajat. Kahden ehdokkaan tenttiminen tuntui sopivan Jan Anderssonille ja Kirsi Skönille paljon isoa ehdokaslaumaa paremmin. Kysymykset olivat hyviä ja erityisesti kysymysten seuranta eli vastauksen uudelleenvaatiminen esitettyihin kysymyksiin, jos ehdokas vastasi aiheen vierestä, oli hyvää. Pisteet siis Ylelle.
Palaan vielä sen verran ensimmäisen kierroksen tentteihin, että ehkä Ylen (ja miksei kaupallisten televisioidenkin) kannattaisi ottaa käyttöön kaksipäisen kotkan malli: toinen toimittajista toimii pelkästään puheenjohtajana ja toinen kyselee. Toki rooleja voi vaihtaa vaikka tentin puolivälissä, mutta selkän puheenjohtajan käyttö voisi jäntevöittää tenttejä. Tämä nyt vaikka vinkkinä syksyn kuntavaalitentteihin.
Itse ehdokkaat pärjäsivät hyvin eilisessä tentissä. Pientä hermostuneisuutta oli havaittavissa molemmin puolin, mutta mitään kardinaalivirheitä ei tehty. Niinistö oli ehkä retorisesti jähmeämpi ja Haavisto soljuvampi, mutta molemmat saivat asiansa sanottua. Niinistö ehkä kryptisemmin kuin Haavisto mutta siinä hän onkin ollut tyylilleen uskollinen.
Ehkä sellainen ero miesten kesken tuli ulkopolitiikassa, että Niinistö on selkeämmin ns. ekspansiivisen politiikan kannalla. Ekspansiivinen ulkopolitiikka tarkoittaa ääritapauksessaan Yhdysvaltain tapaa hoitaa suhteitaan: omia etuja edistetään ja suojellaan, vaikka se johtaisi aseelliseen konfliktiin. Tämä tuli esille eilen Iran-keskustelussa. Kotoisessa keskustelussa ekspansiivinen ulkopolitiikka näyttäytyy Nato-myönteisyydessä.
Haavisto taas on selkeämmin rauhapolitiikan miehiä, joka pyrkii kaikin keinoin välttämään aseellisia konflikteja. En väitä Niinistöä sotaintoilijaksi, pas du tout, mutta selkeä aste-ero tässä ulkopolitiikan oikeisto-vasemmistojaossa on. Niinistö on enemmän oikealla, Haavisto vasemmalla.
Toisen eron ehdokkaiden välillä huomasin ulkopolitiikan operatiivisen toiminnan ymmärryksessä. Siinä missä Niinistö tyytyi pysymään pelkästään ylätason tavoitteissa, Haavistolla oli paljon näkemystä, _kuinka_ asiat diplomatian piirissä oikeasti tapahtuvat. Tämä on selitettävissä Haaviston pestillä Lipposen I hallituksen ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä. Niinistöllä ei ole kokemusta ulkoasiainhallinnosta.
Sanoisin siis, että voiton veivät toimittajat ja ehdokkaat tulivat jaetulle kolmannelle sijalle. Maikkarin tenttiin toivoisin lisää ulkopolitiikan syväosaamisen tenttausta – se on kuitenkin presidentin leipälaji. Ja erityisesti toivon, että kansalaiset tekisivät valinnan ulkopolitiikan osalta eivätkä puolisoiden kampauksen ja jonkun lähes yhtä ”olennaisen” seikan vuoksi.
27. tammikuuta 2012 kello 9.22
Järvenpään debatissa Andersson ja se naistoimittaja härskisti ivasivat Väyrystä. Nyt eilisen debatin lopuksi Andersson jatkoi Väyrysen ivaamista, twitteristä ei kyseistä viestiä löytynyt joten se oli Anderssonin oma kommentti.
Suomalaiseen urheilukulttuuriin kuuluu että voittajat(t) eivät naura hävinneelle.
Niinistölle Anderssonin väyryspilkalle nauru maksoi arviolta 100.000 ääntä. Kun vielä nauraa seuraavissa debateissa Lipposelle ja Soinille niin sitten voi vain enää nauraa itselleen.
27. tammikuuta 2012 kello 9.24
Mielestäni molemmat ehdokkaat selvisivät eilisest ätentistä hyvin. Haavisto hallitsi ohjelman alkupuolta, mutta Niinistö pysyi hyvin mukana ja lopussa Niinistö oli parempi. Substanssipuolella merkitsen tämän erän tasapeliksi, mutta esiintymisessä Haavisto oli himpun verran luontevampi kuin Niinistö. Haavistohan on aivan loistava TV-esiintyjä, poliittisena päättäjänä hän on sitten selkeästi keskinkertasempi. Niinistö menestyi kuitenkin asioiden esittäjänäkin nyt normaalia paremmin. Huomasi selvästi, että hän oli etukäteen tarkkaan harkinnut mitä sanoo. Hän kun ilmeisesti kuitenkin voittaa nämä vaalit, niin hän joutuu myöhemmin puheistaan ja lupauksistaan vastaamaan. Kun käsittelen tätä tenttiä nyrkkeilyottelun eränä, niin pisteet menevät 10 – 10, mutta merkitsen kuitenkin erän voittajaksi Haaviston. Mutta selvää, etteivät tällaiset kielen mitalla saavutetut voitot Haavistoa juurikaan auta, hänen kun pitäisi pystyä toistuvasti pyyhkimään Niinistöllä lattiaa, jotta hänellä olisi realistisia voitonmahdollisuuksia.
Facebookissa tilanne saattaa näyttää Haaviston kannalta oikeinkin hyvältä, mutta tulee huomata, että Haavisto on ensimmäisen kierroksen jälkeen saanut riveihinsä paljon nuoria vasemmistolaisia, jotka ovat tottuneet käyttämään Facebookia. Niinistölle on tulossa suuri joukko Väyrysen, Soinin ja Essayahin äänestäjiä, joillel sosiaalinen media ei ainakaan ikähaitarin yläpäässsä ole samasa määrin tuttu.
Juho Romakkaniemi kirjoitti :”Ihmettelen suuresti, jos ammattipoliitiko, pitkäaikainen kansanedustaja, entinen ministeri ja nykyisen hallituspuolue Vihreiden eduskuntarynmän puheenjohtaja ei pysty arvioimaan edes suurusluokkaa Suomen valtionvelasta.”
Minäkin kiinnitin tuohon asiaan huomiota, ja se kyllä yllätti minut. Onko Suomen talous Pekka Haavistolle niin merkitsetön asia, ettei hän ole vaivautunut tarkistamaan, mikä Suomen valtionvelka nyt on ? Tässä asiassa sekä ehdokas itse että hänen tukitiiminsä mokasivat nyt raskaasti. Eihän tässä tietenkään Suomen valtiovarainministeriä olla valitsemassa, mutta kyllä presidenttiehdokkaan luonnollisesti pitäisi tietää, mitkä ovat Suomen talouden perusluvut, joihin valtionvelkakin kuuluu. Selvää on, että Haavistolta meni tästä syystä tuhansia ääniä.
27. tammikuuta 2012 kello 9.31
Voittajaa on vaikea eilisestä noin vain nimetä. Aikalailla olen jo esitettyjen kommenttien kanssa samaa mieltä. Itsellenikin mieleeni jäi Haavistolle epätavallinen nonverbaalinen viestintä (pieni hermostuneisuus vähintään) niin Darfurin kuin turvaneuvostokeskustelun kohdalla. Toisaalta mieleen jäi myös Niinistön vaikeaselkoisuus tentin alussa.
Haavisto oli ehkä hivenen vakuuttavampi, mutta loppua kohden Niinistö paransi tentissä koko ajan. Kolme keskustelua on jäljellä ja jos suuntaus jatkuu, niin näemme mielenkiintoisia keskusteluja. Ja kun MTV on haastanut perinteisesti kärjikkäämmin ehdokkaita, niin mielenkiintoista nähdä, mitä ovat ehdokkaiden kielen kantojen irrottamiseksi löytäneet tälle illalle.
Mutta, kuten Unto blogissaan kirjoitti, Haaviston pitäisi vaalitenteissä todennäköisesti olla koko ajan selkeästi niskan päällä – ei riitä, että hän on selkeämpi esiintyjä. Sehän tiedetään ilman yhtään uutta lähetystä. Se ei eilen toteutunut, joten suurta muutosta vaalikentille ei eilinen tentti tuonut.
Hyvä poliittinen keskustelu kahdelta hyvältä presidenttiehdokkaalta.
27. tammikuuta 2012 kello 10.04
Perässähiihtäjä kysyy, kumpi voitti? Ennen vastausta pari yleisempää huomiota, joihin mm. Sirkka Salminen ja Juhani Korhonen kommenteissaan viittaavat: vaalikeskusteluja on käyty eri kanavilla kymmenisen viikkoa, mutta vasta nyt löytyy tieto esimerkiksi Pekka Haaviston Afrikka-vaikeuksista. Jos asiasta on peräti valmis TV-dokumentti, niin miksi asiaa ei nostettu esille ennen ensimmäistä kierrosta?
Keskustelu osoitti kummankin ehdokkaan haparoinnin ulkopolitiikassa. Väyrysen, Lipposen ja Biaudetin poissaolon huomaa. Nyt edellisiin puhujiin – ulkopolitiikan ammattilaisiin – ei voinut hädän hetkellä vedota. Tästä nouseekin toisen kierroksen suurin huoli. Kun Haaviston ja Niinistön välillä on ratkaisu tehtävä, niin väistämättä valtakunnan Venäjä-suhteiden spesialisteina valitun presidentin taustajoukoissa kummittelevat joko Heidi Hautala tai Alexander Stubb.
Eiliseen ehdottaisin tasapeliä: Niinistö oli loogisempi, Haavisto laaja-alaisempi.
Miksi muuten niin vähän vaaditaan, että Suomen suhteet myös Yhdysvaltoihin tulee hoitaa EU:n kautta? Sinnehän ne Venäjä-suhteetkin halutaan haudata.
27. tammikuuta 2012 kello 10.19
Havaintoni keskustelusta ovat aika lailla samankaltaisia kuin etummaisella hiihtäjällä. Niinistö oli alkuun siilipuolustuksessa ja juristerian vanki, mutta loppuosuudella Haavisto kompuroi ja näytti puutteellisine tietoineen olevan lähellä hikeentymistä selittelyn maun tullessa esille.
Haavisto ei näytä pystyvän haastamaan oikeasti Niinistöä, se nyt pitäisi jos aikoo voittaa vastustajansa. Onkohan Haavisto antanut periksi?
Kisa jatkuu kuitenkin ja ainakin muodollisesti. Toimittajat selvisivät hyvin, Venäjään suhtautuminen ei tullut oikein esille, siinä kysymykset olivat tyydyttäviä – ei hyviä.
Odotellaan maikkarin keskustelua. Erilaiset vitsit lentelevät kansan keskuudessa – erään oikeusoppineen mukaan ne eivät ole laittomia. Hyvän maun rajoilla kuitenkin keikutaan.
Peli näyttää olevan ratkeamassa.
27. tammikuuta 2012 kello 10.22
Jaa-a. On katsottu ja arvioitu kehon kieltä ja saatu päinvastaiset voittajat. Siinä, missä toinen näkee Niinistön esiintymisessä rauhallisuutta, näkee toinen kulmien alta luimistelua ja hermostumista. Siinä, missä joku näkee Haavistolla miellyttämisen halua ja pehmeyttä, näkee toinen kontaktin ottamista keskustelukumppaniin ja toisen huomioon ottamista.
Toimittajan ja ehdokkaan kahdenkeskisissä keskusteluissa odotin Anderssonin kysyvän eduskunnan puhemiehen vaalista vuonna 2010, jolloin Niinistö sai vain 89 ääntä, mikä oli selvä näpäytys Niinistölle. Olisihan se ollut paljon tuoreempi asia kuin se, itkettikö Niinistö naisia valtionvarainministeriaikoinaan.
Haaviston toimista EU:n ja YK:n tehtävissä on juttu muiden muassa Rauhanturvaaja-lehdessä. Juttu perustuu Haaviston haastatteluun. Somessahan on liikkunut vihjailuja, että Haavisto olisi saanut kenkää tehtävistään ja ilmeisesti tätä Skön haki kysymyksillään. Tuohonhan pystyisi oikeasti vastaamaan vain Haaviston tuolloinen toimeksiantaja. Kuka ehtii asiaa kysymään?
Oikeastaan on vaikea sanoa, kumpiko voitto. Mielestäni vaalitentti loppui juuri silloin, kun se olisi päässyt vauhtiin. Niinistöllä on juristin koulutus, mikä kuului vastauksista, joihin olisi toivonut selkeyttä. Haavistolla on toimittajan tausta, joten hän osasi mennä asioihin suoraan.
Kun aiheena oli ulkopolitiikka ja Iran, tuli mieleeni, että tokihan Iranissa ollaan jo nyt kiinnostuneita siitä, miten YK:n turvaneuvoston mahdollisen tulevan jäsenmaan presidentti näkee alueen ongelmat ja niihin ratkaisut. Kummankin pitää siis miettiä vastauksensa tarkkaan, aikuisten oikeasti kuten nuoriso sanoisi.
Ja lopuksi. Kun ehdokkaiden puolisot on nyt käsitelty ja toivottavasti viestikin meni perille, että niillä asioilla ei enää kannata lätkiä, niin vaalin ratkaisuksi voikin nousta se, ketkä ilmoittautuvat tukijoukoiksi. Eli ehdokas olisi muuten hyvä ja pystyvä, mutta äänestäjä karsastaakin hänen tukijoikseen ilmoittautuneita järjestöjä tai ihmisiä. Miten se sanonta menikään? Kun on tämänlaisia ystäviä, kuka enää tarvitsee vihollisia.
27. tammikuuta 2012 kello 10.26
Eilinen tentti oli hyvin tasainen. Nyt voi valita kumpi miellyttää enemmän. Itselleni tärkeitä ovat Haaviston painottamat ihmisoikeudet ja ympäristöasiat. Ulkopolitiikassa Haavisto oli vahvempi. Hänellä oli laajempi näkemys Iranin tilanteeseen, sillä hän ymmärsi USA:n olevan punainen vaate Iranille, joten olisi etsittävä sellaisia kumppaneita, joita Iran olisi valmis kuuntelemaan. Hän myös muisti USA:n tekaistut todisteet Irakia vastaan ja oli viisaasti varovainen ja harkitsevainen. Lisäksi Haavistoa on helppo kuunnella, hän puhuu selkeitä lauseita ja menee suoraan asiaan. Kuulijan ei tarvitse Haavistoa kuunnellessaan koko ajan pinnistää ymmärtääkseen mitä hän sanoo. Minusta se on aika hyvä kyky myös ulkopolitiikan johtajalla ja ulkomaiden edustajien kanssa keskusteltaessa.
Mutta erittäin lohdullista on, että meidän tavallisten kansalaisten arkipäivän kannalta presidentti on aika merkityksetön, koska kaikkein tärkeimmät kansalaisten elämää koskevat päätökset tehdään kunnissa ja eduskunnassa.
27. tammikuuta 2012 kello 10.28
Väittelyn voitti Niinistö 8-6. Haavisto oli hermostunut ja yritti peittää sitä puhumalla paljon. Niinistö oli leppoisa ja haastoi ajoittain tiukasti Haaviston.
Ehdokkaiden ero tuli selväksi kysyttäessä suhteita Kiinaan ja Venäjään. Haaviston oppimestarimainen ote ihmisoikeuksiin ja demokratiaan tuli ilmi. Niinistö otti tämän esille ja painotti hyviä suhteita ja asiallista ongelmien esiinnostamista.
Toinen selvä ero tuli suhteessa Iranin ydinaseen kehittelyyn. Haavisto haki diplomaattista ratkaisua, joka on osoittautunut mahdottomaksi. Niinistö kannatti YK:n johtamia painostustoimia. Haavisto yritti leimata painostustoimet USA:sta johtuvaksi, josta Niinistö pääsi haastamaan häntä.
Suomalaisen viennin edistäminen tuntui olevan vaikeata Haavistolle ja hän sekoitti sen kaikkeen muuhun. Niinistö painotti hyviä olosuhteita suomalaisille yrityksille toimia.
Henkilöhaastatteluissa osuttiin Haaviston arkaan paikkaan, joka selvästi hermostutti häntä. Hänen vetoomuksensa kansalaisille oli ylitsepursuavan liioiteltu.
Haavisto pyrki täyttämään tilan puhumalla paljon. Kannattaa muistaa, että ihminen muistaa keskustelusta 4-6 asiaa ohjelman jälkeen. Unohtaa siitä 90% kolmessa päivässä. Siksi puhetulvan sijaan kannattaa keskittää sanomansa muutamaan pointtiin.
Avainsanat: oppimestari, viennin edistäminen, Iranin pakotteet, mitä tapahtui Darfurissa
27. tammikuuta 2012 kello 10.30
Vaikka väittely olikin kovin tasainen, yhdessä kohdassa Niinistö sortui epäloogisuuteen ja jankuttamisen. Hän yritti saada Haaviston myöntämään, että tämä olisi näkemyksellään sitä vastaan, että Yhdysvallat ei ansaitsisi tukea aloitteelleen Irania vastaan – ”siis kenen tahansa muun aloite kelpaa mutta ei Yhdysvaltojen”.
Haavisto ei puheenvuorossaan esittänyt mitään sellaista mikä antaisi aiheen tällaiseen johtopäätökseen, että hän jotenkin ”syrjisi” juuri Yhdysvaltojen aloitteita. Haaviston keskeinen argumentti – tai oikeastaan aloite – oli, että sen rinnalla mitä keskustelua käytäisiin turvallisuusneuvostossa, olisi oltava aktiivinen ns. hiljaisen diplomatian rintamalla.
Mielestäni tämä tapa toimia on juuri se oikea. Tällaista on yritetty myös Israelin ja Palestiinan kanssa, joskin laihoin tuloksin, joskus paremmalla onnella.
Jos Haavisto valitaan, olisi Suomella ehkä jonkinlainen mission mahdollisuus toimia aktiivisemmin tällaisen kulisseissa tehtävän sovittelutyön eteenpäin viemisessä, hyödyntäen Haaviston kokemusta ja ilmeisen vahvaa persoonaa tällaisessa työssä. Voisimmeko nostaa Ahtisaaren toimiston työn osaksi presidentin kanslian hiljaista työtä?
27. tammikuuta 2012 kello 10.34
Toimittajat voittivat eka erän! Toimittajat muistuttivat keskustelijoita ongelmien ratkaisemista, niiden kuvaillun sijaan. Hyvä huomio.
Varmanpäälle peesaaminen hieman latisti keskustelua. Niinistön perusteellisesti peilinedessä harjoitellut lauseet pyörivät niin kuin Teflonpannussa makkarat.
Haavisto on rauhallinen, mutta asiantunteva. Kotiläksyt on tehty huolella. Haaviston sitkeys tuotti lievän voiton ensi erässä!
27. tammikuuta 2012 kello 10.37
Haavisto osaa vastata kysymyksiin selkeällä suomenkielellä, kun taas Niinistön vataukset ovat koukeroisia ja kierteleviä tyyliin ”kyllä, mutta kuitenkin toisaalta” ja ”en ole sitä mieltä, mutta kuitenkin”. Tämä osoittaa mielestäni jotakin myös ehdokkaiden ajattelusta; kun osaa käyttää kieltä johdonmukaisesti, ovat myös ajatukset kirkkaita ja selkeitä.
TV-esiintymisten perusteella on mahdollista tehdä myös vaikutelmia ehdokkaiden persoonasta ja luonteesta. Itseäni on aina ärsyttänyt Niinistössä selkeä, huonosti peitelty ylimielisyys ja oppimestarimainen asenne, joka ilmeni tässä tentissä mm. vastauksessa kysymykseen, miksi hän on näissä vaaleissa ollut vaisumpi ja varovaisempi kuin 2006. Niinistö totesi ajatelleensa, ettei viitsi ”noiden” kanssa kakkossijasta kisailla. Hän ilmeisesti ajattelee, että ”kyllä ne mua kuitenkin äänestää”! Mitä muiden ehdokkaiden ja etenkin äänestäjien halveksuntaa!
27. tammikuuta 2012 kello 11.01
Alle kouluikäinen lapsikin mistä tahansa ympäri maailman pystyy heti pelkän valokuvan perusteella sanomaan kumpi ehdokkaista edustaa pehmeitä idealistisia arvoja ja kumpi ajaa kovaa hyöty- ja reaalipolitikointia.
Olen tuumannut, että henkilökohtaisella tasolla parhaiten tulee toimeen sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat älykkäitä, huumorintajuisia ja rauhallisia. Yksittäin tai kaksittain nuo ominaisuudet eivät riitä, mutta kun ihannetapauksessa omaa kaikki kolme, niin sellaisen ihmisen kanssa asiat hoituvat aina. Olipa kyse kapakkareissusta, parisuhteesta, liikenneonnettomuudesta tai mistä tilanteesta tahansa. Sama pätee mielestäni myös poliitikkoihin.
27. tammikuuta 2012 kello 11.24
Oikeastaan tuota – kumpi voitti – kysymystä on vaikea käsitellä, varsinkin jos jo itse on tehnyt päätöksen kumpaa äänestää. Keskustelua seuratessa odottaa ja myös etsii oman ehdokkaan hyviä puolia. Pieleen menneet mielipiteet tai muut hieman hätäiset ja siihen huonojen vastausten ryhmään laskettavat jotenkin ohittaa. Sitä pyrkii heti selittämään itselleen asian parhain päin.
Ehkä haastatteluissa on myös hieman jännityselokuvan tunnelmaa, sillä kiperimmissä kohdissa tekisi mieli mennä jääkaapille tai muuten poistua muka jotakin hakemaan, kun jännittää, miten ehdokas vastaa. Ei halua, että oma ehdokas tekisi yhtään virhettä – tai ainakaan ei haluaisi olla sitä itse todistamassa.
Mielenkiintoinen prosessi ylipäätään tämä vaali. Kun itse on äänestänyt ensikierroksella muuta, kuin näitä kahta, on jännä huomata, miten yksinkertaista kuitenkin on sitten olla sen toisen ehdokkaan puolella. Ei suo itselleen oikeutta muuttaa mieltään, vaan pyrkii kaikin puolin vahvistamaan valintaansa. Sillä enhän voi olla äänestäjänä väärässä.
27. tammikuuta 2012 kello 11.38
eihän tuossa Haavistolla mennyt valtionvelan koko väärin sinällään. hän kiersi vaan kysymystä sanomalla suuruusluokan siitä paljon sitä tulee tänä vuonna lisää. Minulla on kovin vaikea uskoa ettei hän suuruusluokkaa tietäisi, mutta ehkä hän tiesi sen vain kymmenien miljardien sisään joten päätti politikkomaisesti kierrellä kysymystä.
27. tammikuuta 2012 kello 11.48
Kumpi voitti? Tärkeintä lienee katsoa, kumpi näistä kahdesta hyvästä ehdokkaasta osoitti enemmän kykyä toimia presidentin tehtävissä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiakysymyksiin syvemmälle mentäessä näyttäisi siltä, että ehdokkaiden välillä on suurempia eroja kokemuksessa ja asiantuntemuksessa kuin heidän tavoitteissaan tai arvoissaan.
Tämä on merkittävä ero. Tavoitteet ja arvot ovat tärkeitä, mutta eivät yksin riitä. Tulokset – myös ulkopolitiikassa – riippuvat myös siitä, kuinka hyvin osataan valita toimivimmat keinot.
Hyvä esimerkki oli tentin lopussa esitetty kysymys Iranin ydinaseuhkan torjumisen keinoista, jonka vastaukset tulkitsin eri tavalla kuin Jorma Kajaste tuossa muutama viesti ylempänä. Haavisto pystyi pidemmän kansainvälisen kokemuksensa ansiosta näkemään paremmin, millä eri toimijoilla on mahdollisuudet käynnistää painostustoimet ja mitä seurauksia eri vaihtoehdoilla on odotettavissa. Niin tässä kun monissa muissakin ulkopolitiikan kysymyksissä tilanteen ja taustojen perusteellinen tuntemus on ratkaisevaa, jotta eri vaihtoehdoista osataan tunnistaa se, jolla haluttujen tulosten saavuttaminen todennäköisimmin onnistuu.
27. tammikuuta 2012 kello 11.50
Seiskan kysymykseen taisivat molemmat antaa tavallaan oikean vastauksen:
Kaksi lainausta budjettikatsauksesta 2012:
”Valtion talousarvioesitys vuodelle 2012 on 7,1 mrd. euroa alijäämäinen, mikä katetaan
ottamalla lisävelkaa.”
”Vuoden 2012 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 89 mrd. euroa, mikä on noin 44½ % suhteessa bruttokansantuotteeseen.”
27. tammikuuta 2012 kello 11.53
Ensin kiitokset YLE:lle siitä, että vaaliväittely näkyi Areenan kautta koko maailmassa suorana. Sitten itse vaaliväittelyyn. Verrattuna ensimmäisen kierroksen vaaliväittelyihin, tämä oli enemmän vaalikeskustelu, mikä on minun mielestäni erittäin hyvä asia. Ei anna hyvää kuvaa kenestäkään presidenttiehdokkaasta, jos he joutuvat huutelemaan toistensa päälle. Sekä Haavisto että Niinistö selvisivät hyvin, vaikka molemmat olivat välillä vähän jännittyneitä. Niinistön vastaukset tuntuivat joskus ympäripyöreiltä. En osaa sanoa, kumpi olisi voittaja keskustelussa. Mielestäni oli mukava kuulla, kuinka ehdokkaat olivat samaa mieltä monesta asiasta.
27. tammikuuta 2012 kello 11.54
Pikainen kommentti tuohon valtionvelan suuruuteen. Molempien vastaus oli kyllä oikea, mutta vähän eri näkökulmasta kerrottu. Lainaus budjettikatsauksesta 2012:
”Valtion talousarvioesitys vuodelle 2012 on 7,1 mrd. euroa alijäämäinen, mikä katetaan
ottamalla lisävelkaa.” ja
”Vuoden 2012 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 89 mrd. euroa, mikä on noin 44½ % suhteessa bruttokansantuotteeseen.”
27. tammikuuta 2012 kello 12.03
Tentistä jäi päällimmäisenä mieleen toisaalta Niinistön pragmaattisuus ja edelleen jatkuva ajoittainen vaikeaselkoisuus, toisaalta Haaviston idealismi ja yllättävä hermostuminen Darfuria koskevan keskustelun aikana. Sen jälkeen Haavistolta kesti kauan koota itsensä. Lopussa se kuitenkin onnistui. Paineensietokykyä nämä ”kaksintaistelut” mittaavat ja sitähän presidentiltä edellytetään.
Rahaa koskevassa keskustelussa jäin tälläkin kertaa, kuten ensimmäiselläkin kierroksella, odottamaan keskustelua ehdokkaiden omien omistusten julkisuudesta. Haavistohan on koko kampanjan ajan suhtautunut merkillisen välttelevästi oman varallisuutensa julkistamiseen mm. Sanoma-konsernin Taloussanomien selvityksessä 4.1.2012. Yleisradio sai sentään omassa selvityksessään 8.1 enemmän tietoa (mm. arvotalokaupoista), mutta silmiinpistävästi vähemmän kuin muilta ehdokkailta, jotka hyvin avoimesti numeroin kertoivat varallisuudestaan.
Onko tällainen avoimuus Suomessa tärkeää vai turhaa tirkistelyä? Yhdysvalloissahan jo ehdokaskandidaatit tässä suhteessa läpivalaistaan, varsinaisista presidenttiehdokkaista puhumattakaan. Miten ehdokkaiden oma varallisuus vaikuttaa heistä syntyvään mielikuvaan?
27. tammikuuta 2012 kello 12.32
Olen Jorma Kajasteen kanssa samaa mieltä keskustelun Iran osuudesta. Mielestäni Niinistö sortui Iranin kohdalla pahimmanluokan rimanalitukseen. Tällaisissa debateissa ei paljon raukkamaisempaa tekoa voi tehdä, kuin ymmärtää tahallaan väärin keskustelukumppanin sanoman.
Puolisikeskustelu oli aivan turha keskustelun alussa. Ensin ihmetellään puolisoiden nousua näkyvään rooliin ja sitten nostetaan asia useaksi minuutiksi keskusteluun.
Kaiken kaikkiaan on toisen kierroksen vaalikeskusteluja seuratessa (tv, radio, printtimedia, internet, torikeskustelut) alkanut tuntumaan, että maamme johtoon ei ollakaan valitsemassa kyvykkäintä vaan vähävikaisinta.
27. tammikuuta 2012 kello 12.45
Kumpi voitti? Tähän kysymykseen varmaankin aika monet vastaavat ”puolueellisesti”. Eli hän voitti, hän, jota äänestän tai olen jo äänestänyt.
Pari kommenttia eilisestä tv-tentistä. Olisin toimittaja Anderssonina jättänyt lopusta pois Väyrys-kommentin. Minusta ei edes kevennyksenä olisi tarvinnut tuoda esiin twittausta, että nyt ei naurettu Väyryselle.
Niinistö esittää asiansa hiukan hitaanlaisesti. Vastaus kuitenkin tulee. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän ensimmäisellä kierroksella vaalitenteissä oli niin vaitonainen, Niinistön vastaus ”ei kehdannut tms..” voi kuulostaa hiukan ylimieliseltä. Mutta olisipahan äänestäjillä jo ensimmäisellä kierroksella pitänyt olla oikeus kuulla Niinistön ajatuksia. Voisiko tuollaisen tyylin kokea äänestäjien aliarvioimisena?
Haavisto vastasi sujuvasti. Hän saattoi olla hiukan vaivaantunut, kun taas kerran otettiin esiin hänen henkilökohtainen parisuhdeasiansa.
27. tammikuuta 2012 kello 13.02
HS kertoo eilisessä lehdessään, että Haavistolla oli EU:n ulkopoliittisen edustajan Javier Solanan kanssa henkilökemiaongelmia. Haavisto ja Solana eivät siis tulleet toimeen keskenään. Haavistolla oli jännitteitä muidenkin ihmisten kanssa. Haavisto itse selitti asiaa sanomalla ”Käsitykseni oli, että Solana sai todennäköisesti joiltain jäsenmailta, joiden rooli Sudanissa oli tärkeä, paljon kritiikkiä EU:n aktiivisesta roolista. Seuraajani jälkeen EU otti paljon matalamman profiilin asiassa, ja se oli näiden maiden mieleen.” Mitäköhän kritiikki on mahtanut todellisuudessa tarkoittaa?
Tilanne on se, että Haavisto ei halua myöntää luovansa ympärilleen jännitteitä ja ristiriitaisia tilanteita. Onko tälläinen jännitteitä ympärilleen luova henkilö sitten sopiva presidentiksi? Tuskin. Haaviston kannattaisi avoimesti kertoa miksi häneen ei luotettu Sudanissa.
Tilanne on myös se, että netissä liikkuu Wikileaksin sähke, jonka mukaan Yhdysvaltain Sudanin-suurlähetystössä epäiltiin Haaviston uskottavuutta hoitaa Darfurin kriisissä YK:n neuvonantajan tehtävää. Haaviston toiminta ei siis herätä luottamusta.
Jan Rossi
27. tammikuuta 2012 kello 13.16
Haastattelijat ovat aluksi puolueellisia: oli selvää, kumpaa he (varsinkin Jan) kannattivat (Haavistoa). Onneksi ote tasapuolistui. Kumpikaan ehdokas ei ollut selkeä voittaja. Haavisto oli edelleen yllättävän hyvä.
27. tammikuuta 2012 kello 13.34
Koska kyseessä ei ole teatterikorkeakoulun pääsykokeen kohta, jossa mitataan kasvolihasten hallintaa, olin ehdottamassa, että ehdokkaathan voisivat antaa johonkin kysymykseen kirjallisen vastauksen – ja ilman avustajien apua, kunnes hoksasin, että tuollahan on linkkinä ehdokkaiden vastaukset keskustan esittämiin kysymyksiin. Tosin kysymykset olivat johdattelevia kuin muistutuksena, että Paavo Väyrynen olisi sittenkin ollut se paras presidentti.
Vastauksista pitänee todeta, että herrat kirjoittavat kuten puhuvatkin, siis tyylillisesti.
Mielenkiintoista näissä perässähiihtäjien kommenteissa on se, että moni näkee ehdokkaat aika tasavahvoina. Mielenkiintoista siksi, että Haavisto on lähtenyt kirimään melkoiselta takamatkalta tai pikemminkin kaukaa kentän ulkopuolelta. Vielä viime kesänä olisi pidetty täysin mahdottomana ajatuksena, että siviilipalveluksen suorittanut, siviilirekisterissä oleva ja rekisteröidyssä parisuhteessa maahanmuuttajan kanssa elävä mies olisi vaalissa toisella kierroksella. Eilisessä keskustelussa nämä asiat käsiteltiin heti alussa, minkä jälkeen ne siirrettiin siististi syrjään ja jatkettiin asiakysymyksillä. Oikein toimittu ja käy malliksi myös muille, varsinkin kannattajille.
27. tammikuuta 2012 kello 13.39
Jan Rossi kirjoitti:
”Mielestäni toimittajien olisi nyt todella selvitettävä millainen rooli Haavistolla on ollut näissä rauhanvälityshommissa. Mitään konkreettista ei ole tullut esille. Mitä Haavisto on muka saanut aikaan Darfurissa tai Sudanissa? Näistä ei tiedetä mitään. Missä ovat Haaviston saavutukset?”
En osaa minäkään vastata kysymykseesi, aion kyllä katsoa dokumentin sitten aikanaan. Se voitaneen kuitenkin sanoa, että nämä maat, joissa Haavisto on toiminut osana rauhanprosesseja, ovat varmasti maailman vaikeimpia ja kaoottisimpia toimintaympäristöjä. Voitaisiinkin ehkä kysyä, mitkä ylipäätään ovat kansainvälisen yhteisön ”saavutukset” näissä maissa? Sudanin/Etelä-Sudanin/Darfurin alueen tai vaikka Afrikan sarven tilanne on edelleen kaikkea muuta kuin vakaa. En usko että Pekka Haavisto on hakeutunut tehtäviin näille kriisialueille hankkiakseen helppoja saavutuksia ja pisteitä tulevaisuuden presidentinvaalit mielessään. Henkilöstä ja kiinnostuksen kohteista hakeutuminen tällaisiin tehtäviin kertonee kuitenkin jotain. Vähätteleekö kukaan Suomessa esim. Afganistanissa palvelleita sotilaita tai komentajia, vaikka saavutukset, jos sellaisia on ollut, saattavat jäädä parhaassakin tapauksessa lyhytaikaisiksi?
Mitä tenttiin tulee, niin yhdyn aiempiin kommentteihin. Aikalailla tasapeli, mikä palvelee Niinistöä.
Haluaisin vielä omalta osaltani vedota kaikkiin kommentaattoreihin. Mielestäni voisimme paitsi itse pidättäytyä ilkeästä kielenkäytöstä (puolin ja toisin), niin myös aktiivisesti puuttua parhaamme mukaan muiden halveksuviiin kommentteihin netissä ja muilla foorumeilla. Väkisin tästä vaalista jää ikävä maku suuhun, vaikka toisaalta paljon on käyty myös rakentavaa keskustelua.
27. tammikuuta 2012 kello 14.06
Tv-tentistä lienee oleellisin jo yllä sanottu, joten sallittaneen muutama huomio ehdokkaiden kosioretkistä Sdp:n ja keskustan kannattajien suuntaan.
Sdp:n eliittiä tavatessaan Haavisto selvästi laski verkkonsa ay-väen ja tuomiojalaisten vesille. Niinistö ei ollut yhtä lipevä, mutta muutaman piiloviestin hänkin lähetti. Merkille pantavaa oli ex-valtiovarainministerin isällinen myötätunto salkun nykyiselle kantajalle. Kiintoisa oli Stubbiin kohdistunut tölväisy, kun Niinistö tarkasteli pohjoismaisen yhteistyön tilaa.
Keskustalle annetuista kirjallisista vastauksista huomaa, että molemmilla on suuri mielenkiinto Väyryseltä orvoiksi jääneisiin ääniin.
Haaviston vastauksista näkee, että hän on keskustalaisen sivistyskodin kasvatti. Haaviston isähän oli tunnettu keskustavaikuttaja; presidenttiehdokas Virolaisen valitsijaehdokkaana Helsingissä 1982 ja presidenttiehdokas Väyrysen valitsijaehdokkaana samassa vaalipiirissä 1988.
Omena ei ole kauhean kauas puusta pudonnut, kun lukee Haaviston näkemyksiä keskustajohdon tärkeinä pitämiin linjakysymyksiin.
Talonpoikaisjuurinen Niinistö menee keskustalaisia niin liki, että pääministerin esikunnassa saattaa joitakin hirvittää. Voin jo kuvitella, kuinka keskustapoliitikot Kataisen hallituksen kuntaremonttia rusikoidessaan aloittavat puheensa: ”Kuten presidentti Niinistö on todennut, kunnallinen itsehallinto on….”
Maanpuolustusmyönteistä keskustaväkeä Niinistö osaa myös puhutella. Hän korostaa varuskuntien suurta alueellista merkitystä sekä edellyttää riittävän suurta ja vahvaa reserviä. Vastustajansa hän liiskaa yhdellä lauseella: ”Siksi pidän vihreiden linjaa valikoivasta, sukupuolineutraalista asevelvollisuudesta kyseenalaisena.”
Muuten olen sitä mieltä, että jos tv-yhtiöt todella ovat kiinnostuneita katselijaluvuista ja/tai mainoseuroista, yhtiöt kutsuvat ehdokkaiden tenttijöiksi Arhinmäen, Essayahin ja Väyrysen.
27. tammikuuta 2012 kello 14.27
Haavisto voitti 8-7 kiitos kaikille. Nykyinen presidentin puoliso on kaksitoista vuotta ollut mies, miksi tässä yhtäkkiä olisi omituista. Ihanaa kun saamme keskustella ja suoraakin demokratiaa alkaa tulla Suomeen maaliskuun aloitteen myötä. Kiitos edistyksestä. Kiitos äänistä
27. tammikuuta 2012 kello 15.13
Pari päivää sitten esitin mahdollisena Niinistön selkävoittoa, jonka katalysaattorina ja syynä olisi se, että Haavisto mokaisi kunnolla ja esimerkiksi menettäisi totaalisesti hermokontrollin, jonka hallintaa hän mielellään esittää itselleen ominaisena piirteenä. No näin tuskin käy, koska epäilemättä Haavistolla ja yleensä kaikilla politiikan ammattilaisilla täytyy olla jo lähtökohdiltaan keskimääräistä paremmat hermot. Kamppailu jatkuu ei paukahtaen vaan kitisten, ts elliotia mukaellen.
Eilisessä väittelyssä tuli kuitenkin pieniä merkkejä siitä, että sitkeästi esimerkiksi Haaviston EU:n ja YK:n sovittelutehtävistä tenttaamalla ja hieman vänkäämällä, hänenkin sipuliaan saa kuorittua, jos tällainen ilmaisu sallitaan. Tämän saman havainnon teki moni muu ml Perässähiihtäjä. Omaan korvaani särähti myös Haaviston toteamus siitä, että nykyään maailmalla suorastaan ihmetellään, että voiku joku olla Suomesta ja olla tuomatta vahvasti esille globaaleita ihmisoikeus- ja kansalaisasioita. Niinistö ei muistaakseni tähän tarttunut, syystä tai toisesta.
Haaviston heitto oli varmaan tietoinen, mutta vaikka ko asiat ovat tärkeitä ja niitä pitää edistää, joku tuossa mättää. Vaikka ajat ja maailma muuttuvat, niin moni äänestäjä ja itse presidenttiehdokkaat vielä muistavat hyvin ne ajat, jolloin virallinen Suomi oli hyvin hiljaa esim naapurimaan toisinajattelijoista ja vähän muustakin. Minusta ei ole viisasta ja kypsää politiikkaa yrittää nyt esiintyä ikään kuin ikiaikaisena ihmisoikeuksien esitaistelijana ja partiopoikana, joka voi opettaa muille kuinka oikea maja rakennetaan. Se on sekä tekopyhää että poliittisesti epäviisasta.
Melkoista selittelyä oli myös HS:n kyselyssä Haaviston taistolaisheitto siviilipalveluksesta kysyttäessä. Mutta ehkä se oli samanlainen kevennys jollaisia ehdokkaat ovat muutamia kertoja viljelleet. Ja jotka eivät ole olleet erityisen onnistuneita. Oikeasti huumorintajuisia ja itseironisia poliitikkoja eivät näistä ehdokkkaista kumpainenkaan tunnu olevan. Niinistön eduksi lasken tässä sen, että hän on aidosti jäykkä, eikä paljoa edes yritä muuta. Tennislukemin Niinistön johto edelleen 40-15.
27. tammikuuta 2012 kello 15.18
Hyvät Jonning Kennethsson, Eija Kontio ja Paula Manninen,
Tehän kierrätte itse vastauksissanne itse asiaa samalla tavalla kuin Haavisto. Varsinaista politikointia. Eikö nyt olisi ihan hyvä vain tunnustaa että Haavisto ei tiennyt vastausta ja vastasi siksi aivan muuta kuin kysyttiin?
Voimme tietysti jatkaa tätä selitysten keksimistä. Tässä on yksi hyvä: ”Haavisto kyllä tiesi oikean vastauksen, mutta päätti olla kertomatta sitä, koska piti aivan eri tietoa tärkeämpänä. Hän myös koki, että vastaa mieluummin tähän mielestään tärkeämpään kysymykseen, mutta ei selitä miksi ei vastannut alkuperäiseen kysymykseen.” Keksiikö joku muu hyviä? Kampanjaorganisaatio tai puoluetoimisto tuntuu jotakin keksivän, kuten seuraavasta huomataan:
Mikähän olisi muuten todennäköisyys, että Kontio ja Manninen ovat lähes samalla kellonlyömällä (ja siis toisistaan tietämättä!) postanneet tänne blogiin tismalleen samat kaksi lainausta vuoden 2012 budjettikatsauksesta!
Star Trekin tuntevat kuittaisivat ”sattuman” toteamalla ”we are the Borg”. Jos ette tiedä mihin viittaan, pyytäkää kysymään Jyrki Kasvilta, linjat siihen suuntaan tuntuvat toimivan.
Huvittavaa on myös, että esitätte toisena lainauksena bujettikatsauksesta lainauksen, jolla ei ole Haaviston vastauksen ja kysytyn tiedon välistä loogista yhteyttä.
Ja vielä siihen tietoon tai tietämättömyyteen valtionvelasta: ei se auta hahmottamaan itse ongelmaa, jos tietää että velkaannumme x miljardia, jos ei tiedä mihin sitä on relevanttia verrata. Sehän näillä perustiedoilla on juuri merkitys, että tietää onko x miljardia paljon vai vähän.
27. tammikuuta 2012 kello 15.27
Jan Rossi näemmä asettaa kyseenaliseksi Haaviston kyvyn tulla toimeen erilaisten ihmisten ja tahojen kanssa viitaten Haaviston sovittelutehtäviin. (Rossilta voisi kyllä kysyä, että mitenkäs se on sen Niinistön ihmissuhde -ja esimiestaitojen laita…??) No, pari kommenttia Rossin väitteeseen.
Kansainvälisissä k o n f l i k t e i s s a sovittelija joutuu aina toimimaan erilaisten toiveiden ja epäluulojen ristipaineessa kaikkien niiden taholta, joilla on omia interessejään valvottavana. Rossin kannattaisi tutustua vaikkapa eri lähteistä saatavilla olevaan tietoon Martti Ahtisaaren toiminnasta sovittelijana esim. Namibiassa ja Kosovossa. Molemmista edellä mainituista tehtävistään Ahtisaari sai runsaasti erittäin kovaa kritiikkiä. Hänen toimintansa ja jopa moraalinsa asetettiin kyseenalaiseksi. Venäjä protestoi Ahtisaarta vastaan myös silloin, kun hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto!
Tämänhän pitäisi olla itsestäänselvä asia; konflikteja sovitellessa myös sovittelija voi joutua konflikteihin! Mutta näin vaalien alla tietysti kaikki keinot täytyy yrittää käyttää, että vastapuoli saataisiin huonoon valoon. Erityisesti siellä äveriäässä kokoomusporukassa osataan näemmä tuo loanheitto (muistaen vielä Halosta vastaan tehty kampanja), vaikka käsiä tuskin kirjaimellisesti on koskaan tullut liattua!
27. tammikuuta 2012 kello 15.46
Paulus Palomurto kirjoittaa:
”Vaikka ajat ja maailma muuttuvat, niin moni äänestäjä ja itse presidenttiehdokkaat vielä muistavat hyvin ne ajat, jolloin virallinen Suomi oli hyvin hiljaa esim naapurimaan toisinajattelijoista ja vähän muustakin.”
Niistä ajoista sekä maailma että Suomi ovat hyvää vauhtia muuttumassa jo nyt. Työmatkoillani Euroopan ulkopuolella olen huomannut, että siltä osin kuin Suomea maailmalla tunnetaan, osa sitä on hyvä maine rauhanvälityksen asiantuntijamaana. Aktiivinen rooli siinä ei siis ole jotain uutta, joka olisi keksitty nyt näiden vaalien alla.
Vaikuttavaa on ollut myös se, että aidoimmat arvostuksen ilmaukset suomalaisuutta kohtaan, joita olen maailmalla kohdannut, ovat liittyneet juuri suomalaisten työhön rauhanvälityksessä ja kestävässä kehityksessä.
Tämä on sellainen voimavara, jonka pohjalle voimme valtiona rakentaa edelleen lisää, ja kasvattaa siten Suomen painoarvoa maailmassa. Lähtökohdathan ovat hyvät: meillä on monia korkeatasoisia rauhanvälityksen asiantuntijoita, ja muun muassa Ahtisaareen kohdistui monessa maailmankolkassa suurta arvostusta jo ennen kuin hän sai Nobelin.
27. tammikuuta 2012 kello 15.52
Arvoisa Jani Huovisen yritys rinnastaa Haavisto Ahtisaareen on kummallinen, sillä omat neuvottelunsa Ahtisaari päätti tulokselliseen sovitteluun muun muassa Namibiassa, jossa maa lopulta itsenäistyi 1990. Samalla Ahtisaaren toiminta palkittiin lopulta Nobelilla, mutta mitä arvostusta Haavisto muka sai Sudanissa? Suomeksi sanottuna maitojunalla tuli takaisin ja palasi eduskuntaan ja yrittää nyt ratsastaa sovittelutoiminnallaan, vaikka ei ole mitään näyttöjä sovittelussa. Kannattaisi Haavistonkin pysyä asiassa kuin esittää jotain muuta.
Jos Haavisto olisi saavuttanut jotakin ”sovittelijan” urallaan, hän olisi saavutuksensa eilen YLE:n tentissä varmasti tuonut esille. Mitään ei kuitenkaan esitetty.
Jan Rossi
27. tammikuuta 2012 kello 16.07
Unskin kysymys ja vastaus on osuva, vaikken kuitenkaan ottaisi suoraa kantaa siihen kuka voitti. Sen tekevät äänestäjät ja tuloksen näemme runsaan viikon kuluttua. Paras voittakoon!
Olen aikaisemminkin tässä keskustelussa viitannut ”kehon kieleen” ja silmiin – ”sielun peiliin”. Olen myös todennut että Suomen kansa ei ole tyhmä, päinvastoin. Uskon että muutamassa tämän kisan kampanjassa tätä ei ole ymmärretty tarpeeksi.
Itse tentistä; Skön ja etenkin Andersson olivat selvästi ottaneet vaarin, syystä, saamastaan kritiikistä aikaisempien tenttien hoitamisestaan. Sen sijaan että keskeytettiin kesken vastauksen, kuten etenkin Andersson, puhumattakaan Bonnierien Matti Maunusta, teki ensimmäisellä kierroksella, nyt keskeyettiin – aiheesta – kun vastaaja purjehti liian kauas horisonttiin. Hyvä näin.
Vieläkin parempaa mielestäni oli se etteivät toimittajat hyväksyneet ”Mnjaa, ehkä, mutta toisaalta” -vastauksia kysymyksiin jossa vastauksen tuli olla ”kyllä” tai ”ei”.
Tästä päästäänkin ehdokkaiden eroon. Moiseen suljettuun kysymykseen Haavisto perusteli suoraan ”päästään” ja sanoi lopuksi kyllä tai ei. Niinistö taas, kuten jo yllä todettiin, jatkoi tutuksi tulleella linjallaan; Olen sitä mieltä…, MUTTA….., toisaalta……, ja sitten vielä…., eikä usein antanut suoraa vastausta ellei tivattu. Toinen asia johon kiinnitin huomiota oli Niinistön pakko useasti tukeutua ”käsikirjoitukseensa”, eli vilkuilla papereitaan. Ei vakuuttavaa, sanoisi ehkä joku.
Kehon keilestä sen varran että Niinistön imagonrakentajat, jotka ilmeisesti ovat oppinsa USA:n esikuviltaan ammentaneet, ovat osaksi siinä onnistuneetkin. Kamreeri yrittää tosissan pitää kätensä kurissa ettei nänään koskisi, jopa niin kovasti että pariin otteeseen pelkäsin baaripöydän puolesta. Tuo nenähomma oli nimittäin mennyt tosi penkin alle aikaisemmin päivällä demareiden tilaisuudessa. Katsokaa ken ei nähnyt. Myös luimuilu ryppyisen otsan alta on vähentynyt, muttei sekään hallinnassa, puhumattakaan suoraan silmiin katsomisesta tiukan paikan tullen. Tässä aisassa ei ole kysymystäkään kuka voitti.
Kaiken kaikkiaan, molemmilla oli hetkensä, niin hyvät kuin vähemmän hyvät. Mielenkiintoista seurata illan Bonnier – versiota, saatikka sen täällä toivottavasti herättämää keskustelua.
Siis huomiseen.
27. tammikuuta 2012 kello 16.13
Presidentinvaalikampanjointi on ainakin vaikuttanut puoluekannatuksiin. Tuoreen Ylen mittauksen mukaan selkein kampanjoinnista potkua saanut puolue on vihreät, joiden kannatus on noussut 2,0 %-yksikköä. Eteenpäin on menty myös vasemmistoliitossa,kristillisdemokraateissa ja kokoomuksessa, kaksi edellistä plussalla 0,5%-yksikköä ja jälkimäinen 0,4%-yksikköä. Uskon, että tämä johtuu ko. puolueiden ehdokkaiden antamasta myönteisestä kuvasta.
Timo Soinin kampanja taisikin sitten olla melkoinen karhunpalvelus puolueelle, kun takapakkia on tullut jopa -2,5%-yksikköä. Soini ja puolueen aktiivit miettinevät nyt kannattiko lähteä räntäsateeseen kannatusta laskemaan. Lisätietoa täältä:
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2012/01/kokoomuksen_etumatka_muihin_puolueisiin_kasvaa_3210395.html
Näissä vaaleissa Soini joutui kokeneiden kehäkettujen (Lipponen, Niinistö, Haavisto, Väyrynen) kanssa samaan sarjaan eikä oikein pärjännyt. Tästä voisikin ennustaa kovia aikoja perussuomalaisille, kun muidenkin puolueiden johto saa lisää kokemusta siipiensä alle. Soinin kokemusetumatka pienenee.
Mutta sitten itse vaaleihin: näistä näyttäisi tulevan jänkkäämisen tai hiustenhalkomisen SM-kisat. Toivoisin hieman analyyttisempää otetta ihan kaikilta. Tähän pyrin luonnollisesti myös itsekin.
27. tammikuuta 2012 kello 16.28
Haavisto on todella vaikean tehtävän edssä, jos aikoo voittaa. Hänen pitäisi voimakkaammin erottautua, mutta se että hän ryhtyisi uskottavasti erottautumaan merkitsisi palaamista
linjoille, joilla häntä äänestävien määrät alkaisivatkin pudota!
Jos Suomen presidenttiä katsotaan Suomen ulkopuolelta, muodollisten valtaoikeuksien kaventuminen on johtanut siihen, että presidentin luontaisella arvovallalla on isompi painoarvo.
Tässä suhteessa ehdokkaat ovat ilmeisen tasavahvoja.
Kumpaakaan ei voi pitää kovin raskassarjalaisena Suomen ulkopuolisessa maailmassa. Niinistö on ollut poliitikkona kotimaakeskeinen ja Haaviston kokemukset ovaat maailman ääriltä..
Halosen kaudella siirryttiin arvojohtajuuteen, joka siis käytännössä merkitsi presidentille lähinnä seremoniallista asemaa. Sehän ei kuitenkaan ole mikään presidenttiyden päätepiste tai korkein aste vaan siihen ajauduttiin mitä ilmeisimmin poliittis-henkilökohtaisista syistä. Nyt näyttäisi siinä mielessä paremmalta, että voitti kumpi tahansa voisi ainakin odottaa presidentteyden jalkautuvan paremmin.
Jokainen presidentti tekee presidenttydestä oman näköisensä vaikka tehtävään liittyykin paljon myös seremoniallisia tehtäviä.
Henkilökohtaisella painoarvollakin on rajansa. Se, mitä Suomi hallituksen johdolla päättää ja tekee vaikuttaa myös presidentin uskottavuuteen. Nyt hyvä ulkopoliittinen vaikuttavuus vaatisi, että johtavat valtiolliset tahot toimivat hyvin yhteen. Tämän pitäisi näkyä erityisesti EU:n suuntaan.
Talouspolitiikka on nyt se politiikan alue, joka siellä erityisesti painaa. Jollei siihen liittyviä asioita saada ratkaistua, ihmisarvoinen kehitys EU:n sisälläkin on ihan oikeasti vaarassa. Vaikka Suomessa huomio on presidentin vaaleissa, puolentoista viikon päästä on taas poliittinen arki edessä. Presidentillekään ei mitään harjoitteluaikaa anneta.
27. tammikuuta 2012 kello 17.25
Tuntuu jossain määrin sekä yleisön että kansanvaltaisen prosessin aliarvioinnilta ajatella, että vaaleissa tärkein valintakriteeri olisi kyky tuottaa sujuvaa puhetta. Näin vaaliohjelmien ”voittajia” kuitenkin valitaan erinäisillä palstoilla.
Olemme valitsemassa Suomen valtionpäämiestä, emme etevintä puhelinmyyjää. Ainakin minua kiinnostaa kaikissa vaalitilanteissa ehdokkaiden puheen lipevyyttä enemmän hänen arvomaailmansa, koulutuksensa ja kokemuksensa.
Valintaani ei vaikuta tippaakaan ehdokkaani tai hänen kilpailijansa seksuaalinen suuntautuminen tai muu yksityiselämä. Olen kurkkuani myöten täynnä sosiaalisessa mediassa esitettävää jumalanteatteria, jossa kiihkoilevat kannattajat huutavat toistensa suihin.
Tasavallan presidentin valitsee vakaa kansa, josta enin osa on hyvin kaukana Facebookista ja helsinkiläisten ratapihojen reunoille leiriytyneestä mediaklusterista.
27. tammikuuta 2012 kello 17.32
Jan Rossin mainitsema, Namibian itsenäisyyteen johtanut projekti, jossa Ahtisaari oli yhtenä monista (rauhansovittelu on aina ryhmätyötä, kuten Ahtisaarikin on korostanut) mukana, kesti toistakymmentä vuotta, joten sitä ei voi asettaa vertailukohdaksi Haaviston tehtävän kanssa!
PS. Luetelkaapa sankarinne S.N:n saavutukset ulkopolitiikassa…
27. tammikuuta 2012 kello 17.34
Hyvä Jan Rossi,
toivon, että suhtaudut samalla kriittisyydellä Sauli Niinistön kokemukseen Euroopan investointipankissa kuin Pekka Haaviston kansainväliseen kokemukseen YK:ssa ja EU:ssa, jota sentään esim. presidentti Ahtisaari ja presidentti Halonen ovat kiitelleet.
Haavisto on saanut kiitosta toiminnastaan laajalti, mutta varmasti on syytä kuulla hänen kokemuksestaan Afrikassa ja Lähi-Idässä lisää.
Sen sijaan Sauli Niinistön aikana Euroopan investointipankki ei muuttunut vuosina 2003-2007 avoimemmaksi. Se on myös ollut ja on eräs maailman suurimpia hiilivoimaloiden rahoittajia, ja tämä rahoitusstrategia perustuu Niinistön kauden aikana valmisteltuihin kantoihin. Mitä Sauli Niinistö sai Euroopan investointipankissa aikaiseksi? Ville Itälän (HS 18.-19.1.2006) mukaan Sauli Niinistö oli mukana tekemässä Euroopan investointipankista vihreämpää instituutiota. Miten tämän ja Sauli Niinistön ilmastokantojen kanssa sopii yhteen se, että Euroopan investointipankki on sittemmin luotottanut hiilivoimaloita Eurooppaan ja lähialueille 16 miljardin euron arvosta? Nämä voimalat ovat bankwatch.org -järjestön mukaan käytössä pitkälle 2040- ja 2050 luvuille. Voiko tällaista toimintaa todella pitää hyvänä kokemuksena ja mainostettavana kansainvälisenä toimintana tasavallan presidentille?
Kunnioittavin terveisin,
Aikki Paatos, Tampere
27. tammikuuta 2012 kello 17.43
Iltalehden tuore gallup: 64-36 Niinistölle. Vaikka sen ”korjauskertoimia” tai ties mitä olisi kuinka tohtoroitu, on pakko myöntää, että NYT peli on selvä. Soini huomasi sen myös, ja hyppäsi viime hetkellä voittajan vankkureille.
Hyvää matkaa!
27. tammikuuta 2012 kello 18.04
Jani Huoviselle sanoisin näin, että tämä mikään kilpailu ulkopoliittisesta osaamisesta ole vaan olen tarttunut Haaviston toimintaan siksi, että tämä yrittää ratsastaa muka sovittelijan roolillaan, vaikka mitään ei ole saavutettu. Vihreät esittävät Haaviston valtakunnansovittelijana, vaikka todellisuudessa Haavisto sovitellut mitään. Haavisto oli osa ryhmää, joka etsi ratkaisua Darfurin ongelmiin, mutta kävikö Haavisto edes kertaakaan Darfurissa? Taisi aika mennä Khartumin ja muiden kaupunkien hotelleissa asumiseen.
Ja mitä tulee Niinistöön, hän ei ole millään tavalla ratsastanut saavutuksillaan, vaan nöyrästi kertonut suomalaisesta työstä ja sen tekemisestä. Niinistö ei levittele uraansa, vaan kiinnittää oikeisiin asioihin huomiota. Sauli Niinistö on kivikova toimija näissä asioissa. Niinistössä on sellaista nöyryyttä mitä presidentiltä vaaditaan.
Arvoisalle Aikki Paatokselle sanoisin näin, että Niinistö ei ole tuonut uraansa investointipankissa esille. Niinistön toimista pankissa voidaan toki keskustella. Se on sitten toinen keskustelu.
Jan Rossi
27. tammikuuta 2012 kello 18.37
74-36 lukemat, 23 prosenttia päättämättä. Niinistö vie pelin, ellei kaikki kantaansa päättämättömät mene Haaviston leiriin. Kaikki on vielä mahdollista.
Jan Rossille: Niinistö on vedonnut olevansa kansainvälisesti kokeneempi (mm. vaali-iltana), joten en tiedä mitä muutakaan tässä voisi verrata. Sinun kannattaisi vähän perehtyä Haaviston taustoihin ennen kuin alat täällä ja Aamulehden blogissa huutelemaan: Haavisto on ulkoministeriön tiedotusaineiston ja EU- ja YK-tehtäviensä aikana käynyt Darfurissa useampaan otteseen. Jopa HS on uutisoinut näistä.
Hyvä Jan Rossi, miten voit arvioida Haaviston meriittejä Sudanissa, kun et selvästikään ole seurannut hänen toimiaan ollenkaan? Suosittelen sinulle Haaviston Hatunnosto-teosta tai hänen EVAn julkaisusarjassa julkaisemaa Afrikka-kirjaa.
27. tammikuuta 2012 kello 18.44
Hyvä Aikki Paatos, kun itse olet seurannut selvästi paremmin Haaviston toimintaa, kerro ihmeessä millaisia saavutuksia Haavisto sai aikaan Darfurin kriisin ja Sudanin tilanteen selvittämisessä? Kerro konkreettisesti miten Haaviston toiminta on auttanut darfurilaisia. Loppuiko Sudanin hallituksen vaino Darfurissa? Ei loppunut. Se on pahentunut entisestään.
Jan Rossi
27. tammikuuta 2012 kello 18.48
Jussi Isotalon närkästys ehdokkaiden arvottamisesta pelkän sujuvan ulosannin perusteella on turha. Meillä tyhjänpuhujat helposti tunnistetaan ja jo itse elämä osoittaa, että valituiksi tulevat ilmaisultaan kankeatkin henkilöt.
Suuresti arvostamani edesmennyt Harri Holkeri sai historiallisen tehtävän pääministerinä hallituksessa, missä kansanvalta toteutui sinipunayhteistyönä pitkän Neuvostoliiton asenteesta johtuneen K-linjan pönkittämän paitsion jälkeen. No mitä sanoi Harri ottaessaan vastaan valtakunnan ohjat? Ei mitään.
Kun Holkeri avasi suunsa pääministerin haastattelutunnilla kehuessaan silakoita terveelliseksi ja edulliseksi ruoaksi hän oli oikeassa, myös sen suhteen että vyönkiristys alkoi olla tarpeen. Keskustapuolue kuitenkin voitti vaalit ripustamalla Holkerin silakat mainokseensa ja Esko Ahosta tuli pääministeri joka sitten tosin sai syöttää nämä silakat moneen kertaan kansakunnalle.
Ehkä tästä on tullut kokoomukseen trauma ettei pidä sanoa mitä ajattelee. Itse suosin poliitikkoja joka sanovat mitä ajattelevat riittävän selkeästi ja sujuvasti sen sijaan että ”asia on työryhmässä”.
27. tammikuuta 2012 kello 18.56
Unski kysyi, että kumpi voitti eilisen tv-tentin ja ottamatta kantaa itse asiaan eli politiikkaan, niin oma analyysini illan väittelystä on seuraavanlainen.
Mielestäni ilta ei tuonut mitään uutta tai erikoista esille. Kumpikaan ei loistanut, mutta väittäisin, että Niinistö vei ensimmäisen mittelön. Haaviston ongelmana on se, että hänen olisi haastajana hyökättävä ja haastettava Niiinistö. Se ei vain ole hänen luonteessa. Kun hän sitten haastamista hieman yrittää ja Niinistö antaa takaisin, niin Haavisto diplomaattina alkaa jo saman tien myötäilemään. Toinen Haaviston ongelma on se, että vaikka hän onnistuisi jatkossa olemaan hyökkäävämpi, niin Niinistön perusominaisuus on ollut vuosien varrella nähdyissä keskusteluissa se, että hän vain lämpenee lisää tiukoissa paikossa ja on entistä parempi. Niinistön haastamisessa olisi tekemistä kenellä vaan ja tuntuu siltä, että Haaviston paukut eivät vain yksinkertaisesti vielä riitä. Haavistolla on myös ongelma siinä, että Niinistö ei ole Soini. Miehet ajattelevat niin monesta asiasta samalla lailla, että ei ole oikein asioita millä haastaa. Jos sitten haastaa riskillä, niin voi nopeasti löytää itsensä ei-turvalliselta alueelta ja taas tulee ”turpiin”.
27. tammikuuta 2012 kello 19.09
Excelin mukaan lopputulos on tämä:
Niinistöa äänestää kaikki samat äänestäjät kuin ensimmäisellä kierroksella . Haavisto saa 20% uusia kannattajia. Väyrystä äänestäneistä jää 15% kotiin ja Niinistö saa äänistä 80%. Soinin äänestäjistä jää 20% kotiin ja Niinistö saa äänistä 95%. Lipposen kannattajista 15% jättää äänestämättä tai äänestää tyhjää (= halveksii demokratiaa) ja Haavisto saa äänistä 80%. Arhinmäen kannattajista 10% jättää äänestämättä ja Haavisto saa tukea 95%. Biaudetin tukijoista 60% äänestää Niinistöä ja Essayahin tukijoista 90%. Äänestysprosentiksi tulee 71,1% ja Niinistö saa 1874807 ääntä (62,7%) ja Haavisto 1115288 (37,3%).
27. tammikuuta 2012 kello 19.39
”Niinistö on kivikova toimija…”, kirjoittaa Rossi.
Todellakin. Kivikova. Minulla on mahdollisuus jokapäiväisessä elämässäni nähdä ja kokea tämän kovuuden seuraukset. Sen kovan politiikan seuraukset, jonka Niinistö sai aikaan Lipposen hallituksen armottomana leikkurina, kun hän mm. jäädytti toimeentulotuen! Ja nyt hän kehtaa näytellä suurtakin köyhien ystävää!
Toivottavasti kukaan hänen leikkauspolitiikkansa uhri ei ole mennyt lankaan. Nimenomaan heidän täytyisi äänestää – jos ei Haaviston puolesta – , niin Niinistöä vastaan!!
27. tammikuuta 2012 kello 19.41
Heitin jo kerran hyvästit tälle palstalle huomiseen, mutta nyt oli kuitenkin pakko palata.
Jan Rossi kirjoittaa; ”mitä arvostusta Haavisto muka sai Sudanissa? Suomeksi sanottuna maitojunalla tuli takaisin ja palasi eduskuntaan ja yrittää nyt ratsastaa sovittelutoiminnallaan, vaikka ei ole mitään näyttöjä sovittelussa.” ja jatkaa; ”Jos Haavisto olisi saavuttanut jotakin ”sovittelijan” urallaan, hän olisi saavutuksensa eilen YLE:n tentissä varmasti tuonut esille. Mitään ei kuitenkaan esitetty.”
Sudan ja varsinkin sen öljyrikas ja eri heimojen kun pohjoisen asuttama etelä on lähes koko itsenäisyytensä (1956 ->) ollut enemmän täi vähemmän taistelutanner. Ensimmäinen varsinainen sisällissota alkoi jo 1955 ja jatkui aina vuoteen 1972, pohjoisessa jopa 1980 -luvulle saakka.
Etelä Sudanista tehtiin autonoominen alue 1972 mutta status peruttiin 1986 ja rahan virta etelään loppui. Vuonna 2003 SLM/A ja JEM nousivat kapinaan Khartoumin hallitusta vastaan Darfurissa ja saivat nopeasti hallituksen lisäksi muslimien Janjaweedit kimppuunsa. Etenkin viimemainittuja on syytetty etnisistä ”puhdistuksista” Darfurissa.
Chadin avustuksella saatiin huhtikuussa 2004 aikaiseksi aselepo, jonka valvomista varten Afrikan Unioni lähetti 150 rauhanturvaajia. YK:n turvallisuusneuvosta totesi päätöslauselmassaan 1564 syskuussa ettei Sudaniun hallitus ollut täyttänyt aselevon ehtoja. Afrikan Unioni nosti vuonna 2005 joukkojensa määrän 7000. Rauha solmittiin Nairobissa 9. tammikuuta 2005. Elokuussa YK:n TN (1706) päätti lähettää 17.300 miehen uuden rauhanturvaaja joukon Darfuriin. Khartumin hallitus kuitenkin esti joukkojen pääsyn perille.
Pahimman tappamisen voitaneen sanoa loppuneen lähes tasan kaksi vuotta sitten kun Chad ja Sudan allekirjoittivat rauhansopimuksen ja näin lopettivat 50, siis viisikymmentä, vuotta kestäneen verisen sodan. Helmikuussa 2010 JEM suostui aselepoon ja Darfurin taistelut loppuivat nekin.
Kun sitten etelä sudanilaiset äänestivät itsensä itsenäiseksi valtioksi tammikuussa viime vuonna se johti kesäkuussa jälleen aseellisiin taisteluihin pohjoisen ja etelän välillä, mutta ne saatiin parissa viikossa loppumaan. Etiopialaiset rauhanturvaajat valvovat nyt aselepoa.
Sudanin, etenkin Darfurin, taistelujen sanotaan vaatineen ainakin 2,5 miljoonaa kuolonuhria ja jättäneet ainakin 5 miljoonaa kodittomiksi pakolaisiksi. Ei ihme että kansainväliset järjestöt, sekä YK, EU että ihmisoikeusjärjestöt pitävät Darfuria pahimpina kriisinä sitten Vietnamin sodan.
Pekka Haavisto on vuodesta 2005 EU:n erityislähettiläänä Darfurissa ollut mukana ratakomassa tätä käsittämätöntä verenvuodatusta ja menestyksellä rakentamassa maahan rauhaa.
Toivoisi, kaikesta huolimatta, Jan Rossiltakin jotakin tolkkua. Pekka Haviston luonteisen miehen ei tarvitse tekemisillään kerskailla, tulokset puhuvat puolestaan. Sen osoittaa mm. Suomen puolustusvoimien komentajan hänelle ansioistaan rauhantyössä myöntämä sotilasansiomitali. Kuten tiedämme ensimmäinen Suomen 94 -vuotisessa historiassa sivilipalvelusmiehelle.
Mitä Haaviston muuhun kansainväliseen toimintaan tulee lienee seuraava Euroopan Unionin Neuvoston esittely kohtuullisen uskottava lähde:
http://www.consilium.europa.eu/policies/foreign-policy/eu-special-representatives/former-special-representatives/pekka-haavisto?lang=fi
27. tammikuuta 2012 kello 19.50
Kyllä vain Haavisto esiintyi eilen hyvin ja vakuuttavasti, lukuun ottamatta kysymystä hänen sovittelijaurastaan. Tuolloin Haavisto selvästi hikeentyi, tosin osasi siitä huolimatta säilyttää rauhallisuutensa.
Minua alkoikin kiinnostaa Haaviston rauhantehtävät ja yritin niitä tämän illan aikana etsiskellä netistä mutta turhaan, en sieltä mitään uutta löytänyt.
Nyt sitten mieltäni askarruttaa, mitenkähän tuo homma Haavistolta meni? Miksi hän hermostui, kun toimittaja otti asian puheeksi? Onkohan siitä puhuttu ylisanoja niin, että hävettää? Mitähän sieltä tulee?
Minusta toimittajien tehtävänä olisi selvittää asiaa mahdollisimman pian. Äänestäjille on oltava tämä Tarja Halosen peräänkuuluttama kansalaisten kuluttajasuoja.
27. tammikuuta 2012 kello 20.02
Sitten kun pyytää todellakin jotakin konkretiaa Haaviston saavutuksista Sudanissa, sitten arvoisa Kenneth Wrede tarjoaakin kattavaa Sudanin historiaa ja päälle lyö pöytään Haaviston CV:n ikäänkuin tämä kertoisi jotakin Haaviston toiminnasta Sudanissa. Esittäisin nyt, että edes joku tulisi tänne kertomaan, että mitä Haavisto saavutti YK:n ja EU:n erityisedustajana Darfurissa? Mikä oli se kohokohta tai meriitti miten Haavisto lievitti darfurilaisten hätää? Toivoisin jotakin muuta kuin jonkun CV:n esittelyä. Mielestäni vaatimukseni on kohtuullisia kun vihreät esittävät Haavistoa jonkinlaisena valtakunnansovittelijana mainonnassaan. Eli arvoisan Pekka Lehtosen tapaan vaadin edes jonkinlaista äänestäjien kunnioittamista näissä vaaleissa.
Jan Rossi
27. tammikuuta 2012 kello 20.25
Onko sillä suurtakaan merkitystä paljonko ehdokkaat ovat saaneet aikaiseksi missäkin kansainvälisessä tehtävässä. Hyvä, että ovat sellaisissa ylipäätään olleet. Kansainvälisissä tehtävissä on muitakin yksilöitä, joiden toimet joko vaikuttavat tai eivät vaikuta myös tähän suomalaiseen toimijaan. En ole vielä sellaista henkilöä nähnyt, joka yksin olisi jonkin ison kansainvälisen konfliktin ratkaissut.
Kadehtien katselee noita meidän kuningaskuntanaapureita, joiden ei tarvitse vaaleilla valita valtakunnan virallista kättelijää. Vaikkakin presidentillä on vielä ulkopoliittista valtaa, niin sitä aitaa EU:n näkemykset ja se millä vauhdilla sitä liittovaltiota kohti liikutaan. Voisikohan todella mennä siihen malliin, että eduskunta valitsee presidentin.
Mielenkiintoisin tämän vaalin lopputuloksessa on äänestysprosentti. Kun jo pienessä yhteisössä kuulee monen sanovan, ettei äänestä, koska Niinistö voittaa kuitenkin ja on aivan sama, millä marginaalilla ; mitenhän kertautuu isoissa yhteisöissä. Ellen väärin muista, niin viime vaaleissa toisen kierroksen äänestysprosentti oli n. 80. Päästäänkö tähän?
27. tammikuuta 2012 kello 20.32
Jan Rossi, kriisialueilla on monien sotapuolien lisäksi menossa myös auttajien omat pudotuspelit. Rauhanvälittäjille rakennetaan monia ansoja, et voi väittää että jonkin konfliktin jatkuminen on rauhanvälittäjän syy, Haaviston tai jonkun muu.
Niinistö oli töissä investointipankissa, työmaan lounaspaikat olivat varmaan tasokkaat. Suomi tarvitsee tämänkaltaisia asiantuntijoita.
Martti Ahtisaari ja Pekka Haavisto ovat tehneet työtä kentällä.
Haaviston rokotustodistus on varmaan mielenkiintoinen, taudit,
pommit, ja vastaavat vitsaukset työmaalla.
Joku ylpeilee joskun käydyllä Suomen armeijalla. Monen lailla
sekin seilataan läpi. Haavisto on toiminut sissien, rauhanturvaajien, ammattisotilaiden kanssa. Kielten sekamelskaa, kaikkialla ihmisten kärsimyksiä.
Kyllä jää sissiRUK tai Kirkkojärven marssi toiseksi.
27. tammikuuta 2012 kello 21.23
Jussi Isotalon tavoin hämmästelen sitä, kuinka runsaasti huomiota sosiaalisessa mediassa ja tässäkin blogissa on kiinnitetty sellaisiin seikkoihin kuin puhenopeuteen ja virkkeiden eheyteen. Moni näyttää tekevän kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä myös jalkojen asennosta tai nenän koskettamisesta.
Ei tietenkään ole ollenkaan merkityksetöntä, miten tasavallan presidentiksi valittava henkilö ajatuksensa esittää. Tavattoman paljon tärkeämpää on kuitenkin se, mitä ja miten hän ajattelee. Toimittajat ja mainosmiehet ovat kiteyttämisen ammattilaisia, presidentin pitää olla ajattelun ammattilainen. Moni asia on pakko esittää aika polveilevastikin, jotta sen eri ulottuvuudet on mahdollista tuoda avoimesti esiin. Ihan jalan asennosta riippumatta.
Kaikilta keskustelijoilta toivon edelleen malttia ja harkintaa. Ylilyöntien määrä on lisääntynyt päivä päivältä sellaista vauhtia, että henki varsinaista vaalipäivää kohti alkaa suorastaan hirvittää.
27. tammikuuta 2012 kello 22.22
Tosiaan sitä alkaa heikkona hetkenä toivoa edustuksellista monarkiaa kaiken vaalitiimellyksen tuoksinassa! Mutta eipä se toisaalta mitään auta, sitten olisi riesana säännölliset riidat siitä, onko se enää nykyaikaa…
Minäkin haluaisin sanoa sanasen tästä puheen sujuvuudesta, silläkin uhalla että menee hieman aiheen sivuun. Eihän kyse ole pelkästään viestinnän tavan miellyttävyydestä, vaan siitä, että ainakin itse haluan kuulla presidenttiehdokkailta (ja poliitikoilta ylipäätään) myös mielipiteitä. Usein esitetään monet poliittiset päätökset välttämättömyytenä, vaikka Humen giljotiininsa ymmärtänyt tietää, että päätöksissä on aina myös arvovalintoja taustalla. Minusta tekee demokratialle vain hyvää, mitä selkeämmin näitä valintoja (ja arvoja) tuodaan esiin ja myös perustellaan. Kiertely ja vetoaminen esim. perustettaviin työryhmiin ei ole todellista demokratiaa, vaan byrokratiaa. Tässä olisi monella (tai kutakuinkin kaikilla) johtavalla poliitikolla parantamisen varaa. Voisi äänestäjäkin paremmin arvioida, miten poliitikko on onnistunut pitämään puheensa, kun siitä puheesta saisi alkujaankin selvää.
27. tammikuuta 2012 kello 22.48
Nyt kun täällä kysellään Haaviston Darfur-meriiteistä, haluaisin tietää, mitkä ovat ne Sauli Niinistön meriitit, jotka hän on saavuttanut vuosina 2003-2007 vice presidentina EIB:ssa ja vuodesta 2008 eteenpäin Viisaiden ryhmässä? Mihin suuntaan hän on pyrkinyt omalla toiminnallaan ohjaamaan investointipankin toimintaa? Onko EIB mahdollisesti omalla toiminnallaan ollut myötävaikuttamassa nykyisen talouskriisin muodostumiseen? Niinistön omat lausunnot eivät nyt riitä, vaan vaadin faktoja pöytään.
28. tammikuuta 2012 kello 1.24
Viljo Rajala perää Sauli Niinistön meriittejä EIB:ssä, niin varmasti moni muukin. Yhden herra itse paljasti Bonnierien tentissä; hän on tavannut Venäjän sittemmin kenkää Putinilta saaneen Valtionvarainministerin.
Mitä EIB:n ”johtokuntaan” tulee seuraava sitaatti suoraan tämän demokraattisesti johdetun – jokaisella EU:n jäsenmaalla on yksi paikka, eli vicepresident – organisaation sivuilta. En nyt jaksa lähteä suomentamaan, semminkin kun teksti on kirjoitettu ”toisella kotimaisella”
As the Board of the Directors is non-resident, members do not receive a remuneration from the Bank. For each meeting day of the Board (normally ten per year) in which they participate Members and Alternates of the Board of Directors receive an indemnity of EUR 600.
Voisi tietenkin kysyä miten tuosta kerääntyy neljässä vuodessa eläkettä niin paljon – 2900 € kuukaudessa – ”ettei kehtaa” nostaa n. 8000 eläkkeitä Suomessa, mutta toisaalta nehän, kuten pankkimies varmasti hyvin tietää, kasvavat valtionkonttorissa ja eläkeyhtiöissä korkoa ja ovat nostettavissa takautuvasti sitten ”kun kehtaa”
28. tammikuuta 2012 kello 1.31
Unski hyvä!
Jos äsken postaamani kommentti on mielestäsi ”alle vyön”, niin jätä suosiolla julkaisematta. En halua alentua muutaman täälläkin esiintyvän tasolle, kunhan ihmettelen ja mitä enemmän kaivan, sitä enemmän ihmettelen.
Ihmettelen myös miksi kukaan toimittaja ei ole tarttunut tuohon ”en kehtaa” vastaukseen. Ei kai se nyt voi olla niin ettei toimitajat tiedä että arvon herra Niinistöllä on ikänsä ja uransa perusteella oikeutettu täyteen Kansanedustajan eläkkeeseen, Puheenmiehen – ja ministerin lisään, sekä tietenkin aikaisemmassa elämässään ansaitsemaansa työeläkkeeseen yksityisellä ja kuntapuolella. En missään nimessä kadehdi Niinistön eläkettä, hän on sen meidän lakiemme mukaan ansainnut, mutta ”jeesustelua” en siedä.
Hyviä lumia, toivottavasti aurinko paistaa sopivasti viikonloppuna ja kaveriporukka on inspiroiva ja rentouttava.
Kenneth
28. tammikuuta 2012 kello 5.15
Presidenttikisan arvioissa tuntuu unohtuvan mikä on nyt Suomen suurin ongelma: Vienti ei vedä ja talous on rankasti miinuksella. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan kipeästi myös presidentin panosta viennin edistämisessä.
MTV3:n toimittaja oli puolueeton mikä antoi etulyöntiaseman vakuuttavalle Niinistölle. Haaviston ympäristöministerikaudella aikaansaatu Natura oli turhan kevyesti esillä. Olisi voinut kysyä kuinka paljon maksoi helsinkiläisille veronmaksajille, että Vuosaaren satama viivästyi 10 vuotta.
YLE:n tv-tenteistä voi kysyä mikä vaikutus on ollut toimittajien Haaviston puffaamisella. Loppusuoralla pitää toimittajien Ylessäkin pysyä pöksyissään. Selvää vaalipropagandaa on myös toisen ehdokkaan lausumien nimittely marinaksi tai ärinäksi.
PS. Olin viime työvuodet yrityksessä, joka korkean kustannustason vuoksi vuodesta toiseen hävisi tarjouskilpailuissa. Oli raastava olla vuodesta toiseen luottamusmiehenä mukana lukuisissa yt:ssä, joissa irtisanottiin toista tuhatta henkilöä. ”It’s the economy, stupid”
28. tammikuuta 2012 kello 13.20
Kumpi ehdokas voitti viimeisen vaalikeskustelun? Vastaus varmaan riippuu sitä, mitä asioita pidetään tärkeinä. Presidentinvaali on ennenkaikkea ulkopoliittinen valinta ja siksi minä kaipaan äänestäjänä tietoa ehdokkaiden ulkopoliittisista näkemyksistä. Eroa on vaikea nähdä. Eilinen perjantainkaan vaalikeskustelu ei tuonut juuri mitään uutta. Niinistön vaisuus on ymmärrettävää, koska hänen kannatuksensa oli lähtötilanteessa niin suuri, ettei se voinut kuin laskea. Viisas varoo silloin virheitä ja ärsyttämistä. Sitä en ymmärrä, mitä peiteltävää on Haavistolla. Olisi hyvä, että edes haastajan näkemykset olisivat selkeästi esillä. Huomionarvoista presidentinvaalien keskusteluissa on asiallisuus. Se on voitto kaikille. Mielestäni mitäänsanomattomuus on taas selvä tappio. Ehdokkaat ovat silminnähden hermostuneita ja pelkäävät jotain. Toivottavasti se mitä pelkäävät ei ole loppusuoran lokakampanja. Voisiko loppusuoralla lopettaa keskustelun kissoista, koirista ja presidentin puolisoista. Kyllä presidenttiehdokkaat ovat olleet kaikki riittävän mallikelpoisia. Kansan yläpuolella. Kun valitaan koko kansan presidenttiä, saa niitä puutteitakin olla.
29. tammikuuta 2012 kello 21.41
Kenneth Wrede olisi varmaan tyytymätön, tekisi Niinistö eläkkeilleen mitä tahansa.
Faktatkin ovat pielessä. Niinistö ei ollut Euroopan investointipankissa johtokunnan jäsen (board of directors), kuten Wrede todistaa. Niinistö oli täyspäiväinen jäsen EIP:n Manament committeessa ja siitä tehtävästä ansainnut eläkkeen.
Valkeus häpeää pimeyden töitä, sanotaan. Ehkä Wredenkin kannattaisi tarkistaa öiset kirjoituksensa aamun valjettua.
29. tammikuuta 2012 kello 23.42
Hilary Clintonin teema oli ”Koko kylä kasvattaa” lapset. Meillä presidenttiehdokkaiden puolisoiden teema on ollut ”Onko tukka hyvin, näkyykö kello”. Voimmeko odottaa jatkossa parempaa?