Mikä muutti vaaliasetelmaa finaaliviikolla?

| Julkaistu 19. 1. 2012 23:40

Perjantai 20. tammikuuta 2012 ja 24. postaus

No niin. Nyt se on ohi, tarkoitan Yleisradion suurta vaalitenttiä, jonka vetivät Riikka Uosukainen ja Heikki AliHokka. Ensimmäisen kierroksen ehdokkaat eivät enää esiinny yhdessä ennen sunnuntai-iltaa, jolloin vaalitulos julkistetaan suorassa lähetyksessä kello 20 alkaen Musiikkitalosta.  Perjantain blogikeskustelmme  pohjaksi heitän muutaman havainnon Ylen vaali-illasta.

Ylen vaalikeskustelu alkoi yllättävästi, voi sanoa, että ainakin minä olin aivan ällikällä, kun presidentti Mauno Koivisto tuli mukaan vaalikeskusteluun lähettämällä viestin keskustelijoille, ehdokkaille. Sitä en – totta vieköön – osannut odottaa varsinkaan tässä vaiheessa, vaaleihin vain pari päivää.  En muista, että Koivisto tai Martti Ahtisaari olisivat näin tehneet 1994, 2000 tai 2006. 

Mitä te tuumitte, oliko oikein, että entinen presidentti puuttui tässä vaiheessa vaalikeskusteluun?

Mutta tehty mikä tehty. Koiviston kannanotto aloitti Ylen suuren vaalitentin ja oli sillä tavalla hallitseva, että Koivisto saneli keskustelujärjestyksen pitkään.

Koivisto sanoi, että presidentin valtaoikeuksien karsiminen on alkanut kolkuttaa hänen omaatuntoaan. Koivisto oli itse presidenttikautensa alussa aloitteentekijänä presidentin valtaoikeuksia karsittaessa.

Koiviston mukaan presidentin valta on kaventunut niin paljon, että herää kysymys, onko se enää sopusoinnussa vaalitapaan nähden. Koivisto siis puuttui asiaan, josta muun muassa tässä blogissa on käyty pitkä ja perusteellinen keskustelu.

Koivistoa huoletti mm. se, ovatko tasavallan presidentin valtuudet riittävät, kun hän käy keskusteluja muitten maitten ulkopoliittisen johdon kanssa.

“Toiseksi minua on alkanut huolestuttaa tasavallan presidentin rooli hallitusta muodostettaessa”, Koivisto sanoi.

Koivisto muistutti, että hän piti oman toimikautensa aikana yhtenä presidentin tärkeimpänä tehtävänä huolehtia siitä, että maalla on parlamentaarinen enemmistöhallitus.

“Nyt tunsin piston sydämessäni, kun vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen saatoin todeta, että presidentti oli pelkkä sivustakatsoja tilanteessa, jossa hallitusneuvottelut pitkittyivät ja mutkistuivat”, Koivisto pahoitteli.

Koivisto myös viestitti, että presidentillä pitäisi olla sananvaltaa ulkoministerin valintaan.

Uosukainen ja Ali-Hokka ohjasivat luonnollisesti keskustelun Koiviston teeseihin, joista ehdokkaat keskustelivat yli kolme varttia, tärkeimmän osan keskustelusta, vaikka keskustelu oli aika tavalla teoreettista. Uusi perustuslaki on juuri eduskunnassa hyväksytty ja tulossa voimaan 1. 3. 2012.

Ei ole realismia kuvitella, että alkavalla toimikaudella ryhdyttäisiin perustuslakia muuttamaan. Oli hyvä, että Paavo Arhinmäki toi tämän asian painokkaasti esiin.

Varsinkin Paavo Väyrynen ja Timo Soini tunsivat melkoista viehtymystä Koiviston teeseihin. Muut ehdokkaat torjuivat ne – hienovaraisesti ja monet monisanaisesti. Mielenkiintoista oli myös se, että Soini ja Väyrynen selvästi olisivat koonneet hallitusta toiselle pohjalle. Molempien suosikkihallitus olisi ollut sosiaalidemokraattien, keskustan ja perussuomalaisten hallitus.

Soinin mielestä Tarja Halosen olisi pitänyt puuttua hallituksen muodostamiseen enemmän kuin hän teki.

Arhinmäki, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö, Eva Biaudet olivat nykyisen perustuslain kannalla, jonka mukaan hallitus muodostetaan eduskunnassa. Biaudetin mielestä viime vuoden hallitusratkaisu osoitti, että nykyinen järjestelmä toimii vaikeissakin olosuhteissa esimerkiksi eduskuntavaaleissa tapahtuneiden suurten muutosten jälkeen.

Tästä lähdettiin liikkeelle ja edettiin tiukasti niissä asioissa, jotka joko kuuluvat tasavallan presidentin toimivaltaan tai jotka vaikuttavat presidentin päätöksentekoon.  Listalla oli muun ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä erikseen puolustuspolitiikan ratkaisut, jopa yksityiskohdat – onhan presidentti puolustusvoimien ylipäällikkö.

Lähes kahden tunnin keskustelu huipentui keskusteluun Suomen paikasta Euroopassa. “Suomi kuuluu länteen”, Paavo Lipponen täräytti ja kertoi, miten hänen hallituskaudellaan 1995-2003 Suomi asemoitiin länteen. Minä muuten nostin tässä vaiheessa keskustelua hattua Paavo Lipposelle, että hän tuli suorasukaisesti ja ymmärrettävästi ulos ja määritteli Suomen paikan. Kello oli 22.40. Näin pitkään piti mennä. 

 Koko presidentinvaalikeskustelun ajan minua on häirinnyt se, että tietyt Suomen asemaan liittyvät perusasiat on jätetty liian vähälle pohdinnalle.

Suomen lopun eurokeskustelu toi mielenkiintoisia eroja, kun ehdokkaat jaettiin kahteen ryhmään euron puolustajiin (Lipponen, Niinistö, Pekka Haavisto ja Biaudet) ja kriitikoihin ( Väyrynen, Soini, Essayah ja Arhinmäki, joka teki kuitenkin pesäeron Soiniin ja Väyryseen.)

Kaiken kaikkiaan. Olipa hieno TV-keskustelu, se oli klassinen ohjelma, täyttä asiaa alusta loppuun. Pidin keskiviikkoillan MTV3:n keskustelusta. Se rullasi hyvin, mutta synnynnäisenä vakavikkona pidin vielä enemmän tästä torstai-illan Ylen keskustelusta. Täytyy osoittaa suurta respektiä televisiopuolen kollegoille, kun he pystyivät molemmilla kanavilla venymään näin pitkän vaalirupeaman lopuksi vielä parhaimpaansa. Suuri kiitos!

Keskustelun lopuksi Riikka Uosukainen luki katsojapalautteen: “Kaikki ehdokkaat ovat tehneet hienoa vaalityötä.” Juuri näin – myös presidenttiehdokkaamme ansaitsevat kaiken arvostuksen – he ovat kunniakansalaisiamme. Ilman heitä meillä ei olisi vaaleja.

Viimeisen viikon aikana on julkaistu viisi mielipidemittausta, viimeksi torstaina Ylen ja Iltalehden. (tässä linkki sinne)

 Niissä on ollut samanlainen trendi, mutta yksittäiset tulokset ovat käyneet ristiin. Niinistön kannatus on laskenut, mutta silti hän on kannatukseltaan aivan omassa sarjassaan. Toisesta finaalipaikasta vuorottelevat Haavisto ja Väyrynen. Soinikaan ei ole toivottaman kaukana mainitusta kaksikosta. Arhinmäki ja Lipponen ovat tasoissa samaten Biaudet ja Essayah.

Mutta gallupit eivät ole ennusteita. Kaikissa mittauksissa on ollut sekin yhteinen piirre, että EOS-osuus on ollut hyvin korkea, 30 prosenttia suunnilleen. Me emme tiedä, jakautuvatko näiden äänet samassa suhteessa kuin kantansa ilmaisseiden äänet. Vai pitävätkö nämä ihmiset sisällään yhden tai useamman kollektiivisen salaisuuden. Olisiko jokin iso porukka siirtynyt jonku n ehdokkaan taakse, mutta ei sitä kerro vielä etukäteen? Se vasta jytky olisi.

Luottamuksellisesti voin omalla blogiporukalleni paljastaa, että minua kiusaa näissä gallup-luvuissa kaksi asiaa: Soinin kannatus sekä Lipposen kannatus. Jos olisin ennustaja, ennustaisin heille suurempia lukuja kuin mitä mittaukset nyt näyttävät. Tämä tuntemus ei perustu tietoon, vaan minusta tuntuu, etteivät palaset ole heidän kohdallaan kunnossa.

Mutta mitä sanovat arvoisat kommentaattorit? Olkoon torstai-illan keskustelu ryydittäjänä viimeiseen yhteiseen pohdintaamme ennen äänestyspäivää. Siksi perjantaipäivän Hyvä Kysymys on hieman Kuka voitti, kuka hävisi?-kysymystä laajempi: Mikä muutti vaaliasetelmaa finaaliviikolla?

Millä mielellä heräätte viimeiseen perjantaihin ennen vaalipäivää ja viikonloppua? Mihin suuntaan tämä nyt kallistuu?

Seuraavan kerran postaan lauantaina 21. tammikuuta aamulla. En kerro vielä aihetta, mutta vanhat Perässähiihtäjä-blogin lukijat sen arvaavat. Oikein arvaavat.

Päivän siteeraus 1:

Timo Soini plokissaaan torstaina:

“Kansa on liikkeellä, maikkarin lupaama 7 prosentin kannatuskysely joutuu kohdaltani naurunalaiseksi.Silloin pääsen kysymään, Haapala vastaa mielellään…suorassa lähetyksessä.”

Päivän siteeraus 2.

Verkkolehti Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko käsittelee pääkirjoituksessaan Pekka Haaviston MTV3:n keskustelun nettikyselyssä saamia ääniä.

“Haavisto sai ohjelman loppuun mennessä ääniä MTV3:n nettikyselyssä noin 8 000, alle neljäsosan Haaviston FB-fanimäärästä. Näin pienehkö sosiaalisen median faniporukka saattoi vaikuttaa oleellisesti television miljoonayleisön saamaan kuvaan Haaviston kannatuksesta. Tällä voi olla merkitystä vaalien loppusuoralla, koska mielikuvilla pelataan ja pärjääjien kelkkaan on halua hypätä.”
 

Päivän siteeraus 3:

HS:n politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari arvioi HS.FI:n kommentissaan Ylen ja HS:n mittausten eroja.

“Kannatuskyselyiden kaksi eri raportointitapaa vaikeuttavat ehdokkaiden kannatuksen kehityksen vertailua. Mutta ehdokkaiden keskinäisestä järjestyksestä ja kannatuksen kehityksen suunnasta kaikkien eri tiedotusvälineiden kyselyt antavat aika yhtenäisen viestin. Niinistö on kirkkaassa johdossa, mutta hänen kannatuksensa laskee nopeasti. Sekä Haaviston että Väyrysen kannatus on taas nousussa. Varsinaisen vaalituloksen ennakoiminen on silti vaikeaa, sillä kannoistaan epävarmojen äänestäjien määrä on edelleen poikkeuksellisen suuri.”

Päivän menovinkki:

Tervetuloa tutustumaan Heikki Kotilaisen valokuvanäyttelyyn Sanomatalon Mediatorilla. Sanomatalo on auki myös viikonloppuna. Kotilaisen kuvat palauttavat mieliin, mitä kaikkea presidentinvaaleissa on jo tähän mennessä ennättänyt tapahtua. 

Sanomatalon Aukioloajat

  • maanantai–perjantai7.00–22.00
  • lauantai–sunnuntai9.00–22.00

119 vastausta artikkeliin “Mikä muutti vaaliasetelmaa finaaliviikolla?”

  1. Kaarina Karhapää kirjoittaa:

    Edellisissä kommenteissa (mm. Vesa Kaitera) on kuvattu, kuinka mm. Niinistön kannattajat ovat ahkerasti liikkeellä. Perusteluksi on esitetty, koska Cafe Niinistöjen lukumäärä on suuri ja kävijöitä on niissä ollut paljon. – Kuitenkaan emme voi olla varmoja siitä, äänestääkö Cafe Niinistössä käynyt kansalainen presidenttiehdokas Niinistöä vai ei.
    Vain annettu ääni ratkaisee kannatuksen.
    Nyt toivon, että tulee toinen kierros. Toivottavasti silloin kilpailevat kaksi kovaa, ammattitaitoista ehdokasta. Ammattitaidolla tarkoitan sellaista henkilöä, joilla on rautainen kokemus ulkopolitiikasta ja EU-politiikasta.

  2. Susanna Iivonen-Pekesen kirjoittaa:

    Toinen kierros tulee varmasti. Edes Unskin vaaliveikkaajat eivät usko yhteen kierrokseen paria poikkeusta lukuunottamatta.

  3. Matti Heikkilä kirjoittaa:

    Kyllä näin ensikertaa tänne sinun foorumille kirjoittavalle on kova kynnys esittää selviä mielipiteitä humalaisen suusta. Teillä varmaan Paavon kanssa on vuosien saatossa ollut erilaisia mielipiteitä maamme asioiden hoidosta. Mutta nyt näet Paavonkin arvostavan journalismia parhaimmillaan. En näe tätä äänten kosiskeluna. Poliitikkona Paavo on palannut juurilleen kansan pariin ja tätä soisi muidenkin politiikkojen harrastavan. Vasemmistolaisena on vaikea äänestää työväen presidenttiä Saulia ja HS:n nostamaa Pekkaa ja kepulaista Paavoa. Ehdokasta mietitään loppuun asti ja kukaties ääneni saa tuo media “suosikki Väyrynen”

  4. Vesa Kaitera kirjoittaa:

    Kaarina Karhapää kirjoitti :”Edellisissä kommenteissa (mm. Vesa Kaitera) on kuvattu, kuinka mm. Niinistön kannattajat ovat ahkerasti liikkeellä. Perusteluksi on esitetty, koska Cafe Niinistöjen lukumäärä on suuri ja kävijöitä on niissä ollut paljon. – Kuitenkaan emme voi olla varmoja siitä, äänestääkö Cafe Niinistössä käynyt kansalainen presidenttiehdokas Niinistöä vai ei.”

    Tuo kirjoittamasi pitää tietenkin paikkansa, mutta halusin kirjoituksellani kertoa, että meidän Niinistön tukijoiden perspektiivistä tilanne näyttää varsin hyvältä. Väkeä on ollut runsaasti liikkeellä, ja ilmeisesti melko moni äänestää Niinistöä.

    Jos vertailemme eri ehdokkaiden tilaisuuksissa käyneiden ihmisten määriä keskenään, niin Niinistö ja Väyrynen ovat saaneet suurimmat joukot liikkeelle. Väyrynen on ollut erityisesti Pohjois-Suomessa kovassa nosteessa ja Niinistöön on taas monilla paikkakunnilla suhtauduttu suorastaan palvovasti. Niinistö nähdään sinä miehenä, joka katkaisee demareiden pitkän presidenttiputken. Suomen porvarillisesti ajattelevan väestön keskuudessa on kytenyt jo pitkään tietynoloinen katkeruus Halosen valintaa ja politiikkaa kohtaan. Katsotaan, että Halonen on ottanut liian yksipuolisesti kantaa vuoden 1918 sodassa hävinneiden puolesta. Nyt tilanteeseen on tulossa muutos, ja sen tekee joko Niinistö tai Väyrynen. Pekka Haaviston kannattajat ovat asennoituneet tilanteeseen toisin, eikä heidän joukossaan ole kovin paljon sellaisia, jotka haluaisivat ottaa pitkän loman haloslaisuudesta. Itse asiassa Pekka Haavisto edustaa kolmesta kärkiehdokkaasta selkeimmin Halosen perintöä. Maamme nykyisessä mielipideilmastossa tämä ei ole etu.

  5. Sanna Hannuksela kirjoittaa:

    Hei Unski,

    huomenna on vaalit, eikä minulla vielä aikaisemmin illalla ollut ehdokasta. Olin päättänyt tehdä päätöksen Ylen suuren vaalikeskustelun perusteella, jonka ehdin vihdoin tänään katsoa.

    Noin kolmen minuutin katsomisen jälkeen olin valinnut ehdokkaani, ja sammutin koneen. Mitä sillä kohtaa tapahtui?

    No sitä vain, että Lipponen sanoi, ettei Koivisto varmastikaan kadu sitä, että huolehti siitä, ettei Väyrysestä aikanaan tullut pääministeriä.

    Paavo Väyrynen voi kiittää tätä kommenttia ainakin minun äänestäni, joka muutoin olisi saattanut mennä toisaalle. Odotan ehdokkailta ja sitä kautta presidentiltä arvokkuutta ja ystävällisyyttä, en kaunaisuutta ja ilkeyttä. Tässä ketjussa aikaisemmin jotkut pohtivat, millä perusteella äänestyspäätös tehdään, tunteella vai järjellä. Tässä näitte elävän esimerkin perusäänestäjän päätöksentekoprosessista.

  6. Irja Hirsivaara kirjoittaa:

    Viimeisen viikon ylen paneeli oli koko ajalta paras. Siellä puhuttiin sentään suurelta osin varsinaista asiaa eli presidentille kuuluvia tehtäviä ja valtaa. Turhaa siellä olivat Koiviston esiintulo ja kaksintaistelut.
    Maikkarin keskiviikon paneeli oli surkea, samoin Niinistön tentti perjantaina. Ei kyselty presidentin tehtävistä juuri mitään. Maikkarille terveisiä, etteivät presidentin vaalit ole viihdettä. Olemme valitsemassa Suomelle presidenttiä, emme viihdetaiteilijaa.
    Lienevätkö maikkarin tentit olleet tarkoitushakuisia ehkä Soinia, Niinistöä, Väyrystä ja Lipposta vastaan suunnattuja?

    Toimittajista sen verran, että parhaat olivat Riikka Uosukainen ja Heikki Ali-Hokka, huonoimmat Matti Maunu, Jan Andersson ja Kirsi Skön.
    Ennen aikaan oppikoulussa saattoi saada 1-, jos kokeessa ei ollut mitään oikein. Sen antaisin Maunulle, Anderssonille ja Skönille viitosen, kun korkein arvosana silloin oli 10. Uosukainen ja Ali-Hokka saisivat kahdeksikon eli tyydyttävän.

    Mielestäni tärkeimpiä ominaisuuksia ehdokkailla ovat rehellisyys omille arvoilleen, oikeudenmukaisuus, hyvä näkemys Suomen ja maailman taloudesta ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, huolehtiminen toinen toisistamme.
    Itsestään selvänä pidän akateemista loppututkintoa, keskenjääneet opinnot eivät anna hyvää kuvaa Suomen presidentistä. Suomi, joka mainostaa itseään ja tunnetaan maailmalla korkeasta koulutuksestaan ja meillä olisi presidentti, jonka opinnot jäivät kesken!
    Ja jos mies, niin asevelvollisuus suoritettu.

    Näillä ominaisuuksilla viimeiseltä viikolta jäivät mieleen Sari Essayah, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö, Timo Soini ja Paavo Väyrynen..

    Sarin tietopohja on kerta kaikkiaan hyvä. Hän selvisi hyvin tenteistä, silloin kun hänelle aikaa annettiin. Ehkä tuo vähäinen aika oli syynä siihen, että puhe oli vähän liian nopeaa.
    Paavo Lipposelle pisteet rohkeudesta olla omalla kannallaan, vaikka gallupit kertoo mitä tahansa. . Hänen lauseensa ”Suomi asettui länteen” hänen aikanaan, jää varmasti historiaan. Lipposen paras esiintyminen vaalikeskusteluissa.
    Sauli Niinistö jatkoi varmaa hyvää linjaansa omien arvojensa mukaisesti. Haluaa tehdä työtä meidän kaikkien ja erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien hyväksi. Ahneus Niinistöä myös huolestutti, se ei ole mikään vinoilun aihe, sanoisin Lipposelle.
    Timo Soini pysyi myös linjallaan. Hänen esiintymisensä oli taattua Timoa ja ylen paneeli 19.1. oli ainoa, missä häneltä ei tivattu abortista eikä katolisesta uskostaan tai Halla-ahosta. Myös Timolta paras esiintyminen paneeleissa.
    Paavo Väyrynen on edelleen sama vanha Paavo Väyrynen, joka yritti peittää omat arvonsa monia viikkoja, mutta tulivat nyt viimeisellä viikolla taas paljon esiin. Hyvä niin, sillä tekohuumorilla
    varustettu Paavo saattoi jo toisten mielestä olla ihan totta. Me vanhemmat huomasimme kyllä, ettei Paavossa mikään ole muuttunut. Hän on juuttunut Kekkosen ja suomettumisen aikaan.

    Kolme viimeistä Paavo Arhinmäki, Eva Biaudet ja Pekka Haavisto minun listaltani jäävät pois jo kesken jääneiden opintojen takia ja miehet myös sivareina. Paavo ja Eva saavat kyllä pisteitä omien arvojensa rehellisestä esiintuomisesta tälläkin viikolla ja Paavo erityisesti myös siksi, että oli rohkeasti hallituksen linjoilla joissain asioissa.
    Pekalle ei voi antaa tältä viimeiseltä viikolta kuin pelkkiä miinuksia noiden kahden jo mainitun lisäksi. Hän on niin tarkkaan häivyttänyt omat arvonsa puheestaan, ettei outo häntä vihreäksi tunne.
    Ne näkyivät vain vähän jo aiemmin, viimeisellä viikolla niitä ei ollut lainkaan. En pidä älyllisestä ja tahallisesta epärehellisyydestä.

  7. Taina Hämäläinen kirjoittaa:

    Olen muutamissa yhteyksissä perään kuuluuttanut arvokkuutta presidentin vaalikampanjoihin. Näin siitäkin huolimatta, että arvokkuus itse presidentin asemasta on Ahtisaaren aloittamana ja Halosen jatkamana arkipäiväistynyt.

    Uskoisinkin, että jos ja kun Väyrysestä tulee presidentti hänen mukanaan presidentti instituutio saa jälleen hieman entistä arvokkuuttaan takaisin. Ehkäpä Mäntyniemestä tulee julkisuuteen muitakin uutisia, kuin mitä kissoille on tapahtunut.
    Väyrysen nyt esittämä kansalaisaloite ainakin kuulostaa mielenkiintoiselta.

    Jotkut ystäväni olivat kuunneellet radiosta tai netistä Väyrysen puhetta Finlandia talosta. He melkein itku silmässä ylistivät, miten todella hyvä ja rakentava tämä hänen puheensa oli ollut. Eivät olleet kuulema vastaavan tasoista puhetta kuulleet koskaan. Näkihän sen kyllä uutisten pikku pätkistäkin, miten eri tasolla näiden muiden ehdokkaiden vaalityö etenee.

    Nyt ei auta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Vajaan vuorokauden päästä tiedämme, ovatko suomalaiset ymmärtäneet oikein näiden vaalien tarkoituksen vai onko halinallet peesaajineen sumentaneet todellisuuden.

  8. Kimmo Hoikkala kirjoittaa:

    Paavo Väyrynen teki sen, jota muut eivät ole uskaltaneet tehdä. Väyrynen laskeutui siis asiallisen nettikansan pariin. Loistoveto, jolla voi vielä tienata muutaman äänen.

    Haaviston ja Väyrysen välillä taisto käydään toisesta sijasta, jos gallup-ennustukset pätevät. Haavisto on parantanut loppua kohden, mutta riittääkö potku, kuten aiemmassa kirjoituksessani epäilen sen riittävän…

    Kirjoitin omaan blogiini seuraava 19.1.2012 otsikolla: kun toinen kierros haaveksi jäi?

    Nyt vaikuttaa vahvasti joidenkin vaaliasiantuntijoidenkin ennakkoarvioista huolimatta, että toinen kierros on melko varmasti edessä presidentinvaaleissa 2012.

    Väyrysen itsevarmuus menee ehkä hieman yli, koska hän näkee itsensä jo toisella kierroksella, vaikka Pekka Haavisto haastaa Väyrysen melko varmasti vaalipäivän äänissä. On varma asia, että ennakkoäänistä Väyrynen saa liki tai yli 20 prosenttia, mutta vaalipäivänä on ihme, jos hän onnistuu saamaan epävarmoja äänestäjiä taakseen lähes vailla konkretiaa olevalla loppukampanjallaan. Ei pelkällä toisen kierroksen vaalikeskusteluita odottavalla mielellä, kuten asia on Väyrysen kohdalla, voi olla kansaa vakuuttavasti liikkeellä!

    Tunnetusti maaseutupitäjissä, joissa keskustan kannatus on suurinta, nimittäin äänestetään ennakkoon, kun taas ruuhka-Suomessa ääniä annetaan enemmän itse vaalipäivänä.

    Haaviston yli 15 prosentin kannatus olisi sensaatio ja tie toiselle kierrokselle. Siksi vaalien suurin häviäjä lieneekin Paavo Väyrynen ainakin omasta mielestään, jolta jää toinen kierros haaveeksi noin 15 prosentin kannatusosuudella.

    Jos nyt pitäisi äänestää, niin äänestäisin Pekka Haavistoa eli kakkosta. Vaihtuvainen on ihmismieli ilman puoluejäsenkirjaa…

  9. Pentti Kangasluoma kirjoittaa:

    Illalla torkahtelin lännenelokuvan äärellä,Kourallinen dollareita, ja mietin USAn poliittista historiaa. Vapaa miehen oikeutta kantaa asetta.

    Lipposen kannatus on kaksinumeroinen luku.

    Väyrysen lumo ei ulotu suuriin kaupunkeihin.

    Soinin kannatus on alle 10 prosenttia.

    Niinistö saa enemmän kuin 35 prosenttia.

    Haavisto saa niukasti enemmän ääniä kuin Väyrynen.

    Arhinmäki, Essayh, Biuadet tekivät hyvän kamppanjan.

    Päivällä katson kun Kaisa hiintää ja ampuu käyttäen isänmaallisen merkin patruunoita. Iltapäivällä käynti terveyseskuksessa, läheiseni saa hyvää hoitoa, äänesti vuodepaikalle tuotuun kiertävään uurnaan. Klo 20.00 ennakkoäänien tullessa tiedämme ettei järjrestys pidä loppuun asti hopeasian kohdalla.

  10. Vesa Kaitera kirjoittaa:

    Ajattelin tämä osion lopuksi vertailla hieman kolmen mielipidetutkimuksien kärjessä keikkuneiden ehdokkaiden puhetyylejä. Kolmikosta Niinistö, Haavisto ja Väyrynen viimeksimainittu edustaa puhuessaan puhtaimmillaan miehistä viestintää. Hän on itsestään varma luennoitsija, joka merkitsee tarkkaan reviirinsä ja puolustaa sitä tarpeen vaatiessa raivokkaastikin. Väyrynen on itsekeskeinen johtaja.

    Haavisto on tästä kolmikosta suhteessa naismaisin viestijä. Hän pyrkii tarkastelemaan asioita usealta eri puolelta, eikä pyri vyörymään kuulijan yli, vaan vaikuttaa hienovaraisesti. Hän on analyytikko ja pohdiskelija ja kaukana itsevarmasta päättäjästä. Hänelle tärkeää näyttää olevan, että kaikki sitoutuvat tehtyihin päätöksiin, vaikka se sitten merkitsisi hyvin hidasta päätösprosessia.

    Niinistö sijoittuu näiden kahden ehdokkaan väliin, kuitenkin lähemmäs Väyrystä kuin Haavistoa. Hänessä erottaa miehistä johtajuutta, mutta se ei ole niin päällekäyvää kuin Väyrysellä. Niinistö on Väyrystä varovaisempi ja pohdiskelevampi, ehkä myös epävarmempi. Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää.

    Jos noita kolmea ehdokasta vertaisi kapellimestareihin, niin mielestäni Väyrynen on selvästi Celibidache (intohimoinen ote), Haavisto Furtwängler (leijuu kaiken yläpuolella) ja Niinistö Karajan (toimiva paketti).

    Jos toisella kierroksella ovat vastakkain Niinistö ja Haavisto, niin tällöin Haavisto on liberaali ja Niinistö on konservatiivi. Mutta jos vastakkain ovat Niinistö ja Väyrynen, niin tällöin Niinistö on liberaali ja Väyrynen on konservatiivi. TV-tenttien perusviritys olisi näissä kahdessa tapauksessa aivan erilainen.

  11. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    Taivas varjele, mitä sieltä tulee! Sieltä tulee VÄYRYNEN!

  12. risto.seppanen kirjoittaa:

    Kaitaran kategorinen tulkinta Väyrysestä johtajana on aivan liian musta-valkoinen. Siihen voi kuitenkin “mutu-tuntumalla” yhtyä, että Niinistön ja Väyrysen johtamisprofiilit ovat suhteellisen lähellä toisiaan verrattuna Haavistoon.

    Johtamistaidon opiston tutkimuksessa (Talouselämä 13.1.) Väyrysen ja Niinistön johtajamisprofiilista muodostui kovin moniviisteinen kuva. Kummankin vahvuudet ovat pikemminkin asia osaamisessa kuin ihmisten johtamisessa. Onneksi kummatkin ovat huomattavasti kehittyneet ihmisten- johtamisessa 90-luvulta. Kummatkin ovat erinomaisia luomaan luottamuksellisia suhteita johdettaviinsa.

    Kaitaran kategorisen luonnehdinnan kanssa ristiriidassa on myös se, että analyysin mukaan Väyrynen jakaa tutkituista ehdokkaista (Haavisto ei ollut tutkittavien joukossa) eniten kiitoksia ja tunnustuksia, hän on johdettaviaan arvostava esimies, joka ottaa johdettavat mukaan muutosten suunnitteluun ja jakaa tietoa paremmin kuin muut ehdokkaat omilleen.

    Demokraattinen johtaminen on tärkeä ihanne, mutta tahto ominaisuuksia ja paineen sietokyvyn merkitystä ei voi väheksyä. Niinistö ja Väyrynen ovat tässä kummatkin vahvoja.
    Haaviston kohdalla olen tässä epäileväinen, koska näytöt tuloksellisesta toiminnasta kovissa paikoissa häneltä puuttuvat.
    (kahden panttivangin vapauttaminen puhelimen välityksellä ei näytöksi vielä riitä)

  13. Leena Lauren kirjoittaa:

    Ottamatta kantaa keneenkään ehdokkaaseen, haluaisin vain sanoa sellaisen asian, että vaalitenteissä tulisi olla kaikille yhtä paljon puheaikaa ja, huom, saada sanoa sanottavansa rauhassa.
    Torstain tentissä oli hyvännäköinen se aikajana jolla mitattiin “kaksitaistelu” kestoa.
    Tuollainen aikajana voitaisiin ottaa ihan virallisestikin käyttöön myöskin yksittäisissä puheenvuoroissa.
    Puheenvuorot tulisi jakaa järjestyksessä, eikä hyppien sinne ja tänne. Arhinmäki sai, taikka otti, vihonviimeiset 3 kpl puheenvuoroa… Ikävä kyllä Soini ja Essaya saivat moneen
    otteeseen pyytää vuoroa.

  14. Vesa Kaitera kirjoittaa:

    Pentti Kangasluoma kirjoitti :”Lipposen kannatus on kaksinumeroinen luku.”

    Vaalipäivänä annetuista äänistä tuo väitteesi saattaa pitää paikkansa. Mutta ennakkoäänistä Lipponen on kerännyt niin surkean vähän, että jo 8%:n kokonaiskannatus olisi hänelle voitto.

    Pentti Kangasluoma :”Väyrysen lumo ei ulotu suuriin kaupunkeihin.”

    Pääkaupunkiseudun osalta väitteesi pitää paikkansa. Mutta kyllä täällä Jyväskylässä Väyrysen kampanja on toiminut kuin junan vessa. Oulussa ja Kuopiossakin Väyrynen kerää hyvin ääniä, selvästi Haavistoa enemmän.

    Pentti Kangaluoma :”Soinin kannatus on alle 10 prosenttia.”

    Niin on. Soini sai isomman vaihteen päälle liian myöhään. Väyrynen kerää valtaosan eurokriittisten äänistä.

    Pentti Kangasluoma :”Niinistö saa enemmän kuin 35 prosenttia.”

    Ennakkoäänistä Niinistö saanee noin 45% ja vaalipäivän äänistä suunnilleen 40%.

    Pentti Kangasluoma :”Haavisto saa niukasti enemmän ääniä kuin Väyrynen.”

    Väyrynen voittaa Haaviston selvästi ennakkoäänissä. Haavisto saa hieman Väyrystä enemmän vaalipäivän ääniä. Väyrynen menee toiselle kierrokselle.

  15. Kaarina Karhapää kirjoittaa:

    Kyllä Leena Lauren puuttui oikeaan seikkaan vaatiessaan, että kaikille vaalipaneeleissa oleville annettaisiin saman verran puheaikaa. Nythän valitaan presidenttiä kaikista ehdokkaista eikä vain ns. pääehdokkaista. Media on tavallaan jo etukäteen asemoinut, keiden pääehdokkaiden välillä valinta tehdään. Ja tähän valintaan ovat auttaneet gallupit ja facebook-suositutkset.
    Kunpa olisi useammasssa kuin yhdessä vaalitentissä käyty todellista keskustelua presidentin tehtävistä ja siitä, kuinka mahdollinen ehdokas niistä suoriutuisi.
    Kyllä kansalla, valitsijoilla on oikeus tietää tämäntyyppisistä asioista jo etukäteen.

  16. Antti Kivivalli kirjoittaa:

    Täytyy myöntää, etten ole tätä(kään) blogia lukenut vaalien alla – enkä siis kommentoinutkaan, mutta kun toimittaja Sunnuntai-sivun kirjoituksessaan tuli kirjoittaneensa mielenkiintoisia, niin täytyihän minunkin.

    Hesarissa nimittäin lukee: “Haaviston kampanja on alusta alkaen rakentunut sosiaaliseen mediaan, ennen muuta Facebookiin.”

    Mihin tuo väite perustuu? Juu, en heti löydä Haaviston sivuilta (http://haavisto2012.fi/tapaa-pekka/menneet/) vierailua Nurmekseen (jolla toimittaja mainostaa Väyrystä), mutta aivan normaalilta suomalaiselta vaalikampanjalta se on vaikuttanut näin tavallisen äänestäjän näkökulmasta.

    Haavisto on varmaankin pärjännyt tämäniltaista ykköskierroksen lopullista totuutta paremmin nettikyselyissä, koska hänen kannattajissaan on ehkä kuitenkin suhteessa enemmän netin käyttäjiä. (Kari Peitsamo täällä epäillee, että he ovat nimenomaan nuoria ja krapulassa tänään sunnuntaina, mutta se on toki vain hänen näkemyksensä ja yhteys todellisuuteen häilyvä.)

    Sitten toimittaja jatkaa: “Kun tuhannet Väyrysen tukimiehet kuljettavat syrjäseutujen vanhuksia vaalipaikoille, Haaviston puolesta ahkeroi tuhansia nuoria vaalityöntekijöitä päätteiden ääressä hätistelemässä laiskoja kavereitaan äänestämään.”

    Hienoa! Tuohan ratkaisisi samalla muusikko Peitsamon esiintuoman ongelman. Olisi vaan kiva tietää, keitä ovat nämä Vihreiden “tuhannet nuoret vaalityöntekijät”. Taisivat syntyä ihan vain toimittajan mielikuvituksessa, mutta elävät nyt sitkeästi monen hesarinlukijan yleisessä totuudessa…

  17. antti ahopelto kirjoittaa:

    Olisi kyllä häpeällistä mikäli demareiden ehdokas ei saisi kaksinumeroista lukua. Kyllä Lipponen sentään on valtiomies.Jännittävää on seurata kuinka paljon tässä vaiheessa hänen äänestäjistään siirtyy jo Niinistön ja Haaviston leiriin.

    Vaalien kakkossijan saattavat ratkaista eu-kriittiset soinilaiset jotka menevät jo tässä vaiheessa Väyrysen taakse. Tai demarit jotka siirtyvät Haaviston taakse.

    Draaman kaaren jatkumisen takaamiseksi Väyrysen selviytyminen toiselle kierroksekselle on välttämätöntä.

  18. Asko Koivu kirjoittaa:

    Nyt mielestäni nousee aika isoon rooliin Saulin asema
    kenen joukoissa hän oikein seisoo?
    Onko hän se EK:N marionetti mihin hänet duunari piireissä luokitellaan vai onko hän noussut lyhyt pinnaisesta valtiovarainministeri luokasta kansan johtajaksi……

  19. Lea Korhonen kirjoittaa:

    En nyt enää ensimmäisen kierroksen jälkeen puutu ehdokkaiden tentistä suoriutumiseen, mutta haluan kuitenkin ilmaista, että arvostan presidentti Koivistoa nimenomaan parlamentarismin vakiinnuttamisen takia, enkä kaivannut presidenttiä hallitusneuvotteluihin. Kyllä hallituspuolueiden täytyy itse löytää sopu, jos aikovat seuraavat vuodet yhdessä hallita. Sellainen minua jäi mietityttämään, että lähettikö Koivisto todella oma-aloitteisesti kirjeensä vai kävikö Yle kysymässä, että olisiko presidentillä terveisiä ehdokkaille ja äänestäjille?

Kommentoi