Miten tässä näin kävi?

| Julkaistu 17. 4. 2011 19:48

Sunnuntai 17.4. /Maanantai 18.4. ja 33. postaus.

Vaaliveikkaus on juuri sulkeutunut: veikkauksia tuli yllin kyllin, peräti 130 kappaletta. Suuri kiitos! On ollut mielenkiintoista katsoa, millaisia lukuja veikkauslippuihin on piirretty. Kävin tänään äänestämässä, ja minut on virvottu ensin  kotiovella ja toisen kerran täällä Sanomatalossa. On hyvä olo. Aikomukseni on kirjoittaa ensimmäinen postaus ehkä Yleisradion kello 21.15 ennusten jälkeen. Mutta suunnitelmat voivat muuttua, koska kirjoitan myös huomiseen lehteen.  Tämä blogi päivittyy tänä iltana puoleen yöhön asti. Sunnuntai-illan ja Maanantai-päivän hyvä kysymys on: Miten tässä näin kävi?

21.50

On selvää, että nämä vaalit  jäävät historiaan. Perussuomalaisten Timo Soini teki sellaisen jytkyn, että tavallaan koko vanha järjestelmä meni nurin.

Muutama asia on jo nyt – laskun ollessa kesken – on selviä:

1. Entinen hallituspohja ei voi jatkaa.

2. Pääministeripuoluetta ei vielä tiedetä, mutta ´hän ei ole Mari Kiviniemi.

3. Uuden hallituksen kokoaminen on erittäin vaikeaa. Tarvittaisiin vähintään 110 edustajaa, jota ei pystytä rakentamaan helposti. Tarvittaisiin joko kolme suurta puoluetta tai kaksi suurta ja kaksi pientä puoluetta.

4. Avainasemassa on suurimman puolueen puheenjohtaja, jonka pitäisi pystyä kokoamaan nykyisen hallituksen ja nykyisen opposition blokkirajan yli uusi pohja.

Mutta kaikki edellä mainittu on vasta tulevaa pohdiskelua. Ehkä tässä vaiheessa on viisasta katsoa peruutuspeiliin. Miten tässä näin kävi? Mistä lähti liikkeelle se vyöry, joka nosti Perussuomalaiset vuodessa pikkupuolueesta suurten puolueiden kastiin.

Jatkan myöhemmin, mutta lähdetään viemään keskustelua liikkeelle.

Kello 23.45. aloitan ja uuden vuorokauden puolella lopetan seuraavan postauksen.

Äsken sain Jussi Lähteeltä tekstiviestin, jossa Jussi siteerasi viime syksynä ilmestynyttä kirjaansa Kyllä Känsä tietää!

Sivu 238

“Puolueen puheenjohtajana Pinjasella oli suurempiakin murheita. Hänen oma äänimääränsä oli hyvä, mutta vasta tarkastuslaskennan jälkeen voitaisiin olla varmoja siitä, mikä puolue saisi suurimman eduskuntaryhmän. Vaali-illan jälkeen näytti siltä, että kaikilla kolmella suurella puolueella oli yhtä monta kansanedustajaa. Edessä olisivat maan historian hankalimmat hallitusneuvottelut.”

Kun Pinjasen nimi tarkoitti Jyrki Kataista, se käy kirjasta kyllä ilmi, Jussi Lähdettä kannattaa pitää jonkinlaisena oraakkelina, kun vielä ottaa huomioon, että Lähde kirjoitti tekstinsä viime keväänä, vuosi sitten.

Eli mitä tästä opimme? Emneet tälle tsunamille oli olemassa jo vuosi sitten.

Historiallinen sana on tänä iltana kärsinyt inflaation, mutta antaa mennä vaan. Kyllä Timo Soinin ja Perussuomalaisten vaalivoitto, 34 edustajapaikkaa, on jotain ihan uskomatonta Suomenmaassa. Suurempi muutos tapahtui vain 1945 eduskuntavaaleissa. Silloin tosin Skdl tuli kielletyn puolueen paikalta, joten ei näitä oikein verrata. Hän löi molemmat oppi-isänsä sekä Veikko Vennamon (1970/17 voittopaikkaa) ja Pekka Vennamon (1983/12 voittopaikkaa). Uskomatonta!

Nämä vaalit jäävät historiaan Soini-vaaleina – niin pitkälle kuin vaaleja Suomessa käydään. Siihen ei moni poika pysty.

Kaikki muut puolueet  hävisivät nämä vaalit, vaikka Sdp:n Jutta Urpilainen voi perustellusti sanoa olevansa torjuntavoittaja.  Tappio oli niin lievä, että se hukkuu mittatappioihin varsinkin, jos Sdp yltää seuraavaan hallitukseen. Tosin pitää mennä vuoteen 1983 asti, että  pääoppositiopuolue olisi hävinnyt eduskuntavaalit. Silloin se oli kokoomus, ja senkin tappio oli niukka.

Torjuntavoittajaksi voi laskea itsensä kokoomuksen Jyrki Katainen, jos kokoomus pääsee kuuden paikan tappiosta huolimatta suurimpana ja Katainen onnistuu pääsemään pääministeriksi. Ei muuten ole helppo tehtävä, mutta ei kai Katainen voisi siitä kieltäytyäkään.

Samoin Stefan Wallin voi olla tyytyväinen varsinkin, jos Rkp olisi seuraavassa hallituksessa. Siihen Rkp tietysti pyrkii.

Muut puolueet ovat tappiollisia. Pahimman löylytyksen koki keskusta ja Mari Kiviniemi. Keskusta siirtyy oppositioon, kuten Kiviniemi ilmoitti. Se on selkärankaista. Päähallituspuolue kannattaa suurimman vastuun ja sai suurimman tappion. Mutta miten ihmeessä se tappio voi olla näin suuri? Siinäpä kysymys meidänkin pohdittavaksemme.

Myös vihreiden tappio on suuri. Anni Sinnemäki oli halukas viemään puolueensa oppositioon. Mutta miksi ihmeessä vihreiden linja ei vedonnut näissä vaaleissa? Mikä mätti? Tässäkin on pohtimisen paikka meillekin. Tulos oli alle galluppien lukujen. Jäivätkö vihreät kotiin, vaikka Perussuomalaisten haasteen piti nostattaa vihreät liikkeelle?

Mikä on arvioni  jatkosta?

Uuden hallituksen pitää saada vähintään 110 kansanedustajaa taakseen uudessa eduskunnassa. Näin suuren muutoksen jälkeen on realiteetti myös se, että hallituksessa on oltava vaalien suurin voittaja – Perussuomalaiset.

Miten se voisi onnistua?

Ei jää jäljelle muita hallitusvaihtoehtoja kuin yksi: kokoomuksen, sosiaalidemokraattien ja perussuomalaisten yhteinen hallitus, jolla olisi 123 edustajapaikkaa takanaan. Se olisi riittävän vahva hallitus, jossa olisi mukana muutosta ja jatkuvuutta sopivassa suhteessa.

Mutta miten ihmeessä sellainen hallitus saataisiin kokoon. Se tuntuu nykytiedolla aivan mahdottomalta ajatukselta, mutta on sitä aikaisemminkin erikoisia hallituksia muodostettu. Tämä hallituspohja on mahdollinen. Se kuitenkin edellyttäisi kaikilta kolmelta melkoista joustoa ja nöyrtymistä.

Nyt punnitaan Kataisen, Urpilaisen ja Soinin todellinen johtajuus. Ja jos tämä ei onnistuisi, mainitut suurten puolueiden johtajat ovat velvollisia kehittelemään jonkun muun enemmistöhallitusvaihtoehdon. Olisipa soma kuulla,  mikä se voisi olla.

No niin, nyt vuorokausi on vaihtumassa: on aika vetää hihnat kiinni tältä illalta ja jatkaa huomenna.

Oma ohjelmani on seuraava. Olen aamulla Ruotsin radiossa, onneksi suomenkielisellä puolella, kommentoimassa vaalia, sitten lounaspuhujana Handelsgilletillä ja illalla Politiikka-radiossa Ylen puolella.

Siinä välissä yritän postata vähän levänneillä ja toivottavasti tolkullisilla aivoilla uuden postauksen.

Blogi on vielä kolme päivää auki: pysykää kanavalla ja kommentoikaa.

JK. VAALIVEIKKAUS

Sen lisäksi erikoispyyntö. Jos havaitsette vaaliveikkauksissa erikoisen hyvin osuneita vaaliveikkauksia, siis muutamia virhepisteitä, ilmoittakaa siitä sähköpostilla minulle unto.hamalainen@hs.fi

Tämä positiivinen kaverin käräyttäminen säästää aikaa ja vaivaa, kun etsimme vaaliveikkauksen voittajia. Ja jos satuitte itse onnistumaan hyvin veikkauksessa, älkää kursailko, vaan oitis ilmoittautukaa minulle. Oikeantai lähes oikean tuloksen veikkaaminen näissä vaaleissa on komea suoritus – ja siitä palkitaan, kunhan tästä toinnutaan.

Päivän siteeraus. Maanantai-aamun lehtien pohdintoihin pääsee tämän linkin kautta.

JK 1. Eduskuntavaalien täydelliset tulokset ovat tämän linkin takana.

49 vastausta artikkeliin “Miten tässä näin kävi?”

  1. Vesa Roto kirjoittaa:

    Hetkellinen otanta vaalilaskennan editymisestä, tarkoitus ei ole kommentoida puolueiden kannatuksia vaan vaalijärjestelmää:

    Puolue kannatus paikkoja
    Suomen Keskusta 19,0 % 38
    Perussuomalaiset 18,9 % 38
    Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 18,8 % 42
    Kansallinen Kokoomus 18,6 % 43

    Eli jos tuo olisi se loppuun asti voimaan jäävä tulos niin eniten paikkoja saisi neljänneksi suosituin puolue ja suosituin saisi 5 paikkaa vähemmän 0.4% suuremmalla kannatuksella.

    Tuo jos mikään on mielestäni omiaan selittämään miksi se uusi vaalijärjestelmä olisi parempi kuin nykyinen.

    Toki siinä uudessäkin on vikansa(Omasta mielestäni muun muassa korkea kynnys), mutta olisi sekeästi parempi silti.

  2. Lea Korhonen kirjoittaa:

    Äänistä laskettu yli 94 %. Olen järkytyksestä sanaton. En osaa analysoida. En ikimaailmassa olisi uskonut suomalaisten henkisen ilmapiirin olevan näin tympeän sulkeutunut. Olen siis järkyttynyt Perussuomalaisten voiton suuruudesta.

    Enpä olisi uskonut iloitsevani Kokoomuksen vaalivoitosta, mutta kyllä Kokoomus Perussuomalaiset voittaa. Tosin pelkään, että Kokoomus rupeaa peesaamaan Perussuomalaisten maahanmuuttokantoja. Toisaalta aina on toivoa, että Perussuomalaiset jättävät itsensä oppositioon laittamalla liian kovat ehdot hallitukseen menolle. Tuomiojan puheenvuoro ennenaikaisista vaaleista ei ole mahdoton, vaikkakin vaikeasti kuviteltavissa. Tai sitten minun mielikuvitukseni vain loppuu kesken.

    Demarit tällä hetkellä toisena, olisin suonut demareiden menevän Kokoomuksen edelle, mutta järkytyksestäni huolimatta helpotus kuitenkin, että Perussuomalaiset näyttävät jäävän kolmanneksi. Vaikka sekin on liikaa…

    Ei kyllä käy Soiniakaan kateeksi: sekalainen ryhmä kymmeniä uusia kansanedustajia, ja pitäisi kyetä hallitusvastuuseen.

    Helsingin ääniharava on tällä hetkellä Arhinmäki. Positiivinen yllätys kaiken perussuomalaisuuden voittokulun keskellä: suvaitsevainen vasemmistolainen ääniharava.

  3. Seppo Isotalo kirjoittaa:

    Ollaan tasan samassa tilanteessa kuin Ruotsissa. Sielläkin porvarihallitus hävisi vaalit. Oikeisto voitti, mutta apupuolueet hävisivät roimasti.

    Ruotsissa tukipuolueet olivat sitoutuneet oikeistolaiseen politiikkaan ja ovat nyt mukana painamassa nappia hallituksen puolesta. Kaikki kolme pienpuoluetta ovat matkalla sinne minne menisivät Suomessa Vihreät ja Keskusta jos ne menisivät Kataisen halitukseen. Hallituksen pelastaa sosialidemokraattien onneton sisäinen tilanne. Sverigedemokraatien kanssa ei neuvotella hallituksen kaatamisesta.

    Suomessa on Kokoomuksen tilanne paljon vaikeampi. Kataisen tukipuolueet ovat jo vetäytyneet oppositioon.

    Suomen demareilla on henki päällä vaikka ääniä menikin Soinille. Mahdollista on nyt “Vasemmistohallitus” S 42, PS 39, Vas15, Rkp 9 = 105

    Rkp ei tietenkään ole vasemmistoa, mutta ei heitä juuri nyt voida jättää hallituksen ulkopuolelle. Ruotsin kielen aseman heikentämiseen on tehtävä heidän ehdoillaan.

  4. Jotu Karjalainen kirjoittaa:

    Hienoa on kokea Perussuomalaisten voitto!
    Vanhojen puolueiden ylimielinen politiikka on nyt loppu, äänestäjät ovat ottaneet vaihtoehdon kun se kerrankin oli tarjolla.

  5. Henry Finnspång kirjoittaa:

    Kansa saa juuri sellaiset edustajat kuin se ansaitsee. Tehtäköön Soinista valtiovarainministeri, Elomaasta valtiovarainministeri ja Halla-Ahosta oikeusministeri. Tältä pohjalta on hyvä ponnistaa luottavaisin mielin kohti talousturbulensseja, ilmastonmuutosta, eläkepommia ja muita haasteita kohti. Pasila, Porilaisten marssi!

  6. Jaakko Aspara kirjoittaa:

    SDP (42) + PS (39) + VAS (15) + KD (6) = 102

    Onko liberaalien oikeistolaisten painajainen toteutunut?

    Toisaalta en oikein hyväksy sitä, kuinka paljon perussuomalaisten suosiota nyt kauhistellaan ja pöyristellään. Se on persua äänestäneiden kansalaisten diskreditointia ja aliarvioimista.

    Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on muuten vielä se, että persun lisäksi vaalien ainoa voittaja oli oikeastaan RKP (plus-miinus-nolla-suorituksellaan). Mutta mahtunevatko samaan hallitukseen — kun ovat lähes kaikissa asioissa täydellisiä vastakohtia?

  7. Ilari Kiema kirjoittaa:

    Urpilainen sanoo 23.18, että Sdp jäi yhdessä vaalipiirissä 350 äänen päähän paikasta, joka olisi ollut pois Kokoomukselta eli olisi nostanut demarit suurimmaksi puolueeksi. Läheltä piti! Perässähiihtäjän vaaliveikkauksessa veikkasin eilen la 16.4. seuraavasti:

    ”SUOMEN KESKUSTA (51) 36 paikkaa – toteutui 35
    KOKOOMUS (50) 43 paikkaa – toteutui 43 SDP (45) 44 paikkaa” – toteutui 42

    Se, mikä veikkauksessani totaalisesti pieleen meni ja kirjapalkinnon maksoi, oli:

    “PERUSSUOMALAISET (5) 25 paikkaa” – toteutui 39

    Eu-kriittisyys ja taloudelliseen eriarvoisuuteen kohdistuva protesti olisi voinut ohjautua myös Vasemmistoliitolle, kuten isoissa kaupungeissa alkoikin tapahtua. Joka tapauksessa onnittelen uutta kansanedustaja Anna Kontulaa. Vihreiden tappio, ja kolmasosan menetys, oli vielä luultuakin syvempi. Kristillisdemokraatit kärsivät vain pienen tappion, mutta he olisivat voineet hyötyäkin Keskustaan kohdistuneesta kriittisyydestä. Kyse on kanavoitumisesta ja hallinnoinnin odottamattomista seurausvaikutuksista.

  8. Mika Lako kirjoittaa:

    Neljästä suuresta voi muodostaa kolmen suuren hallituksen neljällä eri tavalla 4! / 3! = 4

    Jos nyt Kiviniemi väkisin menee oppositioon, niin ainoa vaihtoehto on Kok, Sos, PerS eli lempinimeltään vaikka
    PerSosKo?

    Oma nimisuosikkini olisi ollut PersKeKo.

  9. Mika Rossi kirjoittaa:

    Puolueemme sai kunnolla takkiin. Itsekin sain surkean tuloksen. Kansanvalta puhui. Onnittelut kaikille menestyneille. Kisa käytiin reilussa urheiluhengessä.

    Nyt on toisten aika kantaa vastuuta. Tiedoksi heille, jotka ovat haukkuneet kaikkea: ei ole helppoa.

    Keskusta aloittaa nousun tasaisen varmasti. Se on selvä.

    Kiitos Untolle ja keskustelijoille.

  10. Vesa Karttunen kirjoittaa:

    Hallituksen tulevat muodostamaan Kokoomus, Demarit ja Persut. RKP:tä ei tarvita, mutta saatetaan ottaa mukaan. Toisaalta nyt jos koskaan olisi tilaisuus kouluttaa RKP:tä oppositiossa.

    Tulos on mieluisa, suomalaiset ovat vaalien voittajia. Tulos ei tule johtamaan Suomen sulkeutumiseen, eikä kansainvälistymisen taantumiseen. Jossain määrin saattaisi suunta kääntyä EU:n sijaan enemmän Pohjoismaiseen suuntaan, toivottavasti. Sen sijaan vihreiden yltiöliberaali linja sai tyrmäystappion.

    Uskon uuden em. pohjalta rakentuvan hallituksen päätyvän väistyvää terveempään talouspolitiikkaan. Avointen shekkien lähettely ympäri Eurooppaa kiristyy ja toivottavasti loppuu, kuntarakenne tervehtyy ja kuntapalveluiden tuotantoon saadaan järkeä, maatalouden rahareikää tukitaan, maahanmuuttopolitiikan muutos oikeaan suuntaan jatkuu. Tässä joitakin suuntaviivoja.

    Uskon, että tavallinen työssäkäyvä suomalainen tai yrittäjä on näiden vaalien voittaja, siis ne jotka työllään ja veroeuroillaan hyvinvointimme mahdollistavat.

  11. Anders Blom kirjoittaa:

    Miten tässä näin kävi? Eduskuntavaalit olivat ensimmäinen vakava EU-jäsenyyden jälkeinen “kansanäänestys”, jossa oli vaihtoehtoja. Persut olivat selkeä EI-vaihtoehto. Toiseksi vaalin taustalla oleva jännite liittyi eriarvoistumiseen. Kun katsoi TV:n vaalivalvojaisia, ei voinut välttyä siltä, että Persut edustavat miessukupuolta. Sillä porukalla – varsinkin jos on yli 50 – vuotias – on mennyt kaikkein huonoimmin. Persujen voitto oli osittain miesten voitto; ei niiden töissä olevien esimiesten, vaan työttömien ja syrjäytettyjen miesten vastaisku. Kolmanneksi keskusta menetti lähes 180 000 ääntä. Keskustan sisäisen pyykinpesun aloitti julkisuudessa 8.4.2008 YLE:n A-studiossa Heikki Niskakangas, joka väitti, että hallitusohjelma on eturyhmien ostama. Kauppa on aina kahden asia eli väittämään sisältyi myös se, että ainakin oma puolue myi etuja. Vaalirahoituskeskustelu sai alkunsa Niskakankaan sytyttämästä soihdusta. Neljänneksi on syytä ihmetellä, miten hallitusvastuussa ollut kokoomus välttyi tältä katastrofilta ja selviytyi pienellä äänitappiolla Suomen suurimmaksi puolueeksi. Nyt kokoomus lähtee hallitusohjelmaneuvotteluihin paalupaikalta. Kokoomuksen menestystä selittää Kataisen johtajuus ja hänen vaalikampanjassaan viljelemä positiivisuus. Hymyhuulet saivat suukon äänestäjiltä. Kataisen johtajuus on nyt vieläkin arvostetumpaa kuin 2007 ja jos hän muodostaa hallituksen, joka vie Suomen ulos talouskriisistä kohtii uutta menestystä, hän jää historiaan suurmiehenä. Viidenneksi vaalitulokseen pyrki vaikuttamaan media. Se halusi kyseenalaistaa hallitusta, hallintoa ja asettui henkisesti karkealla luupilla katsottuna opposition ymmärtäjäksi. Kysymyksessä on ollut pitkä jakso, joka juontaa juurensa siihen, että media nukkui GRECO:n vaaliraportin yli 2007-2008 vuodenvaihteessa. Vain harvat mediat kävivät raportin ydinviestiin käsiksi: vaalirahoitusilmoitukset.

    Yksi aikakausi Suomen politiikassa on päättynyt ja uusi on alkamassa. Unski on hyvä arvioimaan, minkälainen aikakausi on edessämme. Ennen kuin lopetan, on syytä kuitenkin ottaa kansainvälisempi näkökulma. Pohjois-Afrikan tyrannit ovat joutuneet internet-aikakaudella seuraamaan, kuinka valtaistuinten jalat ovat horjuvia ja satojen tuhansien mielenosoitukset polkaistaan liikkeelle tekstiviesteillä. Sama bakteerilaji leviää koko Aasiassa ja muslimimaailmassa erityisesti. Se on myös levinnyt Venäjällä, jonka poliittinen kehitys on merkityksellinen koko Euroopalle.

    Eli nämä vaalit Suomessa olivat kenties merkittävimpiä mediavaaleja, mitä on tavattu sitten Koiviston valitsijamiesten vaalien 1982.

    Yhtä kaikki vaalit olivat kuitenkin osoitus kansanvallan toimivuudesta. Mielestäni Suomi on pystynyt antamaan viestin maailmalle, että demokratia toimii. Järjestelmän toimivuus ilmenee siten, että kansalaisyhteiskunnan tyytymättömät kutsutaan vaaleissa vastuuseen ja Isänmaan töihin.

  12. Jussi Lähde kirjoittaa:

    Parahin Unski

    Terveiset Lontoosta ja kiitokset maininnasta. En ole täällä – huhuista huolimatta – perustamassa pakolaishallitusta vaan tapaamassa brittitoimittajia. Mielenkiinto Millwallin miestä kohtaan on taattu.

    Uumoilemallesi hallituspohjalle on jo nimikon olemassa. Lasse Lehtinen lähetti hetki sitten nasakan tekstiviestin, joka kuului “Hallituspohja sinipunaniska”.

  13. Tuomo Permikangas kirjoittaa:

    Tilanne on se, että koska Keskusta ei lähde mihinkään seuraavaan hallitukseen, niin vaihtoehtoja on kaksi. Jo kaavailtu Kok+SDP+PeruS hallitus. Mikäli kuitenkin PeruS osoittautuu mahdottomaksi kumppaniksi, niin rakentavampana vaihtoehtona enemmistöhallitus voidaan saada sinipunana eli Kok+SDP+Vas lisättynä Vihreillä tai RKP:llä tai sitten molemmilla. Paikkoja enemmistöhallituksen taakse saadaan näin joko 110 tai 120 edustajaa. Tämähän ei olisi uusikaan kuvio, sillä Kok+SDP+Vas+RKP ovat aikaisemmin olleet yhteishallituksella hyvällä menestyksellä. Näiden puolueiden ylin johto on itseasiassa varsin samanhenkistä ja uudistushaluista uuttaa kaartia. Ja kaikki entuudestaan kokeneita politiikan tekijöitä. Vai mitä sanotte: Katainen, Stubb, Urpilainen, Jungner, Arhinmäki, Sinnemäki, Wallin. Uskoisin, että tällä porukalla syntyy yhteinen näkemys helpommin ja lähempää toisiaan kuin keneltäkään näistä Soinin ja kumppaneiden kanssa. Hallitusneuvottelut varmasti käydään tosissaan Soinin kanssa, mutta voi olla, että linjaukset menevät liian kaus toisistaan, jotta riittävä yhteinen näkemys löytyy. Taustalla vielä suuri epävarmuus PeruS-joukon yksituumaisuudesta vaikeiden kysymysten äärellä kun asioista pitää tosissaan eduskunnassa äänestää. Tässä siis takaportti vaikeaan hallituksen muodostukseen tulevien viikkojen aikana.

  14. Pekka Remes kirjoittaa:

    Mitenkö tässä näin kävi? Soinihan sen taisi sanoa: kansa äänesti gallupit kumoon. Ja kenties äänesti kumoon myös MTV3:n vaalikeskustelun valikoidun yleisön. Kun vaaleja edeltänyt viikko oli hoettu sitä, että perussuomalaisten nousu on taittunut, se saikin persujen kannattajat liikkeelle. Näpäytys tuli siis myös median politiikan toimittajille.
    Nyt on ehkä turha murehtia, että Suomi kääntää Euroopalle selkänsä ja että henkinen ilmapiiri kaventuu, sillä pitää muistaa, että ovathan nuo perussuomalaisten äänestäjät tähänkin asti asuneet Suomessa, eivät he mistään taivaasta ole tipahtaneet.
    Keskusta julistaa tappionsa syyksi kahden kauden hallitusvastuun, mutta eihän siitä mihinkään päästä, että vaalirahaskandaali velloi nimenomaan Keskustan ympärillä. Keskustan tappion syynä näkyykin olevan se, että puolueen perinteiset äänestäjät jäivät kotiin.
    Mutta vaalit on käyty. Vaalien suurin puolue kuuluu myös häviäjien joukkoon. Ennen vaaleja olleet ongelmat ovat jäljellä myös vaalien jälkeen. Ehkäpä jäämme odottamaan hallitusohjelmaa. Siitä selviää, kuka lopulta antoi neuvoitteluissa eniten periksi.

  15. Juha Päätalo kirjoittaa:

    Ulkomailla asuvana suomalaisena hirvittää jo nyt, kun tietää, millaista kunniaa Koti-Suomeni huomisaamun lehdissä saa.

    En edes muista, koska olisi viimeksi hävettänyt näin paljon olla suomalainen. Ehkä se oli 20 vuotta sitten, kun veljeni kanssa kävin Tampereella joulupäivän iltana oluella ja ravintolan ulkopuolella uhosi suomalainen mies: “Olkaas pojat todistajia, lyökö tämä mutakuono mua.” Sitten hän alkoi nyrkit pystyssä haukkumaan mustaa miestä kaikin mahdollisin loukkauksin. Joulupäivänä.

    Kuvittelin näiden umpiahtaan Suomen aikojen olevan jo ikuisesti historiaa. Mutta tänään on vaalipäivä ja avoimesti ulkomaalaisvihamielinen puolue vie Suomessa 19,0 % äänistä. Yritän selittää tätä itselleni näin: Politiikkaan pätee aina se, että kansa saa sellaisen eduskunnan kuin se ansaitsee. Ja se, että protesti kanavoituu helpoiten populismin kautta. Demokratian on kestettävä se. Vaikka tulos tekee kipeää, niin uskon edelleen vahvasti demokratiaan. Hyväksyn sen, että perussuomalaiset ratsastavat euron ja EU:n vastustuksella, se on demokratiassa legitiimiä toimintaa. Mutta en kuitenkaan hyväksy sitä, että ulkomaalaisvihasta (tai ylipäätään mistään vihasta) tulee salonkikelpoista. Tämä vaara on nyt olemassa, kun muut puolueet ovat pelosta jähmeitä perussuomalaisten vaalivoiton tyrmäämänä. Toivon silti, että nuo 20 vuoden takaiset tilanteet ravitolojen edessä eivät ikinä muuttuisi suomalaiseksi arkitodellisuudeksi.

    Unton ohella ihmettelen myös vihreiden surkeaa tulosta. Esimerkiksi Saksassa vihreät ovat Fukushiman vanavedessä nousseet gallupeissa kaikkien aikojen korkeimpiin lukuihin – kannatus on juuri nyt 23 ja 28 prosentin välillä. Suomessa 7,0 %, miinusta yli prosentti. Se on osoitus puolueen johdon täydellisestä munauksesta. Mielestäni vihreiden suurin virhe oli julistaa perussuomalaiset päävastustajakseen. Ei protestipuoluetta kannata vastustaa, sillä tekee vain vastustajasta tärkeämmän kuin se on. Lisäksi vihreät saivat luultavasti myös rangaistuksensa siitä, että pysyivät hallituksesta ydinvoimapäätöksestä huolimatta. Kukaan ei ota tosissaan puoluetta, joka myy syntyperiaatteensa ja arvonsa pelkästään pysyäkseen vallassa.

    Kaiken kaikkiaan tuntuu uskomattomalta, että räksyttäjäpuolue, jolla ei ole mitään poliittisia meriittejä, kamppailee tasaväkisesti kolmen muun puolueen kanssa, jotka ovat olleen Suomen itsenäisyyden historian tukipilareita. Se on melkoinen muistutus kansan tyytymättömyydestä niille puolueille, jotka saivat tänään vielä 81,0 % äänistä.

  16. Jarkko Rahkonen kirjoittaa:

    Vaalitulosten valmistuttua 17.04 klo 23.45 yritän pikavastata Unton kysymykseen: “Miten tässä näin kävi?”

    Hallituspuolueet saivat paikkoja 98=
    kok44,kesk35,vihr10rkp 9
    Oppositio 101=
    SDP 42, ps 39, vl 14, kd 6. (Ahvenanmaa 1)

    Parlamentarismin mukaan oppsitiopuolueet neuvottelevat nyt hallitusohjelman ja asettavat päämisteriehdokkaan .Tämä ei voi olla rökäletappion kärsineen hallituspuolueen edustaja.
    Parlamentarismin mukaan Katainen voi tulla päämisteriksi, vain siinä tapauksessa, että oppositio ei ole yhtenäinen.

    Perustuslain 61§:n mukaan ennen päämisterin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston (hallituksen) kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon päämisteriehdokkaasta.
    Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valintaansa. Tämä ehdokas saa nykyopposition 101 ääntä ynnä mahdollisesti muita ääniä entisen hallituspuolueiden kansanedustajilta.

    Eduskunnan puhemies valitaan perustuslain 34§:n mukaisesti. Enimmät äänet saanut valitaan puhemieheksi. Näyttää siltä, että opposition kokenein puhemieheksi on kansanedustaja Erkki Tuomioja.
    Mikäli aluksi valittu puhemies tulee valituksi ministeriksi valitaan uusi puhemies, joka meidän käytäntömme mukaan on toisen hallituspuolueen edustaja kun toinen suuri puolue on pääministeripuolue.

    Vaaleissa kävi siten, että hallituspuolueiden toiminta sai kansalta täystyrmäyksen. Aiemmassa Unton kysymyksessä olen vastannut miisä toimissaan hallitus menetti kannatustaan.

    Arvoisat Perässähiihtäjäblogin lukijat. Miten tässä näin kävi? Tässä kävi siten, että hallitus vaihtuu ja paralamentarismin mukaisesti entinen oppositio muodostaa hallituksen. Kansa on äänestänyt – pulinat pois

  17. Taina Hämäläinen kirjoittaa:

    Ei käy kateeksi Kataista. Siinäpähän nyt yrittää saada hallitusta kasaan demarien ja persujen kanssa. Vaikka kokoomus onkin joissakin asioissa samaa mieltä demarien kanssa (mm. kuntien yhdistäminen), niin miten selviävät persujen kanssa. Miten löytää yhteistä linjaa Soinin kanssa joka uskoo asioiden hoituvan vain herjoja heittelemällä ja kääntää takkiaan asiassa, kuin asiassa

    Keskustan tappio on surkea, mutta oli odotettavissa. Ei sen vuoksi, että keskusta vastuun kantajana olisi hoitanut huonosti maan asioita kahdeksan vuoden ajan. Iso syyllinen on media, joka poliittisten taustajoukkojensa tueksi on vuosikausia syytänyt paskaa keskustan niskaan ja syyllistänyt keskustaa ja keskustalaisia asioista, jotka muille ovat olleet sallittuja.

    Pienenä esimerkkinä olkoon ainainen julkinen vatvominen Matti Vanhasen ns. naisjutuista. Paavo Lipponen seurusteli pääministerinä ollessaan ukkomiehenä naimisissa olevan naisen kanssa ja sitä ei mikään taho pitänyt paheksuttavana. Vanhanen taas oli vapaa mies ja silti kaikki hänen seurustelu yrityksensä oli median mielestä väärin.

    Vaalitulos harmittaa senkin vuoksi, että keskusta on pikkuhiljaa toteuttanut perhepoliittisia uudistuksia ja olisi varmasti hallituksessa jatkanut samaa linjaa. Toivotaan, että nämä uudet “vastuunkantajat” eivät jälleen täysin unohtaisi heikompien asemaa niin, kuin aikoinaan Lipposen hallitukset tekivät.

    Kohtuutonta on toisaalta sekin, että niin suuri määrä äänestäjistä on uskonut Soinin vakuutteluja, että “vanhat puolueet” ovat tehneet vain kaikenlaista pahaa. Aivan kuin eduskuntakin olisi ollut tähän asti persut pois lukien rikollisia täynnä. No onneksi eduskuntaan nyt valittiin 39 puhdasta pulmusta, jotka laittavat kerta heitolla maan asiat Soinin lupaamaan kuntoon.

    Muistan kuinka joskus lapsena äiti tuli aamulla herättämään kouluun: “Täällä vaan nukutahan, vaikka kommunistit ovat vallanneet maan”. Siitäkin selvittiin, niin eiköhän me selvitä näistä persuistakin. En aio ainakaan omia lapsiani näin pelotella. Ovat nimittäin taidealan kultturelleja ja pelkäävät jo muutenkin, että soinilaiset ryhtyvät kontrolloimaan taiteen tuottamista.

  18. Pekka Kärkkäinen kirjoittaa:

    Erittäin mielenkiintoinen vaalitulos. Perussuomalaisten voitto oli odotettu, joskin ehkä odotetumpaa suurempi. Samaten kokoomuksen nousu suurimmaksi puolueeksi, vaikkakin kannatusta ja paikkoja menettäen, oli odotettu.

    Keskustan romahdus oli minulle kyllä jonkin sortin yllätys. Ehkä kansa halusi keskustan oppositioon kahdeksan vuoden jälkeen – tämä näyttäisi olevan suurten puolueiden kiertotahti. Kahdeksan vuotta hallituksessa ja sitten ulos, näin oli myös kokoomuksella Lipposen hallitusten jälkeen. Vaaliväittelyiden polariteetti eli vastakkainasettelu oli voimakkainta kokoomuksen euromyöntein ja perussuomalaisten skeptisen linjan välillä. Keskusta ja Kiviniemi jäi tässä ehkä pahasti välimaastoon.

    Vihreiden tappio ei tullut yllätyksenä muuten kuin suuruudeltaan. Samoin demarien tappion pienuus yllätti. Mutta pääoppositiopuolueen tappio on Suomessa harvinaisuus, kuten Unski edellä totesi.

    SDP on muuten hävinnyt neljät vaalit putkeen (2007 & 2011 eduskuntavaalit, 2008 kunnallisvaalit ja 2009 europarlamenttivaalit), joista kolmet Urpilaisen johdolla. SDP:n vaalivalvojaisissa tuntui olevan jonkin sortin “Jutta-hurmosta”, joka enteilisi Urpilaiselle hyvää jatkon kannalta. Mutta onko puolue valmis jatkamaan “eespäin, eespäin tiellä tappion” Urpilaisen johdolla? Jos SDP pääsee/joutuu hallitukseen, niin tappio on edessä seuraavissakin eduskuntavaaleissa.

    Hallituspohjavaihtoehtoja on todellakin kaksi: ns. SKP-hallitus (SDP, kokoomus & perussuomalaiset) tai VSÅP-hallitus (vasemmistoliitto, SDP, RKP ja perussuomalaiset). SKP-pohjalla olisi 125 edustajaa, VSÅP:llä 105. VSÅP:ta voisi täydentää mahdollisesti myös kristillisillä, jolloin lukema olisi 111.

    Mielenkiintoisen tästä hallituskysymyksestä tekee se, että VSÅP-pohja olisi SKP:ta selkeästi koherentimpi esim. euron vakausrahasto- ja tulonsiirtokysymyksissä. SKP-pohjan suhteen joko kokoomus joutuisi nöyrtymään monissa verotuskysymyksissä tai sitten perussuomalaiset ja demarit pettäisivät äänestäjänsä. Itse veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, ikävä kyllä.

    Säätytalolla Soinia ja Urpilaista odottaa Sailaksen ja muiden virkamiesten valmistelevat paperit, jotka odottavat vain poliitikkojen allekirjoituksia. Perussuomalaisia äänestäneet huomaavat pian, kuinka heidänkin puolueestaan on tullut vain osa Puoluetta – politokraattista voimaa, jota kukaan ei äänestä, mutta joka valitaan kerta toisensa jälkeen johtamaan maata.

  19. Tuukka Sariola kirjoittaa:

    Äkkisältään laskien tein ennustuksessa -20 virhepistettä.

    Persujen tulos ei yllätä koska olin nähnyt eränäisiä netti-galluppeja sekä tiesin pari julkista raakadata-tulosta. Huomasin myös, että 2007 gallupissa Persuille ennustettiin syöksyä juuri ennen vaaleja, tosiasiassa tulos meni aivan eri suuntaan, joten en hätkähtänyt YLE:n uusimmasta.

    Ellei joku olisi hoksannut alkaa kiusata Soinia tenteissä hänen katolilaisuudella, hän olisi luultavasti uusi pääministeri.

    Tiesin, että Vihreät kärsivät koska he ovat erinäisillä hörhöilyillään karkoittaneet monia äänestäjiä ja omia puolue-aktiiveja, punaviher-stalinismi ei ole suosiossa. Mutta toisaalta odotin heidän hyötyvän polarisaatiosta Persuihin nähden, näin ei kuitenkaan käynyt, ehkä oli liian kaunis sää.

    RKP onnistui taas mobilisoimaan kaikki etulinjan uurnille viimeistä kattilanlämmittäjää myöten, äänestysprosentti ei noussut tarpeeksi, että olisi tullut takkiin. Hieno torjuntavoitto heille ja pieni pettymys itselleni äänestysprosentin suhteen.

    Keskustan olisi pitänyt antaa potkut Lehtomäelle jätevesilain takia, nyt tuli kakkelit omaan naamaan.

    Maahanmuutto tulee kiristymään huomattavasti, samaten ulkomainen pimeä työvoima siirtyy suurennuslasin alle, verokorttinumeroa tulossa rintamukseen.

    Kielipolitiikassa ratkaisu siirtyy 2015 vaaleihin, silloin virallinen kaksikielisyys on jo aivan henkitoreissaan kun Persut kykenevät torjumaan seuraavalla hallituskaudella uudet pakkoruotsin lisäykset ja kovennetut virkamiesten osaamis vaatimukset.

    Alvin korotusta ei tule, eikä veronalennuksia palkkoihin. Kehitysavun leikkaaminen olisi suuri arvovaltatappio Kokoomuksen Stubb-siivelle, mielenkiintoista miten siinä käy.

    Keskusta ilmoitti heti loikkivansa oppositioon, vaan oliko se puolueen kanta vai Kiviniemen henkilökohtainen? Väyrysen TV-mainos oli yhtä surkea kuin idea vaalipiirin vaihdosta.

    Urpilainen pelasti esiintymisellään SDP:n varmalta tuholta vaikka vuosi sitten se piti olla toisinpäin.

    Wallin ja RKP on siitä mielenkiintoisessa tilanteessa, että heidän on ehdottomasti päästävä aina hallitukseen suojelemaan pakkoruotsia, mutta nyt he(ja heidän lehdistö) ovat demonisoineet Persuja niin paljon, että olisi aika nolon näköistä istua saman pöydän äärellä eikä heitä matemaattisesti edes tarvita. Mutta eiköhän pyrky&imu ole taas kova.

  20. Olli Saarinen kirjoittaa:

    Ehkä on aika antaa taantumukselle sijansa: SDP + persut + vasurit + KD = 101 kansanedustajaa.

    Kansan enemmistö on taantumuksellista joten maa saakoon mitä tahtoo.

  21. Ari-Matti Kytölä kirjoittaa:

    Jos olisi media ymmärtänyt, kuinka kohtalokasta on kirjoittaa roskaa päivästä toiseen omaan mediavälineeseensä. Rahalla ostettua ja provosoivaa epämiellyttävää ajojahtia Soinia vastaan. Jos olisitte olleet fiksuja, olisitte antaneet Soinin hääriä, mitä häärii ja keskittyneet vaan omien mieleistenne puolueiden asiotten uutisointiin realistisesti. Nyt sai Persut parasta mainosaikaa ja etusivun lööppejä takasivujen lisäksi ja vielä ihan ilmaiseksi. Ostetulle tilalle ei maksajaa olisi löytynyt heidän riveistään tai tukijoista. Lisäksi näin suuri määrä epämääräistä uutisröhnää yhdestä miehestä ei ole enää uskottavaakaan, joten meni siinäkin masinoitu noitavaino överiksi. Frank Sinatrakin jakoi mielipiteitä ja tuli kuuluisaksi ja menestyneeksi media avulla. Kirjoittavat minusta mitä hyvänsä, kunhan kirjoittavat nimeni oikein, oli hänen teesinsä ja hyvin meni.

  22. Antti Niemistö kirjoittaa:

    Vesa Roton mainitsema tilanne johtunee siitä, että tuon tilanteen ollessa voimassa puuttui suurien vaalipiirien äänistä vielä suuri osa. Näin ollen suurten vaalipiirien edustajapaikat olivat tuossa jaossa mukana siten että jaon perustana oli paljon pienempi äänimäärä kuin mitä ääniä oli annettu. Silloinhan prosentit voivat näyttää vielä ihan mitä sattuu kun pienet vaalipiirit ovat mukana niissä paljon suuremmalla painoarvolla kuin edustajapaikkamäärissä. Toisin sanoen luvuissa on mukana sellainen vääristymä, joka ei ole mahdollinen enää silloin kun kaikki äänet on laskettu.

    En väitä etteikö nykyisessä vaalijärjestelmässä olisi mahdollista että enemmän ääniä saanut puolue saisi vähemmän edustajapaikkoja. Se ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä. En kylläkään pidä nykyistä järjestelmää parhaana mahdollisena.

  23. Pentti Kangasluoma kirjoittaa:

    Toivoin perussuomalaisten voittoa mutta en näin suurta. Toin tähän blogiin Jussi Niinistön nimen, läpi ja ministeriainesta, Soinin imussa. Jussi herättää sivistyneellä tavalla luottamusta.

    Harry Wallin jäi veturimieheksi, yli 6300 ääntä. Jarmo Korhonen ei päässyt, Kai Pöntinen ei myöskään, Lapualla laski äänestysprosentti, keskustalle suurtappio, kaupunjohtaja
    Paavo Latva-Raskua ei auttanut Anneli Jäätteenmäen ja Tapio Korjuksen tuki. Lapualla ei Soinin kovasti lisää saanut koska
    Raimo Vistbacka on aina vaaleissa kalalla käynyt.

    Erkki Tuomioja sanoi vaaliyönä – olemme menettäneet niiden ihmisten tuen jotka äänestivät perussuomalaisia. Minun mielestä kaiken muun ohella perussuomalaisten voitto oli miesten protesti.

    Miehet, vähän koulutetut, ylipainoiset, avioeroissa jyrän alle jäävät, käsillään työtä tekevät, verbaalisesti alakynteen jäävät,
    nuorempina kuolevat, uroksina maahanmuuttajille häviötä pelkäävät – he saivat protestikanavan.

    Seksuaaliset vähemmistöt, siviilipalveluksessa olevat, kettutyöt, vesivoiman rakentamisen vastustajat, uskontoja pilkkaavat ja vastaavanlaiset ryhmät. He voivat saada yksittäisiä edustajia, suuri enemmistö ei heistä innostu.

    Maahanmuuttajia eduskuntaan, myös virolaisia, venäläisiä noussee seuraavissa vaaleissa valtuustoihin, ja eduskuntaan.
    .

  24. Irma Hilpelä kirjoittaa:

    Demokratian luonteeseen kuuluu, että se paljastaa, mitä kansa ajattelee. Kansa on puhunut. Kataisen on koottava hallitus, jossa perussuomalaiset ovat mukana. Epävarmaa on, tulevatko sosiaalidemokraatit siihen mukaan. Ministeriehdokkaista ainakin Tuomioja olisi jätettävä sen kokoonpanon ulkopuolelle, koska hän ei ole vielä virittynyt uuteen vaalitulokseen. Urpilaisella löytynee joustavuutta uudessakin tilanteessa. Jos näin olisi, enemmistöhallitus saataisiin kokoon. Tällaisena se olisi kolmen voittajan hallitus. Haasteellinen tällainen kokoonpano olisi erityisesti pääministeripuolueelle, ja Stubbin diplomatiaa olisi hyvä olla mukana. Vihreät ja keskusta ovat jäämässä suosiolla oppositioon.

  25. antti ahopelto kirjoittaa:

    Ihmettelen suuresti mikäli HS ja Yle alkavat taivastelemaan Persujen suurta vaalivoittoa ja heidän politiikkaansa. Valtamedian keskittyessä raportoimaan uuniperunoista ja puutarhatekstiviesteistä yms politiikan likaisuudesta ei tulos ole mikään ihmetyyksen aihe. Sitä saa mitä tilataan.

    Jossain vaiheessa media julisti itsensä valtiomahdiksi ja todisti sen taas.

  26. Lea Korhonen kirjoittaa:

    Kiitos Unto Hämäläiselle valtaisasta työstään tämän blogin parissa! Ja kiitos kommentoijille! Mielenkiintoisinta on ollut erilaisten näkemysten kirjo ja väittely. Politiikan amatööri on saanut teiltä (poliittisen viihteen lisäksi) pohdittavaa, ja myös hyviä vinkkejä kirjallisuudesta ja tutkimuksista, joihin aion tutustua. Lämmin kiitos kaikille!

    Ja sitten vielä kommentti vaalitulokseen. Nyt yön nukuttuani, uskon että kaikesta muusta selvitään, mutta pelkään kuten Juha Päätalo asian ilmaisi, että ulkomaalaisvihasta (tai ylipäätään mistään vihasta) tulee salonkikelpoista. Ja yhdyn täysin Juhan kommenttiin: ”en kuitenkaan hyväksy sitä, että ulkomaalaisvihasta (tai ylipäätään mistään vihasta) tulee salonkikelpoista.” Tässä asiassa toivon todella Kokoomukselle ja demareille lujaa selkärankaa.

    Vihreiden äänestäjänä epäilisin, että yksi suuri syy vihreiden tappioon oli myös porvarihallituksen talouspolitiikka, mm. köyhyys lisääntyi, perusturvaa ei nostettu, pienituloisimpia kovimmin koskevat terveydenhoidon asiakasmaksut sidottiin indeksiin. Vihreiden tavoitteet kun ovat paljon tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta. Ainakin itselläni oli kova paini hyvin vihreän Vasemmistoliiton ja Vihreiden välillä. Lopulta löysin vihreistä niin hyvän ehdokkaan, että nielin pettymykseni hallituspolitiikasta ja annoin ääneni vihreille. (Tosin oma ehdokkaani ei päässyt eduskuntaan.) Vaakakupissa painoi myös vihreiden suuntautuneisuus tulevaisuuteen, uusien ratkaisujen etsiminen.

    Sillä valveutuneet vihreiden äänestäjät tiesivät jo äänestäessään neljä vuotta sitten, että vihreät äänestävät ydinvoimaa vastaan, mutta eivät lähtisi sen takia hallituksesta. Viimeksi kun vihreät lähtivät ydinvoiman takia hallituksesta, heidät haukuttiin vastuuttomiksi. Joten taitaa olla niin, että teki vihreät niin tai näin, niin se on aina väärinpäin. Ja muistutettakoon nyt vielä kerran, että Vihreät on ainut puolue joka on aina yksimielisesti äänestänyt ydinvoimaa vastaan. Olisi mielenkiintoista kuulla onko joku tosiaan jättänyt nimenomaan ydinvoiman takia äänestämättä Vihreitä.

    Olli Saarinen nimesi Vasemmistoliiton taantumuksellisten joukkoon. Jos olisit tutustunut Vasemmistoliiton ohjelmaan ja kuunnellut Arhinmäkeä, niin olisit huomannut nyky-Vasemmistoliiton olevan vihreä ja suvaitsevainen puolue. Arhinmäki on lähes kaikessa Soinin kanssa eri mieltä. En ota kantaa hallitusneuvotteluihin, sillä suomalainen tapa on hioa särmät mössöksi, niin että lähes kaikki mahtuvat samaan hallitukseen, kun oikein neuvotellaan.

    Toivottavasti media jaksaa selvittää myös nyt valittujen edustajien vaalirahoitusta, sillä viime vaalien jälkeen paljastunut maan tapa täytyy kitkeä juurineen irti. Ja kyllä niistä sotkuista löytyy osa selitys Keskustan tappioon. Korostan sanaa osaselitys. Toivoisin vaalirahoituksen avoimuuden edistyvän, vaikka se ei nyt näyttäisi voittajien prioriteettilistalla olevankaan. Toivottavasti media ei unohda sen edistämistä.

  27. Jarkko Rahkonen kirjoittaa:

    Täydennän yöllä 1.36 antaamaani pikavastausta nyt aamulla 09.43 luettuani kolme päivän lehteä.

    Miten tässä näin kävi?

    Surkuhupaisaa, että Katainen on saanut median toistamaan kokoomuksen muka historiallista suurimman puolueen asemaa. Historiallinen oli perussuomalaisten voitto sanan oikeassa merkityksessä, yli kymmenen prosenttiyksikön äänimäärä lisäys, 34 lisäpaikkaa j edustaja jokaisesta vaalipiiristä.

    Viime sotien jälkeen eduskunnan suurimmalla puolueella on ollut ainan 50 tai enemmän eduskuntapaikkoja. Nyt kokoomus sai hyvin suuren vaalitappion, 7 paikkaa mukana yksi loikkaripaikka. Kyseessä ei ole historiallisen suuri ryhmä!Tämä kokoomuksen tappio purkautui hysteerisen Kataisen ja puoluesihteerin hyppelyyn tv-ruudussa.

    Oppositio voitti, koska sai eduskuntaan enemmistön 101 kansandustajaa.

    Parlamentarismin mukaisesti oppositio asettaa pääministeriehdokkaan ja tekee hallitusohjelman, joista eduskunta avoimessa äänestyksessä päättää.
    Katainen kutsuu alkukokouksen koolle sitten jatko siirtyy vaalien enemistölle. Kataisesta voi tulla pääministeri vain jos oppositio ei ole yhtenäinen. KIrjoitin tästä perustuslain 61§:stä yön viestissäni 01.36.
    Kansa on äänestänyt – pulinat pois!
    .

  28. antti liikkanen kirjoittaa:

    Muistan, kuinka Suomessa oltiin (vähintään salaa) rinta rottingilla kun Lipponen viihtyi EU:n ytimissä Antti Satulin ja Erkki Liikasen kanssa.

    Nyt on taas ylpeuteen (vähintään salaa) perusteita.
    HS:n mukaan Soini sysäsi euron arvon laskuun.

    Ollaan me hyviä, jovain.

    Kysyin perheeltä sunnuntailounaalla veikkausta omasta äänimäärästäni. Vaihteluvälillä 230-2100 tuli 7 vastausta, joiden matemaattinen keskiarvo on 608,4.

    Ääniä tuli 607.

    Kyllä perhe tietää, miten tässä näin kävi.
    Mie tosin en tiedä.

    Kiitti, Unski! 21.10. 2012 kuntavaali, 22.1. 2012 TasPres vaali, joten huolla suksesi ajoissa.

  29. Lars-Erik Wilskman kirjoittaa:

    Tämä nyt oli semmoinen ”luusereiden” vastaisku. Tarkemmin sanottuna poliittinen reaktio tunteeseen, ettei tapahtumiin voi vaikuttaa, ja kaikki se mitä on ennen pidetty itsestään selvänä, on uhattuna. Persujen vaalivoitto oli mielestäni tätä ja kyllä demareidenkin menestyksessä oli hiven sitä. Terapiavaalit.
    Poliittinen tilanne meni mutkikkaaksi ja sitä voi selittää vai se joka tietää mikä oikeasti on perussuomalaisten poliittinen linja monissa eri kysymyksissä. Odotan mielenkiinnolla perussuomalaisten eduskuntaryhmän ensimmäistä kokousta, se on tärkeä kokous.
    En olisi Unskin tavoin huolestunut Kataisen asemasta hallitusta neuvoteltaessa. Enemmän olen huolissani Kokoomuksen politiikan tulevasta suunnasta. Hallituksen ulkopuolelle jääminen olisi suurimman puolueen puheenjohtajalle kokemus, josta selviämisestä en ole ihan varma. Kompromisseja pitää tehdä, mutta jotain rajaa niissäkin.
    Nimitys ”sinipunaniskahallitus” on mainio. Kokoomus ja demarit hallituksessa ovat hyvä yhteistyöporukka kun ratkaistaan työelämän suuria kysymyksiä kolmikannassa. Nyt voitaisiin saada, jopa jotain aikaan. Sama koskee kuntarakenteen kehittämistä. Molemmat sellaisia suuria asioita joissa odotetaan edistymistä. Mitä perussuomalaiset sitten voisivat antaa, sitä minä en tiedä, mutta se varmaan selviää.

  30. Pekka Kärkkäinen kirjoittaa:

    Haluaisin vielä hetken jatkaa asioiden laittamista pidemmän aikavälin perspektiiviin. Katselin vaalitulosten aikasarjoja ja sieltä löytyi muutama mielenkiintoinen asia.

    Otetaan aluksi lukemat. Seuraavassa on puolueiden pitkän aikavälin keskiarvot ja kannatuksen trendit vuodesta 1945:

    Maalaisliitto/keskusta: 20, 8% (vaihteleva)
    SDP: 24,3% (vaihteleva)
    Kokoomus: 18,1% (vaihteleva)
    SKDL/vasemmistoliitto: 16,3% (laskeva)
    Vihreät: 6,9% (vaihteleva)
    Kristilliset: 3,1% (vaihteleva)
    RKP: 5,8% (laskeva)
    SMP/PS: 5,9% (vaihteleva)

    Tässä valossa selkeitä voittajia olivat vain kokoomus suurimpana puolueena ja perussuomalaiset. Myös kristilliset ja vihreät olivat pitkän aikavälin keskiarvon yläpuolella.

    Keskusta ja SDP löivät oman huonoimmuusennätyksensä. Keskustan edellinen pohjanoteeraus sotien jälkeen oli 16,4% vuodelta 1972 ja SDP:llä aikaisempi surkeus oli vuonna 1962 lukemalla 19,5%.

    Trendimielessä vasemmistoliitolla ja RKP:llä on ollut lähes pelkkää pudotusta sitten vuoden 1945. Tämä vaalitulos jatkoi samaa trendiä, vaikka pudotus ei nyt kiihtynytkään.

    Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka oikeastaan kaikkien puoluejohtajien asema vaikuttaa vakaalta näiden tulosten jälkeen – vaikka ei pitäisi. Ainoa puheenjohtaja, joka sanoo vakavasti harkitsevansa eroa, on vihreiden Anni Sinnemäki. Kuitenkin pitkän aikavälin keskiarvo on Sinnemäen puolella.

    Keskustan Kiviniemi vetoaa kymmeneen kuukauteen puolueen johdossa, ja SDP:n Urpilainen siihen, kuinka gallupit selätettiin. Molemmilla on kuitenkin käsissään kaikkien aikojen pienimmät eduskuntaryhmät. Tyytyykö puolueväki tähän jatkossa? Se jää nähtäväksi.

  31. Ville Nieminen kirjoittaa:

    Lea Korhonen kysyy edellä omassa kommentissaan, “onko joku tosiaan jättänyt nimenomaan ydinvoiman takia äänestämättä Vihreitä”. Vastaus on omalta osaltani “kyllä”, muttei siksi, että puolue jäi hallitukseen ydinvoimapäätöksestä huolimatta vaan siksi, että puolue vastustaa ydinvoimaa niin ehdottomasti.

    Kuulun siihen isoon joukkoon koulutettuja liberaaleja nuoria aikuisia, joille Vihreät olisi luonteva valinta, mutta joka näkee ydinvoiman nyt ja lähitulevaisuudessa vähiten huonona energiantuotantomuotona. Valitettavasti tiedepuolueeksikin itseään mainostava Vihreät ei pysty katsomaan ydinvoimakysymystä järkiperäisesti vaan toimii asiassa pelonsekaisesti. Ydinvoima on puolueelle peikko eikä asiasta sallita puolueen sisällä oikeaa keskusteluja tai virallisesta linjasta eriäviä mielipiteitä.

    Tästä syystä en pysty äänestämään Vihreitä ja tiedän, etten olen yksin mielipiteeni kanssa. Toivottavasti puoleen aktiivit rekisteröivät tämän asian.

    Onnittelut vaaleissa menestyneille puolueille ja ehdokkaille sekä kiitokset Unskille!

  32. Jukka Särkkä kirjoittaa:

    Uuden luokkayhteiskunnan alku ?

  33. Liisa Polameri kirjoittaa:

    Vaalit olivat selvästikin tyytymättömyyden osoitus ja protestivaalit oikeistohallituksen harjoittamaa politiikkaa vastaan. Oman käsitykseni mukaan vihreiden häviö selittyy tällä samalla tekijällä. Aiemmin vihreät noudattelivat enemmän kestävän kehityksen linjaa. Mutta nyt vaalikeskustelujen perusteella, he olivat siirtyneet järkevältä kestävän kehityksen linjalta markkinavetoisen järjestelmän vaatimaan, jatkuvan kasvun talouspolitiikkaan.

    Kestävän kehityksen politiikka koskee myös rakenteellisesti kestävää sosiaalipolitiikka, joka huomioi koko väestön toimeentulon mahdollisuudet eri elämäntilanteissa. Jopa pienituloisten yksinhuoltajien tai niiden pienten työeläkkeiden varassa elämässään kiinni pysyttelevien väestönosan.

    Kiitokset vielä Unto Hämäläiselle viitseliäisyydestä pitää yllä Perässähiihtäjä – blogia ja samalla tarjoutuneesta mahdollisuudesta esittää omia, erilaisiakin näkemyksiä elämän menosta Arkadianmäellä ja sen ulkopuolelta.

  34. Kari Latvus kirjoittaa:

    Veikkaukseni ei mennyt kovin hyvin, taisi olla -26.

    Vaalituksesta olen kirjoittanut pika-analyysin blogissani Dosentin ikkunasta (latvus.wordpress.com) ja tähän sieltä loppulause. “Risto. E.J. Penttilän ennakoima Suomen murros (katso aiempi postaus )on nyt yhä selvemmin näkyvissä. Se tuli esiin tällä kerralla halussa vaikuttaa ja vahvistaa muutosta, jossa haetaan uutta tasapainoa kansainvälisyyden ja suomalaisuuden välillä; tämä liittyy ennen muuta globalisaatioon ja rahavallan siirtymiseen Suomen ulkopuolelle – ei vain Brysseliin. Tämän takana on vaalin toinen esiin nostama iso teema: köyhien ja vähäväkisten asema. Jos Persut asemoidaan poliittisella kartalla Kepun ja Demarien väliin (näin Soini itse), niin Suomen poliittinen kartta on nyt ihan uudessa muodossa.

    Ehkä vaalien keskeisenä teemana ei lopulta ollutkaan suhde Portugalin lainoihin vaan Suomen köyhiin.”

    ja selvennykseksi se että en ole Persu vaan köyhyyteemasta kiinnostunut tutkija.

  35. Ilari Kiema kirjoittaa:

    Kokoomus pääsi suurimman puolueen asemaan melko kovalla hinnalla. Ennen vaaleja kaikki suurten puolueiden johtajat kilpailivat pääministerin asemasta. Vaalituloksen jälkeen ei ole itsestään selvää, että eteenpäin pyrkivä – korjaan kauaskatseisesti isänmaasta vastuuta tunteva -poliitikko haluaisi ryhtyä pääministeriksi Persulan kolmioon, johon poliitikkoja saattaa kadota.

    Pelotonkin pääministeri joutuu tulevassa hallituksessa nostamaan perusturvan tasoa, luopumaan rikkaita suosivista ansiotuloveron alennuksista ja välillisten verojen kevennyksistä, säilyttämään kuntien oman palvelutuotannon ja hillitsemään yltiöyksityistämistä, puuttumaan tehokkaasti harmaaseen talouteen ja hyväksymään ay-liikkeen kanneoikeuden. Jyrki Katainen tivasi oraakkelimaisesti Jutta Urpilaiselta, mitä tämä tekisi valtiovarainministerinä EU-kokouksessa toukokuussa. Nimenomaan. Kokoomuksen ehkä kannattaisi luopua pääministerin paikasta demarien hyväksi. Johonkin arvokoordinaatistoon voidaan piirtää kuvio, jossa Sdp onkin Kokoomuksen ja Perussuomalaisten keskellä.

    Kysymys ”Miten tässä näin kävi” viittaa Keskustan myttyyn, mikä koitui Perussuomalaisten pyttyyn. Oletetaan maailmankaikkeudessa neljä hahmotonta voimaa:

    - EU-penseys.
    - Maahanmuutto- ja/tai monikulttuurisuuskritiikki.
    - Taloudellisen eriarvoisuuden kasvun ja uusiberalismin kritiikki.
    - Keskustaväen moraalinen tyytymättömyys, jota ei enää voitu (edes yritetty?) kääntää ”etelän median ajojahdiksi”.

    Kolme ensin mainittua ovat universaaleja. Miksi ne ovat Suomessa saaneet Perussuomalaisten ystävällisen isähahmon? EU-kriittisyys ei ole mikään oikeistopopulistinen ajatussuuntaus. ”Ulos Euroopan Yhteisöstä – vaihtoehtona Pohjoismaisuus” oli (ääri)vasemmiston iskulause ja maalattu kerrostalon pääty Kööpenhaminassa kauan sitten. Suomessa EU-kriitikoihin ei kohdistu ”viherpiiperöittelyä” ja ”kukkahattutädittelyä”. Pohjoismaisessa kontekstissa pahempikin olisi perusteltua.

    Muualla maailmassa maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskritiikki ovat kaksi eri asiaa. Suomessa taas tätä kuolemankytköstä halutaan kansallisella yksimielisyydellä ylläpitää, ja dekonstruktio sijoitetaan ”järjellisten katsomusten” ulkopuolelle (prof. Juha Sihvolan ilmaus). Suomalaisessa julkisuudessa ei liene ketään suvaitsevaista vasemmistolaista tai vihreää monikulttuurisuuskriitikkoa. Asiantilaa pidetään rasismin vastaisen työn saavutuksena, mutta tulos on nyt sitten tämä. Sananvapauskeskustelussa maahanmuuttokriitikot voittivat monikulttuurisuusasiantuntijat 39-10. Luulin, että tohtori Halla-aho leikkaisi omia ääniään ja puolueettaan ”Minä leikkaisin maahanmuutosta” –mainoksellaan, mutta toisin kävi. Vähän ennen vaaleja muuan tutkija kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynäpalstalla asiantuntijaroolissaan, että ”nyt on päätettävä siitä, miten puhutaan” (maahanmuuttajataustaisesta väkivallasta). Jos kansa eilen päätti, että jokainen puhuu niin kuin asialliseksi näkee, sehän on länsimaisen demokratian ja avoimuuden sekä aidon interkulttuurisuuden voitto.

    Taloudellisen eriarvoisuuden kritiikki on maailmassa ja Suomessa harvinaisen perusteltu ajatus, mutta perussuomalainen tapa olisi äänestää Donald Trumpia Yhdysvaltain presidentiksi sen takia, että vastustamme taloudellista eriarvoisuutta.

    Itse olen tällä palstalla kommentaattorina halunnut virittää tätä omaa suomenkielen kirjoittamistani, jota en vuosikymmeniin arvostanut. En arvostanut äidinkielistä kirjoittamista silloinkaan, kun käänsin tietoteoksia työkseni ja tuotin tuhansia sivuja kökkökäännöstä ja piinallista puputusta osien osuuksista. Kansainvälinen postmoderni yhteiskuntatiede ja keskieurooppalainen queer-tutkimus, joka on jotakin muuta kuin samanniminen femimismin alaviite Suomessa, on sysännyt minut takaisin suomenkieleen ja pakottanut jonkinlaiseen identiteettipositioon. Milla Hannulan teoksesta ja tarinoista huomaan (Maassa maan tavalla – Maahanmuuttokritiikin lyhythistoria, 2011), että monilla maahanmuuttokriitikoilla, ja myös nyt valituilla uusilla kansanedustajilla, on omissa elämänvalinnoissaan ja tarinoissaan jonkinlaista transnationaalista taustaa ja käännettä. Ei tätä heti pitäisi leimata suvaitsemattomuudeksi, ei sitä etukäteen voi kaikkea tietää – ei edes analyyttis-shamanistisella vaaliennustamisella.

  36. Harri Smått kirjoittaa:

    Ihan hyvinhän tässä lopulta kävi – äänestysaktiivisuuskin nousi edellisvaaleista. Lisäksi voittajiksi voinee laskea kaikki puolueet Keskustaa ja Vihreitä lukuunottamatta. Siispä leuka pystyyn ja innolla odottelemaan toteutuuko Kokoomus-SDP-Perussuomalaiset -hallitus ja eritoten millaisella ohjelmalla hallitusta kasataan ylipäänsä.

    Meinaan, on paljon mahdollista että oppositiokausi ei voisi tulla Keskustalle ja Vihreille parempaan paikkaan. Vaaleja tulee ja menee.

  37. Pekka Kärkkäinen kirjoittaa:

    Otetaan vielä yksi kulma vaalituloksen analysointiin.

    Olen tällä palstalla tuonut esiin suomalaisen kansanvallan keskeisen ongelman, politokratian eli puoluevallan. Jos katsotaan vaalitulosta politokraattisesta näkökulmasta, niin vaali oli protesti nimenomaan politokratiaa vastaan.

    Kaikki puolueet, jotka ovat olleet hallituksessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, hävisivät. Kansalaiset halusivat nähdä Puolueen joutuvan pois vallasta, mutta se ei onnistunut. Vaalijärjestelmämme takaa Puolueen pysyvän tukevasti vallassa. Korkeintaan pientä hienosäätöä on luvassa.

    Perussuomalaisten nousu hallitukseen ei ikävä kyllä muuta juuri mitään. Paitsi pettymystä kansanvaltaan, kun Soini joutuu tekemään vinon pinon kompromissejä, jotka vesittävät puolueen vaatimukset. Jos taas perussuomalaiset joutuvat oppositioon, voimmekin kysyä koko äänestämisen mielekkyyttä. Olisikin jälleen syytä palata keskusteluun vaalitavan uudistamisesta.

    Väistämättä tästä tulee mieleen autonomian aika: senaatti hallitsi mukavasti, vaikka valtiopäiviä ei saatukaan koolle.

  38. Pentti Peltoniemi kirjoittaa:

    Miten tässä näin kävi? Seppo Kääriäinen sanoi radiossa, että ei näin nopeasti voi kertoa syitä. Hän on oikeassa. Äänestäjät ratkaisivat. Miksi näin?
    Medialle vastaus löytynee varmasti seuraavassa gallupissa. Ehkä se on jo tehty.
    Nyt Suomessa on kaikenlaista historiallista. Lienee maailman pienimmän kannatuksen omaava parlamentin suurin puolue, joka hävisi laskentatavasta riippuen 6-7 paikkaa, 12-14 prosenttia aiemmistaan. On toinen suuri puolue, joka menetti kolme paikka, 6,7 % paikoistaan, eikä kummallakaan ole kuin viidenneksen tuki äänestäjäkunnasta – ei myöskään kolmannella.
    Usea kirjoittaja on kiinnittänyt huomiota siihen, että hallitus hävisi oppositiolle. Toinen havainto – taisi olla Perässähiihtäjän oma! – että enemmistöhallitus tarvitsisi 110 mandaatin tuen (”Uuden hallituksen pitää saada vähintään 110 kansanedustajaa taakseen uudessa eduskunnassa)”. Ei kai sentään. Eikö yksinkertainen enemmistö riitä, kuten mm. Kärkkäinen ja Rahkonen näyttävät laskeskelevan. Kaiketi enemmistöhallitukseksi riittää 101, joista yksi on puhemies, oppositio 99.
    Tällöin – ennen tarkistuslaskentaa –hallituspohjaksi esimerkiksi vaalivoittaja PS ja muu oppositio – siis SDP, vasemmisto ja kristilliset, joiden yhteistappio oli paikoissa kokoomusluokkaa.
    Yksi mielenkiintoinen piirre vaalituloksessa ennakkokäsityksiin verrattuna on, että vastoin odotuksia naisten osuus kansanedustajista on nyt suurempi kuin koskaan.
    Isotalo viittaa Ruotsin käytäntöihin ja kokemuksiin. Kuinka paljon reilumpaa olisi, mikäli Suomenkin äänestäjillä olisi valittavana kahden hallitusohjelmavaihtoehdon välillä.

  39. Juhani Korhonen kirjoittaa:

    Kyseinen tulos ja perussuomalaisten erinomainen vaalimenestys kertonee lähinnä äänestäjien protestimielialasta pettymyksestä koko poliittiseen järjestelmään. Eli ääni perussuomalaisille ei välttämättä ole ääni perussuomalaisten arvokonservatiiviselle linjalle vaan ääni muita puolueita vastaan. Tämä on silkkaa spekulaatiota, sillä en tietenkään pysty tietämään millä perusteella perussuomalaisten äänestäjät ovat päätyneet vetämään viivan äänestyskopissa perussuomalaisten listalle. En halua aliarvoida minkään puolueen äänestäjiä vaan jokainen saa ratkaista ketä äänestää millä perusteella tahansa tai olla äänestämättä kokonaan.

    Hallitusneuvotteluista on tulossa erittäin vaikeat. Vaalikampanjoiden aikana monella puolueella ja ehdokkaalla tuli luvattua kaikkea sellaistakin mitä on mahdoton pitää. Hallitusneuvottelujen vaikein kysymys ei ole EU-politiikka, tukipaketit tai maahanmuuttopolitiikka. Vaikein kysymys tulee olemaan ne vaalien alla pimitetyt leikkauslistat. Valtio ottaa nyt 8-9 miljardia euroa vuodessa syömävelkaa eli viidenneksen valtion menoista. Valtion on pakko leikata kyseinen budjettivaje umpeen alkaneella vaalikaudella, joten kyyti tulee olemaan todella kylmää kansalaisten kannalta. Samaan kysymykseen liittyy myös veroratkaisut, sillä osa budjettivajeesta tullaan paikkaamaan veronkorotuksin.

    Tuleva hallitus joutuu niin raskaisiin päätöksiin, että ei tarvi olla kummoinen ennustajaeukko jos ennustaa hallituksesta tulevan kaikkien aikojen epäsuosituin ainakin 1990-luvun alan lama-ajan hallituksen jälkeen. Puolueiden puheenjohtajat varmaan ymmärtävät tämän ja ymmärtänevät mitä sellaiseen hallitukseen lähtö tarkoittaa vaalimenestyksen kannalta seuraavissa eduskuntavaaleissa. Seuraavia eduskuntavaaleja ei välttämättä tarvinne neljää vuotta odottaa tällä kertaa vaan politiikka palannee siihen “vanhaan hyvään aikaan” jolloin hallitusta pidettiin pitkäikäisenä jos se onnistui pysymään edes vuoden pystyssä.

    Itse en osaa nimetä vielä yhtään puoluetta, jonka lähdöstä hallitukseen voisin olla varma. Vielä vaikeampaa on ennustaa kaikki hallituspuolueet. Riippumatta siitä mitkä puolueet muodostavat hallituksen, niin jonkun mukaan lähtevän puolueen on pakko pettää äänestäjänsä ja antaa takin pyöriä kunnolla useampaankin kertaan. Todennäköisesti kaikki hallituspuolueet joutuvat pettämään vaalilupauksensa ja kaivavat esiin muun muassa ne vaalien alle pimitetyt miljardien leikkauslistat joita ei myönnetty edes olevan olemassa.

    Hallitus on nyt vaikeuden säästö- ja veropäätösten edessä. Todennäköisesti ainoa tapa saada koottua neljä vuotta kaatumatta kestävä hallitus on siinä, että hallituspohjasta saadaan koottua erittäin laajapohjainen sateenkaarihallitus ja oppositio saadaan minimoitua. Tälläistä hallitusta ja yhteistä hallitusohjelmaa lienee hyvin vaikea saada kuitenkaan kasaan. Melonille ja omanalle ei sovi sama lippalakki – vai miten se menikään?

  40. Mikko Soininen kirjoittaa:

    Erittäin mielenkiintoinen vaalitulos! Varmasti siinä oli monta eri asteista yllätystä. En osaa laittaa näitä tärkeysjärjestykseen, mutta ainakin minulle ne olivat PerSujen odotettuakin suurempi vaalivoitto, Keskustan ja Vihreiden rökäletappiot, sekä se kuinka vähän äänestysprosentti loppujen lopuksi nousi. Ei lupaa hyvää tulevaisuudella, että näinkään tapahtumarikkaat vaalit eivät riittäneet nostamaan sitä kuin vaivoin yli 70 prosentin.

    Sen verran täytyy muita kommentteja huomioida, että minusta on kyllä naurettavaa esittää miehiä jotenkin sorrettuna kansan osana, joka nyt nousi kapinaan. Ehkä olen tässä väärässä, mutta kyllä ainakin minun tuntemillani PerSujen äänestäjillä motiivit olivat aivan muut.

  41. Taina Hämäläinen kirjoittaa:

    Olen tuossa lueskellut kansanedustajiksi valittujen perussuomalaisten haastatteluja. Väkisinkin on tullut mieleen, että kyllä todellakin oli kyseessä historialliset vaalit, sillä nyt näyttää toteutuneen perussuomalaisten ehdokkaisiin ja äänestäjiin kohdistunut suuri huijaus. Muuten ei voi selittää sitä, että uusi kansanedustaja kertoo aivan vakavissaan mm. välittömästi poistavansa eläkkeistä taitetun indeksin.

    On hyvä, että perussuomalaiset pääsevät nyt vastuuseen/hallitukseen (siis toivottavasi), sillä sen seurauksena ainakin 39 persua tulee tietämään, ettei se asioiden hoito olekaan niin helppoa ja yksinkertaista, kuin Soini on antanut heidän ymmärtää.

  42. Markus Sadeniemi kirjoittaa:

    Meillä on nyt siis neljä keskisuurta puoluetta, joista pitäisi kerätä hallituksen runko. Kaksikin voisi riittää enemmistöhallitukseen, jos apupuolueita otetaan riittävästi mukaan. Parempi kuitenkin olisi, jos hallituksessa olisi kolme neljästä ja yksi siis jätettäisiin pois.

    Unski piti selvänä, että ainoa mahdollisuus on kok+sd+persu -yhdistelmä ja kepu jätetään oppositioon nuolemaan haavojaan. Tällä pohjalla on kuitenkin se vika, että sd ja persu ovat paljon toisiaan lähempänä kuin kok kumpaakaan niistä. Kok jäisi siis helposti vähemmistöön omassa hallituksessaan. En usko, että kok haluaa tätä pohjaa.

    Toinen mahdollisuus olisi periaatteessa jättää persut ulkopuolelle ja rakentaa hallitus vanhojen kok+sd+kepu varaan. Persujen suunnattoman voiton jälkeen en kuitenkaan usko, että tähän uskallettaisiin lähteä.

    Kolmas mahdollisuus on jättää sd ulos ja rakentaa kok+persu+kepu -hallitus. Hallituksen ongelmana olisi kepun ja persujen suhde, jossa kumpikin varmasti koettaisi tehdä toiselle jäynää pitkin matkaa. Kyseessä on kuitenkin kolme porvaripuoluetta, joilla on periaatteessa mahdollisuus löytää kompromisseja maan johtamiseen, vaikka kok ja persut aika kaukana toisistaan ovatkin monessa asiassa. Tässä hallituksessa kok olisi selvästi johtava voima, joten luulisin kok:n loppujen lopuksi pyrkivän tähän.

    Neljäs vaihtoehto on jättää kok hallituksen ulkopuolelle ja rakentaa sd+persu+kepu -hallitus. Tämänkin hallituksen ongelmana olisi persu-kepu -yhteistyön vaikeus. Poliittisesti tämä olisi kuitenkin kaikkein homogeenisin hallitusvaihtoehdoista ja sillä olisi siten parhaat toimintaedellytykset. Tämä vaihtoehto sopisi sd:lle, josta tulisi hallituksen johtava voima, mutta myös persuille, joille sd on varmaan helpompi kumppani kuin kok. Toki kok on suurin puolue, mutta se toisaalta on puolue, joka hävisi toiseksi entiten (6 paikkaa) vaaleissa.

    Mielenkiintoista nähdä, kumpi kahdesta viimemainitusta vaihtoehdosta toteutuu.

    Jokaista hallitusvaihtoehtoa voidaan ja todennäköisesti tullaan täydentämään pienemmillä puolueilla.

  43. Jouni Pulli kirjoittaa:

    Tässä kävi näin, koska kansa protestoi hallituksen politiikkaa ja politiikan teon heikkoa uskottavuutta vastaan sekä kohdisti protestiäänensä suuressa määrin perussuomalaisille. Täten paitsi hallituspuolueet myös eduskunnan oppositiopuolueet perussuomalaisia lukuunottamatta hävisivät.

    Uuteen hallitukseen tulee siten ainakin kaksi puoluetta, jotka menettivät paikkojaan vaaleissa, siis vähintään kaksi häviäjäpuoluetta. Pidän mahdollisena, että uudesta hallituksesta tulee lyhytikäinen. Monen puolueen johdossa on peiliinkatsomisen aika ja aika analysoida, millä keinoin tappioputki aiotaan katkaista. aika suoraselkäinen vaihtoehto olisi vaihtaa vetäjiä.

  44. Pentti Kangasluoma kirjoittaa:

    Oli tuomikirkkoseurakunnan tilintarkastus, seurakuntien talous on yhtä idylliä, meillä kirkosta eroaminen vähäistä, puhuimme paljon vaalituloksesta.

    “Työväenpuolue ilman sosialismia”, Soinin nerokas slogani. Vasemmistopuolueet ovat raahanneet mukana sellaista perintöä joiden juuret ovat romahteneessa neukkulassa. Sama perinne on estänyt vasemmistoa lähestymässä pienyrittäjiä, oman itsensä työllistäjiä.

    Ketkä perussuomalaisten vaalivaunujen ympärillä pyörivät? Lopettaneet pienyrittäjät, ja heidän työntekijänsä, kansaneläkettä + työeläkettä saa 570000 ihmistä. Jos poliisi saa lisää valtuuksia niin nämä ihmiset eivät ala huutaa poliisivaltiosta, eivät he kannata pössyttelyn sallimista.

    Olimme kokouksessamme sitä mieltä, ettei Soinin voitto merkitse uhkaa kirkolle tai muille uskonnollisille yhdyskunnille.

    Monet väittävät että ihmiset vaativat kirkon erottamista valtiosta, sukupuolineutraalia avioliittoa, armeijan määrärahojen leikkaamista. Soini on populisti – epäilemättä –
    mutta ei näitä ottanut vaaliteemaksi.

  45. Vesa Roto kirjoittaa:

    Vielä toinen kommentti kannatuksista ja jakaumasta:

    Antti Niemistö: Toki näin, eli tuo vääristymä on todellakin suurin pienissä vaalipiireissä, mutta se on juuri yksi niistä nykyisen järjestelmän ongelmista että tuo äänikynnys ja heittely on niin eritasaarvoista riippuen vaalipiirin koosta.

    Tuo näkyy isojen puolueiden suosimisena siten että suoraan % osuudesta laskettuna tulee isoille liikaa paikkoja ja pienille liian vähän. Poikkeiksena RKP, jolla alueellisuudesta on hyötyä koska he ovat eri vaalipiireissä joko isohko tai olematon puolue.

    Puolue Paikkoja “Noin oikeat paikat” Ero
    Kansallinen Kokoomus 44 41 +3
    Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 42 38 +4
    Perussuomalaiset 39 38 +1
    Suomen Keskusta 35 32 +3
    Vasemmistoliitto 14 16 -2
    Vihreä liitto 10 14 -4
    Suomen ruotsalainen kansanpuolue 9 9 +0
    Suomen Kristillisdemokraatit (KD) 6 8 -2

    Ydinvoimasta ja vihreistä:

    Lea Korhonen kysyi että:”Olisi mielenkiintoista kuulla onko joku tosiaan jättänyt nimenomaan ydinvoiman takia äänestämättä Vihreitä.”

    Omalta osaltani koulutettuna, liberaalinan kaupunkilaisena olen löytänyt eniten samaistumiskohteita vihreiden ohjelmassa, mutta en ole äänestänyt heitä kertaakaan. Tuosta muiden kun vihreiden äänestämisestä on ainakin 80% ydinvoima kanta. Ei sen takia että ydinvoima olisi mikään maailman pelastaja, vaan sen takia että meillä ei mielestäni ole tällä hetkellä mitään parempiakaan vaihtoehtoja. Ikävä kyllä meiltä puuttuu sellainen liberaali ihmisarvoja ajava puolue joka olisi rationaalinen.

    Sitten itse analyysiini:
    Vaalit olivat selkeasti protestivaalit, protestin kohteena hallituksen politiikka. Syy minkä takia tuo protesti kanavoitui nimenomaan perussuomalaisiin lienee se että monet muistavat edelleenkin kuinka vähän eroa on ollut sinipuna hallituksien ja punamultahallituksien politiikassa verrattuna porvarihallituksen politiikkaan. Eli kun “vanhat kolme suurta” puoluetta ovat keskittyneet samansuuntaiseen politiikkaan on puoluekentälle jäänyt tilaa muille.

    Sitten jokunen puoluekohtainen kommentti:

    Kansallinen Kokoomus: Kuuden paikan menetys ei todellakaan ole mikään vaalivoitto vaikka kokoomuksesta tulikin suurin puolue.

    Suomen Sosialidemokraattinen Puolue: Kolmen paikan menetys isoimmalle oppositiopuolueelle on suorastaan häpeä protestivaaleissa. Tuntuu siltä että SDP on jäänyt paikalleen ja saa vain “omiensa äänet”

    Perussuomalaiset: Uskomattoman iso voitto joka kertoo paljon siitä että monet Suomessa haluavat erilaista politiikkaa, mutta silti täytyy muistaa että he saivat alle 1/5 kaikista äänistä.

    Suomen Keskusta: Todella suuri tappio, kertoo mielestäni siitä että keskusta on jotenkin onnistunut saamaan toiminallaan kaikki hallituksen toimien huonot puolet omalle tilieen, muttei yhtään hyviä. Tämä yhdistettynä siihen voimakaaseen vaalirahasotkun kytkeytymiseen keskustaan lienee perussyitä.

    Vasemmistoliitto: Itseäni hieman ihmetyttää kuinka protestimielialasta yhtään ei kanavoitunut vasemmistoliitolle, sillä mielestäni puoluo on onnistunut aika hyvin profiloitumaan vaihtoehdoksi. Ilmeisesti heidän vaihtoehtonsa ei sitten kiinnosta tarpeeksi monia ihmisiä.

    Vihreä liitto: Vaalijärjestelmä kurittaa todella paljon heitä, kun laskua 15% kannatuksessa ja 1/3 paikoissa. Itse en osaa sanoa mistä tuo lasku johtuu, mutta luultavasti yhdistelmä heidän ydinvoimakantansa muutoksia, yleistä ilmapiirin “perusuomalaistumista” ja peristeisten heidän saamiensa protestiäänien jalkuvaa valumista pois.

    Suomen ruotsalainen kansanpuolue: RKP sai omansa liikkeelle kuten yleensä.

    Suomen Kristillisdemokraatit (KD): Suuurin osa menetyksestä lienee toiselle konservatiiviselle liikkeelle eli perussuomalaisille.

    Piraattipuolue: Huomioitavaa että saivat yli 1/200 kaikista äänistä ja saivat 15164 ääntä ollen siten toiseksi eniten äänisaalistaan korottanut ryhmä kaikista.

  46. Elina Mäntylä kirjoittaa:

    Suhteellisen järkyttyneenä seurasin eilen illalla ääntenlaskentaa. Perussuomalaisille osasin odottaa suurta äänisaalista, mutta en vieläkään ymmärrä, miten Vihreät menettivät kolmanneksen edustajanpaikoistaan. Illan kaksi ainoaa positiivista asiaa olivat se, että oma ehdokkaani pääsi (taas) läpi ja selvästi noussut äänestysprosentti (veikkasin lauantaina 70,2 % ja lähelle meni).

  47. Irma Hilpelä kirjoittaa:

    Vihreät ajoivat omia arvojaan entiseen tapaan, äänestäjät ottivat tällä kertaa kantaa ihan toisiin asioihin. Perussuomalaisia äänestäneet runnoivat liian ylimieliseksi käynyttä keskustaa. Vanhanen sai tuomionsa, vaikka oli ehtinytkin alta pois.

  48. Pekka Lähteenoja kirjoittaa:

    Vaalien tulos on mielestäni ensisijaisesti protesti eliittiä ja sosiaalista eriarvoistumista vastaan. Se on kytenyt ja kasvanut 20 vuoden ajan. Suomi vietiin EU:hun ja euroon eliittivetoisesti voimakkaan propagandan avulla. Kansa koki ettei sitä haluttu kuulla. 90-luvun laman jälkeen eliitti alkoi uhrata sosiaalista oikeudenmukaisuutta talouskasvun alttarille ja markkinoi sitä ainoana vaihtoehtona. Tuloksena on nyt sen suuruusluokan tuloerot ja köyhyyden kasvu, ettei se (perus)suomalaisen oikeustajuun mahdu. Lisämausteena on se, että kun poliitikot ovat puhuneet EU asioista, heitä on ollut vaikea ymmärtää, ja se herättää epäluuloa. Sitten tuli Soini, joka puhui niin, että kansa ymmärsi. Soinilta oli tosi fiksu veto ryhtyä europarlamentaarikkoehdokkaaksi, vaikka epäiltiin, että se vie häneltä kannatusta. MEP aika oli hyvää koulutusta tähän hetkeen.

    Uskon että perussuomalaiset ovat saaneet äänestäjiä Kepusta, jossa on ollut alusta lähtien suuri EU-kriittinen joukko. Toinen äänien lähde on SDP:n duunarit, joita nykySDP:n johto ei sytytä. Kolmas todennäköinen äänilähde oli nukkuvien puolue, joka kuuli Soinin äänessä “hyvän paimenen” äänen. Ääni herätti sen verran toivoa, että he lähtivat liikkeelle.

    Nyt pitäisi tutkijoiden kiireen vilkkaa selvittää PerSujen äänestäjäkunnan motiiveja. Siitä saisi kuvan, mikä Suomessa mättää ruohonjuuritasolla. Ettei tarvitsisi arvailla kuten tässäkin kirjoituksessa.

  49. antti liikkanen kirjoittaa:

    Kaksi puheenvuoroa piinaviikolla on jäänyt mieleen.

    1) JJJ Kasvi: “Vituttaa kuin pientä apinaa” (Radio- ja TV-uutiset)

    2) Matti Vanhanen: “Laittakaa minun piikkiin” eli “mea culpa”.

    Tästä on hyvä jatkaa?

    Soini (room kat), pääsiäisen tarinat (Pietari kieltää kolmesti, opetuslapset Getsemanessa herätetään kolmesti, Juudas hyvittää 30 hopearahaansa, Barabbas päästetään irti) ja kansan jakautuminen “Tunisia/Egypti/Syyria”-malliin.

    Miten eteenpäin?

    Nyt tarvitaan viimeistään arvokeskustelua, jota mm presidentti Halonen on luvannut ja luvannut.

    Nyt tarvitaan myös johtajuutta, jota viimeksi tälle kansalle lienee edustanut kenraali Adolf Erik Ehrnrooth.

    Toivotan menestystä niille, jotka ovat maata “hyvästi hallinnoimassa”, näillä mennään.

    Mutta sitä en tarvitse, mitä vaaliyönä pari helsinkiläistä kuntapäättäjää, toinen jatkoon valittu kansanedustaja, edustivat:

    “Kuntavaalit eivät ole minun juttu, keskityn suurempiin ympyröihin” (kok)

    “Kuntarakenne siivotaan nyt ja lujalla kädellä” (sdp)

    Malttia, laajanäköisyyttä, hyviä mentoreita sekä koutseja nyt tarvitaan.
    Eiköhän niitä löyty.
    Mm Perässähiihtäjissä, mutta myös hallinnon syövereissä.

    Helluntaiksi heila ja hyvä hallitus!

Kommentoi