Kuka voitti, kuka hävisi?

| Julkaistu 15. 4. 2011 0:24

Perjantai 15.4. 2011  ja 31. postaus.

Vaaleihin on alle 50 tuntia. Se on niin vähän. Näiden vaalien viimeinen suuri vaalikeskustelu päättyi muutamaa minuuttia vaille kello 23 torstai-iltana. Olen näitä vaalikeskusteluja katsonut ja kuunnellut paljon radiosta ja televisiosta sekä paikan päällä monenlaisissa tiloissa viimeisen parin kuukauden aikana. Nyt se on ohi. Päällimmäinen tunne on suuri helpotus. Ei enää yhtään vaalikeskustelua. Toisaalta – viimeisestä vaalikeskustelusta, jonka vetivät  toimittajat Jan Andersson ja Kirsi Skön, jäi kohtuullisen hyvä mieli. TV1:n vaalikeskustelussa oli kaksi mieluisaa piirrettä

1. Siinä pystyttiin vielä tuomaan uusia joko kokonaan unohtuneita tai sivuun jääneitä tärkeitä asioita esiin. Puoluejohtajat toistivat itseään, mutta ei niin paljon kuin etukäteen pelkäsin.

2. Siinä ei enää käyty velkakriisikeskustelua kuin nimeksi, sillä siinä keskustelussa kaikki tärkeä on jo moneen kertaa viime viikkojen aikana sanottu. Tämä riitti tällä kertaa.

Tosin vaalikeskustelun alku oli aivan karmea. Tarkoitus oli hyvä, mutta adrenaliinia suoniinsa ruiskuttaneet puoluejohtajat pilasivat sen. He eivät mahtaneet mitään itselleen.

Toimittajat halusivat rauhoittaa tilannetta ja johdatella leppoisan rauhallisesti kahden tunnin keskustelun liikkeelle, ja lopputuloksena oli se, että puheenjohtajat soittivat tutut propagandalevynsä. Siinä meni puoli tuntia, jonka loppupuolella moni vaihtoi kanavaa.

Jos näin teki, menetti paljon. Loppu menikin hyvin ja asiallisesti.  Erityisesti pidin perusturvakeskustelusta ja vanhuskeskustelusta, taitettu indeksikeskustelukin olikin paikallaan, vaikka se vähän väsyttikin. Menonleikkauksista puhuttaessa päästiin jonkin verran eteenpäin, sillä vetäjät patistelivat puoluejohtajia kertomaan uusia leikkauskohtia, entisiä ei kannattanut enää toistella.

Myös maahanmuutto- ja puolustuskeskustelussa oli vauhtia ja tuli esille myös selviä mielipide-eroja.

Yhteenvetona voi sanoa, että tämä oli vanhanaikainen (positiivinen termi) vaalikeskustelu sekä teemoiltaan että toteutukseltaankin. Puhuttiin kotimaan asioista ja päähuomio oli sosiaalisissa ja taloudellisissa kysymyksissä, perinteisissä hyvinvointivaltion tehtävissä. Niitähän valtion budjetista on 80-90 prosenttia.

Kun asetelma oli tämä, oli täysin luonnollista, että oppositio menestyi hallitusta paremmin. Vaivautuneen näköinen Jyrki Katainen ajatteli jo tulevaa vaalikautta ja ehkä hänen takaraivossaan tikitti, että hän voi joutua vastuuseen tässä annetuista lupauksista. Hän ei tohtinut nostaa vihreää lappua jokaiselle hyvälle menonlisäykselle, vaikka mieli olisi tehnyt.

Sitä vastoin Jutta Urpilainen muistutti neljän vuoden takaista oppositiojohtaja Kataista. Urpilainen esitti terävää kritiikkiä, prosentit ja luvut seurasivat toistaan, ja moraalinen paatos oli kovaa.

Urpilaisella oli toki kova kirittäjä. Päivi Räsänen on parhaimmillaan puhuttaessa vanhuksista ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. Hän on taitava demagogi ja osaa myös asiasisällön. Hänen puheenvuoronsa olivat nautinnollista kuultavaa.

Sitä paitsi Räsänen toi ainoana puheenjohtajana keskusteluun yhden konkreettisen säästökohteen. Hän ehdotti rajausta subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Räsäsen perusteli ehdotustaan sillä, että hän oli tehnyt menonlisäysehdotuksia, tarvittiin jotakin myös ehdotuksia menojen karsimisesta.

Räsänen kävi myös hyvän sanallisen ottelun Stefan Wallinin kanssa uskonnon asemasta kouluissa.  Keskinäiset Timo Soinin ja Anni Sinnemäen väännöt (ilmastopolitiikka, maahanmuutto) sekä Paavo Arhinmäen ja Timo Soinin (armeija) väännöt virkistivät keskustelua.

Sinnemäen isku Arhinmäen suojauksen läpi eläkeindeksikeskustelussa sattui niin kipeästi, että olin kuulevinani Arhinmäen sanovan “ouh”, vaikka sen sanoikin Sinnemäki heti puheenvuoronsa alussa. Tämä oli ehkä illan paras.

Oli myös paikallaan, että vaalirahakeskustelu otettiin esille. Sehän on päässyt unohtumaan. Tässä kohdassa Soini ahdisti Mari Kiviniemeä.

“On hyvä, että tämä rappio ja rönsyily tuli esiin kalkkiviivoilla. Tässä on nyt tuomion paikka demokratiassa. Taulukaupat kuuluvat taiteeseen eivätkä politiikkaan”, Soini lasketteli ja pääministeri joutui kuuntelemaan vakavana.

Kiviniemi vakuutti: Virheitä tehtiin, opiksi otettiin, ja tämä ei toistu.

Tätä toistelivat muutkin. Se saattoi olla vaarallista puhetta. Tässä kohdassa puheenjohtajat eivät ehkä muistaneet  niitä menetelmiä, joilla nyt – ensimmäistä kertaa Suomen historiassa – pystytään ilmoitusten pohjalta arvioimaan ja tarkastelemaan vaalikampanjoiden kokoa.

Tosin se vertailu tapahtuu vasta vaalien jälkeen, kuukausien ja ehkä vasta vuoden päästä. Tosiasiahan on se, että monet puolueet ja myös melkoinen joukko ehdokkaita ( puhutaan varovaisesti 200-300 ehdokkaasta koko maassa) käyvät  massiivisia vaalikampanjoita. Rahaa palaa melkoisesti, ja on todella mielenkiintoista nähdä, millaisia selvityksiä annetaan. Niitä käydään suurennuslasilla läpi ja vertaillaan kampanjoista saatuihin tietoihin. Se on varmaa. Jos varsinkin suuret puolueet erehtyvät väittämään, että kampanjasta selvittiin sillä etukäteen luvatulla miljoonalla eurolla, sopii epäillä. Uskon, että kaikkien budjetit ylittyvät reippaasti.

Jutta Urpilainen kertoi tehneensä tänään ennakkoilmoituksen kampanjarahoituksestaan. Käväisin Puoluerahoitusvalvonnan sivulla, ja siellä se ilmoitus oli. Urpilainen käyttää vaalikampanjaansa Vaasan vaalipiirissä 30 000 euroa, jossa puolue maksaa 20 000 euroa ja Urpilainen itse 10 000 euroa.

Kiinnitien edellisessä postauksessa huomiota siihen, että Mari Kiviniemen MTV3:n tentissä esittämä tehtäväluettelo maahanmuuttajille (siivoojat, bussikuskit, poimijat Närpiössä) oli suppea. Se täydentyi tässä tentissä “it-osaajilla”. Hyvä näin!

En mene nyt enempää yksityiskohtiin tai arvioihin. Hyvän kuvan keskustelun kulusta saa HS:n politiikan toimituksen tekemästä tapahtumakalenterista, johon pääsee tämän linkin kautta. Kalenteri on aivan mainio apuväline, kun ryhtyy muistelemaan, mitä keskustelussa oikein tapahtui ja mitä sanottiin. Kiitos kollegoille ansiokkaasta selostuksesta.

Tässä tämä nyt on. Otetaan perjantaipäivän hyväksi kysymykseksi se tuttu ja turvallinen: Kuka voitti, kuka hävisi?

JK. Seuraavan kerran postaus ilmestyy lauantaiaamuna 16.4. Silloin avataan Perässähiihtäjän perinteinen, yksinkertainen ja helppo vaaliveikkaus, joka on auki sunnuntai-iltaan kello 19.30 asti auki.

Vaali-iltana postaan, kunhan vaalitulos selviää ja sen jälkeen pidämme tiistaihin kommenttipalstaa auki. Jälkipelissä jokainen saa sanoa sanansa, se on varmaa.

JK2. Päivän siteeraus on tämän linkin takana. Nootista voipi tulla melkoinen meteli, ja on melkoinen sattuma, että asia tulee naapurimaassa julki pari päivää ennen Suomen vaaleja.

JK3. HS:n NYT-LIITE julkaisi tänä aamuna kiinnostavan mielipidemittauksen äänestämisen perusteista. Tutkimukseen voi tutustua tämän linkin kautta. Kannattaa!

62 vastausta artikkeliin “Kuka voitti, kuka hävisi?”

  1. Kari Latvus kirjoittaa:

    Isot edellä

    - suurten sarjassa altavastaajana oli Mari Kiviniemi; olemus enemmän kärsivä kuin innokas. Iskulause: ”Eikö tämä jo lopu?”

    - saakkaako PerSujen nousu? Timo Soini jatkoi linjaansa, mutta uutuudenviehätys ja terävin isku oli poissa; iskulause: ”Armeija kuntoon, rajat tiiviiksi”.

    - Jyrki Katainen porskuttaa tyylillään. Joutui puolustamaan hallituksen linjaa köyhyyden kasvattamisessa ja eriarvoisuuden kasvattajana. Iskulause: ”Talous nousuun, köyhät kyykkyyn”.

    - loppukiriä suurten sarjassa kehittää Jutta Urpilainen. Tarjoaa selvän vaihtoehdon Katainen-Kiviniemi parivaljakolle. Iskulause: “Uutinen Demarien kuolemasta on liioiteltu ja ennenaikainen”.

    Pienet perässä

    - vihreiden taakka painaa. Se on hallituksessa tukenut ydinvoimaa ja tuhlannut tsunamin tarjoaman vaalien jättipotin: uskottavuus liikkeestä on kaukana. Esiintymisongelma: Sinnemäki on terävä kirjoittaja, jota ei pitäisi päästää mikrofonin taakse.

    - Paavo Arhinmäki oli illan onnistujia. Selkeät puheenvuorot ja napakka sanailija. Hakee vaaleissa torjuntavoittoa.

    - Kristillisten rooli on hukassa: Päivi Räsänen jäi varjoihin, jollaista syksyn medialoisteen perusteella ei voinut odottaa.

    - Oliko mukana myös RKP? Stefan Wallinia tuskin huomasi.

    Isot asiat
    - haetaanko rahamarkkinoilla suurempaa vastuuta sijoittajille?
    - miten käy Suomessa köyhille: jatkuuko eriarvoistuminen?

    Tuloskäyrät
    YLE:n ja HS:n gallupit viittaavat siihen, että aidosti moni asia on auki. Nousevia kannatuslukuja voi odottaa demarien ja laskevia PerusSuomalaisten kohdalla. Keskusta tuskin nousee vaaliraharötösten ja EU-rahoitusvaikeuksien keskeltä. Kokoomuksen ja Keskustan pariveto seuraavassa hallituksessa ei ole enää lainkaan selvää.

  2. Juho Romakkaniemi kirjoittaa:

    Kiitosta Unskille analyysistä! Oli todellakin virkistävää kun puhuttiin välillä muustakin kuin kuunneltiin Urpilaisen toistelevan papukaijana “pankkien ja sijoittajien vastuuta”.

    Keskustelun helmi oli kun tapahtumakalenterin mukaan klo “22.29 Arhinmäki: Suomeen sama verotaso kuin Ruotsissa.”

    1) Ruotsissa arvonlisävero on 25 %.

    2) Ruotsissa palkansaajien verotus on kevyempää kuin Suomessa.

    Kokoomus on halunnut Suomeen Ruotsin mallin mukaisen verotuksen rakenneuudistuksen: eli Ruotsin 25 % arvonlisäveron, jolla rahoitetaan palkkojen ja eläkkeiden verotuksen keventäminen Ruotsin tasolle.

    Arhinmäki voi siis samaan aikaan kehua Ruotsin verotusta ja haukkua Kokoomusta siitä, että se pyrkii samaan verotukseen.

    Samalla tavalla SDP haukkuu Kokoomuksen veromallia “tasaveroksi”. Käykää kysymässä ruotsalaisilta, onko heillä käytössä tasavero, niin nauravat teidät takaisin lahden tälle puolelle. Aloittakaa vaikka Göran Perssonista tai Juhana Vartiaisesta.

    Mutta miksi? Tämä verotuksen rakenneuudistus on työllistävä verouudistus. Koska tässä taloustilanteessa ei ole varaa laskea veroastetta, pitää työllistäviä muutoksia tehdä verotuksen rakennetta muuttamalla.

    Työn verotuksen alentaminen lisää työpaikkoja neljällä tavalla:

    1) Pienipalkkaisen työn vastaanottaminen muuttuu taloudellisesti kannattavammaksi verrattuna tuilla elämiseen, kun siitä jää enemmän käteen. Tämä tekee kaikesta työstä arvokasta tekijälleen.

    2) Ansiotyössä olevan kannattaa ottaa uusi työpaikka, edetä urallaan ja tehdä lisätöitä, kun kireät marginaaliverot eivät vie kaikkea lisäansiosta. Vanha työpaikka jää uuden tekijän täytettäväksi.

    3) Ostovoima lisääntyy ja palveluiden käyttö lisääntyy. Yhä useampi työllistyy palvelualalle. Kun kulutusveroja painotetaan ympäristöveroihin, suuntautuu kulutus yhä enemmän ekologisemmin palveluihin.

    4) Kun palkkojen ostovoimakehitystä turvataan veronalennuksin, ei tarvita niin korkeita nimellispalkkojen korotusta. Näin suomalaisen työn hintakilpailukyky säilyy, vaikka käteen jäävä tulo kasvaa. Yhä useampi investointi ja uusi työpaikka tulee Suomeen.

    Kaikki puolueet puhuvat uusien työpaikkojen tärkeydestä, mutta mikään muu puolue kuin Kokoomus ei esitä konkreettisia, tutkittuja keinoja, joilla niitä syntyy: Työn ja työllistäjän veronalaennuksilla, jotka korvataan ympäristö-, terveys- ja kulutusveroilla.

  3. Christoffer Gröhn kirjoittaa:

    Arhinmäki oli hyvä, vaikka näytti vähän väsyneeltä ensin. Urpilainen oli ehkä liian tiukka. Hän olisi voinut olla vähän nöyrempi. Tämä oli mielestäni Kataisen huonoin suoritus tähän mennessä. Näyttäisi että hänellä olisi selvästi painetta nyt.

  4. Vesa Kaitera kirjoittaa:

    Tämä eilisiltainen tentti oli minusta varsin tasainen. Arhinmäki ja Urpilainen voivat olla iltaansa tyytyväisiä, vaikkei Jutta nyt päässyt keskustelua samalla tavalla dominoimaan kuin MTV:n pääministeritentissä. Urpilainen on kuitenkin parantanut esiintymistään hyvinkin huomattavasti viimeisen puolen vuoden aikana. Jutan viimeaikaiset hyvät esitykset ja demarien kentän selkeä aktivoituminen (SDP:n kannattajien sisäinen äänestysvarmuus näyttäisi olevan suurista puolueista paras, mikä on suoraan sanottuna harvinaista) saattavat nostaa SDP:n Keskustan ohi toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

    Kataisen vastaustyylissä näkyi selvästi se, että hän laskee itsensä varsin todennäköiseksi pääministeriksi (niin kyllä minäkin), eikä halua antaa yhtään sellaista vaalilupausta, jota ei todennäköisesti pystyisi tulevalla vaalikaudella täyttämään. Katainen pelasi varman päälle. Hän ei varsinaisesti häikäissyt, mutta hänen asiaosaamisensa ja verbaalinen perusvarmuutensa ovat hyvää tasoa.

    Soini ei hänkään päässyt samalla tavoin esin kuin toissailtaisessa pääministeritentissä, ja syynä oli ilmeisesti se, ettei EU-politiikaan kajottu käytännössä lainkaan (ei silti on sitä muissa yhteyksissä vatvottu aivan kyllästymiseen saakka). Kiviniemi oli asiallinen, mutta ehkä hieman kohmeessa. Vaikka hän on ollut pitkään kansanedustajana ja myös ministerinä, niin suuren puolueen puheenjohtaja hän on ollut vain kymmenisen kuukautta, ja tietty kokemattomuus ja varovaisuus pistää silmään. Minulla on myös se käsitys, että Keskusta on Suomen suurista puolueista suhteessa vaikein johdettava. Siksi Kiviniemenkin on TV-keskusteluissa asetettava sanansa hyvin huolellisesti, jottei Keskustan sisäinen oppositio nousisi barrikaadeille häntä vastaan.

    Sinnemäellä on tapana keskustelussa ajoittain pudota siitä pois, ja nin kävi nytkin. Kuitenkin hänen suorituksensa oli mielestäni astetta parempi kuin aiemmissa yhteispaneeleissa. Wallin oli varsin vähän äänessä, mutta esiintyi varmasti ja hillitysti. Räsäsellä oli muutama oivallus, mutta muuten hän jäi taka-alalle.

  5. Riitta Skoglund kirjoittaa:

    Pelkistetysti sanoisin, että paljolti taitaa äänestäjä jäädä mielikuvien varaan siitä, mitä saa äänestäessään tiettyä puoluetta.
    Ja toiseksi: kaikki tiedämme, mitä monitahoisia, vaikeita asioita on odottamassa paneutumista, mm. terveydenhuollon rakenteellinen ja rahoituksen uudistus; vanhusten hoidon ja hoivan turvaaminen; hoiva-alojen työvoimapula, eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen; ennenaikainen eläköityminen ja työurien pidennys; nuorten mielentereveysongelmat ja syrjäytymisen ehkäiseminen…

    Arvostan rehellisyyttä esim. taitetun indeksin suhteen, johon aamun lehdessä taas lupailevat poliitikot korjauksia. Eniten siitä näkyvät valittavan hyvin toimeentulevan näköiset eläkeläiset, ja tätähän ei saisi sanoa. Ymmärrän kyllä sen epäoikeudenmukaisuuden tunteen mikä eläkeläistä riepoo, mutta numerot ovat kylmät. Itse panisin saman rahan ehdottomasti vanhuspalvelujen turvaamiseen.
    Vaan nyt täytyy sisähommista kiirehtiä katurouvan töihin vielä ennen vaaleja ;)

  6. Lars-Erik Wilskman kirjoittaa:

    Kuka hävisi? Kiviniemi ja paljon. Todennäköisesti meni pääministeriys, Keskustan asema suurimpana puolueena ja mahdollisesti puolueen puheenjohtajuuskin kunhan Korhoslaiset terhakoituvat.
    Mikä tähän on syynä. Pari seikkaa. Kiviniemen kuva ei ole kepulainen, ns. perinteisessä mielessä ja kun se sitä ei ole se on falski. Kiviniemi sulautuisi helposti jakkupukuisten kokoomusnaisten joukkoon, eikä siitä juuri erottuisi. Tv-esiintyjänä Kiviniemestä saa kalsean kuvan, jos häntä vertaa esim. ympäristöministeri Lehtomäkeen. Kuva on mielestäni tämä ja uskon , että moni jakaa sen. Eilinen ei kuvaa muuttanut.
    Miksi pohdin tällaista kuorta enkä puutu sisältöön. Osittain tämä johtuu sisällön vähäisyydestä ja pinnallisuudesta vaalitenteissä, ne kun ovat kärsineet inflaation. Unskin arvio puolen tunnin katselusta ja kääntämisestä toiselle kanavalle sopii muihinkin vaalitentteihin. Olen aikaisemmissa kommenteissani todennut pitäväni näitä vaaleja fiilisvaaleina ja arvio Kiviniemestä perustuu suuresti tähän.
    Kataisen etu on siinä, että hän on kantanut vastuuta valtiovarainministerinä koko vaalikauden ajan. Häneen henkilöityy se, että globaalin talouden tyrskyistä on selvitty ja kuulutaan taloudeltaan vakaimpiin maihin maailmassa. Se ei ole vähän se. Se luo luottamusta, joka perustuu näyttöön ja ei kärsi ajoittaisesta partiopoikamaisuudesta. Kiviniemi on toki ollut ministeri ja nyt pätkäpääministeri, mutta hätävara hän ihmisten mielissä on, ei siitä mihinkään pääse.
    Urpilaista voi onnitella esiintymistaidon kehittymisestä. Soinin panokset ovat loppuneet.

  7. Pentti Kangasluoma kirjoittaa:

    Vähältä piti etten vaihtanut kanavaa alussa. Kulttuurikysymykset jäivät puuttumaan vuoden 2011 vaalikeskusteluista, merkillinen asia. Valtio rahoittaa teattereita, kirjastoja, orkestereita, vapaa sivistyön organisaatioita. Tiukat tulevat budjetit tulevat satuttamaan niitä.

    Arhinmäki on työnelämän tuntija, vähemmistön edustajana hän on joutunut olemaan nokkella, joustavan puolustuksen taktiikka. Ei mikään pölyttynyt puoluetoimitsija, maanpuolustus sokea pilkku.

    Sinnemäki on päättänyt pitää puolueensa ministeriautoissa, muuten ei ole selitettävissä nykyinen vaisuus ydinvoimassa.
    Korosti suvaitsevaisuutta, avoimuutta, tärkeitä asioita meille
    arktisen hysterian kansalle. Ei ole eläkeläisten ystävä.

    Soinin maanpuolustusmyönteisyys kumpuaa miesten perinteestä, isoisä oli sodassa, isä ja poika ovat käyneet armeijan, isänmaalla on merkitystä. Perussuomalaiset saavat äänestäjiä kantahenkilökunnasta. Monissa keskusteleuissa on
    näyttänyt siltä että kriittisistä äänenpainoista – Kreikan, Irlannin,
    Portugalin tuista . Euroopassa ovat perillä vain Soini ja Urpilainen.

    Kiviniemen puolueella on historiallisesti suuri merkitys alueellisen tasa-arvon kehittäjänä. Ýlioppilaaaksi on päässyt
    pikkupitäjiä myöten. Kiviniemi on nostanut itsensä jalustalle – pääministerivaalit – kepun kenttä purnaa. Päääministerin olisi tullut kertoa kansallamme myös kriittisistä äänenpainoista Euroopassa.

    Katainen ei ole uskottava kun hän samaistaa LB pankin kaatumisen seurauksineen ja euromaiden kriisin. Veronalennukset kotimaassa ovat johtaneet ostovoiman siirtymiseen ulkomaan matkoihin ja vastaaviin. Katainen ei ole tiedon pimittäjä, siitä olen varma.

    Urpilainen totesi eläkekeskustelussa että pientä työeläkettä –
    ja kansaneläkettä – saavat ovat syrjitty ryhmä. Taitettu eläkeindeksi ja myös kansaneläkeindeksi pitää heidät loukussa Urpilaisen kiri riitti maaliin asti, ainakin studiossa.

    Wallin ei ottanut kulttuurikysymyksiä esiin vaikka on kulttuuriministeri. Esim. miten rahoitetaan teatterit?
    Liberaali sanan parhaassa merkityksessä.

    Räsänen edustaa kristillistä etiikkaa, on kohtuutonta kivittää häntä yhden asiakohdan perusteella. Asiatietoa.

    Utopia: Arhinmäki kannustaisi lähtemään rauhanturvaajaksi,
    Sinnemäki kannattaisi eläkkeiden nostoa, Soini tanssisi zorbasta lomalla, Kiviniemi haluaisi voidella öljyllä Urpilaisen jalat, Katainen löisi nyrkkiä pöytään Fortumin optioeläkeläisten pikkujoulussa, Urpilainen ehdottaisi lottajärjestön henkiin herättämistä, Wallin puhuisi suomen kielen puolesta Ruotsin kuninkaanlinnassa, Räsänen kertoisi Yle aamussa, että seksuaaliset vähemmistöt kuuluvat Jumalan luomaan maailmanjärjestykseen.

    Voittajat Urpilainen, niukasti Arhinmäki, keskiviivalla Soini, Räsänen, Katainen, miinuspuolella Wallin, Sinnemäki, ja eniten Kiviniemi.

  8. Pekka Kärkkäinen kirjoittaa:

    En käy nyt arvioimaan kaikkia puheenjohtajia, otan esille vain ne jotka olivat selkeästi voittajia ja häviäjiä.

    Voittajat:

    1. Paavo Arhinmäki oli sähäkkä ja esitti hyvät perustelut lukuisille menojen lisäyksille ja verojen korotuksille. Hyvää vasemmistolaista puhetta, josta jäi ainoastaan kaipaamaan edes jonkinlaista puheenvuoroa uusien työpaikkojen luomisesta.

    2. Jyrki Katainen otti torjuntavoiton, vaikka joutui vaikeisiin tilanteisiin aiemmista vaalilupauksistaan ja verotuksen alentamisesta. Katainen oli Arhinmäen vastakohta: paremmista palveluista puhuttiin, mutta mihinkään ei saisi laittaa lisärahaa. Sen sijaan Katainen kyllä jaksoi puhua uusista työpaikoista muttei niiden luomisen keinoista (verotus ei ole yksi niistä vaikka Juho Romakkaniemi yrittää ylempänä niin todistaa itselleen ja muille).

    Häviäjät:

    1. Stefan Wallin oli seinäruusuna eikä kyennyt oikein puolustamaan hallituksen politiikkaa, saatikka tekemään uusia avauksia. Lisä-äänet suomenkieliseltä puolelta ovat nyt Jörn Donnerin kädessä.

    2. Jutta Urpilainen yritti sinnikkäästi ja sai kerran mojovan osuman Kataiseen verotus-vanhuspalvelut-yhtälöllä. Mutta Urpilaisen olisi pitänyt profiloitua pääministerikandidaattina eikä tiuskivana emäntänä, joka tivaa muilta vastauksia. Liikkuvat äänestäjät haluavat sympaattisen vaihtoehdon, ja siinä Urpilainen on heikoilla.

    En malta olla kommentoimatta Juho Romakkaniemen väitteitä verotuksesta, koska ne kuvaavat kokoomuksen harhaista maailmankuvaa verotuksen autuaaksitekevästä vaikutuksesta. Juho kirjoittaa:

    “Työn verotuksen alentaminen lisää työpaikkoja neljällä tavalla:

    1) Pienipalkkaisen työn vastaanottaminen muuttuu taloudellisesti kannattavammaksi verrattuna tuilla elämiseen, kun siitä jää enemmän käteen. Tämä tekee kaikesta työstä arvokasta tekijälleen.”

    Työpaikkoja ei synny yhtään, vaikka sosiaaliturvan tason ja pienempien nettopalkkojen suhde muuttuu. Tässä sekoitetaan työn tarjonta ja kysyntä.

    “2) Ansiotyössä olevan kannattaa ottaa uusi työpaikka, edetä urallaan ja tehdä lisätöitä, kun kireät marginaaliverot eivät vie kaikkea lisäansiosta. Vanha työpaikka jää uuden tekijän täytettäväksi.”

    En tunne ketään, joka olisi sanonut “ei”, kun hänelle tarjotaan paremmin palkattua työtä, oli veroprosentti mikä tahansa. Ja ne jotka kantavat kansantaloudesta sen raskaimman vastuun tekevät jo nyt 45-55-tuntista työviikkoa. Miten siinä tehtäisiin enää lisätöitä, jätetään yöunet väliin? Mutta itse asiassa tässä väitteessä puhutaan peitellysti tulonsiirrosta, joka tehdään korkeimpien tuloluokkien eduksi. Marginaaliverojen alentamisella ei sen sijaan ole työn tarjontaa lisäävää vaikutusta.

    “3) Ostovoima lisääntyy ja palveluiden käyttö lisääntyy. Yhä useampi työllistyy palvelualalle. Kun kulutusveroja painotetaan ympäristöveroihin, suuntautuu kulutus yhä enemmän ekologisemmin palveluihin.”
    Totta, alentunut ansiotuloverotus lisää nimellisesti ostovoimaa. Mutta kun sen vaikutus otetaan pois kohonneilla välillisillä veroilla, vaikutus on plus-miinus-nolla.

    Lisääntynyt ostovoima voisi edistää työpaikkojen syntyä palvelualoille, mutta silloin muutamien ehtojen pitäisi täyttyä:

    a) Verotuksen ja muiden viranomaismaksujen jälkeen palvelun hinta tulisi olla tasolla, jonka kuluttaja on valmis maksamaan. Korkea ALV-prosentti nostaa suoraan palvelun lopullista hintaa.

    b) Kuluttajalla tulisi olla käytössään ylimääräisiä tuloja sen verran, että hänen kannattaa vaihtaa rahansa palveluun. Inflaatio ja kohonneet välilliset verot leikkaavat veroalennuksista saatavan hyödyn pieni- ja keskituloisten osalta, joka on kuitenkin suurin potentiaalinen asiakasryhmä.

    Ympäristöverojen osalta toteaisin, että hiilidioksidipohjainen verotus ei ole oikea ympäristöverotuksen peruste. Hiilidioksidin vaikutus ilmaston lämpenemiseen on vain yksi monista oletuksista; tärkeämpää olisi saada rikin, typen, fosforin ja muiden raskashiukkasten päästöt kuriin.

    “4) Kun palkkojen ostovoimakehitystä turvataan veronalennuksin, ei tarvita niin korkeita nimellispalkkojen korotusta. Näin suomalaisen työn hintakilpailukyky säilyy, vaikka käteen jäävä tulo kasvaa. Yhä useampi investointi ja uusi työpaikka tulee Suomeen.”

    Tämä on totta. Verotuksen maltillisella alentamisella ja maltillisilla palkankorotuksilla Suomen kilpailukyky nostettiin 1990-luvulla, samalla parantaen palkansaajien ostovoimaa. Tällä kertaa sama yhtälö ei toteudukaan, koska inflaatio ja välillisten verojen korotus syö palkansaajien ostovoimaa. Ay-liikkeessä osataan kyllä nämä laskutoimitukset, ja korotusvaatimukset ovat indeksien mukaisia. Tämäkään väite ei toteudu.

    Ja lopuksi: uudet työpaikat luodaan investointitoiminnalla, ei verotuksella. Kannattavilla investoinneilla. Jos kokoomus käyttäisi edes kolmasosan siitä ajasta, jonka se käyttää veroissa piehtarointiin, Suomen investointiedellytysten parantamiseen, niin puolueen linjassa voisi olla jotain järkeä.

    Mutta tällä hetkellä kokoomuksen “verotus työpaikkojen luojana”-linja on ihan samantasoinen bluffi kuin SDP:n pöljäily euron vakausrahastojen kanssa. Hämmästelen edelleen median kyvyttömyyttä tuoda tätäkään asiaa analyyttisesti esille.

  9. Pekka Remes kirjoittaa:

    Torstain keskustelun perusteella on helppo sanoa, kuka voitti, tai ainakin sai sympatiapisteitä: me omaishoitajat! Tosin omaishoitajakeskustelussa häiritsee se, että omaishoito yhdistetään aina vain vanhusten hoitoon. Meitä omien lastensa omaishoitajia on kuitenkin tuhansia. Esimerkiksi lapsisyöpäpotilaiden vanhemmat järjestään ovat jossain vaiheessa omaishoitajina.
    Mitä meille luvattiin: omaishoidon tuen järjestämisvastuu Kelaan, ehdotettiin palkkioon verovapautta ja lisää vapaapäiviä. Tosin Jyrki Katainen väläytti punaista, koska hän ei tiedä, paljonko se tulisi valtiolle maksamaan.
    Mutta lukuja. Olin omaishoitajana marraskuun 2010 loppuun saakka. Saamani hoitopalkkio oli 359 euroa, nettona 289 euroa kuukaudessa. Lakisääteisiä vapaapäiviä kolme kuukaudessa, mutta niitä en voinut käyttää, koska lapsi oli karanteenissa eikä kotiin saanut hoitajaa. Eli siinä Katainen on oikeassa, että jos lakiin kirjoitetut tuet siirretään kuntien harkinnanvaraisuudesta subjektiivisiksi oikeuksiksi, rahaahan siinä palaa, joten ehkäpä siksi tod. näk. tuleva pääministeri ei luvannut Olli Omaishoitajalle liikoja, varsinkin kun keskustelussa muistutettiin, miten Elli Eläkeläisen kävi. Muuten, omaishoitajan palkkiota “nauttivana” oli kohtuullisen hupaisaa kuunnella perusteluja, että Suomessa tuloerot ovat kaventuneet. Omaishoitopalkkioni oli noin kahdeksasosa palkansaajien keskiansioista.
    Kuka eilisessä keskustelussa voitti? Paavo Arhinmäki toi esille hyviä näkökulmia, puhui harmaasta taloudesta ja turhasta matalapalkkatuesta. Mutta kuten galluptuloksista ja varsinkin vaalituloksesta näemme, pelkka puheenjohtajan hyvä esiintyminen ei auta, kun äänestäjän oma puoluekanta on lyöty lukkoon jo vuosia sitten.
    Kuka sitten hävisi? Ehkäpä ne pienet asiat, joiden kanssa kansanedustajat käytännössä joutuvat tekemisiin ja kansalaisille vastaamaan: perusturva, terveyskeskusten toiminta, yritystoiminnan aloittamisen helppous/vaikeus, koulutuspaikkojen lukumäärä, työttömyys ja se, miten Suomi oikeasti pärjää taas seuraavat neljä vuotta.

  10. Jouni Pulli kirjoittaa:

    Tentin suuri häviäjä oli Kiviniemi ja keskusta. Esitys oli kovin vaisu eikä Kiviniemen pääministeriyttä nostanut yhtään, että hän väitti Soinille, ettei vaalirahoitusskandaalista kannata enää keskustella varsinkin kun Kiviniemi oli ensin sanonut oman mielipiteensä. Heikko esitys voi pahimmillaan pudottaa keskustan jopa perussuomalaisten taakse. Pääministeriys näyttää siten yhä selvemmin olevan kahden kauppa eli Katainen tai Jutta Urpilainen.

    Keskustan kannalta lienee ollut suuri virhe keskittää mainonta Mari Kiviniemeen ja pääministerivaaliteemaan. Kysehän ei ole siitä, kenestä tulee pääministeri vaan, miten maan asioita osataan jatkossa hoitaa paremmin kuin on nykyisellä vaalikaudella tehty. Me kansalaiset olemme valitsemassa eduskuntaan mielestämme maamme parhaat edustajamme hoitamaan yhdessä asioitamme ja ajamaan kansakuntamme yhteistä etua, maamme etua, emme me valitse pääministeriä; presidentin kylläkin.

    Häviäjiin kuuluivat myös Wallin, joka tällä kertaa oli perin väritön (mielestäni melkeinpä haluton, ehkä oli kyse vaaliväsymyksestä) ja Sinnemäki, joka kyllä on asiaosaamisessaan hyvää luokkaa, mutta josta jäi kovin etäinen kuva. Eläkeläiset tuskin lämpenivät äänestämään vihreitä.

    OK-suoritukseen kykeni ainakin nipin napin valtiovarainministeri Katainen, joka paransi viime kerrasta, mutta neljän vuoden takaiseen esiintymiseen verrattuna esitys oli vaisu, toki ymmärrettävistä syistä. Hieman tuli ikävä Niinistöä. Myös Soinin esiintyminen oli edelliskertaa parempi varsinkin suhteessa keskustaan.

    Eniten poliittista uskottavuutta nosti Päivi Räsänen. Oli ilo seurata asiansa osaavaa poliitikkoa, joka oli myös selkeästi illan edustavin esiintyjä. Toinen hyvin pirteä ja pointseja tasaisesti kerännyt puheenjohtaja oli Paavo Arhinmäki. Loistava suoritus!

    Jutta Urpilainen ei yltänyt aivan yhtä hyvään suoritukseen kuin maikkarin tentissä, jossa hänessä näkyi jo piirteitä siitä johtajasta, jota maamme on jo usean vuoden ajan kaivannut hallitukseemme. Kuitenkin Urpilainen pesi mennen tullen niin Kataisen kuin Kiviniemenkin.

    Lopulta kiitos YLE:n Jan Anderssonille, loistavasti johdettu!

  11. Liisa Polameri kirjoittaa:

    Luettelin Perässähiihtäjä – blogin, Kenestä tulee seuraava pääministeri (1.4.2011) – osiossa puolueita, joista en itse soisi seuraavaa pääministeriä maallemme löytyvän. Nyt pettymykseni on suuri, kun saatoin todeta sekä Vihreiden että RKP:n noudattelevan talouskysymyksissään markkinatalouden kovaa politiikkaa. Tämän vuoksi ne putosivatkin oman ehdokaslistani potentiaalisten ehdokkaiden joukosta.

    Jäljelle jääkin puolueita, joita en milloinkaan aiemmin elämässäni ole äänestänyt. Ehkä iän myötä korvani ovat suurentuneet ja näkö tarkentunut. Tai sitten suunta on ollut päinvastainen. Tai valinta sopii parhaiten tämän hetkiseen historiallispoliittiseen tilanteeseen.

  12. Jarmo Salmela kirjoittaa:

    Kiitokset YLElle – tämä oli _ainoa_ vaalikeskustelu, jossa puoluejohtajat joutuivat vastaamaan ja aihevalikoima oli jopa Suomea koskeva.

    Puheenjohtajien naamojen ja ennen muuta puheiden kuluminen haittasi seuraamista. Jotain näille vaalitenteille ja pääministeriehdokkaiden jauhamiselle on tehtävä jatkossa.

    Ennakko-odotuksiin nähden Jyrki Katainen hävisi eniten, valitiokamreerin rooli oli päällä eikä vastuunkantoa oikein löytynyt, Mari Kiviniemi ei oikein onnistunut muussa kuin tunnehuohujen välttämisessä, säälipisteitä sai ehdotus ministeripaikkojjen vähentäminen – joopa, joo, huumoria?

    Jutta Urpilaisella oli yritystä, mutta liikaa aiemman toistoa – mitä demarit oikein tosisaan tulevat ajamaan tai mitä ovat
    valmiit myymään hallituspiakasta ei selvinnyt.

    Vaaleissa todennäköisesti nykyiset kansaedutajat vaihtuvat jopa odotettua enemmän puolueiden sisällä, mikä on hyvä asia. Kuten jalkapallomaajoukku myös Eduskunta kaipaa jo sukupolvenvaihdosta puolueiden sisällä.

    Neljän vuoden kuluttua näissä tenteissä istuvat aivan eri ihmiset.

  13. Juho Romakkaniemi kirjoittaa:

    Vaaleihin on enää kaksi päivää ja jännitys tiivistyy. Uusin ja viimeisin gallup ei sitten kiinnosta Unskia tai kommentoijia?

    Yksi mielenkiintoinen seikka tuli mieleeni, kun julkisuudessa on toisteltu, että nämä ovat harvinaisen tiukat vaalit ja tiukka vaalitulos voi sekoittaa neuvotteluja vaalien jälkeen.

    Suurimman puolueen paikka on otettu viimeksi yli prosenttiyksikön erolla kakkoseen vuonna 1995, jolloin elettiin 90-luvun laman loppua ja Paavo Lipponen oli uusi kyky ilman ministerikokemusta.

    Vuonna 2007 1. ja 2. välillä oli 0,8 %yks

    Vuonna 2003 1. ja 2. välillä oli 0,2 %yks

    Vuonna 1999 1. ja 2. välillä oli 0,5 %yks

    Joten jos ero suurimman ja toiseksi suurimman puolueen on yli prosenttiyksikön, on kyseessä selkein vaalitulos suurimman puolueen osalta 16 vuoteen.

  14. Ville Kopra kirjoittaa:

    Ruotsissa verotuksen progressio on tosiaan viime vuosina vähentynyt, ja SAP on vastustanut kehitystä epäoikeudenmukaisena – verot kohtaavat yhä huonommin maksukyvyn.

    Jos veronalennuksiin on varaa, niin pienipalkkaisen työn verotusta nimenomaan kannattaisi alentaa. Sen sijaan yleiset ja jatkuvat tuloveronalennukset eivät ole tässä tilanteessa tarpeellisia, ne ovat kalliita ja johtavat lähinnä hyvätuloisten säästämisasteen kasvuun. Kokoomuksenkin olisi hyvä tarkistaa linjaansa edes tällaisissa oloissa, kun valtiontalouden tilanne on heikko.

    Ylipäätään marginaaliveroasteista puhuminen on usein enemmän tai vähemmän porvaripuolueiden “spinnausta”. Ihmiset maksavat keskimääräsiä tuloveroprosentteja, eivät marginaaliprosentteja. Kuinka moni jättää parempipalkkaisen työn vastaanottamatta siksi, että veroprosentti vähän nousee? Tärkeintä on se, että nettotulot kasvavat, ja niinhän käy koko ajan – itse asiassa kovimmat marginaaliveroprosentit ovat kaikkein pienituloisimmilla, eli toimeentulotukea ja asumistukea saavilla. Tänne niitä panoksia tarvittaisiin.

  15. Ville Kajanne kirjoittaa:

    Hei,

    Hyviä ja osuvia huomioita keskustelusta – tai siis olen aika lailla samaa mieltä (hah). Kertaan vielä lyhyesti, mikä keskustelussa oli hyvää ja ketkä onnistuivat, ketkä eivät.

    Oli erittäin virkistävää kuulla keskustelua vanhustenhoidosta, maahanmuutosta ja vaalirahoituksesta. Varsinkin ensimmäinen ja viimeksi mainittu ovat loistaneet poissaolollaan. Huomasitteko: ydinvoimasta ei puhuttu mitään, myös Portugalit vähissä. Mainiota. Kaiken kaikkiaan puhuttiin niistä asioista, jotka aidosti ovat suomalaisen arkea lähellä.

    Tentissä onnistui parhaiten Päivi Räsänen, joka oli oman aihepiirinsä parissa, mutta myös esitti kantansa terävästi ja ajoi Kataisen häpeään. Kiitos kuuluu myös toimittajille, jotka nostivat mieleemme Elli Eläkeläisen.

    Urpilainen oli varsinkin alussa hyvä, mutta katosi vähän loppua kohti.

    Arhinmäen tapa rakentaa argumentteja ja haastaa muita, erityisesti Kataista, on toimiva ja kiinnostavaa kuunnella. Mielestäni Arhinmäki on ollut joissain tenteissä parempikin, mutta hyvä suoritus silti.

    Soinilta on jo paukut lopussa, kuten keskustelupalstoilla onkin jo todettu.

    Sinnemäki turhautui selvästi, kun ei alkupuolella (epäoikeudenmukaisesti) saanut puheenvuoroa (huomasitteko muuten, että Katainen sai aivan käsittämättömän paljon puheaikaa), ja tämä ehkä näkyi pienenä kiukkuna sitten, kun pääsi ääneen. Vihreiden ei pitäisi haastaa Soinia, koska siltä suunnalta ei ääniä ole saatavissa, vaan vasureita ja kokoomusta. Siellä potentiaalit omat äänestäjät. Sama pätee tietenkin toisinpäin persuihin.

    Wallin oli aika poissa eilen. Mietin, miten paljon keskustelu suomenkielellä häntä haittaa varsinkin kiivastempoisessa keskustelussa?

    Katainen vaikutti varsinkin alussa Urpilaisen hiillostuksessa suorastaan kiukkuiselta, myös toimittajan (Skön) osuva niitti köyhyyden lisääntymisestä ja sen “unohtumisesta” tiedotteesta meni suoraan suojauksen läpi ja sai köysiin, ellei peräti kanveesiin. Ihmisen mieli on kummallinen; selvässä johtoasemassa Kataisen luulisi olevan aika rento, mutta eilen kyllä paineet näkyivät selvästi. Oli todella hermostuneen oloinen. Mutta totta on, että eiliset aiheet eivät todellakaan olleet kokoomuksen suosikkilistalta. Siihen nähden kamppaili urhoollisesti.

    Illan suurin epäonnistuja oli kuitenkin Kiviniemi. Ja itsessäni hän herätti suorastaan raivoa, ensimmäistä kertaa missään näiden vaalien alla käydyistä keskusteluista. Tarkoitan siis vaalirahoitusta koskevia argumentteja. Siis että vaalirahaskandaaleita nyt on joka puolella, eli ei täällä Suomessa pitäisi mokomasta kohista, tällaista se vain on? Ja että on teillä persuillakin näitä ollut, kyllä niistä on ihan lehdissäkin ollut juttuja. Eli keskustan ja persujen rahoitusskandaalit samalla tasolla. Törkeää valehtelua ja vähättelyä, rouva pääministeri! Taas kerran tuli selväksi, että moraalisesti keskusta ei koe tehneensä mitään väärää. Uskomatonta, vuosikausia systemaattista korruptiota ja tietoista rikollista toimintaa, ja tämä on oma analyysi. Ensimmäistä kertaa löysin itsestäni soinilaisen. Ja huomasin myös, että kunhan vain Kiviniemestä ei tule pääministeriä, niin voin elää vaalituloksen kanssa ihan hyvin.

  16. Seppo Korhonen kirjoittaa:

    Pääministeritentti vahvisti selvästi Kokoomuksen asemaa. Vaikka Katainen ei ihan onnistunut argumentoinnissaan, niin rohkeat EI-lappujen nostot perusteluineen osoitti halukkuutta pois “puhtaasta mielistelystä”.

    Kysymys Niinistön roolista pääministeriä valittaessa on mielenkiintoinen vaalituloksen ratkettua. Nyt ei ole puhemiehen paikkaa tarjolla.

    Ihmettelin Arhinmäen ja Sinnemäen huomattavan hermostunutta otetta. Kummallakin on vakiintunut äänestäjäkunta, minkä vaihtelut pysyvät prosenttiyksikön sisällä, siis äänimäärässä.
    Ehkä alkoi ennenaikainen tuloslaskennan jännittäminen.

    Urpilainen lipsautti lopussa kanneoikeuden myöntämistä ammattiyhdistysliikkeelle ja siinä on spekuloinnin paikka professoreille ja tohtoreille.

    Toimittajat saavat minulta 10- ja toivottavasti näemme heitä myös tulevaisuuden tenteissä.

  17. Pekka Remes kirjoittaa:

    Kuten tuossa edellä kirjoitin, katsoin vaalikampanjaa omaishoitajan omakohtaisesta näkökulmasta, ja nyt voisin mukaellen siteerata Väinö Linnaa: “En mää kanveesiinlyöntejä enkä vaalituloksen prosenttiyksikön kymmenyksiä kaipaa, mää kaipaan selviä tekoja!” Nyt tämä vaalitouhu alkaa näyttää jonkinlaiselta peliltä, jota täällä kiimassa kommentoidaan kuin jotain raviveikkausta, mutta ne asiat, joita puheenjohtajien keskustelussa sivuttiin, koskevat meitä Herramme pieniä muurahaisia ihan oikeasti. Ei ole ihan samantekevää, maksetaanko omaishoitopalkkiosta vero vai ei. Omaishoitajat saavat palkkiota keskimäärin 400 euroa kuussa ja siitä maksetaan vero. Palkkio on vähemmän kuin opiskelijoiden kovasti mollaama opintotuki. Omaishoitopalkkio on vastikkeellista rahaa, sen eteen pitää tehtä töitä usein 24/7. En minä kaipaa mitään irtopisteiden keruuta vaan aivan konkreettista lakiehdotusta, jolla omaishoidon tuki siirretään Kelaan ja että sille laitetaan budjetissa riittävät varat. Vai käykö niin, että neljän vuoden kuluttua sanotaan, että “uudistuksia tehdään asteittain”. Kyllä vaan, ja montako viikkoa, siis viikkoa tarvittiin Kreikan, Irlannin ja Portugalin apupakettien rakentamiseen?
    Ja siunatuksi lopuksi, tulihan meidän perheeseemme myös lapsilisien indeksikorotus, huimat 0,40 euroa kuukaudessa lasta kohden. Sehän tekee vuodessa 4,80 euroa. Ymmärrän toki, että kun se kerrataan mukuloiden määrällä, niin iso rahahan siitä tulee, mutta kyllä huumorillakin jokin raja pitää olla.

  18. Tuukka Sariola kirjoittaa:

    Oli hupaisaa miten Kataista yritettiin lyödä Rydmanilla ja Soinia Halla-aholla, kumpikin tyytyi vain kehumaan puolueensa ehdokasta. Soinille tämä oli kuin kultatarjotin, millä saatiin kerättyä lisää maahanmuuttokriittisten ääniä.

    Rydman on Kokoomuksen punaliberaali-siivelle punainen vaate, mutta tuskin Katainen siinä ääniä hävisi, uskalletaan mennä kahdella kortilla koska kansallismielisten arvellaan olevan turvallisessa marginaalissa Kokoomuksen sisällä ja Rydmanin läpimeno Helsingissä on melko epätodennäköistä.
    Sen sijaan Kataisen “monikulttuurisuus on rikkaus” puhe meni jo tarpeettoman uhkarohkeuden puolelle.

    Aina aika ajoin Wallinia pidetään syrjään jääneenä, minusta hän on hoitanut tehtävänsä varsin mallikkaasti. RKP:n kannatus on lähes täysin sidottuna siihen väestöryhmään, joka kokee itsensä suomenruotsalaiseksi eikä ole mitään kilpailevaa kielipuoluetta. Hän ei voi hävitä eikä voittaa ääniä TV-tenteissä, joten hän voi ottaa varsin rauhallisesti.

    Koko TV-tentin alussa näki mikä erottaa kokeneen konkarin nuoremmista, Soini etsi katseellaan TV-kameran, jossa paloi punainen valo ja puhui siihen suoraan ja vetosi kannattajiinsa, gallup-tulos ei riitä hallituspaikkaan, nyt pitää kaikkien äänestää.

    Kaikkien näiden tenttien suurin yllättäjä on Urpilainen, hän on todennäköisesti turvautunut ammattiapuun, jossa hänelle on rakennettu uusi tyyli kampauksesta lähtien.

  19. Jarkko Rahkonen kirjoittaa:

    Olen vasta nyt keskipäivällä tilaisuudessa vastamaan Unton kysymykseen Ylen suurta vaalitenttiä 15.4. koskevaan arvioon

    Kuka voitti, kuka hävisi?

    Ylen vaaliohjelma oli nyt melko hyvin toteutettu kahdeksan puheenjohtajan keskustelu. Mtv.n neljän puheenjohtajan ohjelmassa tuli ylen ohjelmaa selkeämmin esiin eri osallistujien vahvuudet ja heikkoudet. Hyvä yritys oli ottaa mukaan kaksinkeskusteluja, jotka eivät vielä onnistuneet.

    Ylen ohjelmassa olisi onnistuttu paremmin jos kaksinkeskusteluissa aiheeksi olisi otettu viime vaalien lupaukset ja niiden toteuttaminen vaalikaudella. Elli eläkeläisen ja vanhuspalveluiden parantamisen turhat odotukset olisi voitu käsitellä korostetusti, koska ongelmat tulevat taas voimkkaasti esiin varttuneiden äänestäjien puheissa.

    Kuka voitti? Urpilainen esiintyi taas vakuuttavasti äänestyspäätöstä vielä pohtivien kannalta. Vaalikentältä saadut palautteet näkyivät aitoina vastauksina puutteiden korjaamiseen.
    Urpilainen oli selvä ykkönen ja Arhinmäki kakkonen. Seuraavina Soini ja Räsänen.
    Kun luin tuon kirjoittamani arvioin yllätyin, koska pyrin objektiivisuuteen, mutta kärjessä olivat opposition edustajat. Uskon, että äänestyspäätöstä harkitsevat ohjelman katsojat arvioivat samansuuntaisesti.

    Kuka hävisi? Suurin häviäjä oli Katainen kun arvioin siltä kannalta miten hän vakuutti muita kuin kannattajiaan. Aiempia kokoomuksen äänestäjiä siirtyi ps:n ja demarien äänestäjiksi.

    Katainen vastasi liian yleisellä tasolla, äänestäjä ei päässyt perille mitä kokoomus aikoo toteuttaa. Mitkä olisivat kokoomuksen teot todella (lehtimainoksissa tämä jotenkin pelaa, mutta ei puheessa). Ilmeisesti Katainen yritti vakuuttaa omiaan jossa hän onnistui hyvin.

    Kiviniemi onnistui kohtuullisesti ja vakuutti keskustan äänestäjiä eri puolilla Suomea. Oman vaalipiirinsä, Helsingin, äänestäjiä Kiviniemi ei varmaankaan vakuuttanut eikä näyttänyt edes kosiskelevankaan. Kiviniemen asiallinen esiintyminen sai todennäköisesti kannattajia vielä äänestyspäätöstä pohtivista.

    Sinnemäki ja Wallin olivat ohjelmassa varovaisia ja yrittivät vakuuttaa kannattajiaan ja pitämään ääniosuutensa ennallaan.

    Lopuksi kommentoin Juho Romakkaniemen kokoomuksen veropolitiikan avointa esittelyä. Vaalikeskusteluissa toivoisi enemmän vastaavia keskeisten asioiden selvittelyä avoimesti ja ymmärrettävästi. Entisenä taloustutkijana tiedän, että Juhon useilla näkemyksillä tai väitteillä ei ole taloustietteellisten tutkimuksen tukea. Avoimessa vaalikeskustelussa asia pitäisi tuoda esiin, mutta lienee turha toivoa asioiden perusteihin kohdisutuvaa vaalikeskustelua. Pekka Kärkkäinen vastaa edellä ansiokkaasti Juhon väitteisiin – Pekan vaäitteillä on myös tutkimusten tukea.

  20. Eero Leinonen kirjoittaa:

    Täytyy sanoa että tämä viimeinen vaalikeskustelu oli myös selvästi paras. Johtunee siitä että toimittajat älysivät jättää eu-kriisirahastot pois ja keskusteltiin ihmisille tärkeimmistä aiheista kuten eriarvoistumisesta ja vanhusten hoidosta. Ja ei ole yllätys kun näistä puhutaan niin Katainen/Kiviniemi on heikoilla. Keskustelun onnistujana olikin koko oppositio, joka pyyhki tällä parivaljakolla pöytää! Siinä ei auttanut esim. hokema “olemme korottaneet alimpia äitiys jne…” jota olemme saaneet kuulla eduskunnassa vuosikaudet.
    Katainen jäi kiinni viime vaalien vanhuspalvelulakilupauksestaan ja hänen hallituskautensa aikana tapahtuneen köyhyyden lisääntymisen pimitysyrityksestä, vaikka kummastakin yritti luikerrella eroon. Paasasi myös eläkeläisten verotuksesta kun puhuttiin vanhuspalveluista.

    Kiviniemi oli “huutavassa hukassa” koko keskustelun ajan. Huipennus oli kun joutui kaksintaisteluun Soinin kanssa vaalirahoituksesta ja tämän jyrän alle taulukauppoineen. Hädissään syyllistyi vielä lopussa vyön alle lyöntiin vastustajaansa kohtaan.

    Lopuksi vielä gallupeista yksi huomio. Kokoomuksen kannattajat ovat varmaan repineeet ihokkaansa Ylen eilisestä galllupista ja pitävät puoluettaan varmana voittajana ja Kataista tulevana pääministerinä. Ministerilistojakin varmaan jo rustataan. Taloustukimuksen haastattelut oli tehty yli KOLMEN VIIKON aikana 22.3-13.4. Hesarin tiistaina julkaistu gallup, joka näytti hiukan erilaisia lukuja, oli tehty KUUDEN PÄIVÄN aikana 5-10.4 . Herää kysymys kumpi on “tuoreempi” kysely? Kumpi mittaus kuvaa NYKYISTÄ tilannetta ja vaalikamppailun loppumetrien MUUTOKSIA paremmin? Minä väitän, että Hesarin gallup. Sen tueksi vielä Taloustutkimuksen tutkimusjohtajan Jari Pajusen kommentti: ” Mittausjakson lopulla eli kahden viimeisen viikon aikana nousussa ovat olleet kokoomus ja SDP. Vaalitaistelun loppumetreillä keskustan vauhti on näyttänyt hyytymisen merkkejä, ja samaan aikaan SDP:n kannattajien äänestysvarmuus on noussut voimakkaasti.”

  21. Juho Romakkaniemi kirjoittaa:

    Ville Kopra kirjoittaa:

    “Jos veronalennuksiin on varaa, niin pienipalkkaisen työn verotusta nimenomaan kannattaisi alentaa. Sen sijaan yleiset ja jatkuvat tuloveronalennukset eivät ole tässä tilanteessa tarpeellisia, ne ovat kalliita ja johtavat lähinnä hyvätuloisten säästämisasteen kasvuun. Kokoomuksenkin olisi hyvä tarkistaa linjaansa edes tällaisissa oloissa, kun valtiontalouden tilanne on heikko.”

    Katainen on useissa vaalipaneeleissa ja puheissaan – myös vero-ohjelman julkistamispuheessaan todennut, että Kokoomus painottaisi tuloveronkevennyksensä pieni- ja keskituloisille.

    Olen Ville useammassa yhteydessä tämän sinulle kertonut yksityisesti sekä myös julkisesti tässä blogissa. Miten sinä kehtaat vielä puhua vastoin parempaa tietoasi?

    Näinhän tälläkin vaalikaudella tehtiin. Tuloverotusta kevennettiin inflaatio- ja ansiotasotarkistusten yli reilulla miljardilla. noin kaksisataa miljoonaa tästä suunnattiin kaikkein pienituloisimmille kunnallisen perusvähennyksen nostamiseen ja loput tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin, myös pienituloisille kunnallisverotuksen puolelle yltäen.

    Nykyinen hallitus siten kiristi ansiotuloverojen progressiota – toisin kuin opposition valheellinen propaganda on väittänyt.

    Samoin kun on valehdeltu, että “tuloveronkevennykset ovat menneet vain suurituloisille”. Noin 1,1 miljardista eurosta yli 4800 euroa kuussa ansaitseville suurituloisille siitä on mennyt noin 150 miljoonaa, eli 13,6 %. Pieni- ja keskituloisille tuosta kevennyksestä on siis mennyt noin 85 prosenttia. Kun progressio kiristyi jo nyt, olisi ollut outoa kiristää sitä vielä lisää. Varsinkin kun on nähty ongelmaksi suurten pääoma- ja palkkatulojen liian suuri kuilu.

    Hallituksen poliittiset päätökset – tuloverotuksen, arvonlisäverojen, energiaverojen ja valmisteverojen muutokset sekä pienituloisten etuuksien tasokorotukset ovat yhteisvaikutkseltaan kaventaneet tuloeroja. 90- ja 2000-luvulla ei ole ollut yhtään vallitusta, joka olisi pystynyt samaan. Kaikki ne hallitukset joissa SDP ja Vasemmistoliitto ovat olleet mukana, ovat kasvattaneet tuloeroja poliittisin päätöksin. Tässä ei siis ollut kyse suhdanteiden vaikutuksista, kuten Arhinmäki eilen virheellisesti väitti.

    Valtiovarainministeriön riippumattoman asiantuntijaverotyöryhmän loppuraportti suosittaa yksimielisesti 2 miljardin euron painopistemuutosta työn verottamisesta välilliseen verotukseen. Tätä perustellaan nimenomaan työllisyyden ja tuottavuuden lisääntymisellä. Raportissa on laaja lähdeluettelo, jossa on paljon tutkimusta, jotka tukevat väitettä kaltaisessamme korkean veroasteen ja korkeiden marginaaliverojen yhteiskunnassa tehtyjen tuloveroalennuksen positiivisista työllisyysvaikutuksista. Työryhmässä olivat mukana muun muassa Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas ja tutkija Reija Lilja. Raportti oli siis yksimielinen.

    Kehotan Kärkkäistä ja Rahkosta tutustumaan julkaisuun ja viitattuihin tutkimuksiin.

    http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/075_verotus/20101221Verotu/Verorapsa_loppuraportti.pdf

    Näistä ehkä mielenkiintoisin on: The Swedish tax system: summary and policy proposals (Sorensen 2010)

    Suosittelen “Entisenä taloustutkijana” itsensä esittelevää Jarkko Rahkosta tutustumaan tähän vähän uudempaan tutkimusmateriaalii, ennen kuin julistaa kaikki taloustutkijat – nykyiset ja entiset – nolaten ettei väitteilläni ole taloustieteellisten tutkijoiden tukea.

  22. Juho Romakkaniemi kirjoittaa:

    Päivän kysymykseen “kuka voitti ja kuka hävisi” voisi vastata myös nyt nähtyjen vaalitenttien kokonaisuuden kannalta.

    Koska en ehkä itse ole ihan objektiivinen arvioimaan suoritusta, niin otetaan “kansa” apuun. Iltalehti on mitannut neljän pääministeriehdokkaan suosiota kuukausittain. Vaaliväittelyt alkoivat noin kuukausi sitten ja niitä on tullut joka tuutista. Kuluneen kuukauden aikana pääministeriehdokkaiden kannatusmuutokset ovat olleet:

    Jyrki Katainen +5 %yksikköä

    Jutta Urpilainen +3 % yksikköä

    Timo Soini +-0 %yksikköä

    Mari Kiviniemi -5 %yksikköä

    Tämä muuten korreloi suhteessa aika hyvin sen kanssa, mitä eri mediat antoivat puheenjohtajille arvosanoiksi ja pisteytyksiksi eri tenttien jälkeen yhteenlaskettuna.

    Timo Soinin sanoin: “minä luotan tässä kansaan”. ;-)

    http://www.iltalehti.fi/vaalit/2011041513553655_vl.shtml

  23. Risto Virrankoski kirjoittaa:

    Oliko se Paasikivi, joka aikoinaan sanoi kenraalille: “Kenraali puhuu kauniisti, mutta kenraali puhuu paskaa”.

    Tämä pätee täälläkin kehuttuun Arhinmäen esiintymiseen. Muut edes yrittävät olla jotenkin “vastuullisia”, mutta Arhi-Paavo antaa mennä vapaasti ja vastuutta.

    Huippua oli hänen väite, että Hornetien ilmasta maahan aseistuksella varustaminen ei tapahdu isänmaan puolustuksen takia vaan että oltaisiin kykeneviä kansainvälisiin operaatioihin.

    Kukaan ei tähän detaljiin puuttunut, mutta muutoinkin osaaminen maanpuolustusasioissa näyttää olevan tälle joukolle heikko alue. Varuskunnista käsin ei maata puolusteta, joten niiden ylläpito ei ole sen takia tarpeen. Varuskunnat ovat koulutuskeskuksia, ei “linnoituksia”.

    Koko ajan on käynyt selvemmäksi se, että vaalit tapahtuvat hallitus vs. oppositio-linjalla. Eli äänestäjillä on kaksi todellista vaihtoehtoa. Tätäkään puheenjohtajat eivät uskaltaneet tunnustaa, vaan mantra siitä, että “ensin vaalit ja sitten hallitus” jatkuu.

    Jos hallituspuolueet voittavat, näillä puheilla ja kannoilla jokin muu kuin nykyinen hallituspohja olisi todellinen demokratian petos. Ainut riskitekijä tässä suhteessa liittyy Vihreisiin ja ydinvoimaan. Vihreillä onkin tod.näk. hyvät neuvotteluasemat.

  24. Pentti Kangasluoma kirjoittaa:

    Pääsiäisen jälkeen kokoontuu kotikaupunkini tarkastuslautakunta ja alamme tarkastella plusmerkkistä tlilinpäätöstä. Eduskunta on täynnä valtuustojen jäseniä, maanantaina he haukkuvat valtiota kuntien menojen lisäämisestä. Tiistaina he allkavat työn jossa lisäävät kuntien menoja.

    Työttömyyskorvaukset pantiin aikoinaan verolle jotta kunnille kertyisi tuloja, samasta syystä omaisten hoitajien tuloista tulee maksaa veroja. Veroasteen tulee olla alhainen mutta kunnilla on vähän mahdollisuuksia saada maksuja, joten verokantaa tulee säilyttää.

    Kansallisvaltioissa ihmiset pitävät huolta toisistaan, suku, perinteet, kasvuympäristö, yhteisölliset kokemukset, kaikki ne tekevät meistä kansan. Monet maailmankansalaisiksi itsensä
    kokevat ” istuvat tyhjän päällä ja pitävät tuulesta kiinni “.

    YK on julistanut vuoden 2012 Osuustoimintavuodeksi. Niukkuuden maailmassa uudenlainen vanha osuustoiminta tarjoaisi paikallisesti, alueellisesti työpaikkoja, ja mahdollisuuksia työllistää itsensä. Meidän tulisi pystyä opettamaan maahanmuuttajille osuuustoimintaa.

    Jos perussuomalaiset saavat yli 30 paikkaa, ja SDP + Vasemmistoliitto kohtuullisen osuuden niin ei yhteiskuntarauhaa edistä heidän jättäminen hallituksen ulkopuolelle. Toivottavasti historian kirjat on luettu.

  25. Arto Nuutinen kirjoittaa:

    On se kumma että Urpilaista kehutaan nyt niin!

    Urpilaista niin huolestuttaa ja harmitttaa muiden kommentit ja hän näkee hätää kyllä muiden leireissä, mutta itse suoltaa sellaista propagandaa että pois alta! Aukoo päätään muille muttei sano selkeitä kantoja itsekään. Esim. se miten on jättänyt takaportin auki liittyen EU-talouskriisiin. Haluaa vastuun siirtoa pankeille mutta ei kerro mitä tulisi tekemään valtiovarainministerinä – Kataisen kysyessä – kun päätetään todellisista keinoista estää talouskriisi. Vastuutonta niin kuin poliitikkojen puheet turhan usein!

    Miksi toimittajat tyytyvät epämääräisiin ja ympäripyöreisiin vastauksiin? Katsoisivat mallia vaikkapa BBC Worldin Hard Talk -ohjelmasta, jossa toimittaja Stephen Sackur pistää koville vieraan kuin vieraan – ja kovia vieraita on ollutkin, presidenteistä nobel-voittajiin ym. Toimittajan tiedot aiheesta ovat todella hyvät eikä hän kumartele ketään, ja mikä tärkeintä, hän ei siedä epämääräisiä tai kysymyksen ohittavia vastauksia. Ahtisaarikin oli aikoinaan kovilla Sackurin kysymysten ristitulessa. Tosin selvisi mainiosti.

    Se mitä toivoisin nyt olisi se, että toimittajat vaalien jälkeen, kuka sitten voittaakin ja saa hallitusvastuun, pistäisivät koville vastuunkantajat ja katsoisivat missä määrin vaalipuheet ja -lupaukset realisoituvat. Ja tuuliviirit esiin!

    ystävällisin terveisin,
    Arto Nuutinen

  26. Jouni Pulli kirjoittaa:

    Jos kuviteltaisiin, että Iltalehden kyselyjen vastaukset ovat yhtä kuin totuus vaaleista niin, nyt äänestämään menisi peräti 90%. Otoskin on huikea, sillä ääniä Iltalehden webbijulkaisussa on annettu ko. kyselyyn jo yli 100 000. Mutta kyse on kuitenkin vain siitä kansanosasta, joka lukee Iltalehteä diginä ja käyttää aikaansa ko. kaltaisiin kyselyihin vastaten.

    Olisi hienoa, jos 75% äänestäisi. Kunhan nyt ei tulisi kylmän talven jälkeen liian lämmintä, mahtaako silloin terassijengi raaskita siirtyä auringonpaisteesta äänestämään?

    Kansa päättää, mutta onneksi Iltalehteä lukemattomillakin on oikeus äänestää.

  27. Irja Röntynen 74v. kirjoittaa:

    En tiedä kuka keskustelijoista voitti tai hävisi, koska katsoin alun ja lopun.
    Kuitenkin Kataiselle olen lähettänyt viestin, että on
    turha puhua pienituloisten verovähennyksestä joka
    kompensoi Alv.n nousun. Tosiasiassa alle tonnin käteen
    saava eläkeläinen on sen verran sairas, että invalidivähennys
    poistaa valtionveron korotuksen. Tulovero on yhtä kuin valtion-
    vero. Alv.n korotus on jo nyt lisännyt hintoja. Sen näkee ruoka-
    kaupassa. Samoin puhelin – ja ajokuluissa. Laajakaistakin on
    pakollinen syrjäkylillä, jos sen on saanut.

  28. Taina Hämäläinen kirjoittaa:

    Yhdyn Arto Nuutisen mielipiteeseen Urpilaisesta. Urpilainen on tosiaan parantanut esiintymiskykyään ja asia osaamistakin on tullut lisää, mutta jokin hänessä silti tökkää. Ehkäpä vain se demarien vanhakantainen propagandan suoltaminen.

    Tyttären mukaan Urpilainen näytti nyt kuitenkin tyylikkäämmältä, kuin aiemmin, mutta paatoksellinen puhetyyli pilasi esiintymisen.Samoin tytär ihmetteli “Soinin röhnötystä jalat levällään”, kuin ainakin Euroopan omistaja ja miehinen mies. Eräs politiikan tutkija, jonka nimeä en valitettavasti muista, mutta joka on tutkinut SMP:tä ja Soinin politikointia, niin hän kertoi, että Soini korostaa juuri tätä miehisyyttään: ” Minä miehenä jne.”. Lisäksi hän kertoi, että katolilaisuudestaan huolimatta Soini viljelee körttiläisten ajatuksia.

    Viljelee, mitä viljelee, mutta ihmettelin, miksi hän huusi Kiviniemen puheen päälle naama punaisena, ettei heillä ole rötösherroja. Onhan niitäkin tullut jo esille ja miten paljon on sellaista, mitä ei vielä ole julkisuudessa. Ja niitä on kaikilla puolueilla. Esimerkiksi demarien pitkäaikaisia kansanedustajia ei lähtenyt enää ehdolle, koska pelkäsivät, että viimeistään silloin heidänkin vaalirahasotkunsa selviäisivät. Jotkut nyt lopettaneet kansanedustajat eivät ole vieläkään antaneet selvitystä edellisten vaalien rahoituksestaan, näin ainakin on kerrottu.

    On se aika erikoista, että hallitus ei saisi kertoa, mitä asioita on onnistuttu hoitamaan hallitusohjelman mukaisesti. Jos koko ajan syydetään paskaa niskaan, niin kait pitäisi olla oikeus vastavuoroisesti nostaa esille ne kohtuudella jo hoidetut jutut.

    Olin itsekin vanhempieni omaishoitajana lähes 12 vuotta. Yritin mm. Sinikka Mönkärettä, silloista sosiaaliministeriä saada ymmärtämään, miksi omaishoitajia pitäisi tukea ja miten. Ei löytynyt ymmärrystä. Koin sen silloin ja monesti muulloinkin, että demareita kiinnostaa vain hyvin toimeentulevien palkansaajien etujen ajaminen.

    Soini persuineen on onnistunut median avustuksella hyvin peloittelemaan ihmiset tällä Portugalin apu paketilla. Minullekin on usea henkilö tullut kertomaan, kuinka häneltä nyt viedään 220 euroa Portugaliin. En ymmärrä, miksi ei tätäkin asiaa selvitetä niin selkokielellä, että jokainen ymmärtäisi prosessin, eikä kenenkään, varsinkaan pienituloisen tarvitseisi pelätä, että se tullaan ottamaan suoraan häneltä.

    Maakuntaa ja varsinkin entisiä asutustila kyliä kiertäessäni, tapasin vain kourallisen Soinin kannattajia. Heistäkin jotkut kertoivat kannattavansa persuja vain siitä syystä, että olivat kokeneet yhteiskunnan kohdelleen itseään epäoikeuden mukaisesti tai vaikkapa vain siksi, että vaimo oli jättänyt tai muu vastoinkäyminen oli kohdannut.

    Mielestäni eilinen vaalikeskustelu ei tuonut juuri mitään uutta. Kaikki Urpilaista lukuun ottamatta vaikuttivat jo hieman väsyneiltä. Vastuu, joko ollut, tai mahdollisesti edessä oleva, tuntui painavan kaikkia muita kuin Urpilaista (nuorin?) ja Soinia. Heistä kumpikaan ei ole ollut aiemmin vastuussa ja ilmeisesti Soini ei vastuuta haluakaan, sillä onhan se paljon helpompaa vain heitellä herjoja oppositiosta käsin, kuin kantaa vastuuta lupauksistaan.

  29. Pekka Kärkkäinen kirjoittaa:

    Kiitokset Juho Romakkaniemelle kiintoisan raportin linkistä!

    Juholle tiedoksi, että taloustieteessä (‘economics’) ja sen lehtolapsessa poliittisessa taloustieteessä (‘political economy’) on vain sellainen piirre, että lopullista totuutta ei ole. On vain erilaisia teorioita ja niihin pohjautuvia koulukuntia. Yksi niistä on uusklassiset monetaristit. On selvää, että uusklassisen koulukunnan monetaristit painottavat rahan tarjonnan lisäämistä veroja alentamalla. Monetaristien homo economicus-oletuksilla ihmisten käyttäytyminen saadaan redusoitua puoliapinan tasolle, mistä onkin sitten helppoa derivoida kysyntä- ja tarjontakäyrät. (Verojen pyöriminen julkisen sektorin koneistossa monimutkaistaa uusklassisia malleja melkoisesti matematiikan osalta, siksikin ne halutaan pois sekä malleista että oikeasta elämästä!)

    Mutta kaikki muut yhteiskuntatieteilijät ovat jo aikaa sitten tajunneet, ettei ihmisen käyttäytymistä voi määrittää ahneuden, itsekkyyden, laiskuuden ja utilitaristisen hyödyn (<=ts. homo economicus pähkinänkuoressa) näkökulmasta. Sosiaalinen todellisuus on merkittävästi monimutkaisempi, ja siksi uusklassiset mallit eivät toimi käytännössä. Kokoomuksen ja muun liberaalin keskusta-oikeiston suuri tragedia on se, että ne ovat omaksuneet homo economicus-ajattelun kritiikittömästi. Siksi länsimaiset yhteiskunnat vuotavat verta henkisesti.

    Ja jos pelkällä verotuksen alentamisella saataisiin työpaikkoja aikaiseksi, niin silloinhan tämän hallituksen aikana niitä olisi pitänyt syntyä satoja tuhansia lisää. Eikö teoria oikein vastaa käytäntöä?

    Taloustieteen evolutionäärinen suuntaus katsoo asiaa kokonaisvaltaisemmin. Sen mukaan merkittävin työpaikkoja luova tekijä on investoinnit, jotka nostavat tavalla tai toisella työn tuottavuutta. Tällöin puhutaan teknisistä ja sosio-ekonomisista innovaatioista, joiden vaikutukset yhteiskuntaan ovat moninaisia ja pitkäkestoisia. Eihän evolutionäärinen taloustiedekään ole se "lopullinen totuus", mutta kyllä se korjaa monia uusklassisistien harhaisia olettamuksia.

    Suomalaisen taloustieteellisen keskustelun ongelma on myöskin se, että kaikki koulutetut ekonomistit ovat veistetty yhdestä ja samasta uusklassismin ja monetarismin ristisiitoksesta. Kunnon keskustelun käyminen on mahdotonta, kun muita koulukuntia ei edes tunneta, saati tunnusteta.

  30. Ari-Matti Kytölä kirjoittaa:

    Lähes kaikille yllä oleville kirjoituksille on yhteneväistä se, että niiden kirjoittajat ovat puoluekoneiden palkollisia lobbareita. Ei tähän moni tavallinen pulliainen rohkene kirjoittaakaan, kun keskustelun taso vaikuttaa paikoin perin korkealentoiselta ja heidän rikkiviisaat lausuntonsa kuin suoraan puolueohjelmasta.
    Kokoomuskynäilijät ovat ylivertaisessa asemassa muihin nähden, koska heillä on suora linja eri medioihin. Sossutkin ovat selvästi valjastaneet blogivastaajia omista joukoistaan ennen H-hetkeä. Näyttäisi, kuin kaikki voimat olisi nyt valjastettu erikoisesti vain yhden puolueen ja sen vetäjän mollaamiseen. Kaikki oma tekeminen on toissijaista; Soini pitää kyykyttää. Kun pelissä ovat puoluetuet, lehdistötuet, omat rakennetut rahanlypsymekanismit ( kansanopistot, tyhjänpäiväiset järjestöt, liitot, puoluesidonnaiset virat ym ) ei yhtään ihmettele herjauskiiman laajuutta TV:ssä, valtalehdissä ja kaikessa julkisuudessa yleensä. Jokainen toimittaja lähestulkoon on jonkun puolueen valinta siihen mediaan, joten esim. Persuilla ei tällaisia toimittajoukkoja, virkamiehiä tai järjestöruletteja ole takanaan, joita on kaikilla isoilla. Niissä on tuhansia ja tuhansia puolueuskollisia, jotka nyt on täysillä mobilisoitu. Olematta Persufani annan hatunnoston Soinille ja kumppaneille siitä, että ainakin on saatu esimakua valtaeliitin ja organisaatioiden paniikista, josta olen hyvin iloinen. Suomen kohtalohan on jo sinetöity, joten tästä selviää vain Espanjaan muuttamalla.

  31. Seppo Isotalo kirjoittaa:

    Katselin MTV:n pääministerikeskustelua, joka Ruotsissa lähetettiin myöhään illalla. Suomi on nyt noussut kansainvälisen rahoitusasian keskiöön. Sen näkee siitä, että Ruotsin media kertoo vain Soinista ja vertaa häntä omaan ”Pahaan poikaamme”.

    Ruotsin pääministerin käynti Suomessa jäi hyvin lyhyeksi kun häneltä heti tivattiin tekeekö Katainen oikein kun hän väkivalloin tunkee Suomen eduskuntaa kuin käärmettä pyssyyn. Ruotsissa seurataan Portugalin vaikeuksia löytää eduskunta, joka hyväksyy huononnuksia, jotka pysäyttävät valtion velkaantumisen. Ruotsin on kuin pankki. Lainaa annetaan, jos saadaan hyvä korko ja vältytään riskiltä, että velallinen maksa lainaansa.

    MTV oli kutsunut studioon eliittiä, joka olennaisesti poikkesi yleisestä mielipiteestä. Heistä 75% halusi nostaa eläkeikää vaikka kukaan pääministeriehdokkaista ei enää ole sillä linjalla. Puheenvuoro annettiin Matti Vanhaselle, joka edustaa hiihtoretkellä mieleen juolahtanutta ajatustaan. Tämä sama joukko tuki Kataista ja Kivinientä. Toimittajat auttoivat muuttamalla alkuperäistä kysymystä ”Pitäisikö Portugalin lainalle asettaa ehtoja”, Katajaisen yksipiippuisuuteen.

    Kansainvälistä rahavaltaa kiinnostaa se, että Urpilainen asettuu ponnekkaasti Soinin taakse. Soini vaati Euro-valuutan purkamista, mutta ei Urpilainen. Mukaan tule koko nykyinen oppositio.

    Siis Urpilainen vei voiton kotiin tukemalla Soinia. Uskon, että hän tällä esiintymisellä noukki ne kymmenykset jotka tarvittiin Kivinimen ohitukseen. Jos seurataan muutaman vaalin takaista käytäntöä lähtevät siis hallitusta muodostamaan Kokoomus ja Demarit. Heillä on runsaat 40% ja vajaat 90 paikkaa. He eivät siis edes tarvitse Soinia, enemmistöön riittää mikä tahansa pikkupuolue. Kuitenkin sillä ehdolla, että puolue vastustaa Kataisen linjaa. Vihreät ja Ruotsalaiset eivät kelpaa

    Mutta Katainen ei tätä hallitusta voi johtaa koska hallituksen ohjelmassa pannaan ehdot Portugalin lainoille. Puolivälissä toukokuuta pitäisi Euro-ministerien päättää tästä asiata, mutta Suomen vaalitulos riittää pysäyttämään päätöksen kiirehtimisen. Brysseliin ei Katainen voi mennä vaan Urpilainen tai sitten Stubb jos Kokoomus on valmis vaihtamaan henkilön. Tämä olisi edullista ensi vuoden presidentin vaaleja varten. Stubb presidentiksi ja Katainen hallituksen johtoon – Kokoomus korjaa koko potin.

  32. Jaakko Antila kirjoittaa:

    Kysymys kuului: “Kuka voitti, kuka hävisi?”

    Hävitä – joutua näkymättömiin. Voittaa – saada jotakin omakseen ponnistelujensa palkintona. Tässä yhdet merkitykset näille sanoille, joten mennään näillä vastausta kohti.

    Voittajat ensin: Eli kuka esiintymisponnistelujensa palkinnoksi saa omakseen äänestäjiä, jotka eivät jo ennakkoon olleet äänestäneet? En osaa sanoa, kuka tällä perusteella olisi varsinaisesti voittanut mitään. Räsänen ehkä, Arhinmäki ehkä. Räsänen “voitti” myös siinä mielessä, että aihearpajaisissa sattui hänelle hyvä arpa. Samoissa arpajaisissa Soini hävisi.

    Ja häviäjät: Ketkä hävisivät – kuvasta? Kiviniemi ja Wallin. Sekä Sinnemäki. Saiko oppositio liikaa kuva-aikaa vai tuntuiko se vain siltä? Katainen oli kuvassa mukana, mutta ei kovin iloisena. Synkät ilmeet ja ärtymys tai väsymys oli nähtävissä monen kasvoilta.

    Mutta voittajista ja häviäjistä riippumatta:

    Valta vaihtuu vaaleissa: kansalta eduskunnalle.

  33. Jarkko Rahkonen kirjoittaa:

    Vastaan Juho Romakkaniemen vastaukseen yllä klo13.43

    Kiitin edellisessä vastauksessani Juhoa siitä, että hän avoimesti ja ymmärrettävästi esittelee kokoomuksen vero-ohjelmaa. Tosin totesin samalla, että useilla Juhon väitteillä ei ole tietteellisten tutkimusten tukea. Lisäksi viittasin Pekka Kärkkäisen vastaukseen Juholle, jonka perusteluilla oli tukenaan tutkimustuloksia.

    Nyt Juho vastauksessaan pyytää lukemaan Hetemäen verotyöryhmän raportin, johon hän antaa linkin. Tämä raportti ei kuitenkaan ole tieteellinen tutkimus, vaan joukon eri näkemyksiä edustavien veroasioita tuntevien henkilöiden työnä syntynyt ohjelma verorakenteen uudistamiseksi. Tuon raportin olen lukenut ja olen ollut eduskunnan infossa, jossa Hetemäki esitteli tuoretta työtä.

    Juho, kokoomuksen vaaliohjelman vero-ohjelmasta on tärkeitä Hetemäen raportin osuuksia jätetty pois. Hetemäki esitteli em. tilaisuudessa että raportti on kokonaisuus, josta olennaisten osien jättäminen pois edellyttäisi koko esityksen uudelleen käsittelyä.

    Kyseisessä esittelytilaisuudessa Hetemäen raporttia arvioi myös verotusta tunteva prof. Pirttilä (Tre yliopsto), joka näki raportissa sekä ansioita, että jatkokehittelyn aiheita. Pirttilä piti Hetemäen raportin parannuksena mm. osinkojen verotuksen uudistamista. Tämä osuus puuttuu kokoomuksen vero-ohjelmasta. Suomen käytäntöä jossa osingot ovat omistajalle verovapaita 90 000 euroon vuodessa (edellyttäen tiettyä osakepääomaa) on kansainvälisesti kummasteltu. Tähän on vaatinut muutosta myös veroprof Niskakangas. Kokoomus kannattaa siis näiden ylisuurten verovapaiden osinkotulojen säilyttämistä (tai palaamista entisen tapaiseen hylättyyn järjestelmään).

    Kansantaloustieteen prof. Matti Tuomala on useissa tieteellisissä tutkimuksissa osoittanut Juhon esittämiä kokoomuksen vero-ohjelman avainkohtia vastaavat näkemykset tieteellisesti kestämättömiksi. Kun puhuin tietteellisten tutkimusten tuesta tarkoitin yliopistotason tutkimuksia en virkamiesselvityksä.

    Juho, hyvä kun olen lukenut ehdottamasi raportin, niin voitko Sinä vuorostasi nyt lukea Matti Tuomalan verotutkimuksia. Kiitokset Juho asiallisesta keskustelusta!.

  34. Ville Kopra kirjoittaa:

    Juho Romakkaniemelle:

    Ensinnäkin en pidä kovin mielekkäinä näitä hallituskausivertailuja tuloerojen kehittymisestä. Niissä keskeiset määrittävät tekijät ovat lopulta kuitenkin suhdanteet sekä se, millainen on julkisen talouden ylijäämätilanne. Vaikka tutkimuksissa tulokset yritettäisiin puhdistaa näistä, niin se onnistuu paremmin tai huonommin. Ja kuten YLE:n toimittaja eilen kuumotti, olitte “unohtaneet” raportoida hallituspolitiikan vaikutuksista köyhyyteen – politiikkanne on lisännyt köyhyyttä, ei vähentänyt. Tuloeroihin vaikuttavat erityisesti pääomatulojen suhdannevaihtelut.

    Sitten kun sanotaan, että sateenkaarihallitukset tekivät niin ja näin: onkohan se nyt oikein rakentava lähtökohta enää vuonna 2011. Lipposen hallituskausista on 10 vuotta aikaa.
    Suomi oli tuolloin nousemassa lamasta, talous kasvoi, pääoma- ja yrittäjätulot kasvoivat, hyvä niin. Sosiaaliturvaan ei tehty merkittäviä parannuksia, koska nähtiin tarpeelliseksi purkaa työn verotuksen ylikireys joka laman aikana oli syntynyt.

    Nyt olisi syytä tehdä selvä ero kahden asian kesken: sen, mitä kukin puolue esittää tehtäväksi ja sen, mitä mikäkin hallitus tekee. Kokoomuksen talouslinjassa seuraavaksi vaalikaudeksi ei sanota, että veronkevennykset painotetaan pieni- ja keskituloisille. Pitäisikö äänestäjien tehdä päätöksiä sen perusteella, mitä kokoomuslaiset yksityisesti milloinkin kertovat? Niitä viestejä on aika erilaisia.

    Hallituspolitiikka syntyy kompromisseista. Ei tietenkään ole todennäköistä, että jatkossakaan kevennykset voitaisiin tehdä täysin tasaisesti, koska Kokoomus tuskin pystyy muodostamaan hallitusta yksinään. Mutta kyllä ne tällä kaudellakin toteutetut kevennykset ovat suhteellisesti jakautuneet melko tasaisesti läpi tulojakauman ja absoluuttisesti suurempituloiset ovat kuitanneet isoimmat kevennykset.

    On erittäin iso merkitys sillä, onko hallituspohja jälleen ensi kaudella porvarillinen, vai onko siinä punaväriä mukana. Esimerkiksi verovapaiden osinkojen tuominen verotuksen piiriin olisi satojen miljoonien mittaluokkaa oleva oikeudenmukaisuusteko, joka nimenomaan kannustaisi yrityksiä kasvuun (ei suinkaan “tappaisi kasvua”, katsokaa esim. Hetemäen työryhmän raportti). Mutta tämänkin asian toteuttaminen käytännössä edellyttäisi sitä, että SDP nousisi vaalivoitolla hallitukseen.

    Sen sijaan, että hallitus olisi hakenut veropolitiikassaan tehoja (kannustinloukkujen purkamista) ja oikeudenmukaisuutta, se roiski alkukautensa ajan kevennyksiä pitkin maita ja mantuja. Esim. sillä 150 miljoonalla jonka porvarihallitus kohdisti suurituloisille olisi tehty monta parannusta vanhustenhoidon tasoon, perusturvaan tai vaikka asumistukeen (jonka Katainen eilisessä tentissä erittäin hyvin nosti esille).

  35. Tarja Kaasinen kirjoittaa:

    Katsoin molemmat vaalitentit, paitsi YLEn tenttiä en jaksanut katsoa loppuun, alkoi puuduttaa, mitään tähdellisesti uutta ei tullut esille (ellei sitten olisi tullut loppuminuuteilla).
    Minusta Katainen oli ykkönen , häviäjää en osaa nimetä.
    Maikkarin tentti keskiviikkona oli ehdottomasti onnistunein ja puheenjohtajien suoriutuminen tasaista. Olen jotenkin saanut sellaisen käsityksen Soinin viimeaikaisista esiintymisistä, ettei hän taida halutakaan hallitukseen, puhumattakaan pääministeriksi, vaikka vaalivoitto räpsähtäisikin.

    Lienee aiheelliista mainita, etten ole kenenkään ehdokkaan enkä minkään puolueen tukiryhmässä, vaan tavallinen eläkeläinen (ja myöskin liikkuva äänestäjä).
    Tällä kertaa tosin ei ollut vaikeaa löytää ehdokasta, jota äänestinkin ihan ennakkoäänestyksen alussa.

    Vaikka ei kysytäkään, niin käytän tilaisuutta kommentoidakseni muutamia asioita. Ihmettelen, ettei esim. maahanmuuttokeskustelua käyty enempää, ja sekin vähä mitä käytiin, mielestäni aika yksisilmäisestä vinkkelistä.
    Tälläkin viikolla olen ollut tekemisissä joko suoraan tai välillisesti useamman ns. maahanmuuttajan kanssa: lääkäreitä, lähi- ja sairaanhoitajia, kauppojen kassoja ja myyjiä, pääkaupunkiseudun bussit eivät enää liikkuisi ilman maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. En ole missään kuullut keskustelua mm. siitä, missä määrin maahanmuuttajat perustavat yrityksiä eli työllistävät itse itsensä. Jos oikein muistan, niin he perustavat yrityksiä enemmän kuin me ns. kantasuomalaiset (mitähän sanaa pitäisi käyttää…)Tosiasia on, että ilman tätä väestöä mm. palveluala toimisi heikosti. Muutaman vuoden sisällä, kun suuret ikäluokat poistuvat työelämästä, syntyy aivan uudenlainen tilanne.

    En malta olla mainitsematta muutamaa sanaa meidän suurten ikäluokkien eläkkeellesiirtymisestä eli työhalukkuudesta/-haluttomuudesta: itse olisin tehnyt töitä vaikka 68-vuotiaaksi, mutta tarjouduin vapaaehtoisesti jäämään eläkkeelle tämän ns. finassikriisin seurauksena, ettei nuorempien olisi tarvinnut lähteä. Olin vientiyrityksen palveluksessa ja kuten muistetaan, vienti tyssäsi monessa yrityksessä kuin seinään. Että se siitä eläkeiän nostosta.

    Monissa kommenteissa täällä ja muualla mainitaan, että Katainen ja Kiviniemi, erityisesti, vaikuttivat väsyneiltä torstain tentissä. Ihmekös tuo, kun hallituksen ministereinä ovat vielä hoitaneet “juoksevat asiat” tai ainakin olemaan “passissa” vaalirumban lisäksi. Ihmettelen näiden kaikkien puolueiden puheenjohtajien, mutta etenkin niiden neljän, turnauskestävyyttä ja paineensietokykyä. Hatunnoston arvoinen suoritus!

  36. Jouni Pulli kirjoittaa:

    Hyvä Ari-Matti Kytölä, toivottavasti et lue minua tuohon em. lobbarijoukkoon. Olen puoluepoliittisesti sitoutumaton ja omassa blogissani nostin eilen esille kolme kokoomuslaista ministeriä kiittäen heitä hyvästä työstä maamme puolesta: Risikko, Stubb ja Vapaavuori. Vaikken toki kokoomuksen toimintaa hyvätuloisten edunajaja-puolueena hyväksykään. Eikä mielestäni Soinia pidä kyykyttää.

    Kasvava yhtenäisyys Soinin puolueessa voisi toki olla hyvä linja ja siksi puolue ei ehkä ole vielä hallituskypsä, jos päämäärämme on maan etu, mutta ehkä hyvinkin jo ensi vaalien jälkeen, nehän voivat olla hyvinkin pian.

    Keskustelu voi olla korkealentoista, mutta sen korkeatasoisuudesta lienee paikka paikoin syytä olla eri mieltä. Propaganda paistaa yhä härskimmin läpi, valitettavasti. Tämä suuntaus on ollut nähtävissä toki jo pidemmän aikaa. Voihan sitä omalla nimelläänkin kirjoittaa, vaikka otsassa lukisi suunnilleen puolueen “pääagitaattori” tai ehkä nykyään yhteiskuntavastaava tai ministerin…, olihan Göbbelssistäkin puhe.

    Mutta hienoa on tietää, ketkä kirjoittavat, näin ei ole asia esim. eräässä maikkarin mielestäni vielä muutama vuosi sitten korkeatasoisessa blogissa, valitettavasti. Onko se money, mikä siellä rules, en tiedä. Hesarissa keskustan tuulet näyttävät puhaltavan keskimäräsitä kovemmin juuri nyt, mutta tuskinpa enää pitkään.

    Toisaalta onhan avointa kulttuuria, että kansalaiset pääsevät vaihtamaan mielipiteitä varsinaisten politiikan ammattilaisten kanssa, olivatpa siten niitä kuuluisia politiikan broilereita, ammattimaisia piipertäjiä, jyväjemmareita tai muuten vaan bättre folkin puolella tai jopa aatteestaan mukamas kansan palvelijoita (niiin….), esim. SAK:ssa tai EK:ssa.

    Olen tästä mahdollisuudesta osallistua kommentointiin varsin kiitollinen niin blogipitäjällemme Unto Hämäläiselle kuin myös kaikille kommentaattoreille. Nehän ovat asiat, jotka kinaavat, eivät ainakaan enää kansalaisemme, jos siis haluamme olla nykyaikainen sivistysvaltio ja näemme yli ajatusmaaiilman, jota hallitsevat punikit ja lahtarit. Tietenkin epäilys tässäkin asiassa vielä yhä valitettavasti painaa kun muistelee kokkarien ns. nuorten punikki-juttuja, muutama vuosi sitten, mutta sehän ei ollutkaan “pappapuolueen” virallinen kanta, hyvä niin.

    Onhan kokoomuskin laaja (työväen-?)puolue, siksi olisi hyvä äänestäjien tutustua vaikkapa Wille Rydmanin pohdintoihin esim. koskien kerjäämisen luonnehtimista elinkeinoksi.

    Eli emme äänestä pääministeriä emmekä puoluetta vaan kansanedustajaa, ainakin itse näin toivoisin.

  37. Eero Ilkka kirjoittaa:

    Kuka voitti, kuka hävisi? Mielenkiintoista pohdintaa, mutta sillä ei ole varsinaisen asian kanssa paljoakaan tekemistä, kuten ei myöskään viimeaikaisten galluppien muutoksilla. Kun kiirehditään asioiden edelle ja siirrytään pois galluppien pilkun väärältä puolelta ja tarkastellaan vaalien jälkeistä asetelmaa, niin se on ollut nähtävissä jo jonkin aikaa. Jokaisessa gallupissa kokoomuksella on ollut suurin kannatus ja ainoana jatkuvasti yli 20 %:n. Niin ikään nykyisen hallituksen kannatus on ollut koko ajan yli 50 %. Tämä merkitsee nykyhallituksen jatkamista Kataisen johdolla. Sillä, että onko perussuomalaisten kannatus 14 % tai 16 % tai jotain muuta, ei ole varsinaista vaikutusta lopputulokseen. Lisäksi ison kysymyksen, suhtautuminen Europpaan, raja-aita kulkee hallituksen ja opposition välillä. Ainoa asia, joka voi mutkistaa hallituskuvioita, on se, että kokoomus ei mielellään luovu valtionvarainministerin salkusta. Se on erittäin tärkeä salkku kokoomukselle tässä taloudellisessa tilanteessa sekä kokoomuksen vaalilupausten ja Kataisen neljän vuoden työn takia. Valtionvarainministeriksi tulisi todennäköisesti Jyri Häkämies. Keskusta joutunee tyytymään tähän, koska vaihtoehtona on sini-puna-hallitus, johon SDP ja Urpilainen lähtevät mielellään Eurooppa-puheita ja kannaottoja nieleskellen. Mukaan menolla Urpilainen voisi varmistella puheenjohtajuuttaan heikentyneestä kannatuksesta huolimatta. Eli valtit ovat Kataisella. Se, että perussuomalaisten kannatus nousee edellisvaaleista selvästi, ei tuo automaattisesti mitään roolia heille, koska enemmistö syntyy ilman heitä ja tämä asia on alkanut entistä enemmän huolestuttamaan Soinia, joka taannoin jakeli jo ministeripaikkoja. Hänelle on selvinnyt jo jonkin aikaa sitten, ettei ole mahdollisuutta ykköspaikkaa virhe- ja harhamarginaalien tarjoamista teoreettisista mahdollisuuksista huolimatta. Onhan sekin tietysti mahdollista, että Soini tempaisee palttoonsa kunnolla ympäri ja menee väkisin hallitukseen, jonka Katainen hyväksyy “kansan tahtona”. Mutta katsotaan nyt ensin se vaalitulos, vaikkei se kovin paljon isossa kuviossa tulevaan vaikutakkaan.

  38. antti liikkanen kirjoittaa:

    Samalla kun kiitän Unskia jälleen kerran laadusta ja uhrautuvuudesta totean median yrittävän viime tinkhan asti voittamista.

    Viimeksi tänään (pe iltana) Satakunnan Kansan numerot hakevat (julkisuus- ja valta-)voittoa:
    Sdp 22,9, Kok 17,5.

    Tällä erää siis au revoire!

    Palaammeko 22.1. 2012 edeltävänä epookkina, Unski? Siis silloin, kun valitaan Suomen Palloliiton johdossa nyt olevia tasavallan presidentiksi.

    Vaiko vasta lokakuulla 2012, jolloin valitaan ne päättäjät, jotka todellisessa subsidiariteetissa (lähellä, toissijaisesti) päättävät sen, miten vaalilupaukset eduskunnan laieiksi muuttamina laitetaan arjen elämän osiksi (kuntavaalit).

  39. Reijo Lehtinen kirjoittaa:

    Nuutinen on ilmeisen närkästynyt kun Urpilaisen esiintymistä pidetään hyvänä. Ehkä nyt on tullut “velanmaksun” aika. Onhan häntä kolme vuotta ivattu milloin verkkosukista, milloin unelmahötöstä tai räksytyksestä. Kyllä Urpilainen oli eilisillankin tähti, tosin Arhinmäki myös oli hyvä.

    Taas jotkut kirjoittajat täälläkin väittävät Urpilaisen linjan EU-talouskriisin yhteydessä olevan tulkinnallista, sitä samaa on tenteissä väittänyt toimittajat, Katainen ja Kiviniemi. Kaikki vaalitentit katsoneena ja hänen mielipiteensä julkisuudessa kuulleena pidän niitä yksiselitteisenä. Urpilainen vastustaa tukien myöntämistä, ilman että talkoisiin osallistuu myös sijoittajat. Tämä linja tuli esiin jo Kreikan tukipaketin yhteydessä viime kesäkuussa.

    Urpilaisella tuntuu olevan sanavalmiutta, jota osoittaa “piikki” Kataiselle vanhustenhuollon laiminlyönnistä, todetessaan, että jos Katainen olisi käyttänyt edes kymmenesosan antamistaan veronalennuksista vanhuksille, olisi heidän olonsa aivan toisella tolalla.

    Verotuksessa myös Kataisen ja Urpilaisen linjat eroavat kuin yö ja päivä. Urpilainen pisti lopuksi vielä nokkelasti toimittajat äänestyttämään joukkokanteesta. Katainen, Kiviniemi ja Wallin vastustivat ja käsittääkseni muut hyväksyivät joukkokanteen käyttöönoton.

    En malta olla kommentoimasta Juho Rommakkaniemeä, joka kirjoittaa samaa jargonia kuin Katainenkin, kumpikin puhuu ansioveron marginaaliverotuksen alentamisen puolesta, työllisyyden nimissä ja työhön kannustamiseksi. Mitkään kokemukset ja tutkimukset eivät puolla, että näin olisi. En tiedä yhtään joka ei ottaisi töitä vastaan, syystä että häntä verotetaan. Toisaalta Kataisen pyrkimys korottaa alv ja energia- ja muita veroluonteisia maksuja takuuvarmasti heikentäisi ostovoimaa ja rasittaisi eniten juuri keski- ja pienituloisia ja lisäisi täten työttömyyttä.

    Päähallituspuolueiden edustajat olivat illan heikoimpia. Katainen oli aneemisen oloinen ja toisti taas monet kerrat ”on äärettömän tärkeää” jne. Kiviniemen silmät menivät viiruiksi välittömästi kun Urpilaiselle annettiin puheenvuoro. Kiviniemi illan epäonnistunein.

  40. Pirkko Luhtanen kirjoittaa:

    Olen älyttömän huonosti lukenut, Sorry, Unto, näitä keskusteluja. Olen lukenut osan, en kaikkia. Minulla on vaan ollut jo pidemmän aikaan sellainen visio mielessä, että seuraavan hallituksenn muodostavat pääministeripuolue kokoomus ja kakkospuolue demarit. Perustelut: Kokoomus voittaa suurimman puolueen tittelin, demarit on toisena ja kepu kolmantena. Eli kahden suurimman puolueen koalitio on tulevan hallituksen runko ja (sorry) perussuomalaiset ja rkp ovat apupuolueet tulevassa hallituksessa.
    Mihin tämä analyysi perustuu? Kahteen asiaan: jos ja kun kokooomus ja demarit voitttavat vaalit. Ja perussuomalaiset on pakko ottaa hallitukseen mukaan, muuten tulee sellainen älämölöö, että sitä ei kukaan kuuntele.
    Keskusta tulee saamaan takkiinsa näissä vaaleissa. Mari Kiviniemi on ollut hyvä pääministeri, mutta huono vaaliväittelijä. Jutta Urpilainen on pärjännyt paljon paremmin. Nää on nyt vain on näin, voinhan olla väärässä.
    Oma vaalipäiväni menee aamukahdeksasta iltayöhön vaalilautakunnan puheenjohtajana, joten itse parka tiedän nämä kutkuttavat tulokset varmaan vasta joskus 22-23 su iltana. Kun te tiedätte jo ne klo 21.15.
    Tässä kohtaa olen kateellinen, mutta velvollisuus kutsuu.

  41. Unto Hämäläinen kirjoittaa:

    “Olen älyttömän huonosti lukenut, Sorry, Unto, näitä keskusteluja”, kirjoitti Pirkko Luhtanen äsken. Pirkko, saat anteeksi. Kun löydät aikaa, voit paikata aukot lueskelemalla blogia uusin silmin. Siis viikonvaihteessa on Veikaten voitat-kierros, ja maanantaina ja tiistaina jatkamme vielä vaalien jälkipeliä. Antti ja muut, ei vielä kiirehditä hyvästelemään, vaan jatketaan vielä ensi viikon alussa pähkylöintiä. Voipi tulla sellainen vaalitulos, että siinä riittää miettimistä pitempäänkin.
    PERÄSSÄHIIHTÄJÄ.

  42. antti liikkanen kirjoittaa:

    Aika lailla EU:ssa 6 vuoden aikana touhunneena arvelen, että Kreikan asia ja siitä ehkä seuraava kaaos on vieläkin isompi ongelma ensi viikolla kuin Suomen vaalitulos.

    Yritän olla seurannassa ja osallistua, mutta aika lailla on vaalityön aikana jäänyt arjen asioissa paikkaamista, joka tulee viemään “ennen Getsemanea” aika lailla aikaa ja voimia.

    Ryhmät kait kokoontuvat kiirastorstaina jo asiaa pähkäilemään “Suurkirkolle”.
    Eli annetaanko neuvoja niille?

    Jovain!

  43. Kari Latvus kirjoittaa:

    Pirkko Luhtanen veikkaus (15. huhtikuuta 2011 kello 21.02) vaalin voittajista ja halituskoalitiosta on täsmälleen sama (perusteluja myöten) johon olen itsekin päätynyt.
    “seuraavan hallituksenn muodostavat pääministeripuolue kokoomus ja kakkospuolue demarit. … Eli kahden suurimman puolueen koalitio on tulevan hallituksen runko ja (sorry) perussuomalaiset ja rkp ovat apupuolueet tulevassa hallituksessa.”

    Tässä logiikassa saattaa olla vinha perä.

  44. Taina Hämäläinen kirjoittaa:

    Ajattelin etukäteen, että näiden vaalien alla ainakin seuraan keskustelua koko ajan. Valitettavasti kävi jälleen niin, että ehdin mukaan vasta loppumetreillä. No, eipähän siitä ainakaan muille ollut mitään haittaa, ainoastaan itseäni hieman harmittaa. Jos aika antaa myöten, tutustun jälkeen päin aiempiinkin keskusteluihin. Toivottavasti seuraavienkin vaalien alla on mahdollisuus mielipiteiden vaihtoon…

    Onhan se mielenkiintoista todeta, kuinka itse kullakin on ne suosikkinsa ja inhokkinsa. Jäin kuitenkin miettimään Pirkko Luhtasen väitettä, että Kiviniemi olisi ollut hyvä pääministeri, mutta huono väittelijä. Eikö todellisessa elämässä ole kuitenkin tärkeämpää hoitaa hyvin työnsä ja tehtävänsä, kuin menestyä väittelijänä joskus hyvinkin epäolennaisista kysymyksistä?

    Vanhustyöhön perehtyneenä voin sanoa, ettei se raha välttämättä auta tilannetta, vaikka Urpilaisen lisäksi moni muukin niin uskoo. Vaikka kuinka valtio satsaisi rahaa vanhusten hoitoon ja patistaisi kuntia hoitamaan asiat kuntoon, niin aina on kuntia, joissa asiat hoituu ja toisia joissa vanhukset ovat ongelmajätteen asemassa. Vanhusten kohtelu riippuu paljon arvoista ja asenteista. Meistä suomalaisista on tullut entistä kylmempiä ja itsekkäämpiä ja ihmiselläkin on arvoa vain niin kauan kuin hänestä on hyötyä kansantaloudelle. Siinäpä sitä olisi kasvatuksellista sarkaa joka puolueelle, että jäsenkunta alkaisi arvostaa inhimillisyyttä tärkeimpänä arvona.

    Lipposen hallituksen aikana vähimmäiseläkkeisiin tuli 5 euron korotus. Sitä pidettiin lähes pilkan tekona eläkeläisiä kohtaan. Todellisuudessa sekin korotus oli ollut kovan väännön takana. Demarit eivät olisi hyväksyneet sitäkään korotusta, koska heidän mielestään ne kaikkein pienituloisimmat ihmiset ovat keskustalaisia, kun taas heidän kannattajakunnastaan eläkeläisetkin nauttivat aivan kohtuullista eläkettä hyvätuloisten työvuosien jälkeen. Monet keskustalaiset kansanedustajat ja ministeritkin ovat sanoneet, että kokoomuksen kanssa oli paljon helpompi saada vähäosaistenkin etuja parannettua, kuin demareiden kanssa.

    Sunnuntai-iltana tiedämme, kuka itkee ja kuka iloitsee. Itse olen kolmekymmentä vuotta istunut vaalilautakunnissa, mutta kun vaihdoin kuntaa, niin nyt olen vapaalla ja jaksan mennä ehkä vaalivalvojaisiinkin. Sitä ennen on kuitenkin hoidettava lapsenlapsia ja käytävä äänestämässäkin.

    Veikkaan kuitenkin jo nyt, että omassa maakunnassani persut eivät kovin paljon saa kannatusta. Kokoomus ja keskusta pysyvät entisissä lukemissa. Demarit ja vasurit saavat yhden kansanedustajan tai sitten demarit kaksi ja vihreät ei yhtään. Kd saa yhden ja persut yhden tai vaihtoehtona kokoomukselle yksi lisää ja persut nolla.

  45. Juho Romakkaniemi kirjoittaa:

    Pekka Kärkkäinen kirjoittaa:

    “Juholle tiedoksi, että taloustieteessä …. On vain erilaisia teorioita ja niihin pohjautuvia koulukuntia. Yksi niistä on uusklassiset monetaristit.”

    - Voi Pekka, lämmin kiitos tästä valistuksestasi. Jaa, jaa, enpä tiennytkään…

    “Kokoomuksen ja muun liberaalin keskusta-oikeiston suuri tragedia on se, että ne ovat omaksuneet homo economicus-ajattelun kritiikittömästi.”

    - Voin kertoa kymmenkunta vuotta Kokoomuksen periaateohjelmatyössä ja tavoiteita valmistelleissa ryhmissä toimeneena, että väittämäsi ei pidä ollenkaan paikkansa. Kokoomuksella on humanistinen ihmiskäsittys, jossa markkinatalous on vain väline hyvinvoinnin tuottamiseksi. Ja koska markkinoilla ei ole arvoja – vain ominaisuuksia – on poliitikkojen tehtävä muokata markkinataloudesta sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä järjestelmä – haittaamatta liiaksi markkinatalouden kokonaishyvivnointia kasvattavaa voimaa.

    “Ja jos pelkällä verotuksen alentamisella saataisiin työpaikkoja aikaiseksi, niin silloinhan tämän hallituksen aikana niitä olisi pitänyt syntyä satoja tuhansia lisää. Eikö teoria oikein vastaa käytäntöä?”

    - Missä perunakuopassa oikein olet asunut viime vuodet? Meillä oli 2009 koko itsenäisen Suomen historian syvin lama. Vientivetoisen Suomen talous romahti finanssikriisin vuoksi yli 8 prosenttia. Lähinnä kaikki ekonomistit ovat ihmetelleet, että työttömyys ei päässyt repsahtamaan samassa suhteessa. Elvytyspolitiikka veronalennuksineen oli siis ennennäkemättömän onnistunutta. Vielä 2009 pelättiin että työttömyys nousee 2010 reilusti yli 10 prosentin, puhuttiin jopa 13 prosentista. Se jäi lopulta reilun 8 prosentin pintaan. Ihmettelit siis että BKT:n tippuessa 8 prosenttia, ei työllisyys parane, vaikka työn verotusta alennetaan? Välillä vaikutat ihan älylliseltä keskustelijalta, mutta sitten sinulta tulee näitä ajatuspieruja.

  46. Juho Romakkaniemi kirjoittaa:

    Jarkko Rahkoselle:

    - Ilmeisesti lukutaidossasi on harjaannuttamisen varaa? En väittänyt VM:n verotyöryhmän raporttia “tutkimukseksi”. Kutsuin sitä aiemmassa postissani “loppuraportiksi” ja “julkaisuksi”, sekä kehotin sinua ja Kärkkäistä tutustumaan siinä “viitattuihin tutkimuksiin” (joista siis löytyy kattava lähdeluettelo).

    - Lisäksi kirjoitat osinkoverotuksesta omistajayrittäjille: Kyllä, Kokoomus haluaisi säilyttää nykymallin positiivisine kannusteineen. Tämähän valmisteltiin edellisellä vaalikaudella SDP:n valtiovarainministerin johdolla. SDP:n oppositiomallissa “kerran verotettuja” tai “verottomia” osinkoja saa nostaa tulevaisuudessa pienemmällä prosentilla, mutta 90 000 euron katto poistetaan. Tämä on voimakkaan regressiivinen verouudistus: Pienten ja keskisuurten omistajayrittäjien verotus kiristyy SDP:n mallissa todella roimasti. Samalla kaikkein superrikkaimmat voivat SDP:n mallissa nostaa tulevaisuudessa vaikka moninkertaisesti nykyiseen verrattuna “verottomia” osinkoja, jos ja kun nettovarallisuutta riittää. Aika oikeudenmukaista SDP:ltä…

  47. Juho Romakkaniemi kirjoittaa:

    Ville Kopra kirjoittaa:

    “Ensinnäkin en pidä kovin mielekkäinä näitä hallituskausivertailuja tuloerojen kehittymisestä. Niissä keskeiset määrittävät tekijät ovat lopulta kuitenkin suhdanteet … Ja kuten YLE:n toimittaja eilen kuumotti, olitte ”unohtaneet” raportoida hallituspolitiikan vaikutuksista köyhyyteen – politiikkanne on lisännyt köyhyyttä, ei vähentänyt. Tuloeroihin vaikuttavat erityisesti pääomatulojen suhdannevaihtelut.”

    - Ville Kopralle totean, että SDP:n pääekonomistiksi olet huolestuttavan huonosti perillä tuosta tutkimuksesta. Tai sitten puhut jälleen kerran “sitä ihtiään”.

    - Tutkimus oli 100% suhdanneputsattu. Eli siinä tutkittiin ainoastaan aktiivisten poliittsten päätösten vaikutusta tuloeroihin. Tuloerot ovat supistuneet tällä vaalikaudella voimakkaasti suhdanteiden vuoksi. Mutta siis tämä tutkimus osoitti, että myös hallitus on *erittäin harvinaisesti historia huomioon ottaen* kaventanut päätöksillään tuloeroja.

    - Ei se varmaan tunnu kovin mielekkäältä vertailulta, kun SDP:n ollessa hallituksessa tuloerot kasvoivat suhdanteiden myötä, mutta myös voimakkaasti poliittisten päätösten perusteella. Näiden aktiivisten poliittisten päätösten tuloerovaikutukset on laskettavissa samalla kaavalla, jolloin niitä voidaan yksiselitteisesti vertailla.

    - Mistähän YLE:n toimittaja oli noin nokkelasti “itse keksinyt” köyhyysasteen? ;-) On vähän hassua sanoa, että on “unohdettu raportoida”, jos koko raportti julkistetaan sellaisenaan ja asia siinä lukee selkeällä Suomen kielellä. Puolen a4:n kokoisessa tiedotteessa keskityttiin tuloeroihin, koska koko VATT:n tutkimushanke käynnistettiin välikysymyksen johdosta, jossa syytettiin hallituksen kasvattaneen tuloeroja. Tutkimuksen toimeksianto oli yksiselitteisesti tutkia tuloerovaikutuksia. Ja oppositio oli kysynyt nimenomaan näitä välikysymyksessä ja sen jälkeen. Tuo on epätoivoista saivartelua, jolla yritetään kääntää huomio pois siitä ainutlaatuisesta asiasta, että hallitus onnistui todella ainutlaatuisesti tuloeroja omilla toimillaan supistamaan – täysin päinvastoin kuin oppositio on väittänyt.

  48. Reijo Lehtinen kirjoittaa:

    Taina Hämäläinen kirjoitta, miten Lipposen hallituksen aikana eläkkeisiin tuli 5 euron korotus. On se kuitenkin parempi summana kuin Kiviniemen/Vanhasen hallituksen aikana lapsilisiin tullut 40 sentin korotus.
    Urpilainen on aivan oikeassa, että vahustenhuollossa puuttuu raha, lisäksi puuttuu hyvä tahto. Ei asiat ennen korjaannu kun laaditaan vanhustenpalvelulaki. Porvarihallitus ei tätä lupauksistaan huolimatta saanut aikaan.

  49. arto k eskelinen kirjoittaa:

    Kysymykseen “Kuka voitti ja kuka hävisi?” vastaan teevee:n vaalikeskustelujen journalistista tasoa vertailemalla.

    Voittaja oli kiistatta YLE, joka to:n 14.4. keskustelussa nosti esiin uusia tärkeitä teemoja ja esti puoluejohtajia tuhoamasta keskustelua samojen vanhojen fraasiensa kierrätyksellä.

    Journalistinen pohjanoteeraus oli MTV3:n ke 13.4. vaalikeskustelu, jossa MTV3 häpeämättömästi pyrki manipuloimaan keskustelua studioyleisön valikoinnista alkaen puheenvuorojen jakoa myöten uskollisena omaksumalleen porvarihallituksen sylikoiran roolille.

  50. Juho Romakkaniemi kirjoittaa:

    Jaahas, demarimylly vain jatkaa… täällä ja julkisuudessa (Viitanen ja Backman). Milloin te demareissa opitte, että Suomen kansa ei ole enää niin sivistymätöntä, että sitä voisi harhauttamalla ja pelottelemalla saada äänestämään teitä?

    Reijo Lehtinen kirjoittaa:

    “Taina Hämäläinen kirjoitta, miten Lipposen hallituksen aikana eläkkeisiin tuli 5 euron korotus. On se kuitenkin parempi summana kuin Kiviniemen/Vanhasen hallituksen aikana lapsilisiin tullut 40 sentin korotus.”

    - Aika nokkelaa verrata kansaneläkkeitä lapsilisiin. Nyt ensimmäisen kerran Timo Soinin appelsiinit, melonit ja lippalakit -vertaus kävisi järkeen..

    - Lipposen hallitus todella teki 5 euron tasokorotuksen kansaneläkkeisiin.

    - Nykyinen hallitus on tehnyt 120-210 euron tasokorotuksen kansaneläkkeisiin. Hajonta riippuu siitä missä kunnassa asut, oletko sotaveteraani ja oletko yksinelävä vai et. Mutta siis “vähintään 120 euroa” on verrannollinen tuohon “5 euroon”.

    - Lapsilisiin nykyhalklitus on tehnyt 10 euron tasokorotukset yksinhuoltajille ja monilapsisille perheille. Lisäksi tuo “40 senttiä” viitannee siihen, että hallitus sitoi lapsilisät kansaneläkeindeksiin. Ne siis seuraavat jatkossa kustannuskehitystä vuosittain. Tämä päätös tarkoittaa esimerkiksi kymmenessä vuodessa n. 21 euron korotusta n. 100 euron lapsilisään.

    arto k eskelinen kirjoittaa:

    “MTV3 häpeämättömästi pyrki manipuloimaan keskustelua studioyleisön valikoinnista alkaen puheenvuorojen jakoa myöten uskollisena omaksumalleen porvarihallituksen sylikoiran roolille”

    - Jep jep, mediapeliä! :-) Eikö näiden kommenttia aika ole yleensä vasta sunnuntai-iltana tai maanantaina?

  51. Pirkko Luhtanen kirjoittaa:

    Taina Hämäläiselle: on joskus valitettavan todellista, kuinka väittelytaidot voivat olla tärkeämpiä kuin osaaminen työssä. Tämä nyt vaan valitettavasti pätee näissä vaalitenteissä. Onhan hyvistä puhe- ja argumentitaidoista toisaalta kyllä paljon apua itsekunkin työssä, kun osaa perustella omat näkemyksensä hyvin. Eikö?

  52. Pekka Kärkkäinen kirjoittaa:

    Kiitokset lähes asiallisesta vastauksesta Juho Romakkaniemelle. Vastaan kuitenkin, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Porvariston hillitty charmi ja sitä rataa oli joskus myös kokoomuksen toiminnan perusta, mutta ehkä taustasi onkin työväenluokkainen, Juho.

    Otetaanpa kuitenkin aluksi kommenttini taloustieteen koulukunnista. Kaikki tätäkään blogia lukevat eivät ole välttämättä tietoisia koulukuntaeroista, joiden pohjalta samasta kysymyksestä saadaan hyvinkin erilaiset vastaukset. Ei ole väliä mistä puolueesta tai taustasta suomalainen taloustieteilijä on, koulukunta on silti uusklassinen monetarismi. Ja johtopäätökset sen mukaiset. Jos eriäviä näkemyksiä haetaan, mikä on kuulemma terveellistä päätöksenteossa, niin silloin pitää mennä ulkomaille. Ikävä kyllä näin.

    Ja sitten homo economicuksesta. On perin ihailtavaa, että olet jaksanut puurtaa kaikki nämä vuodet turhaan periaateohjelmien parissa. Koska jos väität kokoomuksen hylänneen homo economicus-ajattelutavan, niin miksi se ei missään kokoomuksen kannanotoissa ja päätöksissä? Puhutaan “kannustavuudesta” (lue: ahneudesta), sosiaaliturvan passivoivuudesta (lue: laiskuus), ansioverotuksen ilkeydestä (lue: itsekkyys) ja kaikkeen laitetaan etuliite “järki-” eteen (lue: rationaalisuus). Tämähän on suoraan homo economicuksen määritelmästä, Juho!

    Ja puhutaanpa sitten lopuksi uusien työpaikkojen luomisesta. Kerroit kuinka “elvytyspolitiikka veronalennuksineen oli siis ennennäkemättömän onnistunutta”. Se, että työttömyys ei repsahtanut käsiin 2008 finanssikriisin seurauksena – valtion lainanotto sen sijaan repsahti – johtui siitä, että vientiyritykset pitivät irtisanomiset hyvin pieninä. Isku otettiin yritysten taseisiin, koska tilannetta pidettiin pienenä suhdannekuoppana, ei rakennemuutoksena. Tässä eivät tuloveronalennukset auttaneet tuon taivaallista. Kotimarkkinakysyntää ehkä tuettiin ja työpaikkoja säilytettiin, mutta uusia ei luotu.

    Mutta kerropa montako uutta työpaikkaa veronalennuksilla luotiin, Juho? Missä olivat/ovat ne uusien kasvualojen työpaikat, joita maa kipeästi kaipaa kasvun vauhdittamiseksi? Eivät missään. Ne jäivät suurelta osin syntymättä, koska hallitus jätti kasvua tukevat investoinnit tekemättä. Investoinnit, joista olisi saanut jopa tuottoa pitkällä aikavälillä. Kasvu syntyy investoinneista, mutta tätähän ei monetaristinen teoria edes tiedosta. Saatikka sitten ne poliitikot jotka monetaristista teoriaa toteuttavat käytännössä.

    Tässä on se tauti, joka kokoomusta vaivaa. Kutsun sitä verotaudiksi, jossa lääke kaikkiin vaivoihin on ansiotuloverotuksen alentaminen. Kun te parannutte siitä, olette jo paljon uskottavampi puolue. :-)

  53. Mikko Soininen kirjoittaa:

    Minua ei minkään puheenjohtajan esiintyminen kyllä häikäissyt. Koska en asia kysymyksistä ole samaa mieltä kaikkien kahdeksan eduskuntapuoleen kanssa arvostelen tentattavia pääasiassa heidän esiintymisensä perusteella.

    Esiintymisen perusteella ykkönen oli mielestäni Arhinmäki, hänellä on juuri sopivasti aggressivisuutta ja kun hän väitteli muiden kanssa tuntui hän aina saavuttavan vähintään tasapelin jos ei voittoa. Kakkossijalla minulla on Urpilainen hän on parantanut huimasti sitten viime vaalien, uskaltaa puhua ja esim. “Jyrki, ei tarvitse hermostua” oli hyvää, koska hän sillä sai tietynlaisen yliotteen Kataisesta. Uskottavuuden puutetta kuitenkin löytyy varsinkin Portugalin kysymyksestä sillä tuskin kukaan ajattelee, että SDP sitä tosi paikan edessä kaataisi.

    Pronssin jakavat Räsänen ja Wallin. Ehkä osasyynä tähän on, että heihin ei ole vielä kerinnyt kyllästyä, koska he ovat aina vähemmän äänessä kuin muut. Joka tapauksessa molemmat ovat hyvin asiallisen oloisia ja heidän puolueidensa kannatus ei varmastikkaan puheenjohtajaan kaadu.

    Katainen oli mielestäni ensimmäisten vaalitenttien tähti, mutta hän tuntuu jotenkin väsähtäneen tämän maratonin aikana. Tässä tentissä vielä painovat täyttämättä jäänyt vaalilupaus, ja muutama muu asia. Lisäksi oikeasti tuntuu lähes siltä, että Katainen on ollut oikeasti välillä lähellä repiä pelihousunsa.

    Tämän jälkeen tasoissa Soini ja Kiviniemi. Kumpikin puhuu vähän liikaa, puheen sisältö määrän verrattuna. Soinilla kannat asioihin kuitenkin yleensä kohtuu selkeitä, mutta varsinkaan Kiviniemeltä ei meinaa suoraa vastausta saada mistään. Soinilla suurimpana miinuksena jatkuva huutelu muiden puhuessa, ja molemmilla se ala-asteesta muistuttanut eipäs-juupas inttäminen.

    Selkeästi heikoin oli kuitenkin jälleen kerran Anni Sinnemäki. Tämä harmittaa minua siitä johtuen, että olen kyseistä puoluetta useasti äänestänyt, mutta totuuden nimissä on sanottava, että Anni on surkea TV-esiintyjä. Hänen vastauksistaan puuttuu ytimekkyys, ja hänen puhutyyliään on yksinkertaisesti hyvin raskas kuunnella. Lukuunottamatta sitä lippis “sutkautusta” en muista oikeastaan mitään, mitä hän on vaalitenteissä sanonut.

  54. Taina Hämäläinen kirjoittaa:

    Väittelytaidosta on varmasti hyötyä monessakin tilanteessa, mutta aina joskus tulee eteen tilanne, jolloin “tyhjän saa pyytämättäkin”. Toisin sanoen samojen asioiden vatvominen viikosta toiseen foorumeilla, joissa kukaan ei todella edes kuuntele, mitä vastaväittäjä sanoo, niin kyllä siinä ei viitsi paljon enää yrittää. Minä ainakaan en viitsisi tuhlata ruutia sioille, jos nyt sallittaneen tämän vanhan sananlaskun käyttäminen tässä yhteydessä.

    Se kuitenkin on totta, että keskusta-kokoomus hallitus on tehnyt perhepoliittisia uudistuksia ja korjauksia enemmän, kuin Lipposen kaikki hallitukset yhteensä. Olen aina ollut sitä mieltä, että kunnia sille, jolle kunnia kuuluu eli oli kuka tai mikä porukka tahansa saanut aikaan korjauksia olemassa oleviin epäkohtiin, niin siitä on kiitettävä. Eli kiitoksia tälle hallitukselle ja toivotaan, että seuraavakin hallitus saisi jotain hyvää ja kiitettävää aikaiseksi.

  55. Lea Korhonen kirjoittaa:

    Ensin ajattelin olla kommentoimatta, mutta kun rupesin lukemaan näitä kommentteja, niin enhän minä malta olla laittamatta kommenttiani vaikka näin myöhäänkin.

    Ensin mielipiteeni vaaliväittelyiden voittajista ja häviäjistä. Ei siitä nyt vain mihinkään pääse, että Jutta Urpilainen oli ehdoton voittaja – enkä edes äänestä demareita. Ja Kiviniemi yhtä absoluuttinen häviäjä. Aneeminen ja ylimielinen. Ja hän ei voittanut pääministeriyttään vaaleissa, vaan hän sai pätkäpääministeriytensä lahjana Kepun vaalirahamöhläysten ansiosta, silti hän jaksaa toitottaa ”Kiviniemen hallituksesta”. Arhinmäki oli myös parhaasta päästä. Päivi Räsänen on ehdoton ykkönen, kun puhutaan sosiaali- ja terveyshuollon asioista. Hän osaa argumentoida selkeästi. Vaikka Anni Sinnemäen argumentointi on parantunut, niin sille ei voi mitään, että Vihreät häviävät hänen kankeakielisyytensä ja vaikeaselkoisuutensa takia. Valitettavasti nämä vaalitentit vaativat nopeaa reagointia ja argumentointia. Lisäksi Anni jätti käyttämättä jättipotin: vaalirahakeskustelussa hän olisi voinut ensin ilmoittaa, että yhdelläkään Vihreiden poliitikolla ei ollut vaalirahaepäselvyyksiä. Wallin, Katainen ja Timo Soini säilyttivät äänestäjänsä. Tuskin heistä kukaan uusia äänestäjiä sai.

    Sitten tekee mieli kommentoida Taina Hämäläiselle: jos Kokoomuksen kanssa on helpompi saada vähäosaistenkin etuja parannettua kuin demareiden kanssa, niin miksi sitten perusturvaa ei nostettu nyt kun Kokoomus oli hallituksessa? Ja miksi köyhyys on lisääntynyt tämän hallituksen aikana? Yle Puheen Politiikkaradio uusi eilen pe. 16.4. viime vaalien (2007) jälkeen nauhoitetun keskusteluohjelman, missä Zyskowicz julisti syvällä rintaäänellä miten tämä hallitus tulee panostamaan vanhustenhoitoon ja laittaa sen kuntoon. Ei tullut edes vanhustenhoitolakia, konkreettisista toimista ja panostuksista puhumattakaan. Taas luvataan hoitaa vanhustenhoito kuntoon ensi vaalikaudella. Kaikki liikenevät rahat hassattiin Kokoomuksen äänestäjien veronalennuksiin.

    Romakkaniemi, Rahkonen ja Kärkkäinen ovat käyneet mielenkiintoista veroväittelyä. Enkä malta olla täältä sivusta huomauttamatta, että Vasemmistoliitto on kertonut vaaliohjelmassaan rahoittavansa vaatimuksensa reilulla progressiivisella verotuksella, joka koskisi myös pääomatuloja, niin että kaikki henkilökohtaiset tulot laitettaisiin yhteen ja saman progression alle. Minä yksinkertaisena äänestäjänä en ymmärrä, että miksi miljoonien pääomatulot pitää saada 28 % verolla, mutta 550 euron työttömyyskorvauksesta maksetaan 20 % vero. Vasemmistoliiton mallilla myös pienituloisten yrittäjien verot laskisivat. Heidän mallissaan verot määräytyisivät veronmaksukyvyn mukaan.

    Jään edelleen kaipaamaan vaaleja, joissa ennen vaaleja sitoudutaan tiettyyn hallituspohjaan ja ohjelmaan, jotta äänestäjän ei tarvitsisi ostaa sikaa säkissä.

  56. Terttu Iiskola kirjoittaa:

    Mitä minä Marilta ja Jyrkiltä torstai-iltana odotin?

    Johtajuutta. Nurkkaan ajettu johtaja ei voi olla perässähiihtäjä, vaan – koripallotermein – on pystyttävä leikkaamaan (suunnanvaihto vastustajan taitse).

    Kun kysyttiin leikkauksista, odotin radikaalia uudenlaista vastausta:

    Aiomme ajaa läpi sekä perustoimeentulon kokonaisuudistuksen että terveydenhuollon kokonaisuudistuksen. Näin luomme sekä nykyistä parempaa hyvinvointia että säästämme rahaa. Näin löydämme suomalaisten hyvinvoinnin ennalta varmistavat tärkeät panostuskohteet.

    Lisäksi tutkimme työelämän kokonaisuudistuksen mahdollisuuden. Siihen kuuluvat peruskoulunsa päättäneiden jatkokokoulutuksen ja työelämään siirtymisen varmistaminen sekä työhyvinvointiin vaikuttavien työnjako-, jousto- ja kannustintekijöiden etsiminen ja järjestäminen niin, että työssä käyvät vanhemmat jaksavat hoitaa hyvin lastensa kasvatuksen.

    Enempää en pyydä.

    Luotan, että te, Mari ja Jyrki, kuitenkin teette tämän, vaikka ette siitä nurkkaan ajettuina uskaltaneet puhua.

    Valitsen omasta vaalipiiristäni ehdokkaan, joka tukee tätä työtä.

  57. Unto Hämäläinen kirjoittaa:

    Iltaa

    Kun tänään lauantaina on arvuuteltu, miten paljon puoluejohtajien vaalikampanjat maksavat, käväisin äsken Puoluerahoitusvalvonnan sivulla, ja löysin nyt kaikkien kahdeksan eduskuntapuolueen puheenjohtajan ennakkoilmoitukset:

    Kiviniemi 41 650 e
    Katainen 50 000 e
    Urpilainen 30 000 e
    Arhinmäki 32 000 e
    Sinnemäki 42 912 e
    Wallin 32 595 e
    Räsänen 18 553 e
    Soini 12 000 e

    Näillä mennään. Perässähiihtäjä

  58. Taina Hämäläinen kirjoittaa:

    Urpilaisen ja Arhinmäen kohdalla on lisäksi otettava huomioon, että heillä on varsinaisen rahoituksen lisäksi tukenaan eli vaalityötä tekemässä SAK:n organisaatio. Näin ainakin muutamat ammattiosastojen puheenjohtajat ovat kertoneet.

    Lea Korhoselle: Tämän hallituksen toimesta on omaishoitajille tullut lisää vapaapäiviä. Valtettavasti liian monet kunnat luistavat tästäkin velvoitteestaan. Lisäksi vanhustyöhön on lisätty virkoja ja varoja, mutta sekään ei auta silloin, kun kuntasektorin vastuunkantajat eivät ole tehtäviensä tasalla. Pien eläkkeisiinkin on tullut korjauksia. En kuitenkaan usko, että mikään lakikaan korjaisi Suomessa vanhusten hoito ongelmia, koska ikä ihmisiä ei yksinkertaisesti arvosteta, puhumattakaan, että kunnioitettaisiin heidän omia näkemyksiään ja toiveitaan.

  59. Hanna Ström kirjoittaa:

    Minusta Ylen suuri vaalikeskustelu onnistui siinä, että esiin nousi muitakin, äänestäjien kannalta konkreettisempia “arjen” teemoja kuin aiemmissa keskusteluissa.

    Nythän usein on vaalikeskusteluja seuratessa tuntunut siltä, että ikään kuin meneillään olisivat kuntavaalit, eduskuntavaalit ja EU-parlamentin edustajien vaalit, kaikki yhtä aikaa, ja onpa presidentin vaalikin mainittu jo eduskuntavaalikeskustelussa, useinkin.

    Kiire tuntuu olevan kova, jonnekin, niin vaalien ehdokkailla kuin haastattelijoillakin. Kaikkia jotenkin hätyytellään ja painostetaan sanomaan sanansa ja tekemään nyt ainakin velvollisuutensa – ja äkkiä, kun aika ei riitä.

    Äänestämässäkin pitää käydä nopeasti. Itse olen äänestänyt jo ennakkoon, mutta jouduin ikäväkseni todistamaan ko. postissa valitettavaa suhtautumista henkilöön, joka ei tuntunut joidenkin kiireellisten äänestäjien mielestä suoriutuvan äänestämistoimesta riittävällä nopeudella.

    “Kestääkö siellä vielä kauankin”, kehtasi kiekua joku itse päällisin puolin hyvinkin tervejalkaiselta, mutta aggressiiviselta (ja kiireiseiltä) vaikuttanut keski-ikäinen nainen tälle viivyttelijälle, joka oli kävelykepin kanssa äänestyskopissa ilmeisesti hänen mielestään “yli sallitun ajan”.

    Asiatonta ja epäkorrektia tuollainen mielestäni ja huomautin tälle naisihmiselle hänen huonosta käytöksestään. Hän näytti minulle keskisormea – eikö ollutkin todella tyylikästä, varsinkin noin “vaalihuoneistossa”. :)

    Minusta ihmiselle pitää antaa juuri se aika, minkä hän itse tarvitsevansa äänestämiseensä ja hienoa, että liikunnan rajoitteista huolimatta henkilö hakeutuu itse omin voimin äänestämään. Suomessahan on myös tuetusti mahdollista äänestää laitoksissa ja jopa kotonakin.

    Toivottavasti äänestysinnokkuus on saanut lisäpontta myös vaalikeskusteluista ja että äänestysprosentti nousee näin ollen korkeammalle kuin viime vaaleissa.
    Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on saavutettu etu ja siinä mielessä tasa-arvoinen asia, sitä on vain 1 kpl jokaisella, (kuten elämääkin) siksi se kannattaisi käyttää viisaasti ja harkitusti ja rauhassa.

  60. Lea Korhonen kirjoittaa:

    Toki se vaatii työtä, jos haluaa olla perillä mitä ajatuksia äänellään tukee. Minullakin varmasti menee sekaisin se, mitä olen lukenut ja kuullut muualta, ja mitä itse tenteissä.

    Mutta Ylen viimeisin tentti käsitteli kuitenkin eduskunnan lainsäädännön piiriin kuuluvia arkielämän asioita. Toisaalta kyllä EU-vakuuksien käsittelykin oli tärkeää. Tosin siihen liittyen kuulin selkeimmän ja parhaan keskustelun, kun asiasta keskustelivat Sixten Korkman ja Erkki Tuomioja Yle Puheen Politiikkaradiossa.

    Ja lopulta vaikeissa valinnoissa lopulliset päätökset tehdään aatteellisessa viitekehyksessä. Aatteelliset ja maailmankatsomukselliset ajattelutavat vaikuttavat siihen mitä loppupeleissä pidetään tärkeimpänä, minkä puolesta liputetaan, mitkä keinot valitaan, keneltä ja mistä leikataan ja mihin panostetaan. Toivottavaa olisi tietenkin rehellisyys ennen vaaleja. Nyt hirvittää jo valmiiksi, koska erään uutisen mukaan VM:n virkamiehillä on valmiina odottamassa yli 3 mrd leikkaukset. Näistä olisi pitänyt keskustella ennen vaaleja.

    Vaalirahoituksesta on todettava, että eduskuntapuolueista ainoastaan Vihreät, Perussuomalaiset ja ehkä myös Kristilliset joutuvat kampanjoimaan omin varoin. Sillä jos ay-liike tukee vasemmistoa, niin elinkeinoelämä tukee oikeistoa ja keskustaa. Ja haluaisinkin täysin avoimen rahoituksen, esim. taidenäyttelyissä lukee näyttelyä tukeneet yritykset kissankokoisin kirjaimin. Samaa avoimuutta toivoisin vaaleihinkin.

    Jännittävää vaalipäivää!

  61. Lea Korhonen kirjoittaa:

    Jos nyt vielä sallitaan pieni mainos, niin Unto Hämäläinen pui vaaleja Voiman Susanna Kuparisen kanssa maanantaina 18.4. klo. 18.05 Yle Puheessa 103,7 MHz. Ohjelmaa voi kuunnella suorana myös netissä tai myöhemmin Yle Areenasta.

  62. Juho Romakkaniemi kirjoittaa:

    Pekka Kärkkäinen kirjoittaa:

    “Kiitokset lähes asiallisesta vastauksesta Juho Romakkaniemelle. Vastaan kuitenkin, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Porvariston hillitty charmi ja sitä rataa oli joskus myös kokoomuksen toiminnan perusta, mutta ehkä taustasi onkin työväenluokkainen, Juho.”

    - Kiitos Pekka Kärkkäiselle mielenkiintoisista keskusteluista. Joo, taustani ei ole herraskainen. Olen aatepoliitikko, vanhempani olivat alempia toimihenkilöitä julkisella sektorilla.

    Suhtaudun politiikkaan sydämellä: arvot ratkaisevat, mutta tosiasiat on tunnustettava. Suomalaisen politiikan inhottavin piirre on suoranainen valehtelu ja pikkunäppärä vääristely, joita harrastetaan toisissa puolueissa enemmän kuin toisissa.

    Perimmäinen ongelma on, että ei pystytä (tai haluta) erottaa filosofi David Humen esittämän “humen giljotiinin” mukaisesti tosiasialausekkeita arvolausekkeista. “Tosiasioista ei voi johtaa arvoasetelmia” lienee paras suomenkielinen muotoilu.

    Tarkoitan että jos joku sanoo tosiasialausekkeen “tuloerot ovat kaventuneet viime vuosina” (tosiasialauseke), niin toinen poliitikko väittää humen giljotiinin vastaisesti “Hän sanoi ettei välitä köyhyydestä”. Tämä on inhottavaa.

    Vielä hirveämpää on, kun tosiasioilla ryhdytään tekemään politiikkaa. Yritetään väittää asioita muuksi kuin ne ovat. Tällaisia politiikassa kuultuja lauseita ovat esimerkiksi “eläkkeiden ostovoima on heikentynyt”, “tämä hallitus on leikannut pienituloisilta” tai “vain rikkaille on jaettu verohelpotuksia”. Tällaisten esittäminen on yhtä älyllistä kuin luomisopin ajaminen koulujen opetusohjelmaan.

    Tällöin poliittinen keskustelu köyhtyy, koska keskustelu tyrehtyy “hauki on kala” – “hauki on lintu” väittelyksi, ilman analyyttisempaa keskustelua hauen olemuksesta ja sen kalastuksen tulevaisuuden kehittämistarpeista.

    Kiitokset siis vielä Pekalle, Jarkolle ja Villellekin hyvistä ornitologisista analyyseistä! Ja kiitos Unskille jälleen kerran hyvästä blogista. Vaikuttaa – ikävä kyllä – siltä, että sosiaalinen media on osittain ajanut ohi blogien ajasta politiikan kommentoinnissakin, mutta sellaista se kehitys on.

    Vaalirauhaa kaikille – ja menestystä ansionsa mukaan!

Kommentoi