Torstai 17.3. 2011 ja kymmenes postaus.
Joskus hyviäkin suunnitelmia pitää muuttaa. Niin kävi äsken minullekin. Lupasin eilen, että postaan/kirjoitan seuraavan kerran vasta ensi yönä TV1:n vaalikeskustelun jälkeen. Niin teenkin, mutta nyt sitä odotellessa on pakko sanoa muutama sana tuoreista mielipidemittauksista, joita tuli tänään iltapäivällä kahdelta taholta: Helsingin Sanomat/Suomen Gallup sekä Yleisradio/Taloustutkimus.
Mittaukset ovat samansuuntaisia, mutta niiden näin peräkkäinen ulostulo johtaa (kiellettyyn) vertailuun kahden eri mittauslaitoksen kesken. Väkisinkin ryhtyy miettimään, että kumpaan luottaa enemmän.
Tiedän, että tämä pohdiskelu on joutavaa, epätieteellistä jne. Mutta toisaalta: nyt on tasan kuukausi eduskuntavaaleihin aikaa, ja silloin spekuleeraus vähän hepposemmillakin perusteilla on sallittua. Luvuissahan on pieniä eroja.
HS-Gallupin tuloksen suurin uutinen on se, että Perussuomalaiset on nyt kannatuksessa toisella sijalla ennen keskustaa ja sosiaalidemokraatteja mutta sentään vielä kokoomuksen jäljessä.
Yleisradion/Taloustutkimuksen mittauksen tulos on samansuuntainen, mutta ei aivan yhtä raflaava. Perussuomalaisten kannatus on hieman noussut, mutta se on vielä sekä keskustan että Sdp:n takana, joskin erot ovat jo hyvin pieniä, sen kuuluisan virhemarginaalin sisällä. Kokoomus on ykkönen, tosin sen kannatus on hieman laskenut.
Uudessa Tiede-lehdessä (3/2011) on juuri tästä aihepiiristä mielenkiintoinen ja ajankohtainen artikkeli, jonka on kirjoittanut tohtori Juho Rahkonen, Taloustutkimus Oy:n tutkimuspäällikkö. Kirjoituksen aiheena on voittajan vankkurit.
Näin Rahkonen kirjoittaa:
”Voittajan vankkurit on sosiaalispsykologinen ilmiö. Kun se alkaa vaikuttaa, ihmiset eivät enää vastaa mielipidetutkimuksiin itsenäisesti ajattelevina yksilöinä, vaan alkavat yhä enemmän ottaa huomioon näkemyksiä ja aikomuksia, jotka uskovat muilla olevan.”
Kirjoituksen mukaan ilmiö näkyy nyt tehtävissä mittauksissa.
”Perussuomalaisten kannatus sahaa voimakkaasti ylös ja alas kunkin kuukauden aikana. Heti sen jälkeen, kun gallupin tulokset on julkaistu, kannatus nousee jopa kaksi-kolme prosenttiyksikköä. Tutkimusjakson loppua kohden se kuitenkin normalisoituu ja asettuu vain hieman edellisen mittauksen yläpuolelle”, Rahkonen kuvaa Taloustutkimuksen Ylelle tekemien mittausten sisältöä.
Nämä viikottaiset kannatushuiput eivät näy julkisuuteen toimitettavissa tiedoissa. Niissä kerrotaan vain kuukauden aikana tehtyjen mittausten keskiarvo, Rahkonen kertoo.
”Aineiston perusteella näyttää selvältä, että perussuomalaiset saavat vauhtia voittajan vankkureista, ihmisten taipumuksesta seurata niitä, jotka todennäköisesti pärjäävät hyvin. Kun ihmiset kuulevat uutisista, että puolueen kannatus on taas noussut, moni innostuu ja haluaa tulla mukaan menestystarinaan”, Rahkonen arvioi.
Niinpä. Voi vain kuvitella, että millainen sahausliike siellä juuri nyt on menossa, kun on oikein kaksi mittausta julkistettu toistensa peräjälkeen.
Otetaanpa ilmiö päivän hyväksi kysymykseksi, joka kuuluu: Vaikuttaako voittajan vankkurit?
JK. Seuraava postaus tulee siis vaalikeskustelun jälkeen myöhään yöllä ja on sitten huomisen perjantain sekä viikonlopun hyvän kysymyksen aiheena.
JK2. Talven pokkarimarkkinoille tulee lähipäivinä mielenkiintoinen uutuus. Kustantaja Tammi julkaisee nimittäin pokkariversiona Timo Soinin omaelämäkerran Maisterisjätkä.
Kun kirja ilmestyi kovakantisena versiona tasan kolme vuotta sitten, kirjoitin siitä 15.3. 2008 julkaistun kirja-arvion HS:n kulttuurisivuille. Arvioon voi tutustua napauttamalla oheista linkkiä.
17. maaliskuuta 2011 kello 16.59
Kansan tuomio on tulossa tälle hallituspohjalle. Sitä saa mitä tilaa. Kokoomus on tilannut tuomionsa Kreikasta. SDP on saamassa sen puheenjohtajastaan. Kepu vaalirahaskandaalistaan. Muutosta Suomi kaipaa ja rajusti.
Jan Rossi
17. maaliskuuta 2011 kello 17.29
Voittajan vankkurit ovat vetäneet perussuomalaisten joukkoon hyvin monenlaista väkeä, jonka on kyllästynyt nykyisiin puolueisiin ja hallitukseen, kuka mihinkin seikkaan. Vaaliohjelma on epämääräinen harso, jonka pohjalta on vaikea tai mahdoton toimia eduskunnassa tai hallituksessa. Riitely ohjelmasta onkin jo alkanut.
Persujen johtajat voivat tietysi mennä hallitukseen lähes millä ehdoilla hyvänsä saadakseen valtaa. Mitään suuria muutoksia he eivät pysyty tekemään ja hetken päästä puolueen nykyiset kannattajat ovat yhtä tyytymättömiä kuin nyt.
Voittajan vankkurit voivat tyhjetä yhteä nopeasti kuin täyttyvät.
17. maaliskuuta 2011 kello 17.45
Kyllä voittajan vankkurit -ilmiö gallupeissa näkyy, mutta tuskin vaalituloksessa samalla lailla. On eri asia todeta puhelimessa kannattavansa puoluetta, kuin kirjoittaa vaalikopissa puoluetta edustavan ehdokkaan numero. Ensimmäinen tulee lonkalta, toisen eteen täytyy tehdä jotain, myös vähän ajatustyötä.
Voittajan vankkurit -ilmiö myös vaimenee loppurutistusta kohti. Tämä johtuu siitä, että epäselvyys voittajasta kasvaa (on historiallinen tilanne, että galluppien mukaan maassa on 4 pääministeriehdokasta) ja toisaalta tv-tenttien kautta asiat ja linjaerot nousevat väkisinkin aiempaa voimakkaammin esille. Lopputuloksessa näillä on varmasti edelleen keskeisin rooli.
17. maaliskuuta 2011 kello 18.22
Kyllähän ne vaikuttavat. Varsinainen ongelma on kuitenkin siinä, täsmälleen ketä Perussuomalaisten listoilta sitten menee läpi. Tästähän ovat julkisuudessa esittäneet huolensa sekä pois jäävä Raimo Vistbacka että Veltto Virtanen.
Perussuomalaisten riveissä on nimittäin todella sekalaista sakkia, ja useiden historiassa on visiitti parissa muussa puolueessa, joillakin jopa kolmessa-neljässä, ennen kuin paikka on syystä tai toisesta löytynyt Perussuomalaisista.
Sitten siellä on erikseen tämä Suomen Sisu ry:n porukka, joka vielä vuosituhannen vaihteessa julkisesti oli ”roturealistista”, mutta joka on salonkikelpoistanut itsensä Perussuomalaisten siivellä. Soini viittasi epäilemättä tähänkin jengiin eurovaalien alla nimikkeellä ”propellipäät”.
Se ainakin on varmaa, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä tulee hyvin vaikeasti hallittava, ja höllästi koossa pysyvä. En pitäisi mahdottomana, että se seuraavan vaalikauden aikana jopa hajoaa.
Lisäksi olen mietiskellyt sitä Perussuomalaisten vaaliohjelmaa hieman kauhulla. Mikäli nykyinen gallupkannatus toteutuu edes osaksi ja Perussuomalaiset menee hallitukseen, voi ihan oikeasti olla että niitä kulttuuripoliittisia linjoja ryhdytään ajamaan. Kulttuuriministerin pestin kun nyt voi surutta lykätä vähän ammattitaidottomammallekin edustajalle, ja Perussuomalaisten ministeriaines lienee hieman harvassa.
Myös asia jota olen ihmetellyt, on että mihin Perussuomalaiset on käyttänyt puoluetukensa? Heidän riveistään nykyään löytyy aika asiantuntevaa, koulutettuakin porukkaa – on oikeustieteen professoria ja insinööriä ja vaikka mitä – mutta nämä ihmiset ja ehdokkaat eivät juurikaan puhu mitään omasta alastaan, joista he voisivat jopa tietää jotain. Suuri osa heistä höpöttää vain marginaali-ilmiöistä kuten maahanmuutto, tai vaatii jotain yleistä mutta hämäräksi jäävää muutosta kaikkeen. Perussuomalaisilla ei juurikaan ole esimerkiksi oikeuspoliittisia linjauksia, vaikka kuvittelisi että siitä olisi alan professorilla näkemyksiä ja vaikka suoraan sanoen Tuija Brax tarjoilee aika auliisti tätä mahdollisuutta. Perussuomalaisilla ei ole paljonkaan sanottavaa asuntopolitiikkaan, veropolitiikkaan jne, vaikka näidenkin sektorien asiantuntemusta heidän riveistään löytyisi. Miksei sitä käytetä?
Sen sijaan kirjoitetaan vaaliohjelma, joka on täysi vitsi – ja Soinihan on sanonut sen olevan osaksi vitsi -, ja jonka mukaan kaikki ruotsinkielisiltä säätiöiltä kupatut rahat tungetaan kansallismieliseen taiteeseen ja sorateihin Pohjois-Karjalassa.
17. maaliskuuta 2011 kello 18.46
Voittajan porukoissa on helppo hymyillä. Ja kertoa vaalipäivän jälkeen kavereille, että ”minäkin äänestin perussuomalaisia”.
Miksi ihmiset hyppäävät todennäköisen voittajan kelkkaan? Väittäisin, että ihan siitä syystä että vaikuttamaan ns. varmasti. Vaakaa saa kallistettua entisestään omalla panoksella eikä ääni mene hukkaan jonkun marginaalipuolueen marginaaliehdokkaan pottiin.
Tästä kutsuisinkin ilmiötä ennemmin vipu- kuin vankkuriefektiksi. Vivulla haetaan omaaääntä suurempaa vaikutusta.
Mitä taas tulee perussuomalaisten nousuun, niin syyt ovat selvät. Suomessaon yksi pätevä ja kokenut puoluejohtaja, ja hän on Timo Soini. Muut ovat enempi vähempi puuhakkaita aloittelijoita, ja sen huomaa. Lisäksi Europpaa halkoo nyt voimakas arvokonservatismin henki. Kukapa ei tahtoisi hypätä vankkureiden kyytiin, joissa on ohjaksissa leppoisa sutkauttelija? Vankkureiden jotka ovat matkalla kohti ”vanhoja hyviä aikoja”?
17. maaliskuuta 2011 kello 18.58
Voittajan vankkureihin hypätään musiikissa, muodissa, urheilussa, miksi ei sitten myös vaaleissa. Eräänlaista tulosurheilua tämä onkin, lasketaan pisteitä eli ääniä.
Kotikaupunkini torilla katselin joukko kun söin perussuomalaisten tarjoaman makkaran. Toivo antaa unelmille siivet, se oli pääosin joukkoa joita vasemmistoliitto ja SDP ei ole tavoittanut, tai pystynyt pitämään kiinni.
Keskustapuolueella on taloudelliset linnakkeet, pankit, marketit, osuustoiminnalliset yritykset, kuntien monet työpaikat, maatilat ja muut pienyritykset, Ne antavat tulensuojaa.
Tarja Halonen on valittu kaksi kertaa presidentiksi vastoin puolueiden voimasuhteita, Halosen äänestäjiä on nyt perussuomalaisten liikkeessä.
Jos Japanista heijastuu odottamattomia vaikeuksi ennen vaalipäivää, se koituu vanhojen puolueiden eduksi. Soinin sutkauksien teho vähenee. SDP nousee mutta kuinka paljon ?
17. maaliskuuta 2011 kello 19.24
Voittajan vankkurit -ilmiö näkyi erittäin selvästi myös esim. 1994 presidentinvaaleissa. Kun Elisabeth Rehnin kannatus alkoi nousta, alkoi vähitelleen näyttää siltä että Rehnillä on mahdollisuuksia toiselle kierrokselle, hänen kannatuksensa lähti jyrkkään nousuun. Sitä ennen se ei ollut lähelläkään ”pääehdokkaiden” tasoa.
17. maaliskuuta 2011 kello 19.38
Varmasti voittajan kyytiin on helppo hypätä, mutta toivoisin Unto Hämäläiseltä kommenttia myös vaaligallupeihin yleisesti.
Itseäni häiritsee lähinnä se, että ihmisten todellisia vastauksia ei julkisteta käytännössä missään. Mielestäni ihmisten olisi syytä tietää, mitkä ovat ”korjaamattomat” luvut. Varmasti moni valistumaton kansalainen kuvittelee, että median esittämät luvut on otettu suoraan ihmisten vastauksista, vaikka näin ei suinkaan ole.
Perussuomalaisten todellinen kannatus kyselyissä on joka tapauksessa yli 20 %, todennäköisesti lähempänä 25 %, kuten Helsingin sanomat paljasti taannoisessa jutussaan.
Tosiasia on tällä hetkellä, että jos perussuomalaisia kannattavat lähtevät hyvin liikkeelle, he myös voittavat vaalit ja Timo Soinista tulee mitä todennäköisimmin Suomen seuraava pääministeri.
17. maaliskuuta 2011 kello 19.53
Mielenkiintoista on nähdä miten Hesarin kepulainen päätoimittaja ja kepu-henkinen poliittinen toimitus alkavat pelastamaan Maria ja Kepua.
Marihan on ollut Hesarille kuin kultainen vasikka.
17. maaliskuuta 2011 kello 19.58
Kyllähän perussuomalaiset ansaitsevat kansanvallassa sen kannatuksen, jonka vaaleissa saavat. Sillä tavalla asetelma on kirkas.
Meidän jokaisen osalle, jotka politiikassa ja puolueissa toimimme, lankeaa osavastuu tai -kunnia siitä, jos oman puolueen kannatus laskee tai nousee. Tämä koskee myös omaa puoluettani Keskustaa.
Toivotan kaikille kilpailijoillemme kohtuullista menestystä vaaleissa. Nimenomaan kohtuullista
Itse teen omalta osaltani kaikkeni oman puolueeni menestyksen eteen ehdokkaana ja puolueen aktiivina.
17. maaliskuuta 2011 kello 20.21
Unto kysyy vaikuttaako aiempi galluptulos seuraavan mielipidekyselyn kannatusvastaukseen. (Voittajan vankkurit ei sovellu tähän, koska kevään vaaleissa ei ole vielä yhtään voittajaa.)
Olen arvostellut vaaligalluppeja yleensä ja erityisesti Taloustutkimus Oy:n vaaligalluppeja aiemmin. Alla on linkki muutaman kuukauden takaiseen kirjoitukseeni asiasta. Nyt näyttää siltä, että sukunimikaimani (tietääkseni emme ole Juhon kanssa läheistä sukua) on ensi kertaa tullut samalle kannalle kuin mitä kirjoituksessani esitän.
Kirjoitukseni korostaa sitä, että mielipidetiedustelujen menetelmät, otokset (näytteet), virhelähteet ja luotettavuusarviot tulisi selvittää samalla kuin tulokset julkistetaan. Toiseksi korostan, että virhemarginaalien rajoissa olevista vähäistä eroista ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopääöksiä. Esimerkki jos virhemarginaali on plus miinus 2 niin 17% ja 21%:n välillä olevat kaikki arvot ovat 95% todenäköisyydellä yhtä mahdolliset – siis voivat toteutua vaaleissa.
Unto ja hyvät Perässähiihtäjän lukijat alla olevasta linkistä näkyvät perusteluni tarkemmin
http://jarkkorahkosenblogi.blogspot.com/
Ilalla 17.04. voimme odottaa jännityksellä todellista puolueiden ja uusien kansanedustajien tuloksia. Kuukauden aikana taphtuu paljon ja myös yllätyksellisä galluppeja julkistetaan:
17. maaliskuuta 2011 kello 20.42
Nythän perussuomalaisten kannatus ei ole enää noussut mitään rakettimaista vauhtia, syksyllä ja talvella nousu oli lähes 2% kuukaudessa. Nyt esim. Ylen gallupissa nousu oli 0,3%, silti se uutisoidaan, että perussuomalaiset jatkaa kasvuaan.
Itse olisin uskonut, että perussuomalaisten vaaliohjelma olisi vienyt äänestäjiä. Ehkä se vaikuttaa vasta seuraavassa gallupissa. Varmasti moni muutosta haluava vielä miettiiä, että toisiko eriarvoistavalle politiikalle muutosta paremmin SDP:n vai Vasemmistoliiton äänestäminen tai ovatko Vihreiden esitykset vaalirahoitukseen liittyen persuja uskottavampia. Omasta mielestäni perussuomalaisten kupla on puoliksi tyhjä, puoliksi täynnä halla-aholaista mustaa.
17. maaliskuuta 2011 kello 21.06
Kyllä varmaan vaikuttaa mutta toisin kuin luullaan, hyvät kannatusluvuthan vaan näyttävät että mahdollisuus kolmen suuren jo elähtäneeseen vallanmurtamiseen on aito ja todellinen. Vihdoin on vaihtoehto vaihtoehdottomalle politiikalle.
17. maaliskuuta 2011 kello 21.24
Gallup kyselyihin vastaaminen on mielenkiintoista peliä. Tuloksia julkistetaan tiheästi ja laajalti. Vastaajat tietävät sen ja ainakin osa käyttää tilaisuutta lähettääkseen viestejä poliittisille päättäjille. Tuloksia seuraavien on jossain määrin vaikea tietää, miksi vastattiin niin kuin vastattiin. Kannatuksen ilmaus Soinille voi olla kannatuksen ilmaus Soinille tai tyytymättömyyden ilmaus vanhoille puolueille. Mikä näyttää voittajan vankkureihin hyppäämiseltä, voi yhtä hyvin olla vakiintuneeksi muodostuneen protestointikanavan käyttöä.
Perussuomalaisten kannatuslukemiin vaikuttaa Soininin sanomisten ohella ja ehkä niitä enemmänkin, hallituspuolueiden edustajien puheet. Suomalaiset äänestäjät suhtautuvat yleensä negatiivisesti ylimielisyyteen, olipa se sitten todellista tai kuviteltua. Kun Stubb kutsuu maahanmuuttoa kritisoivia pölhöpopulisteiksi, gallupiin vastaaja esittää vastalauseensa ilmoittamalla äänestävänsä persussuomalaisia. Kun Kiviniemi ilmoittaa torjuneensa lisätakuiden antamisen ja seuraavana päivänä käy ilmi, että eihän se näin ollutkaan, gallupiin vastaaja esittää vastalauseensa ilmoittamalla äänestävänsä perussuomalaisia.
Galluppien toteutumisen näemme tietysti vasta vaaleissa. Näyttäisi kuitenkin vähän siltä, että Soinin mollaaminmen sataa nyt Soinin laariin. Paremman tuloksen saattaa saada noudattamalla urheilupuolelta tulevaa reseptiä: pyritään pelaamaan omaa peliä omalla tasolla ja sen kyllä pitäisi riittää.
17. maaliskuuta 2011 kello 22.57
Pitääkö nyt laittaa verotuksen opetus uusiksi? Valtiovarainministerin mukaan kunnallisvero on progressiivista. Jos kunnassa jokainen tuloista riippumatta maksaa 19 % kunnallisveroa, niin miten se on progressiivista? Ennen sitä kutsuttiin suhteelliseksi veroksi.
Sitä mieltä on myös verottaja: ”Suhteellinen vero = veroprosentti on saman suuruinen kaikilla tuloilla.” Dia 7.
http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=7477%3B190468
Toisaalta valtiovarainministeri on myös verottajan pomo, joten tuo dia pitänee kirjoittaa uusiksi.
Sari Sarkomaa kirjoitti Hesarissa 24.2. ”Keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja Rkp:n hallitus on tällä vaalikaudella kiristänyt yleistä arvonlisäveroa yhdellä prosentilla.”
Hetkinen! alv nousi 22:sta 23%:iin eli yhden prosenttiyksikön, mutta 4,54%. Verotus ja prosenttilaskut eivät taida olla kokoomuksen vahvinta osaamista.
18. maaliskuuta 2011 kello 0.13
Työssäni – lääkärinä – olen tottunut huomioimaan placebon.
Se toimii potilaan hyväksi.
Saksassa jo valtaosa lääkäreistä avoimesti käyttää placeboa ja kertoo sen potilaille.
Tässä siis mennään.
Ja kyse on valtavista arvoista, joilla leikkivät kaikki ne, jotka ensi vaalikaudella vastaavat siitä, miten suomalaiset – so potilaat/äänestäjät/valitut toimivat.
Suo nyt anteeksi, Unski, mutta oikein suoraan sanoen ja tuntien: tämä ei enää ole enää kohtuullista.
Ei oikein miltään osin.
Voiko kukaan järjellään ajatteleva tavan ihminen tämän jälkeen edes pohtia sitä, että demokratialla olisi jotain arvoa?
Onneksi minulla on kotona nuoria, jotka sanoivat tämän jo viikkoja sitten:
”Ettäs kehtaatte!”
18. maaliskuuta 2011 kello 1.57
Kiitos Kari Rajala prosenttiesimerkistäsi koskien alv:tä. Siitä voidaankin jatkaa kokkarien alv-korotusehdotukseen, joka ei suurelti ainakaan pienyrittäjiä lämmitä. De facto-korotushan olisi tyly, verosuunnitteluun kannustava ja palikkamyyntiä (ostetaan tuotteesta 90% alhaiseman alv-alueen maasta ja loput himasta) . 25% alkaisi ehkä jo olla yllyke harmaaseen talouteen. Kannatamme vapaata liikkuvuutta EU:ssa niin palveluiden kuin työnkin suhteen, entäpä verojen liikkuvuuden suhteen?
18. maaliskuuta 2011 kello 11.42
Pekka Kärkkäinen: ”Suomessa on yksi pätevä ja kokenut puoluejohtaja, ja hän on Timo Soini. Muut ovat enempi vähempi puuhakkaita aloittelijoita”
Hmm… Jyrki Kataisella tulee kesällä 7 vuotta puolueen puheenjohtajana täyteen. Hän ohittaa silloin puheenjohtajakauden pituudessa pitkäaiakisena pidetyn puheenjohtajan Sauli Niinistön. Katainen on myös voittanut vaaleja toisensa perään. Kaikissa kuudessa vaaleissa jotka hänen puheenjohtajakaudellaan on käyty, on Kokoomus joko ollut suurin puolue tai kasvattanut kannatusta edellisistä vaaleista.
Kannattaisi varmaan erottaa mielipiteet ja faktat toisistaan.
18. maaliskuuta 2011 kello 12.00
Eilisistä Gallupeista:
Jännittäväksi nämä vaalit todella menee. Eilisissäkin gallupeissa oli ristiriitaista tietoa lähes kaikkien puolueiden osalta. Vain kaksi asiaa oli selvää:
1) Kokoomus on selkeästi suurin puolue kuukautta ennen vaaleja
2) Perussuomalaisten nousu vain jatkuu, vaikka näyttäisi jo hieman hidastuneen.
Ennen kuin joku muu ehtii asiaa todistamaan, niin nämähän eivät tietenkään ole vielä vaalitulos, mutta viimeisen kuukauden aikana ennen vaaleja on enää harvoin tapahtunut mitään dramaattista muutosta. Persujen nousu ja realisoituva kannatus on nyt se suurin kysymysmerkki, joka voi eniten sekoittaa vielä pakkaa.
Kaksi muuta mielenkiintoista yksityiskohtaa kannatusmittauksista ja Kokoomuksesta:
1) On esitetty väitettä, että Kokoomuksen ero muihin olisi kaventunut vaalien lähentyessä. Näin voi sanoa, jos valitsee tarkoitushakuisesti muutaman huippulukeman vaalikauden aikana. Ylen taloustutkimukselta tilaamassa sarjassa on tehty 48 tutkimusta tällä vaalikaudella. Niissä Kokoomuksen ja kakkosen (tai toisin päin pari tutkimusta) ero on ollut keskimäärin 1,7 %yks. Nyt kahdessa viimeisimmässä Ylen mittauksessa Kokoomuksen ja kakkosena olevan ero on 2,0 %yks ja HS:n gallupissa 2,3 %yks. Eli Kokoomuksen kaula seuraavaan on kuukautta ennen vaaleja isompi kuin tällä vaalikaudella keskimäärin.
2) Kun neljä vuotta sitten Kokoomus oli tuon 2 – 3 prosenttiyksikköä jäljessä Keskustaa ja Demareita muutamia kuukausia ennen vaaleja, niin kaikki pääkirjoitukset ja politiikan toimittajat (Unski mukaan lukien) julistivat jo että kisa suurimman puolueen paikasta käydään Keskustan ja SDP:n välillä Kokooomuksen jo jäätyä pelistä.
Nyt kun tilanne on toisin päin kuukautta ennen vaaleja, kolme haastajaa ovat 2 – 3,5 Kokoomuksen jäljessä, niin julistetaankin yhdestä suusta, että neljä tasaväkistä suurta puoluetta käy tiukkaa kamppailua, jossa voi käydä miten tahansa.
Mistäköhän tämä vastaavassa tilanteessa täysin päinvastainen analyysi johtuu?
Voisiko olla, että Kokoomukselle ei haluta toimittajakunnassa missään nimessä antaa juuri tuota bandwagon ilmiötä ennen vaaleja, mutta jostakin syystä neljä vuotta sitten Keskustalle ja SDP:lle haluttiin?
19. maaliskuuta 2011 kello 18.30
Juho Romakkaniemi kirjoitti: ”Jyrki Kataisella tulee kesällä 7 vuotta puolueen puheenjohtajana täyteen…Kannattaisi varmaan erottaa mielipiteet ja faktat toisistaan.”
Nostan hattua Juholle oman pomonsa viitan liepeen kannattelusta, siitä varmasti tulee palkinto ajallaan. En kuitenkaan maininnut puheenjohtajien virkaiästä mitään, mutta kun faktoista puhutaan niin Timo Soini on ollut 14 vuotta perussuomalaisten puheenjohtaja eli kaksi kertaa Kataista kauemmin.
Toisekseen, kommenttini väittämä ”enempi tai vähempi vasta-alkajia” tarkoitti sitä, että kaikki isojen puolueiden puheenjohtajat _vaikuttavat_ vasta-alkajilta ns. virkaiästään huolimatta. Se, että Katainen vaikuttaa edelleen vasta-alkajalta, vaikka takana on jo seitsemän vuotta puheenjohtajana, aiheuttaisi huolta ainakin minussa, jos olisin kokoomuksen kannattaja.
Lopuksi, en malta olla kommentoimatta toveri Juhon gallup-ahdistusta. Fakta – ei kokoomuslainen puolitotuus, kaikella ystävyydellä – on se, että kokoomuksen kannatuskäyrät ovat tulleet tasaisesti alas viimeisen kahden vuoden aikana. Jos ekstrapoloidaan tästä trendistä, niin johtopäätös kokoomuksen kannatuksen laskun jatkumisesta ja neljän puolueen tasaväkisestä taistosta on enemmän kuin relevantti.
20. maaliskuuta 2011 kello 7.56
Minusta perussuomalaisten pitäisi tarkastella maailman tänä pyhäaamuna silmät auki. Suomi ei pääsee pahaa maailmaa pakoon, olemme peruuttamattomasti osa globaalia yhteisöä.
Koskaan ennen eivät kansainväliset tapahtumat ole heijastuneet niin laajalla rintamalla meidän vaaleihimme. Neuvostoliitto eli ”Viipurin vaalipiiri” painosti meitä menneinä vuosina mutta olimme kansainvälisessä toiminnassa vähemmän mukana.
Sotilaamme ovat YK-päätöksellä mukana Afganistanissa. YK Turvaneuvosto päätti Libyan operaatiosta. Ydinvoimalaitokset vuotaa Japanissa, euromaiden velkojen takaukset ovat ärsyttäneet varsin monia suomalaisia, mutta emme voi kysymystä västää.
”Arvaa kuka tulee päivälliselle”, amerikkalaisessa elokuvassa 1960-luvun lopussa hyvän valkoisen perheen tyttö toi vieraaksi
tummaihoisen, onneksi oli oppinut mies.
Nuorillemme ei riitä pelkät päivälliskutsut, matkalla eräs isä kertoi minulle suuttuneensa suuresti kun sunnuntaiaamuna aitasta tuli kahvipöytään ruskeaihoinen ranskalaisnuorukainen,
tytär oli löytänyt hänet lavatansseista, oli ennestään tuttu.
”Tytär vastasi kirkkain silmin, tämä on minun asiani”. Aikaa myöten siinäkin talossa muukalaiskammo muuttui kiinnostukseksi vävyn kotimaasta. Niin lapsemme, nuoremme meitä opettavat. Varmaan prerussuomalaisissakin perheissä, suvuissa.
20. maaliskuuta 2011 kello 9.18
Tottakai voittajan vankkurit -ilmiö vaikuttaa.
Välillä kuitenkin tuntuu, että tähän ilmiöön vetoamalla yritetään samalla väittää, että ihmiset eivät ”oikeasti” halua kannattaa perussuomalaisia, vaan kyseessä on ”vain” psykologinen efekti. Itse ajattelen, että ilmiössä on kuitenkin kyseessä myös todellinen poliittinen vakaumus tai protesti, ei pelkästään halu olla samanlainen kuin muut. Muutoinhan voittajan vankkurit -ilmiö johtaisi siihen, että me kaikki oltaisiin perussuomalaisia muutaman vuoden kuluttua.
Perussuomalaisten saavuttama voittajan vankkurit -ilmiö on edellyttänyt useiden yksilöiden poliittista turhautumista. Nämä yksilöt ovat ajatelleet, että he ovat yksin, eivätkä voi asioille sen vuoksi mitään. Voittajan vankkurit -ilmiössä nämä yksilöt havaitsevat, että muutkin ajatelevat samalla tavalla. Se rohkaisee yksilöitä kollektiiviseen, poliittiseen toimintaan ja kannattamaan julkisesti omaa suosikkia. Mutta raja tulee tietysti jossain vastaan. Jossain kohtaa lisää tällä tavalla ajattelevia ihmisiä ei löydy enää.
Mielenkiintoisin kysymys tietysti on, että pitääkö näiden ihmisten kantti loppuun asti. Riittääkö poliittisesti (aikaisemmin) passiivisten ihmisten luottamus poliittiseen järjestelmään aina vaalipäivään asti?
21. maaliskuuta 2011 kello 0.59
Tervehdys Unski ja terveiset Lapualta, Kuurtaneen naapurista
Kävin tänään puhumassa lapualaisten Korva-kahvilan avajaisissa, poliittisen tilannekatsaukseni otsikko oli ”Kokoomuksen korvatulehdus”.
Esitin väitteen, jonka mukaan Kokoomuksella ja Keskustalla on nyt menossa kilpailu siitä, kumpi on uskottavampi vastavoima Perussuomalaisten menestykselle. On mahdollista, että syntyy tilanne, jossa Perussuomalaisten kannatus edelleen nousee ja tämä aloittaa äänten ryhmittymisen kuvaamani kilvan voittajapuolueen taakse. Ehkä syntyykin kaksien voittajien vankkurit? Toivottavasti mittelö on kuitenkin siistimpää kuin Ben Hur -elokuvan hurjimmilla hetkillä.
Ladut Kuurtaneenjärvellä ovat kerrassaan erinomaisessa kunnossa. Huomasin jälleen kerran, että järven nousut ja laskut sopivat hiihtotyylilleni mainiosti.