Sunnuntai 7.6. 2009 ja 22. postaus
Illan viimeinen postaus tasan kello 24.00
Kuten aikaisemmin totesin, vaalitulos selvisi oikeasti vasta lopussa, ja sen vuoksi oli pakko katsoa viimeiseen ääneen asti. Nyt päivitän vähän uudestaan, sitä mitä tuossa alla sanoin en kuitenkaan miksikään puolueiden osalta muuta. Kirjoitin mitä kirjoitin. Pahoittelen ulkoasua, jossain vaiheessa koodit menivät pieleen, eikä tähän aikaan yöstä enää teknistä apua saa.
Arvioin nyt vähän valittuja.
Kokoomuksen lista oli täysin odotettu. Kaikki neljä kärkiehdokasta olivat mm. tämän blogin veikkaajien suosikkilistalla ja heistä kolme tuli valituksi. Vain Ville Itälä voi olla paikastaan pomminvarma. Sirpa Pietikäinen ja Eija-Riitta Korhola ovat lähes tasaäänissä, ja Risto E.J. Penttilä on vain muutaman sadan äänen päässä.
Kannattaa odottaa keskiviikkoon tarkistuslaskentaa. Näiden kolmen asetelmat voivat muuttua. Kokoomuksessa taidetaan odottaa sellaista ihmettä, että jostain löytyisi pari tuhatta lisä-ääntä, joilla se kaivattu neljäs paikka tulisi.
Keskustassa tulos oli melko lailla odotettu. Anneli Jäätteenmäki oli ääniharava, mutta äänimäärä putosi lähes puoleen viime eurovaalien huikeista luvuista. Jäätteenmäki on kuitenkin omassa sarjassaan. Myös Lapin poika – tosin taitaa asua paljon Varsinais-Suomessa – Hannu Takkula teki hyvän tuloksen. Varsinainen yllättäjä oli Itä-Suomen nuori toivo Riikka Manner, jonka Paavo Väyrynen keksi avustajan paikaltaan tuettavaksi vaaleissa. Ratkaisevaa oli kuitenkin koko Itä-Suomen keskustaväen tuki. Manner pudotti pitkän joukon kokeneita jyriä. Siellä menivät Esa Härmälä, Antti Kaikkonen, Markku Laukkanen ja monet muut.
Lasse Hautala nousi ensimmäiseksi varaksi europarlamenttiin, mutta ensi viikolla hän menee eduskuntaan Susanna Haapojan seuraajaksi. Hautalalle sattui erikoinen tilanne, mutta näin se ratkesi.
Sdp:n tilanne on lohduton. Mitro Repo keräsi enimmät äänet, ja varmasti puolue häntä juhliikin ja kiittää, mutta erikoinen tilanne on. Repo ei taida (vielä) olla edes Sdp:n jäsen, muistutti Petri Lahesmaa kommentissaan. Ja niin kai se sitten on.
Niinpä Liisa Jaakonsaari edustaa yksin vanhaa vasemmistoa ja työväenliikettä uudessa Euroopan parlamentissa. Kimmo Kiljunen on yrittänyt ja yrittänyt moneen paikkaan Sdp:n puheenjohtajuudesta alkaen, mutta mikään kortti ei nyt vedä Kiljuselle. Varmasti katkera paikka myös henkilökohtaisesti.
Vasemmistoliiton Annika Lapintie kärkkyi paikkaa pitkään, mutta jäi valitsematta. Vasemmistoliitossa käynnistyy taatusti jälkipyykki. Olisiko Esko-Juhani Tennilän ehdokkuus tuonut ne tarvittavat lisä-äänet? Esko Seppäselle ei löytynyt seuraajaa vasemmistoliiton listalta, ja siihen saumaan Timo Soini taisi iskeä.
Heidi Hautalan ja Satu Hassin tähdittämä vihreä ryhmä teki tuloksen. Viime eurovaaleissa puolue menetti toisen paikkansa ja valtasi sen nyt takaisin, vaikka paikkoja oli jaossa yksi vähemmän. Tämän tuloksen jälkeen voi toistaiseksi sanoa, että vihreät on Suomen neljänneksi suurin puolue. Sen paikan vihreät valtasivat viime kuntavaaleissa vasemmistoliitolta, ja nyt ero vasemmistoliittoon on jo kuutisen prosenttia. Mutta voiton hetkellä vihreitäkin pitää muistuttaa siitä politiikan totuudesta, että tappiosta toipuminen on raskasta, mutta voitosta toipuminen se vasta vaikeaa onkin. Kestääkö pää?
Saman ongelman kanssa joutuu kamppailemaan Timo Soini, näiden vaalien voimahahmo ja ehdoton äänikuningas. Hän sai yli 130 000 ääntä ja sijoittuu kaikkien eurovaalitilastossa viidennelle sijalle. Enemmän ääniä ovat saaneet vain Paavo Väyrynen (1996), Esko Seppänen (1996), Anneli Jäätteenmäki (2004) ja Kirsi Piha (1996).
On syytä huomata, että nyt äänestysprosentti oli alhaisempi ja ääniä annettiin selvästi vähemmän, joten sekin nostaa Soinin voiton arvoa. Ei siihen ole muuta sanomista kuin että onpa kova kundi.
Kristillisdemokraattien ja Rkp:n huoneistossa juhlitaan varmasti pitkään – tosin puolueiden luonteesta johtuen hyvin eri tavalla. Kristillisdemokraatit saivat paikkansa vaaliliiton ansiosta, mutta ei siinä ole mitään häpeämistä. Siihen se yhteistyö sitten päättyykin. Sari Essayah liittyy parlamentissa samaan ryhmään kokoomusmeppien kanssa. Euroopan kansanpuolue saa Suomesta neljä meppiä.
Timo Soinin viiteryhmää ei kukaan vielä tiedä, ei edes Soini itse. Paljon puhuttu EU-vastainen Libertas se ei voi olla, koska se ei saa riittävästi paikkoja parlamenttiin. Rohkenen epäillä, etteivät nämä ryhmäasiat Soinia paljon kiinnosta. Hänellä on päähuomio seuraavat kaksi vuotta kotimaan politiikassa, johon hän pyrkii vaikuttamaan Brysselistä niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Rkp:n Carl Haglund on noussut nopeasti politiikassa muutamassa vuodessa nuorisopoliitikosta näkyväksi tekijäksi. Ei ole vaikea ennustaa, että Haglund on tulevaisuuden nimi – puoluejohtaja ja ministeri sitten aikanaan. Rkp:ssa osataan siirtää kapulaa sukupolvelta toiselle.
JA SITTEN VIELÄ YKSI PYYNTÖ VAALIVEIKKAUKSISTA. JOs olette saanut ihan oikean tuloksen tai yhden tai parin paikan heiton, lähettäkää minulle sähköpostia unto.hamalainen@hs.fi
Tai jos huomaatte jonkun muun onnistuneen erittäin, käräyttäkää hänet lähettämällä sähköpostia. Se helpottaisi huomista tarkistusurakkaa.
Kello 23.10
Jouduin seuraamaan laskennan ihan loppuun asti, koska varsinainen paukku tuli ihan siinä lopussa. Minun mielestäni se paukku on ns. vanhan vasemmiston eli demarien ja vasemmistoliiton kärsimä tappio. Edellisellä kaudella demareita oli kolme ja vasemmistoliittolaisia yksi.
Tulevassa parlamentissa on vain kaksi demareita, ja heistäkin toinen on Mitro Repo, pääsiäisenä Sdp:n jäseneksi liittynyt pastori. Oikeasti vanhaa vasemmistoa edustaa uudessa europarlamentissa vain Liisa Jaakonsaari, pitkäaikainen kansanedustaja.
Tämä on niin kova tappio perinteiselle vasemmistolle, ettei sitä ole todeksi uskoa – ainakaan vielä. Kun muistaa, että molemmat vasemmistopuolueet ovat olleet jo runsaat kaksi vuotta oppositiossa. Kun muistaa, että maa on hädässä tai ainakin taloudellisissa vaikeuksissa. Työttömyys nousee ja ihmisten turvattomuus lisääntyy.
Edellisen kerran vastaava poliittinen asetelma oli 1990-luvun alussa talouslaman aikana. Silloin vasemmisto pääsi jo vuoden oppositiokauden jälkeen vahvaan nousuun, joka muuttui edustajapaikoiksi 1995 eduskuntavaaleissa.
Nyt eduskuntavaaleihin on vajaa kaksi vuotta aikaa, ja molemmat vasemmistopuolueet rämpivät alamaissa. Tämä ei luo hyvää näkymää niiden nousulle. Eurovaalit olivat viimeinen todellinen kannatusmittaus ennen maaliskuuta 2011, sillä muita vaaleja ennen eduskuntavaaleja ei enää ole.
Tulos on katastrofi, järkyttävän huono Sdp:lle ja vasemmistoliitolle – eikä se siitä selittelemällä muuksi muutu. Minun mielestäni tämä oli sittenkin näiden vaalien suurin juttu.
Toinen suuri muutos on Timo Soinin ja perussuomalaisten menestys. Kannattaa ottaa vertailukohta viime eurovaaleista. Niissä Soinin porukka oli aivan statisti, vain puoli prosenttia. Nyt Soini oli vaalien ääniharava ja haravoi peräti kymmenen prosentin kannatuksen ja vetää mukanaan kristillisdemokraattien edustajan mukanaan parlamenttiin.
Toinen vaalivoittaja on ilman muuta vihreät. Huolimatta hallitusasemasta vihreät kirivät neljäksi ja vetivät kaulaa esimerkiksi vasemmistoliittoon huikeasti. Tiedossa oli, että vihreillä on vahva ehdokaskaarti ja puolue kävi hyvän kampanjan, mutta silti huikea loppukiri oli yllätys. Vihreistä on tullut vanha puolue ¬– hyvässä ja pahassa. Puolueella näyttää olevan jo uskollinen kannattajakunta, joka lähtee vaaleista toisiin äänestämään ja pitää puolueen pystyssä. Sen päälle vihreät saavat suurimman kannattajaosuuden nuorista ikäluokista. Se on yhdistelmä, jota muut saavat kateellisina seurata.
Hallituksen pääpuolueet keskusta ja kokoomus kärsivät näissä vaaleissa tappion, mutta keskustan Matti Vanhanen voi silti huokaista helpotuksesta. Maanvyörymätappiota ei tullut. Vanhanen saa jatkaa puheenjohtajana ja pääministerinäkin ainakin kevääseen 2011 asti. Sitten katsotaan uudestaan. Tulos ei ollut hyvä – mutta kun odotukset olivat vielä huonommat, keskusta selviää. Taas kerran tuli todistetuksi, että Suomen keskusta on sitkeähenkistä rotua.
Entäpä kokoomus? Se säilytti suurimman puolueen asemansa, mutta kun kokoomuksessa oli uhoa viidestä paikasta ja neljää paikkaa pidettiin aivan varmana, kolme paikkaa tuntuu huonolta tulokselta. Se on huono tulos, kun odotukset oli viritetty korkealle. Jyrki Kataisen pitkä voittoputki alkoi viisi vuotta sitten eurovaaleista, jatkui kuntavaaleissa 2004, presidentinvaaleissa 2006, eduskuntavaaleissa 2007 ja huipentui 2008 kuntavaaleissa nousuun suurimmaksi puolueeksi.
Politiikka on kuin pörssi, mikään nousu ei jatku ikuisesti. Nyt Katainen ja Kataisen joukot joutuvat tämän opin opettelemaan. Ottavatko opikseen, sitä ei kukaan voi vielä sanoa. Miettimisen paikka on kokoomuksessakin. Ehkä se miettiminen kannattaa aloittaa siitä, ettei politiikka sittenkään ole animaatiota…
Hallituksen pienin puolue Rkp juhli viime viikolla 30 vuotta ilman sekunninkaan taukoa jatkunutta hallitustaivalta. Se on uskomaton suoritus pieneltä puolueelta. Nyt se saa jatkaa juhliaan. Ainoan paikan säilyttäminen oli huikea suoritus varsinkin, kun Rkp ehdokaslistalla ei ollut yhtään kansanedustajaa. Jättefint. Grattis!
Yhteen vedettynä: ennakkoäänten pohjalta ennätin arvioida, että tulos olisi ollut odotettu. Eihän se ollut, kun lopussa tapahtui niin paljon, että konseptit menivät meikäläiseltäkin sekaisin.
KELLO 19.35 – illan ensimmäinen postaus
Kiitos kaikille vaaliveikkaukseen osallistuneille. Mahtavaa on ollut seurata, miten toinen toistaan kiintoisampia ihmisiä on osallistunut veikkaukseen kansanedustaja Erkki Tuomiojasta lähtien. Pitkästi toista sataa veikkausta on mukana kovassa kilpailussa. Ne pari epähuomiossa nimimerkeillä pujahtanutta menkööt joukon jatkona.
Tein karkean yhteenvedon veikkauksemme suosikeista näin puolueittain. Tältä se näyttää arvoisien kommentaattoriemme eli veikkaajiemme silmin.
Kokoomus
EIja-Riitta Korhola
Ville Itälä
Sirpa Pietikäinen
Risto E. J. Penttilä
Keskusta
Anneli Jäätteenmäki
Esa Härmälä
Hannu Takkula
Lasse Hautala
SDP
Liisa Jaakonsaari
Mitro Repo
Kimmo Kiljunen
Pilvi Torsti
Vihreät
Heidi Hautala
Satu Hassi
Vasemmistoliitto
Annika Lapintie
(Minna Sirnö aivan tasaisessa tuntumassa)
Perussuomalaiset + kristillisdemokraatit
Timo Soini
Sari Essayah
RKP
Carl Haglund
Palaan uusilla postauksilla laskennan edetessä ja vielä lopullisen tuloksen selvittyä. Kello 20.10 annan ensimmäiset kommentit ennakkoäänten selvittyä Radio Helsingin suorassa lähetyksessä. Blogin kommenttipalsta on auki koko ajan.
Päivän Hyvä Kysymys: Kuinka tässä näin kävi?
7. kesäkuuta 2009 kello 22.33
Huomio nro 1: Vasemmistoliitto ja SDP yhteensä 2 paikkaa 13:sta.
Huomio nro 2: Eduskunnasta vain kolme siirtyy toiseen parlamenttiin: Hautalan tilalle Juurikkala Vantaalta, Soinin tilalle Jääskeläinen Vantaalta, Jaakonsaaren tilalle Piirainen Kajaanista. Vantaa siis voitti kaksi eduskuntapaikkaa näissä eurovaaleissa.
7. kesäkuuta 2009 kello 22.35
Vaikea sanoa, vasemmisto on pulassa, se on kiistatonta.
Itse olen sitä mieltä että vasemmiston alamäki on jatkuvaa, koska esim. sossujen politiikka on liian saamatonta. Demarien pitäisi keskittyä ajamaan palkansaajien ja eläkeläisten asiaa.
Samoin pitäisi ajaa kansalaisvapauksia, eikä holhousta.
Meillä on vahva oikeistovirtaus joka jatkuu vielä pitkään, siksi Kokoomus, Vihreät ja kepu pärjäävät vaaleista toiseen. Sama jatkuu vielä pitkään.
7. kesäkuuta 2009 kello 22.48
En yhtään ihmettele, että Vihreät nousivat ”ihan lopussa”: silloinhan tulevat mukaan Helsingin suurten äänestysalueitten tulokset, ja Hautala ynnä Hassi menestyivät Helsingissä. Olin itse ääniä laskemassa alueella 28 E (Oulunkylä B), ja siellä laskimme Heidi Hautalalle ylivoimaisen 81 äänen saaliin.
Yksi tosiasia säilyy vuodesta toiseen: Maalaisliitto-Keskusta ei Helsingissä juhli!
7. kesäkuuta 2009 kello 22.52
Jännät vaalit! Naisia valittiin 8 ja miehiä 5. Aika moni Suomen mies taisi äänestää Soinia, mutta niillä äänillä sai vain yhden mepin…
7. kesäkuuta 2009 kello 22.54
Kuinka tässä näin kävi
Kokoomuksen voittokulku pysähtyi nyt!
1.Perussuomalaiset voittivat median suuren julkisuuden avulla.
2. Vihreät voittivat takaisin toisen paikkansa (oli saatu v.1999 ja
menetetty 2004)
3. Kaikki suuret puolueet kok, kesk ja sdp menettivät yhden paikan. Ylen tv1 vaaliohjelmassa puhuttiin paljon keskustan paikan menetyksestä ja erityisen paljon sdp:n paikan menetyksestä. Kokoomuksen paikan menetyksestä ei puhuttu koko iltana, vaan vain pienestä prosenttilisäyksestä.
Huomio! Kokoomuksen pitkään jatkunut voittokulku pysähtyi nyt. Katsotaan miten media tämän noteeraa.
4. Myös vasemmistoliitto mentti yhden paikan mutta ainoansa.
5. RKP pelastui nyt ja säilytti yhden paikansa.
6. Suomen kansa on nyt valinnut edustajansa, joiden enemmistö on hyvin kokenutta, mutta pari uuttakin valittiin. Lopputulos on mielestäni melko hyvä.
7. kesäkuuta 2009 kello 23.07
Aikalailla odotettu tulos, kaikki suuret menettivät yhden paikan. Siihen nähden SDP:n yhden paikan menetys on linjassa vaikka vähän ihmetyttää. Äänestysaktiivisuus jää edelleen luvattoman pieneksi.
Jörn Donnerin analyysi tuoreessa Suomen Kuvalehdessä oli hyvä ja auttaa ymmärtämään pientä aktiivisuuttta.
Valituilla mepeillä on pärjättävä – ja Suomi pärjää.
Seuraavan viiden vuoden aikana toivoisi saavansa asiallista kommentointia EU-parlamentista. Esimerkkinä voisi olla EJ Paavolan kommenttityyli eduskunta-asioista aikoinaan. Muistaakohan kukaan niitä enää. Pakina taisi olla otsikoitu eduskunnan viikoksi. Lapsuudesta se jäi minulle positiivisena ja kiinnostavana mieleen.
Nythän tällaisen voisi toteuttaa esim. netin videopakinana. Suosittelen.
Kiitos kommentaattorikollegoille ja eritisesti Unskille ja
Onnea kaikille valituille – ponnistelkaamme paremman Suomen ja Euroopan puolesta!
7. kesäkuuta 2009 kello 23.09
Jos vaaleissa rökäletappion kärsineet Vanhanen, Urpilainen ja Korhonen aikovat saada kannatuksensa nousuun, on tehtävä kyllä jotain perustavaa laatua olevaa muutosta, sillä nykymenolla näivettyminen tulee jatkumaan. Nämä puoluejohtajat tulevat olemaan suurissa vaikeuksissa tulevissa puoluekokouksissaan, koska heidän saavutuksiinsa ei voida olla tyytyväisiä. Puoluerakenne on Suomessa muuttumassa, toiset ovat nousussa ja toiset laskussa. Mikään ei jatku loputtomiin entisellään muuttuvassa maailmassa.
7. kesäkuuta 2009 kello 23.13
Mielestäni näin kävi siksi, että vaalikampanjoiden sisällölliset teemat jäivät sittenkin aika ohuiksi.
Voitto tuli mielestäni yllättävänkin selvästi kaikille niille, jotka osasivat alustaa yhden tai useamman keskustelun eli Soinille, vihreille ja yllätys, yllätys RKP:lle. Isot puolueet peesasivat liikaa Soinia. Ja Soini on vaan parempi aitona kuin joko samoja kieliä hieman toisenlaisella kompilla soittelemaan pyrkivät tai sitten ne, joiden ainoaksi viestiksi jäi Soinin yksinkertaistamisen taidon vastustaminen.
Soini osasi puhua selvästi ja yksinkertaisesti näissäkin vaaleissa. Muut olivat vaikeaselkoisempia tai ainakin vailla selkeää hahmoa. Poikkeuksen muodostivat vain vihreät (joilla muuten oli ainoana näissä vaaleissa eurooppalainen ohjelma – sellainen statementhän on omalla tavallaan myös erinomaisen selkeä) ja rkp (jonka budskap oli myös yksinkertainen eli se, että paikka pitää nyt vain saada – ja jonka menestys on ainakin vähemmistöpolitiikan kannalta ihan jo periaatteessa hyvä asia).
Uskon, että teemojen ohuus verotti osaltaan äänestysintoakin. Kaikki eivät löytäneet itselleen sopivaa komppia ja siis riittävää syytä nousta sohvalta (tai koneen äärestä) ja lähteä äänestämään.
Suomen vasemmiston huonon yhteistuloksen yksi selittävä tekijä oli mielestäni myös se, että istuvat mepit eivät olleet kummassakaan puolueessa ehdolla vaan kaikki vanhat luopuivat kerralla. Sellainen ehdokasasettelu on vakiintuneissa puolueissa ja etenkin eurovaaleissa riskialtista. Valtakunnallisessa vaalissa nyt vaan tarvitaan useita hyviä valtakunnallisia nimiä. Muuten ei tule tarpeeksi ääniä.
Vakiintuneemman vasemmiston (lue: Euroopan parlamentin sosialistiryhmä) tulos oli myös koko Euroopassa erittäin heikko. Jotain suurta murrosta on siis myös niiltä osin ilmassa. Mutta suomalaisen vasemmiston heikko tulos oli mielestäni silti enemmän kotoperäistä eli johtui paljolti ehdokasasettelun puutteista. Voi olla, että myös SDP:n kampanjaeurojen suuntaamisessa oli virheitä.
Perussuomalaiset olivat joka tapauksessa ainoa ryhmä (vaaliliitto), joka sai sisään ainoastaan uusia. Kaikissa muissa paikkoja saaneissa porukoissa ääniharavana oli aina yksi tai useampi toiselle kaudelle pyrkivä. Ja se, että Heidi meni vihreissä entisenä meppinä hieman Sadun edelle oikeastaan vain vahvisti tätä sääntöä. Onnittelut siis myös Vihreille toisesta paikasta!
Kompastuiko kokoomuskin siis osin myös siihen, että sen liian moni hyvin pärjännyt ja arvostettu edellisissä vaaleissa pärjännyt meppi puuttui nyt listalta? Vajaan kauden Brysselissä istunut Pietikäisen Sirpa kiri hienosti viime vaaleihin verrattuna ja ansaitsi nyt vahvasti oman paikkansa (Onnittelut siitä Sirpalle, jonka kampanja oli visuaalisesti ja sisällöllisesti eheä!), mutta ainakaan äsken tulossivuilla käydessäni näytti siltä, että yhtään ihan uutta tulijaa ei ollut Kokoomuksen koneessa mukana. Sitä, miksi niin kävi, pitää varmaan puolueessa analysoida.
7. kesäkuuta 2009 kello 23.13
Ehkäpä V-P Silvánin olisi hyvä muistaa, että Vihreät on juurikin ainoa puolue, joka ajaa mm. niitä kansalaisvapauksia. Vasemmistopuolueet keskittyvät lähinnä ajamaan sak:laisten vapauksia.
Vihreät on vasemmistolaisten mielestä liian oikealla ja oikeistolaisten mielestä liian vasemmalla. Ja se on vain positiivista. Se kertoo siitä, että ääni Vihreille parantaa maailmaa. Ääni Vihreille ei ole ääni ay-liikkeelle tai suuryrityksille. Ääni Vihreille on se todellinen ääni toivolle, vaikka Kokoomuksen mainostoimistopropagandistit saattavatkin jotain muuta väittää.
7. kesäkuuta 2009 kello 23.30
Äänestysprosentin lasku tuntuu henkilökohtaiselta pettymykseltä. Jos se olisi yli 50 niin osin toiset henkilöt ja puolueet edustaisivat meitä. Demareilla kasvaa uutta polvea etelässä, ei koko maassa.
Kimmo Kiljusen olisi suonut pääsevän, samoin olen vakuuttunut Risto.E:J. Penttilän pätevyydestä. Vasemmistoliiton Esko Seppänen esitti aikansa kaikkitietävää, ja jätti jälkeensä tyhjiön.
Ylen nettisivuilta oli hyvä seurata äänten laskua, katsoja haluavat ensivaiheessa – kuten urheilukilpailuissa- tuloksia. Toimittajat vaan tivaavat kommenttia kommentin perään. Tyhmä järjestys.
Tämä Pöntinen sai 17200 ääntä, Ahvenanmaalta 5. Ehkä joku
hylkeen pyytäjä oli ampunut ehdokkaan kotipaikkakunnan patruunoilla. Siitä sympatiat. Ilmasto-Vatanen oli vähän parempi.
Meillä äänesti 40.3 %, Virossa 43.2 %, ja Latviassa 53.2 %.
Kuinka tässä näin kävi ?
.
7. kesäkuuta 2009 kello 23.31
Todellakin aikamoinen uutispaukku! Koko Suomen vasemmistolla on Euroopan parlamentissa nyt vain 2 paikka 13:sta!!!
Vasemmiston mepeistä toinen on kaikenkukkuraksi perikonservatiivisen ja vanhoillisesti oikeaoppisen ortodoksisen kirkon pappi, joka asuu leveästi Espoossa ja ajaa Alfa Romeota.
Sdp:n ja Vasemmistoliiton yhteiskannatus on nyt sama kuin Kokoomuksen kannatus:
Vasemmisto 23,4%
Kokoomus 23,2%
Tässäpä alkulöylyä nahkurin orsille.
Kyllä porvari nyt nukkuu Suomessa yönsä hyvin
7. kesäkuuta 2009 kello 23.37
Miesäänestäjät menivät Soinin taakse ja tämän vuoksi SDP hävisi.. Kun Lipponen johti puoluetta, Soini ei juhlinut. Puoluesihteerimme on ollut näkymätön ja mielestäni SDP tarvitsee uuden puoluesihteeri ja vahvaa miesjohtajuutta puolueen johtajistoon. Me emme voi voittaa vaaleja jos Soini imee mieskannattajamme. Näin asiaa voidaan tulkita tällä hetkellä.
Mutta sekin on varmaa, kokoomusjuna pysähtyi. Katainen kärsi ensimmäisen kunnon vaalitappionsa. Kokoomusjuna on siis pysäytettävissä. Työ muutoksen puolesta siis tulee jatkumaan entistäkin kovempana.
Jan Rossi
7. kesäkuuta 2009 kello 23.37
Hei Unski
Ei tullut voittoa vaaliveikkauksessa, mutta ei tuo kiinnostus demokratiakaan kovin ihmeellisesti pärjännyt. Puolueiden ja ehdokkaiden keskinäisten äänimäärien muutosten tilalle on esitettävä vaalien suurin kysymys: missä ovat 1,1 miljoonaa ääntä, kun äänestäneiden määrää vertaa eduskuntavaaleihin 2004. Erityisen murheellista luettavaa äänestyspassiivisuus on Itä-Suomessa, jossa vain noin joka kolmas kävi äänestämässä näissä vaaleissa. Muutaman hajakommentin perusteella kiinnostuksemme äänestämisen demokratiaan ei verrattuna läntiseen Eurooppaan ole myöskään mikään itsekehun paikka.
Kuinka tässä näin kävi: Kokoomus alkaa ”väsyä” menestymiseen. Tunnettu tosiasia on, että olipa kyse tuotteesta, palvelusta tai vaikka joukkueurheilusta, takaa tulevalla on aina johtavan selkä tavoitteena ja johtavalle kiintopiste on vaikeampi löytää. Keskustaväki varmaan ärsyyntyi median ennustuksista, ehkä herättävin oli Maaseudun Tulevaisuuden gallup. Sdp jaksaa kiittää, mutta kun se ei pelkästään riitä palautteena, mikä taas on tullut tutuksi tosiasiana, kun on tarkastellut menestyvien yritysten yrityskulttuureja. Perussuomalaiset elävät Timo Soinista ja puolue pärjää niin kauan, kun hänellä voimia riittää. Vihreät ovat saavuttaneet puolueena kokoluokan, joka saa heidän hyvin erivihreät kannattajansa lähtemään myös vaaliuurnille, kun he uskovat äänestämisellä olevan merkitystä. Vasemmistolle en veikannut paikkaa ja näin kävi, mikä ei ollut ihme puhdittoman kampanjoinnin seurauksena. Kristillisdemokraatit tekivät hyvän vaaliliiton, josta voivat kiittää sekä itseään että Timo Soinia. Ja Rkp pysyy sitkeästi mukana, ei suurta ylä – eikä alamäkeä.
Työmatkaterveisin Oulusta PetriK
7. kesäkuuta 2009 kello 23.38
Kiitos Unski upeasta blogin pidosta jälleen kerran.
Kirjoitat:
”Tulevassa parlamentissa on vain kaksi demareita, ja heistäkin toinen on Mitro Repo, pääsiäisenä Sdp:n jäseneksi liittynyt pastori.”
Onko liittynyt?
SDP:n kampanjasivuilla Revon perässä on (sit.).
Tämä tarkoittaisi, että uuteen parlamenttiin valittiin vain yksi demari.
Vaalitulos ei muutoin ollut mielestäni kovin yllätyksellinen.
Suurin yllättäjä oli RKP, joka ansaitsee onnittelut kovasta vaalityöstä. Jokainen ääni on käyty poimimassa käsin.
Historiallista on vasemmistoliiton jääminen RKP:ta pienemmäksi siitä huolimatta, että sen äänestäjien piti olla uskollisimpia puolueelleen. Kohtaloksi koitui onnettoman ponneton lista.
Ainakin Ylen studiossa keskustan ”torjuntavoiton” ennustettiin lisäävän jännistystä hallituksen sisällä. Tätä en ymmärrä. Pikemminkin on niin, että kokoomuksessa moni on hiljaisesti toivonut hallituskumppanin syöksykierteen jo loppuvan, jotta hallitusyhteistyö voisi jatkua myönteisesti, kuten tähän saakka. Ei ole kokoomukselta pois, jos keskusta saa takaisin itseluottamustaan. Panikoiva puolue on aina hankalin hallituskumppani.
7. kesäkuuta 2009 kello 23.42
Kokoomus oli suurin, mutta kärsi tappion. Kokoomus ei saanut uusia kannattajia, sillä se aliarvioi äänestäjiä vaalikampanjallaan. Kokoomus yrittää tehdä politiikasta viihdettä ja animaatio meni jo pelleilyn puolelle.
Keskusta selvisi yllättävän vähällä tappiolla. Siltä vuoti paljon ääniä perussuomalaisille. Vaikka EU ei innosta maakuntien väkeä ääniuurnille, niin puolueen pää pysyi vielä pinnalla.
SDP:llä on politiikan teko kateissa ja samoin oli ehdokkaiden laita. Ääniä valui perussuomalaisille ja moni jäi äänestämättäkin. Jos ei puolueen kärkikaarti arvosta EU-vaaleja, niin miten äänestäjätkään arvostaisivat. Kriisipalaverin paikka.
Vihreät yllättivät kahdella paikalla. Kun tarkemmin miettii, niin tulos ei ollut yllätys. Vihreiden ehdokasasettelu poikkesi selkeästi muista puolueista, sillä he lähtivät puolueensa kärkikaartilla (pl. Sinnemäki) rohkeasti vaaliin ja haravoivat mahdolliset äänet. Lasse Lehtinen totesi radion vaalilähetyksessä, että Vihreät menestyvät asfaltilla.
Soinin voittoa on pohjustettu jo pitkään. Häneltä ei varmaan löydy moitteen sijaa mediallekaan. Keskustan laarista ja SDP:n kassista valui ääniä Soinille.
Kristilliset tekivät erinomaisen taktisen vaaliliiton ja saivat paikan Soinin imussa.
RKP:n kannattajat ryhdistäytyivät ja kokosivat rivinsä kalkkiviivoilla ja tiputtivat Vasemmistoliiton EU-parlamentista.
Eipä tainnut tulla kellään täysiosumaa vaaliveikkauksessa. Sen verran kuitenkin tuli yllätyksiä. Itselläni tuli 10 oikein, mutta ei sillä taideta juhalia.
7. kesäkuuta 2009 kello 23.56
Onko Ruotsin piraattipuolue jo yhtä vahva kuin Suomen koko vasemmisto?
Syy perinteisten työvenpuolueiden jatkuvaan alamäkeen maassamme on täysin selvä. Ne ovat luopuneet vapaaehtoisesti neljäsosasta kannatuspotentiaalista: nuorista miehistä. Miksi teollisuudesssa tai yleensäkään yksityisellä sektorille työskentelevä mies kannattaisi vasemmistoa? Tunteeko kukaan alle 40-vuotiasta duunarimiestä, joka äänestäisi SDP.tä tai Vasemmistoliittoa?
8. kesäkuuta 2009 kello 0.00
Itselleni ainoa varsinainen yllätys oli Vasemmistoliiton putoaminen, ja vaikka en veikannut itse KD:lle paikkaa, en siitä kuitenkaan ylläty. Yllätyin Mitro Revon kovasta äänisaaliista ja pistää väkisinkin miettimään miten SDP:n olisi käynyt ilman häntä. Timo Soinin äänivyöry yllätti jossain määrin, vaikka arvelinkin että voi mennä kuusinumeroiseksi. Pidän niitä protestiääninä, kun mies on itse sanonut että on menossa Brysseliin vain kääntymään.
Olen vähintäänkin jossain määrin positiivisesti yllättynyt muutamasta seikasta: puhtaasti julkkisehdokkaita ei Mitro Repoa lukuunottamatta (?) mennyt läpi. Istuvia kansanedustajia ei myöskään mennyt hirveästi läpi. Sekä kokeneita että uusia ehdokkaita meni läpi. Vihreät saivat kaksi paikkaa ja kannatus nousi. Äänestysprosentti ei sentään mennyt alle 40:n (Helsingissä oli päälle 50). Omasta mielestäni hyviä ehdokkaita meni läpi myös muista kuin omasta puolueesta.
Onnea valituksi tulleille ja tsemppiä poliittisella uralla myös valitsematta jääneille!
8. kesäkuuta 2009 kello 0.27
Pieni äänestysaktiivisuus on valitettavaa. Itse koetan perustella äänestämisen merkitystä siten, että jokaisen liikkeelle saadun äänestäjän merkitys kasvaa – 40% äänestäessä jokaisella äänestäjällä on 2,5 henkilön valta. Passiivisia äänestäjiä voi myös motivoida muistuttamalla, että vaikka olisi pettynyt ”oman” puolueen toimintaan, ”jokainen annettu ääni on vääriltä puolueilta pois” – ja tämä korostuu entisestään jos vain vähemmistöryhmät saavat äänestäjänsä liikkeelle.
Esimerkiksi yliopiston edustajistovaaleissa äänestysaktiivisuus on luokkaa 20%, jolloin läpi voi päästä saamalla muutamankin protestoijan liikkeelle jollakin nokkelalla tempulla, kuten perustamalla Ilkka-nimisten ehdokkaiden Ilkka-puolueen.
Positiivista, että useimpien ”julkkisehdokkaiden” äänisaalis jäi näissä vaaleissa mitättömäksi ja ainoastaan demarit menettivät ammattipoliitikon paikan. Mielenkiintoinen poiminta: Viikonlopun Iltalehden etusivulla läpimenevänä ”gallup-yllättäjänä” komeillut Johanna Korhonen sai n.6000 ääntä kun läpimenoon olisi tarvittu 37 000 ja 10 keskustalaisen ohittaminen, vaikka ko. gallup muuten osui varsin oikeaan.
8. kesäkuuta 2009 kello 1.04
Laitetaan heti alkuun terveiset Juho Romakkaniemelle: taisit nyt joutua ostolinjalle ja jäi ilmaiset Lagavulinit saamatta…:-)
Mutta jos mennään oman ennustuksen ja vaalituloksen väliseen deltaan: menin harhaan siinä, että laskin demareiden kannatuksen ylittävän niukin naukin tuon 18% rajan ja siten saavan kolmannen paikan. Mutta ei, nyt kävi kuten monesti aikaisemminkin eli RKP kiri varmoilla äänillään ja alhaisella äänestysaktiivisuudella parlamenttiin. Lycka till och det samma på finska!
Kokoomuksen ja keskustan kolme paikkaa eivät olleet yllätys. Keskustan listan yllättäjä oli Riikka Manner, jonka menestys antaa lisää vauhtia Väyrysen koneeseen. Onhan Riikka Väyrysen opetuslapsia sieltä parhaasta päästä. Saa nähdä miten EU-kriittiseksi keskustan kenttä vielä menee.
Paikkaveikkauksessa pääsin siis yhden päähän eli SDP:n paikka (Kiljunen) vaihtui RKP:n edustajaan (Haglund). Keskustan listalta en odottanut myöskään Takkulan läpimenoa kotiosoiteongelmien ja Karjulan ehdokkuuden (molemmat kalastavat samoilla lestadiolaisilla vesillä, nääs), mutta Jeesuksen ystävät olivat jälleen kerran aktiivisia.
Jos asiaa katsotaan laajemmasta vinkkelistä, niin ns. ”uudet” tai tarkemmin sanottuna jälkimaterialismista ponnistavat puolueet voittivat. PS, KD ja vihreät ovat kaikki puolueita, joiden agendalla ei ole päällimmäisenä aineellisen hyvinvoinnin kasvattaminen tai jakaminen. Tämä trendi jatkui kunnallisvaaleista.
Vasemmistopuolueet jatkoivat alamäkeään – myöskin jo kuntavaaleista tuttua. Kuten jo aiemmin kirjoitin, nyt on sekä SDP:ssä että vasemmistoliitossa tarvetta muutoksiin puoluejohdossa. Urpilainen jatkanee vielä, mutta Korhonen menee vaihtoon molemmissa puolueissa. Näin ei voi jatkua eikä jatkukaan.
SDP:n kampanja oli amatöörimäinen eikä sen sisäisistä käänteistä ole kuultu vielä kaikkea. Jäämme innolla odottamaan lisötietoja…
Myös keskustan Korhonen saanee Italian nopeaa. Eli la pikasta.
Vanhasta ei voi vaihtaa vaikka pitäisi.
Kokoomus hoiti homman kotiin hyvällä Bob-rutiinilla, mutta kansa alkaa hyytyä mainoskikkoihin. Kokoomus otti nyt takapakkia ensimmäistä kertaa moniin vaaleihin, ja kokoomuksen nousukiito on nyt pysähtynyt. Veikkaan että sama mutta hyvin loivasti jatkuva suunta kantaa myös eduskuntavaaleihin.
Isä Mitron äänikuninkuus SDP:n listalla ei ollut yllätys. Olihan ääni hänelle sekä tuen osoitus SDP:lle puolueena että protesti nykyiselle puoluejohdolle. Vasemmiston (sekä SDP:n että vasemmistoliiton) on nyt radikalisoiduttava, jotta sen kannatus lähtisi nousuun. Mutta tämä on tehtävä katsomalla tulevaisuuteen, ei 1960-luvulle.
8. kesäkuuta 2009 kello 1.06
Vaalituloksessa ilahduttaa se, että sinne pääsi kokeneita, osaavia ihmisiä – tosin pastori Revon menestystä kylläkin ihmettelen, mutta kun kansa on puhunut, niin näyttäköön mies antinsa kaudellaan. Vihreiden kaksi hyvää edustajaa ilahduttaa tietysti, uskon että muitakin kuin vihreitä äänestäviä. Kepun nuori Riikka Manner ilahduttaa myös siksi, että nuoria osaajia tarvitaan. Seuraavissa vaaleissa vielä meppi-joukko nuorenee muissakin puolueissa!
Erittäin kelpoisia ehdokkaita oli paljon – olisin voinut äänestää vaikka kuinka montaa, eri puolueista. Samalla muutamien tarjokkaiden rannalle jääminen tyydyttää hiljaisesti, en tahdo nimiä luetella enkä sillä elämöidä, mutta kansan viisaus tyydyttää – mepeiltä vaaditaan vakuuttavuutta, ei pelkkää kampanjan näkyvyyttä tai tunnettuutta.
Äänestysprosentti kertoo että EU:ssa on oltu riittävän kauan jotta se aletaan Suomessa nähdä olennaisena osana päätöksentekoa, johon on syytä suhtautua vakavasti. Äänestys- prosenttiin yhdistyy mielessäni vaalilautakunnassa tänään nähty kuva monista paneutuvista äänestäjistä, jotka koppin pysähtyivät sanansa sanomaan, jotkut fyysisesti hyvinkin vähäisin voimin jaksaen. Ja monet silmiin katsoen kiittivät pudotettuaan lippunsa uurnaan – sepä puhutteli.
Sitten ihmetyttää ja huolestuttaa vasemmiston tulos, kun ajat huononevat ja sekä turvattomuus että turvattomuudentunne lisääntyvät. Miten käy jos ääriarvot kovenevat? Miten SDP:n olisi käynyt ilman pastori Repoa? Miksi vasen laita ei ymmärrä yhdistää voimiaan? Vai onko vasemmiston sanoma jo sisällytetty ja hajautettu muihin puolueisiin?
Yhteisten asioiden hoitaminen millä tasolla tahansa vaatii paljon työtä, vaivannäköa, epäitsekkyyttä ja tietysti palkintojakin, kuten vaalimenestystä. Vilpittömät onnittelut uusille mepeille! Tämä vihreä kyllä nukkuu ensi yön hyvin ja odottaa mielenkiinnolla vielä lukeakseen huomenna uusia kommentteja.
8. kesäkuuta 2009 kello 1.07
Tuloksessa riittää varmasti pohtimista tosi pitkään. Demareissa on edelleen käynnissä sukupolven vaihdos, joka vie aikansa. Kyllä demarit vielä v. 2011 mennessä nousevat. Uudet nuoret nimet Petra Paasilinna ja Pilvi Torsi pärjäsivät ensikertalaisiksi hyvin. Sama linja vahvistuu jatkossa.
Timo Soinin populismiin ja ärtymyksen lietsontaan perinteisiä puolueita, maahanmuuttajia ym. kohtaan perustuva kampanjointi olisi hyvä nyt viimeistään herättää muut puolueet ja koko yhteiskunnan vakavien pohdintojen eteen. Tätäkö me haluamme vai olisiko sille nyt viimeistään laitettava kertakaikkinen päättäväinen ”kiitos ei”? Soinin ei tarvitse sanoa asioita edes kovin suoraan, riittää, kun hänen kannattajansa tietävät, että tuo ehdokas suhtautuu kriittisesti ulkomaalaisten maahanmuuttoon ym. edellä mainittuihin asioihin. Medialla on myös peiliin katsomisen paikka. Äärioikeiston nousu ei ole mikään mukava ilmiö, josta kannattaa tehdä sympaattisia juttuja.
8. kesäkuuta 2009 kello 1.09
Vaikka eurovaalit eivät olekaan eduskuntavaalien esivaalit, ne antavat paljon viitteitä siitä, mihin ollaan menossa.
Ensinnäkin eurovaalit Suomessa olivat yllättävän samankaltaiset kuin muualla Euroopassa: etabloituneen vasemmiston kyvyttömyys profiloitua talouskriisin vaihtoehtoisten ratkaisumallien tarjoajana pudotti heidän lukemiaan melko samansuuntaisesti kaikkialla. Kansallisia protesteja nähtiin hyvin erityyppisinä purkauksina: vaikka Ruotsin piraattien ohjelma onkin aivan erilainen kuin Soinin persujen, on taustalla samanlainen ison loikan irtiotto eliitin konsensuksesta.
Politiikan perusasetelma muuttuu eduskuntavaaleihin käytäessä pitkään vallinneesta kolme suurta + apupuoleet -mallista, joka vielä kärjistyy mediassa vallinneesta pääministerispekulaatiosta. Meillä on nyt kaksi aidosti keskisuurta puoluetta – Vihreät ja Perussuomalaiset – jotka puhaltavat suurten puolueiden niskaan. On huomionarvoista, että molemmilla on salonkikelpoinen johto, joka hallitsee yhtä lailla verkostoitumisen suomalaisen korporaatioyhteiskunnan solmukohtiin kuin uskottavuutensa säilyttämisen oman peruskannattajakuntaan päin. Soini on perussuomalaisen näköinen siinä missä Sinnemäki perusvihreän – Cronbergiä enemmän. Esimerkiksi Urpilaisella on tässä suhteessa vielä paljon, ellei jopa liiankin paljon, tehtävää.
Myös media on siirtänyt keskisuuret puolueet marginaalista vakavastiotettavien joukkoon. Näiden kahden ero on seuraavien kahden vuoden aikana tietysti johtopohjan laajuudessa: Soinilta puuttuvat haavistot, soininvaarat, hautalat, hassit ja puoskarit, joille levittää vastuuta, eikä ajan jakaminen Brysselin ja Suomen välillä tilannetta helpota.
Kun vielä muistetaan, että alle 30-vuotiaiden keskuudessa kokoomus ja vihreät ovat ylivoimaisesti suosituimmat puolueet, ja näitä kohortteja siirtyy enemmän myös äänensä käyttäviksi vaali vaalilta, niin tämä tuskin voi olla jättämättä jälkiään politiikan agendaan – esimerkiksi työelämäkeskustelua tuskin voidaan irrottaa tietoyhteiskunta-asioista. Siinä vielä korporaatiotkin natisevat, ja moni viimeisten 50 vuoden aikana paalutettu mekanismi menee uudelleen arviointiin muulla kuin perinteisellä oikeisto-vasemmisto-akselilla.
8. kesäkuuta 2009 kello 1.30
Olipas jännät vaalit, pyrinpä itsekin analysoimaan puolueiden vaalimenestystä.
Kokoomus keräsi odotetusti eniten ääniä, mutta neljännen paikan menetys tietää Kokoomuksen nousukiidon päätöstä. Kataisen johtaman puolueen eurovaalikampanja ei enää innostanut kansaa entisellä tavalla. Tulos on mielestäni silti Kokoomukselle erinomainen, sillä 23,2 prosentin kannatuksella se kiri hyvän eron Keskustaan. Nyt Katainen joutuukin aivan uudenlaisen paikan eteen, miten johtaa Kokoomusta kun ei enää ole voittamattomuuden sädekehää ympärillä?
Keskustalle vaalien tulos oli hyvä, varsinkin kun huomioon otetaan maakuntien heikko äänestysaktiivisuus, mikä jäi useilla paikkakunnilla alle 35 prosenttiin. 3 paikkaa ja säilyminen selvästi demareiden edellä katkaisi kuitenkin Keskustan tappioiden putken, kun otetaan huomioon vaaleja edeltävät manatut tunnelmat. Seuraavissa eduskuntavaaleissa Vanhasella on hyvä mahdollisuus jatkaa pääministerinä nyt kun kannatus on taas saatu nousuun.
SDP:lle tappio oli, rehellisesti sanottuna, suorastaan veret seisauttava katastrofi vaikkakin melko odotettu sellainen. 17,5 prosentin äänisaaliista sitoutumaton julkkisehdokas toi peräti neljänneksen, eikä kaksi paikkaa anna Hakaniemessä varmastikaan hyviä yöunia. Mikä sitten vasemmistolla menee vikaan, taloudessa menee huonosti ja oppositioasemasta on helppo lupailla kaikkea ilman vastuuta. Ehkä kansa alkaa vain lopultakin olla kyllästynyt vasemmiston unelmiin ja demareiden kannatus on pysyvässä laskusuunnassa. Puolueen puheenjohtaja Urpilainen on nyt todellisessa saunassa, sillä vaikka puoluejohto antaisikin hänen jatkaa eduskuntavaaleihin saakka puheenjohtajana ei mikään muu kuin selkeä vaalivoitto voi enää demareita pelastaa, ellei Vasemmistoliitto ajaudu SDP:n syliin.
”Epäpyhä Allianssi” onnistui tavoitteessaan ja sai kaksi paikkaa europarlamenttiin, yhden kristillisille ja yhden Soinille. Mielenkiintoa varmasti tulee olemaan Soinin tulevassa paikkavalinnassa, joka hänen palatessaan Suomeen 1,5 vuoden päästä siirtynee Sampo Terholle (ps.). Tulos ei ollut kovin yllättävä, vaikka Soinin keräämä äänipotti jättää tuskin ketään kylmäksi. Kristilliset voivat olla tyytyväisiä ”teknisen vaaliliittonsa” tuloksiin, vaikka kiitollisuudenvelka Soinille voi vielä tuoda puolueen eteen kiusallisia kysymyksiä tulevaisuudessa.
Vihreiden uhkapeli ja koko eturivin kaartin marssittaminen ehdolle kannatti, ja kaksi paikkaa tuli. Muuten eurovaaleissa yleensä hyvin pärjäävät Vihreät oikeastaan vain pärjäsivät odotetulla tavalla, sillä tällä ehdokaslistalla yhteen paikkaan jääminen olisi ollut Vihreille melkoinen tappio. 12,4 prosentin kannatus ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi mikään suuri voitto, vaan osoittaa Vihreiden nousseen tasaisesti menestyväksi keskisuureksi puolueeksi.
RKP onnistui, niin kuin arvelinkin, säilyttämään paikkansa vaikka se täpärälle jäikin. Matala äänestysprosentti selvästi jälleen suosi puoluetta, ei siinä juuri sen enempää. Vasemmistoliitto koki kirvelevän tappion, kriittiset äänestäjät lipesivät varmaan mediaseksikkäämmän Soinin kelkkaan. Mielenkiintoista tulee keskustelu puolueen sisällä olemaan, eikä ole mahdotonta että puolue liittyy myös pohjamudissa ryömivään SDP:n ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
8. kesäkuuta 2009 kello 1.49
Se täytyy sanoa, että ei tämä kokoomukselle mikään suuri tappio ollut. Viime eurovaaleista vaivaiset -0,5 %-yksikköä hävilötä, kunnallisvaaleista pudotusta vain -0,3 %-yks. mutta eduskuntavaaleista taas nousua jopa +0,9 %-yks. Melko vakaata kannatusta, sanoisin.
Keskustalle etukäteen gallupeilla luotu tappion odotus ja pelotellut kaksi paikkaa auttavat tämän suuren tappion yli.
SDP:llä taas Ylen kommentaattorin vakuuttelut (toiset vaalit Urpilaiselle, vielä annetaan yrittää) ehkä purevat ja tämäkin heidän kaikkien aikojen kehnoin vaalituloksensa lienee heille ”torjuntavoitto”.
Vihreät ylsivät Vasemmistoliitolta valuneilla äänillä neljänneksi suurimmaksi, mutta Perussuomalaiset hönkivät takaa. Eduskuntavaaleihin on vielä pitkä matka, mutta jännättävää tämän vaalin perusteella jää sinnekin.
Lyhyesti: vasemmistolle (vihreät, SDP) neljä paikkaa, keskustaan (PS) yksi, oikealle kahdeksan (kesk, kd, rkp, kok). Kyllä, noin asemoivat puolueiden kannattajat itsensä. Ks. Turun yliopiston ja oikeusministeriön julkaisu, Suomalaisten politiikkatietämys, s.86. http://www.om.fi/1222680611029 (lataa pdf koneelle, jos ei avaudu muuten).
8. kesäkuuta 2009 kello 2.10
Aivan ensiksi haluaisin todeta Jaska Saloselle, että onnittelut konjakkipullosta! Ja sitten asiaan:
Täytyy sanoa,että en olisi muutama vuosi sitten voinut kuvitella tilannetta, jossa harmittelisin vaaleja, joissa Kokoomus on maan suurin puolue peräti 4,2 prosenttiyksikön erolla!
Eurovaalit kun ovat paikkajakaumaltaan sellaiset, että 23,2 ja 19 prosentilla sai täsmälleen samat 3 paikkaa europarlamenttiin.
Tavoiteltu Kokomuksen neljäs paikka jäi noin prosenttiyksikön päähän.
Soinin kannatus söi ensimmäistä kertaa myös Kokoomusta, erityisesti pääkaupunkiseudun äänestäjien joukossa. Tähän saakkahan Soini on syönyt pääasiassa vasemmistopuolueita kaupungeissa ja Keskustaa maaseudulla. Nyt Kokoomuksen viimeinen puristus jäi Soinin rynnistyksen jalkoihin.
Vaikka sinänsä Kokoomuksen tappio oli vain puoli prosenttia. Muut suuret menettivät noin neljä prosenttia kumpikin. Tämän vuoksi pidän lähinnä surullisena muutaman demarikommentaattorin täällä esittämiä arvioita, että Kokoomus olisi ollut jotenkin näiden vaalien suuri häviäjä. Samat tyypithän olivat varmoja etukäteen, että Kokoomus saisi kolme paikkaa. Niihin arvioihin verrattunahan vain demarit hävisivät?
Kahta yksityiskohtaa lukuunottamatta viimeisin ennusteeni tässä blogissa pari päivää siten meni harvinaisen hyvin nappiin: en arvannut Soinin syövän lähes kolmea prosenttia Kokoomuksen kasvupotentiaalia. Lisäksi arvioin RKP:n ja Vasemmistoliiton järjestyksen väärin päin. (tiukaksihan se menikin)
Näin ennustin toissapäivänä:
Kokoomus 26 prosenttia ja neljä paikkaa. (tästä meni siis lähes 3 prosenttia ja paikka Persuille)
Keskusta saisi noin 19 prosenttia ja kolme paikkaa. (Täsmälleen oikein!)
SDP:n arvioin saavan noin 17,5 prosenttia äänistä, joka tarkoittaisi todennäköisesti kahta, mutta hyvällä vertailulukuonnella kolmea paikkaa. (Tämäkin täsmälleen oikein!)
Vihreille ennakoin noin 13 prosentin kannatusta ja kahta paikkaa. (0,8% heitto!)
PS + KD listalle ennakoin noin 11 prosentin kannatusta ja yhtä paikkaa. (Tähän tuli se kolme prosenttia Persuille ja 2. paikka)
Vasemmistoliitolle noin 7 prosentin kannatusta ja yhtä paikkaa.
(Nämä siis vaihtoivat paikkaa)
RKP saa noin 5,5 prosenttia ja jää ilman paikkaa
Kokoomus lähtee eduskuntavaaleihin paalupaikalta. Jyrki Katainen on määrätietoisesti uudistanut Kokoomusta järjestöllisesti aekä modernisoinut Kokoomuksen järkivihreäksi, maltilliseksi keskustaoikeistolaiseksi puolueeksi, jonka arvoihin voi valtaosa suomalaisista samastua. Puolen prosentin takaisku eurovaaleissa oli hyvä herätys, että vaaleja ei voi loputtomiin voittaa ilman uutta suuntaa.
Matti Vanhasen Keskusta otti todellisen torjuntavoiton näissä vaaleissa. Kannatusmittauksissa SDP:n jälkeen kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi jumittunut Keskusta käänsi nyt kampanjallaan gallupit nurin ja otti kakkospaikan vaaleissa kolmella mepillä. Pääministeri Vanhanen saa hengähtää nyt rauhassa.
SDP:lle tulos oli valtava tappio. Se hävisi jo kolmannet vaalit putkeen. Kolmen ja puolen prosentin sekä yhden paikan menetys pääoppositiopuolueen paikalta keskellä taantumaa vaatii jo aikamoista ”taitoa”. SDP ei vieläkään usko, että räksyttäminen sekä jatkuvien väärien väitteiden esittäminen hallituksen politiikasta ei toimi. Taantuma ei ollut hallituksen syytä, eikä ole työttömyyden kasvukaan. Molemmat johtuvat kansainvälisestä finanssikriisistä. Suomalaiset äänestäjät ovat nykyisin fiksuja ja koulutettuja. Vastustajan tavoitteiden vääristelyllä ja pelottelulla sekä sitten ihmiset ja hyvinvoinnin näiltä keksityiltä möröiltä pelastamisen propagandalla ei enää pärjää. Kannattaisi kokeilla välillä totuutta.
Vihreät olivat yksi näiden vaalien selkeistä voittajista. Kaksi paikkaa ja vahva ote neljänneksi suurimman puolueen asemaan maistui varmasti hyvälle. Vihreillä oli paras ehdokaslista sekä toimiva yhtenäinen vaalikampanja.
Perussuomalaiset olivat näiden vaalien suurin voittaja. Nähtäväksi jää, miten Timo Soini saa pidettyä joukkonsa kasassa vajaan kahden vuoden ajan Brysselistä käsin. Vai lähteekö Soini Brysseliin ollenkaan…?
Kristillisdemokraatit tekivät erittäin onnistuneen vaaliliiton. Sari Essayah nousee mepiksi Soinin vanavedessä.
Vasemmistoliitolle vaalitulos oli katastrofi. Vasemmistoliitto kuihtuu vähitellen, ellei jotakin uutta tapahdu. Paavo Arhinmäestä odotetaan pelastajaa ja uuden sukupolven karismaattista vasemmistojohtajaa.
RKP:n voi omalla tavallaan julistaa myös näiden vaalien suurimmiksi voittajiksi. Omalla mepillä oli valtava symboliarvo muuten viime aikoina hitaasti kuihtuneelle puolueelle. Puolueen todennäköinen tulevaisuuden puheenjohtaja Carl Haglund lähti nyt Brysseliin hankkimaan kannuksia.
Tästä siis lähdetään kohti eduskuntavaaleja, jonne on vuosi ja kymmenen kuukautta aikaa jäljellä. Hallitusrintaman neljä puoluetta muuten keräsivät näissä vaaleissa 60,5 % kannatuksen, vain 2,5 % vähemmän kuin viisi vuotta sitten. Tulosta voi pitää melkoisen hyvänä.
Paljon ehtii vielä tapahtua ja kannatukset muuttumaan ennen seuraavia vaaleja, mutta väitänpä, että aggressiivinen hyökkäily täysillä pötypuheilla rikkaita suosivista ja köyhiä kiusaavasta hallituksesta ei tuo ääniä SDP:lle, vaan Soinin laariin. Äänestäjä, joka on valmis totuudenvastaiset räksytykset uskomaan, äänestää mieluummin Soinia. Äänestäjä, joka näkee tuon räksytyksen falskiuden, kääntää selkänsä pysyvästi SDP:lle. Kokoomus harrasti samaa räksytystä vuonna 2003 jäätyään oppositioon, mutta havaitsi pian ettei se toimi. Kauanko SDP haluaa vielä yrittää, kun kaksi vuotta ei riitä?
8. kesäkuuta 2009 kello 4.34
EU-parlamentin vaalissa oli Suomessa 4,332,427 äänioikeutettua, jos ulkomailla asuvat lasketaan mukaan ja 4,131,827 ilman heitä.
Viimeksi mainittuun perustuen äänestäneitä oli 1,665,631.
Eli 2,466,194 äänioikeutettua, jotka eivät käyttäneet äänioikeuttaan, voisivat tehdä todella merkittävän muutoksen asioihin. Ajatelkaa.
Lähde: http://192.49.229.35/EP2009/s/aanioikeutetut/aoik_kokomaa.html
Itse en ymmärrä, miksi ihmiset eivät äänestä. Minusta äänioikeus on usein suurienkin ponnistusten ja uhrausten kautta saavutettu etu, oikeus ja velvollisuus. Ei ole kovinkaan pitkään kulunut siitä, kun naiset tai vaikkapa mustaihoiset tai seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat sen saivat länsimaisissa demokratioissa.
Suurimmalla osalla maailman väestöstä ei liene edelleenkään mahdollisuutta demokraattisesti vaikuttaa asioihin äänioikeudellaan. Ja tämähän koskee erityisesti niitä valtioita, joissa väestöä on eniten.
Minusta meillä Suomessa ja muutenkin länsimaissa eletään jonkinlaisessa miltei pääosin viihteeseen ja ylensyömiseen, oman, vaikkakin kenties lyhytaikaisen, mutta kuitenkin tyydyttävän ”hyvän fiiliksen tavoittelussa”.
Asiat eivät kiinnosta – ellei niistä ole hyötyä itselle. Ihan sama, kunhan ei muhun koske. Mä haluun olla vaan. Nautinnot, ulkonäkö, raha ja ylivertainen positio muihin nähden ovat pääosassa. Ja sitten tällaiset ihmiset lisääntyvätkin vielä valitettavasti.
Huolestuttavinta etenkin nykyisenä planeetan kannalta hyvässä kehityksessä on ihmislajin regressio humanismin osalta. Kaikki on jo keksitty, parhaat kirjat on jo kirjoitettu, näytelmät tehty ja näytelty, sävellykset myös. Ja jos jotain uutta tapahtuu niin ”se” on YouTubessa ja sitten parantolassa.
Avaruustutkijatkin kilvoittelevat taloustaantumassa merentutkijoiden ja arkeologien kanssa siitä, kenelle vielä joku viitsii maksaa 30 vuotta kestäneelle työlle jatkoa.
Suomen EU-vaalituloksessa hyvää on se, että sinne valittiin pääosin hyviä työntekijöitä.
Vihreiden vaalivoittoa kannattaisi katsoa siitäkin näkökulmasta, että isoäiti-ikäisiä naisiahan sinne kuitenkin lähetetään, eikä ketään uutta ja freshiä.
Vasemmistoliiton olisi kannattanut laittaa Paavo Arhinmäki ehdokkaaksi ja tulos olisi kenties ollut parempi. Itse olisin saattanut äänestää häntä. En voi kuvitella järkyttävämpää EU-vaalien jälkeistä aamua, kuin Vasemmistoliitolla nyt on. Hehän menettivät totaalisesti kaiken tässä vaalissa. Puolueorganisaatiossa on varmaan tarvetta suuriin muutoksiin, etenkin kun ehdolla ollut puoluesihteeri Puhakka niin ikään floppasi täydellisesti. Annika Lapintie vaikuttaa älyköltä ja nuorempa versiona hän olisi saattanut mennäkin läpi.
Minusta Vasemmistoliiton kannattaisi liittyä Demareihin ihan fyysisestikin, paitsi siksi, että molemmat auringonlaskun puolueina voisivat edes pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, myös siksi, että opposition totaalisesta nöyryytyksestä saisi ehkä näin enemmän uutisia ja hupia kansalle.
Kokoomuksessa melkein mielenkiintoista, että KD-loikkari Eija-Riitta Korhola selviytyi vain rimaa hipoen parlamenttiin. Risto E.J. Penttilä oli vakava uhka ja olisin itse asiassa toivonut, että hän olisi mennyt sinne Korholan sijaan.
Sirpa Pietikäinen, ja häntä itse äänestin, minusta on niin asiamimmi, että en hetkeäkään epäillyt, etteikö hän jatkaisi hyvänä tekijänä ja osaajana. Kenties kaikkien aikojen paras parannus äänimäärässä hänellä, muuten. Jotenkin tuntuu, että Kokoomuksen sisällä Sirpa ei ole kovin ”tykätty”, mikä on kummalista. Hän saa ääniä niiltäkin ”vapailta radikaaleilta”, jotka eivät äänestäisi muuten Kokoomusta ollenkaan. Kokoomuksella on muitakin samanlaisia universaaleja tyyppejä joukoissaan. Ehkä Kokoomuksen kannattaisi vaalitulosta analysoidessaan miettiä intellektuellimpaa lähestymistapaa äänestäjiin nähden jatkossa.
RKP:lle itse suomenruotsalaisista sukujuurista lähtöisin olevana tietysti ”grattis”. Minusta Stefan Wallin itse on puolueen karismaattisin persoona ja olisi vetänyt enemmän ääniä puolueelle. Mutta hyvä näinkin, ja on totta, että kielivähemmistöllä pitää olla edustus EU-parlamentissa. Miksei saamelaisillakin.
Timo Soinille ei voi sanoa muuta kuin että good luck and good health. Minusta hänellä näytti olevan otsassaan iso rasvainen finni. Suomalaiset antoivat hänelle valtakirjan, joka on kylläkin tukeva, mutta ei helppo lähtökohta EU-parlamenttityöhön. Taakka on Soinille raskas etenkin ottaen huomioon sen, että odotuksethan ovat muihin EU-parlamenttiin valittuihin suomalaisiin nähden ehkä ylisuuria äänestäneiden puolelta.
Kuitenkaan Timo Soinista ei tule mitään Euroopan muutosjohtajaa.
Kristillisdemokraattien Sari Essayah ei minusta saanut, saati esittänyt, riittävästi puheenvuoroja todellisena maahanmuuttajien tai muista kulttuureista peräisin olevien uskonnollisena edustajana – hänen isänsähän on marokkolainen. Ehkä tämä johtui vaaliliitosta ”itse pirun” eli Perussuomalaisten kanssa.
Keskustan osalta olen pettynyt siihen että jumi -tyyppinen ja mielestäni jonkinlainen ikävä jarru puolueen kannalta, Hannu Takkula edelleen (joskin katkerana) jatkaa. Hienoa kuitenkin, että sinne menee, joskin puoluekoneiston ”broilerina”, nuorehko Riikka Manner. Vihreätkään eivät saaneet läpi yhtään alle 50-vuotiasta ehdokasta, joten tämä on jo itsessään hyvä saavutus keskustalle.
Anneli Jäätteenmäen osalta arvioisin, että hän voisi edelleenkin olla pääministeriainesta.
Vielä yksi kommentti: me suomalaiset valitsimme 8 naista, 5 miestä. Hyvä mimmit ja tsemppiä kundit. Suomen tulosta ei tarvitse mitenkään hävetä kuitenkaan EU-katsannossa.
8. kesäkuuta 2009 kello 7.56
Juho Romakkaniemelle sanoisin näin, että näissä vaaleissa kokoomusjuna pysähtyi ja otti takapakkia. Kokoomus on siis pysäytettävissä ja työ muutoksen puolesta tulee jatkumaan. Suomi tarvitsee muutosta ja näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan osoittautui, että muutos olisi mahdollinen. Toivottavasti kokoomus ottaa ylimielisyydessään opiksi vaalituloksesta. Politiikkanne on nimittäin ollut äänestäjiä kohtaan ylimielistä TEHYkriisistä saakka. Vaaliveikkauksesi meni pieleen. Kansa on puhunut.
SDP:n osalta todettakoon, että Urpilaisen edessä ollaan epävarmoja ja tämän vuoksi hallituksen vastainen kriittisyys uppoaa Timo Soiniin. SDP:n sanoma on tällä hetkellä epäselvä. Kun saamme sanomamme kirkkaaksi, juhlimme vielä vaalivoittoa 2011 ja pääministeriyttä.
Jan Rossi
8. kesäkuuta 2009 kello 8.38
Hei Unski
Näin aamutuimaan vielä jälkipeliin kysymys – aamun Kalevassa arvioitiin ääniä siirtyneen eri puolueilta Timo Soinille, mutta olisi mukava kuulla kommentit/arviot, mikä olisi ollut äänestysprosentti Suomessa ilman Timo Soinia. Saiko hän ns. nukkuvia äänestäjiä liikkeelle ja suurten puolueiden äänestäjät olivat tosi laiskasti liikkeellä.
Aamuisin terveisin Pohjanmaalta PetriK
8. kesäkuuta 2009 kello 9.27
Nolosti kävi. Näiden vaalien ainoa voittaja oli Perässähiihtäjä.
EU-vaaleihin osallistuu runsaat puolet niistä, jotka tavallisesti äänestävät. Minunkin olisi pitänyt jättää äänestämättä tai äänestää Ruotsissa Piraatteja. EU vastustaminen ei Soinin kautta onnistu, hän ei sano mitä hän haluaa muuttaa EU:ssa.
Nyt selvisi lopullisesti, että EU on konservatiivi projekti. Sen puitteissa voi vasemmisto saavuttaa vain ”torjuntavoittoja”. Tällä kertaa vasemmisto menetti neljänneksen paikoistaan EU-parlamentissa. Mikä oli se vielä huonompi tulos, joka vältettiin?
Ruotsissa kävi paljon paremmin. Äänestysprosentti nousi kuudella yksiköllä. Piraattipuolue sai seitsemän prosenttia annetuista äänistä. Piraattien sanoma on, että EU uhkaa meidän henkilökohtaista vapauttamme. EU pitää huolta siitä, että olemme vapaata riistaa tietokoneiden tarkastajille. Heidän ei tarvitse edes olla poliiseja. Sähköpostejamme saavat viranomaiset lukea. EU on siis uusi Neuvostoliitto.
Yleinen vaalitulos Ruotsissa on, että nuorten puolueita ovat Piraatit ja Vihreät. Kaikki muut saavat äänensä pääasiassa yli 65-vuotiailta. Suomessa ei Soini ole suinkaan nuorten vainta, siihen kaivoon meni minunkin ääneni.
Ongelmallinen on Vihreiden merkitys. Heille kävi nyt hyvin kaikkialla, kun ilmastosta on niin paljon puhuttu. Suomessa he ovat hallituksessa, joka ei suinkaan aja ilmaston parantamista, Ruotsissa he kuuluvat oppositioon yhdessä vasemmiston kanssa.
Täytyy myös todeta,että Suomen äänestysprosentti oli 38,4 kun otetaan huomioon kaikki äänioikeutetut. Ulkosuomalaiset jätetään tilastojen ukopuolelle. Äänestäminen on tehty mahdottomaksi. Meidän pitää kuukausia etukäteen valita äänestämmekö Suomessa vai ulkomaalla. Meillä ei ole omia ehdokkaita valittavana. Olemme siis parlamentaarisen järjestelmän ulkopuolella.
Onneksi Perssähiihtäjä on käytettävissä.
8. kesäkuuta 2009 kello 9.42
Niin siinä vaan käy, että RKP alkaa yhä selvemmin profiloitua myös liberaalisti ajattelevien vapaamielisten suomenkielisten puolueeksi. Kieli ei enää ole ainoa määräävä tekijä, myös muu politiikka painaa!
Hyvä Calle!
8. kesäkuuta 2009 kello 10.05
Minusta näissä vaaleissa on viisi keskeistä lopputulosta. Ensinnäkin Kokoomus on selkeästi suurin puolue ja prosenttimääräisesti menetti vähän, vaikka yksi meppi katosikin. Toiseksi demarit ovat täysin lyötyjä – tosin ne, jotka kuvittelevat, että Revon äänet olisivat jääneet puolueelle tulematta, lienevät ainakin osittain väärässä. Kolmanneksi Keskustan tappio on niin suuri, että pääministerin olisi aika alkaa tehdä johtopäätöksiä siitä, onko hän enää kelvollinen puolueen johtoon, kun yksissäkään vaaleissa ei tunnu onnistuvan.
Neljäs keskeinen lopputulos on vihreiden toinen paikka. Se ei jää huomaamatta Brysselissä eikä myöskään siinä, miten EP-politiikkaa Suomessa tehdään. Jos politiikka ei aina olisikaan kovin rakentavaa, on se ainakin näkyvää ja tehokasta. Lopuksi mietityttää herra Soini. Minä en usko hänen uhkapelinsä toimivan. Suomalaiset eivät ole onnistuneet tekemään EU-kriittistä liikettä, joka olisi jatkunut, kehittynyt ja kasvanut. Jos eivät ole tähän saakka, miksi Soini tekisi poikkeuksen? Hajalaiset äänet perussuomalaisilta, demareilta ja Seppäseltä jääneet änkyrä-äänet eivät löydä yhteistä säveltä.
Äänestysprosentti on minulle pettymys koko Euroopan alueella. Toisaalta, joku huomautti, että 40 % otanta Suomessa, jos se on edustava, johtaa yhden promilleyksikön virhetarkkuuteen lopputuloksessa. Siinä mielessä voinemme todeta, että pulinat pois. Kyllä tämä riittää kertomaan, mitä suomalaiset todellisuudessa ajattelevat. Jatkossa on tarve erilaiselle politiikalle, erilaisille ehdokkaille ja erilaiselle kampanjoinnille. Tähän varmaankin palaamme.
8. kesäkuuta 2009 kello 10.14
Eurovaalit on syytä yrittää irrottaa viimeistään nyt somasta kotoisesta kontekstistaan. Erottaa vaalit Suomen sisäpoliittisesta kissanhännän vedosta, joka tähtää eduskuntavaaleihin 2011. Kansaa ei pidä aliarvioida, se äänesti edustajansa Eurooppaan, eikä sokaistunut esimerkiksi Sdp:n eurovaalivälikysymyksestä kotoisessa eduskunnassamme. Toisaalta vuoden 2011 vaaleissa kansa arvioi puolueita aivan toisesta näkökulmasta. Silloin sosialidemokraatit voivat olla jälleen voittajia.
Äänestäjien usko vasemmistopuolueiden kykyyn ratkaista kansainvälisiä kysymyksiä ja kriisejä on romahtanut. Muutos on valtava kun pidetään mielessä lähihistoria, jossa sosialistiryhmät pullistelivat ja paukuttelivat henskeleitään liki jokaisessa Euroopan maassa kansainvälisillä yhteyksillään.
Ei siitä ole kovin montaa vuotta, kun ulkopolitiikka oli sosialidemokraattien ja kommunistien tarkasti vaalimaa salatiedettä ja yksinoikeutta. Tämä ylimielisyys on nyt heitetty kansan toimesta kertakaikkisesti romukoppaan. Kuka enää jaksaa kiinnostua sosialistisista internationaaleista ja Moskovan korteista? Pelolla ylläpidetty valta on murtunut. Samalla demareiden mafia ulkoministeriössä on myös katoavaa kansanperinnettä, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.
Kuvainnollista on se, että vaaleissa MEP:n paikkaa vaille jäänyt Petra Paasilinna (sdp.) esitti vaali-iltana kainon oloisena toiveen tulla nyt valituksi johonkin ulkoministeriön ulkomaan posteista. Vetäytyvä MEP, Petran isä Reino myhäili vieressä toiverikkaana, mutta haikeana. Siinä ei voinut välttyä ajatukselta, että yksi aikakausi on päättynyt. Sdp:n mahtiasema ulkopolitiikassa on loppunut.
Vasemmiston kannatuksen näin totaalinen romahdus (-6,8% -yksikköä) talouskriisin aikana on merkki sekä aatteellisesta kriisistä että näiden kahden puolueen kaaderi-kriisistä. Vasemmistolla ei yksinkertaisesti ole kansainvälisen politiikan osaajia. Vanha polvi on siirtymässä eläkkeelle ja nuoremmat ovat kokoomuksen, vihreiden ja keskustan riveissä.
Puheenjohtaja Jutta Urpilainen vetosi Ylen vaalitentissä, että kansa äänestäisi europarlamentissa vaikutusvaltaisia sosialisteja tai kokoomusta. Tässä kävi nyt täsmälleen päinvastoin. Sosialistit hävisivät Suomen lisäksi koko Euroopassa. Kokoomuksen Euroopan kansanpuolue (EPP) on nyt entistäkin vaikutusvaltaisempi. Se taitaa olla suurempi kuin sosialisti- ja liberaaliryhmä parlamentissa yhteensä. Suomen etu siis on, että kokoomus on myös kansallisella tasolla seuraavat viisi vuotta keskeisissä ulkopoliittisissa tehtävissä. Tämän Suomen kansa varmaan ymmärtää vuonna 2011.
Ilmeisesti Suomen kansa tietää myös, että europarlamentissa Suomen on hyvä toimia leveällä terällä. Se kuuluisa ”Suomen etu” saattaa toteutua, kun pienen Suomen ”agentteja” on mahdollisimman monessa eri europarlamentin poliittisessa ryhmässä. Ja niinhän heitä nyt on. Se tuo meille lisäarvoa.
Mitro Repo voittaa Välimerellisen bysantin sympatiat ja on varmasti eksoottinen ilmestys sosialisti-ryhmässä, jos siihen pääsee. Timo Soini hurmaa ehkä jopa Berlusconin. Carl Haglund hoitaa Pohjoismaat. Kyllä tämän vaalituloksen kanssa voi elää ja olla jopa niin sanotusti hiljaa onnellinen.
8. kesäkuuta 2009 kello 10.29
Näitten vaalitulosten valossa Kokoomuksen pääkilpailijaksi pitemmällä tähtäimellä nousevat Vihreät. Näin ainakin etelässä. Puolue saa kiittää Sirpa Pietikäistä paljosta.
Toinen huomio Kokoomus menestyi hyvin maakuntien Suomessa. Se kaikki oli Keskustalta pois.
Keskusta saa mielestäni kiittää menestyksestään Maaseudun Tulevaisuutta, mutta senkään tuki ei saanut kentää liikkeelle. Laskeva suunta jatkuu.
Perussuomalaisten voiton ja vasemmisto tappion aiheutti Soini ja kansankielellä puhuminen. Voitto oli kuitenkin protesti. Jatko näyttää onko perussuomalaisista keskikokoiseksi puolueeksi.
Soinia saa kiittää myös RKP menestyksestään.Viikingit heräsivät persujen sotahuutoon..
8. kesäkuuta 2009 kello 10.46
Markus Leikola nostaa esiin laajemman kysymyksen siitä, miten puoluekarttamme kehittyy ja onko näillä vaaleilla siihen sanottavaa. Olin talvella mukana Satakunnan kansan ajatusleikki-jutussa, jossa haluttiin pohtia, millaisia puolueita meille tulisi, jos puoluekenttä laitettaisiin nyt uusiksi. Mitkä olisivat tämän päivän yhteiskunnassa ihmisiä jakavia asioita? Tämä on kysymys, joka haastaa perinteisen oikeisto-vasemmisto -ajattelun. Lisäksi suomalaisen puoluekentän erikoisuus kansainvälisesti ajateltunahan on keskustan asema. Maalaispuoleethan ovat muualla melkein kadonneet kartalta.
Eniten olen vaalituloksen puolesta huolissani ”ihmisten Euroopasta” koko Euroopan tasolla. Nähdäkseni ilmastopoliittiset tavoitteet ja kuluttaja- ja työelämäkysymykset edellyttäisivät laajaa koko unionin alueen kattavaa vahvaa ryhmää, jollainen sd-ryhmä toki edelleen on, mutta entistä pienempänä. Vihreiden lisäpaikat eivät merkittävällä tavalla tätä aseltelmaa muuta eikä vihreillä edelleenkään ole kannatusta kuin vanhassa EU:ssa.
Laajan arvion ja analyysin paikka ilman muuta sosialidemokraattisessa liikkeessä Suomessa ja muualla. Samalla nykyisessä talous- ja työllisyystilanteessa täytyy haastaa kaikki valtaa pitävät TEKOIHIN nyt, kun nämä vaalit on käyty.
Yksi kannattajani kirjoitti ”Vielä ei ollut Suomessa wikidemokratian aika, mutta seuraavissa vaaleissa on.” (http://www.pilvitorsti.fi/eurovaalit/) . Toivon näin, koska wikidemokratia haastaa Timo Soinin ”kansa”-määritelmän – kansaa on moneksi niinkuin Soinille sanoin Ykkösaamussa. Tällaista wiki- ja verkkopolitiikkaa ja -keskusteluja tarvitsemme. Perässähiihtäjä on tarjonnut yhdelle kansalaisjoukolle hienon verkkofoorumin. Kiitos siitä.
8. kesäkuuta 2009 kello 11.21
Ankea, mutta säältään lämmennyt ja räkän herättävä maanantai-aamu on Lapissa valjennut.
Demareiden ääniosuus Lapissa on edellisiin EU-vaaleihin verraten noussut 14.1 => 14.7 %:iin, siis 0,6 %-yksikköä ja 4%.
Koska suuren puolueet eivät lähteneet ykkösketjuillaan liikenteeseen, ne osoittivat arvostustaan EU-politiikkaan.
Vasemmiston kannalta nimet Tennilä, Korhonen, Guzenina, Heinäluoma, Lipponen olisivat jo tilanteen aivan muuksi muuttaneet.
Äänestäjätkin tämän huomasivat (Hautala, Hassi, Kasvi ja Jäätteenmäki ovat kovia nimiä, mutta etsipä niitä PES tai EPP-listoilta).
No, minä olen asiain tilasta surullinen, mutta en revi vaatteitani, pukeudu säkkiin (olen ns huono pukeutuja) tai ripottele tuhkaa (olen pikku-sikari-miehiä).
Toivottavasti Unski taas keväällä 2011 avaa palstansa!
8. kesäkuuta 2009 kello 11.47
Pilvi Torsti tuossa edellä vastasi kautta rantain kysymykseen, miksi SDP:llä meni huonosti. Syy on se, että SDP on kävelevä kysymysmerkki. SDP:n politiikasta ei ota selvää, se on utuista ja leijuu pilvissä. Puolueen johto ei ole kansanmiehiä tai -naisia, ei älykköjä, ei duunaritaustaisia työihmisiä – siis ihmisiä, jotka eivät ole oikein mistään kotoisin.
Puolueen arvopohja on murtunut. Sen sijaan, että luottamustehtäviin äänestettäisiin ihmisiä demokraattisesti, paikkoja ja rahaa jaetaankin syntyperän mukaan. Kenen isä oli isä sitä ja kenen tätä… kuinka kauan sellaista toimintamallia voi jatkaa, ilman että kenttäväki lyö hanskat tiskiin? Nyt myös kansa sanoi painavan sanansa: tällainen peli ei voi jatkua. SDP:n on aloitettava oma sisäinen muutosprojektinsa, jos se mielii eduskuntavaaleissa saada tuloksen joka on kaksinumeroinen ja alkaa vielä kakkosella.
Tulemme näkemään hyvin pian SDP:n jakautumisen kahteen siipeen: perinteiseen ay-pamppusiipeen ja vihertävään kulttuurisiipeen. Jommasta kummasta tulee puolueen linja 2010 puoluekokouksessa. Nyt puolue ei ollut oikein kumpaakaan, ja se näkyi tuloksessa.
Kulttuurisiipi tahtoisi ajaa SDP:n jälkimaterialistisille vesille, jolloin puolue haastaisi vihreät ja perussuomalaiset. Tätä linjaa ajoi näissä vaaleissa esim. Nesrin Can, mutta äänestävä yleisö tuntui vierastavan sitä, että hän oli SDP:n listoilla. Näin ainakin luin muutamilta keskustelupalstoilta.
Ay-siipi veisi puoluetta enemmän ”luokkataistelusuuntaan” eli kapitalistille luu kurkkuun ja lisää liksaa duunareille. Näin haastettaisiin kokoomus, miksei myös keskusta. SDP:n linjattomuudesta kärsi myös SAK:n ykkösehdokas Reijo Paananen. SAK:n voima oli nyt melko pitkälti reservissä.
Urpilainen voi säilyttää paikkansa ryhtymällä jomman kumman linjan ajajaksi, mutta nykyiseltä ”ei-kenenkään-maalta” on päästävä pian pois. Tosin Urpilaisen uskottavuus alkaa olla niin pahasti pakkasen puolella, että vastaehdokkaita tulee puoluekokouksessa joka tapauksessa. Urpilaiselle vinkiksi, että tappion hetkellä johtajuus punnitaan. Jos ei vala omiin tulevaisuuden uskoa nyt, niin tappiomieliala tulvii ja vie puheenjohtajan mennessään.
8. kesäkuuta 2009 kello 12.00
Kiitos taas erinomaisesta vaaliblogista.
Unski on tällä kertaa kunnostautunut moittimalla vihreitä siitä, että emme ole kirjoitelleet yhtä paljon blogiin ja että olisimme jotenkin ylpistyneet menestyksestämme. Mä en näe kyllä asiaa yhtään samalla tavalla.
Mielestäni vihreät voittivat (koko Euroopassa) siksi, että vihreillä on vastauksia ihmisten suurimpina pitämiin ongelmiin. Meillä on ehdokkaina puolueen perustajajäseniä ja siksikin sanomamme on kirkas. Jos tätä vertaa demareihin, niin mikä on demarien sanoma ja ketkä sitä ajavat? Onko demarit heikoimman vai hyvätuloisen palkansaajan asialla? Viekö demarien asiaa eteenpäin julkkispappi?
Kirjoitin omaan blogiini pitkän vaalitulosanalyysin, jonka voi käydä lukemassa osoitteessa:
http://www.villeylikahri.fi/?p=306
8. kesäkuuta 2009 kello 12.18
Äänestysprosentti oli alhainen.Perinteinen ilmeisen vanhakantainen vasemmisto menetti asemiaan luultavasti
ratkaisevasti niiden tulevaa asemaa arvioiden. Uusia selväs-
ti poliittisiin puoluehin leimauttumattomia nousi haastamaan
poilitiikan ammattilaisia. Tästä selvin esimekki on tietenkin
Isä Mitro. On kai demarien kaadereille melkoinen ” loukkaus”
tällainen.
Jutta Urpilaisen ja Eero Heinäluoman esiintymistä oppositiossa,
heidän tyyliään esiintyä ja paasata ,ei voi kuin ihmetellä. Sehän
on korostetusti älyllistä epärehellisyyttä ja kömpelöä kansanvillitsemiseen pyrkivää agitaatiota-menneisyyden kaikuja.
Timo Soini näyttää keräävän ennen äärivasemmistoa kannat-
taneet kaunankantajat ja purnaajat,jotka vievät riitelyn aina sin-
ne ,missä toimivat.Voi ennakoida ,että myös Soinin joukot.
kaatuvat aikanaan tällaiseen. Yhden miehen liike tuskin säilyt-
tää uskottavuutensa kovinkaan kauan, ehkä vielä seuraavis-
sa eduskuntavaaleissa.
Keskusta on ankkuroitunut syvään maaseutuun ,ja sielläkin
taantuviin alueisiin. Onko unohdettu esimerkiksi Keskustapuolueen
edllisen puoluekokouksen sanoma maalle. Kuopiossahan puolue
omissa valtakamppailuissaan julisti itse asiassa ” sodan” elteläl-
le. Sehän on huomattu -”kyllä kansa muistaa”. Puolueen ei nyt
pidä ihmetellä sitä ,että Etelä ei sille aukea, ja sehän on kohtalokasta.
Näyttää siltä ,että Kokoomus ja Vihreät ovat ymmärtäneet aidos-
ti nuoruuden ja koulutustason – sivistyksen- merkityksen- puolu-
een tulevaisuudelle.
On kai ilmiselvää ,että poliittinen kulttuuri ja politiikkaan suhtau-
tuminen on muuttunut. Aikaisempiin poiliittisiin ideologioihin
nojaavat liikkeet ovat iltaruskon liikkeitä. Eiköhän suunta ole kon-
servatiivien ja vihreiden johtamaa.
8. kesäkuuta 2009 kello 12.34
Ei vasemmiston kannatus ole näin romahtanut, äänestysprosentti on noin pieni, kotiin jääjiä oli paljon. Omassa vaalipiirissäni ei ollut omaa ehdokasta, siksi vilkuiltiin vieraisiin pöytiin.
Viron sotamuseon johtaja, tv-juontaja Indrek Tarand sai 102509 ääntä. Keskustapuolue sai kolme paikkaa, Virossa on listavaalit.
Savisaaren puolue sai vain 1000 enemmän.
Tarand oli omalla listalla mukana. Tarton yliopiston opiskelija pantiin kesken opintojen neuvostoarmeijaan. Palasi takaisin, meinattiin erottaa uudestaan mutta erottajat vei mennessään muutoksen tulvavesi.
Monen kielien mies, myös suomen, on järjestänyt reserviupseereiden koulutusta, tietokilpailuja televisiossa, on opiskellut Turussa. Vaikka presidenttiainesta.
Miksi näitä kirjoitan ? Suomen media seuraa huonosti Viron politiikkaa. Tästä miehestä kuulemme, syntynyt 1964.
8. kesäkuuta 2009 kello 12.54
Hieman kummastelen Juho Romakkaniemen väitteitä SDP:n valheellisesta oppositiopolitiikasta. Ei oppositio ole väittänyt, että työttömien määrän kasvaminen olisi hallituksen syy, vaan että hallitus ei ole tehnyt tarpeeksi erityisesti nuorisotyöttömyyden torjumiseksi – esim. työllisyysmäärärahoja on leikattu täksi vuodeksi, jonkin verran niitä on taas lisätty, mutta ei tarpeeksi.
Eikö Suomeen mahdu kuin yksi totuus?
SDP:ssä niin kuin kaikissa puolueissa, on erilaisia ihmisiä. Itse en näe sosialidemokraattien kannalta järkeväksi hylätä toista puolikasta äänestäjäkunnasta. On täysin mahdollista koota yhteisten arvojen eteen erilaisia ihmisiä.
8. kesäkuuta 2009 kello 12.59
Vihreälle miehelle: Kyllähän vihreilläkin on omat korporaationsa mm. tekijäoikeuskorporaatiot, erilaiset luontojärjestöt jne…. Varsinkin Teostot ovat saaneet vihreiden avulla läpi mm. Lex-Karpelan.
Monilta unohtui, että kepu ja kokkelit ottivat siipeensä, keput peräti yli 4 %!!! Kokkelit ottivat takkiinsa n 1%:n luokkaa olevalla osuudella.
Mutta Vasemmistoliiton hiipuminen alkaa olemaan tosi asia, sitä ei pelasta mikään.
Demarien alamäki jatkunee siis vielä vuosia, sen verran tunkaista on meno, nyt pitää alkaa ajamaan oikeasti niitä vapauksia ja mm. kuluttajien aseman parantamista.
Rikkaiden asioita ei kande ajaa, siitä pitää huolen oikeistohallitus.
Ironisesti voidaan sanoa, että Suomen kansa siis antoi tukensa hallituksen tavoitteille lisätä tuloeroja ja lisätä köyhyyttä, mikäs siinä, jos sen kansan tahto
Mutta turha on sitten itkeä, kun ”ilkeät porvarit” kurmuttavat duunareita ja köyhiä, sitä saa mitä tilaa
PS Yksi hieno juttu oli, että pahin populisti Johanna Korhonen (kepu) ei päässyt läpi, hän oli vastenmielisin ehdokas, täysin narsisti.
PS2 Gallupit pettivät taas, J Korhosta hehkutettiin jopa varmana läpimenijänä, mutta ei.
PS3 Kepu saa kiittää Yleä siitä, että ”puolueeton” Yle tarjosi vaaliapua pari viimeistä viikkoa, raahamalla lähes jokaiseen asiaohjelmaan jonkun kepulin
8. kesäkuuta 2009 kello 13.19
Illalla Isossa pajassa voivoteltiin matalla äänestysprosenttia. Monet poliitikot arvelivat, etteivät kansalaiset tiedä tarpeeksi parlamentin työstä ja tärkeydestä riittävästi. Samalla he osoittivat syyttävällä sormella mediaa (kuinka ollakkaan).
Tietämättömyydessä saattaa olla vinha perä. Siksi ehdotan, että YLE ”julkisen palvelun laitoksena” aloittaa uuden ohjelman. Se voisi olla A-studion, mutta mieluummin A-Talkin, tapainen keskuteluohjelma, joka keskittyisi vain ja ainoastaan EU:hun liittyviin asioihin. Keskustelijoina olisvat mepit, virkamiehet, asiantuntijat ja tavalliset kansalaiset. Kerran kuussa olisi riittävä tahti.
8. kesäkuuta 2009 kello 13.38
Kiitokset Juho konjakista! Oma veikkaukseni paikkajaosta heitti vain siinä, että vasemmisto ei saanut paikkaa ja RKP sai. Tosiasia lienee kuitenkin se, että vaikka suuret hallituspuolueet kärsivät tappioita, Vihreät ja RKP kuitenkin selvisivät kunnialla. Vihreät saivat takaisin 2004 vaaleissa menettämänsä paikan.
Yllätys lienee se, että veljet vasemmalta eivät oppositioasemastaan huolimatta menestyneet. Jälkipuinti lienee kova ja jo alkanut.
P.S: Juho: Tienasin Soinilla muuten 2 pulloa lisää samaa ainetta
8. kesäkuuta 2009 kello 13.46
Niinpä siinä kävi kuten ennustin, että vasemmistoliiton paikka jäi haaveeksi Seppäsen äänestäjien hajaantuessa ties minne, monen varmasti Soinin leiriin. Vielä viisi vuotta sitten antoi vasemmistoliiton (Seppäsen) äänestäminen mahdollisuuden äänestää EU:ta vastaan, nyt tämän mahdollisuuden tarjosi Soini.
Ainoa yllätys oli RKP:n paikka. Siellä on taidettu suomenruotsalaisella positiivisuudella ja kom igen grabbar -hengellä painaa vaalityötä loppuun saakka. Hattua on nostettava, vaikka itse suomenruotsalaisesta kaupungista kotoisin olevana suomenkielisenä en äänestäisi RKP:tä vaikka aseella uhattaisiin. Puolueen käsitykset vähemmistöjen oikeuksista kun muuttuvat kovin toisenlaiseksi silloin, kun ruotsinkieliset ovat itse enemmistönä.
Täällä Britanniassa kävi juuri niin kova myrskytuuli kuin odottaa saattoi. Vanha puolue -establishment (toryt, labour ja libdem) saivat laskujeni mukaan yhteensä vain 57 prosenttia äänistä. Miltei puolet äänestäjistä siis tuki pienpuolueita, yhden asian liikkeitä tai muita sirpaleryhmiä. Fasismin kanssa flirttaileva BNP sai lähes miljoona ääntä ja 6,2 prosentin kannatuksen.
Fasistit olivat siis näissä vaaleissa Britanniassa suositumpia kuin vasemmistoliitto Suomessa. Kommunismi oli monen ”tiedostavan” ihmisen valinta esimerkiksi Suomessa 1960-80 -luvuilla, onko nyt fasismin vuoro tulla muotiin eräissä Euroopan maissa? Toivottavasti molemmat aatteet kuitenkin pysyvät historian roskakorissa ja äärilaitojen hörhöjen hiekkalaatikoilla.
Se siitä, Lontoo vaikenee. Suuret kiitokset jälleen kerran Unskille ja kanssakommentaattoreille. Eläköön tämä blogi vielä monissa vaaleissa!
8. kesäkuuta 2009 kello 14.33
Olipa romahdus vasemmistolle. Siellä on kova miettimisen paikka, juna ajaa vauhdilla ohi.
Vaikka kokoomus ei prosenteissa suurta tappiota saanut, oli se henkisesti paljon suurempi: kauhea uho varmasta neljästä paikasta ja jopa viidennen tavoittelusta ja yli 26% kannatuksesta. Jokin taisi unohtua vauhdin huumassa? Kun vielä otetaan huomioon selkeästi suurin kampanjabudjetti, ei tulosta voida pitää onnistuneena. Epäonnistumisen pettymys näkyi Kataisen ruumiinkielessä. Ehdokkaista Korhola (vaikka säilytti paikkansa) ja Stubbin mantelin perijäksi isolla rahalla pyrkinyt Ukko Metsola olivat pettymyksiä.
Posiivisin asia henkilötasolla on minusta keskustan Riikka Manner, joka on nyt ainoa alle 30v. meppi. Vaikka Väyrysen osaa tässä on kehuttu, pistäisin silti suuremman ansion ”yllätyksestä” Itä-Suomen piirien yhteiselle voimanponnistukselle. Kun sen ottaa huomioon, mitään yllätystä ei edes ollut. Tämä oli jo ennakoitavissa YLEn ehdokkaiden galluptutkimuksesta. Tietysti unohtamatta sitä, että ehdokas oli kaikin puolin hyvä: osaaminen, koulutus, kielitaito jne.
ALDEssa on nyt selkeästi nuorimmat suomalaiset mepit, kun muilla mennään reilusti yli keski-iän. Se siitä vihreiden ja kokoomuksen nuorisopuolueasemasta! Keskustalla on hieno suora: ainut alle 30v. meppi, ainut alle 30v. kansanedustaja ja eniten nuoria valtuutettuja.
Persujen ja koko Euroopassa äärioikeiston eteneminen on huolestuttavaa. Medialla ja muilla puolueilla on tässä terästäytymisen paikka, eteneminen poliittisesti edellisen suuren sodan aikaan ei ole toivottava suuntaus.
8. kesäkuuta 2009 kello 16.00
Kun päätimme liittyä niin äänestimme asiasta. Kirjoitin eri lehtiin, ja sai pari uhkaavaa öistä puhelua kun kannatin liittymistä. Ainoat elämässäni.
Sitten huomasin, että monet vastustajat menivät sinne töihin, Köpi teki kokonaisen elämän urankin, Minun on pitänyt vaieta kun seurassa on puhuttu Brysselin matkasta. Alueelliselle maanpuolustuskurssille pääsin kun kyselin lehdessä, yksi jämäkin tuli tuli kun olin aktiivinen.
Miten Brysseliin pääsee, minulle riittäisi laivabussimatka, mutta perillä pitäisi olla opastusta. Onko mahdollisuus nähdä Naton päämajan lippurivistö ? Jos olisin siellä töissä niin järjestelisin näitä mahdollisuuksia kansalle.
Eräässä venäläisessä novellissa mies oli töissä lentokentällä eikä koskaan ollut lentänyt. Kerran oli palkkapäivänä lentokentän ravintolassa olutta, ja Boris päätti lentää. Mulla on vähän samat tunteet tämän Brysselin kanssa.
Kun osastossamme on ollut vieraita pääkaupungista olen pyytänyt – tuokaa näytille saksalainen EU – demari. Kun kerran pelaamme ikäänkuin samassa joukkueessa, tai ainakin olemme huutosalissa.
Lupauksia, mutta ei tekoja, eihän sitä olisi vaikea löytää niitä, suuri ryhmä. Talo maksaisi kustannukset.
8. kesäkuuta 2009 kello 16.40
Jos nämä olisivat olleet ek-vaalit, SDP olisi saanut vain 40 paikkaa. Soini olisi saanut 19 kansanedustajaa. Tilanne on se, että SDP.ssä täytyy tapahtua muutos. Jos tällä kaavalla etenemme, noutaja tässä tulee. Olen viestittänyt muutoksen tarpeesta muun muassa Tarja Filatoville. Näin emme voi jatkaa.
Kokoomus olisi myös kokenut vaalitappion ek-vaaleissa. Katainen olisi menettänyt yhden paikan. Kokoomus on pysähtynyt.
Jan Rossi
8. kesäkuuta 2009 kello 16.57
Eihän mikään puolue tai poliittinen ryhmittymä voi ikinä voittaa yhtään mitään, ellei se kykene vastaamaan niihin odotuksiin, joita äänestäjä sille asettaa. Eikä mikään aate kestä maailman muuttumista, ellei tuo aate itse pysty uusiutumaan.
Se, että tiedostavat voimat hakeutuvat vihreiden ja prostestoijat persujen äänestäjiksi, ei ole mikään yllätys. Ei sekään, että materialistit äänestävät kokoomusta eikä se, että yhteiskunnan pahiten päähän potkimat jäävät kotiin.
Oikeastaan vaalien ainoa varsinainen yllätys on Svenska Folkpartietin paikka. Miten ihmeessä pieni, arvomaailmaltaan hämärähkö puolue, jonka listoilla ei ollut yhtään ns.tunnettua, marginaaliäänestäjiä houkuttelevaa ehdokasta, onnistui jälleen kerran saamaan edustajansa läpi?
8. kesäkuuta 2009 kello 17.02
Kokoomuksen jäsenille lämpimät onnitteluni, puolueenne on Suomen suurin suurella marginaalilla. Toivottavasti osaatte vastuunne kunnialla ja kaikkien kansalaisten edut huomioiden kantaa näinä vaikeina aikoina. Ei ole häpeäksi pyytää oppositiota apuun, jos kurjistumien kasvaa. RKP:n vaalityö ja markkinointirahan allokointi näyttää onnistuneen esimerkillisellä tavalla, harmi vain, ettei Björn Månsson tullut valituksi. Månsson olisi mielestäni ollut ensiarvoisen tärkeä valinta pyrkiessämme avaamaan EU:n päätöksentekoa kansalaisille.
Vihreiden voittoa voisi ehkä kuvata ilmastonmuutoksen mukanaan tuomana selviönä (varsinkin kun vihreät eivät suuremmin töpeksineet). Seuraavien eduskuntavaalien kohdalla vihreiden kannatuksen kasvu on kuitenkin perin epävarmaa, koska vihreät istuvat hallituksessa, jonka politiikka on korkeintaan häivähdyksellisesti osan vuotta vihertävää. Onhan tästä sellainen etu, ettei Hautala pidä puheita eduskunnan juhlatilaisuuksissa ainakaan seuraavaan 5 vuoteen, ellei tee ns. ”soineja”. Perussuomalaisten eteneminen oli odotettua, saapa nähdä, miten tälle yhden miehen tiukassa otteessa olevalle puolueelle käy kauko-ohjauksessa. Joka tapauksessa onnittelut perussuomalaisillekin.
KD osasi vaalimatematiiikan.
Keskusta menetti kannatustaan rajusti, mutta vain yhden paikan ja siksi Vanhanen voi niin halutessaan viivyttää johtopäätösten tekoa. Ehkä ”manttelinperijää” voisi jo alkaa kuitenkin kasvattaa. Monennetko vaalit nämä olivatkaan kun kepu hävisi Vanhasen johdolla?
Vasemmistoliiton puheenjohtajan vaihto lienee selviö tällaisen tuloksen jälkeen, mieluiten mahdollisimman pian.
Demareille ja varsinkin puolueen johtokaksikolle (pj. + sihteeri) tulos oli häpeällisen huono. Puoluetta on nyt mukamas uudistettu viime eduskuntavaalien surkean tuloksen jälkeen, mutta se ei näy ainakaan puolueen johdon toiminnassa. Monet ehdokkaat tukijoukkoinneen tekivät hartiavoimin töitä, mutta varsinainen puoluekoneisto on yskinyt jo pitkään ja jossei jengiä vaihdeta kovalla kädellä kyvykkäämpiin ja nuorempiin, seuraamus on, että ensi eduskuntavaalien jälkeen SDP voi pudota puolueiden keskikastiin vihreiden ja perussuomalaisten seuraksi.
Puoluesihteeri varmaankin tekee omat johtopäätöksensä tilanteesta, mutta myös Urpilaisella on korkea aika katsoa peiliin ja oppia, ettei opettajamainen käytös pure. Sillä on toki voinut peittää ymmärrettävänkin epävarmuuden, alkutaipaleella. Suomen kansa ei kaipaa Margaret Thatcher Kakkosta, vaan SDP:tä, jolla on omat perusarvot, ajanmukainen yhteys nyky-yhteiskunnan haasteisiin ja kilpailukykyinen asemointi. SDP:n tulee tehdä omaa politiikkaa oli se sitten oppositiossa tai hallitusvastuussa. Reagointi (vaikka sitäkin toki tarvitaan) mielletään helposti änkyröinniksi ja ainaíseksi narinaksi ja siksi se on helppo teilata ja leimata. Vaikeina aikoina tarvitaan rehellisesti ja pyyteettömästi aktiivista ja osallistuvaa ruohonjuuritason otetta päivän politiikkaan.
Kansallisen mediakäyttäytymisen suhteen haluan avoimesti kiittää Unto Hämäläistä, joka on eräs harvoista poikkeuksista toimittajien joukossa. Unto Hämäläinen on eri toten pitkällä kokemuksellaan ja herkällä tilannetajullaan (sekä varmasti muuhunkin osaamiseensa perustuen) ymmärtänyt, mistä EU-vaaleissa todella on kyse – EU:sta. Unto Hämäläisen virheetön perusvire tässä asiassa on peilautunut Unskin monissa alustuksissa, joiden rikkaus on ennen kaikkea ollut, paitsi kielellisessä suvereenisuudessa, varsinkin pyrkimyksessä tarkastella EU-vaaleja ja niiden tarkoitusta sekä merkitystä eri ajatuskulmista, mikä on luonut meille kommentaattoreille toisaalta mahdollisuuden ymmärtää asioita laajemmin ja toisaalta käsitellä niitä juuri siitä näkökulmasta, jossa tunnemme olevamme vahvimmillamme tai jota pidämme meille tärkeimpänä.
Median hieman heikommasta tilannetajusta kerrottakoon esimerkki YLE:n vaalivalvojaisista, jossa YLE:n toimittaja totesi, että keskustan heikko menestys tulee vaikuttamaan hallitusyhteistyöhön. Näinkin voi hyvin olla, mutta toimittajan kommentti paljasti, kuinka sisäpoliittisesta vinkkelistä näitä vaaleja meillä on käsitelty. SDP tarvitsee nuorennusleikkausta ja niin myös YLE ainakin ajatusmaailmallisesti.
SDP:n päättäjille vielä lyhyet terveiset Unskin blogin kautta: ottakaa Sirpa Pietikäiseltä pari konsulttituntia niin hän ehkä kertoo, miten voi ola ympäristöasioissa vuodesta toiseen aktiivinen, olla kokoomuslainen ja tulla valituksi EU-parlamenttiin. Ja älkää ihmeessä suunitelko yhdistymistä Vasemmistoliiton´kanssa, ne äänet sulaisivat sinne Kankkulan krapulapäivän kaivoon!
8. kesäkuuta 2009 kello 17.48
Kokoomus menetti vain puoli prosenttiyksikköä viime eurovaalien kannatuksestaan, mutta kun ottaa huomioon, että puolueen kannatus on ollut viime kuukausina selkeästi korkeammalla tasolla kuin viimekertaisia eurovaaleja ennen, tappio tuntuu numeroita raskaammalta. Uskoimme voittoon loppuun saakka. Syyt ennakoitua heikompaan tulokseen ovat mielestäni seuraavat :
-Hallitusvastuu raskaan laman aikana painaa. Kovinkaan moni euroopalainen hallituspuolue ei kuitannut vaalivoittoa eilisissä vaaleissa. Suomessakin tosin Vihreät voittivat.
- Politiikassa kasvot kuluvat nopeasti. Katainenkaan ei ollut enää aivan samanlainen tuoreenoloinen puhuja kuin muutama vuosi sitten.
-Alexander Stubbin ehdokkuus oli merkinnyt paljon vuoden 2004 eurovaaleissa, koska hän sai ääniä yli puoluerajojen. Ketään samantyyppistä ääniharavaa ei tällä kertaa Kokoomuksen ehdokaskaartista löytynyt ja se maksoi ääniä.
-Kokoomuksen vaalikampanjan tyyliä ja kohdistusta voidaan hieman kritisoida, joskin kampanjaa voidaan kuitenkin pitää enemmän onnistuneena kuin epäonnistuneena. Saattaa olla, että tällä kertaa tyylimme oli olosuhteet eli rankka taantuma huomioonotettuna liian kevyt.
-Jos puolueen puheenjohtaja joutuu kovin paljon selittämään omien ehdokkaidensa puolueen peruslinjasta poikkeavia kantoja, se vaikuttaa puolueen kuvaan epäselventävästi eikä innosta äänestämään tätä puoluetta. Ilmeisesti kuitenkaan Vatasen ja Pöntisen ulostulot eivät vieneet Kokoomukselta neljättä paikkaa, vaikka puolueen vaalimenestystä hieman haittasivatkin.
Keskusta kärsi raskaan tappion, mutta koska sille toisin kuin Kokoomukselle oli povattu vielä melkoisesti suurempaa tappiota, tulosta voidaan pitää Keskustan johdolle torjuntavoittona. Matti Vanhasen kaatoa havitelleet joutunevat luopumaan yrityksestään. Keskusta onnistui nyt oman kampanjansa kohdentamisessa selvästi paremmin kuin parissa aiemmassa vaalissa, ja siksi se pääsi taas demareiden ohi äänissä ja paikoissa. Voimasuhdeasetelma Keskustan ja SDP:n välillä saattaa hyvinkin ratkaista sen, onko vajaan kahden vuoden päästä pidettävien vaalien jälkeinen hallitus nykyisenkaltainen vaiko sinipuna-/sateenkaaripohjalle rakennettu. Punamultahallitus saattaa jäädä vain teoreettiseksi mahdollisuudeksi, jollei sitten Perussuomalaisten meno hyydy niin, että Kokoomus putoaisi kärkipaikalta. Kokoomuksella kun olisi ko. tilanteessa tulossa paljon vähemmän lisä-ääniä kuin Keskustalle ja SDP:lle.
SDP:n valtakunnallinen kampanja oli varsin näkymätön ja ehdokkaat huseerasivat enimmäkseen omin päin tai pienissä ryhmissä. Minulle jäi se käsitys, ettei SDP:llä ollut nyt kaikki pelissä, vaan rahaa ja resursseja säästeltiin eduskuntavaaleihin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että demareilla on yhdessä Vasemmistoliiton kanssa sangen paha uskottavuusvaje, joka demareilla näkyy erityisesti miesäänestäjien vähäisyytenä. Pidän suoraan sanoen omituisena, että siinä tilanteessa, kun Suomea ravistelee poikkeuksellisen ankara taantuma, vasemmisto-oppositio menettää puolet EU-parlamenttipaikoistaan. Vasemmistolla on varmaan toiminnan uudelleenorganisoinnin aika.
Vihreät saivat jalkeille sangen kovan ehdokaslistan ja heillä oli myös yhtenäinen ja hyvin toiminut kampanja. Nyt he saivat takaisin sen toisen paikan, joka heillä oli toissakaudella. Vihreät nousivat Helsingissä neljänneksen ääniosuudellaan sangen lähelle Kokoomusta.
Perussuomalaiset menestyivät erinomaisesti ja saivat parisen prosenttiyksikköä suuremmman kannatuksen kuin olin ennalta olettanut. Ensimmäistä kertaa Perussuomalaiset saivat myös Kokoomukselta vietyä jonkin verran ääniä, mutta vasemmisto ja Keskusta olivat kuitenkin suurimmat menettäjät. Timo Soinin ja Perussuomalaisten voima on suorassa kontaktissa kansaan kansankielellä muilla puolueilla viestinnän mennessä usein politiikan ammatilaisten jargoniksi. Jos Soini ottaa europarlamenttipaikan vastaan, tämä varmaan jonkin verran heikentää Perussuomalaisten toimintaa ja näkyvyyttä Suomessa. Siksipä luulenkin, että Soini palaa kansanedustajan työhönsä useita kuukausia ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Niissä Perussuomalaisilla on mahdollisuus lyödä edeltäjänsä SMP:n paikkaennätys, 18 paikkaa. Tämä tietäisi melko varmasti hallitukseen pääsyä, sillä taktiikalla populistipuolueita on muuallakin yritetty kesyttää.
RKP teki hyvät vaalit ja säilytti paikkansa, vaikka miltei kaikki ennusteet olivat puoluetta vastaan. Kyllä ahkeruus kovankin onnen voittaa.
Vasemmistoliitto menetti kolmanneksen kannatuksestaan ja voidaan sanoa, että puolue on siirtynyt terminaalivaiheeseen. On selvää. että Vasemmistoliiton tarjoamassa tuotteessakin on vikaa, sen parasta ennen päivä on ilmeisesti ohitettu jo vuosikymmeniä sitten, mutta myös vaalikampanjan tekninen toteutus mätti. Vasemmistoliitolla on riveissään pitkän uran europarlamentissa tehnyt Esko Seppänen, jota puolue ei mitenkään edes yrittänyt käyttää näissä vaaleissa olleiden ehdokkaiden taustatukena. Kokoomus sitävastoin kuskasi Alexander Stubbia eri puolille maata ja lehtimainoksissa hän suositteli useitakin Kokoomuksen ehdokkaita.
KD teki melko hyvän kampanjan ja heidän pääehdokkaansa osoittautui sanavalmiiksi ja positiiviseksi henkilöksi. Ilman Perussuomalaisten kanssa tehtyä vaaliliittoa EU-mepin paikka olisi kuitenkin jäänyt haaveeksi.
Näissä vaaleissa Kokoomuksen kaksi vahvinta kuntaa olivat Enontekiö (52.6%) ja Muonio (48.8%). Onpa aikoihin eletty !
8. kesäkuuta 2009 kello 18.02
Laitetaan vielä viimeistä kertaa, näin kesän kunniaksi…:-)
Kriisissähän on aina mielettömän hienot uudistumisen mahdollisuudet. Niitä pitäisi nyt vasemmiston käyttää hyväkseen. Koska olen jalomielinen, niin tarjoan sekä SDP:lle että vasemmistoliitolle avaimet uuteen nousuun, vassoguu:
1. Tappion, ei voiton, hetkellä mitataan poliittinen johtajuus. Se joka nyt kasaa joukot yhteen ja luo uskoa tulevaisuuteen, ottaa puolueen poliittisen johtajuuden. Viralliset tittelit kyllä annetaan sitten aikanaan, mutta johtajan paikat jaetaan tällä viikolla. (vrt. Heinäluoma ja EK-vaalit; tai Kelmi Korhonen ja kuntavaalit – päätä ei saa laittaa pensaaseen/bunkkeriin).
2. Ilman puhdistautumista ei voi olla uutta alkua. Nyt on avattava kaapit ja tuotava luurangot esille. Pitää tehdä oikeasti tiliä, oltava totuudenmukainen ja rehellinen itselleen ja muille. Itsepetos on se pahin petos. (vrt. Kalliomäen ”totuuskomissio” jonka päätehtävä oli peitellä puoluejohdon virheitä). SDP:n rahoituspäätöksistä ei ole kuultu vielä koko totuutta…
3. Poliittinen vastuu on kannettava. Olosuhteita on turha syytellä, koska olosuhteiden mukaan pitää elää. Ei voi syyttää bikineitä, jos on pukeutunut pelkästään niihin Pohjoisnavalla. Tyylikäs johto pohtisi itse ja muun johdon kanssa asemaansa ja tekisi sitten johtopäätöksensä. Parempi lähteä omin jaloin kuin niska-perse-otteella.
4. Ovet auki kansalle. Vasemmiston vanha toimintatapa, jossa pieni porukka päättää, ja sitten päätökset toitotetaan kansalle, on tiensä päässä. Poliittisia ohjelmia ei voida tehdä pienellä porukalla, joka ei ole ollut päivääkään oikeissa töissä (lue: muissa kuin puolueen tai sitä lähellä olevien järjestöjen leivissä). Vuoropuhelun kautta syntyvät kannatettavat poliittiset ohjelmat.
5. Markkinointi ja viestintä on ammattilaisten hommaa. Kuten edellä sanoin, markkinointi on vähän muutakin kuin pelkästään julkilausumien laittamista omille kotisivuille. Siinä tarvitaan ammattitaitoa ja näkemystä. Tätä vasemmistopuolueilta puuttuu.
6. ”Kenen asiaa ajat, sen lauluja laulat”. Niin kenen asialla vasemmisto oikeastaan oli? Jos haluaa saada esim. 30% kannatuksen, kannattaisi varmaan tutkia, mitä asioita em. 30% tahtoisi.
7. ”Quo vadis?” Eli minne menet, vasemmisto? Mikä on vasemmiston visio tulevaisuudesta? Molemmissa puolueissa on sellainen johto, joka ei pysty visiotaan – jos sellaista oikeasti edes on – konkretisoimaan. Tämä erona vaikkapa Soiniin.
Helppoa, kun sen osaa. Nyt vain toteuttamaan. Nopeat syövät hitaat!
Kiitos ja hauskaa kesää kaikille Perässähiihtäjän lukijoille!
2.
8. kesäkuuta 2009 kello 22.49
Tulen juuri Tukholman demarien edustajiston kokouksesta. Todettiin että puoliue sai Tukholmassa vain 15% äänistä ja neljännen paikan puolueiden joukossa. Muualla maassa meni paremmin niin, että lopputulos oli 25%, viisi paikkaa parlamentissa säilyivät. Olennaista on, että Tukholman vaalitulos ennustaa kokonaistulosta seuraavissa vaaleissa. Mitä pitää tehdä, jotta pelastetaan Ruotsin demarit, maailman omatunto, Olof Palmen perinnön vaalija?
Ymmärrän asian niin, että EU-asiassa puolue on niin hajallaan, että ei tarjottu ohjelmaa valitsijoille. Puolueen tunnetuin EU-vastustaja oli sijoitettu ykköspaikalle. Taktiikka ei onnistunut; äänestäjien silmissä Ruotsin demarit ovat EU-intoilijoita.
Nyt on valittu parlamentti, jonka päätökset ovat markkinatalouden puolella. Siinä on pohja vasemmiston uudelleen tulemiselle, mutta EU-intoilu pitää vaihtaa EU-päätösten kritiikkiin.
EU:n arvostelijat etsivät näissä vaaliessa puoluetta niin Suomessa kuin Ruotsissa. Äänestäjiä, jotka ovat valmiit antamaan äänensä sille, joka vastustaa EU:ta on noin 10% niistä 40 prosentista, jotka käyvät vaaliuurnilla. Siis itse asiassa vain 4-5% koko väestöstä.
Suomessa nämä äänet menivät Soinille, jolla ei ole mitään ohjelmaa EU:n arvosteluun. Sitä vastoin Ruotsissa nämä äänet menivät Piraateille, joilla on ohjelma, joka iskee suoraan EU sydämmeen henkilökohtaisen vapauden rajoittamiseen.
Piraateilla on huonosti valittu nimi, he eivät suinkaan rajoitu musiikin vapaaseen kopiointiin Internetissä. EU hyökkää rajusti siihen, mikä meille on kalleinta, yksityisyyden suoja. Tietokoneitamme pääsee tarkastamaan, sähköpostejamme saa lukea ja kaikki 400 miljoona EU-kansalaista rekisteröidään. Suomessa tätä ilmiötä ilmen Lex-Nokia.
Tämä näkyy jo nyt kun Piraateilla on EU:ssa on monta puolueryhmää valittavana, Soini joutuu huonoon seuraan.
9. kesäkuuta 2009 kello 0.09
Politiikan Pelastusohjelma -blogimme tulee jatkamaan yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua aina kun aihetta on ja toivottaa Perässähiihtäjän lämpimästi tervetulleeksi – vaikka sitten eläkeläiskansalaisena! Vaikka virka-aikaan.
Kaiken saadun palautteen ja myös täällä kirjoitetun valossa tuntuu tarpeelliselta aloittaa kysymällä millaista olisi politiikka, jolla tavoittaa ideaalia sosiaalisesta, oikeudenmukaisesta ja ympäristöä kunnioittavasta yhteiskunnasta ja maailmasta? Mitä demarit ja nk. vasemmisto laajemmin ovat tehneet ja jättäneet tekemättä ja mitä pitäisi tehdä? Onko joku muu tehnyt jotain, mitä demareilta tai vasemmistolta on odotettu/odotetaan? Lisää Politiikan Pelastusohjelmassa http://www.pilvitorsti.fi/eurovaalit/.
Kiitos kaikille täällä myös omasta puolestani. Perässähiihtäjä tarjosi ehdokkaalle mukavasti iltaluettavaa ja perspektiiviä kampanjan viimeisinä viikkoina.