Torstai 4.6.2009 ja 19. postaus
Nyt eletään vaalien kuuminta aikaa – viimeiset sata tuntia ennen äänestyspäivän aamua kuluvat koko ajan. Se tarkoittaa, että puolueet ja ehdokkaat polttavat rahaa mainontaan, Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa varsinkin valtaviin kiiltäviin ulkomainostauluihin, joiden rinnalla viralliset puolueille tarkoitetut vaalimainostelineet näyttävät pieniltä ja köyhiltä. Vertailkaapa! Se vertailu – markkinoiden ja julkisen vallan välillä – kertoo paljon tästä ajasta. (Katso HS:n juttu tänään 4.6.)
Eurovaalien kutkuttavin ilta ennen varsinaista vaali-iltaa on tänään torstaina. Kello 21 alkaa puolueiden puheenjohtajien keskustelu TV1:ssa. Keskustelulla on nyt poikkeuksellisen suuri merkitys, sillä se on ainoa lajissaan näiden vaalien alla. Toki väheksymättä MTV3:n tämän viikon vaalipaneelien merkitystä. Ja tuleeko tänään mielipidemittaus? Mitään en tiedä, mutta tänään tai viimeistään huomenna se tulee, veikkaan. ( Ja meidän blogilaisten puolesta lämmin kiitos Minna Ollikaiselle, joka on pyynnöstäni kollegoiltaan EU-tiedottajilta koonnut meille listan kiintoisista blogeista muista maista. ”Ihan Perässähiihtäjän kaltaista blogia ei tässä otannassa löytynyt”, kertoo Minna maanantain 1.6. kommenttipalstalla, mutta muita mielenkiintoisia löytyi ja osoitteet ovat siellä kommentissa valmiina. Hienoa palvelua! Tähän on suora linkki sivun oikeassa reunassa nimen ”EU-maiden blogeja” alla. )
”Julkisessa keskustelussa on pyritty pitkin kevättä rakentamaan asetelmaa niin, että keskusta kokisi vaaleissa rajun tappion. Keskustaa kohti on lietsottu tappiomielialaa paitsi heppoisten suosiokyselyjen ja median itse kehittämien kohujen voimin että yrittämällä nostaa eripuraa jäsenistön ja kannattajakunnan keskinäisiin väleihin. Meidän ei pidä mennä kilpailijoiden ja median ”heittoon”.Keskustan vastustajien julkilausumattomana tavoitteena on rakentaa tähän maahan vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen sinipunajohtoinen hallitus kokoomuksen ja Sdp:n varaan, jota täydentää muutama hallituskipeä populistijohtaja ja kansanpuolue.”
Kuulostaako jotenkin tutulta?
- Arvasitte oikein. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen Suomenmaassa ja Verkkoapilassa eilen keskiviikkona 3.6 jyrisemässä.
Pari sivua myöhemmin samassa lehdessä emeritusprofessori Tuomo Martikainen tosin ihmetteli puheita keskustan tappiosta. Hänen mielestään keskustan tappio olisi ”aika omituinen”. Martikaisen mielestä keskustan kannattajien – jos keiden – pitäisi mennä äänestämään. ”Olisikin aika yllättävää, jos keskusta ei eurovaaleissa pärjäisi, kun intressinä ovat maataloustuet, aluetuet ja muut”, Martikainen pohdiskeli.
- Kauppalehti pari päivää sitten. Lehden välistä putosi rakentamisaiheinen ilmoitusliite, jossa oli parin sivun juttu Sdp:n ehdokas Isä Mitrosta tai oikeastaan hänen hienosta talostaan Espoon Siikajärvellä. Hieno talo, upea paikka. Olen minäkin uinut Siikajärvessä, en tosin Isä Mitron rannassa. Kesäterveisiä sen toisen talon väeille, tämän blogin lukijoille!
- HBL keskiviikkona. Rkp:n ehdokkaat kummastelevat, miten voi olla mahdollista, että heistä kaksi, toimittaja Björn Månsson ja valtiosihteeri Carl Haglund, ovat saaneet muhkeat vaalirahat puolueen lähistöltä erilaisista säätiöistä ja tukiyhdistyksistä. Eivätkö Rkp:n ehdokkaat olekaan tasa-arvoisessa asemassa? Vähän nauratti, kun muuan aikaisemmin osattomaksi jäänyt ehdokas päivitteli, että asian noustua lehdessä esille hänkin oli saanut rahalähetyksen pyytämättä ja yllätyksenä.
- MTK:n Maaseudun Tulevaisuus alkuviikosta. Entinen MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto (kesk) julkaisee lehden yleisön osastossa vetoomuksen keskustan varsinaissuomalaisen maanviljelijäehdokkaan Pekka Myllymäen puolesta. Haavisto ylistää Myllymäen tietoja ja taitoja lähes samoin sanoin, joilla maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) kehuu saman lehden haastattelussa toista keskustaehdokasta agronomi Esa Härmälää, entistä MTK:n puheenjohtajaa. Maaseudun Tulevaisuus keskiviikkona. Päätoimittaja Lauri Kontro selittää perin pohjin, miksi lehti julkaisi alkuviikosta mielipidemittauksen, joka ei tainnut olla ihan oikea mielipidemittaus ainakaan niillä perusteilla, joilla näitä mittauksia julkaistaan yleensä.
- Mutta kuka kirjoitti näin?
”Kalevi Olin on yhdistävä ihminen. Hän on vakaumuksellinen, kristillishenkinen, lähimmäisensä huomioiva ja eettisyyden sisäistävä sosiaalidemokraatti, jonka kanssa yhteistyö sujuu. Hän hakee aina rakentavia vaihtoehtoja ja huolehtii henkisten siltojen toimivuudesta.”
Vastaus. Keskisuomalaisen ex-päätoimittaja, todellinen emeritus, professori Erkki Laatikainen kirjoitti jo viime syksynä näin kauniisti Sdp:n ehdokkaasta Kalevi Olinista. Keski-Suomen keskustalaiset pahoittivat mielensä Laatikaiselle, joka puuhasi Olinista puoluerajat ylittävää keskisuomalaisehdokasta.
- Toimittaja Mika Lehto laski tiistain Ilta-Sanomissa missä kaikissa välineissä pääministeri Matti Vanhasen morsian Sirkka Mertala oli näin vaalien alla esiintynyt. Listalla oli mm. Arto Nybergin haastateluohjelma ja sitä ympäröineet isot lehtihaastattelut ( ainakin IS ja IL/Ilona). Ja somat kovat soutelevasta pariskunnasta pääministerin virka-asunnon Kesärannan edustalla ja konserttikuvat Tampereelta. Tämä on aika paljon – yleensä niin pidättyvästi julkisuudessa esiintyvältä Mertalalta.
- Tai ulkoministeri Alexander Stubb (kok) esiintymässä siellä ja täällä ja yhtäkkiä näemme hänet koko sivun mainoksessa viime sunnuntain HS:n kannessa kehumassa kokoomuksen euroehdokkaita. Oliko positiivisen ministerin kainalossa posetiivi vai mikä?
- Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Media suorastaan pursuu monenlaisia ärsykkeitä, joilla meidän tavallisten kansalaisten mieliä yritetään kääntää jonkun puolueen tai jonkun yksittäisen ehdokkaan ajatuksille suopeiksi. Vai yritetäänkö? Onko tämä kaikki sattumaa vai peliä? Pieniä uutisia, suuria otsikoita, hartaita vetoomuksia, pohdiskeluja, pelotteluja, kauhukuvien maalauksia, väitteitä ja vastaväitteitä, ministerien yllättäviä käväisyjä ja sattumalta otettuja poseerausilmeitä kuvaajien edessä – melkoista kakofoniaa.
- Ja samaan aikaan valtavaa mainontaa: toinen päähallituspuolue laulattaa Nälkämaan laulua ja toinen päähallituspuolue panee ehdokkaansa hyppimään animaatioukkoina ja -akkoina.
- Hurjaa menoa. Ei ihme, jos äänestäjärukan pää menee pyörälle. Ja tähän listaan on koottu vain ihan satunnaisia havaintoja, haarukkapaloja.
- Hyvät Ystävät. Illan mediahuipennusta odotellessa pohditaan median roolia näissä vaaleissa. Risuja? Ruusuja? Esimerkkejä onnistumisista ja vähemmän onnistumisista. Mediakritiikkiä?
- Kaikki tiivistyy Päivän Hyvään Kysymykseen, joka on: Pelataanko eurovaaleissa mediapeliä?
Päivän siteeraus:
Ulkopolitiikka-lehti ( UP 2/2009) pyysi neljääkymmentä kotimaista asiantuntijaa nimeämään, keitä he pitävät kansainvälisesti tärkeimpinä suomalaisina vaikuttajina. Listan kärki osoittautui kirkkaaksi ja kapeaksi. Martti Ahtisaaren, Jorma Ollilan ja Olli Rehnin kannoille ovat kirineet rakettimaisen nousun tehnyt ulkoministeri Alexander Stubb sekä Afrikan sarven rauhanneuvottelija Pekka Haavisto.
Mainittujen jälkeen tulivat 6. Tarja Halonen, 7. Elisabeth Rehn, 8. Matti Vanhanen, 9. Helena Ranta, 10. Olli Heinonen, 11. Bengt Holmström ja 12. Paavo Lipponen.
4. kesäkuuta 2009 kello 7.59
Tottakai pelataan, ja hyvä niin!
Vaalien viime metreillä taktikoinnin taidot punnitaan eri puolueissa. Se puolue joka onnistuu kiillottamaan kilpensä kiiltämään vielä viime metreillä saa tyypillisesti puolen prosenttiyksikön ja siitä ylöspäin olevan nosteen vaalipäivänä.
Perinteinen keskustan ja SDP:n käyttämä kikka eli hallituspohjalla uhkailu on tällä kertaa keskustan käytössä. Mielestäni ihan perusteettomasti, ja sen ovat valtaosa äänestäjistä huomanneet. Kokoomuksella ei ole erityistä halua vaihtaa keskustaa SDP:hen, varsinkin kun edessä on leikkausajat. Keskustan kanssa on helpompi leikata valtion budjettia kuin demareiden kanssa.
SDP:n välikysymyskikka ei myöskään ole oikein toiminut. Vaikka välikysymys työttömyydestä ja nuorisotyöttömyydestä erityisesti on kansallisesti tärkeä, niin ei sitä saa sovitettua oikein mitenkään EP-vaaliraameihin.
Voittaja on selkeästi kokoomus tällä kertaa Pöntisen ja Kataisen dramaturgialla. Kokoomushan on siitä hauska puolue, että siellä on ns. liberaalisiipi (ihan oikeita liberaaleja myös eurooppalaisesta vinkkelistä katsoen) ja vanha porvarissiipi (arvokonservatiivit). Liberaalisiipi on kiusaantunut Pöntisen lausunnoista, mutta porvarissiipi huutaa hurraata! Kerrankin joku on sanonut heidän kantansa ääneen. Mutta puolueen on pidettävä humaania, ihmiskasvoista fasadia yllä, joten Kataisen on kolmesti kiellettävä äänestäjiensä mielipide.
Selvää on, että RKP:n ja Maaseudun Tulevaisuuden gallupit olivat tarkoitushakuisia tilaustöitä, joiden tehtävä oli rohkaista omia uurnille. RKP:n osalta tilaus on outo, koska ruotsinkieliset tyypillisesti ovat olleet aktiivisia äänestäjiä. Ja siinä voi piillä RKP:n oljenkorsi.
SMP:n eli Soinin ja muiden puolue
on ottanut takapakkia mediassa. Soinia henkilönä symppaavat ovat hieman närkästyneitä von Wonterghenin bordellisympatioista, vaikka hän on käsitellyt aihetta asiallisesti. Suomi on kaksinaismoraalissaan maailman kakkosvaltio heti Yhdysvaltojen jälkeen, minkä kokoomuksen onnistunut toiminta todistaa.
Vihreät ja vasemmistoliitto ovat jääneet mediapelissä selkeästi jalkoihin. Ne eivät ole onnistuneet nostamaan häntäänsä oikein mihinkään suuntaan. Tämä ihmetyttää, koska vaalitilanne tarjoaisi molemmille hyvä mahdollisuuden mediapeliin.
4. kesäkuuta 2009 kello 9.51
Parahin Unski
Tuntuupa mediaa väsyttävänkin. Päivän Ilta-Sanomia lukiessa ei vaaleista näy pihaustakaan. Naistenlehdet eivät ole viime eduskuntavaalien alla innostuneet ehdokkaita esittelemään. Eduskuntavaalien alla näet se aikakauslehti, jonka kannessa oli useinmin poliitikko oli Me Naiset!
Jos ”etelän valtamedialla” olisi Jarmo Korhosen uskomuksen mukainen halu tai valta tappaa keskustalaisuus Suomessa, niin asia olisi varmasti jo hoidettu. Taitaa puuttua sekä valtaa, että halua.
Oma havaintoni on, että Korhosen posetiivissa tuntuu pyörivän aivan samat kaunapolskat kuin edellisten vaalienkin alla. Keskusta ei uudistu ja jokaisen ison puolueen ajoittainen uudistuminen on koko kansakunnan etu. Nyt uudistusta kaivattaisiin kipeimmin keskustan ja SDP:n taholla.
Vastaan kysymykseen:
Suomessa ei ole koskaan pelattu kunnon mediapeliä ilman, että Väyrynen, Pekkarinen ja Zyskowicz olisivat keskustelussa aktiivisesti mukana. Niinpä tilanne ei vielä täytä mediapelin määritelmää.
Benistä vielä – mies on selkeästi siirtynyt Strinbergin terassilta yhä useammin Kämpi terassille. Onko tästä vedettävissä johtopäätöksiä tulevien eduskuntavaalien ehdokasasetteluun?
4. kesäkuuta 2009 kello 10.37
Mediapeliä pelataan nyt kuten aiemmissakin vaaleissa. Asiasisällöltään kevyiden juttujen ohella pitäisi olla nykyistä enemmän EP:n toimintaa ja vaikutusvaltaa sekä meppiehdokkaiden kykyjä ja ominaisuuksia käsitteleviä artikkeleita.
Mielenkiintoista on seurata miten eri tiedotusvälineiden mediapeli painottuu EP:n ryhmiä edustavien ehdokkaiden kesken. Käsitykseni mukaan HS on muuta mediaa tasapuolisempi, mutta asiajuttuja saisi olla enemmän. Perässähiihtäjän palstalla olevia asioita pitäisi käsitellä selvästi enemmän myös paperihesarin palstoilla.
Näissä vaaleissa media ja yleisaikakausilehdet eivät ole puffanneet yksittäisiä ehdokkaita niin paljon kuin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Tuolloin varsinkin naisten lehdissä ajettiin muutamien ehdokkaiden asiaa melko estottomasti. Ehdokkaiden valinta näissä jutuissa ei ollut puolueiden suhteen tasapuolista. Suurin osa ilmaisia puffeja saaneista ehdokkaista oli tuolloin kokoomuksen ja lähes yhtä paljon vihreiden ja keskustan ehdokkaita. Esim. SDP:n ehdokkaista vain pari oli päässyt näiden lehtien suosikkien joukkoon.
Paljon on puhuttu ehdokkaiden vaalibudjettien ja tukirahojen julkistamisesta – aivan oikein. Vielä pitäisi mitata myös ilmaisten puffien palstamillit tiedoksi valitsijoille. Ehdotan siis vain tiedoksi -en esitä niiden rajoittamista. Näissä EP:n vaaleissa 2009 kovin räikeää suosiikkien puffaamista en ole havainnut. Tosin seuraan melko pientä osaa mediasta.
4. kesäkuuta 2009 kello 11.05
Pekka Kärkkäiselle työllisyysteeman sopivuudesta eurovaaleihin.
Suomi ja Eurooppa kärsivät tällä hetkellä identtisestä ongelmasta: talouskasvu on pakkasella, elvytys alimitoitettua ja rakenteellisesti tehotonta sekä työttömyys voimakkaassa kasvussa.
Euroopassa työttömyyden ennustetaan kasvavan 27 miljoonaan ja yhteisesti sovitusta elvytyksestä (1,5 %: 200 mrd) toteutetaan vain puolet. Eli työttömyyden annetaan kasvaa.
Suomessa työttömyys on kipuamassa yli 10 %:n ja hallitus laittaa elvytyspanoksistaan 90 % veronkevennyksiin, jotka päätettiin jo ennen, kuin kriisi oli hallituksen tiedossa. Asiantuntijoiden mukaan veroelvytys ei toimi ihmisten sääsätäessä pahan päivän varalle. Eli käytännössä työttömyyden annetaan kasvaa.
Valitulle linjalle haetaan sunnuntaina muutosta. Demarit ovat esittäneet sekä Suomessa että Euroopassa yhteneviä lääkkeitä työttömyyskriisiin ja selkeän vaihtoehdon oikeistolle. Tarvitaan julkisia investointeja, kasvupanostuksia, talouspolitiikassa kurssinmuutos ja lisää uusia työpaikkoja.
Nämä jos mitkä ovat työllisyysvaalit ja hyvä niin.
4. kesäkuuta 2009 kello 11.20
Hei Unski,
Pyrkimys tietynlaiseen mediapeliin varmasti vain korostuu eurovaaleissa, kun sisällölliset teemat ovat jääneet lukevan yleisön näkökulmasta vähän taka-alalle.
Mutta asialla on toinekin puoli. Vaalit nostavat kiinnostusta poliitikkoja kohtaan, ja heidän tekemisiään koskevat uutiset, talonrakennuksesta alkaen, myyvät paremmin kuin vaalien välillä. Koska – aivan oikein – media ei halua puffata ketään nimenomaista ehdokasta, ne näkyvät poliitikot, jotka eivät ole ehdolla, saavat paljon tilaa. Kaksi muuta esiinnousevaa ryhmää ovat istuvat parlamentaarikot, joiden haastattelu on perusteltavissa asiayhteydellä, ja sitten nämä hömppäehdokkaat, jotka ulkoiluttavat koiriaan ja esittelevät vaatekaappejaan ties miessä lehdissä. Mielenkiintoinen piirre sekin, että ehkäpä eniten palstatilaa saavat viihde-ehdokkaat menevät harvemmin läpi. En povaisi Isä Mitrollekaan parlamenttipaikkaa.
4. kesäkuuta 2009 kello 11.50
Arttu, olen samaa mieltä kanssasi, että työllisyys on yleiseurooppalainen teema. Mutta välikysymykset koskevat Suomen eduskuntaa, valtion budjettia, kansallisia toimia jne jne. Jos ne työllisyysasiat ovat SDP:lle niin kovin tärkeitä myös EP-vaaleissa, niin miksei niitä nostettu vaalien teemaksi? Olisiko taas SDP:n puoluejohto suuressa viisaudessaan mokannut tämänkin?
Jukka nosti myös hyvän pointin esiin: media on tehnyt jo varhain päätöksensä, ketä se nostaa esille. Vaikka se on vapaa näin tekemään, niin kiva olisi kuulla esim. HS politiikan toimitukselta, millä perusteilla näin on tehty.
Räikein esimerkki oli taannoinen HS:n järjestämät politiikan iltamat. Vaikka olisi kuinka paljon hyvää tahtoa, niin objektiivisesti olisi vaikeaa nostaa samat voittajat puhekilpailussa kuin mitä HS:n ”puolueeton” raati teki. Näin siis ainakin videoiden perusteella, en pystynyt itse saapumaan paikalle. Ehkä livenä voittajista säteili sellaista karismaa, jota videokamera ei kyennyt tallentamaan.
Myös puolueet pelaavat sisäisesti omaa mediapeliään. Tosin se ei tapahdu julkisesti eikä demokraattisesti vaan lähinnä kabineteissa ilman tiedotusvelvoitteita ja -vastuita jäsenistölle. Kysymys on tällöin sekä rahasta että näkyvyydestä kutakin puoluetta lähellä olevissa järjestöissä ja tiedotusvälineissä, jolloin päätöksen tekee aina ”joku muu” mutta käytännössä päätökset linjataan aina puoluejohdon kanssa. RKP ja Carl Haglund ovat tästä oiva esimerkki, SDP ja Pilvi Torsti toinen.
Onneksi netti demokratisoi tilannetta tässä suhteessa, ja ihmisillä on ainakin periaatteessa mahdollisuus tutustua halutessaan useiden ehdokkaiden mietteisiin sekä vaalikoneiden että ehdokkaiden omien kotisivujen myötä.
4. kesäkuuta 2009 kello 12.16
Minä suhtaudun mediapeliin ja taktikointiin vähän skeptisesti. Luulen, että se on osasyy siihen, miksi politiikka koetaan niin luotaantyöntävänä. Suuri osa normaaleista ihmisistä, jotka tätä yhteiskuntaa pyörittävät arkitöidensä kautta, lukee vain yhtä mediaa ja yhdessä yksittäisessä mediassa eurovaalit näkyvät kyllä keskimäärin hyvin laihasti.
Samainen ”keskivertokansalainen” tai ”kadun hetero”, kuten ehdokaskollega Sumuvuori heitä kutsuu, turhautuu todennäköisesti tähän taktikointiin. Siitä voi syntyä tunne, että jokaisen puolueen oma etu menee sen edelle, että yhdessä ratkaistaisiin asiat. Kun moni kuitenkin on jo töissä työyhteisöissä, joissa konfliktit pyritään yhdessä ratkaisemaan.
Eli mediapeliä käydään, ja siitä voi joku puolue saada pienen edun, mutta veikkaan, että se on osasyy koko äänestysinnokkuuden pienenemiseen.
Tosin ehdokkaana on ollut mukava huomata, että ihmiset ovat ihan kiinnostuneita tuolla kaduilla. Materiaalia otetaan vastaan ja kuunnellaan yhtä paljon kuin muissakin vaaleissa. Toivottavasti se kiinnostus kantaisi vaalipäivänä sinne äänestyskoppiin asti.
4. kesäkuuta 2009 kello 12.38
Pekka, vilkaisemalla demareiden kotimaista tai yhteiseurooppalaista ohjelmaa huomaa nopeasti, että pääteema on nimenomaan työllisyydessä. Ohjelmassa esitetään Eurooppaan työllisyyssopimusta, joka tarkoittaisi toimenpiteita niin elvytyksen, työmarkkinoiden, keskuspankin kuin unionin budjetin rakenteenkin kannalta. Mediapeliä tai ei, niin oikeastaan ainoastaan eilinen maikkari on uutisoinut tämän kärjen sen painavuutta vastaavalla tavalla.
Lähteet:
http://eurovaalit.sdp.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=13&Itemid=13
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/06/890226
4. kesäkuuta 2009 kello 13.14
Mediapeli on siitä mielenkiintoista, että savua on harvoin ilman tulta. Toisaalta kun jotain totuutta riittävän monta kertaa toistaa, siitä tulee fakta, jota ei tarvitse verifioida. Jokaisen on osattava lukea medioita ja tuttujen puheita sen verran, että ymmärtää, onko kyseessä hämäys, tosiasia vai jotain aivan muuta.
Kun jokainen meistä päivän mittaan näkee tai kuulee tuhansia ärsykkeitä, on ainoa tehokas keino herättää mielenkiinto ja huomio kaapata niistä ärsykkeistä valtaosa itselle. Tämä tarkoittaa käytännössä kaikkien mahdollisten viestinvälityskanavien hyväksikäyttöä. Sitähän EP-vaalikandidaatit yrittävät. Mutta todettakoon, että viisi facebook-viestiä päivässä samalta kandidaatilta lähentelee spämmäystä.
Continuous Partial Attention, joksi tuota jatkuvaa lyhytaikaista huomionkiinnittämistä voisi kutsua, on haaste kaikille. Ei se ole viestinsaajallekaan helppoa. Isoisiemme sukupolvi eli paljon rauhallisemmassa maailmassa. Mediapelinkin pelaaminen siinä ympäristössä oli kovin toisenlaista. Nyt tilanne on kokonaan toinen.
Tietysti mediapeliä pelataan. Sitä pitääkin pelata. Mitä kehittyneempi ja paremmin koulutettu yhteiskunta on, sitä todennäköisemmin se todellinen totuuskin löytyy. Jokaisen on kuitenkin määriteltävä se itse. Viestintuojalla on aina oma etu mielessä.
4. kesäkuuta 2009 kello 13.42
Täällä pikkukaupungissa ei isoihin kiiltäviin plakaateihin törmää. Sitävastoin joka lehdessä on koko sivun sirkusmainos. Olisi kiinnostavaa tietää, paljonko todellisuudessa puolueet mainontaansa käyttävät.
Olisiko mediapeliksi laskettava myös verkossa tapahtuva? En tarkoita niinkään verkkolehtiä, vaan ehdokkaiden omia blogeja, facebookeja, twittereitä jne. Miksei myös Perässähiihtäjiä ja Lähde 13 – blogeja. Kiintoisaa nähdä, mikä vaikutus näillä on Suomessa. USA:ssa ainakin sanotaan tällä medialla jo tehdyn presidenttikin. Joillakin ehdokkailla, ainakin Pilvi Torstilla, on hyvin suunniteltua ja toteutettua, alusta asti interaktiivista, verkkokampanjointia. Edullista ehkä, mutta mikä on teho?
4. kesäkuuta 2009 kello 13.58
Mikko, olet oikeassa siinä, että kyllä se työllisyys löytyy aina demarien esityslistalta. Pieni opastus viestinnän ja markkinoinnin saloihin: fokus tuo tulosta.
Ehkä ongelma on ollut siinä, että SDP:n ehdokasvetoinen kampanja on hämärtänyt itse ohjelmaa. Kun jokaisella ehdokkaalla on oma viesti ja slogan, niin SDP:n ohjelma on jäänyt taka-alalle. Kävin läpi SDP:n julkilausumat viimeisen kahden kuukauden ajalta, ja vain yksi niistä koski työllisyyttä ja EU:ta. Mistään hurjasta sukseesta ei voida varmaankaan puhua, vai voidaanko?
4. kesäkuuta 2009 kello 14.01
Erinomaisesti summattu eri artikkelit, joissa eurovaaliehdokkaat ovat pompanneet kummallisissa yhteyksissä pintaan. Itsellenikin meni kahvi väärään kurkkuun, kun asuntomainoslehdessä puffattiin aukeaman verran Mitro Repoa ja vielä laitettiin hänen nettisivuosoitteensakin juttuun.
Itse jatkan mediapeliä linkittämällä tähän uusimman euroopanlaajuisen gallupin. Näyttää siltä, että Vihreät ovat menossa sekä Suomessa että muissa maissa eteenpäin. Gallup lupaa vihreille 50 paikkaa, kun niitä on nyt 43. Aika iso kasvu, kun samalla parlamentin koko pienenee.
Vihreän Langan juttu:
http://vihrealanka.fi/uutiset/eurogallup-povaa-vihreille-lisameppeja
Burson-Marstellerin gallup-sivu:
http://www.predict09.eu/default/en-us.aspx
4. kesäkuuta 2009 kello 14.50
Oliko se mediapeliä kun Perässähiihtäjä kysyi 25.5. provosoivasti että ”onko vallanhimo noussut vihreillä päähän”, niin Tampereen yliopistolla tohtorit käärivät oitis hihansa ja totesivat vihreiden ja kommunistien EU-ohjelmien muistuttavan toisiaan?
Minua vaadittiin silloin kaivamaan esille muitakin nimiä kuin Satu Hassin väitettyäni nykyisiä vihreitä taannoisten kommunistien elitisteiksi perillisiksi.
En nimiä löytänyt mutta ilmeisesti yliopistolla on paremmat lähdeaineistot.
4. kesäkuuta 2009 kello 15.31
Toisaalta keskustelulta tulee vaatia asiallisuutta, tietenkin, temput ovat temppuja. Mutta kun rupeaa symppaamaan asiallista keskustelijaa niin joutuu lukemaan kaikki komiteamietinnöt uudestaan. Sellainen uuvuttaa.
En kuulu Kai Pöntisen kanssa samaan puolueeseen niin voin nämä rivit kirjoittaa. Pöntinen puolusti Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kirjaa, ja taisteli venäläisten ammattiopiskelijoiden oikeuksien puolesta.
Pöntinen ei puhu herrasväen kieltä. ”Onnenonkija”, sen sanan käyttö on pahoittanut kokoomuksen puoluesihteerin mielen. Eikö ole leimaava sana, eikö me kaikki ole onnen onkijoita ?
Mutta jos tulen täältä maalta Helsinkiin niin kuulee heti ympärillä paljon pahempaa, kovempaa kieltä. Vanha YK-sotilas vavahtaa kun kuulee sellaista.
Onnenonkija, sillä sanalla varoittelivat isät, äidit tyttäriään vääristä
sulhasista. ”Meni reittä myöten taloon”, kansanperinne tietää että eri ilmiöille on keksitty osuvia sanontoja.
Arvoitus joka ratkeaa sunnuntaina. Millä paikkakunnalla taisteltiin
1808, mainitaan kahdessa kohtaa Tuntemattomassa, ja saa mahdollisesti 2 edustajaa Brysseliin. Arvo Salo kirjoitti lauluja heistä.
.
4. kesäkuuta 2009 kello 15.51
Pietikäisen Sirpan sosiaalinen media aloiteltiin kunnolla alkutalvesta. Tämä onkin ollut tsemppaava tapa esitteiden luukuttamisen ohella tehdä asioita tutuksi. Ei mikään paperimedia olisi ottanut kaikkia niitä aiheita ja näkökulmia esille, joita blogeissa, facessa ja meileissä on voitu tehdä. Ja tämän voi tehdä vähän enemmän relax kuin komparatiivi-akkusatiivia vaativat kirjoittelut.
Eli täältä tullaan, paperilehdet! Teidän aikanne saattaapi kohta olla ohi!
4. kesäkuuta 2009 kello 16.19
Unski kysyy tänään, että pelataanko eurovaaleissa mediapeliä? Kyllä pelataan. Tätä peliä harrastaa Jyrki Katainen, sillä Katainen sai tänään ansaittua kritiikkiä toimistaan. Katainen pelaa maahanmuuttokysymyksissä kaksilla korteilla, sillä Pöntinen oli saanut ennen HS:än kantta vapaasti jatkaa maahanmuuttovastaisia mainoksiaan maakunnissa. Katainen puuttui asiaan vasta Pöntisen Hesarin mainoksen jälkeen. Tästä näkee millainen poliitikko Jyrki Katainen on. Täysin vastuuton kaksilla korteilla pelaava kaksinaismoralisti. Päivä päivältä varmistuu vain sen linjan kestävyys, jonka omaksuin kokoomusjohtajan toimille toukokuussa 2007 kun erosin kokoomuksesta Kataisen työmarkkinapolitiikan vuoksi. Tässä on tulosta miehen politiikasta. Kaikki kelpaa vaalikarjan houkuttelemiseksi. Politiikan sisällöllä ei ole Kataiselle mitään merkitystä. Luihua politikointia.
Jan Rossi
4. kesäkuuta 2009 kello 16.28
Kyllähän jokaisissa vaaleissa pelataan mediapeliä, eivätkä nämä eurovaalit ole poikkeus. Viimeisin tuon asian konkretisoituma oli Keskustan puoluesihteeri Korhosen syytös siitä, että Kokoomus olisi maahanmuuttaja-asiassa pelaamassa kaksilla korteilla : vapaamielinen puoluejohto ja maahanmuuttajiin nihkeästi suhtautuva Pöntisen siipi. Täytyy vain todeta tähän, että suuressa puolueessa on useissa asioissa monta näkökantaa, eikä suhtautuminen maahanmuuttajiin ole tässä suhteessa poikkeus. Valtaosa Kokoomuksesta on kuitenkin Kataisen ekä Pöntisen linjalla tässä asiassa.
Sain juuri silmiini viimeisimmän mielipidetutkimuksen tulokset ja nehän olivat meidän kokoomuslaisten kannalta suorastaan hälyyttävät : olisimme menettämässä yhden paikan europarlamentissa. Oma käsitykseni on kuitenkin, että Kokoomuksen muita puolueita korkeampi sisäinen äänestysaktiivisuus pelastaa tuon neljännen paikan meille, mutta tilanteesta voi tulla paljon tiukempi kuin mitä viikko sitten kuvittelimme. Selvää mielestäni on kuitenkin se, että jos eduskuntavaalitutkimus ennakoi meille yli 23%:n kannatusta, niin eurovaaleissa kannatusosuutemme on yksinkertaisesti pakko olla korkeampi kuin tuo eduskuntavaalikannatus, sillä eurovaaleissa me olemme historiallisesti menestyneet oikeinkin hyvin.
4. kesäkuuta 2009 kello 16.40
Se se vasta hullu tilanne olisi, jos media ei osallistuisi vaaleihin moninaisilla tavoilla. Mediapelin taitamisen voisikin nostaa mukaan myös aikaisempaan kysymykseen siitä, mikä tekee hyvän mepin. Jotkut viime aikaiset kommentit mm. tässä blogissa antavat aihetta korostaa myös paksua nahkaa ja pitkää pinnaa onnistuvan poliitikon ominaisuuksina. Mediapeleissä mm. Pilvi Torsti näyttää onnistuneen, koska hänen kampanjointinsa herättää yleisen innostuksen ohella hämmentäviäkin reaktioita. Sinänsä on ilahduttavaa, että talkoovoimin tehty asiasisältöihinkin keskittyvä politiikka herättää tunteita. Ilahduttavaa on sekin, miten Torsti on uudenlaisena ehdokkaana saanut ison joukon aivan uusia ihmisiä innostumaan poliittisen kampanjan tekemisestä! Toivottavasti hyväntuulista innostusta riittää muissakin kampanjoissa loppuun saakka, vaikka mediapelien kortteja on jaossa enää pari päivää.
4. kesäkuuta 2009 kello 17.05
Termi ”mediapeli” sanan väyrysläisessä merkityksessä (Paavo Väyrynenhän teki termin kuuluisaksi presidentivaaleissa 1994) tarkoittaa tietenkin sitä, että yksittäinen tiedotusväline erikseen tai valtamedia yhdessä yrittää vaikuttaa vaalien tulokseen. Tällaiseenhan puoluesihteeri Korhonenkin taas viittaa, vaikkei itse sanaa käytäkään.
Mediapelistä mariseminen on tietynlaista oman selkänojan suojaamista: jos vaaleissa menee hyvin, niin hieno juttu, jos menee huonosti niin syyksi on jo etukäteen nimetty media. Jalkapallomiehenä tulee mieleen valmentajan kommentti ennen peliä: ”Kenttä on sellaisessa kunnossa, ettei se suosi pelityyliämme”. Eli kerrotaan jo ennen matsia, ettei ole sitten meidän omaa syytämme jos hävitään.
Enpä ota kantaa vaalien mediapeliin, mutta teen muutamia hajahuomioita:
- Jos joku perussuomalaisten ehdokas olisi antanut yhtä holtittomia maahanmuuttokommentteja kuin Pöntinen (kok) tai Piippolainen (vas) joutuisi Soini selittämään niitä jatkuvasti. Jotenkin tuntuu, että muiden kuin perussuomalaisten piiristä kumpuava rasismi saa mediassa keskimäärin pehmoisamman kohtelun. Uutiskynnys hädin tuskin ylittyi, kun vasemmistoliiton euroehdokas halusi lähettää maahantulijat takaisin sinne mistä ovat tulleet.
- Case Tiusanen. Nämä ovat kiusallisia juttuja, mutta nyt kävi mielenkiintoisesti. Jokseenkin kaikki tiedotusvälineet uutisoivat siitä (kun nimi ei ollut vielä tiedossa) että kansanedustajaa on epäilty seksiin pakottamisesta. Kun nimi tuli esille, ei asiasta tainnut ainakaan netin puolella uutisoida kuin uutisen breikannut Ilta-Sanomat. Okei, kyseessä oli epäily, mutta toisaalta esimerkiksi Sasin kolari uutisoitiin taannoin vaalien alla suurella volyymilla, vaikka kyse oli vasta rikosepäilystä.
-> Uutispainotuksiin vaikuttaa tietysti aina moni seikka. Kokonaisuutena sanoisin, että melko kiltin käsittelyn ovat puolueet kautta linjan näissä vaaleissa saaneet. Etenkin vasemmistoliitossa on taidettu huokaista helpotuksesta, kun pari skandaalinpoikasta on jätetty hyvin vähälle palstatilalle.
Tai sitten kuva on Britanniassa asuessa hämärtynyt, täällähän Piippolaisen tai Tiusasen casejen kaltaiset jutut olisivat olleet lööpeissä päiväkausia. Britanniassahan tällaisia kommentteja eivät esitä kuin fasistisen BNP:n edustajat: http://www.pietarsaarensanomat.fi/story.aspx?storyID=38027
4. kesäkuuta 2009 kello 17.31
Yle on ainakin tehnyt hartiavoimin, että Kepu pärjäisi, A2/A-talk/studio on kahtena viikkona ollut täynnä kepulaisia mm. Pasi Holm, Sirkka Liisa Anttila jne.
Edellisellä viikolla Vanhanen oli useaan otteeseen uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa aika kevyillä aiheilla.
Viikon huipensi Arto Nybergin (joka on kotoisin kepulaiskunnasta) tekemän nollahaastattelu pääministerin morsiamesta.
Vielä on muutama päivä aikaa Ylellä tehdä propagandaa. Tämä sama kepulaisvyörytys nähtiin muuten Ylessä viime kunnallisvaalien edellä.
Se siitä tasapuolisesta ja puolueettomasta Ylestä
Ja kun katsoo keitä on Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitusten johdossa niin asia ei ole yllätys mm. vanha tuttu Leena Pakkanen jne…
Kepu saa kiittää siis Yleään, jos pärjää.
4. kesäkuuta 2009 kello 17.59
Eiköhän Keskustan menestys ole puolueen vahvan ehdokaslistan ja tehokkaan kampanjan ansiota yhtä paljon kuin asiakysymysten osaamista. Mediahan on koittanut koko eurovaaliajan painaa Keskustaa laskevan auringon puolueeksi ja katoavaksi kansanperinteeksi ennen tämän päivän ennustetta missä tätä povataankin SDP:lle. Sitä paitsi Isä Mitro on saanut aivan uskomattomasti palstatilaa pappisoikeuksiensa menettämisen puolesta ja Katainen sekä Stubb roikkuvat otsikoissa päivät pitkät, vaikka ilman mitään oikeata asiaa. Pääministeriä on vähän vaikea tässä vaiheessa enää median sivuuttaa.
Mediapeli on nykypäivänä kovin erilaista kuin ennen muinoin, mutta on sitä aina ollut. Nykyisin on vain niin helppo käyttää erilaisia tiedotusvälineitä tällä internetin aikakaudella että ehdokkaat pääsevät tuomaan itseään esiin aivan eri mittakaavassa, mikä näkyy eritoten eurovaaleissa jossa on paljon ehdokkaita ja valtakunnallinen lista. Tästä valtavasta tietotulvasta eri puolueet ja eri ehdokkaat pyrkivät omilla keinollaan erottautumaan massasta.
Kokoomus ja Vihreät ovat pelanneet mielikuvilla ja iskulauseilla, demarit luottavat ammattiyhdistysliikkeen tukeen ja unelmiinsa kolmannen paikan säilyttämisestä, keskusta on nostanut esiin äänestäjien puolustamisen ja konkreettiset asiakysymykset ja PS+KD on nostanut esiin… Soinin pöydälle. RKP taistelee viimeisestä paikastaan kansainvälisyysteemalla ja vasurit ovat pitkälle porautuneet vanhoihin juoksuhautoihin puolustamaan omaansa.
4. kesäkuuta 2009 kello 18.40
”Katuheteron näkökulmasta” kaikki keinot ovat käytössä, silti eivät teemat eivätkä ehdokkaat kirkastu.
Oikein isoja kiiltäviä kuvia katsoessa tulee samanlainen äklö tunne kuin HS:n aukeaman kokoisen automainoksen tai ilmoitusliitteen tarjouslohen hinnan neljännessivun kokoiset numerot nähdessä: vähä-älyisinäkö meitä pitävät? Niin kuin entinen opettaja: kun ei oppilas ymmärtänyt ja kysyi, opettaja sanoi samat sanat uudelleen, kovemmalla äänellä.
Jos ehdokkaan asia on selkeästi, mielenkiintoisesti ja elävästi esitetty, ehdokas vakuuttaa. Kampanja tehdään pitkän ajan kuluessa ja viimeisinä päivinä on vaarallista poiketa suunnitelmasta (toivottavasti sellainen on), hairahtua ties mihin kikkakuutosiin. Näkyvyyttä tarvitaan kampanjan perusviestille ja ehdokkaan teemojen toistolle, mutta viime hetken kilpailu näkyvyydestä hintaan mihin tahansa on riski. Puolueaktivistit seuraavat tarkasti ajan hermoa, ja erityisesti heidän ei kannata menettää hermojaan. Mutta Kepun Korhonen ottaa loppukirissä säännönmukaisesti kaunaisen urputtajan roolin.
Kokoomuksen ja ehdokkaidensa varakkuus näkyy mainonnassa. Vihreät tekevät katukampanjaa, Vasemmistoliitto ei näy edes kadulla. Ilmaista julkista tilaa, esim tätä blogia tai mielipidesivuja eivät ehdokkaat ole lainkaan hyödyntäneet samassa määrin kuin syksyn kunnallisvaaleissa – se tuntuu suorastaan tyhmältä. Vai onko kampanjat niin täsmäkohdennettu, etten ole osunut maaliksi?
Odotan mielenkiinnolla lauantain loppukiriä – silloin on työllisellä aikaakin nuuskia tuulia!
4. kesäkuuta 2009 kello 19.07
Hyvä Esko Virri
Kommentoit kampanjoita seuraavasti
”…Kokoomus ja Vihreät ovat pelanneet mielikuvilla ja iskulauseilla, demarit luottavat ammattiyhdistysliikkeen tukeen ja unelmiinsa kolmannen paikan säilyttämisestä, keskusta on nostanut esiin äänestäjien puolustamisen ja konkreettiset asiakysymykset…”
Kekkonen ja Urhous-teema sekä pekkaroinnin esille nostaminen kampanjoinnissa ei sitten olekaan mielikuvilla pelaamista ollenkaan, niinkö?
Eli helposti sitä omaa puoluettaan katsoo eri lasien läpi kuin muita konsanaan. Aika vahvasti mielíkuvien kautta on Keskustakin pyrkinyt esiin kuitenkin tulemaan, vai mitä – eikä siinä tietenkään mitään pahaa ole, niin kaikki puolueet tekevät.
Onnistuin äsken tuhoamaan viestin, jossa pohdin mediapeliä näissä vaaleissa, mutta lyhyemmin, kuin siinä tuhoamassani, kommentoin nyt, että itse asiassa gallupeja on käytetty täälä kertaa mediapeliin mielenkiintoisesti.
RKP julkaisi ja teki omansa vakuuttaakseen kannattajiaan siitä, että RKP voi saada paikan. Keskustalle Maaseudun tulevaisuus taas teki työtä julkaisemalla tutkimuksen, jossa Kepu jäisi kahteen paikkaan – viesti sillä siis, että nyt äänestämään. Aika tehokas keino varmastikin kummaltakin – saa nähdä pitkällekö kantaa. Näitä molempia on kuitenkin jo pohdittukin aiemmin, joten ei niistä sen enempää – itselleni kuitenkin vaalien mediajulkisuuden erikoisin piirre ovat olleet nuo tutkimukset ja niiden päämäärä näissä vaaleissa
4. kesäkuuta 2009 kello 19.18
Mielenkiintoinen aspekti tässä mediapelissä on median haluttomuus nostaa vaikeita sisällöllisiä asioita esiin. Tosin Unskin ja tämä blogi ovat poikkeus, joka vahvistaa säännön.
Näin median pelikenttä annetaan ns. Seiska-julkisuudelle, ja ohjelmallisesti köyhempien ehdokkaiden painoarvo kasvaa. Jopa suurelle yleisölle tuntemattomammat ehdokkaat, joiden tulokulma on ohjelmavetoinen, esitellään mediassa ”tuoreina kasvoina”. Onko kyseessä harkittu linja vai sattumaa? Pääsevätkö politiikan toimitukset helpommalla, kun voidaan kysyä ”mitä vaatekaapillesi kuuluu” tai ”oletteko käyneet viime aikoina uimassa”?
Tämänkin blogin melskeissä on huomattu, että monet kysymykset ovat vaikeita ja monisyisiä, mutta sitä suuremmalla syyllä niitä pitäisi käsitellä. Uskon, että aiheita voisi jopa popularisoida.
Olin viime lauantaina Vantaan Tikkurilassa kuuntelemassa Nesrin Canin ja Timo Soinin keskustelutilaisuutta. Aivan erinomainen keskustelu! Molemmat – siis myös Soini – osoittivat olevansa suomalaisen politiikan raskasta sarjaa, kun asioista keskusteltiin niiden oikeilla nimillä. Ikävä kyllä vastaavan tasoista keskustelua näkee ja kuulee todella harvoin.
Ei siis ihme, että kansan syviä rivejä ei EP-vaalit kiinnosta, kun niistä ei saa otetta median kautta.
4. kesäkuuta 2009 kello 19.55
Rahalla on luonnolisesti merkitystä; sillä kun saa kosolti julkisuutta. Mutta ovelimmin näyttää kansan rahaa käyttäneen kepu tai ainakin näin voisi kuvitella ja varmaankin ilman mitään kassakaappi- tai muita sopimuksia. Joka tapauksssa kansamme yhteinen mediatalo YLE vaikuttaa kepulistiselta ainakin tässä vaalissa, galuppeineen kaikkineen. Ehkäpä illan ohjelmassa suuntaus on objektiivinen, näin ainakin toivoisin. Se, että maikkari tuntuu suosivan jossain määrin kokoomusta ei kai ole tullut kenellekään yllätyksenä. Uuutispäivä Demari, hmm…, kenelle siitä lieneekään mitään etua? No, Demarin ”kyselyn” mukaan Demarien läpimenijät voisivat löytyä nelikosta: Paananen, Torsti, Jaakonsaari, Repo. Hyötyhän tuokin. Ja mediapeli jatkuu
Mainonnan sisältöä, struktuuria ja tapaa tarkastaeltaessa tulee väkisinkin lopputulokseen, jonka mukaan vaalimme ovat kovin kansalliset ja ehdokkaatkin asemoituvat varsin lähelle suomalaisia puolueitaan, EU-parlamentin ryhmät ja niiden tavoitteet loistavat poissaolollaan tai ainakin niiden merkitys ón vaimennettu. Ehkäpä yhteiseurooppalaisten tavoitteiden esilletuonti hermostuttaisi nationalistiset äänestäjät. Miettikääpä, minkä puolueiden edustajien tempauksista tästä nationalismista löytyy tuoreita esimerkkejä. Onneksi demarit sentään ovat nostaneet esille työttömät ja työllistymisen, ettei taas tarvitse hävetä, jos eurofederalistien kanssa pohtii vaaliteemoja eri miassa. Toki, löytyyhän noita nationalisteja esim. Ranskasta, UK;:sta ja Puolastakin, Berlusconin takapajulasta puhumattakaan. Olisihan se hienoa, jos voittaisimme naapurimaamme Ruotsin äänestysvilkkaudessa. ”Den glider in, men åt vilket håll?”
4. kesäkuuta 2009 kello 20.54
Lainaus Matti Mäkiseltä:
”Kekkonen ja Urhous-teema sekä pekkaroinnin esille nostaminen kampanjoinnissa ei sitten olekaan mielikuvilla pelaamista ollenkaan, niinkö?
Eli helposti sitä omaa puoluettaan katsoo eri lasien läpi kuin muita konsanaan. Aika vahvasti mielíkuvien kautta on Keskustakin pyrkinyt esiin kuitenkin tulemaan, vai mitä – eikä siinä tietenkään mitään pahaa ole, niin kaikki puolueet tekevät.”
Olet aivan oikeassa siinä että kukin puolue pyrkii luomaan omasta puolueestaan oman mielikuvan. Keskustan Urhous-kampanjan alkulaukaus Kekkosen kuvilla oli kuitenkin pääasiassa alkulaukaus puolueen eurovaalikampanjalle, ja sen jälkeen esimerkiksi ehdokkaiden mainoksissa ja myös puolueen muiden merkittävien henkilöiden puheissa on tullut vahvasti esiin asiakysymykset. Vastapainona esimerkiksi Kokoomuksen listoilla törmättyihin sloganeihin Korholan ”vaikutusvaltaisin meppi” ja Ukko Metsolan ”asiantuntija EU-parlanttiin”. Itälän mainoksesta taas tuli mieleen ”äänestäkää minut europarlamenttiin tai palaan Suomeen”-luonteinen uhkaus.
Mitä mielikuvien rakentamiseen tulee yksittäisten ehdokkaiden kohdalla, niin on toki muistettava että nykyisessä kiireisessä maailmassa osuva slogan voi tuoda ehdokkaalle näissä vaaleissa huomattavia määriä ääniä. Tylsä slogan taas voi vaikuttaa siihen etteivät potentiaaliset äänestäjät jaksa lukea ehdokkaan ajatuksista.
Nuo gallupit ovat jo melko äärimmäinen esimerkki mediapelistä, mutta kyllä niiden teettäjilläkin on yleensä ns. oma lehmä ojassa. Uskottavien gallupien tekeminen maksaa kuitenkin suhteessa niiden potentiaaliseen vaikutukseen niin paljon, etten usko niiden yleistyvän Suomessa. Ennemmin puoluesidonnaiset uutisvälineet vain siteraavat muiden tekemiä galluppeja itselleen edullisesti.
4. kesäkuuta 2009 kello 21.28
Tietenkin pelataan. Sehän on selvää. Median kautta puolueet tavoittavat tehokkaimmin äänestäjät ja silloin mediassa on näyttävä. Eikä julkisuuteen ihan pyhällä hengellä päästä. Siitä pitävät kaiken nähneet kyyniset toimittajat huolta
Toinen juttu on sitten miten sitä peliä pelataan. Vähän tai normaalisti politiikkaa seuraavan perustallaajan huomion kiinnittäminen ja äänen lukitseminen ei yksittäisillä mediatempuilla onnistu. Tai ainakaan sillä ei vaaleja voiteta.
Uskon aidosti, että tehokas kampanja perustuu oman puolueen poliittisista tavoitteiden perustalle hyvin kiteytetylle pääviesteille ja niiden systemaattiselle toistolle. Tämä vaatii kovan pohjatyön ja oikeat välineet, jotta viesti menee läpi. Parastahan olisi, että puolue pystyy välittämään ruohonjuuritasolla, mainonnassa ja poliittisissa ulostuloissaan samoja perusviestejä. Jos peruspaletti on kunnossa, niin homma toimii, ja kampanjan aikana voi tehdä ”operaatioita”, joilla lisähuomiota saadaan.
Jokaisella suurella puolueella on tällaisia tempauksia ollut. Urhoilijat haukkuvat ”etelän metian” ja pelottelevat jo sinipunanpirulaisella. Kokoomuksella oli ”sosiaalipummimaahanmuuttajat pysyköön kotonaan” -operaatio. Demarit nykäisivät työllisyysvälikysymyksen.
Mediapelin onnistumista on kiinnostava analysoida. En usko, että perusviestistä poikkeaminen kannattaa, vaikka yksittäinen ”pelivoitto” voi houkuttaakin kampanjan tiimellyksessä.
Uusimman gallupin valossa näyttää, että vaikka Kepu muuten urhoilullaan siirtyy piirun verran vanhan Maalaisliiton suuntaan ja hylkää lopullisesti kaupungit, niin kampanja puree. On hyvä huomata, että Korhosen sinänsä pöljältä tuntuva uhoaminen on juuri sitä urhoilua ja pekkarointia, jolla koko kampanja lupaa kepulaisten puolustavan Suomen kunniaa siellä kaukana Rysälässä. Mediapeli on siis linjassa kampanjan kanssa. Nälkämaanlaulu suorastaan kaikuu korvissa…
Demareiden välikysymys työllisyydestä on tietenkin sisäpolitiikkaa, mutta koska se on samalla sekä Suomen että koko eurooppalaisen sosialidemokraattisen liikkeen vaaliteema, niin linjassa mennään. Eniten huolestuttaa ehkä se, että puolueen perusviestiä tukemassa ei ole yleistä mainoskampanjaa, vaan jokainen ehdokas menee omallaan. Sunnuntaina näkee, miten valittu strategia toimii.
Kokoomuksen operaatiolla ehkä mobilisoidaan puolueen oikeistosiipeä ja ammutaan Soinin suuntaan, mutta maahanmuuttajakysymyksen esille tuomisen tapa poikkeaa selkeästi puolueen perusviestistä. Puolue on pyrkinyt profiloitumaan liberaalina oikeistopuolueena ja nyt halutaan viskata turhat ulkomaalaiset pihalle. Läpi mentiin kaikissa medioissa, mutta kannattikohan ristiiriitainen viesti loppupelissä.
Nyt täytyy alkaa katsoa suurta vaalidebattia.
Ensimmäisenä huomiona voisin Ylelle antaa sellaisen neuvon, että yrittäisitte edes vähän näiden väittelyiden kanssa. Suomen huippupoliitikot istuu vesisateessa puulaatikoiden päällä. Puhetta ei kuule, koska ympärillä pitää laivoja ahdatakin. Voi voi voi
4. kesäkuuta 2009 kello 22.57
Moni tuppaa unohtamaan, että Katainen on kuitenkin savolainen. Savossahan ei sinänsä ole mitään pahaa, oikein kauniit on maisemat ja kalaiset vedet. Politiikan tekemisen malli on vain sellainen, että vastuu poliitikkojen päätöksistä jää aina äänestäjälle.
Äsken päättyneessä vaalidebatissa Katainen vastusti ”tehottomia euroa” EU:n aluetukien puitteissa, mutta on itse valtionvarainministerinä vähentänyt tehokkaasti valtion tuloja noin kahdella miljardilla eurolla.
Vaan ei siinä mitään, kyllä köyhä kansa jaksaa maksaa Jyrkin veroalet seuraavien vaalikausien aikana, kun palveluistakin vielä leikataan. Vaikka kaikkien asiantuntijalähteiden mukaan verojen alentaminen tässä tilanteessa, jossa kaikki rahat laitetaan sukanvarteen, ei elvytä mitään. Onneksi olkoon ja kiitos tehoeuroista, Jyrki! Ja kiitokset myös Matille, jos soutamiseltaan ehtii tänne tavallisen kansan pariin.
4. kesäkuuta 2009 kello 23.34
Ilman mediaa ei menesty kukaan mepiksi aikova. Mutta media ei tee meppiä vaan kansan käsitys mediassa esittäytyvästä ja itseään kaupittelevasta ehdokkaasta joka haluaa ja jonka on nykysysteemissä pakko leimautua johonkin puolueeseen.
Ei liene varmaa reseptiä, jolla meppi mediassa tehtailtaisiin. Laajakaan maksettu kampanja tuskin auttaa. Media voi helposti kaataa mepiksi yrittävän unelmat, jos se löytää jotakin luotettavuutta nakertavaa aineistoa. Ja kai se on median tehtävä.
Vallan kolmijako-oppi tarkoittaa Montesquieun mukaan, että vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan. Kolmijako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa Lakien henki. Samaa oli aiemmin jo hahmotellut mm. Aristoteles (Wikipedia). Vallan kolmijako EU:ssa on mielenkiintoinen asia, siinä olisi valtio-oppineille tutkittavaa.
Ainakin painetun sanan alusta ulottuva neljäs valtiomahti lehdistö, nykyään laajemmin media, osallistuu vallankäyttöön enemmän tai vähemmän. Ja me bloggaajat Unskin johdolla olemme osa viidettä valtiomahtia eli internetiä. Koska painettu sana on lähtötilanne ja blogimme koti, on tämä meidän yhteisömme ikään kuin hybridi, joka sisältää neljättä ja viidettä mahtia. Mutta se ei haittaa. Äänestäjät tekevät mepin, mutta ei ilman mediaa,
eli mediapeliä tarvitaan ja se menestyy, jolla on pelisilmää.
4. kesäkuuta 2009 kello 23.51
Vuosikymmeniä vaalihommia tehnyt tukiryhmäläiseni kommentoi viime viikolla seuraavaa: ei kannata uskoa mitään, mitä ehdokas tai hänen lähimmät tukijansa sanovat vaalikampanjoista ja mahdollisista tuloksista viimeisen vaalikuukauden aikana eurovaaleissa.
Pidän tätä lähestymistapaa ihan validina.
5. kesäkuuta 2009 kello 0.16
Kataisen savvoolaisuuvesta sen vuerran, että ehkä tässä vaiheessa valtiovarainministerimme haluaisi opetella puhumaan suomea edes sen verran, että persoonapronominin yksikön ja monikon ensimmäiset persoonat olisivat muidenkin kuin savolaisten ymmärrettävissä eli ykisinkertaisesti minä ja me – sehän lienee kokokoomuksen kantava ajatus muutoinkin.
Väittely oli sangen lattea eikä suinkaan antanut liiran vertaa enempää intoa äänestämisen puolesta, vaikka olosuhteetkin olivat kieltämättä ankeat -kiitos YLE:n valinnan. Pitäisikö YLE:n mielestä EU:ssa mukanaolon olla ankeaa vai mikä olikaan viesti kansalle? Kepuko? Vihreiden uusi puheenjohtaja jaksoi strukturoiduilla kommenteillaan jonkin verran innostaa; Soinin populismi hakkasi ylivertaisesti varsinkin Kataisen selittelyt, mutta ei Urpilaiselle sen enempää kuin Vanhasellekaan voi tilaisuudesta suuria kehuja antaa. Oliko ohjelma de facto panostus EU-vaaleihin vai ainoastaan illan täytettä?