Keskiviikko 3.6. 2009 ja 18. postaus
Kun aloitin tämän eurovaaliblogin, päätin, että kirjoitan kaksikymmentä postausta ennen vaalipäivää 7.6. Hiljaa mielessäni toivoin, että saisin niihin yhteensä 500 kommenttia. Se oli kova tavoite, sillä toukokuun alussa oli vaalirintamalla vielä aika hiljaista. Sen myös päätin, etten tavoittele halvoin keinoin 500 kommentin määrää, jos niitä ei tule, niin ei sitten tule. Tärkeintä on kuitenkin se, että keskustelun laatu ja asiatyyli säilyy. 500 kommentin raja ylittyi maanantai-iltana. Ylittäjä oli kokenut helsinkiläinen kommentaattorimme Jouni Pulli, jolle lähetän toimittaja Pekka Hakalan kirjan Suuri ja sekava Venäjä ( HS-Kirjat ). Jo aikaisemmin saman kirjan on saanut Esko Hussi Lappeenrannasta, aktiivinen kommentaattori hänkin. Kiitos Jounille ja Eskolle ja kaikille muille. Uskomaton kokemus vetää tätä hanketta.
Tiistai-iltana oli Vanhalla Ylioppilastalolla tosi mahtava vaalitunnelma HS:n vaali-iltamissa. Tämän blogin lukijoita ja kommentoijia oli runsaasti paikalla, ja oli hauska tavata teitä. Jan Rossi, kommentaattori jo neljissä vaaleissa, kertoikin illan kommentissaan ensimmäisestä tapaamisestamme. Jan – olipa hienoa puristaa kättäsi.
Yhdeksäntoista ehdokasta pani parastaan puhetaidossa ja myös asiaosaamisessa, yleisöä oli suuri sali täynnä ja tilaisuus sujui kuin rasvattu. (Jos ette usko, katsokaapa vaikka Alexander Stubbin blogin hehkutusta. Tai omin silmin videot jokaisesta esiintymisestä HS.fistä.)Täytyy onnitellä päävastuun järjestelyistä kantanutta HS-politiikan väkeä Marko Junkkaria, Hanna Kaartoa ja kumppaneita.
Mukavinta oli tietysti meillä Annamari Sipilällä, Lasse Lehtisellä ja minulla, kun saimme raatina valita kolme parasta puhujaa, joiksi nousivat aakkosjärjestyksessä Petra Paasilinna (sd), Sirpa Pietikäinen (kok) ja Pilvi Torsti (sd) – kaikki muuten tuttuja kirjoittajia tämän blogin kommenttipalstalta. Muiden ehdokkaiden järjestystä emme voi paljastaa, mutta sen voin sanoa, ettei yhtään epäonnistunutta ollut joukossa ja kärkijoukossa erot olivat aivan minimaaliset. Kiitos yhdeksälletoista ehdokkaalle ja kiitos yleisölle.
Siinä meppiehdokkaiden puheita kuunnellessa palasi mieleeni tämän blogin alkuvaihe, jolloin tein toukokuun HS:n Kuukausiliitteeseen laajan arvion meppien työstä. Juttu perustui 21 entisen ja nykyisen mepin haastatteluun. ( Kaikki kysymykset ja vastaukset ovat tämän sivun oikean laidan palkissa kaikkien luettavissa.)
Pyysin kaikilta eurokonkareilta myös kolmen sanan luonnehdinnan siitä, millainen on hyvä meppi?
Näin he vastasivat:
Kolmella sanalla – millainen on hyvä meppi?
Ilaskivi Raimo: Asiantunteva – aktiivinen – kielitaitoinen.
Donner Jörn: Kielitaitoinen, sosiaalinen. Englantia, saksaa, ranskaa on osattava. Muuten ei pärjää.
Suominen Ilkka: Ahkera. Verkottuva. Asiaosaava
Iivari Ulpu: Lahjakas, kansainvälinen. verkostoitunut.
Lehtinen Lasse: Hyvä meppi on hyvä verkottuja, seurallinen ja aidosti eurooppalaisesta yhteiselosta ja päätöksenteosta kiinnostunut pitkäjänteinen ihminen.
Stubb Alexander: Kielitaitoinen, asiantunteva, ahkera.
Myller Riitta: Hyvä meppi on syvällisesti asioista kiinnostunut, paneutuva ja vuorovaikutustaitoinen
Ryynänen Mirja: Kansainvälisestä yhteistyöstä kiinnostunut/ kansainvälisen kanssakäymisen osaaja
Jouppila Riitta: Ahkera, asiantunteva, pitkäjänteinen
Kauppi Piia-Noora: Aktiivinen, omaksumiskykyinen ja neuvottelutaitoinen.
Rönnholm Mikko: Asiantunteva, ahkera ja sosiaalinen
Ojala Outi: Aktiivinen, yhteistyökykyinen ja sosiaalinen.
Stenius-Kaukonen Marjatta: Asiantunteva, aloitekykyinen, ahkera
Rehn Elisabeth: Asiat tunteva, itsenäinen, huumorintajuinen (ei saa ottaa itseään haudanvakavasti)
Virrankoski Kyösti: Asioihin perehtyvä, tarmokas. Tieto on valtaa
Lax Henrik: Monitaituri, jolla on selkeä käsitys omista arvoistaan, uskoo asiaansa ja osaa kommunikoida kieli- ja kulttuurirajojen yli.
Piha Kirsi: Sinnikäs, sosiaalinen ja ahkera.
Matikainen-Kallström Marjo: Aktiivinen, asioihin hyvin perehtyvä, asenteeltaan kansainvälinen.
Aaltonen Uma: Ahkera, yhteistyökykyinen, motivoitunut. Kielitaito on itsestäänselvyys.
Rusanen Pirjo: Kielitaitoinen, verkostointikykyinen, asiantuntija = lobbari alusta alkaen.
Paasilinna Reino: kansainvälinen, kielitaitoinen, kokenut
Aikamoisia vaatimuksia. Mutta olkoot ne ärsykkeinä tämän blogin jatkopohdintaan, jossa saa sanoa vähän pitempään ja voi puhua nimilläkin joko menneistä, olevista tai tulevista mepeistä. Mutta tällä palstalla on viisasta perustella näkemyksensä ja ihmisiä käsiteltäessä hyvä tyyli on tarpeen, vai mitä? Ennakkoäänestys on ohi, vaaleihin on enää neljä päivää, joten kierrokset nousevat. Malttia!
Päivän Hyvä Kysymys: Millainen on hyvä meppi?
Päivän sitaatti:
Kokoomuksen Arja Karhuvaara nuorisotyöttömyydestä: ”Syökää nuoret nuudeleita.”Näin puhui kokoomuksen kansanedustaja Arja Karhuvaara tunti sitten eduskuntatalon edessa nuorisotyöttömyyden vastaisessa mielenosoituksessa. Aika rajua, mutta niin kokoomuslaista kielenkäyttöä.
Joka neljäs meistä nuorista on työtön. Olin keväällä kuuntelemassa pääministeri Vanhasen puhetta Turun AMK:lla. Sali oli täynnä tradenomiopiskelijoita, kun hän sanoi: ”Älkää pelätkö ottaa opintolainaa, kyllä te työtä saatte”
Niin. Joka neljänteen ei ole edes huomioitu vielä kevään valmistujia.
Vanhanen jatkaa: ”täällä AMK:ssa ollaan sentään tarpeeksi suorituskeskeisiä”
Niin sitähän tämä on tämä suorituskeskeisyys. Me nuoret valmistumme mielenterveysongelmaisina työttömiksi. Sitäkö on Vanhasen suorituskeskeisyys?Oppivelvollisuusikää pitää nostaa ja jokaiselle nuorelle täytyy taata paikka yhteiskunnassa. Jokaiselle pitää löytyä joko koulupaikka, työpaikka, oppisopimus tai työpaja. Ja nämä eivät saa olla mitään kahvinkeittopaikkoja!
Työpajoista puheen ollen: Suomessa oli 90-luvun alun lamaan tultaessa 10 nuorten työpajaa. Niitäkin oltiin leikkaamassa pois. Liityimme onneksi EU:hun ja siellä katsottiin, että suomessa on nuorisotyöttömyyttä. Nyt Suomessa on pajoja 350, jotka EU perusti suomalaisten rahoilla, kun emme itse pystyneet. Eli aina ei kannata meppienkään äänestää pääministerin talutusnuorassa.
Yrityksiä pitää rahan avulla ohjata tarjoamaan työntekijöilleen koulutusta ja lyhennettyä työviikkoa potkujen sijaan. Työttömyyden hoidosta pitää siirtyä työllisyyden hoitoon, sillä muuten menetämme paljon nuoria lopullisesti. Nuorten yhteiskuntatakuuta tehdään jo muualla Euroopassa, entäs meillä Suomessa? Täällä hallitus pitää vaan kiinni epäreiluista veronkevennyksistä ja valtiontalouden tuottavuusohjelmasta kuin vesikauhuinen koira.
Eurovaaliehdokas Niko Korte (sd) blogissaan 2.6. 2009.
3. kesäkuuta 2009 kello 6.45
Hyvä Unto,
Poliitikon on harvoin yhtä helppoa kehua mediaa kuin nyt. HS:n eurovaali-ilta oli erittäin onnistunut ja uusi tapa laittaa ehdokkaat testiin. Ei muuten ollut ihan helppoa. Natura-2000 direktiivin mainitseminen minuutin mittaisessa puheessa rahoitusalan sääntelystä pisti ainakin omat pasmani hetkeksi sekaisin.
Nyt pitää rynnätä Rovaniemen koneeseen, eli vain yksi pikainen huomio:
Vain Pirjo Rusanen uskaltaa käyttää sanaa ”lobbari”. Hän jopa yhdistää sanan asiantuntijuuteen. Minustakin hyvä meppi on taitava edunvalvoja. Brysselin lobbauskulttuurin tuntemus on erittäin tärkeää, koska meppi joutuu joka tapauksessa kohtamaan satoja lobbareita. Jos ei tiedä mistä siinä hommassa on kysymys, voi helpommin sortua muiden vietäväksi.
Mepin työ ei tietenkään ole pelkästään Suomen edunvalvontaa, mutta kyllä hyvä Suomesta valittu meppi lukee komission lainsäädäntöesitykset ja arvioi niiden vaikutuksia Suomelle ja suomalaisille. Ei sitä kukaan muu tee puolestamme.
HS:n eilinen pääkirjoitus hehkutti, että ”kaivostoimminnasta on tulossa talouden uusi tärkeä tukijalka”. Viime vuonna komissio aikoi kuitenkin laittaa nikkelin haitallisten tuotteiden listalle. Tämä olisi olut erittäin vakava isku Pohjois-Suomen kaivannaisteollisuudelle. Taustalta löytyy kuulemma mm. joidenkin tanskalaisten naisten nikkeliä sisältävistä koruista saamat ihottumat (joita varten on ihan oma korudirektiivinsä). Tässäkin tapauksessa meppien on lobattava kaivostoiminnan puolesta.
EU-myönteisten meppien vastuulla on pyrkiä kaikin tavoin vaikuttamaan siihen, ettei Brysselistä tule direktiivejä, jotka kohtuuttomasti iskisivät omiin työpaikkoihimme. Tämä ei ole nurkkapatrioottista itsekkyyttä, vaan paras tapa puolustaa Euroopan unionia kansalaisten silmissä.
Hyvä meppi on siis myös ammattitaitoinen EU-edunvalvoja.
3. kesäkuuta 2009 kello 8.45
Tietenkään kukaan ei lobbareiden ja viestinnän ammattilaisten asemaa korosta heidän puolestaan. Itse se on tehtävä. Niin kuin Ukko aivan oikein edellä kirjoittikin, meppi on kansalaisten edustaja, edunvalvoja.
Koko kansanedustajakäsite on mielestäni ymmärretty väärin silloin, kun mieleen tulee norsunluutornissa istuva todellisuudesta vieraantunut päätöksentekijä, jota pitää kumartaa ja kunnioittaa – ja jolta ei voi odottaa parempaa kuin tavallista elämää vaivalloittavia päätöksiä siitä, miten kunkin on oma elämänsä elettävä. Ei, ei se näin saisi mennä. Vikaa on edustajassa, jos tällaisesta ”edunvalvonnasta” on kysymys. Vaihtoon sellaiset!
Hyvä meppi ajaa kansalaisten (ja edelleenkin korostan kaikkien kansalaisten – siis kansojen) asiaa unionissa. Ukon mahdollisesti valituksi tullessaan, mitä toivon, on tasapainotettava suomalaisten ja muiden eurooppalaisten kansojen edut. Tämä ei ole helppoa eikä se ole riskintöntäkään, äänet kun tulevat suomalaisilta.
Jos ehtisin (lue: jaksaisin), tekisin edellä olevista kolmen sanan luonnehdinnoista pikaisen tilastoanalyysin. Luotan siihen, että joku viitsii. Korvaamalla joitain sanoja synonyymeillä, saisi ihan riittävän varman tilastollisesti pätevän tutkimuksen siitä, millainen on hyvä meppi entisten meppien mielestä.
Sen jälkeen jokainen voi äänestyspaikalle mennessään miettiä, onko tuo kuvaus ensinnäkään hyvän mepin todellinen malli, vastaako se uudelleen valittavina olevien meppien luonnetta ja toimintaa vai olisiko valittava kokonaan uudenlaisia edustajia Brysseliin.
3. kesäkuuta 2009 kello 9.04
Hei Unto,
Eilinen Hesarin tilaisuus oli nautittavan hieno. Olin myös iloinen kilpailun voittaja.
Hyvältä mepiltä vaaditaan laaja-alaisia taitoja. Valitessani Hesarin vaalikoneesta tärkeimpiä ominaisuuksia kohtasin ongelman: lähes kaikki vaihtoehdot olivat merkityksellisiä. Esimerkiksi hyvät istumalihakset ovat yllättävän tarpeellinen ominaisuus taustapapereita lukiessa ja mietintöjä kirjoitettaessa. Analyyttisestä ajattelustakin on päätöksenteossa hyötyä.
Politiikan untuvikolta vie aikaa sopeutua parlamenttityöhön, joten poliittinen kokemus, johon lobbauksen tunteminenkin kuuluu, on välttämätöntä. Ja tietenkin kansainvälinen kokemus auttaa. Arvot ovat tärkeitä. itse haluan puolustaa etenkin heikoimpiosasten ihmisten, mukaan lukien lasten, etua.
Tunnenkin, että olisin parlamentissa kuin kala vedessä.
Terveisin, Petra
3. kesäkuuta 2009 kello 9.30
Arvoisa Unto Hämäläinen
Ihan alkuun kiitokset hienosta ja ajatuksia herättävästä blogistanne. Perässähiihtäjää on tällaisen tavallisen tallaajankin mukava ja opettavaista lukea. Parasta A-luokkaa.
Itse aloin metsästää omaa ehdokastani joskus kevään aikana lukemalla heidän mielipiteitään ja tutustumalla heidän kykyihinsä. Asetin tietysti eräitä ”pääsyvaatimuksia”.
Hyvä kielitaito, asiantuntevuus, näytöt ahkeruudesta ja kansainvälisyydestä olivat minulle itsestään selvyyksiä.
Piia-Noora Kaupin kanssa olen samaa mieltä siitä, että mepin täytyy olla omaksumiskykyinen. Näyttöä pitää siis olla, että asioita oppimaan ja käyttämään hyödyksi nopeasti. Tohtorin hattu ei ole taakaksi, vaikkei välttämätön. Tähän samaan kategoriaan liittäisin myös, käsittääkseni mietintöjen tekemisessä tarpeellisen, harjaantuneisuuden löytää ja käyttää erilaisia lähteitä.
Ymmärtääkseni europarlamentaarikon kannalta oleellista on pystyä verkostoitumaan. Tähän samaan liittäisin useasti mainitun sosiaalisuuden. Mainiotahan on, jos verkostot esim. virkamiesten kanssa ovat jo olemassa. Lobbareista ei ole niin väliä.
Muutamissa vaalitilaisuuksissa olen yrittänyt seurata ehdokkaiden innostuneisuutta ja tekemisen halua. Karismaattisuuttakin. Voi olla,että silmälasit vaikuttavat, mutta seuraamieni ehdokkaiden esiintymiset ovat vahvistaneet alkuperäistä valintaani.
Minun ehdokkaakseni suodattui Pilvi Torsti. Ehkä jollain toisilla kriteereillä ehdokas olisi ollut joku toinen.
3. kesäkuuta 2009 kello 9.34
Mielestäni Ukko Metsolalla on asiat hieman sekaisin. Hänen tulisi käsittää mitä on edustaa kansalaisia ja mitä on lobbaaminen. Tilanne on se, että lobbarit edustavat omia sidosryhmiään, jotka eivät ole sidottu koko kansan asian ajamiseen Euroopan parlamentissa.
Eilen kuitenkin selvisi, että mepit eivät edusta jäsenmaitaan jos on uskomista Stubbin esitykseen. Stubbin mukaan mepit edustavat omia ryhmiään. Miten siis lobbari ja kansanedustaja löytävät itsensä Euroopan parlamentista? Mielestäni Stubbin tulisi selvittää tämä asia äänestäjille.
Jan Rossi
3. kesäkuuta 2009 kello 10.15
Jännää, että kukaan aiemmista mepeistä eikä edellä kirjoittaneista ehdokkaista ei maininnut _näkemystä_ tärkeänä ominaisuutena.
Politiikka jakautuu selkeästi kahteen erilliseen lohkoon: 1. MITÄ halutaan saada aikaiseksi ja 2. KUINKA haluttuun tavoitteeseen päästään. Yo. kirjoittajat painottavat yksinomaan tuota KUINKA-puolta, joka toki sekin on tärkeä. Mutta marssijärjestyksen tulee olla selvä: MITÄ tulee ennen KUINKA:a. Poliitikko ilman näkemystä on virkamies ilman virkamiehen vastuuta.
Onko sitten niin, että kaikki aiemmin valitut ovat olleet puolueidensa ja ryhmiensä uskollisia sotureita, jotka tekevät kiltisti sen, mitä isot pojat kabineteissa ovat päättäneet? Minusta olisi tärkeintä että Suomesta ja muualtakin valitut mepit osoittaisivat poliittista johtajuutta ja kertoisivat selvästi mihin suuntaan he haluavat Eurooppaa ajaa. Ja tällä en tarkoita ”yhteisten arvojen Eurooppaa” tai muuta löysää ylevyyttä.
Sana lobbari tarkoittaa minulle henkilöä, joka laulaa sen lauluja, jonka leipää syö. Etujärjestöjen maksetut agentit toki ovat etulyöntiasemassa eurovaaleissa: paljon maksettua näkyvyyttä, kritiikitön media ja välinpitämätön kansa. Ongelmaksi jää, että kansalaiset eivät äänestäessään tiedä, mitä kytköksiä ja sitoumuksia näillä ehdokkailla on. Harva isolla budjetilla liikkuva on halukas ilmoittamaan, mistä rahat vaalikassaan ovat tulleet. Toisaalta, isoilla lainoilla liikkuvat ehdokkaat ovat riskialttiita ottamaan sitoumuksia vaalikauden aikana – velathan maksetaan tuella seuraaviin vaaleihin.
Toki voimme valita parlamenttiin stubbimaisia euronörttejä, jotka tietävät kaiken nippelitiedon EU:n hallintorakenteista ja ovat valmiita viilaamaan niitä maailman tappiin asti. Mutta se jos mikä on virkamiesten, ei poliitikkojen, työtä.
Eurooppaa kaipaa arkkitehtia – rakennusmestareita riittää kyllä.
3. kesäkuuta 2009 kello 11.03
Hei Unto,
Kyllä sinä pikemminkin olet ladunaukasija!
Tähän nimenomaiseen kysymykseen:
kyllä mepin tulee ollamyös ihminen, eikä mikään puolijumala.
Vaikkei seuraava tähän kuulukaan, niin liitän kokemuksia vaalikoneista.
Kone saattaa tuottaa aika oudon tuloksen. Kymmenen sopivimman kohdalla voi olla vain pari ajattelemastasi puolueesta ja melko todennäköisesti suosikkiehdokkaasi löytyy aika kaukaa. Mistä tämä kaikki oikein johtuu: onko vika koneissa, teissä vai ehdokkaissa? Voi olla että vähän kaikissa. Ei koneisiin tarvitse uskoa menettää, mutta ne eivät ole ”jumalansanaa”. Lopullinen ratkaisu tehdään mututuntumalla viimeistään kopissa.
Ainakin minulle aloittamani MTV:n kone antoi nimenomaan ”oman puolueeni” osalta hyvin erilaisen kuvan kuin muut koneet. Koneet tuottavat eri tuloksen osin siksi, että ne kysyvät eri kysymyksiä. Eli paremman kuvan antaa kaikkien koneiden yhdistelmä, joka jää siis vastaajan tehtäväksi.
Minusta suoranaiseen hyötyyn eli ehdokkaan löytämiseen pannaan liikaa painoa. Vika ei ole koneissa, eikä vastaajissa eikä ehdokkaissakaan, vaan vaalikoneiden luonteessa. Medioiden tekemiin kysymyksiin ei usein löydy vastausta puolueiden vaaliohjelmista. Nimenomaan riviehdokkaat eivät edes tunne puolueensa ohjelmia, eikä niissä taas ole kaikkia asioita – onneksi – etukäteen määrätty. Lisäksi jotkut vahvat ehdokkaat tohtivat tietoisesti olla eri mieltä kuin puolueensa.
Kehotankin vertaamaan vastauksianne myös puolueisiin. Jos olet esim. EU- myönteinen vaikka osin kriittinenkin, niin saat melko lähelle tosiaan tulevan suosikkiryhmän, eikä oma puolueesi ole välttämättä edes kahden kärjessä. Vastaavasti saa alapäähän EU- kriittisimmät puolueet eli kyllä koneet hyvin mittavat: kokoomuksen ja perussuolaisten puhumattakaan SKP:stä väliin mahtuu eroja. Ongelmana tuntui ainakin minulle olevan vihreät, jossa sisäinen hajontakin näyttää olevan suurta ainakin näiden kysymysten kohdalla.
Seppo Väisänen
Helsinki
3. kesäkuuta 2009 kello 13.07
Päivän Hyvä Kysymys: Millainen on hyvä meppi?
Katselin juuri HS:n eilisen 02.06. vaali-iltamien puhekilpailuun osallistuneiden mep-ehdokkaiden puhevideot. Tähän kilpaluun seulotut ehdokkaat olisivat useimpien mielestä hyviä meppejä.
Puhekilpailun voittaja oli Petra Paasilinna, myös Sirpa Pietikäinen ja Pilvi Torsti sijoittuivat kärkeen. Tulos vastaa myös omaa arviointiani, lisäksi kärjen tuntumassa oli pari kolme muutakin.
Unto,
voitko sanoa miksi päivän kotihesarissa oli juttua aiheesta, mutta voittajan nimeä ei ole mainittu. Tästä puutteesta ystäväni juuri soitti ja arveli, että voittaja oli väärästä puolueesta. Tätä en halua uskoa, koska puute voidaan korjata huomisessa hesarin jutussa.
Videopuheista ilmenevät meppiehdokkaiden ominaisuudet kattavat mrkittävän osan hyvän mepin ominaisuuksista täydennettynä useiden kielten hyvällä puhe- ja kirjoitustaidolla. Hyviä ominaisuuksia on laajalti lueteltu Unton kokoamissa aiempien meppien kolmen sanan luetteloissa.
Viedeolta ja em.luettelosta ei käy esiin miten hyvä selvitysten ja raporttien tekijä EP-työssä meppiehdokas olisi. Kuten tiedämme toisin kuin Suomen eduskunnassa tärkein osa meppien työssä on raporttien ja niiden vaatimien selvitysten tekeminen. Nykyiset mepit ovat näyttönsä antaneet ainakin tyydyttävästi – yhtä lukuunottamatta. Tällä tarkoitan ehdokasta, joka on valinnut itsensä vaikutusvaltaisimmaksi mepiksi, mutta jonka lobbareiden kanssa valmistetut raportit EP on hylännyt. Tätä epäonnistumista ei media ole Suomessa käsitellyt.
Hyvän mepin pitää siis olla paitsi hyvä esiintyjä, kielitaitoinen ja verkostoituva myös asioihin perehtyvä tutkija ja selkeiden raporttien kirjioittaja. Tämän taidon voi olla hankkinut kovalla työllä aiemmissa tehtävissä. Suomalainen tutkijakoulutus antaa erinomaiset tutkijan valmiudet toimintaan meppinä. Minun meppini on tutkintonsa suorittanut ja valmis toimimaan EP:ssa.
Muuten eilisen puhekilpailun voittaja Petra Paasilinna on valmistellut väitöskirjaansa pitkälle ja Pilvi Torsti on jo väitellyt. Molemmat täyttävät erinomaisesti hyvälle mepille asetettavat vaatimukset.
3. kesäkuuta 2009 kello 13.40
Vaalitilaisuus, jossa pakotettiin ehdokkaat puhumaan tiukasti rajatusta aiheesta ja ja vielä panemaan yksi, vaikea sana puheeseen osoittautui ylivoimaiseksi tehtävksi. Asiasta ei puhunut kukaan eikä kukaan onnistunut rakentamaan juttuaan sen pakollisen sanan pohjalta
Tialisuus oli kuitenkin hyvin viihteellinen. Se kilpailee tasavertoisesti Keskutan Urho insertin kanssa. Ei siis Nälkämaan laulun, vaan sen ,joka on Urhouden kotisivulla 30 sek.
Tarja Gronbergin ja demaripapin poissaola ei haitannt, mutta Soini olisi voinut lähettää Veltto Virtasen tilalleen. Näin olisi saatu pientä viritystä siihen ylenpalttiseen EUpropagandaan, jota Stubb taas kerran päästettiin viljelmään. Nyt hän meni nii pitkälle, että väitti jokaisella MEP:illä olevan enemmän vaikutusvaltaa kun hänellä itsellään Suomen ulkoministerinä. Valheella on lynyet jäljet, perui sitten vuolasanaisesti puheensa.
Soini ei tullut, mutta olisin mielelläni kuullut kuinka Veltto vastustaa EU:ta kun olin juuri antunut ääneni hänelle. Se olisi tuonut hieman jännettä nyt asiallisesti yhteen maaliin potkiviin 19 lausuntoon.
Suuri kiitos HeSan johdolle, joka kulkee voitosta voittoon. Eikö olisi aika antaa Päätoimittajalle vuoden lehtimiespalkinto! Kaksi aivan viimesintä suoritusta antaa sille oikeuden, tämä vaalitilaisuus ja sitten nimien vaatiminen silloin kun käydään HS:s piirissä asiakeskustelua.
3. kesäkuuta 2009 kello 14.05
Sanoisin, että viisaus on tärkeä ja toivottava ominaisuus. Matti Wuori tulee mieleen mepistä, joka ehkä kuvaa tätä ominaisuutta selkeimmin.
Sinnikkyys on välttämätöntä, koska valitettavasti asiat eivät tapahdu kovin helposti.
Obamaa on kehuttu aiemmalla urallaan siitä, että hän on pystynyt keskittymään monesti asioihin, eikä poliittisiin lillukanvarsiin. Obamalle on ollut tärkeintä saada aito lopputulos, joka on dynaaminen ja jonka eteen kaikki voivat alkaa tehdä työtä. Minusta se on erittäin toivottava ominaisuus. Sitä kutsutaan kai kyvyksi laatia synteesejä ja käydä aitoa dialogia muiden osapuolten kanssa.
3. kesäkuuta 2009 kello 14.27
Hei Jarkko Rahkonen,
kysyit miksi aamun paperilehdessä ei kerrottu eilisen Hesarin eurovaali-iltamatilaisuuden voittajaa. Yksinkertaisesti siksi, että tilaisuudessa ei valittu voittajaa eikä kyseessä ollut varsinainen kilpailu.
Raati – jossa olivat siis Perässähiihtäjä-Unto, Hesarin Brysselin-kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä ja kohta entinen demarimeppi Lasse Lehtinen – arvioi 19 eurovaaliehdokkaan esityksiä. Raati antoi suullista palautetta joka esityksen jälkeen. Puheiden jälkeen raati arvioi kaikkia esityksiä ja kertoi, että parhaiten spontaanin puheen pidosta ja lukijakysymykseen vastaamisesta suoriutuivat Petra Paasilinna, Sirpa Pietikäinen ja Pilvi Torsti.
Kuten raati tilaisuudessa korosti, nämä kolme ehdokasta lueteltiin aakkosjärjestyksessä, ei paremmuusjärjestyksessä. Paasilinna oli siis joko ensimmäinen, toinen tai kolmas.
Paperilehdessä ei kerrottu ”voittajia”, koska kyseessä ei ollut mikään varsinainen kilpailu, (vaikka raati julistikin nämä kolme hyvin esityksissään onnistunutta). Tilaisuuden varsinaisena ideana oli kuulla meppiehdokkaiden näkemyksiä ja testata heidän puhujanlahjojaan. Halusimme näin tarjota kuulijoille ja lukijoille mahdollisuuden arvioida itse ehdokkaiden pätevyyttä.
yst. terv.
Marko Junkkari
politiikan toimituksen esimies ja yksi eilisen tilaisuuden järjestäjistä.
3. kesäkuuta 2009 kello 15.30
Taas tulee mieleen Pohjantähden loppu, Janne Kivivuori on pojanpoikansa kanssa käymässä Pentinkulmalla. Nuorukainen on niin moderni ettei tunne mitään pyhään tunnetta kävelemisestä isien pyhällä maaperällä.
\\\”Sulla on niin hyvät eristimet\\\”, Janne muistutti. Pojalla oli \\\”läskipohjakengät\\\”. Näin minä kirjan repliikit muistan.
Osa kansainvälisyyden korostajista on läskipohjissa kulkevia. Aistii että he haluavat hävittää siteensä osaan kansasta. Psyyke pitää kuitenkin kiinni lapsuuden, nuoruuden muistoista..
Kävin äsken torilla mansikoita ostamassa. Olihan se niin kotoista kun joukossa pyöri kaksi humalaista aikamiestä. Toisen
isoisä puolusti sodissa suomea monta vuotta, eli korsuelämää.
En halua mepiksi ehdokasta joka kuuluu tähän uuteen poliittiseen
säätyyn. Näihin jotka pyrkivät perhekunnittain Brysseliin.
3. kesäkuuta 2009 kello 15.38
Onneksi tänne pohjoiseenkin puhekisan päätös tuli ja juuri sellaisessa muodossa, että kolme naista valittiin parhaiksi, ja Sirpa Pietikäinen oli heistä yksi. Sosiaalista mediaa pitkin tieto tuli, sillä (ilta)päivän Hesarissa nimiä ei ollut.
Ideahan on mainio. Ei nosteta yhtä ainutkertaista voittajaa, vaan kolme yhtä hyvää! Sehän hiilaa enemmän.
3. kesäkuuta 2009 kello 16.09
Yllä on esitetty monta merkittävää kannanottoa ja luonnehdintaa hyvästä mepistä ja HS:n vaali-iltaman raadin päätelmistä on vaikea olla muuta kuin samaa mieltä, sillä kärkeen löytyi todella kovan tason ammattilaisia. Ehkäpä miehillä riittää hieman tsempattavaa, vielähän vaaleja ei ole ratkaistu.
Sirpa Pietikäinen on paitsi loistava ja luonnostaan luotettava ja avoin puhuja myös asiansa osaava ja avoimesti EU-asioista innostunut meppimme. Hyvän mepin määritelmä EU:n ja suomalaisten kannalta voisi olla yhdistelmä Alexander Stubbia, Riitta Mylleriä, Sirpa Pietikäistä ja uuden polven asiantuntemusta ja kokemusta edustavaa Jenny Lindborgia. Kaikista näistä henkilöistä huokuu panostus kehittää EU:ta asianatuntemuksella sen kansalaisten hyväksi pitkällä tähtäyksellä sekä halu tuoda EU lähelle sen kansalaisia ja avata EU:n päätöksentekoprosessia.
Jos ja kun Lissabonin sopimus hyväksytään, EU on jälleen uuden ”suljettujen ovien politiikan” uhan alla, siksi hyvä meppi on myös sellainen, joka pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan tulevan EU:n Korkean edustajan sekä ns. ulkoministeriön toiminnan läpinäkyvyyteen.
Vain läpinäkyvä EU voi olla sen kansalaisille uskottava.
3. kesäkuuta 2009 kello 17.20
Millainen on hyvä meppi ?
” Tässä sadepäivän ilona menimme elämänsulostuttajan, siis vaimoni kanssa ylen eu-vaali koneelle. Ketä äänestää ja vastaukset kysymyksiin. Sinun Sinikka (saanen sinutella) mielipiteesi vastasivat eniten omiani . Olemme hämäläisiä lypsykarja ihmisiä ja aina äänestäneet omaa puoluetta. Mutta nyt näyttää traktori karkaavan käsistä siltä puolueelta. Miten tässä maassa turvataan ruuan tuotannon jatkuminen? Me olemme pienviljelijöitä, lehmiä n.30. Emmekä pysty maan vähyyden vuoksi lähtemään hirveään laajennus rumbaan. Eikä muutenkaan ajatusmaailmaan sovi jättitilukset; omistaja kävelee maillansa ja naputtelee ratsupiiskalla nahkasaappaisiin. Niin kuin silloin joskus 1917.. Kaikkea työtä tarvitaan, mikä sinun kanta on perheviljelmään? Ja antoisaa vaaliaikaa! Tv: lypsykki henkilöt ”
Kun ehdokas saa sähköpostia äänestäjältä, hyvä meppi vastaa suoraan ja rehellisesti :
” Kiitos yhteydenotosta !
Vai on traktori karkaamassa käsistä ?
Se taitaa olla pientä, kun EU – Suomelta on jo mopokin hukassa :
20 % viljelijöistä saa 80 % tukiaisista, samalla kun suurin hyöty menee kaupan välikäsille ! Ts. EU tappaa pienet tilat ja tukee suuria tiloja ja kaupan välikäsiä, mikä on täysin järjetöntä !
Teidän lypsykki – henkilöiden onneksi, vieressäni istuu Itsenäisyyspuolueen ”karjakko”. Merja Renvall, nro.216 , joka antaa heti faktojen lypsyohjeet ja lisää tummelia : http:// http://www.farmsubsidy.org !
Tämän tummelipurkin pohjalla on myös parhaat voiteet : http://www.selkoteksti.vuodatus.net !
Pelastetaan lehmät, perheviljelmät ja Suomen maatalous !
Äänet Itsenäisyyspuolueelle ja Suomen omavaraisuudelle !
Ps. – sana kiertämään vaalilaitumille !
Sinikka nro.218
3. kesäkuuta 2009 kello 17.38
Kun tähän blogiin on (ainakin toivottavasti) tullut asiapohjalta kirjoitettua, niin uskaltaudun heittämään kevennyksen puhtaasti asian vierestä: Millainen on hyvä äänestäjä?
Ainakin sellainen, joka ei äänestä kahdesti vaikka voisi. Meille kun puolisoni kanssa kävi niin, että postiluukusta tipahtivat taannoin ilmoitukset äänioikeudesta niin asuinmaamme Britannian kuin kotimaamme Suomenkin eurovaaleissa. Kertonee oma kieltään siitä, miten viranomaisrekistereiden yhteispeli unionissa toimii.
Kun unionissa kuitenkin on miljoonia sisäisiä maahanmuuttajia, niin olisikin mielenkiintoista kuinka moni heistä saa, jos kehtaa, äänestää näissä vaaleissa kahdesti. Moinen saattaisi olla jopa laillista, koska vaaleja säätelevät kansalliset lainsäädännöt, ja eihän henkilö yhdessä maassa yhtä kertaa enempää äänestäisikään.
Tässäpä pallo vaikka HS:n politiikan toimitukselle, jos aihe kiinnostaa.
3. kesäkuuta 2009 kello 17.45
Kristian, samaa kahteen kertaan äänestämistä olen miettinyt Brysselissä asuvien kavereiden kanssa. Täällä Ateenassa asia olisi ollut varmasti helppo – ilmoittautuminen paikalliseksi äänestäjäksi, ja taatusti ei olisi sana mennyt Suomeen keskusvaalilautakunnalle. Etenkin, kun en heiltä Helsingistä ole vuosikausiin mitään postia saanut muutenkaan.
3. kesäkuuta 2009 kello 17.45
Juuri nyt kun edessä on ilmastokatastrofin torjunta sekä ekotehokkaan talouden rakentaminen niin hyvän mepin tulee kyetä rakentamaan avoimia ja asioita eteenpäinvieviä verkostoja sekä EU:ssa että kotimaassa. Kotimaassa mepin täytyy myös olla vapaa edustamaan kaikkia kansalaisia, ei pelkästään omaa maakuntaa, poliittisia tai kulttuurisia yhteisöjä.
Mepin itsetunto täytyy kestää rajujakin ”säävaihteluita” ja omassa itsetuntemuksessa tulee olla valppautta ja varaa päivittää omia asenteitaan, tietojaan ja taitojaan myös epämukavissa tilanteissa.
Tulee olla vapaa toimimaan kansalaisten hyväksi. Siitä on jopa hyötyä jos tuntee olonsa epämukavaksi elitistisissä valtapiireissä.
Nyt Eurooppa tarvitsee innostuneita ja ahkeraan työhön sitoutuneita tekijöitä. Olen tosissani hakemassa tätä vaativaa työtä.
3. kesäkuuta 2009 kello 17.56
Arvoisa Kristian Sundqvist – Siellä Britanniassa solmu kiristyy Brownin ympärillä. Uskon vakaasti, että eurovaalien jälkeen Britanniassa on uusi pääministeri.
Tänään saatiin vastaus Antonkaappaukseen. Putin tuomitsi asian ja kertoi, että tapaus on heikentänyt luottamusta Suomen ja Venäjän välillä. Tilannehan on se, että dipolomaatit eivät toimi näin kuten Pietiläinen toimi. Ja Stubb hölmöyksissään meni antamaan tukensa Pietiläisen toimille. Stubb heikensi omaa asemaansa suhteessa Venäjään. Ei olekaan ihme, että Stubb ei ole mukana tänään tapaamassa Putinia.
Jan Rossi
3. kesäkuuta 2009 kello 18.22
Lukiessani teräviä kommentteja Ateenasta ja Britanniasta saakka tuli mieleen kuinka eriskummallinen kulttuuri tämä Suomi onkaan!
Vaikka ns. sosiaalinen kontrolli on ymmärrettävä piirre kaikissa yhteisöissä, niin Suomessa se on erityisen painava taakka harteilla. Moni luova ja nokkela suomalainen, joka ei täällä uskalla ääntään nostaa, puhkeaa kukkaan ulkomailla.
Ulkoministeriön nuputkin (pl. Alex Stubb ja Lasse Lehtinen) puhkeavat kukoistamaan vasta vapauteen päästyään, ml. Pasi Rutanen, Klaus Törnudd, Juhani Suomi, Keijo Korhonen.
3. kesäkuuta 2009 kello 18.27
Jan,
Se, että vieraan valtion puheenjohtaja tuomitsee Suomen toiminnan, ei tee Suomen toiminnasta automaattisesti väärää (ainakaan jos oletamme Suomen olevan suvereeni valtio). Ei kai se, mitä Venäjä lausuu, voi automaattisesti olla ”vastaus”?
Vaikka joku ulkoministeriön virkamies olisikin tehnyt menettelytapavirheen (en ota kantaa siihen onko näin tapahtunut), niin suvereenin valtion ulkoministeri ei ulkovallan painostuksesta helposti julkisesti tuomitse alaistaan, vaan asia hoidetaan sisäisesti. Nythän tässä casessa on yhden valtion näkemys toisen valtion näkemystä vastaan, koska Venäjä ei ole osallisena Haagin lapsikaappaussopimuksessa, jonka kautta asialle olisi ymmärtääkseni mahdollista saada riippumaton ratkaisu.
Teemu,
Jep, taannoin rekisteröidyin täällä Britanniaksi äänestäjäksi, eikä mitään tietoa Suomeen ole näemmä lähtenyt. Myöskään en ole saanut mitään ohjetta, että minun pitäisi jotenkin itse huolehtia, etten olisi vaaliluettelossa Suomessa. Nythän käy niin, että minä ja puolisoni (jotka emme äänestä Britannian vaaleissa) omalta osaltamme laskemme asuinmaamme äänestysprosenttia, koska meidät on täälläkin merkitty vaaliluetteloon. Jos olisimme jääneet kokonaan nukkumaan, olisimme laskeneet äänestysprosenttia kahdessa maassa.
Saavutus sekin. Way to go, eurobyrokratia…
3. kesäkuuta 2009 kello 18.33
Hyvä meppi ymmärtää, miten poliittinen vaikuttaminen käytännössä tapahtuu ja osaa verkostoitua yhteistyökumppanien kanssa. Hyvä meppi ei hautaudu Brysseliin vaan tuo EU-parlamentin ajankohtaisia aiheita esille kotimaassaan ja tarjoaa suomalaisille vaikutuskanavan eurooppapolitiikkaan.
3. kesäkuuta 2009 kello 18.57
Niinpä arvoisa Kristian Sundqvist. Onko mielestäsi siis oikein, että diplomaatti ryhtyy salakuljettamaan diplomaattipostissa ihmisiä? Ei tälläiselle toimille valtion virallisissa yhteyksissä voi antaa minkään valtakunnan tukea vaikka tilanne olisi kuinka inhimillinen tragedia. Valtiot eivät vaan ryhdy salakuljettamaan ihmisiä. Stubbin toiminta asiassa on ollut amatöörimaista. Näin asiaa on tulkittava Putinin lausuntojen valossa.
Kysyn uudelleen, että ryhtyisikö ruotsalaiset tai norjalaiset salakuljettamaan ihmisiä naapurimaistaan diplomaattikilvin varustetulla autolla. Lisäksi tapauksessa on edelleen avoinna olevia kysymyksiä. Yksi on se, että tiesikö Stubb, että Saloset oleskelivat kolme viikkoa Suomen konsulaatissa Pietarissa? Olisi käsittämätöntä jos ei olisi tiennyt.
Jan Rossi
3. kesäkuuta 2009 kello 19.15
Kristian,
vaikka oletkin saanut väestörekisterikeskukselta ilmoituksen äänioikeudesta, voi olla niin, että ilmoituksen lähettämisen jälkeen äänioikeutesi on poistettu äänioikeusrekisteristä. Osa muiden jäsenvaltioiden viranomaisten ilmoituksista tuli niin myöhään, että äänioikeusilmoitukset oli jo ehditty lähettää.
Teemu,
jos et saa Suomesta äänioikeusilmoitusta, on ilmeistä, että väestötietojärjestelmässä ei ole oikeaa osoitetta Sinulle. VRK:n sivuilta löytyy keinot korjata tilanne.
Ystävällisenä muistutuksena kaikille muille seikkailunhaluisille, jotka edes hetkisen erehtyvät harkitsemaan kahteen kertaan äänestämisen yrittämistä, haluan kertoa, että rikoslain 14 luvun 3 pykälän mukaan vilpillinen äänestäminen on rangaistava teko: ”Joka yleisissä vaaleissa tai yleisessä äänestyksessä äänestää ilman äänioikeutta, toisen nimissä tai useamman kuin yhden kerran, on tuomittava vilpillisestä äänestämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.”
Timo Erikäinen
Helsingin vaalipiirilautakunnan puheenjohtaja
3. kesäkuuta 2009 kello 19.48
Olen nyt kyllä arvoisan Jan Rossin kanssa eri mieltä tästä tapaus Antonista. Kyllä Suomen valtion edustajien tehtävä on suojella ja auttaa Suomen kansalaisia, maksoi mitä maksoi. Itse asiassa kyseessä on hyvin harvinainen tilanne – verrataan vaikka tuontiautojen verotuskäytäntöön, jossa valtio yritti viilata kansalaisia linssiin, minkä ehti.
Vaikka en ole muutoin erityisen tyytyväinen Stubbin toimintaan, niin kyllä tämä tapaus tehtiin oikein. Tosin veikkaan että hyväksyntä – jos ei muuta, niin hiljainen – haettiin Mäntyniemestä. Mitä tulee käytettyyn metodiin, niin parempi se oli kuin lähteä neuvotteluihin venäläisten kanssa. Siellä istuisi pikkupoika jossain entisen sovhoosin torpassa hätämajoituksessa vieläkin eikä varmaan pääsisi edes jouluksi kotiin.
Kevyt noottikisailu on pientä siihen nähden, että kansalaisesta pidettiin huolta. Nykyaikaista ”kaveria ei jätetä”-toimintaa, sanoisin. Kirjeenvaihtoa voidaan nyt harrastaa vaikka maailman tappiin, kun on saatu poika takaisin Suomeen.
3. kesäkuuta 2009 kello 20.50
Onko arvoisa Pekka Kärkkäinen nyt siis sitämieltä, että Suomen hallituksen viralliseen linjaan täytyy sisältää myös lakien rikkominen autettaessa Suomen kansalaisia? Jos tälle tielle lähdetään, miten Suomen asemalle mahdollisesti tapahtuisi kansainvälisessä politiikassa? Luottamushan tässä menisi jos Suomi alkaisi ratkomaan asioita ihmisiä salakuljettamalla diplomaattipostissa auton takakontissa. Nyt Suomen ulkopolitiikan ylle tuli epäilyttävä varjo.
Jan Rossi
3. kesäkuuta 2009 kello 20.55
Iltaa nyt jo Pakilasta!
Vaikka Krister ja Teemu harhautuivat aika kauas päivän hyvän kysymyksen aihepiiristä, niin ei se mitään, sillä he saivat Timo Erikäisen, Helsingin vaalipiirilautakunnan puheenjohtajan, vastauksen huoliinsa.
Sympaattista äänestyspalvelua. Kiitos!
Perässähiihtäjä
3. kesäkuuta 2009 kello 21.31
Kysymys vaalilautakunnalle. Kuinka on kaksoiskansalaisen äänioikeus? Saavatko he molemmat äänestysilmoitukset ja jos äänestävät kahdesti, nin onko se rikollista?
3. kesäkuuta 2009 kello 21.52
Tulipa mielenkiintoisen voimakas reagointi keskustan puoluesihteeriltä kokoomusta kohtaan ja vain yhden ehdokkaan kampanjoinnin vuoksi (nyt HS:n uutíssivuille illalla):
”Keskusta syyttää kokoomusta likaisesta pelistä eurovaalikampanjassa. Rasistisina pidetyillä, kokoomusjohdonkin tuomitsemilla vaalimainoksillaan kohua herättäneen Kai Pöntisen (kok) ehdokkuus on keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen mukaan osa kokoomuksen kampanjataktiikkaa…”
Ehkä päivän kysymykseen voi vastata,että Kai Pöntistä tuskin ainakaan mainoksiensa perusteella voisi luonnehtia vielä hyväksi mahdolliseksi mepiksi. Mutta melkoisen kova on keskustan hätäkin nyt gallupien vuoksi, jos hallituskumppanipuolueen yhden ehdokkaan kampanjoinnista julkilausumia aletaan värkätä.
Itse kysymykseen vastaisin, että hyvä meppi on kansainvälisissä asioissa jo valmiiksi kokenut, luonteeltaan ja asenteeltaan suomalaisuuden ohella Eurooppalainen, neuvottelukykyinen sekä verkostoitumistaitoinen kaveri. Pitkän harkinnan jälkeen nykyisistä ehdokkaista tuohon kategoriaan nostaisin vanhojen suosikkieni ja aiemmin äänestämieni lisäksi esimerkiksi Risto EJ Penttilän, jota hyvinkin saatan jopa äänestää sunnuntaina.
Lähes kaikki istuvat suomalaiset mepit ja aiempaa meppikokemusta omaavat puoluekannastaan riippumatta ovat mielestäni myös hyvin kelvollisia ja omat ehtoni hyvästä mepistä täyttäviä. Valinnanvaraa meillä kaikilla siis on ja siksi itsekin äänestän vasta sunnuntaina.
Se on ikävää, että Virrankosken ja Lehtisen kaltaiset Mepit jäävät pois nyt, kun jo aiemmin Stubb ja Kauppi siirtyivät muihin tehtäviin – nämäkin neljä täyttävät varmastikin useimmista suomalaisista hyvän mepin ominaisuudet.
Eli väittäisin, ettei meidän suomalaisten ole tarvinnut meppejämme tähänkään asti hävetä ja ei varmaan tarvitse näiden vaalien jälkeenkään. Tarjolla on hyviä ehdokkaita.
3. kesäkuuta 2009 kello 22.18
Sori Unski ja muut – otetaan viimeistä kertaa aiheen vierestä Janille:
Jan, eivätköhän nämä tapaukset ole aivan yksittäisiä. Ensinnäkin, sivistysvaltioiden kanssa tällaisia tapauksia ei edes synny, kun luovutussopimukset ovat kunnossa. Toisekseen, eipä näitä tapauksia ole ihan joka viikolle, saatikka edes joka vuodelle.
Kova reaalipoliitikko olisi todennut, että ”se on ihan yksittäistapaus, ei sen takia kannata hyviä välejä vaarantaa”. Voisin kuvitella Kekkosen antamaan moista lausuntoa. Sehän olisi sitä keskustan kaipaamaa urhoutta, eikö vain? Nyt tehtiin niin kuin on oikein moraalisesti: pelastettiin nuori kaapattu lapsi, jota tuskin olisi saatu neuvotteluteitse Venäjältä kotiin ainakaan tänä vuonna. Todennäköisesti ei koskaan
Parempi maailma ei synny isoista ylväistä sanoista, vaan pienistä eettisistä teoista.
Olen puljannut venäläisten kanssa sen verran sekä NL:n että nyky-Venäjän aikana, että tiedän miten se kuvio menee. Neuvotellaan pitkään ja hartaasti, jos se on venäläisten etu; vastaavasti asiat voidaan sopia kahdessa minuutissa, jos nopeaa ratkaisua tarvitaan. Voi sitä venäläisten toivomaa hekumaa, kun saisivat pallotella Suomen diplomaattipoikia hallinnonalalta toiselle eikä mitään oikeasti tapahtuisi.
Tuliko tässä nyt sitten vaarannettua suhteet Venäjään? Tokkopa. Ja jos tulee enemmän sanomista, niin ainahan ulkoministeri voidaan vaihtaa.
Nykyhallitus tietää jo senkin prosessin.
3. kesäkuuta 2009 kello 22.34
Analyyttinen, viitseliäs, sanat hallussa eikä ristiriitaa sanojen ja tekojen välillä. Kuunteleva, joskus hauska, osaa suhtautua EU-byrokratiaan itsenäisesti. Joskus ehkä nöyräkin, mutta itsetuntemus kohdallaan. Ja loppujen lopuksi aivan tavallinen ihminen.
4. kesäkuuta 2009 kello 1.30
Hyvä kysymys tuo millainen on hyvä meppi, mutta yksiselkoista vastausta siihen kyllä voi antaa. Erilaiset persoonat pystyvät pärjäämään erilaisilla kyvyillä eikä mitään yksipuolista listaa tähän pysty antamaan, mutta varmasti avoin suhtautuminen muihin Euroopan kulttuureihin (myös erilaisiin poliittiisiin käytäntöihin), vahva asiapohja ja verkostojen rakentamisen asettaisin taitojen puolesta etusijalle.
Innostus ja kiinnostus, jonkinlainen aatteen palo ja usko edustamiinsa arvoihin on kuitenkin se tärkein ominaisuus hyvässä europarlamentaarikossa. Lisäksi pitää pystyä myös osoittamaan kiinnostusta Suomen asioihin Euroopan Parlamentin näkökulmissa ja huomioimaan äänestäjiensä näkökannat ja miten erilaiset päätökset vaikuttavat heidän elämäänsä. Usein vain europarlamenttivaalien jälkeen useista edustajista, kuten jo aiemmin mainitusta Lasse Lehtisestä tai vaikka Ville Itälästä (jonka naamaan törmäsin ensi kertaa viiteen vuoteen eilen metroasemalla), ei kuulu mitään ainakaan ennen seuraavia vaaleja. Esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki ja Paavo Väyrynen ovat olleet hyviä esimerkkejä siitä kuinka myös kotimaan ihmiset huomioidaan tiedotuksessaan, oli heidän mielipiteistään mitä mieltä tahansa.
4. kesäkuuta 2009 kello 9.54
Parahin Unski
Hyvään meppiyteen liittyy lukuisia ominaisuuksia, tarkastellaanpa muutamia.
Mieleenjäävä ja luottamustaherättävä persoonallisuus – vaikea yhdistelmä.
Hyvä keskustelutaito yhdellä unionin valtakielistä.
Kyky johtaa omaa avustajatiimiään itsenäisessä ja kriittisessä tiedonhankinnassa.
Kyky nostaa parlamentin arvostusta ja sitä kautta äänestysaktiivisuutta EU-vaaleissa omassa maassaan.
4. kesäkuuta 2009 kello 10.26
Meilasin eilen lyhyesti klo 11 näin:
Kyllä mepin tulee olla myös ihminen, eikä mikään puolijumala.
Jatkan itsestään selvyyksillä muiden tapaan:
Parempi kuin me itse olle eli parempi minämme.
Ei ole syntynyt juuri keskustelua eri kireereiden tärkeysjärjestyksestä:
Mitä ilman ei voisi olla ja mitä ei niin kovasti kaivata.
Kun media ja yleisö on niin vähän kiinnostunut EU:ssa
- Suomessa toki kymmenkertaisesti Britanniaan verrattuna -
niin päävastuu jää mepeille itsellen.
Olen seurannut entistä työtoveriani Reino Paasilinnaa.
Oli tässä suhteessa esimerkki ja myös aikaansaapa.
Vastasi varmaan ainakin yhtä EijaRiitta Korholaa!
( Mainostaa olleensa vaikutusvaltaisen, millä mitaten ja kenen sanomana)
Vahinko että luopui. jatkosta ( se on sen yrittämisestä).
xx
Anteeksi myöhäinen heräämiseeni.
Muutakin on ollut.
Lisäksi laitoin nettikauteen tottumattomana vaalikonekommenttini tuohon eiliseen meiliin.
Kiintoisa ja tasokas tuttavuus oli se EU Profiler- vaalikone
Seppo Väisänen
Halsinki
4. kesäkuuta 2009 kello 19.13
Lisään hyvän MEPin ominaisuuksiin yhden, jota en edellisistä kirjoituksista löytänyt: hyvän MEPin tulee olla kyseenalaistaja. Muuttuvassa maailmassa, erityisesti nykyisen kaltaisessa taloudellisessa ja ekologisessa kriisissä täytyy pystyä kyseenalaistamaan konventionaaliset totuudet – myös ne, joita itse kannattaa.
Tämä ei tarkoita tuuliviirimäisyyttä, vaan sitä, että aina uusien muutosten tapahtuessa tai uuden tiedon tullessa päivänvaloon on valmis käymään myös omat ”totuutensa” läpi ja testaamaan, ovatko ne edelleen voimassa. Aivan liian monen maailmanselitys on kirjoitettu aivojen sellaiselle osastolle, joka ei ota vastaan ympäristöstään kuin sitä tukevia signaaleja.