Torstai 28.5. ja 14. postaus
Nostan hattua kahdelle joukolle. Ensin nostan hattua niille äänestäjille, jotka heti ennakkoäänestyksen alkaessa kiirehtivät posteihin ja muihin äänestyspaikkoihin. Heitä oli yli 110 000, viidenneksen enemmän kuin viime eurovaalien 2004 ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä. Ensimmäisen päivän ennakkoäänestäjät ovat sellainen ”tiedostava etujoukko”, jos sellaista vanhaa fraasia sopii käyttää. Toinen joukko, joille haluan lausua kiitoksia, on tietysti tämän blogin kommentaattorit. Kyllä te olette aika epeleitä.
Heitin eilen pahan kysymyksen Euroopan parlamentin kokoomuslaisten ja demarien äänestyskäyttäytymisestä. Ärsykkeen kysymykseeni sain Timo Soinin puheista, ja – kuten eilisessä postauksessa ounastelin – asia ei ollut aivan niin yksinkertainen ja selkeä kuin Soini väitti sen olevan.
Kaikki kommentit olivat hyviä, mutta erikseen nostan muutaman esiin: katsokaapa, mitä esimerkiksi Anna Mikkola, Hildur Boldt, Teemu Lehtinen, Esa Suominen, Antti Timonen, Antti Liikanen ja Pekka Kärkkäinen kirjoittavat – kukin tietysti omasta näkökulmastaan argumentoiden. Tässä keskustelussa toteutuu tämän blogin syvin idea. Ihmiset eri puolilta kokoontuvat keskustelemaan ja lyötävät asiaperusteita pöytään – tunnetta unohtamatta. Sitähän politiikka on.
Tietysti ilahduin kovasti, että kansanedustaja Jyrki J. Kasvi ennätti kiireittensä keskellä tulla mukaan pohdiskelemaan vihreiden valtakysymyksiä. Se keskustelua taitaa hatuttaa monia vihreitä, mutta sellaista poliittinen debatti välillä on, ei pelkkää riemumarssia. Viime sunnuntaina Urhous-keskusteluun osallistuneen Matti Vanhasen jälkeen Jyrki J. Kasvi on toinen kansanedustaja, joka on kirjoittanut näissä vaaleissa kommenttipalstallemme. Kasvi – kuten monet muutkin ehdokkaat – pahoitteli, ettei ole vaalikiireittensä takia ennättänyt aikaisemmin kirjoittaa.
Ymmärrän hyvin kiireet. Tilaisuudet ja äänestäjien tapaaminen ovat ehdokkaille hyvin tärkeitä. Voi kuitenkin olla, että muutamina päivinä blogissa on lukijoita enemmän kuin kaikissa Suomen vaalitilaisuuksissa yhteensä, mutta sitä emme vielä tiedä.
Tilaisuuksia ei pidä väheksyä, ja siksi pyydän, että arvoisat lukijat tulisivat ensi tiistaina 2. kesäkuuta kello 17-19 Vanhalle Ylioppilastalolle Helsingin keskustaan. Siellä pidetään Helsingin Sanomien vaalitilaisuus, johon osallistuu melkoinen määrä ehdokkaita. He joutuvat siellä kilpailemaan puhetaidon jalossa taidossa. Tervetuloa! Vain 500 ensimmäistä mahtuu sisään, joten kannattaa olla ajoissa paikalla.
Kaarina Sainio kirjoitti eilen kommenttipalstalla, että ”tiedonhaun ammattilaisena sitä toivoisi, että keskustelu täällä kävisi hieman Googlea syvemmällä”. Minusta keskustelu on tällä palstalla kohta kolme viikkoa käynyt huomattavasti ”Googlea syvemmällä”, mutta ehkä en ole kaikkein puolueettomin tarkkailija. Totellaan, totellaan Kaarinaa ja jatketaan vielä näistä ohjelmakysymyksistä.
Tampereen yliopiston yhteydessä toimii Sami Borgin johtama Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (FSD), joka on useiden vaalien alla tehnyt Vaalimaatin. Siinä on vertailtu eri puolueiden ohjelmia ja yritetty purkaa niitä palasiksi. Siksi toivonkin, että arvoisat kommentaattorit pistäytyisivät Vaalimaatissa http://www.fsd.uta.fi/ ja sitä hyväksi käyttäen pohtisivat päivän hyvää kysymystä.
Päivän Hyvä kysymys: Millä puolueella on paras vaaliohjelma?
Päivän siteeraus:
Äänestämässä käymistä ei kuitenkaan tule pitää itsetarkoituksena. Meillä pitää olla aitoja ja oikeita politiikkavaihtoehtoja. Jos ihmiset eivät löydä itselleen vaihtoehtoja, äänestämättömyyden syitä pitää etsiä tarjolla olevista puolueista, ehdokkaista ja näiden tavoitteiden erottumisesta. Kaikkien puolueiden tulisi profiloitua vahvemmin omilla perustavoitteillaan ja keskittyä siihen, mikä erottaa ne toisistaan. Nyt ehdokasasettelussa on nähtävissä se, että uskotaan viihteen voimaan. Politiikassa kuitenkin viihde on hyvä renki mutta huono isäntä.
Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja Sami Borg Valtiotieteilijä-lehdessä 2/2009
28. toukokuuta 2009 kello 12.04
Kukas se kissanhännän nostaa, ellei kissa itse ?
Itsenäisyyspuolueen vaalibudjetti koko Suomen osalta on n. 5000 -10 000 euroa. Tällä budjetilla sanoma pitäisi saada esille !
Vaalityötä tehdessäni olen törmännyt ihmisiín, jotka eivät ole ikinä edes kuulleet tästä kansanvallasta ja itsemääräämisoikeudesta taistelevasta puolueesta !
Elikkä näiden vaalien suurin kysmys on :
- ONKO KAIKILLE ÄÄNESTÄJILLE MENNYT TIETO KAIKKIEN PUOLUEIDEN PUOLUE-OHJELMISTA, ETTÄ HE TODELLA VOISIVAT VERTAILLA ?
- vai onko näissäkin vaaleissa kyse vain muutaman ykkösmedian laatikkoleikistä ?
TÄSSÄ ITSENÄISYYSPUOLUEEN HAASTE :
EROTAAN EU :sta, jotta :
1. Suomen valtiollisen itsenäisyys ja oma raha voidaan palauttaa.
2. Kansanvalta nostetaan sille kuuluvaan asemaan nykyisen suuryritysten ja suurten EU-maiden etuja ajavan harvainvallan tilalle.
3. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajo sekä tuloerojen kasvu voidaan pysäyttää ja kaikkien suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus taata myös taloudellisesti huonoina aikoina
4. Terveeseen yrittäjyyteen perustuva markkinatalous voidaan pelastaa ja yhteiskuntaa tuhoava, köyhyyttä ja eriarvoisuutta aikaansaava keinottelukapitalismi torjua.
5. Työttömyys voidaan poistaa ja maamme kaikkien osien vaurautta ja hyvinvointia edistää omalla itsenäisellä alue- ja talouspolitiikalla, joka ei ole EU:hun kuuluville maille sallittua.
6. Kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi välttämätön, EU:n kieltämä rajavalvonta palautetaan maamme rajoille.
7. Oma suomalainen puhtaita ja terveellisiä elintarvikkeita tuottava maatalous ja elintarvikevalvonta voidaan säilyttää. Geenimanipuloitujen tuotteiden maahantuonti pitää estää.
8. EU:n romahduttama omavaraisuus voidaan nostaa ja ahdinkoon joutunut kotimarkkinateollisuus pelastaa. Itsenäiseen Suomeen ei tarvitsisi tuoda maitoa ja puutavaraa Ruotsista.
9. Päästään eroon EU:n jäsenmaksuista, jolloin miljardiluokkaa oleva rahasumma saadaan omaan käyttöön ja samalla nykyisin Brysseliin lähetettävät tullitulot jäävät Suomeen.
10. Nato-jäsenyys voidaan torjua ja maamme vapauttaa velvollisuudesta tukea EU:n Nato-mielistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Näin Suomesta saadaan jälleen puolueeton ja liittoutumaton maa, mikä toisin kuin sotilasliittoon kuuluminen mahdollistaa pysymisen tulevien sotien ulkopuolella.
11. Maamme kansainvälinen toimintavapaus voidaan palauttaa. Nyt maamme on kaikessa kansainvälisessä toiminnassaan sidottu EU:n suurimpien jäsenmaiden keskenään sopimiin kannanottoihin. Vain EU:sta irtautuneena itsenäisenä valtiona maamme voi luoda hyvät suhteet kaikkiin maihin sekä toimia välittäjänä ja sovittelijana kansainvälisissä yhteyksissä.
12. Voimme vaalia itsenäisenä maana suomalaisen kulttuurin perintöä ja kehittää itse haluamallamme tavalla omaa elinkeinoelämäämme.
13. Voimme EU:n määräyksistä vapaana suojella omaa ympäristöä, työllisyyttä ja taloutta sekä siirtyä kotimaisen uusiutuvan energian käyttöön.
14. Voimme pyrkiä rakentamaan tasapainoa ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille.
Sinikka Tyynelä, Itsenäisyyspuolueen ehdokas nro. 218
28. toukokuuta 2009 kello 12.20
Vastakysymys: mitä väliä? Vaaliteemojen vertailu ei paljon hyödytä. Yksi teema, pahimmillaan mainostoimiston keksimä slogan, ei kerro yhtään mitään kyseisen puoleen linjasta. Äänestäjien pitäisi jaksaa pureutua huomattavasti syvällisemmin eri puolueiden taustoihin ja ideologioihin.
28. toukokuuta 2009 kello 13.18
Kysymys on tietysti siitä, miten vertailu tehdään. SDP:lle voi rehellisesti nostaa hattua siitä, että puolue on liikkeellä Euroopanlaajuisesti yhtenäisellä ohjelmalla, jonka painopisteet ovat seuraavat:
1. Uusi kestävä talouskasvu
2. Sosiaalinen Eurooppa
3. Unionin globaali johtajuus ilmastopolitiikassa
4. Tasa-arvo
5. Maahanmuutto
6. Unionin asema rauhan, turvallisuuden ja kehityspolitiikan suurvaltana
Tuo agenda summaa ainakin minusta hyvin sekä akuuteimmat kriisit että pidemmän aikavälin haasteet.
Lähde:
http://elections2009.pes.org/files/u1/ManifestoBook_EN_Online.pdf
28. toukokuuta 2009 kello 13.21
Ikäkseni olen hieman samaa mieltä Terhin kanssa. Vaaliteemat ovat mainostoimistojen tai viestintägurujen sorvaamia.
Jos kuitenkin mennään pintaa syvemmälle, niin entinen kollegani, Mike Deaver, vajaa kaksi vuotta sitten kuollut Ronald Reaganin imagonrakentaja, esitti ja opetti minulle kolme aksioomaa: ”it’s all about impressions, work backwards and know who you are”.
Jokainen tietää mitä ensimmäinen tarkoittaa. Takaperin työskenteleminen on hyvän kampanjan perusta. Se suunnitellaan lopusta kohti alkua, ei alusta kohti loppua. Silloin kaikki tästä hetkestä kampanjan loppuun tarvittavat askeleet ovat helpompia hahmottaa ja aikataulutuskin on helpompaa. Viimeisin on vaikein. Minusta näyttää, ettei kukaan oikein varmasti tiedä, mistä näissä vaaleissa on kyse, keitä ehdokkaat todellisuudessa ovat ja mitä tavoitteita heillä on.
Myönnän, että olen tällä hetkellä liian kaukana Suomesta voidakseni pätevästi kommentoida parasta kampanjaa. Jos joku haluaa auttaa tässä tehtävässä, nuo yllä olevat kolme ohjetta saattavat helpottaa arviointia.
28. toukokuuta 2009 kello 13.48
Samoilla linjoilla Terhin kanssa.
Täytyypä sanoa, että sen jälkeen kun kymmenkunta vuotta sitten kerrasta lopetin aktiivisen puoluepoliittisen toiminnan, en ole kertaakaan lukenut minkään puolueen vaali- tai muutakaan ohjelmaa. Eduskuntavaaleissa niillä on hallitukseen päätyvien puolueiden osalta jonkinlaista merkitystä, koska kyllähän puolueen pitää hallitusohjelmatavoitteissaan jotenkin ottaa huomioon oma vaaliohjelmansa. Eurovaaleissa vaaliohjelmat ovat, anteeksi vain, yhdentekeviä.
28. toukokuuta 2009 kello 13.50
Hei Unski,
viime kunnallisvaaleissa vihreillä oli nettisvuillaan hauska sovellus, jossa annettuna oli lauseen alku ”Rohkeutta on …” Lukija sai vapaasti itse täydentää tuon lauseen lopun mieleisellään kommentilla. Hieman kohottelinkin kulmiani kun huomasin keskustan lainanneen omassa vaaliohjelmansa tiivistelmässä tuota samaa kikkaa, mutta korvanneen rohkeuden urhoudella. No kaikki kampanjathan ovat toistensa lapsia.
Vaaliohjelmat harvoin saavat voimakkaita tunteita suurissa kansanjoukoissa aikaan. Tokkopa moni tänä päivänä tekee niiden pohjalta äänestyspäätöksiäänkään. Useissa vaaliohjelmissa on myös täydellisesti unohdettu lukijaystävällisyys, pahimmillaan kyse on valtavan komissiotyöskentelyn loppuasiakirjasta.
Meillä kokoomuksessa puolueen vaaliohjelmaa tuunattiin Kataisen ja Stubbin sivuhuomautuksilla ja lopputulos oli minusta aika hauska (http://www.intotietotaito.fi/#/kokoomusinfo). Myös kukin ehdokkaista teki omat huomionsa vaaliohjelmapohjaan, jolloin siihen saatiin korostetusti esiin ehdokkaiden painotukset.
28. toukokuuta 2009 kello 13.59
Kyllä se vain on Itsenäisyyspuolue joka on tehnyt itseeni suurimman vaikutuksen. Puolueen nimi itsessään kertoo jo sen tavoitteet yllättävän tarkkaan, jonka voi tarkistaa Sinikka Tyynelän viestistä.
Mutta tärkeimpänä syynä on kantaani on kuitenkin heidän ehdokkaansa Kai Keskumäki. Jos puolueen ehdokasplakaatin keskellä on klovni niin pakkohan siinä on pysähtyä hetkeksi tuumimaan – riippumatta siitä onko Itsenäisyyspuolueen kannalla tai kriittisesti sen olemassaoloon suhtautuva.
28. toukokuuta 2009 kello 14.03
Puolueissa vaaliohjelmia laadittaessa usein vallitsee väärinkäsitys siitä, ketkä ohjelmia lukevat ja kenelle niitä näin ollen kirjoitellaan. On tietysti oltava olemassa jonkinlainen taustapaperi, jota voidaan levittää niiden – harvemmiksi käyvien – kansalaisten pariin, jotka todella haluavat lukea pitkiä ohjelmia ja vertailla niitä keskenään.
Mutta pääosin vaaliohjelmia luetaan itse ja ne kirjoitetaan omalle väelle. Tässä mielessä vaaliohjelmaprosessi ihanteellisimmillaan toimii puolueissa sisäisenä linjankirkastusoperaationa. Suurin osa kansalaisista etsii vaaleissa lyhyitä asialistoja, joihin pitkään pohditut tausta-ajatukset on vain tiivistetty.
Yhä enemmän vaaleissa mennään pelkällä sloganilla ja sen aiheuttamilla mielikuvilla.
EU-vaaleissa aika usein korostuu seuraava ongelma: europarlamentin rooli käsitetään väärin, ja puolueetkin mieluusti niin tekevät, koska silloin ne voivat kirjoittaa sellaisia ohjelmia kuin kirjoittavat.
Europarlamentin perusluonne on hyvin passiivinen, reaktiivinen. Komissio esittää lakeja, joita parlamentti muokkaa, hyväksyy ja joskus hylkää. Mutta parlamentista käsin on vaikea tehdä mitään konkreettista aloitetta, niin kuin kansanedustajat voivat vaikka luvata tehdä lakialoitteen siitä ja tästä. Tämä vaikeuttaa suuresti vastaamista kysymykseen: ”no miten sinä/te huolehtisitte että tämä muuttuu?”, joka eri muodoissaan esitetään vaaleissa jatkuvasti.
Vaaliohjelmatkin ovat usein kirjoitettu sillä taustaoletuksella että europarlamentista voitaisiin tehdä aktiivisesti todellisia aloitteita asioissa. Tietysti tiedämme – tai jotkut tietävät – jo etukäteen isoja asioita, jotka tulevat komissiolta nyt valittavan parlamentin käsittelyyn. Mutta muutoin parlamentin asialistan ennustaminen seuraavaksi viideksi vuodeksi on aikasen hankalaa.
Jos minun pitäisi yksi asia nostaa esiin EU:n seruaavan viiden vuoden kehityksestä, niin se on seuraava: valvomattomien ja käsistä lähteneiden finanssimarkkinoiden tuottaman velkaongelman eri ratkaisumallien aiheuttamat yhteiskunnalliset uudelleenjärjestelyt.
Lausehirviö, mutta on ihan ymmärrettävä asia. Se tarkoittaa sitä, että ne ratkaisut joita taloudessa tehdään vaikuttavat siihen millaisiksi ihmisten oikeudet ja työelämän luonne muuttuu Euroopassa. Siksi jokaisesta vaaliohjelmasta tulisi löytyä joku kannanotto siihen, millä tavalla talousjärjestelmää muutetaan, vai muutetaanko, ja millaiseen elämään sen halutaan johtavan.
28. toukokuuta 2009 kello 14.41
Tervehdys Unski
Millä eurooppalaisella parlamenttiryhmittymällä on paras ohjelma? Tätähän meidän tulisi pohtia, sillä ryhmän mukaan mepit nappejaan neppailevat.
Noista ohjelmista ei Suomessa juuri puhuta eikä pukahdeta, liekö sellaisia muutoin rustattukaan kuin ylätasolla?
Mikä erottaa EU-vaalit muista vaaleista? Vaalilupausten puute! Oletteko kuulleet kenekään lupaavan mitään?
28. toukokuuta 2009 kello 15.00
Jussi, olen kuullut ainakin yhdestä lupauksesta. Ukko Metsola lupasi suhtautua työhönsä intohimoisesti. Kai joku muukin jotain on luvannut. Mutta ketä kiinnostaa… Jos viikonlopusta tulee lämmin, menemme kaikki uimarannalle.
28. toukokuuta 2009 kello 15.35
Paras vaaliohjelma on SDP:llä. Jokaisen kannattaisi ehdottomasti katsoa SDP:n ohjelma. Huonoin on kokoomuksella. Kokoomuksen vaaliohjelma on lisäksi harhaanjohtava. Kokoomus väittää omaavansa nyt eurokorvat kun aikaisemmin se esitti omaavansa jotkut korvat, jotka muka kuuntelee. Kokoomus ei kuuntele tosipaikan edessä ketään. Tämä nähtiin muun muassa alueellistamisessa. Lääkelaitos oli pakko saada Kuopioon vastoin laitoksen henkilökunnan kantoja. Missä olivat korvat? Missä ne korvat oli kun Kemijärvellä taisteltiin tehtaan puolesta? Korvia ei ollut tehyläistenkään suuntaan kun tehyläiset tulivat eduskuntatalon eteen vaatimaan luvattuja vaalilupauksia. Kuuroille korville kaikki kaikuu kun kokoomukselle puhuu.
Jan Rossi
28. toukokuuta 2009 kello 16.30
Helsinki 25:n, eli Linnankoskenkadun postikonttorissa oli äsken jopa äänestysjonoa ja jopa kahdella luukulla. Minäkin siinä seisoa tönötin väärässä jonossa, kun olin kirjattua kirjettä hakemassa, en äänestämässä.
Tuli siinä mieleeni, että onkohan tässä kesään varautumista, eli käyvätkö äänestämässä jo nyt siltä varalta, että vaalisunnuntaina ollaan lomilla ja pois kaupungista. En ryhtyisi tällä perusteella veikkailemaan ainakaan korkeampaa osallistumisaktiivisuutta kuin vuonna 2004.
Puolueiden Eurooppalaisen sateenvarjojärjestön nimi saattaa olla tavalliselle kadunmiehelle tärkeämpää kuin kuvittelemmekaan. Aika iso osa suomalaisdemareista ei halua olla sosialisteja, moni kokoosmuslainen ei koe olevansa konservatiivi ja aika monesta pohjanmaalaisesta ”maalaisliittolaisesta” on vaikea leipoa liberaalia hyvällä tahdollakaan.
Vihreillä tai olla ainoa oikeaan osuva nimi Eurooppatasollakin!
Mitä jos kotoinen mediamme puhuisikin vain Euroopan kokoomuslaisesta, sosialidemokraattisesta ja keskustalaisesta ryhmästä? Unskihan jo käyttääkin blogissaan näitä nimityksiä sujuvasti.
Ja sitten lopuksi: Mitä!?!
Ai, että joku on lukenut vaaliohjelmia!?
Aikooko se joku vaihtaa vanhaa puoluettaan, eli loikata?!
Vakavasti puhuen: kuinkahan moni ns. tavallinen kansalainen tai edes tämä blogin kommentaattori tavaa eurovaalien puolueohjelmia, puhumattakaan, että vertailisi niitä keskenään.
Sitä vartenhan on nykyisin vaalikoneet, jossa ehdokkaat paljastavat aatteensa ja ohjelmansa
28. toukokuuta 2009 kello 18.17
Osallistuin äsken (klo 15-17) Rovaniemellä vaalipaneeliin sijaistaen erästä imatralaista meppi-kandia (sd) joka luovutti suosiolla äänensä muille.
No, mukana oli kaksi MEPpiä, joista toinen malttoi tällä kertaa olla heitättämättä ruotsin-turkkilaisia tyttöjä ikkunasta ja antoi Darwinin ”luomiskertomuksen” olla oikaisematta.
Toinen MEP oli ilahtunut, kun kerran sanoin hänen nimensä myönteisessä mielessä, vaikka se olikin minulta hassi.
Paras vaaliohjelma tuossa paneelissa oli Perussuomalaisten muhoslais-opettajattarella ja sen jokainen myönsi: selkeätä, järkeenkäyvää ja EU-tasolla pysyvää, tietoon ja tuoreuteen perustuvaa.
Lisäksi argumentaatio oli ääntämistä myöten kristallinkirkasta.
Ei pakolais- tai islam-vastaisuutta vaan pohdiskelevaa perussuomalaista järkeä niissä asioissa, joissa EU:n ja Suomen kontaktipinnassa on mieltä poliittisesti ”ryhtyä asialle” MEP-vallan kanssa.
Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ilmasto on suurin ongelma juuri nyt, koska Obamakin niin sanoo, mutta suurpedoista valliltsi Lapissa kahta mieltä: lahdataan tai säästetään.
Minulla oli kompromissiehdotus:
Hirvi on niin iso peto, että sen saa ampua.
Yleisöltä jälkikäteen kysyen vastaus oli sama kuin yllä: ainoa järkeä ja selvästi puhunut oli muhoslainen opettajattaremme.
Jälkikäteen, kun kävelimme autoillemme hänen kanssaan tupakka huulessa surimme vähän sitä, että EU:n tupakointimääräykset ovat niin moraalisia. Ei kuulema opeta ketään eikä mitään. Millään.
28. toukokuuta 2009 kello 18.58
Maatalouden osalta Kristilliset veivät voiton!
Kiitos haasteesta. Jokainen blogin lukija pyrkii varmaan löytämään EU-ohjelmista itselleen tärkeät asiat, minulle se on maatalous.
Hemilän johdolla tehtiin aikanaan Suomen strategia maataloudelle vuonna 2001.
Strategiassa oli asetettu seitsemän tavoitteen lista, jossa oli kuusi kohtaa (mistähän se seitsemän siis tuli?):
1. kuluttajalähtöisen toiminnan vahvistaminen koko elintarvikeketjussa,
2. maatalouden kannattavuuden ja toimintaedellytysten turvaaminen,
3. EU:n maatalouspolitiikan kehittäminen tasapuolisemmaksi sekä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmäksi
4. maatalous- ja maaseutupolitiikan vuorovaikutuksen tehostaminen
5. maatalouden rakenteen parantaminen
6. markkinoiden toimivuuden parantaminen
Hallitus- tai EU-ohjelmissa strategian toteuttamisen seurantaan ei ole sen koommin panostettu. Tai ainakaan seurannasta ei löydy mistään mainintaa. Strategian lähtökohdissa oli jo perustavaa laatua olevia puutteita, koska siitä puuttuivat tai olivat ainakin huonosti esillä kolme keskeistä osaa: tutkimus ja tuotekehitys jalostus, jakelu ja varastointi eli logistiikka. Näillä kolmella alueella pitäisi Suomen vaikuttaa myös EU-tasolla edellä esitellyn tavoitteen 3. lisäksi. Esimerkiksi vuonna 2004 (vuosi, jolta tietoja löytyy) EU:n elintarviketeollisuuden, lähinnä elintarvike- ja juomateollisuuden, panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen suhteessa teollisuuden tuotantoon oli 0,24 %. USA:ssa vastaava luku oli 0,35 %, Australiassa 0,40 % ja Japanissa 1,21 %. Suomen lukuja en löytänyt, mutta lienee tuolla 0,24%:n tasolla eli alle 10% panostuksista esimerkiksi elektroniikkateollisuudessa! Ja unohdettiin koko strategia ohjelmista!
Seuravassa lainaukset puolueiden EU-ohjelmista. Muut tekstit ovat lähes lyhentämättä, Kristillisten tekstistä otin vain pääkohdat, ja maatalouden osalta Kristilliset veivät voiton asiallisuudellaan:
‘Maaseutu on kansallinen voimavara. Sen elinvoimaisuutta tulee lisätä yrittäjyyttä ja monimuotoista elinkeinotoimintaa tukien sekä sisäistäen ekologisesti kestävä elämänmuoto. Jokaisen kansakunnan oikeus ja velvollisuus on ruokkia oma väkensä, vain vahva ja kannattava maatalous pystyy siihen. Suomalaisten maanviljelijöiden tuottama ruoka muodostaa elintarviketaloutemme perustan. (Kepu)’
Ei mitään spesifiä maataloudesta! (Kokoomus)
‘Vasemmistoliitto tukee lähiruokaperiaatetta ja luomutuotantoa. Eläinten suojelua on edistettävä. Erityisesti tuotantoeläinten kohtelua on parannettava.’ (Vasemmistoliitto)
‘Paikallisille tuottajille on taattava maataloustuotteiden hinnasta riittävä osa. Maailman makean veden varannot tulee suojella maatalouden, teollisuuden ja yhdyskuntien päästöiltä.’(Vihreät)
‘Maataloudessa tulee kannustaa ekologisesti kestävää kehitystä. Maatalouden vapaaehtoiset ympäristötuet ovat tärkeä ohjauskeino kohti ympäristöystävällistä maataloutta ja niitä tulee jatkaa’(RKP)
‘Luonnonolosuhteet otetaan tarkoin huomioon koko Suomessa…kansallista kulutusta vastaava tuotanto ja elintarvikehuolto ovat turvallisuuskysymyksiä’… ‘ruoka tuotetaan lähellä kuluttajia’ ‘Luomutuotteita tulee jatkojalostaa vientituotteiksi’ ‘ ‘Perheviljelmien kannattavuutta on tuettava ‘ ‘Maataloustukien hallinnointi-, tarkastus- ja valvontajärjestelmä tulee yksinkertaistaa laiminlyömättä väärinkäytösten ehkäisemistä. ‘ ‘Koska geenimuunneltujen organismien kaikkia ominaisuuksia ei tunneta, tulee asiassa edetä varovasti. Kuluttajilla tulee olla mahdollisuus välttää tuotteita, jotka on tuotettu geenimuunnellusti. Geenitekniikalla ei pidä muuttaa kotieläinten perintötekijöitä.’ (KD, suppea lainaus laajasta tekstistä)
‘Puhtaat elintarvikkeet, elävä maaseutu sekä viihtyisät kaupungit ovat jokaisen suomalaisen etu. Tuottajan ja kuluttajan etu yhdistyvät puhtaassa pien- ja perheviljelmä-muotoisessa elintarviketuotannossa. Omavaraisuus elintarvikkeissa on turvattava mahdollisen kriisin varalta’ (Persu)
28. toukokuuta 2009 kello 19.11
Taas luiskahti lukemattomana, tässä korjattu
EU-vaalit ovat asettuneet siihen uomaan josta voidaan käyttää nimitystä “demokraattinen”. Keskustan kampanjalaulun sanoma on demokraatinen ja poliittinen aivan toisella lailla kuin Turun markkinat, vaalikoneet ja puolueiden litaniat.
Nälkämaan laulua äänestävä tietää mitä haluaa sanoa. Tätä samaa me vasemmistolaiset käytimme kuin lauloimme Kansainvälistä ja muuta sytyttävää musiikkia. Näillä tunnelatauksilla ei ehkä voiteta uusia äänestäjiä, mutta omat lähtevät liikkeelle vaikka nämä vaalit ovatkin tarpeettomat. Minä puolestani alan vakuuttua siitä, että en äänestä lainkaan, vaikka vieläkin Veltto Virtanen viehättää – hänkin on musiikkimies.
Minä olen koittanut vyöryttää Nälkämaan laulun tunnelatusta niin, että Urhous saisi kouriintuntuvan muodon. Matti Vanhanen ei puolueensa johtajana vastaa lainkaan tähän huutoon, mutta ei hänestä nyt tähän hätään pääse eroonkaan. Laulaisi edes itse.
Siis missä olemme EU-vaalien jälkeen? Arvioisin, että Kokoomuksen ylvästely tyyntyy ja Keskustan alamäki pysähtyy.
Voittajaksi menee tämä keskustelu, jonka tulokset ovat sellaisia, että ei HS halua vielä kertoa kuinka monta meitä oikein on. Ehkä joskus tulevaisuudessa tulee tieto siitä paljonko on lukijoita.
HS-johtoa viedään kuin härkää lumeen. Täällä, avoimessa keskustelussa – tietenkin omilla nimillä – on laatulehden tulevaisuus, EU-vaaleista huolimatta!
28. toukokuuta 2009 kello 20.08
Vaaliohjelmat ovat useimmiten vähän höttöistä tavarata. Niihin laitetaan vain se, mistä kaikki (puolueen jäsenet) voivat olla samaa mieltä. Tiukkoja linjanvetoja aroista kysymyksistä ei uskalleta tehdä. Eli ei kerrota oikeastaan mitä mieltä oikeasti ollaan.
Vaaliohjelmien sijasta kannattaisikin kiinnittää huomiota puolueiden periaateohjelmiin. Tosin suomalaisilla puolueilla periaateohjelmien sisältö EU:n asioista on heikolla tolalla – jos mitään Eurooppa-periaateohjelmaa on edes olemassakaan. Sen takia oikeastaan kaikilta puolueilta puuttuu pitkän aikavälin sihti mihin suuntaan EU:a kehitetään.
Keskustan vaaliohjelman (löydät sen urhoutta.fi-sivustolta) pohjana oli nuorten keskustalaisten tekemä Eurooppa-ohjelma Intohimosta politiikkaan – rakkaudesta ihmiseen. Sen voi jo katsoa olevan oikea kunnollinen Eurooppa-periaateohjelma. Suosittelen ohjelman lukemista kaikille kiinnostuneille, se kertoo hyvin uuden sukupolven keskustalaisten periaatelinjauksista Eurooppapolitiikassa. Luonnollisesti kun katse on pitkälle tulevaisuuteen, linjauksissa on myös joissakin kohdin eroja ukkopuolueen tämän hetkiseen linjaan.
Ohjelma löytyy tätä kautta: http://www.keskustanuoret.fi/portal/suomi/ajankohtaista/?id=460
28. toukokuuta 2009 kello 22.44
Huomenna kierretään puolueemme puheenjohtajan kanssa iltapäivästä lähtien Itä-Suomessa. Paljon kilometrejä, paljon ihmisiä ja mukavaa vaalityötä.
Puolueiden vaaliohjelmat eroavat toisistaan. Niissä näkyy erilaisia painotuksia niin kuin pitääkin. Minun mielestäni puolueet ottavat ohjelmatyön tosissaan ja niihin paneudutaan oikeasti. Politiikassa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse poliittisten ohjelmien edistämisestä. Niillä pyritään luomaan keskustelulle agendaa ja hakemaan agendalle kannatusta vaaleissa.
On tärkeää, että puolueissa on edelleen halu ja kyky paneutua oman arvopohjan päivittämiseen muuttuvaan aikaan ja kontekstiin. Ilman sitä politiikka olisi pelkkää managerismia ja osaoptimointia. Keskusta panostaa jatkuvaan ohjelmatyöhön ja uskon, että poliittiset kilpailijamme tekevät näin myös. Se on suomalaisen äänestäjän etu.
28. toukokuuta 2009 kello 23.35
Kiitokset Unski kiitoksista! Hyvää keskustelua on helppo käydä hyvien keskustelijoiden kanssa.
Vaatimustaso tuntuu kasvavan tässäkin blogissa, kun pyydetään mukaan vertailevaan politiikan tutkimukseen. Mutta ei hätää, haaste otetaan kyllä vastaan.
Jussi Lähteellä oli hyvä pointti siitä, että pitäisi pohtia millaiset ohjelmat on EP:n ryhmillä, joihin suomalaisetkin mepit aikoinaan menevät. Minusta ajatusta voisi kehittää sen verran edelleen, että katsotaan miten kotimaisen puolueen ja EP:n ryhmän ohjelmien välillä on eroa.
Kävin siis läpi kokoomuksen ja EPP:n, keskustan, RKP:n ja ALDE:n, demarien ja PES:in, vasemmistoliiton ja GUE-NGL:n, vihreiden ja Greens-EFA:n ohjelmat. Perussuomalaisten ohjelmankin katsoin, mutta sen vertaaminen EP-ryhmiin on vaikeaa, kun Soini ei ole vahvistamaan tulevaa ryhmäänsä.
Todettakoon, että ainoastaan PES:illä eli sosialistiryhmällä on yksi yhteinen vaaliohjelma Euroopan laajuisesti. Jos muilla ryhmittymillä sellaisia on, niin en ainakaan löytänyt niitä. Tai sitten se on perinteisesti kassakaapissa.
Mutta verrattuna ryhmien kannanottoihin ja keskustelunavauksiin niin pahiten ristiriitaa on selkeästi keskustan ja ALDE:n linjauksissa. Keskustan urhous-retoriikka olisi varmasti paremmin linjassa UEN:n eli kansallismielisten kanssa. Sen sijaan RKP ja ALDE tuntuvat olevan hyvin linjassa.
Kokoomus ja EPP-ED ovat kevyessä ristiriidassa keskenään. Suomen kokoomus on omaksunut aika liberaalin linjan, kun taas EPP on pysynyt pikemminkin arvokonservatiivisilla ja vanhaporvarillisilla linjoilla. Kokoomus olisi paremmin kotonaan ALDE:ssa kuin kristillisdemokraattien johtamassa porvariryhmässä.
Kristillisdemokraatit Suomessa ovat hyvin linjassa EPP:n prioriteettiohjelman kanssa. Siitä selkeä kolmostila vertailussa.
Mielestäni vasemmistoliiton ohjelma kokonaisvaltaisuudessaan paras kotimaisista ohjelmista. Hyvin kirjoitettu, konkreettinen ja hyvin jäsennelty. GUE-NGL eli Euroopan yhtyneen (ääri)vasemmiston ryhmällä ei ole kuitenkaan yhteistä vaaliohjelmaa, joten vertailu on vaikeaa. Sen sijaan puolueen ohjelma on kyllä hyvin linjassa parlamenttiryhmänsä tavoitteiden kanssa.
PES:in ja siten demareiden vaaliohjelma on melko ympäripyöreä, mutta edustaa suuntaa, johon EP-vaaleissa tulisi mennä. Eli kun kansalainen äänestää jotain ehdokasta tai puoluetta, hän tietää mihin hänen äänestyspäätöksensä johtaa. Demarien ohjelma ei siis ole paras, mutta se on kaikille EU-maiden sos.(dem.)-puolueille yhteinen.
29. toukokuuta 2009 kello 0.16
Matti Niiranen kirjoitti:
”Vakavasti puhuen: kuinkahan moni ns. tavallinen kansalainen tai edes tämä blogin kommentaattori tavaa eurovaalien puolueohjelmia, puhumattakaan, että vertailisi niitä keskenään.”
Realistista puhetta, kuten Anna Mikkolan toteamus: ”pääosin vaaliohjelmia luetaan itse ja ne kirjoitetaan omalle väelle”.
On kuitenkin tärkeää, että vaaliohjelma pohditaan ja kirjoitetaan; se on ehdokkaallekin pohja, jolta ponnistaa ja tuki, johon nojata, mm kun kansalaiset kysyvät kiperiä. Teemu Lehtisen mainitsemasta kolmesta aksioomasta vaaliohjelma auttaa ehdokasta vastaamaan kysymykseen ”who you are”.
Äänestäjälle on enimmäkseen kyse vaikutelmista, ja niiden synnyttämiseksi tarvitaan mainosnaisten ja -miesten panos. Ja niitä tunteita. Vaikutelma riittää, erityisesti silloin, kun sen takaa on tarvittaessa löydettävissä syvyyttä ja vaaliohjelman pohdittuja kerroksia. Pyykkikoneen, työpalavereiden ja roskapussin välissä ehtii juuri vaikutelman i förbifarten.
”Keskustelua asiaperustein – tunnetta unohtamatta. Sitähän politiikka on.” Näin sanoi bloginpitäjä – eikä siinä ole mitään pahaa, jos äänestäjä tyytyy joskus vain jompaankumpaan näistä.
Ai niin, päivän kysymys. Paras ohjelma on Vihreillä tietenkin: EU-vaaleissa eurooppalainen ohjelma – tämä on vaikutelmani
29. toukokuuta 2009 kello 1.38
Vaali-iltamat olisivat tietysti ehkä kivat, mutta näin myöhäisessä vaiheessa menevät jo sovitut keikat edelle. Toisekseen karmeat kokemukset YLE:n päin pusikkoa järjestetystä käsittämättömästä ”vaaliriehasta” eivät kyllä innosta osallistumaan tällä tavalla markkinoituihin tapahtumiin.
29. toukokuuta 2009 kello 8.30
Edelleenkään arvoisa Mika Rossi ei suostu ottamaan kantaa siihen, että aikooko Vanhanen jättää puolueensa puheenjohtajuuden, jos jälleen tulee turpaan näissä vaaleissa. Tilannehan on se, että Vanhasen johdolla keskusta on hävinnyt kaikki vaalinsa, alkaen 2004 kunnallisvaaleista päätyen viime kuntavaaleihin. Presidentinvaaleissa Vanhanen jäi nöyryyttävästi ulos finaalista, vaikka oli jo tuolloin pääministerinä.
Näissä vaaleissa keskusta uhkaa menettää kaksi paikkaa ja puolue supistuu kahden edustajan ryhmäksi EP:ssä. Onko siis todella niin, että keskusta ottaa kansan viestin todesta vasta 2011 musertavan vaalitappion jälkeen? Tuolloin keskusta miettii ratkaisujaan oppositiossa. Tämä kehityslinja on täysin nähtävissä jo nyt. Matti Vanhasen linja ei uppoa suomalaisiin. Keskustassa päät ovat syvällä pensaassa.
Jan Rossi