Mitä isompi kivi, sitä korkeammat roiskeet. Joskus määrä korvaa koon, kunhan vesipatsas vaan nousee tarpeeksi ylös..
Tää on nyt ollut vähän tätä. Saikut eivät todellakaan jääneet siihen ensimmäiseen, mutta jospa nyt alkaisi helpottaa. Arki ainakin maistuu taas mukavalle ja päikyn jälkeen voi huoletta lähteä rannalle kivihommiin.
21. syyskuuta 2012 kello 12.53
Ihania kuvia! Aitoja ja tunnelmallisia. Arjen taidokasta taltiointia, johon ei todellakaan kaikki pysty. Pusut!
21. syyskuuta 2012 kello 13.26
Ihanat kuvat! Ihan mielettömän kauniit. Ylin on suosikkini.
21. syyskuuta 2012 kello 15.11
Elina ja Laura
Kiitos tuhannesti, sananne tulivat tarpeeseen!!
21. syyskuuta 2012 kello 15.53
Vau, todella kauniita ja ihania kuvia! :)
22. syyskuuta 2012 kello 18.24
Hienoa kuinka joku osaa kuvata poikaperheen arkea noin kauniisti! Itseltä elämän kauneus välillä unohtuu hektisen, kolmepoikaisen arjen keskellä. Oli virkistävä kokemus eksyä blogisi sivuille! Hyvää loppusyksyä Suomenlinnaan täältä Hollannista!
24. syyskuuta 2012 kello 23.30
noora
Kaunis kiitos!
Maasar
Oi, voin vain kuvitella sen volumetason kolmen kanssa, kun noista kahdestakin jo lähtee! Kiitos sanoistasi, tervetuloa toistekin. Ja mukavaa syksyä Hollantiin!