Leivoimme viikonloppuna Jennin kanssa mokkapaloja, joita porilaiset läheiseni kutsuvat jostain käsittämättömästä syystä masaliisoiksi. Oli nimi mikä oli, taikinasta tuli törkeän hyvää.
Lapsena leivonnan paras hetki oli vispilöiden imeskely, eikä juuri mikään ole muuttunut siitä. Nyt on vaan enemmän porukkaa, joiden kanssa jämät pitää jakaa. Olen monesti haaveillut tekeväni kulhollisen suklaataikinaa ja syöväni sen raakana. En tajua kuinka haave on vieläkin toteuttamatta.
Ei tuo ollut pahaa kypsänäkään, mutta ei niin hyvää, ymmärrättekö? Seuraavalla kerralla jätetään uuni kylmäksi.
13. heinäkuuta 2012 kello 6.53
Kiva kuulla etteivät muutkaan porilaisten ystävät ymmärrä niiden käyttämää kieltä… Joku porilainen voisi nyt ihan oikeasti tulla avaamaan masaliisojen etymologiaa!
13. heinäkuuta 2012 kello 8.00
Jenni leipomassa….Wau :D
13. heinäkuuta 2012 kello 9.45
Arto on myös niin monta kertaa hämmästellyt tuota masaliisaa ja on nyt kuvitellut keksineensä mistä se nimi tulee. Kullaalla on joku ravintola nimeltään Matinliisa. Joka kerta, kun matkalla Poriin ajatetaan siitä ohi, niin A selittää miten siellä joskus aikoinaan on ihan varmaan tarjoiltu erityisen hyviä mokkapaloja ja siksi Satakuntalaiset ovat nimenneet ne masaliisoiksi.
Enpä tiedä, ihme selityksiä pitää eiporilaisten keksiä. Se nyt vaan on masaliisaa ja sillä hyvä! :D
13. heinäkuuta 2012 kello 11.32
[...] Blogit @import url("/wp-content/themes/paikkaauringossa/style.css"); « Sokerihiiri Salutskij ystävineen [...]
13. heinäkuuta 2012 kello 11.41
Meri
JENNI LEIPOMASSA! Ja hyvin se veti!
Elina
Hmm.. Selitys tuokin. :)
13. heinäkuuta 2012 kello 12.19
Hahah! Mun on pakko kertoa tää, vaikka tää on ehkä vähän nolo salaisuus :) Leivoin alkuviikosta suklaakeksejä (voiluojamitenhyviätuli!!!) ja J tiskasi leipomisastiat. Tiskaukseen tuli outo tauko ja hiljaisuus – kurkkasin selkäni taakse niin näin että J nuoleskeli vispilästä taikinaa! :D Ja se vispilä oli siis jo ollut siellä tiskialtaassa, ei kyllä vedessä mutta silti HYYYII!! Kaikkeen ne himoissaan pystyvätkin…
13. heinäkuuta 2012 kello 16.15
Masaliisa toimii aina! Kaverit sekä Suomessa että muualla ovat usein pyytäneet reseptiä. =)
14. heinäkuuta 2012 kello 5.27
Ei harmainta hajuakaan mistä Masaliisa nimitys on tullu, mutta sitä se on ollut alusta lähtien ja ikuisesti, aamen :) En aluksi ymmärtäny, että mistä mokkapaloista ja suklaaruuduista muut ihmiset puhuivat, mutta onhan rakkaalla lapsella monta nimeä :)
14. heinäkuuta 2012 kello 18.45
Heli
NE… Hmmm.. Mä niin ymmärrän sun miestä! Yksi tiskiallas nyt mitään haittaa :D
Miiiaa
On se ainakin sen verran käytetty nimi, että googlaamalla lävähtää sata reseptiä ruutuun! :)
15. heinäkuuta 2012 kello 11.24
Me tehtiin isoveljeni kanssa lapsena usein pieni kakkutaikina (muna, jauhoja, sokeria vatkattuna) ja syötiin se puoliksi. :)
17. heinäkuuta 2012 kello 2.06
Tiäksää kun neet on tuanoini masaliisoi ;D
NAM
29. marraskuuta 2012 kello 20.16
Muistan, että masaliisasta tuli täällä hitti jo 70-luvulla, silloin lapsuudessa ainakin meidän äiti ja kaikki tutut alkoivat sitä leipoa. Resepti levisi huushollista toiseen ja aina tarjottiin masaliisaa joka paikassa. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta reseptin ovat keksineet mun tietääkseni juurikin jotkut Masa ja Liisa, jotka ovat antaneet sitten oman nimensä reseptille, niinkuin usein tehdään ainakin täälläpäin.