Äitini on kuin kone, jolla puikot tai virkkuukoukku viuhuu jatkuvasti. Se pystyy tuijottamaan telkkua tai keskustelemaan silmiin katsoen, samalla kun kädet hosuvat neulosta. Taito ei ole valitettavasti täysin periytynyt minulle, vaikka talvisin tumppuja kudonkin.
Äidin viimeisin villitys on puuvillapipot, joita se on hetkessä virkannut meille kaikille vähintäänkin yhdessä värissä. Kuulemma tosi helppoa, pelkkiä pylväitä ja vähän kavennusta. Minulle tuo pipo on juurtunut päähän jo niin, etten enää osaa olla ilman.
Nyt puemme pipot päähän ja suuntaamme Katin sisustusnavetan kautta Turkuun. Aika hiton kivaa päästä taas halimaan poikia!
4. heinäkuuta 2012 kello 20.08
Yritin kerran käydä Katin sisustusnavetassa, mutta se oli harmikseni kiinni. Täytynee yrittää pikapuoliin uudestaan.
5. heinäkuuta 2012 kello 9.33
On kyllä soma myssy! Onkohan ohje jossain saatavilla vai onko se omaa designia?
6. heinäkuuta 2012 kello 10.25
Ihana pipo. Mun äiti on ihan samanlainen tehoneuloja. Ja ei, ei ole periytynyt.
Hyvää viikonloppua :)
10. heinäkuuta 2012 kello 2.49
Anna
Yritä ihmeessä, se on hyvä mesta. Löysin sieltä paljon kivoja juttuja uuteen kotiin. Tietysti se on aina tuurista kiinni mitä on myytävänä, mutta pari kertaa olen käynyt, enkä kumpanakaan poistunut tyhjin käsin. :)
Liisa
Öh, no joo, omaa designia, mutta siis tosiaan päänympäryksellinen ketjusilmukoita, sitten pylväitä ja lopuksi kavennusta. Siinä se oikeastaan on.. Ja isohko virkkuukoukku, jotta lörpsähtää.
Taina
Arvaa mitä! Ehkä se on sittenkin veressä, aloin kutomaan PAITAA! :D