Mediapäiviltä ja niihin sisältyneiltä Journalismin päiviltä jäi kasapäin asioita mietittäväksi. Yksi pohdittava asia on journalistin työ ja sen luonne. Mitä se on nyt ja millaista sen pitäisi olla nykymaailmassa?
(lisää…)
Archive for the ‘Verkko’ Category
Korvat kunniaan
Sunnuntai, Huhtikuu 15th, 2007Lukijat, näkijät ja tekijät
Perjantai, Huhtikuu 13th, 2007Toimituksissa on tapana todeta kovalla äänellä käytyjen puhelinkeskustelujen jälkeen, että lukija lähestyi. On perjantai 13:s päivä huhtikuuta ja lukijat ovat lähestyneet. Tosin asiallisesti ja rauhallisesti.
(lisää…)
Koneesta potkua?
Sunnuntai, Helmikuu 18th, 2007En ole vielä oikein päässyt kunnon vaalitunnelmaan, vaikka olen seurannut vaalikeskusteluja ja vaikka Hesarin toimitus tekee kunniakkaasti töitä vaalikuumeen nostattamiseksi.
Loistavia oivalluksia, mieleenjääviä kannanottoja ehdokkailta ei vielä ole osunut kohdalle. En tiedä, pitääkö niitä odottaakaan. Vaaleissahan haetaan lainsäätäjiä ja päättäjiä, vastuunkantajia, eikä talk show -tähtiä. Lupaan kuitenkin tuulettaa kotisohvalla, jos joku vaalikeskustelussa hallitsee asiat ja heittää lisäksi sekaan jonkin tuoreen oivalluksen, joka avaisi uusia näkymiä ja saisi innostumaan.
Salakuuntelin ratikassa kahden selvästikin valveutuneen herrahenkilön keskustelua vaaleista. En kehdannut käydä kurkkimaan, keitä keskustelijat olivat, enkä myöskään osallistunut, vaikka mieli teki.
Keskustelussa pohdittiin, mitä mieltä vaaleissa, muuttavatko ne mitään? Onko punamullalle näkyvissä vaihtoehtoja? Olisin halunnut huikata, että vaikkeivat eduskunnan voimasuhteet tai hallitusasetelmat radikaalisti muuttuisikaan, muuttumattomuusvalinnan pitää tulla äänestäjiltä.
Kävin kokeilemassa vaalikonetta. Vastasin rehellisesti ja kone tuotti ison puoluehajonnan. Valikoituneet ehdokkaat eivät sinänsä yllättäneet.
Vaalikoneen konemestareilta oli tullut viesti, joka lupasi lisää edustajaehdokkaita koneeseen alkavalla viikolla. Täytyy sitten kokeilla uudestaan. Pitänee kokeilla myös epärehellisillä vastauksilla, syntyykö eroja rehellisten vastausten antamaan tulokseen. Ehkä se kuume nousee näin koneellisesti.
Museokamaa
Perjantai, Tammikuu 26th, 2007Olin vaipumassa runsastuntisen työviikon perjantaikoomaan, mutta Ylen kakkoskanavalta tullut Pressiklubi pelasti hereille. Kiitos siitä.
Ohjelmassa käsiteltiin median laihdutusjournalismia, ja Hesarin Läskikapinakin sai paljon julkisuusminuutteja. Kiitos siitäkin.
Keskustelussa taivasteltiin, arvailtiin ja irvailtiin. Oli luettu Hesarin juttuja, mutta onnistuttu ohittamaan keskeisiä asioita, muun muassa kirjoitussarjan perusteluita. Journalismin parhaiden perinteiden mukaisesti ei tietenkään kysytty Hesarin syyllisiltä mitään, vaan spekuloitiin mieluummin. Jotain oli taas Lasitalossa tehty väärin, mutta mitä?
Iltalehden Reijo Ruokanen , joka myös on syyllistynyt ylipainojournalismin harjoittamiseen, piti onneksi juohevasti keskustelua kiinni myös reaalimaailmassa.
Kotisohvalla tuli vähän samanlainen olo kuin joskus sairaalan heräämishuoneessa: Olin vielä nukutustokkurassa ja kuulin, kuinka hoitoväki keskusteli vuolaasti ja suorasukaisesti voinnistani, mutta minulta ei kukaan kysynyt mitään.
Sairaalasta museoon.
Eilen avattiin uusittu Päivälehden museo. Museo on itse asiassa mainio ja suosittelen siellä käyntiä lämpimästi.
Avajaisissa tapasin monta tuttua vuosikymmenten takaa, kuumaladonnan ja hevimetallin ajoilta.
Työvälineissä oli nostalgiaa. Voihan vanha Adler sentään. Muistin senkin, kun ensimmäinen telefax tuotiin toimitukseen Münchenin kisojen aikaan 1972. Kyllä sitä ihmeteltiin joukolla. Kuvitella, että käsikirjoitusarkin kuva piirtyi Liittotasavallan kisakaupungista Ludviginkadulle niin nopeasti, kolmessa minuutissa.
Niistä museofakseista ja Kekkoskuvista on aika matka digitaalisiin sanelukoneisiin ja kansanedustajaehdokas Jaro Koikkalaisen YouTube-videoihin. Mitähän uutta nähdään neljän vuoden kuluttua?
Eduskuntavaaleista taas tuli mieleen, että IRC-galleriian tulee vaalikone ja varjovaalit. Päivän parhaita vaaliuutisia.
Kansalaiset ja harmaa alue
Tiistai, Tammikuu 2nd, 2007Lehdenluku, myös Helsingin Sanomien, saa joskus savun nousemaan korvista jo urakan puolivälissä. Isot virheet, pikkuvirheet, huolimattomuus, väärät painotukset/valinnat ja oma osallisuus niihin saa sisikunnan kuumenemaan.
Savuaamut (ne ovat vähemmistö) unohtuvat, kun tulee ilahduttavia aamuja niinkuin tänään. En luettele kaikkia ilonaiheita, mutta ilahtuminen alkoi heti kakkossivulta, Unto Hämäläisen kolumnista.
(lisää…)
Hartautta Wienissä
Torstai, Marraskuu 9th, 2006Digiherätyskokous Beyond the Printed Word on käynnissä Wienissä tänään ja huomenna.
Kokouksen osanottajamäärä on kasvanut tasaisesti. Nyt koolla on 450 ihmistä yli 40:stä maasta. Ennätys!
Tilaisuus on muuttunut vuosien varrella herätyskokouksesta hartauskokouksen suuntaan. Ketään ei tarvinne enää kovasti vakuutella internetin merkittävyydestä. Viimeistään sen jälkeen, kun mediamagnaatti Rupert Murdoch alkoi todistaa internet-uskoaan, loputkin suuret ja pk-pelurit ovat kääntyneet.
Aamulla tosin jättisalissa oli herätyskokoustunnelmaa. Robert S. Cauthornin esitys oli maallikkosaarnaa parhaimmillaan. Hän puhui kävellen, juosten ja loikkien lukijoiden sisällöistä, yhteisöistä, vuoropuhelusta.
Cauthorn on ollut kehittämässä Citytools-sivustoja (www.citytools.net), jotka toteuttavat yhteisöllisyysideoita. Sivuille ei nyt tunnu pääsevän, joten en laita linkkiä kiusaksi.
Cauthorn heitti räväköitä ajatuksia ja näkemyksiä, joissa oli totta ainakin toinen puoli. Niitä jäi miettimään.
Lehdet saivat kyytiä. Hänen mielestään sanomalehdissä vuoropuhelu tapahtuu lehden ja päättäjien välillä, eikä lehden ja lukijoiden välillä. Ja edelleen: Jollei lehti älyä vuoropuhelun merkitystä, eikä verkon mahdollisuuksia, keskustelu jatkuu kyllä ihmisten välillä, mutta ilman lehteä.
”Yleisön hiljentämisen aika on ohi”, Cauthorn saarnasi. Hän sinkautteli retorisia kysymyksiä, miksei lehti tai verkkojulkaisu anna yleisönsä puhua tai kirjoittaa. ”Pitääkö lehti yhteisöään (lukijoita) tyhmänä? Miksi sitä pitää koko ajan kontrolloida?”
Mediamaailman muutosvauhdista ja sen ihanuudesta hän totesi: ”Tähän maailmanaikaan ei ole helppo ikävystyä.”
Päivän kiinnostavin esitys oli singaporelaisen Jennifer Lewisin. Hän kertoi Stompin tarinan.
Vaikkei The Strait Times-lehden ja Stompin välillä näytä olevan paljoa yhteistä, lehti ja Stomp ovat tiiviissä yhteistyössä.
Nuorille suunnattu Stomp on ollut olemassa vasta puoli vuotta. Suosio on ollut räjähdysmäinen.
Stomp on pystynyt yhdistämään aktiivisten lukijoiden/verkkokävijöiden tekemän sisällön ja oman otteen.
Sivuilla ohjataan kiinnostusta, mutta niin fiksusti, että molemmille -tekijöille ja lukijoille- jää tilaa hengittää ja toimia.
Stompin ideat ovat kekseliäitä ja rohkeita. Samoin ulkoasu. Taas tulee todistetuksi, että parhaat asiat maailmassa ovat yksinkertaisia tai päin vastoin. Melkein käy kateeksi.
Paha juttu
Keskiviikko, Marraskuu 1st, 2006Olen eilisaamusta saakka pähkäillyt osa-aikaisesti. Tuloksetta. Miettiminen alkoi, kun luin Hesarista uutisen nuorten verkkopuuhista ja tietämättömistä vanhemmista.
Kuvagalleriat, poseeraukset, tirkistelyt, mesetys ja muu meno oli enimmäkseen tuttua asiaa. Siinäkään ei ollut uutta, etteivät vanhemmat tiedä tuon taivaallista lastensa puuhailusta. Eivät tienneet esi-internet-kaudellakaan.
Asetelma oli normaali: Kiinnostava aihe. Mahdollinen ongelma. Toiset suurentelevat, toiset vähättelevät. Lehti raportoi ja kommentoi. Keskustelua toivotaan.
Olen siis yrittänyt, mutten silti käsitä tätä julkisen ja yksityisen, julkean ja häveliään, naiivin ja tietoisen toiminnan sekamelskaa internetissä, etenkään sen kuvagallerioissa.
Miksi joku, 13, kuvauttaa itsensä (muuten kuin vitsimielessä) tuijottamassa raukeasti huulet törrössä kameraa? Miksi julkaisee kuvansa netissä? Ja miksi joku kommentoi?
Monista kuvista tunnistaa kansainvälistä kevytteinipornoa tarjoavien lehtien viettelyvinkit, mutta keitä galleriateinit mielessään viettelevät? Mitä liikkunee nk. herutussaiteille kuviaan levittävien tyttöjen tai poikien latvuksessa?
Kaikki voi tietysti olla yhtä suurta vitsiä, jonka kehittäjät vaanivat nurkan takana valmiina hohottamaan aikuisten vauhkoilulle. Ei me tosissaan.
Tai sitten kyseessä on tavallinen kiehtova ajanviete, johon sisältyy tietty riskiprosentti. Niin kuin netin ulkopuolisessakin maailmassa. Öinen ahdistelu tai niljakkaat ehdotukset voivat osua kohdalle. Voi tulla pelottaviakin juttuja eteen. Ehkä taivas putoaa. Paha juttu.
Journalismissa tämäntyyppiset nuorisoaiheet ovat vaikeita. Sävystä tulee helposti tätimäinen (toimittajan sukupuolesta riippumatta) tai nuorisoa lähestytään maireasti kieli edellä. Tai ymmärrysautomaatti on päällä, ennenkuin yhtään todistajaa on kuultu. Varsin usein unohdetaan haastatella asianosaisia eli nuoria.
Silti pitäisi pystyä kertomaan asioista, jotka ovat kiinnostavia ilmiöitä tai ongelmia tai sekä että.
Eilisen asian käsittely onnistui, sillä uutisasian lisäksi toimittaja uskalsi kommentissa laittaa itseään likoon ja kiepauttaa tarinaa toiseen asentoon. ”Mihis se luuska liukeni?”
Monena nainen eläissään
Torstai, Lokakuu 26th, 2006Pian mailleen menevä päivä oli hupaisa ja harvinainen. Monien yhteensattumien takia olin esimieheni Jannen, toimituspäällikkö Kimmon ja toimituspäällikkö Pekan sijainen. Niin ja oma itseni, mutten sentään itseni sijainen.
Saatoin siis tehdä esityksen, hyväksyä sen ja pyytää itseäni toteuttamaan sen. Sujuvaa. Pääsin kinaamaan itseni kanssa. Tosi hankala tyyppi. Etkö keksi mitään parempaa?
Pääsin hakkaamaan itseäni selkään (vähän vaikeaa tämänpituisilla käsivarsilla): Hyvin hoidettu!
Perjantaina on sama tilanne. Mitähän keksisi?
Huomenna pääsen Helsingin kirjamessuille. Tarkoittaa minulle vuoden messuelämystä. Ehdottomasti.
Kulttuuritoimitus ja HS.fi-toimitus ovat urakoineet. Urakoinnin tuloksena näin kirjamessujen alkaessa HS.fi-sivuilla on kerrassaan mainiota kirjasisältöä . Kannattaa ehdottomasti tutustua koko pakettiin ja Hannu Marttilan Älkää unohtako näitä -blogiin.
Messukäynnin lisäksi tiedän huomisesta, että ilta kuluu tyttökerhon merkeissä. Kerho on kokoontunut yli 20 vuotta keskustelemaan tärkeistä asioista, muun muassa jalkapallosta.
Sekin on varmaa, että syödään. Yleensä aina, paljon ja hyvää. Huomenna syödään ainakin kakkua. Leivoin eilen, kuorrutin tänään. Muu on yllätystä.
Valouutisista ääniuutisiin
Perjantai, Lokakuu 20th, 2006Joidenkin työviikkojen lopussa olo on kuin maratonjuoksijalla maalissa: Vihdoinkin. Kiitos kannustuksesta!
Viikon varrelle mahtui innostavia asioita. Vuodenvaihteen jälkeen Radio Helsingin uutiset tuotetaan HS.fi:n uutisdeskissä, jota kutsutaan polleasti superdeskiksi. Kohta meillä on siis toimituksessa radiostudio.
Ilmassa tuoksahtaa monikanavaisuus, ihan sen käytäntö. Puheen pärinäähän asiasta on piisannut niin meillä kuin muuallakin.
Monikanavaisuus ei ole Helsingin Sanomissa uusi asia. Kirjoja ja liitteitä on tehty kautta aikain. Ja vielä 1970-luvulla Hesari toimitti Sokoksen seinällä juoksevat ”valouutiset”. Puhumattakaan olympiakisojen puhelinuutisista.
Tällä hetkellä HS.fi:n ja aamun sanomalehden lisäksi julkaistaan Kuukausiliite, Nyt-viikkoliite, erillisliitteitä (muun muassa koulutuksesta ja urheilukisoista), kirjoja, joista tuoreimpana kirja palaneista makasiineista.
HS.fi tuottaa verkko- ja teksti-TV-uutisia Neloselle ja kännykkään. Nelosen kanssa on tehty yhteislähetyksiä vaaleista. On musiikkilataamokin.
Yhteisessä uutistuotannossa on hohdon lisäksi järkeä. Samoja aiheita ei kannata pusertaa joka nurkassa erikseen uutisiksi. Laatu paranee, kun työtä ja osaamista yhdistetään.
Innostuskin parantaa yleensä laatua. Ainakin vielä posket hehkuvat ja ideat sinkoilevat. Puuhahenkilöt ovat enimmäkseen nuoria, mutteivät pelkästään.
Haluankin ihan julkisesti protestoida ajatusta, jonka mukaan ideointi (tuoreus ja runsaus) riippuisi iästä. Ei riipu. Se riippuu persoonan rakenteesta. Meillä on kuusikymppisiä ideatykkejä ja kolmikymppisiä, jotka tyytyvät toteuttamaan muiden ideoita.
Uuden suunnittelu ja toteutus tuovat aina tervettä sähinää perustyöhön. Toimituksessa on tapana sanoa vitsikkäästi: Saa innostua. Saa, saa.
Tiedän, että höyrypäisyystuomion riski on aina olemassa, mutta tunnustan kuuluvani niihin, jotka haluavat nähdä ensin mahdollisuudet ja sitten vasta esteet. Esteitähän ei tarvitse erikseen kutsua, kyllä ne aina joltain suunnalta ilmaantuvat uusia asioita tehtäessä. Voitettaviksi.
Googlen tuorein liitto
Maanantai, Elokuu 28th, 2006Ei viikkoa ilman Google-uutista. Hakukoneyhtiö ei väsy. Tuoreinta käännettä oli kyllä jo osannut odottaakin: Google ja huutokauppasaitti eBay aloittavat yhteistyön. Sopimuksen hintaa ei kerrottu.
(lisää…)
