Archive for the ‘Lehti’ Category

Ennen lumia

Maanantai, Lokakuu 15th, 2007

Olin ajatellut, että ennen lumia (pysyvämpiä kuin kahden tunnin) viimeistään kirjoitan eli postaan. Niin sanoin kyselijöillekin.
Emännän blogissa on ollut hiljaista. Työkiireet ovat haitanneet bloginpitoa. Ne ovat häirinneet myös aivotoimintaa. Päivän viimeisten tuntien aivoilla ei synny edes ruokakaupan ostoslistaa.

Nyt helpottaa. Esimieheni Janne palasi vakavan sairastumisensa jälkeen töihin, koko johtoporukka on koossa ja kalenterissa pari aukkoakin.

Suomalainen työvuosi on omituinen: Tammikuu on puuhakas. Joulukauden lomilla ladattu energia purkautuu. Helmikuussa talvilomaillaan. Maaliskuussa tehdään töitä, ellei pääsiäinen osu siihen. Huhtikuussa samat sanat, paitsi että lähestyvä kesä alkaa tuntua. Toukokuussa ihaillaan valoa ja odotetaan lomia. Kesäkuusta alkaa kolmen kuukauden tauko. Syyskuussa touhutaan hullun lailla, kun on kesäenergiaa.
Lokakuussa tehdään töitä. Marraskuussa masennutaan ja aletaan odottaa joulua. Sitten onkin joulukuu, juhlasesonki.

Työperäisen matalaliidon aikana on tapahtunut paljonkin kommentointia kirvoittavia asioita. Yksi niistä on pääministeri Matti Vanhasen halu selvittää yksityisyytensä rajat.

Samalla kun pääministerin yksityisyyden suojaa määritellään, määritellään myös sananvapautta. Olen tässä asiassa samoilla linjoilla kuin Jari Lindholm, joka blogiotsikossaan totesi: Jos punnitaan, niin punnitaan sitten kunnolla.

On todella kiinnostavaa, mihin kohtaa yksityiselämää oikeus piirtää loukkaavuuden rajan. Keittiöön, chattipalstoihin, vessaan vai makuuhuoneeseen?

Media perustelee yksityiselämäuutisointia ihmisten oikeudella tietää ja tehdä johtopäätöksiä päättävässä asemassa olevan henkilön arvostelukyvystä (tasapainoisuudesta, harkintakyvystä). Missä kohtaa kulkee arvostelukykyarvioinnin kannalta relevantin tiedon raja? Sängyssä vai toiletissa?

Toinen, tähän löyhästi liittyvä asia, on tietokirjojen vastuu tietojen oikeellisuudesta. Muistaako kukaan, milloin Suomessa on käräjöity kirjailijoita vastaan siksi, että kirjoissa kirjoitetaan joko täyttä potaskaa tai niin vahvasti valikoitua tietoa, että voitaisiin puhua valehtelusta?

Yksityiselämästä puheen ollen, paljastan nyt murhemielin, että kissamme, 14 vuotta, kuoli eilen. Se koki armokuoleman pahan munuaissairauden takia.

Kissaa on ikävä. Se oli eksentrinen olio, matki välillä mustaa taljaa tai munakelloa. Sen kanssa oli hyvä katsoa televisiota. Se tykkäsi oopperasta, kokeilevasta elokuvasta ja luontodokumenteista. Sen marisevia ja hyriseviä kommentteja jäi kaipaamaan.

Kiehuva pääasia

Maanantai, Lokakuu 1st, 2007

Maanantaiaamuun kuului käynti Mainonnan eettisen neuvoston tiedotustilaisuudessa. Neuvosto totesi Nelosen Dexter-televisiosarjan mainosten rikkoneen alan eettisiä säännöksiä. Vastenmielisin mainoksista julkaistiin Nytissä, ja ”tuomiohan” siitä tuli.

Hyväksyn Mainonnan eettisen neuvoston näkemyksen. Lehdeltä mainoksen julkaiseminen oli moka. Normaali kontrolli ja tuntosarvet pettivät.
Yleensä etiikan ja hyvän maun rajoilla olevat ilmoitukset tulevat ilmoitusliikenteestä tarkistettaviksi päätoimittajille tai toimituspäälliköille. Tämä ilmoitus ei tullut. Jos olisi, se ei olisi päätynyt lehteen.
Ilmoituksesta tuli reilusti yli sata (100) paheksuvaa palautetta.

Kaksi asiaa jäi mietityttämään. Kuinka usein kaarteessa karanneilla mainoksilla vedätetään lehtiä tai tv-kanavia? Toisin sanoen mainoksen tekijät vetävät mainoksensa niin rajuksi, että luottavat sen hyllyttymiseen. Sen jälkeen mainoksiin lisätään ”sensuroitu” -lappu ja luotetaan ihmisten raadollisuuteen. Tai laitetaan mainokset nettiin K-18-leimoin. Kohua, kohua.

Toinen asia on mainonnan tekijöiden vastuu.
Hyväksyn täysin käytännön, jonka mukaan lehti vastaa julkaisemastaan materiaalista oli se toimitussisältöä tai ilmoituksia.
On myös selvää, että mainonnan tilannut tv-kanava on vastuussa mainoksistaan.
Vastuuketjusta puuttuu kuitenkin mainostoimisto, joka on mainonnan suunnitellut ja toteuttanut. Eikö sillä ole vastuuta tekemisistään vai hoituuko vastuu euroilla, normaalia pikkuisen pienemmällä pienemmällä laskulla?

Voisiko joku vaikka Hasanista valaista asiaa?

Terveiset Aulikselle

Sunnuntai, Kesäkuu 3rd, 2007

Helsingin Sanomien kaupunkitoimitus on kuluvana kevaana jalkautunut Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunginosiin Oma kaupunki -tapahtumilla.
On tavattu lukijoita, tilaajia seka heita, jotka eivat lue saati tilaa lehtea. Tapahtumissa on ollut hyva meininki. Palautetta ja toiveita on kuultu, asioista on keskusteltu paljon.
(lisää…)

Naiset asialla

Sunnuntai, Toukokuu 27th, 2007

Viikko on ollut mustanaan naisia, naisten ideoita ja energiaa. (lisää…)

Euforiisuista arkeen

Sunnuntai, Toukokuu 13th, 2007

Euroviisuista on sanottu, kirjoitettu ja kuvattu likimain kaikki keskeinen. En silti voi olla kehumatta ammattitaitoa ja osaamista, jolla Euroviisushow oli toteutettu Helsingin Areenalla (ja televisiossa). Valotaide oli maagista ja muutenkin show oli visuaalisesti loistokas, huippusuunnittelua.
Yle voi myös olla tyytyväinen itseensä: Hyvin meni.

Kilpailulauluihin en saanut oikein minkäänlaista makua. Se johtunee musiikillisesta rajoittuneisuudesta. Ylivoimaisesti eniten nautin väliaikaohjelmasta: Apocalyptica ja huikea sirkus trapetsi- ja tulitaiteilijoineen.

Sympaattisinta Euroviisuissa oli se, että tapahtumasta tuli kansanjuhla. Ulkomaiset viisuvieraat, kotimaan matkailijat, helsinkiläiset, lapsiperheet ja friikit kansoittivat tapahtumat. Helsingin kaupunki ansaitsee omat ruusunsa menneen viikon euforiasta.

Jotain euforiasta tarttui tiedotusvälineisiinkin. Kirjoituksissa ja ohjelmissa oli punaisten poskien intoa, mikä ei ole mitenkään paha asia, kunhan tolkku säilyy.

Euroviisusirkukseen sekoittui loppuhuipennusta lähestynyt jääkiekkosirkus. Suomen pääsy MM-finaaliin ohi Venäjän oli kova juttu. Jotta Suomi olisi voittanut finaalin, sen olisi pitänyt pelata kaikki erät niinkuin se pelasi kolmannen. Kanada oli kova.

Kiekkojoukkueen pelaamisessa ja viisukilpailun järjestelyissä oli reipasta taistelumieltä ja ammattimaisuutta. Ehkä vähän kansallista näyttöhaluakin. Näin, vaikka kiekosta ei nyt kultaa tullutkaan.

Lukijat, näkijät ja tekijät

Perjantai, Huhtikuu 13th, 2007

Toimituksissa on tapana todeta kovalla äänellä käytyjen puhelinkeskustelujen jälkeen, että lukija lähestyi. On perjantai 13:s päivä huhtikuuta ja lukijat ovat lähestyneet. Tosin asiallisesti ja rauhallisesti.
(lisää…)

Pikkurillin kynttä viedään

Perjantai, Maaliskuu 30th, 2007

Tarkkaavaiset lukijat huomasivat viime lauantain Hesarin Nimiä tänään -sivulla uusia asioita. Oli Julkisivulautakunta -palsta, Nyt puhun minä -palsta, Julkkismittari ja Samaan aikaan toisaalla -palsta.
(lisää…)

Taiteellista valtaa

Torstai, Maaliskuu 15th, 2007

Aamun Hesarin kulttuurisivuilla oli mielenkiintoinen uutinen, kenellä on valta Suomen kulttuurielämässä. Uutinen perustui omaan kyselyyn.
(lisää…)

Korkealta ja kovaa

Keskiviikko, Helmikuu 21st, 2007

Oopperoiden juonet ovat enimmäkseen uskomattomia ja kummallisia. Suuri ihme on, että niihin tarinoihin on saatu sävelletyksi unohtumatonta musiikkia.

Kansallisoopperan toimintajuoni ovat käynyt myös mutkikkaaksi. On vaikea tietää, ketkä ovat sankareita, ketkä konnia, keissä roolit yhdistyvät. Mitä ihmettä oopperassa tapahtuu? Tutkivat journalistit, tässä haaste (mutta mielellään ilman ennakkoasennetta). (lisää…)

Hanoi rocks

Tiistai, Helmikuu 13th, 2007

Emännän blogissa on ollut hiljaista viime päivinä. Olin työmatkalla Vietnamissa tutustumassa kehitysyhteistyöjärjestö Planin toimintaan Vietnamissa.
Suomen Plan ja Helsingin Sanomat tekevät viidettä vuotta yhteistyötä. Matka liittyi tähän yhteistyöhön.

Kirjoitan myöhemmin kokemuksistani enemmänkin joko lehteen tai blogiin tai molempiin. Pää ja sydän ovat kaoottisesti täynnä Vietnamia, Hanoita, Bac Giangia, riisipeltoja, kymmeniä etnisiä ryhmiä, kieliä, vuoria, kovaa talouskasvua, sosialismia, köyhyyttä ja ihmisten sitkeätä yritteliäisyyttä.

Joitain asioita haluaisin jakaa nyt heti:

Elintason nousu voi olla kiinni neulasta ja langasta. Saksan Planin kirjontahankkeeseen osallistuvien naisten ja heidän perheidensä elintaso nousi merkittävästi, kun naisten päiväansiot tuplaantuivat 1,30-1,50 dollariin päivässä. Sitä ennen rahaa kertyi esimerkiksi polttopuiden ja kasvimaan tuotteiden kaupustelulla.

Hanoin yliopisto perustettiin vuonna 1073. Ennen kuin piispa Henrik teki ristiretkensä Suomeen (jos nyt yleensä teki). Nyt yliopisto on Kirjallisuuden temppeli. Yksi Hanoin kauneimpia ja hiljaisimpia paikkoja.

Hiljaisuus oli Hanoissa ylellisyyttä. Hanoi rokkasi. Kukonlaulusta yömyöhään. Liikenne oli intuitiivista, mutta sujui: Henkiinjäämisessä tärkeintä oli asenne.

Yksityinen ja julkinen sekoittuivat. Ihmisten elämä tapahtui paljolti kaduilla, kodit olivat avonaisia. Kaduilla oli kaikki.

Koko Vietnam valmistautui vuoden vaihtumiseen ja vuoden suureen huipentumaan, tet-juhlaan. Hedelmäpuiden oksia, kokonaisia pikkupuita, kukkia, punaisia tet-koristeita ja sikaesineitä oli kaikkialla. Alkamassahan on sian vuosi.

Chuc Mung Nam Moi eli onnellista uutta vuotta!