Blogit

Näitä uutisia on riittänyt kuluvana syksynä Mitä pimeämmäksi päivät käyvät, sitä huonompia uutiset.

”Medikalisaatio” on vastenmielinen ilmiö, jos sanalla tarkoitetaan kaiken ahtaasta normista poikkeavan lääketieteellistämistä. Voisiko yltiöahneuden kuitenkin medikalisoida? Aina kun ”uusien rahoitusinstrumenttien” seuraamukset karkaavat tiedon tuolle puolen tai johtajien kannustimet villiintyvät kuusi- tai seitsennumeroisiksi tai kädenpuristukset ovat platinaa, ahneustohtori kutsuttaisiin hätiin.

Tohtori mittaisi henkilön/yrityksen/pankin ahneusarvot niinkuin pahan kolesterolin. Jos raja-arvot ylittyvät, tohtori määrää lääkekuurin tai asennemuutoksen. Tai komentaa pakkohoitoon.

Ei vallitsevaa, koko maailmaa koettelevaa talouskriisiä saisi pitää sokeana luonnonvoimana, vaikka talouden dynamiikkaa voikin verrata joissain kohtaa hirmu- ja muiden myrskyjen syntymekanismeihin.

Talouskriisien taustalla on aina ihmisten toiminta, ihmisten päätökset. Ja ahneus, joka ei kokemistaan kolhuista tunnu oppivan mitään. Pahinta on, että niin talouden kuin luonnonkin katastrofeissa köyhät kärsivät eniten.

Tiedotusvälineissä tilanteen huomaa siitäkin, että leveästi hymyilevät pankkineropatit katoavat kuvista. Tilalle kuviin tulevat huolestuneet irtisanotut, työvoimatoimistot ja vähemmän leveästi hymyilevät sosiaalitädit.

Talvea kohti mennään, ja melankolialle on tilausta.
Sattuman oikusta kuuntelin viikonlopussa surumielisiä miehiä, pelkistyksen mestareita. Perjantai-iltana lauloi Helsingissä Leonard Cohen. Mies muutti suuren urheiluareenan intiimiksi musiikkitilaksi. Yli kolme tuntia hallillinen ihmisiä eli keskittyneenä, matalan ja rosoisen äänen sisällä.
Uskon monen nauttineen siitä, että sai nauttia rauhassa. Keskittyä olennaiseen, kun ei ollut maanista kohellusta missään.

Sunnuntai-iltana Teema-kanava tarjosi Franz Schubertin romanttista synkkyyttä hohkaavan Winterreisen. Talvista matkaa tekivät Thomas Quasthoff ja Daniel Barenboim.
Oli laulaja ja tuoli, soittaja ja flyygeli. Ei muuta. Musiikille jäi tilaa.

Alakuloisista lauluista viimeinen, Der Leiermann, oli eleettömän, vahvan ilmaisun juhlaa. Sanoisinko riemuvoitto.
Tuntui, että nyt mieli on täynnä lupaavaa synkistelyenergiaa. Tervetuloa pimeät ja kylmät illat.

Harvoin olen jäänyt yhtä mietteliääksi pienestä uutisesta kuin tällä viikolla luettuani jutun Satelliittifillarista.

Piti tietysti käydä katsomassa Satelliittifillari-videota YouTubesta, mikä vain lisäsi hämmennystä. Ei kai vain Jokuveli?

Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa on käyttänyt ubiikkiyhteiskunnasta esitelmöidessään tai kirjoittaessaan kuvaavaa termiä Jokuveli. Isoveli ei enää valvo, vaan Jokuveli. Valvonta sujuu, koska meistä jää niin paljon tietojälkiä kaiken aikaa.
Jokuveli tuntuu epämääräisen kammottavalta, koska se tuntuu niin todelta.

Jokuveli tuli mieleen satelliittifillariuutisesta. Idea on kekseliäs ja näytti videon perusteella toimivan.

Mutta:
Mitä varkaille tapahtui vai tapahtuiko mitään sen jälkeen kun videointi loppui?
Kuuluuko ääliöiden tai rötöstelijöiden jahtaaminen meille amatööreille, vaikka se olisikin hauskaa?
Suhtauduttaisiinko pyörävarasjahtiin samalla tavoin, jos taustalla olisivatkin keski-ikäiset ”kodinturvajoukot”? Tai poliisi?
Onko nykytekniikoilla syntymässä uusia häpeärangaistuksen muotoja?
Lehtihaastattelussa fillarisatelliittivideon tekijät halusivat pysytellä anonyymeinä. Ja siinä – toiminnan julkisuuden ja toimijoiden anonyymiuden liitossa – onkin ehkä eniten ihmettelemistä 1950-luvulla syntyneelle.

Kun samana päivänä katsoo olympiakisoissa naisten telinevoimistelua ja miesten koripalloilua, pääsee nauttimaan ihmislajin sisäisestä diversiteetistä eli monimuotoisuudesta.
(lisää…)

Tänään nähdään kaikkien aikojen show. Pekingin kisat alkavat virallisesti.
Toivottavasti siitä ei tule verinen show.
Oikeasti kisat ovat olleet käynnissä jo pari päivää. Naisten jalkapalloturnee alkoi keskiviikkona.
(lisää…)

Jalkapallon EM-kisoissa on toistaiseksi nähty enimmäkseen maukasta viihdettä. En tiedä, katsonko kisoja liian ystävällisin silmin, mutta tuntuu, että lukuisat miljonääritkin jaksavat intoutua tosissaan maajoukkueessa pelatessaan. (lisää…)