Johtajuus on merkillinen asia. Sekä johtajille että johdettaville. Se on tullut mieleen sekä pääministeri Matti Vanhasesta että MTK:n puheenjohtajasta Michael Hornborgista.
Parikymmentä vuotta sitten ajattelin, että urheilujärjestön johtaminen on extreme-laji parhaasta päästä. Se ei sovi heikkohermoisille, eikä tasapainoista elämää ja mielenrauhaa arvostaville.
Se tuli mieleen, kun luin Hesarista juttua siitä, millaista puheenjohtajaa MTK:hon etsitään. Puheenjohtajan pitäisi olla laajakatseinen ja sosiaalisesti taitava asiajohtaja. Hänen pitäisi hallita kokonaisuus ja maatalouspolitiikka, sietää painetta ja osata priorisoida, verkottua, lobata, sovitella, kuunnella, mutta samalla viedä määrätietoisesti asioita eteenpäin ja vielä paljon muuta.
Olen joskus miettinyt, onko johtamisen isoin haaste (vanhassa kielenkäytössä ongelma) se, että pitää johtaa, muttei saa johtaa (niin että se huomataan). Hyvän johtajan paras ominaisuus on kyky kätkeä johtaminen.
