Viime viikolla Intiassa pääsi tutustumaan sellaisiinkin ihmeisiin kuin uusiin eurooppalaisiin sanomalehtiin.
Intiassa taas uusia sanomalehtiä putkahtelee markkinoille tuon tuostakin. Intia ohitti Kiinan viime vuonna ja on nyt maailman suurin sanomalehtimarkkina. Lehtien levikkikäyrät sojottavat iloisesti ylöspäin.
Intian sanomalehtien vauhti vaikuttaa niin kovalta, että etiikka on paikoin pudonnut kyydissä. Kaikki näytti olevan kaupan. Törmäsin muun muassa sponsoroituihin pääkirjoituksiin. Lukijalla saattaa olla vaikeuksia tietää, kuka milloinkin puhuu.
Mutta niihin eurooppalaisiin tulokkaisiin.
Portugalissa starttasi reilu vuosi sitten lehti, jonka nimi on i. Alku on ollut komea. Tabloidia pienempi lehti on jo valittu vuoden eurooppalaiseksi lehdeksi. Se on kerännyt myös ulkoasupalkintoja.
Lehti on hylännyt perinteisen osastojaon: kotimaa, ulkomaat, talous, kulttuuri ja urheilu. A-osassa ovat pääkirjoitukset ja muut mielipiteelliset tekstit. B-osa on nimeltään radar eli tutka. Se kertoo lyhyesti ja visuaalisesti eri aihepiirien uutisia.
C-osan nimi on zoom ja sen sivuilla mennään asioissa syvemmälle. Aihepiirien valikoima on leveä: politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja tieteeseen. Esimerkiksi.
D-osan nimi on mais eli enemmän. Mais sisältää menotietoja, urheilua, vapaa-aikaa, kaikkea taivaan ja maan väliltä.
Lehden toimittajista enemmistö on kolmikymppisiä. Uutistoimitus radarin toimittajat ovat kaikkein nuorimpia, alle 25-vuotiaita. Ikää ja kokemusta löytyy zoomista ja mielipideosastolta.
Lehden odotetaan olevan taloudellisesti kannattava viimeistään vuonna 2015. Jo nyt se voi kirjata yhden saavutuksen: lehden lukijoista 22 prosenttia ei ole aikaisemmin lukenut lainkaan sanomalehteä.
i on erilainen myös netissä. Uutiset eivät ole saitilla pääosassa, vaan ionline rakentuu paljolti sosiaalisen median varaan sekä tapahtumiin ja mielipiteisiin. Visuaalisesti verkkosivustokin on vahva.
Toinen eurooppalainen tulokas ilmestyy Saksassa. Berliiniläinen opiskelijakolmikko kehitti marraskuun alussa mahdottoman: räätälöidyn sanomalehden nimeltä niiu. He kumosivat uskomuksen, että räätälöity uutissisältö on mahdollinen vain netissä.
Lehden kokoaminen tapahtuu netissä. Vain etu- ja takasivu on niiun toimituksen omaa tuotantoa. Muun sisällön lehden tilaaja/ostaja klikkaa mieltymystensä mukaan niiun kumppanilehdiltä sivuina. Partnereita ovat muun muassa The New York Times, Berliner Morgenpost, Abendzeitung, Komsomolskaja Pravda, Bild ja International Herald Tribune.
Kun sivut on valittu, lehti menee digipainoon ja sieltä jakeluyhtiölle. Toistaiseksi lehteä voi tilata tai ostaa vain Berliinistä. Lehden pääkohderyhmä ovat opiskelijat.
Lehti on suurempi kuin tabloid ja pienempi kuin broadsheet. Ulkoasu on designerin painajainen, koska lehti koostuu niin erinäköisistä ja -luonteisista lehdistä.
On vaikea sanoa, menestyykö niiu. Ehdottoman mielenkiintoinen se silti on. Lukija pääsee nauttimaan kunkin lehden vahvuuksista ja lehdet saavat uusia lukijoita sekä vähän rahaakin.
13. tammikuuta 2010 kello 16.36
Miksi Ranskassa Helsingin Sanomat luokitellaan MAINOSLEHDEKSI? Sikäläisen lehtitilaston mukaan Suomessa ei ole yhtään ns. valtakunnallista SANOMALEHTEÄ. Helsingin sanomat
löytyy osastosta ”Mainoslehdet”.
Ehkä syy on siinä, että muualla sanomalehtien etusivu on pyhitetty uutisille ja HS mainoksille. ?
30. maaliskuuta 2010 kello 11.36
Kukahan tän lasitalon emännän ja kumppanit on ostanu hiljaseksi ilmastomuutoshuijauksessa ja sikainfluenssahuijauksessa.
hehe, hassua, tuli vaan mieleen että kun lehteä ja sen tekijöitä ei voi enää ottaa vakavasti, niin kaikki vaan osottaisi sormella ja nauraisi! Ja blogimerkintöjen kommentteihinkin kirjotettaisiin vaan epäolennaista hassuttelua. Nauru on vahva ase kun toiset yrittää niin kovasti olla vakavissaan.
5. huhtikuuta 2010 kello 22.58
Kun Reetta Meriläisen viimeisin päiväkirjamerkintä on 9.12.2009, rahaa on tainnut ropista Meriläisen tilille aivan joka suunnasta – vai voiko muuta selitystä löytää tälle hiljaisuudelle : -)
14. huhtikuuta 2010 kello 10.14
Voi olla, että juuri etusivun ilmoitukset vievät Hesarin Ranskassa mainoslehtien joukkoon. Veikkaan kuitenkin, että kysymyksessä on asiantuntemattomuus. Ilmoituksilla/mainoksilla ranskalaisetkin sanomalehdet toimintansa rahoittavat.
14. huhtikuuta 2010 kello 10.19
Ihmettelijälle joudun tuottamaan pettymyksen: tilille ei ole ropissut rahaa muualta kuin työnantajalta.
Syy hiljaisuuteen on ollut muissa kiireissä. Olen vanhemmiten yrittänyt opetella ajan ja tekemisen hallintaa. Kyllä sitä tästä vielä…
25. toukokuuta 2010 kello 1.59
Paperilehtiä ei ole minullekaan enää tullut moneen vuoteen.
Lukuunottamatta ilmaisjakelu ja mainoslehtiä.
Se että 22% lukijoista ei ole lukenut lainkaan sanomalehteä ei oikeastaan ole yllätys. Paperilehtien tilaajista yhä suurempi osa alkaa uskoakseni meilläkin olla jo vanhempaa ikäluokkaa.