Nyt riitti. Kun 90-vuotiaalta Helvi Sulkolta viedään mahdollisuus päiväkahveihin palvelutalossa, kaikkien kellojen pitäisi kilistä.
Vanhusten hoito on kaikkinensa paisuva ja viisaita ratkaisuja huutava kysymys. Kunnissa tarvitaan hyvää ongelmanratkaisukykyä. Ja joissain kunnissa on löydettykin toimivia malleja.
Vanhusratkaisuja ei voi tehdä pelkän taskulaskimen avulla. Laskimen käyttö ei vaadi paljoa luovuutta. Aivoja (sitä luovempaa puoliskoa) olisi hyvä kuunnella, samoin sydäntä. Malliksi voi miettiä, miten ja missä itse haluaisi 90-vuotiaana elää.
Siellä, missä vanhuksilta viedään päiväkahvit ja pulla, sydän on enää kovettuneen pullarusinan kokoinen. Sillä ei paljoa suoriteta.



29. heinäkuuta 2009 kello 23.55
Täällä Tampereella kaupunki päätti, että vanhukset pääsevät yhdessä vanhainkodissa suihkuun vain kerran kahdessa viikossa, kun hoitajasijaisia ei ole varaa palkata. Julkisesta kohusta huolimatta asian tila lienee yhä sama. Näin Suomi hoitaa vanhuksensa, joita on pian puoli maata.
30. heinäkuuta 2009 kello 8.43
Niin, kun kunnallishallinnossa kaikki vain on lukuja.
Yhtä mieltä ylentävää on henkilökunnan ruokalassa, kun kunnanjohtaja istuu itse kunkasenkin seuraan vuorollaan ja moittii kaikkien hallinnon alojen syövän kunnan kassan tyhjäksi.
Yleisesti moititaan ja tiedetään että sosiaali-ja terveystoimi sekä sivistystoimi, vievät leijonan osan kuntien budjeteista, mutta toisaalta, ne toteuttavatkin sitä kunnan perustehtävää, pitävät huolta kuntalaisista.
Eräässä kaupungissa ollaan sulkemassa päiväkoteja,jotta saataisiin kaupungin taloutta tasapainoon, onko sekään oikea paikka säästää ? Ajamalla vanhemmat pakkorakoon, ja pahimmillaan menettämään kunnan sulun takia työn tai osan tuloista?
Inhottavinta on tämä kvartaalitalous, joka tuntuu pesiytyvän joka paikkaan. Se pystyy parhaiten estämään sen ainoan tuottoisan säästökeinon mikä kunnillakin on olemassa, ehkäisevän työn.
Jos kaikki ehkäisevä työ on muulla rahalla rahoitettuja 6kk-3v. projekteja, ei sillä pysyvää hyötyä saadakaan.
Ja samalla ihmetellään kun ihmiset eivät tahdo sitoutua työhön, mutta kohta se on helpompaa minullakin elää mielihalujeni mukaan kvartaalitaloudessa. Jos vaikka kesät loisisin kortistossa ihan vain .. huvikseni.
5. elokuuta 2009 kello 7.49
Lamaa syytetään yhdestä jos toisestakin asiasta. Todellisuudessa yhteiskunnassamme on enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Miten rahat jaetaan on preferenssikysymys. Vanhusten pullakahvit palvelutalossa ei ole ollut tärkeyslistan kärkipaikoilla. Hävettävää koko touhu. Vanhuksista pidetään usein parempaa huolta maissa, joiden konkreettista köyhyyttä Suomen oloissa ei oikein edes tajuta. Siellä sydän antaa ja aivojen luova puolisko toimii. Ettei maassamme muka ole varaa vanhusten kahvitilkkaan tai pullapalaan. Vulgääriä!