STT:n uutishälytys on piipannut ennätystiuhaan viime iltoina. Ei, ei budjettiuutisia tai vaalirahoitusta, vaan uinnin maailmanennätyksiä Rooman MM-kisoista.
Maailman uiva nuoriso on tietysti huippukunnossa, mutta tästä ennätysten vyörystä voi kiittää ennen kaikkea kelluttavia uima-asuja. Ne kielletään ensi vuoden alusta. Jos uimapuvun nimi on Kantosiipi tai puvun kehittämiseen on tarvittu Nasankin (USA:n avaruushallinto) teknistä osaamista, on uintiväen ajattelu todella eksynyt ulkoavaruuteen.
Uima-asujen hyväksyminen oli massiivinen virhe. Virheen takia uimatilastoissa on nyt kahdenlaisia maailmanennätyksiä: kantosiivillä tai ilman. Inflatoituneilla ennätyksillä ei ole uutis- tai muutakaan arvoa. Penkkiurheilijalla on sellainen olo, että lopettakaa tuo hölmöily.
Myös uimareilta on kuultu kriittisiä lausuntoja.
Olen kerännyt listaa asioista, joilla huippu-urheilu yleensäkin nakertaa omaa nilkkaansa: doping, liian tiheään pidettävät arvokisat, vinoutunut tuotekehitys, ahneus, televisioyhtiöiden komenteluun alistuminen, johtajuusriidat…
Kansainvälisen uimaliiton (Fina) pukutouhusta voisi päätellä, että lajilla on mieltymystä itsetuhoon.


