Nyt kun pyssyyn ajettavasta käärmeestä näkyy vielä pikkupätkä, muutama sana käärmeestä.
Olen yrittänyt punnita lakiesityksen kannattajien ja vastustajien argumentteja – ja päätynyt kannattamaan vastustajia. Syitä on monia, mutta tässä nyt päällimmäiset kolme pointtia:
1. Lakiesitys rikkoo ihmisen perusoikeutta luottamukselliseen viestintään.
2. Jos kansalaisen perusoikeuksiin puututaan, laki pitäisi säätää perustuslain vaatimassa järjestyksessä.
3. ”Myös johtavien oikeusoppineiden mielestä on käsittämätöntä, että uuden lain perusteella yksityisille yrityksille ja yhteisöille myönnettäisiin suurempi valta rajoittaa perusoikeuksia kuin poliisille. ” (HS 1.2.2009).
Asiassa on myös huonoon huumoriin yllyttäviä piirteitä. Olen yrittänyt kuvitella, millainen hemmo (sukupuolesta riippumatta) lähettäisi liikesalaisuuksia sähköpostissa. Ja toisaalta, voisihan niitä lähettääkin, työnantajahan saisi uuden lain mukaan selvittää vain sähköpostien tunnistamistiedot. Eikö?
Sinänsä voisin kyllä ihan vapaaehtoisesti näyttää omalle työnantajalleni osan sähköpostin aarteistani. Niistä ei löytyisi liikesalaisuuksia, mutta paljon välineitä kunnon masokismin harrastamiseen. Ei heikkohermoisille.
2. helmikuuta 2009 kello 1.33
Aivan, tosi asiallisesti sähköpostissa, jos tuolla nyt liikesalaisuuksia lähetetään, käytetään sen kaltaista kryptausta, että vain vastaanottaja saa sen auki.
Tällaisia spesifillä avaimella varustettuja sähköpostiohjelmia on yleisesti saatavilla. Työnantaja ei voi avata kryptaa, mutta kylläkin, jos laki sen suo, havaita, että kryptattu on, ja tehdä siitä oman johtopäätöksensä esim. teenlehtien katselun avulla.
Sama muuten pätee koko terrorismin vastaiseen suureen kontrollihimoon, joka USA:ssa johti Patriot Act II –lakiin.
Joilla on oikeasti salattavaa, salaavat sen ja hyvin. mutta itsessään se että salataan voi riittää epäilyttäväksi leimaamiseen (Tästä syystä hakkerit alkoivat laajasti käyttää kryptausta viestinnässään).
2. helmikuuta 2009 kello 10.49
Nokian lähtö olisi siunaus Suomelle.
Tuhannet Nokialaiset tyhjänpäiväistä rutiini-softaa. Sillä kapasiteetilla olisi hyvin ideoiden pohjalta saada ihmeitä aikaan. Nokia muuten 80-luvulla missasi reitittimet, jollaisen proto kehitettiin Tekesin tietotekniikan kehittämisohjelmassa, jossa Nokia mukana. Nokia keskittyi tutkijoiden poimimiseen itselleen. Ciscon liikevaihto on nykyisin Nokian luokkaa.
Nokia on syönyt korkeakouluista siemenperunat. Vaurioiden korjaaminen saattaisi Nokian lähdettyä kestää toiskymmentä vuotta, jos hyvin käy.
2. helmikuuta 2009 kello 11.54
Asia tiivistettynä:
http://www.youtube.com/watch?v=0tDhemyzB3k&eurl=http://www.urkintalaki.fi/media.html&feature=player_embedded
2. helmikuuta 2009 kello 13.42
Viittauksesi masokistiseen sähköpostiin antaa ymmärtää, että virtuaalinen todellisuus on syytä tosiaankin ottaa vakavasti.
Annapa seuraavaksi ne pointit, joilla masokistisen sähköviestinnän tunnistaa vähemmän väkivaltaisesta.
Osaisin sitten säätää oman postini suodattamaan epäilyttävän aineiston suoraan garbitsiin.
Samaa periaatetta voisi soveltaa tähän reaalimaailmaankin. Esimerkiksi ”naisten alistamisen” voisi säätää olemaan ymmärrettävissä ja toteutettavissa vain kontekstissa tylsät (?) seksileikit tms.
Muualta se deletoituisi ja katoaisi olemasta.
Pieni maaginen kysymys: voiko virtuaalista todellisuutta manipuloimalla ja säätelemällä vaikuttaa reaaliseen todellisuuteen, ja jos voi, niin kuinka…?
2. helmikuuta 2009 kello 16.49
On hyvä, että HS on ottanut ”Lex Nokian” pinnalle. Mikäli kyseinen idiotismiin, ei realismiin perustuva kiirelaki todella saataisiin runnotuksi läpi, niin varmaa on, että se tulee yhdeltä tai useammalta taholta matkaamaan EN IOT:n punnittavaksi ja ratkaisu tulee vääjäämättömästi olemaan Suomen valtiolle kielteinen, niin juridisesti, kun julkisesti!
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintunut ratkaisukäytäntö sanavapautta (yksityisyydensuoja 8 artikla), että kirjesalaisuus (sähköposti) on loukkaamaton. Tämä pätee vastavuoroisesti sananvapauden KÄYTTÖÄ julkisuudessa (media), että yksilöllä pitää olla ”samanarvoiset aseet, kuin vastapuolellaan”, eli on ns. aseiden yhtäläisyyden periaate, jota tuomioistuin on noudattanut johdonmukaisesti yksilövalituksessa yksilön eduksi – suhteessa valtioon..
Tämä lakiesitys on mahdoton ja sen ovat todenneet asiantuntijoina perustuslakivaliokunnassa kuullut maamme johtavat valtiosääntöasiantuntijat ym. yksimielisesti.
Käärme tai ”käärmeet” esiin..
4. helmikuuta 2009 kello 20.29
Kolme teesiä: Välinpitämättömyys? Itsekkyys? Vallansokeus?
Hypistelläänpä hieman hypoteettisesti:
Mikäli suuressa typeryydessään eduskunta säätää ”kiirelakinsa Lex Nokia” nyt 2 viikon sisään, niin millä se tulee perustelemaan (huomioissaan) tai mahdollisessa ja todennäköisessä suullisessä käsittelyssä (IOT:ssä Stasbourgissa), kun varmaa on se, että asiasta yksi tai useampi henkilö valittaa (yksilövalitus) tai jopa kansalaisadressilla n. 50.000 (ryhmävalitus) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.
Ihmisoikeusyleissopimuksen 8 artikla kuuluu seuraavasti:
”1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja (kirjeenvaihtoonsa) *sähköposti* kohdistuvaa kunnioitusta.
2. Viranomaiset *valtio* eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä *kansallisen* ja *yleisen turvallisuuden* tai maan *talouden hyvinvoinnin vuoksi* tai *epäjärjestyksen ja rikollisuuden* estämiseksi terveyden tai *moraalin suojaamiseksi* tai muiden yksilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
Perusteleeko hallitus siis IOT:lle joillakin kyseeseen tulevilla:
- Kansallinen tai yleinen turvallisuus?
- Taloudellinen hyvinvointi (Nokia)?
- Epäjärjestys tai rikollisuus?
- Moraalin suojelemiseksi?
- Yksilön oikeuksista tai vapauksista ei saata olla kyse.
Itse näkisin niin, ettei kyseeseen saata tulla ”kansallinen tai yleinenkään turvallisuus”. Ei myöskään ”epäjärjestys, saati rikollisuus”. Mutta jos olisi moraalista kyse, niin kenen ”yksilön, vai valtion”? Nokia suhteen ”taloudellinen hyvinvointi” perusteena olisi täysin absurdi ajatuskin, sillä ko. laki ei anna aseita mahdollisten innovaatioiden ja yritys-salaisuuksien varastamiselle ja kaupittelulle. Sen tekee jo nykyinen työsopimustekniikka!!
Jos kiipeää perse edellä puuhun, niin pitääkö sieltä tulla ”pääedellä maahan”?
7. helmikuuta 2009 kello 20.43
SunDaylle masokistisen postin tunnistamisesta: yleensä lähettäjä on nimimerkki tai keksitty henkilö tyyliin Jeremias Mokkakikkeli. Jo aihekentässä on versaalikirjaimia, asiattomuuksia, seksuaaliväritteisiä törkeyksiä ja huutomerkkejä. Jos näistä ei välitä, vaan avaa viestin, puhuttelu joko puuttuu kokonaan tai se edustaa tyyliä ”Pravdan tyttöpäätoimittaja” (otin esimerkin kiltimmästä päästä, rasistit ovat vielä asia erikseen).
Usein teksti on yhtä pötköä ja tekstissä on paljon versaalilla kirjoitettuja sanoja. Solvaukset alkavat jo ensimmäisessä lauseessa.
Masokistisen postin tunnusmerkki on se, ettet tunnista lainkaan Helsingin Sanomia tai itseäsi tekstistä, vaikka kuinka yrittäisit. Viestin muut motiivit jäävät hämäriksi, selkeää on vain ilmeinen tarkoitus satuttaa.
9. helmikuuta 2009 kello 13.28
Versaalikirjaimien, huutomerkkien ja pötkökirjoittamisen tiheä käyttö on usein koulukirjaesimerkki skitsofrenisesta oireilusta tai jopa paranoidisen skitsofrenian oireyhtymästä. Raja muuhun häirikkökirjoitteluun on häilyvä.
On ikävää, että moista sekopääpostia joutuu lukemaan. Kokemus tuntunee masokistiselta. Mieltään ei kannattaisi häiriköiden takia pahoittaa. Helpommin sanottu kuin tehty, oletan.
Oletan myös, että iso määrä holtitonta haukkumista vie voimia ja niinpä harmittomampia, jopa keskusteluun tai oikeiden epäkohtien käsittelyyn haastavia sähköposteja voi erehtyä pitämään häiriköintinä, hyökkäyksinä ja epäterveenä ilmiönä.
Ihmisillä on inhimillinen taipumus kiihtyä. Niin postien kirjoittajilla kuin vastaanottajillakin. Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että avoin keskustelu oikaisee kummasti syntyneitä ähkyjä ja voi pelastaa ihmissuhteita takaisin luonnollisimpaan olomuotoonsa.
Tämä tietenkin vain silloin, jos osapuolilla on mahdollisuus ja kiinnostus avata solmuja. Tämä taas edellyttää sen, että joskus on luotu luottamus ja ylipäätään inhimillinen kontakti tietokoneyhteyksien ulkopuolella. Se onkin oikeastaan aikamoista luksusta ja jotain, mistä todella pitää huolta. Vähän kuin timantit ikuisuuden symboleina.
9. helmikuuta 2009 kello 13.32
..edellinen siis kommenttina Reetta Meriläisen SunDaylle antamaan vastaukseen. Lex Nokiasta olen Meriläisen kanssa samaa mieltä.