Lasitalon emäntä - Blogit

Etusivu uusiksi

Reetta Meriläinen | Julkaistu 23. 9. 2008 23:09

Uutistyön paras ja pahin puoli on uutinen. Tiistai 23.9.2008 jää historiaan Kauhajoen takia.
Illalla 22.40 kotimaan toimituksen esimies Päivi Niemi huoahti hiukan voipuneena: ”Vielä aamulla me mietittiin, mistä saataisiin lehteen kuvia…”
Päivän luonne muuttui dramaattisesti puolilta päivin. Kauhajoelta alkoi tulla järkyttäviä tietoja. Jokela ja marraskuu 2007 palautui etsimättä muistiin. Koneisto käynnistyi.
Jokelan opetukset ja kokemukset olivat vielä tuoreina muistissa. Uskon lukijankin huomaavan, että jotain opittiin.
Kauhajoen uutisen merkityksen lukija näkee Helsingin Sanomista aamulla heti ensisilmäyksellä. Lehden ykkössivulla ei ole ilmoituksia, vaan uutinen. Etusivu meni uusiksi. Edellisen kerran se tapahtui 11.9.2001.

Aihe: Journalismi, Lehti | 35 kommenttia »

35 vastausta artikkeliin “Etusivu uusiksi”

rlankine kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 0.00
”Etusivu meni uusiksi. Edellisen kerran se tapahtui 11.9.2001.”

Tarkoittaa varmaankin 12.9.2001, sillä ei kai Hesarilla ollut ennakkotietoa siitä, mitä tulisi tapahtumaan iltapäivällä 11.9.2001 Suomen aikaa.
Erkki K. Laakso kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 2.18
Arvoisa \\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\”Lasitalon emäntä\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\”. Niin nuo lasitalothan ovat helposti särkyvää, joten aamuisin herättyään voi kait pohtia sitäkin ja katsoa ihan itse peiliin ja kysyä, montako \\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\”etusivua pitää laittaa uusiksi\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\”, jotta herää todellisuuteen ja voi itsekkin olla mukana rakentamassa parempaa ja turvallisempaa, sekä yhteisöllisempää Suomea, kun pitää itse vahvasti perusarvoista kiinni ja ne \\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\”journalistin ohjeet\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\”… Muistapa ne!!
Pekka kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 8.02
Hesari suhtautui tällä kertaa suruuutiseen laadukkaalle lehdelle kuuluvalla tavalla. Se oli tosi tahdikkaasti ja herkkyydellä tehty.

Etusivu meni todella uusiksi – valitettavasti.

Voisiko ajatella, että Hesari vihdoinkin luopuisi tilkkutäkkietusivustaan ja siirtyisi hyvän uutislehden tavoin pysyvästikin etusivun käyttöön vain uutisia varten? Siis niinäkin päivinä, jolloin varsinaisia merkittäviä uutisia ei ole tapahtunut? Mihin rikas konserni tarvitsee tällaisia yleensä melko pieniä mainoksia – mahtuvathan ne sisäsivuillekin hyvin? Uskon, että etusivu tulee myös nettinuorison taholta edes vilkaistuksi, kun sitä ei ole ”kätketty” sisäsivuille.
ohikulkija kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 9.20
”Tiistai 23.9.2008 jää historiaan Kauhajoen takia.”

”Kauhajoen uutisen merkityksen lukija näkee Helsingin Sanomista aamulla heti ensisilmäyksellä. Lehden ykkössivulla ei ole ilmoituksia, vaan uutinen. Etusivu meni uusiksi. Edellisen kerran se tapahtui 11.9.2001″

- Ja taas pääsi murhaaja tavoitteeseensa: teki historiaa ja pani hesarin ykkössivun uusiksi. Ja seuraajat panee tiedon korvan taakse. Harvinaisen huonot sanavalinnat päätoimittajalta. Lopettakaa heti kaikenlainen tapahtuman ja murhaajan persoonan hehkuttaminen! Älkää edes julkaisko tätäkään kommenttia vaan toimittakaa se vain Meriläiselle.
Henri K. kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 10.00
Juu, HS:n verkkouutisoinnista huomasi, ettei tällä kertaa lähdetty siihen ”minuuttiuutisointiin” mukaan, vaan maltettiin odottaa varmistettua tietoa. Samoin eloonjääneitä ei lähdetty heti ahdistelemaan. Tämä on oikein hyvä ja näin pitääkin toimia!
Kristina kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 12.02
Voi jos voisimme elää sellaisessa maailmassa että etusivu laitettaisiin joskus uusiksi siksi, että on niin hyviä uutisia. Jotain niin rakentavaa. Jotain mistä olla ylpeä. Jotain elämää kannattelevaa.
AK kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 14.50
Media saa todella miettiä omaa vastuutaan tästä tragediasta. Matti Saari on selvästi copy-cat joukkomurhaaja, joka haki teolleen vain huomiota. Tähän viittaa kaikki hänen toiminnassaan, nettiin jätettyä media-kittiä myöten.

Valtakunnan ykköslehti palkitsi rikoksen etusivullaansa. Keltainen lehdistö tulee revittelemään aiheesta satoja sivuja. Tämä julkisuus varmistaa sen, että jostain nousee seuraava mieleltään suistunut, joka haluaa tehdä itsemurhan niin että kaikki sen huomaavat.

Minulla on pieni parannusehdotus: mediatalot sopisivat ettei tulevaisuudessa vastaavissa tapauksissa näytetä ensimmäistäkään tekijän jälkeensä jättämää kuvaa tai videota. Myöskään yhtään kuvaa henkilöstä, edes sotkettuna, ei painettaisi.

Toki kuvat löytyvät jostain roskalehdestä ja internettiin ne jäävät pyörimään ikuisesti. Joka tapauksessa nämä kuvat nähdäkseen lukijan on tehtävä hieman työtä ja kerran nähtyään niitä ei enää kaipaa.

Tähän mennessä minä olen nähnyt haluamattani Auvisen ja Gerdtin kuvat jo tuhansia kertoja valtalehdistä. Sama tulee tapahtumaan Saaren kanssa. Tämä on mitä he halusivatkin. Tämä on se mitä heidän seuraajansa haluavat.

Seuraavaa toimittajat pitävät varmasti epäreiluna, mutta minä syytän: heidän käsissään on kauhajokelaisten verta.
K-P kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 18.37
Kun Hesari vetää makkaramainokset etusivulta ja korvaa ne uutisilla, on maailmassa täytynyt tapahtua jotain todella pahaa. Nyt se paha näyttää olevan, että koulumurhaamisen synkkä muoti on saapunut Suomeen ja aika varma voi olla siitä, että näitä tapauksia sattuu tulevaisuudessakin aina harvakseltaan. Niin paljon aseita ja epäsosiaalisia, sopivassa määrin psykopaattisia nuoria miehiä tässä maassa on. Nämä tyypit toimivat toisiaan kopioiden, julkisuutta varten. Viime töikseen ennen tappamaan lähtöä he päivittävät nettiprofiilinsa ja tietävät, että huomenna menee etusivu uusiksi ja meikäläisen nettivideot ja hurja pyssyposeeraus on kaikissa lehdissä. Ja omien kierokavereiden porukassa saa kuolemattoman sankarin maineen. Idols-julkisuus on pientä verrattuna siihen, mitä kouluampumisella saa aikaan.

Olen muuten ihan samaa mieltä kuin Pekka siinä, että HS muuttuisi huomattavasti tyylikkäämmän oloiseksi, jos sillä olisi samanlainen asiallinen etusivu kuin muilla niin sanotuilla laatusanomalehdillä. Tästä ei kuitenkaan taida päättää päätoimittaja.
Reetta Meriläinen kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 20.40
Kiitokset hyvistä kommenteista!
Rlankine: Mietin eilen, kumman päivämäärän valitsen 11.9. vai 12.9. Totta on, että lehti ilmestyi 12.9. Päätös etusivusta tehtiin kuitenkin 11.9.

Jokelan, Kauhajoen ja ulkomailla tapahtuneissa koulusurmissa on kaikissa julkisuusulottuvuus. Jos julkisuus yleensä tai Hesarin etusivulle pääseminen olisi surmaamisen ainoa motiivi, ongelma olisi helppo ratkaista. Pelkään pahoin, ettei niin ole, vaan syyt ovat paljon syvemmällä.

Voidaanko jättää uutisoimatta se, että joku surmaa kymmenen ihmistä kesken koulupäivän Kauhajoella. Ei voida. Surmaajan kuva näytetään, ettei Suomen kaikkia Matti saaria epäiltäisi. Tämä on minusta tiedonvälitystä, eikä surmaajan palkitsemista.

Olen Pekan ja K-P:n kanssa samaa mieltä lehden etusivusta. K-P arvaa ihan oikein, ettei asiasta päätä lehden päätoimittaja.
AK kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 21.14
Julkisuusaspekti ei tietenkään ole ainoa syy, mutta se on merkittävä motivaatio tekijälle. Tällaisissa joukkomurhissa se on merkittävämpi asia kuin aselainsäädännön tiukkuus.

Ei tällaista tapausta voi eikä pidäkään olla uutisoimatta. Tiedotusvälineillä on rooli myötäelää uhrien ja kansan kanssa ja purkaa tilanteen aiheuttamaa tuskaa. Median ei pidä kuitenkaan reagoida pavlovin koiran tavoin murhaajan ilveilyjen tahdissa. Julkisuusmotiivilta voidaan taittaa pahin terä kun tekijän manifestia ei julkaista kuten hän on sen tarjonnut. Pitäytymällä julkaisematta nimeä ja kuvia häneltä viedään myös identiteetti.

Väitä tekopyhäksi tai laiskuudeksi perustelut, että näin olisi pakko tehdä tai että se olisi jopa välttämätöntä. Etteikö toisenlaista luovaa ratkaisua muka löytyisi.

Tiedotusvälineillä on pitkä perinne olla julkaisematta itsemurhauutisia suoraan. Tämä on oikein, koska tällaisten uutisten tiedetään aiheuttavan lisää itsemurhia.

Tällaiset laajennetut itsemurhat ovat uusia suomalaisille ja Suomen tiedotusvälineille. Toivoisin että medialla olisi kypsyyttä ja moraalista selkärankaa katsoa tässä asiassa peiliin ja miettiä kuinka vastaisuudessa toimia. Ei tämä ole tiedotusvälineitten vika, te olette kuitenkin vedetty mukaan soppaan ja siitä syntyy vastuu teillekin – pidittepä siitä tai ette.
Reetta Meriläinen kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 21.58
Olen samaa mieltä. Laajennetut itemurhat ovat uutta suomalaiselle medialle, eivätkä vain suomalaiselle. Koska julkisuusulottuvuus ja uudella tavalla sairaat piirteet ovat olemassa, täytyy niin meidän kuin muidenkin miettiä keinoja hoitaa tiedonvälitys ihmisille innostamatta kuitenkaan uusia tyyppejä tuhoisaan kopiointiin. Miten, onkin sitten erittäin vaikea kysymys.
Lari kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 21.58
Myös Hesarin pääkirjoitus otti asiaan järkevän näkökulman eikä lähtenyt hakemaan helppoja pikaselityksiä olemassa olevista lakipykälistä tai viranomaistoiminnasta kuten TV-kanavat ja monet muut lehdet tekivät. Sen sijaan kyseenalaistettiin yhteiskunnan suuntaa vähän syvemmältä. Pisteet siitä!
Mats kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 23.08
Liekö suurin syy Matti Saaren kuvan julkaisemiseen todellakin se, ettei Suomen muita Matti Saaria tuomittaisi syyttä? Mitä jos hänen nimensä olisi ollut paroni Juha-Risto von Pumpernickel? Olisiko kuva pantu lehteen? Noin harvinaisia nimiä ei voi olla kuin yhdellä, joten ei kai olisi täytynyt.

Olenko väärässä, jos sanon, että kuva pantiin, koska se palvelee kansan tiedonjanoa? Ihmiset haluavat tietää, kuka Saari oli, miltä hän näytti ja mistä hän tuli. Sen takia HS.fi:n etusivulla on juuri nyt kärkijuttuna reprtaasi Pyhäjärveltä.

Minun mielestäni tämä on ihan ok. Tiedotusvälineet palvelevat inhimillisiä tiedontarpeita. Ja kai nuo tiedot auttavat meitä prosessoimaan, miksi kävi niin kuin kävi. Toivoisin vain Reetta, että HS ei antaisi tuumaakaan periksi laadusta, tilannetajusta ja hienotunteisuudesta. Ne ovat HS:n valtteja ja jos ne menevät, niin mitä jää?

Ps. K-kaupan mainos ei herätä hirveästi kiinnostusta ostaa lehden irtonumeroita. Kerro niille pampuille, että etusivun vaihtaminen oikeaksi etusivuksi voisi olla aika paikallaan näin 2000-luvulla. Muistuta niitä, että ollaan kuitenkin Suomen merkittävin päivälehti, jos eivät satu muistamaan.

Pps. Vaihtakaa tabloidiksi. Tuota nykyistä ei mahdu lukemaan seuraavissa paikoissa:
1) juna
2) bussi
3) vessa
Jyri kirjoittaa:
24. syyskuuta 2008 kello 23.43
Tuo materiaalin näyttäminen ja näyttämättömyys on aina kaksipiippuinen juttu. Toisaalta olen vahvasti sitä mieltä että missään nimessä murhaajan itsetehostuskuvia ei pitäisi viljellä suurina uutisten yhteydessä ja itse vierastan sitä miten aseellaosoittelukuvat ovat näkyneet viimeisen parin päivän aikana hyvinkin näkyvästi.

Toisaalta taas pitäisin jossain määrin tarpeellisena sitä että esimerkiksi arvioitaessa poliisin toimintaa olisi tarjolla edes transkriptiotason aikajana josta ilmenisi se mitkä kuvat ja videot olivat verkossa jakelussa ja milloin jotta pystyismme näkemään sen minkä materiaalin pohjalta viranomaiset joutuivat tekemään päätöksensä ja mitkä uhkaukset asetettiin näkyville vasta kuulustelujen jälkeen.

Nyt nuo menevät sulavasti sekaisin mikä on omiaan ehkä jopa mustamaalaamaan poliisiviranomaisten tekemiä päätöksiä.
AK kirjoittaa:
25. syyskuuta 2008 kello 1.17
Mitä jos kokoontuisitte isompien media-alan pelaajien kanssa yhteen ja sopisitte etukäteen pelisäännöt?

Seuraavan verilöylyn kohdatessa teillä on selkeät ohjeet kuinka käsitellä asiaa kun tilanne on päällä ja luotatte siihen että sopimuskumppanit toimivat vastaavasti. Nykyinen uutisointihan oirehtii alan kilpailusta ja ahneudesta päihittää tai ainakin pärjätä kilpailijoiden toimituksille.

Vaatimattomia ehdotuksia:

1. ei tekijän nimeä julki (puhutte vain tekijästä)
2. ei kuvia tekijästä missään muodossa
3. erityisesti ei mitään materiaalia mitä tekijä on medialle tarkoittanut

Tällä te selviätte yli ensimmäisestä uutispäivästä. Sen jälkeen te päätoimittajat ehditte keskustella tapauksesta keskenänne ja harkita yhdessä onko syytä sittenkin näyttää jotakin ja muokata sopimusta tilanteen aikana.

Mukaan voitte ottaa JSN:n ja kai mainostajillakin on oma edusjärjestö. Kerätkää jengiä kasaan ja sopikaa, että oharit tekeville roskalehdille voi tulla mainoskato.

Jos saatte moraalisesti selkärangallisen sopimuksen aikaan, niin tiedottakaa siitä näkyvästi. Selittäkää myös syyt, miksi tulette tekemään näin. Te saatte siitä moraalista goodwilliä.

Älkää aliarvioiko ihmisiä. Vaikka me olemme tirkistelijöitä, auttaa median ryhtiliike jäsentämään myös omaa suhdettamme sosiaalipornoon. Tragediassa tarjoutuu mahdollisuus tukea uhreja ja osoittaa halveksuntansa tekijää kohtaan jo vaikka sillä, ettei lataa internetistä niitä manifesteja. Tämä on mahdollista vain, että media näyttää itse mallia ja kertoo tämän olevan helpoin ja paras tapa osoittaa yhdessä mikä on oikein ja mikä väärin.

Bisnes on raakaa ja ymmärrän, että toimituksissa on lyötävä kovaa tiskiin kun kilpailija sen tekee kuitenkin. Mutta asia on niin vakava ja alan toimijoita tässä maassa niin vähän, että te pystytte halutessanne ja ennakkoon yhdessä sopimalla tekemään sen, mikä on oikein. Nykyinen malli on väärin.

Ehkäpä joku mieleltään suistunut kandidaatti jopa hylkää suunnitelmansa, jos hän uskoo ettei tule saamaan enää samanlaista Suomen pysäyttävää mediahysteriaa kuin aikaisemmissa verilöylyissä. En itsekään usko tähän, mutta mahdollisuus sekin on. Eikä sen kortin katsomiseen tarvitse teidän tehdä muuta kuin pieni palaveri, muutama kahvipulla ja uutisoitte sen lehdissänne. Oikeastaan voitatte saman tien myönteisen PR:n myötä.

Vai onko tämä aivan paska ja toteuttamiskelvoton idea?

(kirjoitusvirheet ja sekavuus johtuvat myöhäisestä kellonajasta)
aapee kirjoittaa:
25. syyskuuta 2008 kello 1.30
Ja niin sai murhaaja etsimäänsä julkisuutta peräti Hesarin etusivulta ja oikein kuvan kanssa. Sinänsä etusivu oli muuten todella tyylikkäästi ja pieteetillä toteutettu. Mutta miltä mahtoi kuva tuntua tapettujen nuorten vanhemmista? Itsestäni – täysin ulkopuolisesta – se näytti ja tuntui pahalta, lähes murhaajan ihannoinnilta.
Anuw kirjoittaa:
25. syyskuuta 2008 kello 8.44
Median pitää puhua asiasta, mutta tutkiskelun paikka on tosiaan, miten ja missä laajuudessa. Tulevina kuukausina nähdään mikä muuttuu ja muuttuuko mikään. Lähiviikkoina asiaa käsitellään suoraan ja niin pitääkin, mutta varmasti pidemmällä tähtäimellä tarvitaan asennemuutosta enemmän kuin pelkkää asian vatvomista.

Pelkään, että samalla vimmalla millä media penkoo normaalitilassa julkkisten elämää, nyt zoomataan nuoriin. Tuskin nuoret haluavat, että valokiila suuntautuu kaiken aikaa heihin ja heidän tekemisiinsä, ikään kuin ongelma olisi vain siellä.

Olisiko tärkeämpää kuitenkin vaikuttaa koko yhteiskunnan asenneilmastoon ja arvoihin, myös meihin aikuisiin, toisistamme välittämiseen, siihen ettei ketään tyrkätä lankulta syvyyksiin. Aloittaa voi vaikkapa työelämässä siitä, että palkataan ihmisiä kohtuullisen pysyviin työsuhteisiin ja annetaan toivoa jatkuvuudesta. Se loisi toivoa nuorillekin siitä, että elämässä on jotain pysyvää.
Samppa kirjoittaa:
25. syyskuuta 2008 kello 9.02
”Voidaanko jättää uutisoimatta se, että joku surmaa kymmenen ihmistä kesken koulupäivän Kauhajoella. Ei voida”.
Miksei voida? Millä tavalla kuvaus siitä kuinka massamurhaaja on edennyt huoneesta huoneeseen ja kuinka hän on ampunut maassa makaavia ihmisiä, on teidän mielestä tarpeellista tai hyvää journalismia? Miten se kuuluu meille muille 5,5 miljoonalle ihmiselle? Ette te tee kenellekään palvelusta uiutisoimalla tätä asiaa. ”Surmaajan kuva näytetään, ettei Suomen kaikkia Matti saaria epäiltäisi”. Höpsis! Miten kukaan voisi epäillä elossa olevia Matti Saaria syyllisiksi kun ampuja kerran kuoli?

Jos todella kuvittelette, ettei medialla ole vastuuta tällaisissa tapauksissa kannettavana, olette irtautunut todellisuudesta ja pidätte itseänne liian ylevinä olentoina/instansseina. Pekka-Ericin ja MAtti Saaren kaltaiset idiootit haluavat naamansa lehteen ja halua marttyyreiksi ja haluavat seuraajia ja te mahdollistatte nuo kaikki. Ottakaa nyt järki käteen. Tällaiset tragediat kuuluvat viranomaisille ja uhrien omaisille, ei koko kansalle. Jos mielestänn kuuluu, nioin ruvetkaa uutisoimaan jok’ikinen puukotus, tappelu ja vastaava, koska niissä on aina uhreja. Te ette tee kenellekään mitään hyvää uutisoimalla näitä tapauksia näin laajasti.

Eli onneksi olkoon, olette nostaneet jälleen yhden idiootin samankaltaisten idioottien ikoniksi. Olisitte vielä pistäneet kuviin sädekehän Matti Saaren pään yläpuolelle.

Naurettavintahan tässä(kin) tapauksessa on ollut se kuinka suomalainen media uutisoi kuinka muun maailman media uutisoi tapausta. Naurettavaa pelleilyä, ”katsokaa, Suomesta tehdään uutisia ja me uutisoidaan Suomesta tehtyjä uutisia”. Kyllä kaikki tietää, että asiasta uutisoidaan ulkomailla, TV ja Internet ovat ihmeellisiä keksintöjä. Yes, media-työntekijät osaavat täydellisesti vain yhden asian; oman selkänsä taputtelun. ”Vähänx me hoidettiin tää homma kotiin”. Vähänx ette.
johanna kirjoittaa:
25. syyskuuta 2008 kello 10.41
Ennen muinoin tuhotyöntekijän kuva niinkin näyttävässä paikassa kuin sanomalehden etusivulla oli varmasti suunnaton häpeä ja kauhistelun arvoinen asia. Kukaan ei varmastikaan tavoitellut tällaista loppua elämälleen tietoisesti ja itsearvoisesti ainakaan samalla tapaa kuin nyt. Nämä uudet narsistiset mielipuolet, kuten terroristitkin, vaikuttavat haluavan mahdollisimman suurta julkisuutta ja kenties jopa seuraajia. Entäs jos viestimiä ei tässä asiassa vedettäisikään kuin päkäpäätä narussa? On tietenkin tärkeää jossain kohtaa julkaista nimi ja kuva, mutta mahdollisimman pienellä, jotta ei ruokittaisi kyseenalaista sankarimyyttiä. Minusta ehkä uhrin kuvan tai erityisen onnistuneen henkilön kuvan voisi julkaista etusivulla, mutta tällaisen henkilön nimi ja tiedot kuuluvat kyllä muualle, ei näköalapaikalle. Myös puheen tasolla voi olla järkevää käyttää nimityksiä ”häiriintynyt”, ”sairas” tms., jotta henkilön nimi ja äärimmäisen kyseenalainen maine poikkeuksellisen teon tekijänä ei jäisi elämään.

Etusivun iso kuva oli onnistunut valinta, viesti oikeita asioita, surua, harrastakin pysähtymistä kuoleman äärellä, josta voi hyvin käyttää kysymystä: miksi.
Henry kirjoittaa:
25. syyskuuta 2008 kello 11.31
Onnittelut Hesarille, olette vajonneet Seitsemän päivää -lehden tasolle. Arvasin, että ennen pitkää maltti pettää ja taas aletaan pumpata kollektiivisurua ihmisistä ulos ja herkutella tapauksen yksityiskohdilla, tyyliin ”Murhaajan viimeinen puhelu ystävälleen”. Varmasti lasitalon emännällä on loistavat rationaalit perustelut näillekin revityksille.
Pekka S kirjoittaa:
25. syyskuuta 2008 kello 12.51
Onko perusteita pitää verkossa ykkösuutisena 7 Päivää -lehden nimettömään lähteeseen perustuvaa uutista viimeisestä puhelinsoitosta?

Inhimillistä uteliaisuutta herättävää, mutta ottaen huomioon ottaen lähde (roskalehti), se, ettei HS mitä luultavimmin ole tarkistanut tietoja ja uutisen informaativisen sisällön vähyys suhteessa asian vakavuuteen, onko tämä perusteltua?
Reetta Meriläinen kirjoittaa:
25. syyskuuta 2008 kello 13.21
Ampujan kuva julkaistiin, koska mies on surmannut kymmenen ihmistä. Kyseessä oli vakava rikos. Kuvia on julkaistu pienempienkin rikosten tekijöistä.
Ihmisten tiedonjano on yksi julkaisuperusteista. Matti Saari on taas nimenä varsin yleinen. Kuvan julkaisu sulkee pois muut mahdolliset Matti Saaret. Jos von Pumpernickel olisi surmannut kymmenen ihmistä, hänenkin kuvansa olisi todennäköisesti julkaistu.
Kiitoksia Jyrille, Matsille, AK:lle ja muillekin harkinnan arvoisista ehdotuksista.
Emme pidä itseämme täällä liian ylevinä olentoina, ja yritämme pitää jalat kiinni todellisuudessa. Nämä kysymykset vain ovat vaikeita, eikä meistä kenelläkään ole (Luojan kiitos) vuosien kokemusta narsististen massasurmaajien käsittelystä.
Käyn kysymässä onlinesta 7 päivää -lehden uutisesta, koska olen joutunut välillä tekemään muitakin kuin uutistöitä.
ilkka kirjoittaa:
25. syyskuuta 2008 kello 15.50
Hesarilta oli hyvä päätös uutisoida heti kannesta alkaen, mutta miksi etusivun uutisen kaksi ensimmäistä sanaa olivat ”Jokelan tragedia…?
Maurelita kirjoittaa:
26. syyskuuta 2008 kello 15.13
Ranskassa ainakin ihmetellään aina miten maan valtalehden etusivu voi olla pelkkää mainosta. Täällä ei moinen tulisi kuuloonkaan, korkeintaan joku pienehkö sivupalkki.

Ilmaislehdissä esim 20 Minutes on ”oikean kannen” päällä mainos sivu, mutta sen saa helposti käännettyä tai revittyä pois, ja toisaalta ilmaislehdessä tuollaisen ymmärtää paremmin.
Reetta Meriläinen kirjoittaa:
26. syyskuuta 2008 kello 15.52
Henry ja Pekka S.: Maltti ei ole vielä pettänyt, enkä ole havainnut täällä toimituksessa mässäilyn tarvettakaan. Sen sijaan yritetään löytää lisää tietoa surmaajasta ja hänen luonteestaan, että voitaisiin edes vähän käsittää tapahtunutta tai pystyä tunnistamaan tulevaisuudessa vastaavia tyyppejä etukäteen.
Itselläni on aina epämukava olo, kun murhamiesten kavereita alkaa ilmestyä lehtiin joka nurkalta ja kaikki ovat puhuneet hetki ennen tai jälkeen rikoksen surmaajan kanssa.
Joskus tarinat ovat totta, aina eivät. Se ainakin on varmaa, ettei surmaaja tässäkään tapauksessa ole voinut soitella Kauhajoen koululta ympäriinsä. Viimeisiä keskusteluja ei ole voinut käydä kovin moni.
Uutinen siirrettiin pois ykkösuutisen paikalta.
Ilkka: Kauhajoen tapahtuma oli toistumaa Jokelan tragediasta. Sanat olivat silta viime syksyn järkytyksestä tähän syksyyn. Sanajärjestys olisi voinut olla toinenkin.
Martti kirjoittaa:
28. syyskuuta 2008 kello 20.11
Ja montakohan pitää murhata, että pääsee seuraavan kerran Hesarin etusivulle? Onko Hesari ottanut huomioon, että tämänkaltainen, poikkeuksellinen uutisointi voi pikemminkin kannustaa tekemään kammottavia rikoksia. Hesarin etusivu on auki niitä varten.

Tragedia sinänä oli jälleen ikävä muistutus siitä, mihin olemme menossa.
Kristina kirjoittaa:
29. syyskuuta 2008 kello 7.32
Olin Flamingossa kylpylässä lauantaina kun paikalle tuli yleishälytys. Kerroin siitä kotona, ja näin kahden päivän päästä tyttäreni, 10 v, mietti aamiaispöydässä:
- Lehdistö olisi kyllä varmaan tullut iloiseksi, jos se Flamingo olisi palanut.
- ?
- No silloin ihmiset lukisivat paljon lehtiä.
Tuomo kirjoittaa:
1. lokakuuta 2008 kello 22.10
Kysynpä uteliaisuudesta, kun tilaisuus on, miten etusivun muuttaminen toimitukselliseen käyttöön tapahtuu käytännössä Helsingin Sanomissa isojen uutisten kohdalla? Kuka tekee päätöksen, että nyt siirretäänkin maksetut mainokset jonnekin muualle?

Ja vielä: mitä tapahtui mainokselle, jonka piti olla 24.9. lehden etusivulla? Julkaistiinko se joskus myöhemmin vai painettiinko se lehden sisäsivuille?
Reetta Meriläinen kirjoittaa:
1. lokakuuta 2008 kello 22.51
Martti ja Tuomo & muutkin:
Olemme miettineet toimituksessa aika paljonkin, olemmeko osaltamme vaikuttamassa uutisoinnilla eli julkisuudella seuraavaan surmatyöhön. Selkeää vastausta ei ole. Koulusurmien taustalla olevat syyt ovat monimutkaiset, vaikka teot sinällään noudattavat kaavaa.
Pohdinta jatkuu, sillä toisessa vaakakupissa on velvollisuus kertoa lukijoille lähellä tai kaukana tapahtuvista asioista.
Etusivun muuttaminen toimituksen käyttöön alkaa siitä, että tunnistetaan uutisen vakavuus ja poikkeuksellisuus. Toimituksen johto keskustelee ensin asiasta, vastaavan päätoimittajan kanta ratkaisee. Hän ottaa yhteyttä liiketoiminnasta vastaavaan johtajaan, jos etusivu halutaan toimituksen käyttöön.
Liiketoiminnasta vastaava johtaja tarkistaa ilmoitusmyynnistä vastaavalta henkilöltä, millä edellytyksillä siirto onnistuu. Ilmoitusjohtaja keskustelee ilmoitusliikenteestä vastaavan henkilön kanssa, joka puolestaan keskustelee asiakkaiden kanssa. Sovitaan ilmoitusten julkaisusta toisaalla lehdessä ja siirron vaikutuksesta hintoihin.
Etusivulta 24.9. siirtyneet ilmoitukset julkaistiin saman päivän lehden A-osassa.
Pekka kirjoittaa:
2. lokakuuta 2008 kello 11.24
”Etusivu uusiksi”-kirjoituksesi on synnyttänyt mielenkiintoisia kommentteja. Vastauksesi ovat olleet hyviä. Moni näyttää kommentoineen – osittain kai aloittamastani aiheeseen liittyvästä kirjoituksesta – etusivun ulkoasua.

Vastauksesi tähän oli mielestäni epätäydellinen, kun kerroit että päätoimittaja ei vastaa etusivun sisällöstä. Onko päättäjä sitten vastaava päätoimittaja vai liiketoiminnasta vastaava johtaja vai Sanomien hallitus vai kuka? Onko aihe niin arka ja pyhä, että päättäjätahoa ei voi kertoa?

Miettikääpä asiaa vielä uudelleen seuraavista näkökulmista:
- Hesarin etusivu on jo vuosikausia ollut samanlainen pienillä toisarvoisilla ilmoituksilla kirjailtu tilkkutäkki (poikkeuskena tapaukset, joissa yksi mainostaja on varannut koko etusivun): Tämä heijastelee mielestäni lehden staattisuutta varsinkin kun on kyse etusivusta, joka näkyy ulospäin – kolmossivun ns. etusivu ei näy.
- Ehdottamallani muutoksella saisitte ehkä perheen nettinuorisonkin lukemaan ainakin etusivun, jos se olisi täytetty mielenkiintoisilla uutisilla. Tällä en tarkoita murhia, julkkisjuoruja tms., vaan aitoja tasokkaan journalismi uutisia. Nythän nuorisosta valtaosa ei vilkaisekaan printtisanomalehden suuntaan pl. NYT-lehti, vaikka Hesari tulisikin kotiin vanhempien tilaamana. Saisitte ehkä uusia lukijoita, joista voisi myöhemmin tulla tilaajia kun muuttavat pois kotoaan ja ovat nähneet kuinka hyödyllinen ja mielenkiintoinen ”vanhanaikainen” printtimedia on. Hidastaisitte myös nuorison huolestuttavaa lukutaidottomuutta.

Toivomukseni siis on, että sanonta ”Etusivu uusiksi” toteutuisi joka päivä ihan konkreettisesti.
Reetta Meriläinen kirjoittaa:
2. lokakuuta 2008 kello 17.50
Pekka: Pahoittelen, jos olen vastannut hämärästi etusivukysymyksiin. Yritän nyt täydentää.
Etusivun niinkuin kaikkien muidenkin sivujen sisällöstä vastaa juridisesti vastaava päätoimittaja. Lehden rakenteen eli muun muassa sen, mikä on toimitus- ja ilmoitussivujen suhde, päättävät liiketoiminta, toimitus ja tuotanto yhdessä.

Etusivuratkaisu eli onko etusivu ilmoitussivu vai toimituksellinen sivu on päätetty Helsingin Sanomien yläpuolella, Sanoma Osakeyhtiön (nyk. Sanoma News) johdossa. Asia on edennyt joskus vielä ylemmäksikin.

Toimitus haluaisi etusivun uutisille ja on ehdottanut sitä toistuvasti lehtiuudistusten yhteydessä. Vastaus on ollut yleensä se, että saatte etusivun, jos takaatte vastaavan tuoton jostain muualta lehdestä. Se taas on osoittautunut hyvin vaikeaksi, liki mahdottomaksi.
KristinaA kirjoittaa:
10. lokakuuta 2008 kello 12.36
Mietin tuossa aiemmin miten mukava olisi saada etusivu uusiksi hyvien uutisten takia. Olisiko se huomenna mahdollista?
KristinaA kirjoittaa:
10. lokakuuta 2008 kello 12.43
Niin ja piti vielä kertoa mitä sydämessäni soi jo silloin ensimmäisellä postauksella:
”You may say I´m a dreamer
but I´m not the only one.
I hope some day you´ll join us
and the world will be as one.”

Rauhantekijöitä meillä ei ole koskaan liikaa.
mimmu kirjoittaa:
10. lokakuuta 2008 kello 14.49
Menisikö etusivu uusiksi nyt esimerkiksi Martti Ahtisaaren Nobel-palkinnon myötä. Vastaavaa ei varmaan tapahdu ihan heti Suomessa.

Kristina A: ”Mietin tuossa aiemmin miten mukava olisi saada etusivu uusiksi hyvien uutisten takia. Olisiko se huomenna mahdollista?”

Sehän on jo mennyt uutiksi hyvien uutisten takia. Edellisen kerran etusivu meni uutisksi syyskuun 11. takia, mutta sitä ennen etusivulle pääsi Kuningatar Elisabethin vierailu Suomeen 70-luvulla!
Reetta Meriläinen kirjoittaa:
10. lokakuuta 2008 kello 16.36
Kristina A ja mimmu: Etusivu ei nyt mennyt uusiksi, vaikka kyseessä on iso uutinen. Vastaavaa ei todellakaan tapahtune ihan kohta Suomessa.
Keskustelimme asiasta toimituksessa, mutta ehdotus ei saanut vastakaikua.
Hyvien uutisten takia etusivu on mennyt uutisiksi kuningatar Elisabetin ja Ruotsin kuningasparin vierailun takia 1970- tai 80-luvulla.
Joka joulu toivotamme lukijoille rauhallista joulua etusivulla.