Aamulla tuli vastaan vahva déjà-vu -ilmiö eli tunne siitä, että tämän olen nähnyt/kokenut aikaisemminkin. Se johtui uutisesta .
Takavuosina puhuttiin Suomi-kuvasta, jonka milloin mikäkin kummallisuus aina vaaransi. Jotenkin oli jatkuva huoli siitä, kärsiikö Suomi-kuva kulmikkaista kansallisista tavoista, juopottelusta, suomettumisesta, itsemurhista, teryleenihousuista, tennissukista, vaiteliaisuudesta…
Silloin 1960-, -70 ja -80-luvuilla ei vielä niinkään oltu huolestuneita kilpailukyvystä. Enemmänkin pelotti se, päästäänkö piireihin. Tykätäänkö meistä?
Jos nyt oikein muistan, Suomi-kuvaa yritettiin kiillottaa kaikenlaisilla hankkeilla ja tempuilla.
Luulin, että Suomi-kuva olisi historiaa.
Ei, nyt rakennetaan ”vahvaa maakuvaa” Suomesta arvovaltaisen valtuuskunnan avulla. Vahvan maakuvan on tarkoitus edesauttaa Suomen menestymistä kansainvälisessä kilpailussa.
Pidän ontuvista vertauksista ja siksi vertaan tilannetta urheilijaan, josta tehdään brändi. Saadaan aikaan upea brändi ja hieno julkisuuskuva, mutta brändi ei tuo yhtään mitalia arvokisoista. Urheilija tuo.
Joskus urheilijasta tulee ihan omaehtoisesti brändi. Ja silloin voi tulla mitaleitakin. Tarkoitan esimerkiksi Seppo Rätyä.
Aamun lehdessä (HS D11) kerrottiin myös, että Buffalo Bill teki itsestään brändin. Hän oli osa villin lännen spektaakkelia, johon osallistuivat niin ikään brändätyt Annie Mestariampuja ja intiaanipäällikkö Istuva Härkä.
Buffalo Billistä eli William Codysta kerrottiin, että Cody hämärsi todellisen hahmon ja myytin rajaa karauttamalla kukistamaan intiaanikapinaa Buffalo Bill -rooliasu yllään.
”Buffalo Bill teki ainakin omien sanojensa mukaan elämänsä aikana monia urotekoja”, kertoo Wikipedia.
18. syyskuuta 2008 kello 11.17
Suomi-brändin kehittäminen on ajatus, josta aika on jo ajanut ohi. Maailma muuttuu niin nopeasti, ja Suomi sen mukana, että virallisten komiteoiden mietinnöt kuuluvat valmistuessaan jo menneeseen maailmaan. Suomi-kuvan miettimisen taustalla (ennen) on ollut alitajunnan pelko siitä, mitä meistä muut ajattelevat, ja riitämmekö. Nyt nuoret suomalaiset ammattilaiset toimivat terhakkaasti omilla taidoillaan osana maailmaa, eikä Suomi ole siinä pahemmin este tai etu. Tervetullut tämä uusi rentous!
Suomi-brändin ”kehittäminen” on turhaa (kuva kehittyy kuten suomalaiset) mutta markkinoinnin oivaltavista täsmäiskuista oikeassa ajassa voi olla iloa ja hyötyä.
18. syyskuuta 2008 kello 15.44
Buffalo Bill sopii hyvin malliksi suomalaisille brändäämisestä. Olihan William Codyn isoisä tarinan mukaan Viljami Kotilainen Limingalta Suomesta, Kotilaisesta tuli Koti ja siitä Cody. Buffalo Bill oli siis toisen polven amerikansuomalainen. Niin tai näin, mutta sadattuhannet amerikansuomalaiset ja muut suomalaissiirtolaiset ovat hiljaisesti rakentaneet Suomi-kuvaa maailmalla vuosikymmenien ajan. Ihan vaan olemalla ja tekemällä töitä.
22. syyskuuta 2008 kello 14.56
Markku Piri:
”Suomi-kuvan miettimisen taustalla (ennen) on ollut alitajunnan pelko siitä, mitä meistä muut ajattelevat, ja riitämmekö.”
Mä taas lähimmäisistä aina pelkkää hyvä uskovana ajattelen, että tällä kertaa Suomi-kuvaa vedetään framille ihan vain klassisen puolueettomuuspoliittisen linjamme päälle laskemiseksi, miten se on muka vanhentunut ja passe – ja haitta! (mille?)
24. syyskuuta 2008 kello 5.00
Suomi ja Buffalo Bill. Olit Reetta valitettavan oikeassa.
Noiden kahden mielikuvat tuntuvat sekoittuvan maailmalla – taas.