Piinaviikko on piinaviikko. Ei päivää ilman piirikunnallisia ja/tai kansallisia uutisia ulkoministeri Ilkka Kanervasta.
Tekstiviestien kuumuudesta Kanerva on siirtynyt anteeksipyynnön kautta ristinkantoon. Jokainen vaihe on uutisoitu, jokaisesta vaiheesta hälisty. Urheilujuhlan tuntua. Vain stadionin noidankattila puuttuu.
En tiedä muiden tuntemuksista, mutta itseäni tämä Ike-keskeisyys uutisissa uuvuttaa. Kiinnostus on mennyt hapoille. Uteliaisuus ylikuntoon.
En millään jaksaisi uusia paljastuksia puberteettisesta käyttäytymisestä, enkä myöskään jaksaisi ymmärtäväistä velikultajuttua tai vähemmän ymmärtäväistä moralisointia.
Ja jos joku nyt ajattelee, että mitä se päätoimittaja valittaa, voihan Valtalehti lopettaa Ike-uutisoinnin milloin tahansa ja keskittyä politiikan asiauutisiin.
Mutta kun ei voi, koska kyseessä on Suomen ulkoministeri. Ulkoministerin virka-ajan ulkopuolisellakin puuhailulla on yhteiskunnallista merkitystä. Ulkoministerin kyvykkyyttä ja etenkin arvostelukyvykkyyttä arvioidaan monenlaisilla mittareilla.
Vaikea on sitä paitsi ajatella tilannetta, jossa koko Suomi taivastelee ulkoministeriään, eikä asiasta olisi riviäkään Hesarissa. Herrojen suojelua? Salaliitto?
Tiistaiaamun uutiskokouksessa sanoin puolitosissani, että saisikos sen seuraavan Kanerva-uutisen yhdellä palstalla sivun alareunaan. Tiedän, ettei näin tapahdu. Vielä.
Jonkinlainen kyllästyneisyys bimbouutisiin on jo ilmassa. EU:n perussopimus ja kriisinhallinta tuntuvat raikkailta aihepiireiltä. Viime päivinä kun on ollut tarjolla liikaa verta, Ikeä ja kyyneleitä (alkuperäislähde ulkomaantoimituksen esimies Heikki Aittokoski, kiitos).
19. maaliskuuta 2008 kello 1.54
Jossain menee raja. Raja, joka tuli Iken kohdalla vastaan nyt. Aiemmin olen miestä kunnioittanut, muistanut porvarihallituksen ajat, jolloin muut ryhmittymät kävivät Kanervan juttusilla, kun halusivat tietää ko puolueen kannan. Tosin, ne ajat eivät koskaan enää pallanne, nykyään Heinäluomastakin yllättäen löytyy yllättäen miestä, Kanervasta taitanee löytyä vain ruuhkabussinipistelijä.
19. maaliskuuta 2008 kello 7.32
Uutisointi on kyllä ollut näin puoluepoliittisesti sitoutumattomallekin varsin vastenmielistä, eivätkä HS.fi:n keskustelut paranna asiaa yhtään.
Helsingin Sanomien tilaukseni piti alkaa 16.3, mutta peruin sen jo ennen tilauksen alkamista samalla viikolla johtuen uutisoinnin heikosta tasosta ja siitä, että Helsingin Sanomien nettisivut ovat onnistuneet keräämään merkittävän osan Internetin häiriköistä sekä ”Hei, tää on Internet! Älä ota sitä niin vakavasti”-asenteesta.
Erityistä kiitosta on pakko antaa toimitukselle HS-raadista (onhan se niin, että kun tarpeeksi kysyy monelta esimerkiksi pääministerin kengän kokoa, niin vastaus on mitä totuudenmukaisin), päivän kysymyksistä (minkä väristä tänään?) sekä politiikan viihteellistämisestä (TMZ.com vapiskoon). Lisäksi, en ole varma asiasta, että olisinko päässyt eroon HS.fi:n mainoksista ostamalla lukuaikaa, mutta siltä varalta, että en – kiitos, mutta voin lukea mainoksia myös ilmaiseksi.
19. maaliskuuta 2008 kello 11.05
Hyvä Reetta! Eikö ne äijät siellä kuuntele sinua!? Pane niiden nimet tänne blogiin, niin hoidetaan nekin!
19. maaliskuuta 2008 kello 13.55
Tsaude Reetta!
Tuossa syksymmällä kun vietetään noita kunnallisvaalikarkeloita, niin olisiko mitenkään mahdollista saada esmes Unto Hämäläinen kirjoittelemaan tuostakin episodista blogimerkintöjä. Itse kun olen suhteellisen tuore Helsinkiläinen ja muutenkin ihan pihalla noista kuvioista, niin olisi todella hauska opiskella tässä siivellä tuotakin toimintaa. Erityisesti olisin kiinnostunut tutustumaan omiin vaikutusmahdollisuuksiini Helsingin sisäisissä asioissa, ts miten ja millä aikataululla päätökset tehdään, ja kuinka minä voin seurata tai vaikuttaa asioiden suunniteluun.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan en edes tiedä mistä ovesta kaupunginvaltuustoon mennään sisälle.
19. maaliskuuta 2008 kello 17.01
Kiitos, emäntä sanoi julki sen, mikä taatusti on liikkunut tuhansien ihmisten mielissä! Pidän kramppiin asti peukkua sille, että seuraava Ike uutinen on tosiaan siellä alareunassa ja ilman kuvaa.
Kanervan tullessa ulkoministeriksi harkitsin maanpakolaisuutta. Sitten mies kalasti alkajaisiksi irtopisteitä Ricen ja pronssipatsaan kautta ja kansa hurrasi. Moni näki myös näiden vetojen helppouden ja todellisen tarkoituksen eli oman suosion pullistamisen. Rauhoitin huolestuneita ystäviäni: ”Kyllä hän pian mokaa ja oikea karva paljastuu”. En ollut väärässä.
Uusi huoli on se, että velikullat saavat seksuaalisen häirinnän, pornotanssijoiden ihailun ja silkan typeryyden – heti anteeksi.
Siis Suomessa. Missä vain muualla ulkoministeri eroaisi ennen erottamista.
Oma lukunsa on vielä se, että naisministeri olisi vastaavasta käytöksestä jo skalpeerattu, ohjattu silppuriin ja lopulta giljotiiniin.
19. maaliskuuta 2008 kello 19.36
Hyvä Reetta! Tosi hienoa että olet huomannut Ike-uutisointinne menneen täysin överiksi.
Mutta jonkinlaista vastuusta vetäytymistä on selvästi havaittavissa. Ike-uutiset olivat viime viikolla pääuutisianne melkein joka päivä. Ja uutiset olivat todella heppoisia, Iltapäivälehdistä kopioituja ”mitään ei oikeasti tapahtunut mutta.elämäänsä väsynyt toimittaja yrittää väen vängällä vääntää siitä skandaalin”.
Kyllä te voitte (jos oikeasti haluatte) jättää tälläiset kokonaan julkaisematta tai laittaa pikku-uutiseksi sisäsivuille, ei tarvitse kertoa perusteluja tyyliin ”kun se oli ulkoministeri ja kansa puhuu tästä”. Kansa puhuu kun te hehkutatte.
Jos kadulla pultsari huutaa ”Ike iski mun muijan” ja iltapäivälehti tekee siitä lööpin sivuutatte arkijärkeä käyttäen koko asian. Mutta viime viikolla ette sivuuttaneet – ja uutiset olivat tosiaan aivan tuota tasoa.
Te luotte keskustelun aiheet ja muokkaatte mielipiteet. Tuntekaa vastuunne ja olkaa itsekriittisiä.
21. maaliskuuta 2008 kello 13.35
Muistan kun tyrkytin uutisia tangomarkkinoiden tuloksista, eikä silloinen toimitus ollut kiinnostunut, ympärillä oli kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Ne ajat olleet ja menneet, ja Hesarin tulee olla siellä missä kansa kokoontuu. Tangot ovat osa kansanperinnettämme.
Päätoimittaja on tietenkin oikeassa siinä, että jos ministerin tekemisistä seuraa Euroopan laajuinen laajuinen kohu niin laatulehti ei voi kääntää selkäänsä. Rajansa kuitenkin kaikella.
Päivän uutiset kertovat suuresta kosmisesta alkuräjähdyksestä, ja tätä kirjoittaessani Samuli Edelman laulaa virsiä televisiossa. Kuinka kukaan
voi väittää omaavansa oikean selityksen kaiken synnystä. Usko on tärkeä: Tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.
Kun Lennart Meren arkkua kannettiin kirkosta ulos soitettiin Narvan marssia. Hänen poikansa Mart Meren toivomuksesta. Olen pyytänyt kulttuuritoimitusta kertomaan mikä on Narvan marssi. Vielä ideani ei ole
mennyt perille, mutta jatkan vihjeiden antamista.
23. maaliskuuta 2008 kello 22.41
Ei uutisoinnin vaihtoehdot – Reetta hyvä – ole vain ”joko-tai -tilanteita”, vaan on paljon välimuotojakin. Nyt esimerkiksi näiden poliitikkojen tekemisten uutisointi on mennyt aivan överiksi, ja valitettavasti siihen on sortunut myös arvostamani Helsingin Sanomat. Hesarin uusi uutisointilinjahan alkoi siitä, kun kovan luokan ammattilainen Unto Hämäläinen lähetettiin Susan Kurosen kirjan KANSIEN julkistamistilaisuuteen, ja hän kirjoitti siitä – tosin myötähäpeää tuntien – jopa uutisen. Hesarin linja on jatkunut tämän jälkeen entistä hämärämpänä, ja lehden tärkeimmät uutissivut on nykyisin varattu usein poliitikkojen erilaisille töppäyksille – ei todellisille asioille.
Jos tällä yritetään kosia lukijoita tai pysäyttää paineet levikinlaskulle, ollaan pohjattomassa suossa. Jättäkää tällainen ”uutisointi” iltapäivälehdille ja seiskapäiville.
Toinen asia – vaikka ei kai päätoimittajalle varsinaisesti kuulukaan muutoin kuin huolena lehden yleiskuvasta. Miksi Hesarin välissä on nykyisin lähes joka päivä irrallisia ilmoitusliitteitä, jotka työnnetään väkisin myös niistä postiluukuista, joissa lukee ”ei mainoksia, kiitos”? Eivätkö mainokset itse lehdessä riittäisi hyvinkin? Tuottaako tämä enemmän lehdelle? Entä miten on lukijoiden ärsytyskynnyksen laita?
25. maaliskuuta 2008 kello 15.14
Samaa mieltä Petruksen kanssa. Olen aikaisemmin ajatellut, että Helsingin Sanomat olisi monella tasolla ja monella tavalla parempi lehti kuin muut. Että päätoimittaja ja toimittajat olisivat monin tavoin parempia kuin muiden lehtien toimijat. ”Te luotte keskustelun aiheet ja muokkaatte mielipiteet. Tuntekaa vastuunne ja olkaa itsekriittisiä”, sanoo tämä Petrus.
27. maaliskuuta 2008 kello 10.04
Tampereelle valittiin piispaksi basisti (tällä viitataan varmaankin lukemattomiin basisitivitseihin kirkon tiedotuksen toimesta) ja samalla ”ensiviulisti” erosi koko orkesterista (Koivisto).
Näin arvattavasti kirkkokansa ja sen hallinto ajattelee väestön edelleen motivoituvan almujen ja kirkonkymmenysten suorittamiseen.
Mutta kun tulilinjalla on pää- ja ulkoministerit, ei veronkannosta voi kieltäytyä kuin verosuunnittelulla.
Siksi on kohdallaan, että moralismikin on mukana kun näiden herrojen töpeksintää pohditaan.
Onneksi Susan on löytänyt norjalaisen miesystävän, niin voidaan alkaa keskittyä olennaiseen.
Se lienee korvan varastaminen Pääsiäissaarelta, ei Davidin ja Goljatin taisto StoraEnson yhtiökokouksessa, jossa palkinnon saa toimitusjohtaja Karvinen, mutta aplodit näyttelijä Väänänen.
Tänään torstaina onkin pääsy teatteriin maksuton, on maailman Teatteripäivä ja Saulin nimipäivä!
Hyvää kevään alkua Lasitaloon täältä arktikumin lumesta, Napapiiriltä!
29. maaliskuuta 2008 kello 10.35
Minun tämänaamuinen Suomeni on paitsi hyvinvoiva, myös teksti- ja seksiviestien kehitysmaa.
Ainakin vielä meillä on ulkoministeri, joka osaa oivaltavasti ilmaista hätämme ulkomaita myöten! Sitten on pääministeri, joka keskittyy ainakin välillä pääasioihin (ja en tarkoita häntäpäätä)…
Entä onko tämä kehittymätöntä soidinviestintää harrastava laji sittenkin uhanalainen ja siten suojeltava? Jos on, niin mitäs reservaatteja ja minne me näille keksittäisiin?
5. huhtikuuta 2008 kello 6.49
”Verta, Ikeä ja kyyneleitä.” Loistavasti keksitty!