Sunnuntaita riemastutti kaksikin juttua lennoista.
Ensimmäisen luin aamulla Hesarin sunnuntaisivuilta: Ruuhkaa ilmassa. Kahden sivun reportaasi Euroopan halpalennoilta kertoi Euroopasta, nykyeurooppalaisista ja eurooppalaisesta (työ)elämästä enemmän kuin säkillinen tutkimusraportteja tai kolmipäiväinen seminaari satoine powerpointteineen.
”Eurooppa on täynnä elintasoeroja, joita kaikki haluavat käyttää hyväkseen”, Ritva Liisa Snellman kirjoitti. Se oli reportaasin avainvirke. Ihmiset lentelevät työhön, polttareihin, sukuloimaan, pitämään hauskaa.
Seitkytlukulaisessa laulussa juna kuljetti hiljaista miestä. Nyt halpalentoyhtiöt kuljettavat hiljaisia naisia ja miehiä.
Toinen juttu oli uutinen Virgin Atlanticista. Virgin-yhtiöiden ja muidenkin yrityksen ympäristöherännäisyyteen on helppo suhtautua kyynisesti. Taustalla voi nähdä imagon kiillotusta ja brandin rakennusta, mainostemppuja.
Ei tarvitse olla kuitenkaan ennustajaeukko havaitakseen, että ympäristövastuusta on tulossa tai tullut jo yritysten kilpailuvaltti. Kuluttajat kiinnittävät entistä enemmän huomiota ympäristövastuuseen, ekologisesti fiksuihin tuotteisiin, ainakin kyselyissä. Ehkä myös ostotilanteissa.
Kestävän kehityksen palveluille ja tuotteille on tilausta. Lopputulos ratkaisee.
25. helmikuuta 2008 kello 0.50
Koko juttu oli aivan turha. Miksi tälläistä kirjoitetaan? Jutussa ei ollut juonta, ei huipennusta, ei asiaa. Olisi voinut säästää nuokin sivut ja kirjoittaa lyhyesti: ihmiset lentävät.
Tämäkin juttu oli kierrätys muistaakseni kuukausiliitteen miestoimittajan tekemästä viikon halpalentokierrätyksestä. Kiva kiva, toimittaja pääsi matkustamaan ja nauttimaan päivärahoja.
Oliko jutussa muukin funktio kuin yrittää mainostaa halpalentoyhtiöitä? Lentäminen on saastuttavaa, mutta se ei koske jos on hesarin toimittaja tai jos sukunimi on niin hieno kuten Snellman. Turha lentäminen on vain tyhmää ja vielä tyhmemmäksi tekee se, ettei ole mitään sanottavaa.
27. helmikuuta 2008 kello 21.40
Tehkääpä kerrankin ihan rehellinen ja puolueeton juttu Suomen realiteetteja vastaamattomasta kielipolitiikasta. Iso juttu ammattitaitoista journalismia vaikkapa sunnuntaisivuille. Sanoin jotain vastaavaa jo viides päivä tätä kuuta eikä lehtenne ruotsinmielinen linja ole muuttunut miksikään. Eräs idioottimainen pääkirjoitus oli tästä oiva esimerkki, johon luulen tulleen paljon vastineita.
Lopettakaa jo tuo naurettava pelleily; laittaa epäilemään muuhunkin asioihin liittyvän journalisminne tasoa. Ruotsinmieliset tahot tarvitsevat Helsingin Sanomia mainoksilleen ihan siinä, missä te tarvitsette heidän mainostulojaan. Sanokaa, että te päätätte, mitä julkaistaan, he päättävät mitä rahoillaan mainostavat. Niin sen olla pitää tai markkinatalous ei eroa mitenkään totalitaristisista valtioista, mitä neutraaliin journalismiin tulee.
28. helmikuuta 2008 kello 9.45
Kiitos kirjoituksesta, ilmailua sopii kyllä kriitisoida.
Lopputulos kuitenkin ratkaisee, aivan kuten päätoimittaja kirjoitti. Biopolttoaineiden ja Richard Bransonin julkisuustemppujen hehkuttelun sijasta Hesari voisi laskea, paljonko viljelysmaata tarvittaisiin, jos Virgin-yhtiö luopuisi kokonaan fossiilisista polttoaineista.
Ja sitten toinen laskelma koko maailman lentoliikenteen osalta. Ei tarvitse ihan hehtaarin tarkkuudella, mutta suuruusluokka olisi hyvä tietää. Ja sitten voisi kolumnissa pohtia sitä, miten biohuuma vaikuttaisi ruuan hintaan ja köyhien maiden elintasoon.
8. maaliskuuta 2008 kello 14.58
Minusta juttu halpalentoyhtiöistä ja kiertämisestä Euroopassa oli tosi hyvä. Siihen oli helppo samaistua, kun itsekin joutuu joskus työn puolesta matkustamaan.
Juttu toi hyvin esille sen, miten lentomatkustaminen on tavalliselle matkustajalle arkista, miten siellä saa jonottaa ja millaista kyykytystä on luvassa aikataulujen, matkatavaroiden ja turvallisuusmääräysten kanssa.
Lisäksi minulle ainakin on tullut Euroopan kenttien välillä matkustellessa samanlainen tunne, että Eurooppa pienenee, henkisesti ja fyysisesti. Tietysti rajoja on vielä olemassa, mutta Keski-Euroopan kentillä ja hotelleissa voi tuntea olevansa eurooppalainen uusia ihmisiä tavatessaan.
Nimimerkki ekhnaton:n kommentti ihmetyttää. Ei kai kukaan tosiaan kuvittele, että lentämisessä ja pienissä päivärahoissa on jotain kadehdittavaa tai tavoiteltavaa? Samaan aikaan toimittajan muut työt ovat seisseet Suomessa ja muutenkin matkat ovat aina väsyttäviä.