Näitä uutisia on riittänyt kuluvana syksynä Mitä pimeämmäksi päivät käyvät, sitä huonompia uutiset.
”Medikalisaatio” on vastenmielinen ilmiö, jos sanalla tarkoitetaan kaiken ahtaasta normista poikkeavan lääketieteellistämistä. Voisiko yltiöahneuden kuitenkin medikalisoida? Aina kun ”uusien rahoitusinstrumenttien” seuraamukset karkaavat tiedon tuolle puolen tai johtajien kannustimet villiintyvät kuusi- tai seitsennumeroisiksi tai kädenpuristukset ovat platinaa, ahneustohtori kutsuttaisiin hätiin.
Tohtori mittaisi henkilön/yrityksen/pankin ahneusarvot niinkuin pahan kolesterolin. Jos raja-arvot ylittyvät, tohtori määrää lääkekuurin tai asennemuutoksen. Tai komentaa pakkohoitoon.
Ei vallitsevaa, koko maailmaa koettelevaa talouskriisiä saisi pitää sokeana luonnonvoimana, vaikka talouden dynamiikkaa voikin verrata joissain kohtaa hirmu- ja muiden myrskyjen syntymekanismeihin.
Talouskriisien taustalla on aina ihmisten toiminta, ihmisten päätökset. Ja ahneus, joka ei kokemistaan kolhuista tunnu oppivan mitään. Pahinta on, että niin talouden kuin luonnonkin katastrofeissa köyhät kärsivät eniten.
Tiedotusvälineissä tilanteen huomaa siitäkin, että leveästi hymyilevät pankkineropatit katoavat kuvista. Tilalle kuviin tulevat huolestuneet irtisanotut, työvoimatoimistot ja vähemmän leveästi hymyilevät sosiaalitädit.
