Vuodessa on aikoja, jolloin vain hupsu, raivo-optimisti tai muualta tullut yrittää käynnistää töissä jotain työlästä, eikun haasteellista. Marras-joulukuussa esimerkiksi ei kannata. Syykin on selvä.
Kaamosoireista kärsii tutkijan mukaan jopa 40 prosenttia yli kolmekymppisistä suomalaisista. Minusta luku on lähempänä 90:ää ja ne loput kymmenen prosenttiakin huijaavat.
Ei kuitenkaan hätää, kohta päivä taas pitenee.
Mittavia hankkeita ei kannata käynnistää myöskään touko-elokuussa. Silloin yli sata (100) prosenttia suomalaisista kärsii ihan mielellään kesäoireista. Jäljelle jäävinä kuukausina mennään sitten tuhatta. Jos mennään.
Vakavasti puhuen työelämässä loppuvuosi on aikaa, jolloin pitkän pimeän vaikutukset tuntuvat. Ihmiset ovat väsyneitä, aloitekyky matalimmillaan, samoin itseluottamus. Vastaavasti iho on ohuimmillaan. Viisas säätää palautetta kaamosasentoon.
Sain menneellä viikolla jo yhden joululahjan. Tapasin veteraaniblog(g)aajia Lasitalossa. Tein kipeää tilitystä blogin päivitysongelmistani ja siitä, etten ehdi kommentoida ajankohtaisiakaan asioita oikea-aikaisesti eli heti tuoreeltaan. Sain kuulla, että ehtii ne kommentit julkaista myöhemminkin, jos asia on tärkeä. Muillakin tuntui olevan päivityspulmaa. Huojensi.
Itselleni jäi hyvä olo tapaamisesta. Paljon kiinnostavia juttuja. Puhuttiin tietysti blogeista, samoin HS.fi:stä, muttei pelkästään niistä. Suoralla ja kriittisellä puheella on puolensa, samoin kunnon vinoilulla. Eikä huumorikaan yleensä asioita pahenna.
17. joulukuuta 2007 kello 8.09
Kirjoitin blogiini ihmettelyä siitä, miksi kaikilla on blogistressi: http://www.bjorksten.fi/blogi/tekstit/493.html
17. joulukuuta 2007 kello 14.56
Lähdössä tässä kotikaupunkini valtuuston kokoukseen. Veroprosentti nousee, päätämme 19,5 %, yksimielisesti. Luulen niin koska valtuusto on hyvin informoitu, sellainen kannattaa.
Hesarissa oli tärkeää tekstiä lauantaina, Antti Blåfield kirjoitti Julkinen ja yksityinen logiikka. Seppo Lindblom Etlan raportista joka pohtii hyvinvointivaltion uhkakuvia. Lindblom toteaa ettei pohjoismaisen mallin uhkakuva ole ideologinen.
Uhka on liiallinen tyytyväisyys vallitseviin oloihin, ja kyvyttömyys tiedostaa uudistamisen tarve. Juuri tästä on kysymys myös kuntataloudesta. Julkista palvelutuotantoa tulee tehostaa myös kunnissa.