Ei tätä

Reetta Meriläinen | Julkaistu 22. 10. 2007 16:57

Harras toivomus ministereille ja muille rahoista päättäville: Älkää ikinä päästäkö todella tärkeitä urheilutapahtumia (lisä)maksullisille televisiokanaville.

Säilyttäkää olympiakisat, yleisurheilun MM- ja EM-kisat, hiihdon MM-kisat ja jääkiekon MM-kisat julkisen palvelun kanavilla. Laajentakaa televisio ilman rajoja -direktiiviä ja yrittäkää saada jalkapalloilun MM-kisoistakin mahdollisimman kattava ja monipuolinen otteluvalikoima maksuttomille kanaville.

En nimittäin halua ikinä kokea yhtä noloa Urheiluruutua kuin sunnuntai-iltana. Formuloiden maailmanmestaruus oli ratkennut. Kilpailu oli draamaa vailla vertaa. Mestaruus ratkesi yhden pisteen turvin. Kimi Räikköstä juhlittiin. Liput liehuivat, miehet halailivat.

Urheiluruutu kertoi uutisen. Sen jälkeen vaivautuneenoloisen Hannu-Pekka Hännisen vieraaksi tuli AKK:n puheenjohtaja Kari A. Sohlberg. Siinä sitten keskusteltiin rauhalliseen sävyyn formuloista, Räikkösestä ja maailmanmestaruudesta. Kaksi miestä jutustelemassa aloillaan studiossa, kun maailman vauhdikkaimman lajin mestaruus oli ratkennut.

Ei liikkuvaa kuvaa, eikä tuoretta still-kuvaakaan Brasiliasta. Ei kommentteja paikan päältä.

Tietenkään ei ollut Hännisen tai Sohlbergin vika, että tilanne oli päätön. Embargo esti tv-kuvan käytön Ylessä sunnuntai-iltana, eikä eloa syntynyt tilanteeseen muillakaan konsteilla.

Maikkarin tilanne oli toinen. Maksullinen kanava oli näyttänyt kisan. Maksuttomalla perusmaikkarilla oli formulastudionsa. Studiokoosteessa oli tuoretta kuvaa ja ääntä. Viimeksimainittua niin paljon, että latteuksista oli tulla ähky. Oltiin joka tapauksessa keskellä Tapahtumaa.

Yritin kuvitella, miten Tero Pitkämäen maailmanmestaruus olisi tarjoiltu vastaavassa tilanteessa. Siniristiliput olisivat liehuneet jossain, isot miehet olisivat itkeneet.
Studiossa olisi kerrottu Tero Pitkämäen voittaneen miesten keihäänheiton Osakassa. Sitten toimittaja ja Antti Pihlakoski olisivat keskustelleet voiton merkityksestä Suomen yleisurheilulle. Taustalla olisi hymyillyt Pitkämäki lippalakki päässä. Voi ei, ei tätä.

8 vastausta artikkeliin “Ei tätä”

  1. Tero Lehto kirjoittaa:

    Ymmärrän sen, että teini-iän loppuvaiheilla olevat nuoret miehet ovat innoissaan, kun autot ajavat kovaa puoliympyrässä. Mikä saa muut ihmiset kiinnostumaan? Tai vielä tärkeämpää, miksi tämä viihde tulee rahoittaa toisten lompakosta?

    Mikä tekee F1-kisoista sellaiset, että ne olisi kustannettava verovaroin?

    Minusta Ylen tulisi keskittyä sellaiseen kulttuuri- ja urheilutarjontaan, jota kaupallinen puoli ei hoida. F1:ssä näyttää olevan kysyntää kaupalliselle tarjonnalle.

    TV-maksu kallistuu vuosittain jo ilman, että Yle yrittää haalia kanavilleen kalleimmat urheilulähetykset. En näe perusteluita laajentaa tätä.

  2. Pentti Kangasluoma kirjoittaa:

    Pesäpalloa voi jännittää teksti-tv:n kautta, ja netin kautta voi seurata eri
    tavalla formulaa.myös teksti-tv. Onhan se korvike-elämys mutta sellaisia
    on jokaisen elämä täynnä.

    Periaatesyistä en tällä tietoa siirry maksuteeveen puolelle. Radiosta voi kuulla ottelukierroksia, ei tarvitse ruutua tuijottaa. Ajan tasalla pysyy.

    Kunhan palleilla seisovat Kimi, Heikki, ja Nico niin sitten ilomme on täydellinen. Suuret urheilutapahtumat kaikkien nähtäväksi, siinä on suuri
    yhteiskunnallinen sanoma poliitikoille.

  3. NN kirjoittaa:

    Miksi urheilu olisi niin tärkeää, että se pitäisi hinnalla millä hyvänsä näyttää julkisen palvelun varoilla?

    Ymmärrän sen, että meillä pitää olla ei-kaupallinen uutisia, dokumentteja, vähemmistöpalveluita, jne. tuottava laitos. On ohjelmia, jotka eivät kaupallisella puolella menesty. Kotimaiseksi kulttuuritoiminnaksi voidaan vielä laskea vaikkapa kotimaisten sarjojen tekeminen, mutta kansainvälisen urheilun kohdalla vastaavaa motiivia on vaikea keksiä.

    Eikö tarkoitus ole nimenomaan se, että julkinen palvelu täydentää yksityisen reikiä, eikä yritä kilpailla sen kanssa? Jos televisiointioikeuksista maksetaan huimia summia, se kertoo palvelun olevan haluttua yksityisenä palveluna.

    Joten suunta on nyt oikea. Jos lupamaksut halutaan pitää järkevissä rajoissa, jostain pitää karsia.

  4. Miuhe egyptiläinen kirjoittaa:

    Urheilu – vaikka sitä kovin usein suhteessa kulttuuriin katsotaankin nenänvartta pitkin – on perinteisesti ollut yksi suomalaisen identiteetin peruspilareita. Tältä pohjalta en näe mitenkään perusteettomana sitä, että Yle esittäisi urheilutapahtumia, jotka ovat kansallisesti merkittäviä.

    Se saattaisi olla myös kelpo peruste maksaa liki kahdensadan euron lupamaksu, joka on pienituloiselle television satunnaiskatselijalle suhteeton mätky.

  5. Lauri Gröhn kirjoittaa:

    Kaikki urheilu pitäisi sijoittaa maksukanaville. Eihän urheiluohjelmissa ja ”uutisissa” ole kyse muusta kuin urheilubisneksen mainonnasta.

  6. Juha kirjoittaa:

    Jos Yleltä näkyisi vain kaukalopalloa ja liitokiekkoa (ihan hyviä lajeja mutta..), niin kuka enää katsoisi Urheiluruutua? Eikö tarkoitus olisi pystyä kuitenkin kilpailemaan myös kaupallisen puolen kanssa, sillä muutenhan hyvä julkinen palvelu näivettyy täysin, koska ihmiset hylkäävät sen.

  7. Päivänsäde kirjoittaa:

    Kansalle leipää ja sirkushuveja on vanha valtaapitävien ”viisaus”. Massu täynnä jotain aivotonta tuijottava kansa on helppo hallittava. Muinaisessa Roomassa sirkus oli lähinnä kilpa-ajoja, gladiaattorien taisteluita ja kristittyjen syöttämistä leijonille. Tänään telkkarin sirkus on..kuinka ollakaan: kilpa-ajoja, gladiaattorien (=urheilijoitten) taisteluita ja yksinkertaisten kansalaisten syöttämistä nöyryytysohjelmissa raateleville tuomareille.
    Kansanviihde on kansan viihdettä, joka kansan on saatava hinnalla millä hyvänsä. Vai onko?
    Kaupalliset kanavat toimivat kivenkovilla prinsiipeillään ja se siitä. Ne löytyvät kaukosäätimen nappia painamalla jos hätä yllättää.
    Lupamaksuilla rahoitettavat YLEn kanavat ovat toinen asia.
    Niin kauan kuin se vielä on mahdollista, voisi YLE keskittää voimiaan oikeasti sivistäviin laatuohjelmiin. Kun ei ole pakko juosta vain katsojalukujen perässä, niin miksi tehdä niin ? Miksi tartuttaa itseensä tämä villinä riehuva määrän ihannointi laadun kustannuksella?
    Kuulen jo mantramaisen huutomeren: se talous, se talous!!
    Ja höpö höpö sanon minä, preferenssit voivat sijoittua muuhunkin suuntaan eikä maa siitä kaadu, eikä Yleisradio.
    Äly, korkeakulttuuri, sivistys jne. eivät ole kiro- vaan laatusanoja. Niiden hedelmät vain poimitaan hieman pidemmällä aikavälillä kuin kaikkimullehetikertakäyttö -ajattelu sallisi. Silti se kannattaisi.
    Ja juu, Formulat vaan kaupalliselle puolelle, nehän ovat sitä!

  8. Roh kirjoittaa:

    Periroomalaisten huvien päälle muuten vain ihmisarvoa alentavia nöyryytysohjelmia, ja jos ei muuta: riitelysarjoja ja -mainoksia.

    Oikeassa olet, Päivänsäde.

Kommentoi