Leijonanjälkiä ei tänä kesänä ole Suomen luonnossa nähty. Jättiläispythonitkin ovat olleet laiskasti liikkeellä. Kesän kummallisista uutisista ovatkin vastanneet nk. viralliset tahot.
Luin ja luin Aamulehden uutista, joka liittyi lehden Rosenholz-aineistoa koskeneseen kiertokyselyyn. Kantoja kysyttiin ministereiltä ja eräiltä johtavilta poliitikoilta. Vain muutama vastasi.
Kainalouutisesta kävi ilmi, että pääministeri Matti Vanhanen on ohjeistanut ministereitään kieltäytymään viestinten kyselyistä. Uskomatonta. Missä maailmassa ja mitä vuosisataa pääministeri elää?
Juttelin aamulla toimituspäällikkökollegoiden kanssa asiasta. Mistä ihmeestä vaiennuslinjauksessa on kysymys? Kimmo Pietinen totesi: ”Brandinvarjelusta.”
Hallituksessa on omaksuttu suuryritysten tiedotuspolitiikka. Vain pääjohtaja, tässä tapauksessa pääministeri, puhuu, ettei yrityksen brandi tuhriinnu moniäänisiin, kenties ristiriitaisiinkin viesteihin.
Vaivalloisesti ymmärrän yritysten tiedotuspolitiikkaa. ”Väärät” viestit voivat heilauttaa pörssikursseja tai avittaa turhanaikaisesti kilpailijoita. Tuotekehitys- tai yritysjärjestelyvuodot voivat vahingoittaa liiketoimintaa.
Hallitus on kuitenkin eri asia. Se ei normaalitoimillaan vahingoita omaa ”liiketoimintaansa”, eikä sillä ole kilpailijoita. Sillä ei ole (tiettävästi) nerokasta tuotekehitystoimintaa, eikä brandia varjeltavanaan.
Yritysjohtajat ovat vastuussa hallituksilleen ja omistajille. Suomen hallitus on vastuussa eduskunnalle, meidän valitsemallemme eduskunnalle. Meille.
Ajatus, etteivät ministerit saa puhua viestimissä vastuullaan olevista tai mistä tahansa asioista, on absurdi ajatus. Samoin se, että on vain yksi ääni, joka mahdollisesti joskus puhuu tarkkaan rajatuista asioista.
Keskustelusta ja tiedonkulusta syntyy kansanvaltaa jos on syntyäkseen. Viestimet tekevät töitään kansan ja sen edustajien välissä. Viestinten toiminnan rajaaminen vaikenemislinjauksilla kuuluu muualle: toiseen aikaan, toisiin paikkoihin ja toisiin poliittisiin järjestelmiin.
23. heinäkuuta 2007 kello 17.46
Erinomainen kannanotto. Brändiajattelun yhdistäminen on varmasti oikeaanosuva. Liike-elämästä haetaan nykyään monet muutkin mallit. Kansanedustuslaitoksen merkitys alkaa hämärtyä. Huolestuttava kehitys. Toistaiseksi kansalaiset kuitenkin vielä muistavat miltä epädemokraattisuus näyttää.
23. heinäkuuta 2007 kello 18.04
Kyllä on juhlavaa. Asiasta olen samaa mieltä, mutta kyllä vähän turhaa intoa ehkä havaittavissa. Syy elää! Meillä on pääministeri joka haluaa rajoittaa toimintavapauttamme!
Maailman vääryydet ovat Suomi-supussa niin harvassa, ja tämä on niin selkeä, kollegoidenkin hyväksymä asia, että tähän uskaltaa oikein heittäytyä. Huutomerkki.
Toisaalta hauskaa, että blogiteksti muljahtaa julki nopeammin kuin kolmen toimitussihteerin kautta. Tulee selkärankareaktioitakin esille. (Kuten median haastateltavilta kun mikit ja kamerat sojottavat kohti.)
24. heinäkuuta 2007 kello 3.56
Keisari ja keisarin käskyt? Liekö annettu ”housut jalassa vai ilman”, mutta hulluksi on meno mennyt.
En enää yllättyisi vaikka Risto Ryti kävelisi ”Turun puutorilla vastaan”..
24. heinäkuuta 2007 kello 13.22
Eikö tämmöisen pitäisi olla laitonta demokraattisissa maissa? Diktatuurissa ymmärrän tämän hyvin. Siihenkö Suomi halutaan ajaa… Miten olisi vielä sananvapauden riistäminen ja itse ajattelemisen kieltäminen?
25. heinäkuuta 2007 kello 12.15
Julkinen keskustelu julkisen keskustelun rajoittamisesta käy vilkkaana, mutta on näkökulmiltaan ja perusteluiltaan aika kapea-alaista. Hyviä perusteluja avoimuuden puolesta löytyy vuonna 2002 hyväksytyistä valtionhallinnon viestintäsuosituksista, niitä valmistelleen työryhmän mietinnöstä ja taustalla olevasta uudesta julkisuuslainsäädännöstä. Niiden eräs perusidea on julkisen hallinnon avoimuus ja tiedottamisvelvollisuus kaikilla hallinnon tasoilla – myös asioiden valmisteluvaiheessa.
Julkinen poliitinen keskustelu on yksi demokratian kulmakivistä. Siihen pitäisi osallistua myös vallankäyttäjien. Viestinten ministereille ja kansanedustajille tekemät kyselyt ovat sen sijaan useimmiten latteaa poliittista journalismia, jolla ei ole paljoakaan tekemistä argumentoivan keskustelun kanssa.
25. heinäkuuta 2007 kello 16.16
Pertti Suhonen 25. heinäkuuta 2007 kello 12.15: ”…. Viestinten ministereille ja kansanedustajille tekemät kyselyt ovat sen sijaan useimmiten latteaa poliittista journalismia, jolla ei ole paljoakaan tekemistä argumentoivan keskustelun kanssa” yhdistettynä siihen, että vaaliväittelyt käydään aivan triviaaleista kysymyksistä, kuka on luvanut x miljoonaa, missä ja milloin millekin taholle.
Tämä tapahtuu kuitenkin, kuten viimeksi, vaaleissa, joissa oltiin valitsemassa Suomen valtiolle sen korkeinta lainsäädäntöelintä. Näistä ehdokas-lainsäätäjien neljän vuoden visioista ei puhuttu sanaakaan.
Vihreiltä vieläpä itse odotin muuta, että he murtaisivat sen epäolennaisista, yksittäisistä, lähinnä hallituksen budjettivaltaan kuuluvista pikku tulonsiirroista jauhamisen, mutta ei, he menivätkin mukaan siihen kuten muutkin, hämäystä leipää ja sirkushuveja -pohjalta.
Tästä latteasta poliittisesta journalismista voivat toki journalistitkin kantaa osansa. Jos eivät itse osaa kysyä, voivat vaikka hakea Pentti Linkolan apuun. Ja katso, jo puhutaan perusjutuista, ja päättäjät pakotetaan argumentoivaan keskusteluun.
25. heinäkuuta 2007 kello 17.40
Ruotsalaisen vertailukohdan ottaakseni ulkoministeri Carl Bildt on viimeisen viikon kuluessa postannut blogissaan kahdeksan kertaa ja saanut niihin kymmeniä ja taas kymmeniä kommentteja.
27. heinäkuuta 2007 kello 16.10
Pertti Suhonen totesi kommentissaan ydinasian. Julkisen hallinnon perusidea on lainsäädännön perusteella avoimuus ja asioista kertominen (myös valmisteluvaiheessa), eikä vaikeneminen.
Kiertokyselyt voivat tuottaa latteata ja ennalta-arvattavaa journalismia. Ne voivat kuitenkin myös toimia alustana, jolta kunnon keskustelu, tiukempi argumentointi jatkossa lähtee nousemaan. Vastuu on paljolti toimittajilla.
Jos ministereiden puheita/kantoja halutaan suitsia keskustelun laadun kriteereillä, kansalaisilla on oikeus odottaa viiltävän terävää argumentointia häneltä tai heiltä, joilla on lupa puhua.
29. heinäkuuta 2007 kello 9.25
Stasi / Rosenholz vs. Julkisuuslaki / yksityisyydensuoja?
Em. asiassa ei tarvinne hakea euroopan neuvostosta ennakkopäätöstä ja turhan usein meillä aina ”sotketaan” yksityisyydensuoja – julkisuuden edelle? Lienee selvääkin selvempää se, että rikosasioiden kyseessä ollessa aina yksityisyydensuoja väistyy, paitsi jos rikosasiassa on kysymyksessä esim. ”lapsenetu ym”. Tuolloinkin yksityisyydensuoja väistyy, jos ”lapsi haluaa asiansa julkiseksi ja omaa riittävän kypsyysasteen siihen eli 12-15 vuoden iän”. Sitten taas em. asiassa on asianosaisjulkisuus, eli jutun asianosaiset saavat julkistaa omassa asiassansa periaatteessa niin paljon kuin tahtovat.
Mikä Stasilistoissa ja niiden julkistamisessa siis mättää? Kyse lienee täysi-ikäisten ihmisten toilailuista entisen Itä-Saksan hyväksi, johon kyseeseen tulevat rikoslain maanpetosta koskevat pykälät, jos katsotaan ettei asia ole vanhentunut. Tässä vaikuttaa jutun törkeysasteen luokitus? Miksi meillä pitäisi ”suojella mahdoliseen rikokseen syyllistyneitä henkilöitä” ja vain sillä perusteellako, että ”he ovat jonkun sukulaisia”? Tämä on mielestäni se seikka, joka vaatii pikaisesti enemmän selvennystä ja perusteluja valtiojohdoltamme, niin kuin presidentti Tarja Halonen yritti viitata irrallisine asiayhteyksineen toisessa maailmansodassa Suomesta – Saksaan luovutettujen ”puolentusinan juutalaisen”- osalta? Miten se voi liittyä tähän!
30. heinäkuuta 2007 kello 16.10
EKL:
29. heinäkuuta 2007 kello 9.25
”kyse lienee täysi-ikäisten ihmisten toilailuista entisen Itä-Saksan hyväksi, johon kyseeseen tulevat rikoslain maanpetosta koskevat pykälät, jos katsotaan ettei asia ole vanhentunut.”
Viikon lopun Ilta-Sanomista katselin J-P Tikan keräämää massiivista listaa koodinimi Matel:n, josta henkilöstä minulla on omat vahvat epäykseni, laatimista raporteista DDR:n salaisen turvallisuuspoliisin käyttöön.
Esimerkiksi v. 1981 oli lähtenyt raportti ei-sosialistileiriä miellyttävistä, yhteiskunnallisesti aktiivisista suomalaisista (ja otsikosta päätelleen saatan olla siinä itsekin listattuna. Yksityisyydensuojastani kiinnostuneensa olisin ainakin halukasta tarkistamaan asian.)
Mitä on ”toilailu” ? Entä mikä sitten täyttää maanpetoksen tunnusmerkistön?