Euroviisuista on sanottu, kirjoitettu ja kuvattu likimain kaikki keskeinen. En silti voi olla kehumatta ammattitaitoa ja osaamista, jolla Euroviisushow oli toteutettu Helsingin Areenalla (ja televisiossa). Valotaide oli maagista ja muutenkin show oli visuaalisesti loistokas, huippusuunnittelua.
Yle voi myös olla tyytyväinen itseensä: Hyvin meni.
Kilpailulauluihin en saanut oikein minkäänlaista makua. Se johtunee musiikillisesta rajoittuneisuudesta. Ylivoimaisesti eniten nautin väliaikaohjelmasta: Apocalyptica ja huikea sirkus trapetsi- ja tulitaiteilijoineen.
Sympaattisinta Euroviisuissa oli se, että tapahtumasta tuli kansanjuhla. Ulkomaiset viisuvieraat, kotimaan matkailijat, helsinkiläiset, lapsiperheet ja friikit kansoittivat tapahtumat. Helsingin kaupunki ansaitsee omat ruusunsa menneen viikon euforiasta.
Jotain euforiasta tarttui tiedotusvälineisiinkin. Kirjoituksissa ja ohjelmissa oli punaisten poskien intoa, mikä ei ole mitenkään paha asia, kunhan tolkku säilyy.
Euroviisusirkukseen sekoittui loppuhuipennusta lähestynyt jääkiekkosirkus. Suomen pääsy MM-finaaliin ohi Venäjän oli kova juttu. Jotta Suomi olisi voittanut finaalin, sen olisi pitänyt pelata kaikki erät niinkuin se pelasi kolmannen. Kanada oli kova.
Kiekkojoukkueen pelaamisessa ja viisukilpailun järjestelyissä oli reipasta taistelumieltä ja ammattimaisuutta. Ehkä vähän kansallista näyttöhaluakin. Näin, vaikka kiekosta ei nyt kultaa tullutkaan.
15. toukokuuta 2007 kello 18.23
Käytiin perjantaina töiden jälkeen katsomassa lasten (jo aikuisia) kanssa Helsingin ”Euroviisuhuumaa”. Espan puistoon oli roudattu osa joulumarkkinoiden puukojuista. Väkeä oli ihan sairaasti, joten joka kojuun ei nähnyt kurkkimaan. Kojuissa näemmä jaettiin matkailumainoksia. Olisin halunnut lohduttaa Sveitsin kojutyttöä semifnaalissa putoamisesta, mutten kehdannut. Pronssiset prinsessapatsaat olivat kivoja, mutta tukkivat loputkin käytävästä. En päässyt kansanjuhlafiilikseen, mutta myönteistä oli se että kaupungin timpurit olivat joulumarkkinoiden jälkeen poistaneet vaaralliset ruuvinkärjet kojujen luukkujen alapinnoista. Toivottavasti kukaan (pitkä) ei joulun alla repinyt niihin päätänsä!.
Sitten mentiin Senaatintorille. Lavalla noin 100 m syvyisen ihmismassan päässä esitti armeijan bändi ”Hard Rock Halleluja” ilman maskeja. Show loppui juuri kun tulimme. Loppunumerona soittokunta marssi kadulla ”ankkurit ylös” mutta yleisön takaa ei nähty Snelmanninkadulle. Kääntyivät Aleksille, mutta lopettivat juuri kun ensimmäinen sousafoni näkyi yleisön päiden yli. Taas jäi Euroviisu-fiilis kokematta vaikka ihan oikea feikki-joulupukkikin näkyi päiden takaa,,,
Lähdettiin lampsimaan Aleksia länteen, olipas täällä väkeä! Onneksi kaikilla oli sama suunta. Mikonkadulla soivat rummut, mutta sankan yleisön takaa ei nähty mitään mitään mistään suunnasta. Ei taaskaan viisufiilistä ….
Jatkettiin Lasipalatsin-Kampin juhlahumuun. Rexin takana soi kajareista ”Sata salamaa” ja viisufiilis alkoi nousta. Kun tultiin perille niin lavalla olikin pelkkiä roudareita. Salamat tuli kajareista, Torilla seisoi muutamia veteraaniautoja (Lada, Dodge) – ehkä muistuttamassa Suomen euroviisu-suuruuden ajoista 60-luvulla? Jossain piti olla kuuluisa Eurofani-klubi mutta me ei löydetty sitä. .
Narinkkatorilla oli Soneran karaoke-teltta, jossa soi yllättäen ”Hard Rock Halleluja”. Siellä isännöi Marco Bjurström. Mitään ei nähty, koska 10-metriä syvä yleisömeri peitti näkyvyyden joka suunnasta. Lavalle tuli Inarin tyttö, joka lauloi tosi hyvin. Kurotin kameran ilmaan, mutta sain kuvaan pelkkiä kaljuja päälakia. EU:n teltassa soi brasiliaanomusa. Ovella luki ”vain uloskäynti” joten otin vain ulkokuvan oviaukosta. Kuvassa näkyi yrmy järjestysmies. Kolmas teltta oli Ylen lava (?) siinä ei ollut ketään. Lähdettiin kotiin Espooseen. .
Lauantai-aamuna luin Hesarista ”mahtavista euroviisufiiliksistä kautta koko Helsingin”. Ihmettelin miksi me ei nähty Espaa niinkuin HS-kuvassa. No siksi että Hesarin kuvaaja oli kiivennyt korokkeelle (2-3 m ), hyvähän siellä on fiilistellä. Hesarin kuvassa myös Marco ja karaokelaulajat näkyivät oikein hyvin, sillä Hesarille löytyy aina tilaa. Hesarin kartan mukaan Mikonkadulla oli ”tanssilava” . Sitäköhän se yleisömassa Mikonkadun kulmassa katseli? Jos ei tietäisi, niin luulisi että Hesari ja me oltiin perjantaina ihan eri kaupungeissa. Eurofiilis jäi saamatta mutta digikuvia saatiin paljon: niissä oli kymmenittäin kaljuja päälakia.
15. toukokuuta 2007 kello 22.03
Olisi se toivottavaa, että kansallista punaa poskeen, innostusta ja oikean vinkkelin nöyrää ylpeyttä saisivat aikaan vielä ilmiöt, joilla on todellista kulttuurista arvoa. Tämä lienee vanhanaikainen käsite,( joskin siitä viis!!), että kulttuurinen syvyys, monitahoisuus, kiinnostava kompleksisuus, älyllinen haastavuus, sivistävyys, syväluotaus ja korkea taso niin ulkoisessa kuin sisäisessä estetiikassa – tulisivat taiteen ja sitä viljelevän kansan yhteisiksi ylpeyden nimittäjiksi! On pakko uskoa tähän mahdollisuuteen, muuten hukkuu turhuuden tyhjillä toreilla, jotka ammottavat kuin Moolokin kita joka suunnalla…