Viikonloppuna jäät alkoivat lähteä Vanhankaupunginlahdelta. Kun ensimmäiset joutsenenkokoiset laikut ilmestyivät, ne täyttyivät joutsenilla.
Kaislikoissa suhisi. Linnut ja lintubongarit olivat liikkeellä. Onnellisina.
Lenkillä Arabianrannassa, Toukolassa ja Vanhankaupunginlahden ympärillä kurkin taloja ja pihoja. Havaitsin, että jouluvalot olivat vaihtuneet auringonvaloon, havupallot krookuksiin, pilkkijät perhokalastajiin.
Vastaan kävelivät Heidi ja Heikki (nimiä ei ole muutettu). ”Taas siitä selvittiin”, sanoi Heidi. Niin selvittiin, ehjin nahoin, mutta olihan se niin lyhytkin. Tuuletuksen paikka.
25. maaliskuuta 2007 kello 22.00
Lapsena toivoi ja toivoi, että talvi tulisi. Nyt toivoo ja toivoo, että se menisi ja että sen kestäisi. En silti halua pilata kenenkään iloa. Yksi iloitsee yhdestä, toinen toisesta. Etelä-Suomessa on ollut tammikuita, jolloin kahvipöydän olisi voinut kattaa pihalle, ja on ollut keväitä, jolloin huhtikuu olisi voinut olla kesälomakuukausi. Näin on ollut elinpäivinäni. Ilmasto muuttuu niin kuin se on aina muuttunut. Pysyvää on vain muutos.
25. maaliskuuta 2007 kello 22.06
Tein jälleenn keraan parin tunnin retken Nauvon Kaasivuorelle. Retken kruunasi kotka, joka kuulema pesii tämän kuva oikeassa reunassa olevassa saaressa:
http://www.synestesia.fi/Nauvo_pictures/kasberget7.jpg
Maisema vetää täysin vertoja Kolille. Ja musiikissakin löytyy saittini yläreunassa, jossa myös laajakuva Kaasivuorelta …
26. maaliskuuta 2007 kello 12.17
Fasaanikukot kosivat, aamulla ikkunani alla tuntikaupalla ääniä,
ihmisen korvissa ei mitenkään kaunista, mutta en voi vihoitella.
Naapurini kutsuu niitä ”sirkkelin ääniksi ”. Taloni eteläpuolella on
peltoaukea, sukumme perinteessä seurataan auringon nousun
siirtymistä. ”Aurinko nousee Sippolan mäen takaan, Katteluksen
takaa, jo Heiskalan takaa, pian Aittoomäen takaa”.
Tosikaunis päivä, paljaat pellot kun pääsiäislauantaina poltetaan
”pääsiäisvalakijoota”. Jossain odottaa takatalvi vuoroaan. Varikset
vaakkuivat aamulla, mitähän sekin meinaa ?
Tekee mieli merelle, eli minulle se tarkoittaa matkaa nopealla laivalla
Tallinnaan. Lindalla Linellä on uusi laiva, pitäisi kokeilla.
28. maaliskuuta 2007 kello 3.16
Koiraansa aikaisin aamuisin ulkoilluttava naapurinrouva ihmetteli kerran täällä Lauttasaaressa, että jaksan joka aamu lähteä lintuja katsomaan. Silloin oli syysmuutto parhaimmillaan ja menin aina lintutornille.
Tätä menemistä on ensi syksynä 50 vuotta täynnä ja se jatkuu.
Reetan mainitsemasta onnellisuudestahan tässä on kyse.
En ole mistään nautintoaineesta saanut yhtä hyviä onnen tujauksia kuin luonnossa lintuherkistyneenä ollessani.
Eräs onnellisimmista sattui juuri sinä syksynä, kun rouva ihmetteli menemisiäni.
Lintutornille oli kavunnut iso, hälisevä ryhmäpäiväkotilapsia. Annoimme heidän katsella kaukoputkiimme ja kertoilimme linnuista ja niiden tarkkailusta.
Äkkiä aivan tornin vierestä, silmiemme tasalla nytkytteli ohitemme jättiläisen kokoiselta niin läheltä näytävä harmaahaikara. Kaikki sen värit näkyivät upeasti ja tikarinokka sojotti uhkavana itään eli kohti Helsingin keskustaa, jonne lintu viipotti.
Kaikki olivat aivan innoissaan, myös me muutonseurantakonkarit karuissa rensseleissämme.
Tapaus kertoo paljon lintuharrastuksen luonteesta. Se on ihmisiä yhteen hitsaavaa tekemistä. Koemme yhdessä elämyksiä ja koemme lähimmäisenrakkautta. Jopa juroimmat ja eristäytyvimmät lintuharrastajat tulevat lopulta muiden luo kertomaan havaintojaan ja antamaan ne muillekin yhdessä koettaviksi.
Tässä on varmaan sitä samaa kuin vaikkapa massamaratooneihin osallistumisessa. Eräs kaverini on ilahduttanut minuakin, koskaan maratooneille osallistumatonta, kuvailemalla innostuneena matkaansa Pariisin maratonille sekä etu- että jälkikäteen. Hänelle taoahtuu aina paljon muutakin maratonmatkoillaan ja olen kiitollinen, että hän päästää minutkin samaan matkoista osani.
Lintuharrastajissahan on nykyään sentään jonkun verran naisiakin.Retkeilevinä he ovat iästä riippumatta erittäin terveitä ja hyväkuntoisia. Koska olen konkari, olen jotenkin automaattisesti keskittynyt naisten opastamiseen kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Palkiotakin opastamisesta olen saanut.
Viimeksi Lauttasaaren linturalliin laiskasti muka osallistuessani yhytin pari tuttua parikymppistä naista ja aloin itseni kehumisen lisäksi antaa naisille vinkkejä, mistäpäin mitäkin lintulajia saarelta kannataa etsiä.
Kesken itsekehujeni – naiset eivät kehdanneet keskeyttää lörppöä vanhusta ja jatkaa matkaansa niin kuin järkevintä olisi ollut – toinen nainen äkkäsi selkäni takana viirupöllön sujahtavan länteen kuusten välissä.
Naiset saivat viirupöllön – jota minä en siis nähnyt, koska olin slein – hyäväksi rallipinnakseen. Myöhemmin sain heiltä runsaaan likööritarjoilun sekä muuta myönteistä palautetta.
Luiotan siihen, että aika monet naiset pitävät vanhemmista miehistä lintuihin perehtymisen yhteydessä. Me emme ole heti kärttämässä jotain, vaan ymmärrämme kypsyttelyn tärkeyden.
Todella onnellista siis, ja siksi aionkin jatkaa vieläseuraavat 50 vuottakin – ”putkeen”.
28. maaliskuuta 2007 kello 10.50
Laitanpa vähän arktista sekaan.
Kahdeksan vuodenajan kansa elää nyt season of crusted snow eli hankikantokevättä.
Sitä kannattee tulla vähän kauempaakin katselemaan ja kokemaan, kun pääsiäinen on somasti edessä Marianpäivä jo takana.
Silloin yöpakkaset, aamupäiväinen hanki-aurinto ja iltapäivän lämmän sosettama lumi takaavat sen, että seroniini-järjestelmät ovat lujilla (medikalisaatiota? Kyllä!).
Silloin on äärimmäisen tärkeätä pitää pipo päässä ja rukkaset käsissä, ettei vähä serotoniini-softaa suojaava lämpö karkaisi. Tulee muuten kaikenlaisia hölmöyksiä (amok-juoksuja eduskuntatoimittajien nokan alla, maanisia ryyppyputkia, yllättäviä vieraissakäyntejä, itsemurhauhkaa ja muuta äkillistä).
Mutta tämä on miesten ongelma. Naisten ongelma on season of black snow eli kulvakkolauha (ruskan jälkeinen loskaisen pimeä syystalvi, jolloin pitäisi valmistautua tilinpäätökseen, tehdä uusi budjetti ja valmistella joulu, mutta ei millään jaksaisi). Nimen kulvakkolauha vuodenaika on saanut siitä, että syys-lokakuun vaihteessa poro rykii eli yksi hirvas hoitelee jopa parikymmentä vaadinta ja on sen jälkeen ihan kulvakko!
http://www.anttiliikkanen.net/people of eight seasons