Itsenäisyyspäivä oli ja meni. Tällä kertaa omassa juhlinnassani oli kilistelyä ja kimallusta vähänlaisesti, mutta arkistojen aarteita ja pölyä sitäkin enemmän. Perjantai on muuttopäivä.
Kynttilät sytytin ja lähetin lämpimät ajatukset isälle, jonka haaveet sota tärveli. Ja äidille, jonka nuoruus kului evakossa.
Sähköposti toi tänään palautetta Helsingin Sanomien kunniamerkkiuutisoinnista. Nythän pitkät nimilistat julkaistiin Verkkoliitteessä. Lehdessä esiteltiin vain kunniamerkit, yksi merkinsaaja ja poimintoja listoilta.
Verkkoliite on Helsingin Sanomat verkossa. Niinpä ajattelimme, että aika olisi jo kypsä verkkotilan hyväksikäyttöön myös kunniamerkkiuutisissa.
Paperilehdessä on vuosia pyritty tiiviiseen ilmaisuun. Siihen pyrkimykseen pitkät nimilistat eivät oikein luonnu. Päätimme kokeilla lehti- ja verkkoyhdistelmää niin, että lehdessä oli vähän nimiä ja verkossa kaikki.
Kunniamerkkisivuja on tehty kymmeniä vuosia. Silti meillä ei ole ollut tarkkaa kuvaa siitä, kuinka kiihkeästi lukijat kunniamerkki- ja ylennyslistoja kaipaavat ja lukevat.
Kello 11:een mennessä tiedossani oli noin 60 puhelinsoittoa ja sähköpostiviestiä asiasta. Enimmäkseen listojen puuttumista paheksuivat ikääntyneet ihmiset, joilla ei ole nettiyhteyksiä kotona tai jotka eivät käytä laajalti/lainkaan nettiä. Valitus oli täysin ymmärrettävää.
Kunniamerkkipalaute on ollut hyvin rauhallista verrattuna esimerkiksi tv-ohjelmien viivakoodin poistamisesta tulleeseen palautteeseen. Viivakoodi palautettiin.
Tänä vuonna menimme kunniamerkkiuutisoinnissa laidasta toiseen. Osasimme odottaa reaktioita. Koska lehteä tehdään lukijoille (uskokaa tai älkää), tutkimme palautteen huolellisesti. Sitten mietimme, kuinka uutisoimme vuoden 2006 kunniamerkit ja ylennykset.
Ehkä ratkaisu lymyää ääripäiden välillä.
7. joulukuuta 2005 kello 16.37
Viivakoodit? Ovatko show view -koodit viivakoodeja? Niitten puuttuminen kyllä kirpaisisi (kirpaisi jo, hetken), vaikka osaan minä oikeastikin videoni ajastaa…
7. joulukuuta 2005 kello 17.02
Ihan oikein, pitkat listat voi hyvin julkaista vain verkossa. Lehden tehtavat on toimittaa asioita luettavaan muotoon, ei julkaista raportteja sellaisenaan. Puhut muuten viivakoodesta, tarkoitat varmasti naita televisio-ohjelmien showview-numerosarjoja.
8. joulukuuta 2005 kello 9.10
Päivi ja ala: Pahoittelen vilpittömästi. Kirjoitin viivakoodeista, kun tarkoitin show view -koodeja. Ne taas eivät koostu viivoista, vaan numerosarjoista. Päässä pätkii.
8. joulukuuta 2005 kello 10.38
Ylennettyjen ja kunniamerkkejä saaneiden nimilistojen julkaiseminen sanomalehdessä olikin pähkähullua hommaa. Ehdotan, että seuraavalla kerralla poistatte ne verkkolehdestännekin.
8. joulukuuta 2005 kello 13.46
Rohkea veto jättää nimilistat vain netin varaan. Periaatteessa olen samaa mieltä, listat nettiin. Mutta…. onko se sanomalehti jossa julkaistaan tieto ”hae tämä tieto muualta”? Yhtä periaateessa vastustan uutisointia jossa loput tiedosta tai erityisherkut pitää noutaa jostain muualta. Olen tilannut Heskun ja maksnut siitä, nyt joudun myös maksamaan netiiyhteydestä jotta saan Heskusta puuttuvat tiedot.
9. joulukuuta 2005 kello 21.07
Ehkä tuota nettiversion nimilistaa kannattaisi tuotteistaa hieman pidemmälle.
Nythän tuo on pelkkä printtilistamainen piiitkä & monotoninen litania ja siten hyvin tuskallinen selattava (jos jotakuta oikeasti aihe kiinnostaa) mutta entä jos tuonne lisäisi mahdollisuuden esimerkiksi nimellä hakuun, listan sorttaamiseen vaikkapa paikkakunnittain / maakunnittain ja siten etsiä uudesta välineestä uusia käyttötapoja ?
10. joulukuuta 2005 kello 20.55
Olen tilannut Heskun ja maksnut siitä, nyt joudun myös maksamaan netiiyhteydestä jotta saan Heskusta puuttuvat tiedot.
Mauri hyvä,
kunniamerkit ja ylennykset ovat kyllä haettavissa ihan ilmaiseksi.
12. joulukuuta 2005 kello 9.50
Laurille. Toki monikin tieto on saatavissa ilmaiseksi suoraan lähteestä mutta netissä oleva tieto ei ole ilmaista koska netin käytöstä joutuu maksamaan. Tarkoitan tietysti omaa kotikäyttöä, toki julkisia ilmaisia päätteitä löytyy esim. kirjastoissa.
Tässä pelottaakin enemmän se koska Hesarilla huomataan, että esim. TV ohjelmat löytyvät netistä, siis mitä niitä julkaisemaan pelkkä www osoite riittää.
12. joulukuuta 2005 kello 11.43
Mauri, Lauri ja Jyri: TV-ohjelmien siirtoa Helsingin Sanomista nettiin ei ole harkittu edes leikillään. Ne kuuluvat lehden peruspalveluun (uskoakseni hyvin pitkään).
Nimilitaniat verkossa säästävät tilaa lehdessä, mutta oleellisesti parempaa nettipalvelu on vasta sitten, kun käytettävissä on kunnollinen haku, mahdollisuus hakea erilaisilla kriteereillä.
12. joulukuuta 2005 kello 23.47
Kunniamerkki- ja ylennyslistoja ei ole syytä julkaista lehdessä sen paremmin tietoverkossa kuin paperilla.
13. joulukuuta 2005 kello 23.03
avomia kysymys lasitalon emännälle:
- miksi alla olevassa HS:n uutisessa pitää mainita kyseessä olleen maahanmuuttajataustaisten henkilöiden?
- mitä oleellista tietoa olisi jäänyt lukijoilta saamatta, mikäli maahanmuuttajataistaisuus oli jätetty kertomatta?
- millä kriiteireillä henkilö on maahanmuuttajataistainen; kuinka pitkään hänen pitää Suomessa oleskella ennen kuin hän pääsee eroon tästä leimasta? Pidätkö todennäköisenä, että esimerkiksi 20 vuotta Suomessa asunut italialainen tappeluun joutuessaan olisi HS:n uutisessa maahanmuuttajataustainen?
-Suomessa iso ihmisistä asennoituu maahanmuuttajiin kielteisesti. Mikä on HS:n vastuu tällaisten asenteiden ylläpitämisessä, kun uutisissa halutaan tuoda esille se, että henkilöt tai mahdollisesti heidän vanhempansa ovat muuttaneet Suomeen ulkomailta?
HS Verkkoliite 13.12.2005 kello 20.02
Neljä nuorehkoa naista selvitti väkivaltaisesti välejään tiistaina kauppakeskus Columbuksen parkkipaikalla Helsingin Vuosaaressa.
Itäkeskuksen poliisin mukaan maahanmuuttajataustaiset naiset kuuluivat todennäköisesti eri klaaneihin, mistä erimielisyys syntyi.
Pareittain tapelleet naiset käyttivät aseenaan muun muassa läheisestä kioskista napattua kahvipannua. Naiset saivat paikan päällä käyneeltä ensihoitoyksiköltä apua vammoihinsa
15. joulukuuta 2005 kello 18.54
Pietari: Kyseinen uutinen oli hankala tapaus. Ensinnäkin tappelu tapahtui hyvin julkisella paikalla ja herätti huomiota. Se olisi todennäköisesti uutisoitu, vaikka kyseessä olisivat olleet suomalaistaustaiset naiset.
Uutisessa ”maahanmuuttajataustan” ja ”klaanien” mainitseminen auttaa lukijaa käsittämään uutista. Todennäköisesti suomalaisnaiset olisivat tapelleet eri lailla ja eri syistä.
Pitääkö henkilön tausta mainita tämäntyyppisessä uutisessa on aina harkinnan paikka. Vaikeuttaako taustan mainitsematta jättäminen uutisen ymmärtämistä? Tai: Leimaako maahanmuuttajataustan mainitseminen syyttömät maahanmuuttajat? Tai:Onko taustan poisjättäminen liioiteltua poliittista korrektiutta, joka edesauttaa maahanmuuttajien eristämistä.
Päätoimittajana huolestun eniten, jos harkintaa ei ole, vaan tehdään automaattisia ratkaisua. Tässä tapauksessa toimitus oli asiaa harkinnut ja päätynyt taustan mainitsemiseen.
Pääsääntö (poliisi)uutisissa on, ettei henkilöiden taustaa mainita ilman erityisiä syitä. Lehti ei toisekseen halua synnyttää tai lietsoa maahanmuuttajavastaisia asenteita.
Jos kaupunkitoimituksen esimies Kaius Niemi sattuu lukemaan blogiani, hän voisi täydentää vastausta harkintatilanteeseen joutuvan journalistin näkökulmasta.
16. joulukuuta 2005 kello 20.34
Pietari: Kysymys siitä, kuinka vastaavanlaisia tilanteita uutisoidaan, on tärkeä ja samalla monikulmainen.
Kaupunkitoimitus pyrkii kertomaan vastaavanlaiset – huomiota herättävät – tappelut täysin riippumatta siitä, minkälaisen taustan tekijät omaavat.
Harkinta ko. tapauksen kohdalla perustui Reetan mainitsemiin seikkoihin. Tappelu tapahtui vilkkaalla julkisella paikalla. Tilannetta oli seuraamassa suuri joukko ihmisiä. Yksityiskohdat selittivät väkivaltaiseksi yltyneen tapahtuman taustoja ja tekivät uutisesta ymmärrettävän. Yhtä lailla olisimme pyrkineet selvittämään, miksi suomalaistaustaiset ihmiset tappelivat vastaavanlaisessa tilanteessa.
Uutisoiminen ei aina ole helppoa, koska harkinnalle on jätettävä tilaa. Usein valinnat on myös tehtävä hyvin nopeasti. Pyrimme peilaamaan ympärillä olevaa todellisuutta mahdollisimman tarkasti ja tasapuolisesti. Pyrkimys vedenpitävään laatujournalismiin on aina tärkein ohjenuora.
Maahanmuuttajataustaisten ihmisten elämästä julkaisemme artikkeleita tiiviiseen tahtiin. Syksyn varrella kaupunkitoimitus on muun muassa käynyt kysymässä, mitä somalialaistaustaiset nuoret ajattelevat lehtien rikosuutisoinnista. On ollut juttua maahanmuuttajien omista katupartioista, kulttuuritapahtumista, islamin opetuksesta kouluissa ja esimerkiksi siitä, mitä Itä-Helsingissä ajatellaan Pariisin mellakoista.
Maahanmuuttajia on kuunneltava maahanmuuttajina, mutta myös osana suomalaista yhteiskuntaa. Jos ulkomaalaistaustaisten yhteisöjen ongelmia siloittelee äärimmilleen viedyn poliittisen korrektiuden nimissä, siirtyy keskustelu helposti foorumeille, joissa vähät välitetään laatujournalismin kriteereistä.
17. joulukuuta 2005 kello 17.30
Kiitos selventävistä vastauksista. Yhteen kysymykseen en ole saanut vastausta: millä kriiteireillä henkilö on maahanmuuttajataistainen; kuinka pitkään hänen pitää Suomessa oleskella ennen kuin hän pääsee eroon tästä leimasta? Pidätkö todennäköisenä, että esimerkiksi 20 vuotta Suomessa asunut italialainen tappeluun joutuessaan olisi HS:n uutisessa maahanmuuttajataustainen?
Kärjistäen:
Jos Suomessa syntynyt henkilö, jonka vanhemmat ovat maahanmuuttajia osallistuu lähitulevaisuudessa EU:n kriisinhallintatehtäviin ja menehtyy tehtäviä suorittaessaan, kirjoittaisitko HS, että maahanmuuttajataustainen sotilas kuoli? Tuskin. Silloin hän kelpaisi suomalaiseksi. Mutta jos häntä epäillään rikoksesta, on hän HS:n linjan mukaan ulkomaalaistaustainen.
Jos epäilykseni kärjistetystä tapauksesta pitää paikkansa, kaikki yllä oleva argumentointi on perusteetonta. Jos tällaisessa tapauksessa maahanmuuttajataustan pois jättäminen olisi perusteltua, minusta se olisi sitä myös kaikissa sellaisissa rikosuutisissa, joissa kansallisuuden tai ihonvärin mainitsemisen ei erittäin painavalla tavalla edistä epäillyn kiinniottamista.