Tänään on Helsingin Sanomien vuosipäivä, kohta jaetaan lehden kirjallisuuspalkinto ja ikkunaani loistaa täysikuu. Vain tango puuttuu.
Lehtiuudistuksen vastaanotto on ollut rauhallinen. Puhelimet eivät ole soineet. Sähköposti ei ole tukkeutunut. Kahvi ei läikkynyt kupeissa aamulla, niin kuin ennakkoon ajattelinkin. Suurin syy hiljaisuuteen on varmaan se, ettei uudistus ollut dramaattinen.
Lasitalon emäntä on saanut ilahduttavia kommentteja ennen ja jälkeen uudistuksen. Niissä on ollut hyviä näkemyksiä, kipakoitakin mielipiteitä ja asiallisia ehdotuksia/toivomuksia.
Lukijoita on askarruttanut sama asia kuin lehden tekijöitäkin: formaatti eli lehden koko. Selvitystyö jatkuu.
Jotkut ovat kysyneet, pitääkö lehteä uudistaa niin tiheään kuin viime vuosina on tehty. Kysymykseen ei ole automaattista vastausta. Joskus pitää, joskus ei.
Jotkut uudistustarpeet ovat syntyneet toimituksessa, kun on huomattu, ettei jokin ratkaisu toimi. Tuotantoprosessi (koneet, järjestelmät) on aina vaikuttanut sanomalehtien tekemiseen, vaatinut osaltaan uudistamista. Puhumattakaan liiketoiminnan tarpeista.
Sanomalehti ei voi kököttää paikallaan, kun muu maailma on liikkeessä. Tuuliviiri ei silti tarvitse olla.
Lukijatkin muuttuvat.
Suhtaudumme lukijoiden toiveisiin ja mielipiteisiin vakavasti. Kaikkiin huutoihin ei vastata, koska huudot menevät iloisesti ristiin.
Silloin tällöin lukijan ja toimituksen tarpeet kuitenkin kohtaavat. Ja sitten lehteä uudistetaan tai muokataan tai muutetaan. Sanavalinta vapaa.
17. marraskuuta 2005 kello 8.54
Luulenpa, että millään ei voi kaikkia lukijoita miellyttää, uudistaa lehteä sitten tai ei. Pienet fiksailut ovat yleensä parempia kuin radikaali uudistaminen, palstojen siirtäminen alusta loppupuolelle. Siinä hörppää kuka tahansa kahvinsa aamulla väärään kurkkuun kun ”paras” palsta onkin ties missä..jos sielläkään.
Jännä on nähdä mitä tulee printille käymään vuosien saatossa. Vähennetäänkö porukkaa printin teon puolelta ja vastaavasti lisätään sähköiseen puoleen. Lakkaako Hesari ilmestymästä paperina. Silloin lukijoiden täytyy muuttua todellakin. Norjassahan tällaisia uutisia on tullutkin, printtipuolen vähennyksiä.
17. marraskuuta 2005 kello 10.07
Emäntä hyvä
Ettei olosi siellä lasisessa talossa tuntuisi kovin yksinäiseltä ja työsi turhauttavalta, saat kaipaamaasi palautetta.
Helsingin Sanomien sisältörakenteen uudistus oli järkevä. On perusteltua sijoittaa uutisluontoiset osastot peräkkäin lehden alkuun. Toinenkin asia kiinnitti huomiota: mielipidesivuilla on nyt enemmän tilaa. Monessa maakuntalehdessä tämän osaston sivumäärä on ollut kaksin- tai jopa kolminkertainen HS:n antamaan tilaan nähden, joten nyt olette oikeastaan saavuttaneet oman miniminne, kun muistetaan lehden koko ja lukijamäärä.
Monien lehtien aktiivilukijana tulin juuri selailleeksi eteeni sattuneita vanhoja lehtiä muutaman vuoden ajalta. Yllätyin, miten paljon muutoksia lehdissä oli tapahtunut ja miten nopeasti niihin tottuu. Veikkaan, että kahden viikon päästä Helsingin Sanomien lukijat eivät enää muistakaan, millainen lehtenne oli ennen tätä uudistusta.
Mielestäni remonttia kaipaisi vielä sunnuntaisivujen aihealue ja henki. Sen jutuista, niin asiateksteistä kuin henkilöjutuistakin aika moni on vain arkisen uutisjournalismin laventamista. Sinänsä taidolla tehtyjä juttuja, mutta sivujen fiilis on kyllä kuivakka.
Miksi tuoreet, yksilölliset, ilmaisuvoimaiset jutut ja yllättävät reportaasit eli ylipäätään feature löytyvät nykyään vain Kuukausiliitteestä ja Nyt-liitteestä, mutta runkolehdestä varsinkin sunnuntaisin niitä saa kaivamalla kaivaa?
En ikävöi pinnallista hömppää ja juoruviihteen uittamista tännekin, mutta mehukkaampi ja moni-ilmeisempi ote tekisi hyvää. Kerro emäntä kallis, miten lukijat yleensä ovat suhtautuneet sunnuntaisivuihin ja onko niille tarkoistus tehdä lähiaikoina mitään?
Ja vielä yksi kysymys: millainen ihme tarvittaisiin, ettette myisi etusivuanne ilmoittajille?
17. marraskuuta 2005 kello 10.21
Mielestäni muutos oli kaikin puolin onnistunut. Varmasti siksi palaute on tosiaan ollut määrältään maltillista.
Ainoa pieni puute on tuo B-osan täyteen ahtautuminen – urheilu olisi voinut olla vaikka C-osassa. Mutta koska se tuotantoteknisesti ei onnistu, niin mieluummin otan ajantasaiset urheilutulokset kuin marginaalisesti tasapainoisemman lehden.
Etenkin ensimmäinen aukeama on nyt paljon parempi, ja mielipidesivu sai ansaitemaansa tilaa.
Kyllä tuo uusi asu toimii.
Mitä tulee uudistuksien määrään, minusta selkeitä parannuksia saa aina tehdä. Tuskin keneltäkään jää uutinen löytämättä, koska osio on siirtynyt. Ei tässä isoista asioista ole kyse.
Nyt kun vielä saisi (tänne pääkaupunkiseudulle, kerrostaloalueelle) ennen puoli kuutta (tai edes ennen seitsemää tai puoli kahdeksaa – sitäkään tavoitetta ei saavuteta kymmeninä aamuina vuodessa), niin voisi olla lehteen tyytyväinen. Nyt sitä ei harmittavan usein ehdi nähdä saati lukea ennen kuin lähtee töihin. Kymmenet valitukset jakeluun eivät ole tehonneet. Osa ongelmista on ollut tuotannossa, mutta valtaosa jakelussa. Pari konkreettista ideaa: laajoista tuotantohäiriöistä näkyvämpi ilmoitus http://www.helsinginsanomat.fi:hin – tämä vähentäisi jakeluhäiriöpäivitystyksen turhaa työtä. Lohduttaisi myös, jos jakeluhäiriön sattuessa saisi jotenkin ajoissa tilapäisen tunnuksen verkkolehteen. Nyt olen sen parina aamuna jakelupäivitystyksestä saanut, mutta vasta kymmenen maissa. Silloin se ei enää helpota sen enempää kuin tyhjään taloon myöhäisjakelussa kolahtava lehtikään.
17. marraskuuta 2005 kello 15.42
Hesarin maalaislukijana on pakko todeta, että mielestäni onnistunut uudistus. Jutut ovat paremmin rytmitetty ja kokonaisuus on järkevämmin jaoteltu kuin esimerkiksi toisessa päivittäin lukemassani lehdessä (AL).
Sunnuntaisivut ovat mielestäni aina olleet yhtä kuivan asiallisia kuin ovat nytkin. Se, että joku kaipaa rohkeutta, johtuu ehkä siitä, että suomalainenkin mediakartta on nyt täynnä imageja, nyttejä, cityjä ja tiesmitä, jotka suoltavat tätä tuoretta ja ilmaisuvoimaista materiaalia. Ja sitäpaitsi, kun Hesarissa on jo kuukausiliite ja nyt-liite, niin mihin ihmeeseen tarvitaan enää samantyylistä sunnuntailiitettä?
Antakaa meidän pitää meidän kuivat Sunnuntaisivumme!
Minun mielestäni etusivun mainosmyynti on osa Hesarin brändiä. Ja miksi ihmeessä siitä pitäisi luopua niin kauan kuin levikistä tilaajien osuus on murskaava suhteessa irtonumeromyyntiin. Emäntä varmaan halutessaan voi nämä lukemat kertoa, muistan joskus jostain lukeneeni, että Hesarissa lukema on jotain 90%-10%. Tietysti jos lukijat ovat valmiita nostamaan tilauksensa hintaa…
17. marraskuuta 2005 kello 18.12
Köyhä Matti: Hesarin etusivu oli uutiskäytössä ainakin WTC-iskujen tapahduttua. Eli näemmä ainakin sen tason ihme.
17. marraskuuta 2005 kello 19.03
Uudistus on tehnyt hyvää yleissivistykselleni, sillä ennen talous- ja urheiluosio oli helppo jättää kokonaan väliin. Nyt joudun vähintään selaamaan kyseiset sivut ja lukemaan uutisten otsikot.
17. marraskuuta 2005 kello 19.16
Köyhä Matti käänsi veistä avohaavassa kysyessään, millaisen ihmeen pitäisi tapahtua, ettemme myisi etusivuamme ilmoittajille?
Ihme olisi miljoonien eurojen korvaava tuotto jostain tai voimakkaasti alennettu tuottotavoite.
Lehden liiketoiminnasta vastaavat henkilöt osaisivat vastata varmaan asiaan täsmällisemmin.
Toimitus on vuosikaudet halunnut ja haluaisi edelleen etusivun uutisille. Myös lehden liiketoimintapuoli (markkinointi) on viime vuosina yhtynyt toiveisiin.
Toiveen toteutumiselle on vain liian kovat ehdot.
v:n ideat jakelupäivystykseen häiriötilanteissa ovat kannatettavia. Osin näitä keinoja on kokeiltukin, mutta parantamisen varaa varmasti on.
17. marraskuuta 2005 kello 22.30
Asiasta kolmanteen. Hesari teetti tutkimuksen siitä millaisen presidentin Suomen kansa haluaa. Tutkimus ei yllättänyt millään tavalla ketään varmastikaan. Mutta miksi päivänselvästä asiasta tehdään tutkimus?
18. marraskuuta 2005 kello 9.04
Hyvä lehtiuudistus ei auta, jos sisältö takkuaa. Oma ärsytyskynnykseni ylittyi tänä aamuna, kun luin etusivulta otsikon, että ilkivallan teko kirjaston koneilla on yleistä. Jutun perusteella tätä yleistystä on kuitenkin vaikea tehdä ellei ”yleistä” sanan sisältöä ole muutettu. Jos päivittäin käyttäjiä on tuhansia ja väärinkäytöksiä paljastuu vuodessa 10-20, ja tämä on yleistä, huh. Tälläinen yleistävä otsikointi ei kyllä auta digitaalisen kuilun kaventamiseen vaan päinvastoin pitää yllä nettiä käyttämättömien ennakkoluuloja. Itse juttu on sisälölliesti ok – tosin omasta mielestäni todellinen uutinen oli jätetty jutun viimeiseen kappaleeseen.
18. marraskuuta 2005 kello 12.45
Kiitän Reetta Meriläistä etusivua koskevasta vastauksesta. Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään: jos etusivun ilmoittelun tuotto on lehdelle vaikkapa 10 miljoonaa euroa vuodessa – tämä nyt vaan esimerkinomaisesti – ja jos etusivut vapautetaan toimitukselliseen käyttöön, poistuuko Hesarilta todellakin juuri tuon 10 miljoonan euron arvosta ilmoittelua?
Eli katoaako ilmoittajilta koko ilmoittelun tarve, jos nimenomaan tämä määräpaikka ei ole käytössä? Vai kävisikö sittenkin niin, että niitä nyt etusivulla käytettyjä ilmoitusmillejä ostettaisiinkin muualta lehdestä, jollei nyt täysin vastaavalla euromäärällä niin huomattavasti kuitenkin? Ja että ttä operaatiossa ”menetettävän” kympin korvikkeeksi muualle lehteen tuleekin esimerkiksi kuuden, seitsemän tai kahdeksan miltsin edestä ilmoittelua?
Silloinhan tämä ei olisi bisneshaukoillekaan niin paha juttu.
18. marraskuuta 2005 kello 13.31
Aamulehdellä etusivu on varattu uutisille ja kolmossivu on pääasiassa mainoskäytössä. Ja ihan hyvinhän Tampereellakin menee.
18. marraskuuta 2005 kello 13.58
Köyhä Matti: Varoitan etukäteen, etten ole lehden liiketoiminnan asiantuntija. Vanhan vitsin mukaanhan toimitus vain tuhlaa bisnesihmisten vaivoin keräämät rahat.
Etusivu on joka tapauksessa lehden arvokkain ilmoituspaikka. Vaikka ilmoittaja ostaisikin vastaavan ilmoitustilan muualta lehdessä, niiden ilmoitusten tuotto on pienempi kuin etusivun ilmoitusten.
Etusivun ilmoitusten siirtyminen sisemmälle lehteen voisi tehdä lehdestä vielä rikkonaisemman kuin se nyt on parhaina/pahimpina ilmoituspäivinä.
Toivon, että joku liiketoimintayksikön vastuuhenkilöistä vastaisi tarkemmin kysymykseen.
Mikaje: HS-gallupin tulos ei varmaan seisauttanut veriä. Mutta -käsi sydämelle – kuinka moni voi rehellisesti sanoa tietävänsä, millaisen presidentin Suomen kansa haluaa?
Mediablogi: Etusivun otsikko veti mutkia suoriksi, myönnän. Itse aihe on tärkeä ja viimeinen kappale alleviivasi, miksi aiheesta kannatti tehdä uutinen.
Mikko: Kiitos, että muistit etusivuihmeen. Voin paljastaa, että seuraava toimituksellinen etusivu on mitä todennäköisimmin jouluaattona.
18. marraskuuta 2005 kello 14.37
Juha Hiitelä: Helsingin Sanomien tilaajalevikin ja irtonumeromyynnin suhde on prosenteissa noin 99-1.
Lehden tuotoissa taas ilmoitus- ja levikkituottojen suhde on prosenteissa noin 70-30 ilmoitustuottojen hyväksi.
18. marraskuuta 2005 kello 16.13
Kiitos päätoimittajalle näistä lukemista. Niissä on mielestäni ihan tarpeeksi perustetta sille, miksi etusivu on miehitetty mainoksin.
18. marraskuuta 2005 kello 17.17
Kiitos Reetta nopeasta vastauksesta. Blogisi kommenttien määrän ja laadun perusteella blogisi tuntuu hyvän löytäneen lehden tekijöiden ja lukijoiden välisenä foorumina.
Voisit joskus kertoa ja paljastaa millaisena ja kuinka työläänä blogiasi ja siinä käytävää keskustelua pidät? Ja pitäisikö jokaisen lehden päätoimittajan (tai jonkun toimituksen johdosta) alkaa blogin avulla keskustella lukijoiden kanssa ja avata journalistisia valintoja lukijoille?
19. marraskuuta 2005 kello 2.08
”Toimitus on vuosikaudet halunnut ja haluaisi edelleen etusivun uutisille. Myös lehden liiketoimintapuoli (markkinointi) on viime vuosina yhtynyt toiveisiin.
Toiveen toteutumiselle on vain liian kovat ehdot.”
Ymmärrän tuon puolen, ja hyväksyn numerot; mutta sanon, että uusien asioiden toimimisen osittamiseen tarvitaan uskallusta, ja numerot ovat uskaltamisen vihollinen. Kysymys on tyylistä, ”imagosta”, ja semioottisinkeinoin ajateltuna HS sijoittuu nyti ihan kaupan kylkeen.
Tarkoitus tai ei. Kokonaiskuva ratkaisee.
19. marraskuuta 2005 kello 20.53
Mediablogille: Ajattelin lähiaikoina kirjoittaa noviisibloggaajan kokemuksista kannustukseksi (tai pelotukseksi) virkasiskoille ja -veljille sekä ihan muutenkin.
21. marraskuuta 2005 kello 1.03
mikaje: näillä ns. tutkimuksilla pyritään tietysti varmistamaan Halosen uudelleenvalinta. Syyttä ei Hesaria tunneta ulkomailla nimellä SDP-Times.
22. marraskuuta 2005 kello 0.07
Me täällä nuorten vihaisten miesten yleis-Erkkolaisten salaliittojen paljastusviraston kolmos-osaston kuudennessa jaostossa taas uskomme, että esim. Aatos Erkon näyttävähkön Haloskampanjan takana on ainoastaan pyrkimys suojaverhon luomiseksi Pravdan todelliselle tavoitteelle: Niinistön presidenttiydelle ja suomen Nato-jäsenyydelle.
(Mitä olisi viikko ilman Olli Kivisen Nato-kolumnia?)