Se tulee sitten keskiviikkona. Uudistettu lehti.
Uudistus ei tule sattumalta julki 16. marraskuuta. Päivä on Helsingin Sanomien vuosipäivä. Aikaa lasketaan siitä kun Helsingin Sanomien edeltäjä Päivälehti ilmestyi ensimmäisen kerran 16.11.1889.
Edellisen kerran lehteä uudistettiin kaksi vuotta sitten. Sitä ennen vuonna 2000. Sanomalehtienkin kehitysvauhti on kiihtynyt, sillä takavuosina uudistusten väli saattoi helposti olla kymmenen vuotta ja enemmänkin.
Pian aamukahvipöydässä olevan uudistuksen päätekijät Max, Moritz ja taiteellinen johtaja vaikuttivat rauhallisilta. Yritin puristaa Maxilta haastattelulausuntoa, mutta turhaan. Kaikki mikä on tehtävissä, on tehty. Nyt vain odotetaan.
Odotetaan keskiviikkoa ja lukijoiden reaktiota.
Vaikka itsestä tuntuu, etteivät kahvit aamulla läiky kupeissa, lukijan reaktiota ei koskaan voi varmasti tietää.
Eniten epävarmaa oloa liittyy kuolinilmoituksiin. Niiden paikka siirtyy lehden A-osasta C-osaan, kauemmas alusta.
Kuolinilmoitusten sijainti on herkkä asia. Aina, kun niiden paikkaa lehdessä siirretään, tulee palautetta. Moitteita ja tuohtumusta. ”Eikö siellä Erkkolassa edes kuolleita kunnioiteta?” Ne lukijat, jotka tyytyvät ratkaisuun tai joille asia on samantekevä, eivät soita eivätkä lähetä sähköpostia.
Kuolinilmoitukset siirtyvät henkilöuutisten mukana kauemmas lehden alkupäästä ja kovista uutisista. Rauhallisempaan ympäristöön. Tässä lehti lähestyy kansainvälistä käytäntöä.
On myös tuotanto- ja rakennesyitä, mutta vaikka ne ovat tosia, niiden selostaminen kuulostaa omissakin korvissa selittelyltä. Paras kun on niistä hiljaa, ellei kukaan kysy.
Tällä kertaa ei kosketa kirjasintyyppeihin, eikä -kokoihin. Palautetta niiden muutokset tuottaisivat vuorenvarmasti.
Toistaiseksi epätoivoisin palautetilanne sattui vuonna 2000.
Soittaja, vanha rouva oli käärmeissään. ”Eikö teille moukille riittänyt, että menitte pienentämään kirjaimet näkymättömiksi. Menitte vielä muuttamaan sivun palstajakoakin (kahdeksasta seitsemään).”
Sanoin, ettemme koskeneet palstajakoon. Se on entisellään. Rouva sanoi, että älkää nyt viitsikö siellä valehdella vanhalle ihmiselle. Palstoja on vähemmän.
”No ei ole, minulla on lehti edessäni ja voin vaikka laskea palstat…”
Jankkaamista jatkettiin jonkin aikaa. Rouvan kielenkäyttöön tuli jo voimasanojakin.
Sanoin lopulta tuskastuneena, että eiköhän lopeteta tämä keskustelu ja sovita, että teidän lehtenne on seitsemän-, minun kahdeksanpalstainen.
”Mikä ****tyttö sinä siellä olet päättämään minun lehteni palstoista!” Ja luuri korvaan. Aivan.
15. marraskuuta 2005 kello 0.59
Hmm.. Muistanko väärin tuon edellisen rakenteen jos mieleni tekee hieman irvailla sille että lieneekö kyseessä niinkään uudistettu lehti kuin ennalleen palautettu lehti ?
Sillä eikös juuri tuossa parin vuoden takaisessa uudistuksessa tuo kaupunkisivusto heivattu sinne C-osan perukoille pois A-osan lopusta & kotimaanuutisten perästä ja ulkomaan osio tuotu B-osan alusta A-osan loppuun..
15. marraskuuta 2005 kello 7.11
Kummallinen sana tuo ”uudistettu”! Ikäänkuin kaikki muutos olisi ”uudistusta”. Luvatut muutokset eivät mielestäni ole mitään ”uudistusta”. Siis harvinaisen tavallista suomalaista ”uudistusta”. LG, metasäveltäjä, Innopoli
15. marraskuuta 2005 kello 9.02
Minusta suunniteltu muutos vaikuttaa ihan järkevältä. Nykyisellään kotimaa ja ulkomaa on ängetty A-osaan, minkä seurauksena koko lehden lukemisesta kuluu 70% A-osan kimpussa. Ei varmaan optimaalista talouksissa, joissa lehti jaetaan aamukahvipöydässä.
Minun puolestani voisi rohkeasti siirtyä tabloidi kokoon. En voi kuvitella tilannetta, jossa nykyistä lakanaa olisi helpompi tai kätevämpi lukea. Sellaisessakin optimitilanteessa, jossa on ruhtinaallisesti käytettävissä pingispöydän kokoinen tila, joutuu ylimpiä palstoja kohden kumpartumaan. Bussissa, sohvalla, hampaita pestessä, saatika lentokoneessa, nykyisen kokoisen purjeen kanssa manoveröinti on silkkaa utopiaa.
Onko todella niin, että aineistoa on mahdotonta latoa tabloidikokoon? Minun järjellänihän lehdestä jakelumuotoon taitettuna tulee ihan saman paksuinen. Vai onko kyse vain lukijoiden vastustuksesta (miksi sitä vastustetaan?)
Hesari lähetti rakenneuudistuksesta sähköpostia. Posti oli onneksi netiketin mukainen (ei esimerkiksi HTML-only), mutta sen tarve jäi epäselväksi. Kukaan lehteä lukeva tuskin on voinut tältä uutiselta välttyä. Ymmärtäisin, jos haettaisiin palautetta tai jotain netin tarjoamaan interaktiota, mutta tuossa nähdäkseni kerrottin vain, mitä lehdestä on voinut jo lukea.
Mitä palstapuheluun tulee, ei auttene muu kuin hyväksyä, että lukijakuntanne on niin laaja, että ”meitä löytyy” joka lähtöön. Tuollaisesta tuskin kannattaa välittää lainkaan, vaan löytää sen verran itseluottamusta, -kunnioitusta, ja ehkä jopa arroganssia, että voi vain todeta olleensa oikeassa piste, ja unohtaa koko jutun tyystin. Tämä kyky meiltä umpitunnollisilta suomalaisilta joskus osin puuttuu.
15. marraskuuta 2005 kello 9.18
Kuolinilmoituksista tuli mieleen, että ne voisivat toimia alkusysäyksenä jonkinlaiselle henkilökohtaisen mediasuodattimen prototyypille. Idea voi olla utopistinen, mutta varmasti toteutuu tulevaisuudessa jossain muodossa.
Nykyisenä informaatiotulvan aikana en näe mitään järkeä siinä, että ihmiset itse suodattavat lukemalla kaiken informaation, jota eri medioista tulvii. Kuolinilmoitukset ovat hyvä esimerkki. Jos ne kaikki aina lukee, huomaa siellä tutun nimen ehkä kerran pari vuodessa. Eikö olisi järkevämpää, jos ihmisillä olisi profiili (joka sisältäisi mm. tuttujen ja ”kiinnostavien” henkilöiden nimet) ja automaattinen media-agentti tai filtteri nostaisi sitten esiin massasta relevantteja ilmoituksia?
Toki toteutus on tässä utopistisessa ehdotuksessa ohutta yläilmaa, mutta olen varma, että tiedonvälitys kehittyy tulevaisuudessa tuohon suuntaan. Se on ainoa keino hallita alati yltyvää informaatiotulvaa.
Seuraava vaihe olisi esimerkiksi poimia mielenkiintoisimmat uutiset etualalle profiilin mukaan, valita niistä lyhyt tai kattava versio (mielenkiinnon ja käytettävissä olevan ajan perusteella), ja suodattaa eri medioista pois toistona tulevat täysin samat uutiset.
Toki tässä on vaarana putkinäköistyminen – kunnollisen uutislehden yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on laaja-alaisuus ja kattavuus, eli että se tuo lukijan eteen asioita ja aloja, joista ei muuten tule hankkineeksi tietoa. Ihmisen pitää itse varoa sulkemasta itseään liian pieneen todellisuuteen (tosin voi olla, jos eivät viisaimpia, niin autuaimpia ovat ne, joiden todellisuus on pienin.)
15. marraskuuta 2005 kello 9.41
Ei voi välttyä vaikutelmalta, että jos näin nopeasti pitää taas uudistaa, ovat aiemmat uudistukset olleet epäonnistuneita (tai jääneet puolitiehen tms.). Mikä takaa, ettei taas epäonnistuta? Tällaisen kierteen välttämiseksi ymmärrän kyllä niitä, jotka ajattelevat, että lehden ulkoasun ja rakenteen uudistamisessa pitää olla paremminkin konservatiivi kuin radikaali.
Mutta joka tapauksessa toivotan menestystä uusimmalle uudistuksellenne.
15. marraskuuta 2005 kello 11.57
Kannatan myös tabloid-kokoa. Lontoossa The Times muutti olomuotonsa tabloid-kokoon: ensin painettiin puolisen vuotta molempia ja sitten siirryttiin pelkkään tabloidiin. Ja luettavuus parani huimasti.
Viimeksi tänään katselin junassa kun nuori mies yritti lukea Hesarin urheilusivuja muita häiritsemättä mutta silti vain vieressä istunut tyttönen joutui luopumaan Satasen lukemisestaan koska tila yksinkertaisesti loppui.
Olisikin todella kiva tietää, millä argumenteillä tabloid-kokoa vastustetaan?
15. marraskuuta 2005 kello 12.39
Kannatan myös lämpimästi tabloidikokoa. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt paikkaa, jossa nykyinen koko olisi helppo tai mukava lukea. Lentokoneessa tai ilman pingispöytää lehti on yksinkertaisesti tuon kokoisena aivan mahdoton lukea.
Olisiko mahdotonta, jos vaikkapa vain sunnuntainumeroa kokeiltaisiin tabloidikoossa?
15. marraskuuta 2005 kello 13.10
Sunnuntainumero on paksuudeltaan varmasti hankalin tabloidiksi muutettava. Lisäksi sitä on yleensä parhaiten aikaa ja tilaa lukea.
Kenties maanantain lehti olisi parempi koekaniini? Se ainakin tulisi koeteltua ruuhkabusseissa…
15. marraskuuta 2005 kello 13.33
Taika, uskoisin että kyseessä ovat vain ja ainoastaan vanhat asenteet, tai mahdollisesti jopa pelko siitä, että lehti yhdistettäisiin iltapäivälehtiin. Mitään käytännön merkitystä asialla ei ole, paitsi lukijoille siis.
Mutta mikään ei ole mahdotonta, mm. vielä puolisen vuotta sitten mainitun lehden päätoimittaja antoi puolivähätteleviä lausuntoja blogeista.
Ja katso missä nyt ollaan!
15. marraskuuta 2005 kello 13.47
Toisaalta sunnuntainumero olisi juuri siksi hyvä koekaniini, että sen paksuudella varmasti perusteltaisiin nykyisen muodon säilyttämistä… Jos homma toimii sunnuntainumeron osalta, niin se toimii muidenkin osalta.
Hesarihan voisi muuten kerätä lukijoilta parhaita paikkoja missä tuon megalehden saa yleensäkään luettua. Voisi tulla mielenkiintoista luettavaa! Itse en suoralta kädeltä keksi yhtäkään paikkaa. Lattialla tulee luettua, mutta se on ergonomisesti varmasti vaativin paikka. Ehkä siksi nettihesari onkin omalta osaltani yleisin lukumuoto.
15. marraskuuta 2005 kello 14.08
On myös tuotanto- ja rakennesyitä, mutta vaikka ne ovat tosia, niiden selostaminen kuulostaa omissakin korvissa selittelyltä. Paras kun on niistä hiljaa, ellei kukaan kysy.
Eli kysytään sitten: maakuntapainoksen tilaajana kiinnostaisi kuulla, millaisia nämä rakennesyyt ovat.
15. marraskuuta 2005 kello 14.30
En haluaisi Hesariani tabloidina. Pakko nyt sanoa mielipide ääneen, kun tuli niin monta kommenttia, joissa tabloidia toivottiin.
Vaikka tabloid helpottaisi lukemista, uusi taittotyyli sen mukana vaikuttaisi myös sisältöön. En halua Hesarista ”laatuversiota” Iltasanomista, eli suuria kuvia, suuria otsikoita ja lyhyitä juttuja, mitä kai tabloidimuoto tuo.
15. marraskuuta 2005 kello 14.39
Yritän vastata tuoreeltaan edes osaan kommenteista. Kiitos niistä.
Tabloid-koosta: Kyllä lehdessä on mietitty ja selvitelty eri kokovaihtoehtoja, muun muassa tabloidia. Nykykoko on hankala, ei kai sitä kukaan kiellä.
Lehden nykyinen toimitus- ja ilmoitussisältö mahdutettuna tabloidiin tuottaisi tiiliskiven. Sunnuntain lehti ei mahtuisi postilaatikoista.
Jos joku kysyy, eikä sisältöä voida karsia. Voidaan, jonkin verran. Jos karsitaan kovalla kädellä, sisältö köyhtyy. Sen kattavuus ja monipuolisuus kärsivät. Ja viime kädessä lukija.
Tabloid ei vaikuta Helsingin sanomien ratkaisulta. On kuitenkin muita vaihtoehtoja ja niitä tutkitaan. Parast´aikaa.
Toimituksen kannalta lehden koko, formaatti ei saisi vaikuttaa sisällön määrään ja laatuun, eikä aikatauluihin, jotka taas vaikuttavat sisältöön.
Rikulle: Edellinen uudistus jäi paikallisjournalismin kannalta puolitiehen. Kaupunkisivujen sijainti ei ollut oikea. Nyt tilanne korjattiin. Muuten uudistus onnistui lukijapalautteenkin perusteella.
Sami Suomalaiselle: Kiistän vähätelleeni blogeja, edes puolittain.
OlliS: Tuotanto- ja rakennesyistä ihan lyhyesti. Lehti painetaan kahdessa erässä: ensin C ja D (sivujen oltava valmiina klo 20:een mennessä), sitten A ja B (dead line klo 22).
Lehti joudutaan rakentamaan niin, että myöhään tapahtuva/valmistuva sisältö sijoittuu myöhään painettaviin osiin ja varhainen aikaisin painettaviin osiin.
Vain myöhemmin painettaviin osiin voidaan tehdä päivityksiä ja korjauksia.
Osilla (A, B, C, D) ja osapareilla (esimerkiksi A+B) on vielä maksimisivumääriin perustuvia rajoitteita.
Näiden syiden takia lehden joihinkin osiin on tunkua, jotkin hölskyvät. Sisältöjen sijoittuminen on aikamoisen palapelin tulos ja siksi kaikki sisällöt eivät aina ole optimaalisessa kohtaa lehteä.
15. marraskuuta 2005 kello 15.15
Anteeksi tyhmyyteni, mutta en vieläkään ymmärrä tuota argumenttia, että lehdestä tulee tiiliskivi tabloidimuodossa. Vaikka kunkin sivun/aukeaman pinta-ala olisi puolet entisestä, niin luukusta jaettava lopputulos on periaatteessa saman paksuinen, sillä nykyisellään se taitetaan kaksi kertaa. Tabloidi tarvitsee taittaa vain kerran (vrt. Nyt-liite). Eri osathan (A, B, C, D, E, F) voivat edelleen olla erillään, mikä on kätevää mm. lehteä samaan aikaan aamiaispöydässä lukeville perheille.
Vai missä tämä logiikka pettää? Varmasti olette asian miettineet tarkkaan…
15. marraskuuta 2005 kello 15.16
Onko siis teknisesti niin, että jos lehti painettaisiin tabloid-kokoon, niin se olisi silloin kuitenkin paksumpi kuin nykyinen Hesari yhden kerran taitettuna?
Ja puolivähättelevään lausuntoon liittyen, se tulee tässä. A-studiossa totesit kesäkuussa, että ”Blogissa journalismin ei tarvitse perustua faktoihin. Totta kai se voi perustua faktoihin, mutta se ei useinkaan ole koko totuus asioista. Perinteistä mediaa velvoittaa edelleen se, että pitäisi antaa mahdollisimman täysi ja totuudenmukainen kuva asiasta”.
Kysyisinkin, oletko nyt bloggaajana vähemmän velvollinen antamaan mahdollisimman täyden ja totuudenmukaisen kuvan kirjoittamistasi asioista? Ja löytyykö Hesarista sitten oikeasti Se Totuus?
15. marraskuuta 2005 kello 15.58
Mielenkiintoista ilmiönä. Kuinka HS-blogeista uhkaa kehittyä lukijapalvelu, mutta toisaalta ilman kommentoinnin mahdollisuutta se on vain nettikolumni, tai kirjoitus muuten vaan.
Kansalaisjournalismi on ilmiönä tavattoman kiehtova, kirjoittaja saattaa olla vapaalla oleva ammattitoimittaja, tai muuten vaan häntä pätevämpi alansa tuntija, joka tekee samaa nyt internetissä. Mutta täysin ilmaiseksi, sekä ilman sidoksia kenenkään etuun. En voisi uskoa sen ainakaan huonontavan laatua yksittäistapauksessa. Tosin sen laadun takeissa, ja sen löytamisessä on omat ongelmansa. Toki ratkaistavissa.
Onko Suomessa vasta orastavasta kansalaisjournalismista sitten kilpailijaksi? Aika näyttää, mutta varmaa on, ettei senkään kehitys ole pysähtymässä. Lisäksi oraasta ei tulisi suoria johtopäätöksiä tulevaan vetää.
15. marraskuuta 2005 kello 18.29
v:lle ja Sami Suomalaiselle nyt lisää asiaa tabloid-koosta. On totta, että kerran taitettu tabloid on samanpaksuinen kuin kahteen kertaan taitettu broadsheet. Painoarkkien määrähän on sama.
Esimerkiksi tämänpäiväinen lehti, jossa on 40 sivua eli 80 tabloid-sivua, ei olisi ongelma. Se olisi aika laiha tiiliskiveksi.
Ongelma sen sijaan olisivat viikonlopun isot lehdet, ja etenkin sunnuntain lehti, jossa voi olla yli 100 sivua.
Viime pyhäinpäivän lehti olisi ollut tabloidina 228-sivuinen. Se olisi jo tiiliskivi, ja repeilisi postiluukussa.
Toinen asia on se, että jos nykykokoisen lehden sisältö siirrettäisiin tabloidiin, syntyvän tabloidin sivuja olisi luultavasti enemmän kuin kaksi kertaa nykylehden sivumäärä.
Kasvu johtuisi tabloidien sisältö- ja ulkoasufilosofiasta.
En ole missään nimessä taiton tai tabloidien asiantuntija, mutta näkemäni perusteella tabloideissa on vähemmän juttuja/sivu tai aukeama ja kuvat ovat suurempia (suhteessa pinta-alaan).
Meillä on mietitty myös erityyppisiä ”hybridiratkaisuja” kuten jonkin osan painamista tabloidina. Tähän saakka ongelma on ollut tuotannon mutkistuminen. Silti vaihtoehtoja mietitään ja arvioidaan kaiken aikaa.
Sami Suomalaiselle erikseen blogien puolivähättelystä. Bloggaajana en ole yhtään ”vähemmän velvollinen antamaan mahdollisimman täyden ja totuudenmukaisen kuvan kirjoittamistasi asioista?”
Tunnen ihan samalla lailla vastuuni kuin lehteen kirjoittaessani. En vain haluaisi, että blogini olisi ainoa lähde, jos asiasta tehtäisiin uutinen. Sitä tarkoitin.
Hesarista ei taida löytyä Sitä Totuutta, vaikka lehteä välillä sanotaankin Pravdaksi.
15. marraskuuta 2005 kello 18.41
Täällä Puutteenperällä on paljon vanhoja taloja, joiden postiluukusta Hesari ei mahdu sisään millään ilveellä, eivät edes a-neloskirjeet ilman postinkantajan taidokkaita vippaskonsteja. On hulppeata avata iso lehti levälleen ja lukea se vaikka lattialla, ja kyllä urbaanihelsinkiläiselle on kehittynyt kyky lukea nykykokoista Hesaria uskomattoman ahtaissa paikoissa lähimmäisiään tönimättä. Olen peruslehden kannalla enkä erityisemmin välittäisi useilla liitteillä kuormitetusta aviisista. On se vähän outoa, että kuolinilmoitukset ovat tekstissä. Muistanpa ajan, jolloin Hesarissa oli yleisönosasto lehden lopussa rivi-ilmoitusten kyljessä. Kunnolla toimitettu yleisökirjoitusten sivu on ollut merkittävä lehtien sisältöä koskeva uudistus. Maakuntien ykköslehtiin riittää yksi yleisösivu, mutta HS on aukeaman väärtti.
15. marraskuuta 2005 kello 19.10
Englantilainen laatulehti Guardian siirtyi hiljattain berliner-kokoon, joka on ymmärtääkseni hiukan tabloidia leveämpi mutta korkeampi. Samaa kokoa käyttää myös ranskalainen Le Mode. Onko Hesarissa mietitty tähän formaattiin siirtymistä? Ei olisi niin radikaali uudistus kuin tabloid.
15. marraskuuta 2005 kello 21.25
Entä jos eri osat ovat erillään kuten nytkin? Onko tabloidin suurempi sivumäärä silloinkin ongelma?
16. marraskuuta 2005 kello 8.14
Hei v, luuletko, että lehdenjakajat joka luukulla laittavat ilomielin 4 erillista osaa sisään? Et ole ikinä jakanut lehtiä, vai?
16. marraskuuta 2005 kello 9.40
Berliner-koko on yksi selvitettävistä malleista. Maailmalla on formaatteja, joista valita.
v:lle vaikka osat painettaisiin erikseen, ne joudutaan jakamaan samassa nipussa eli yhtenä lehtenä. Eli ongelmakin säilyisi.
16. marraskuuta 2005 kello 10.50
Menen tässä huomattavasti asiasta sivuun, mutta on pakko sanoa. En tiedä, mistä tämä ilmiö on peräisin, mutta useat tuntuvat kommentoivan kirjoituksia mm. tässä blogissa kuin sähköpostilistalla. Mielestäni blogeissa ei ole tarpeen lainata kysymystä tai muuta tekstiä aiemmista kirjoituksista kommentoidakseen sitä. Ja yleensäkään keskustelun ei kai tarvitse olla pelkkiä suoria kysymyksiä ja vastauksia? Tietyllä tavalla tämä on kaiketi suomalainen ilmiö. Koulussa on kai opetettu, että vastataan kun kysytään, ja siihen mitä kysytään…? Blogeissa voisi kuitenkin käydä keskustelua myös dynaamisemmin.
16. marraskuuta 2005 kello 12.18
Lontoossa The Times on keksinyt mielestäni sivukoko-ongelmaan näppärän ratkaisun: arkena lehti on tabloid-kokoinen, mutta sen sijaan sunnuntaina ilmestyvä The Sunday Times, joka eri nimestään huolimatta on käytännössä The Timesin sunnuntainumero, on edelleen leveä ja lavea. Arvelen, että tämäkin vaihtoehto on tullut Hesarin toimituksen mieleen?
Mitä tulee sisältöön, niin jokainen joka lukee The Timesiä huomaa, että turhanpäiväisiä kuvia ei revitellä siellä samaan tapaan kuin Suomessa, jossa kuva kuin kuva on hyvä, kunhan se on tarpeeksi isolla. Monessa lehdessä on täällä omaksuttu taittotyyli, jossa kuvalle on varattu keskeisiltä sivuilta valtavat palstatilat, mutta itse kuvatoimitusten ja kuvajournalismin resursseja samalla höylätään sen kun ehditään. Lopputuloksena meillä on isokuvaisia ja tavallaan myös vähätekstisiä lehtiä, joissa kuvan laatu ei enää ratkaise, vaan se, että lukijan on vaivatonta katsoa visuaalisesti helppolukuista lehteä.
The Timesissä tekstiä vaikuttaa äkkiseltään olevan paljon enemmän, tabloid-koosta huolimatta. Ja siellä uskalletaan edelleen painaa mustavalkoistakin kuvaa. Mutta tästäkin on totta vain toinen puoli: juttuvalinnat ovat yllättävän viihteellisiä ja jonkun julkkiksen näyttävä PR-esiintyminen pääsee herkästi lehden tärkeimmille uutissivuille.
Niin se median viihteellistyminen etenee, salakavalasti. Pahus vie.
16. marraskuuta 2005 kello 14.03
Selasin taas aamun lehden läpi. Juuri luetun kirjan (Synkkä yksinpuhelu) innoittamana harkitsen taas, tarvinko aviisia ollenkaan — vai useita. Ehkä tästä tunnetilasta johtuen uudistuksen isoin asia oli sivu, jolla esiteltiin uudistusta. Muutoin uudistus meni minulta Yleisönosaston hakemiseksi.
Kun, nimittäin, HS:aa rytmittää eniten suuri ilmoitusten määrä. Niiden seassa harhailee juttuja, joiden kotipaikka jää hieman epäselväksi, ja seuraavaksi rytmissä tulee teemasivut.
Uudistus jäi minulta tämän rytmiikan varjoon. Lisättäköön, etten ole mainokkeja vastaan sinänsä; saan leipäni semmoistenkin teosta.
Hesarin tulevaisuuden kysymyksiä lienevät kuitenkin taiton sijasta lehden asema ”vähän vanhenneen” tiedon tuottajana vasta seuraavana aamuna kontra oma journalismi, jota tähän numeroon olikin varsin kiitettävästi hoideltu, ja lehden yhdistäminen muihin välineisiin (blogit, radio, muu, mikä?)
Eero Raunio
Porvoo
16. marraskuuta 2005 kello 15.01
Täältäkin ääni tabloidille!
En epäile ollenkaan, ettettekö saisi halutessanne luotua lehteä, joka olisi sekä näppärämmän kokoinen että sisällöltään runsas. Mitä enemmän olen asiaa miettinyt ja erimaisiin tabloideihin nykyistä Hesaria verrannut, sitä enemmän on tabloidia puoltava kantani vahvistunut.
Todella mukava kuulla, että asiaa on teilläkin pohdittu ja nykykoon hankaluus on myönnetty. Nyt sopiikin vain toivoa, että pohdiskelut myös johtavat johonkin konkreettiseen lähitulevaisuudessa, ettei pääse käymään kuin monella muulla lehdellä, joissa tabloidiin siirrytään vasta, kun merkittävä osa lukijoista on luopunut epäkäytännölliseksi kokemastaan broadsheet-lehdestä.
Laatua voi tarjota pienemmässäkin koossa ja tiiliskiviongelmakin on varmasti ratkaistavissa. Henkilökohtaisena mielipiteenä haluaisin kuitenkin varoittaa liian monen erillisen osan tekemisestä, kuten esimerkiksi Dagens Nyheter pelkkkään tabloidiin siirtyessään teki – iso nippu liian ohuita liitteitä on luettavuudeltaan lähes yhtä hankala kuin liian iso broadsheetkin, joskin tietysti hiukan eri tavalla.
Joka tapauksessa täytyy vielä kiittää asian nousemisesta esille. Ehkäpä tässä jaksaa vielä jonkin aikaa kärvistellä megalomaanisen lehden kanssa, kun tietää, että ainakin ongelma on tiedostettu.
16. marraskuuta 2005 kello 16.01
Uudistus vaikuttaa suurimaksi osaksi ihan toimivalta.
Jonkinlaista huvitusta herättää kuitenkin se, että Hesarissa kritisoitiin HBL:ää sen muuttuessa tabloidiksi siitä, että mielipideosasto siirrettiin lehden alusta keskelle. Nyt Hesari toteutti saman tempun.
Muutenkin monilla toimitajillanne tuntuu olevan vähän ylimielinen ote, erityisesti kulttuuritoimituksen puolella. Tämän päivän kanavalla kolumni oli täydellinen esimerkki asiasta. Ylimielisesti ja kuluuneesti valitellaan kun sarja X ei sitten loppujen lopuksi olekaan niin hyvä kun odotettiin ja implikoidaan, että ihmiset ovat liian laiskoja ja tyhmiä kiinnostuakseen muusta kuin geneerisestä hötöstä.
Joka tapauksessa uudistus vaikuttaa ihan toimivalta. Mielipidepalstan toinen sivu vaikutti tosin jotenkin irtonaiselta; ihan kuin se ei kuuluisi samaan kokonaisuuteen ensimmäisen kanssa. Mielipidepalstan ulkoasu vaatisi pientä viilaamista.
Tuomo Björksten ehdotus lehden koosta vaikuttaa mielestäni varsin toimivalta ratkaisulta. Olen itse varsin mieltynyt HBL:ssä käytössä olevaan tabloidiin. Viikonlopun lehdet tulisi pitää kuitenkin isoina ja mielenkiintoisina lukupaketteina.
16. marraskuuta 2005 kello 16.14
Ulkoasua niinkuin muitakin asioita lehdessä hiotaan vielä. Toimituksen tämänaamuisessa uutiskokouksessa löytyi uudistuneesta lehdestä jo korjattavaa, vaikka yleisnäkymä oli hyvä. Tulevaisuus on siinä mielessä selkeä, että sanomalehdestä ei viilaaminen lopu.
Kiitän nyt muistaessani teitä kaikkia arvokkaista kommenteista ja hyvistä ehdotuksista.
16. marraskuuta 2005 kello 16.15
Itse annan taas ääneni broadsheetille tai ainakin tabloid-lehdykkää astetta suuremmalle formatillle.
Ainakin omasta näkökulmastani tabloid on formaattina turhan pieni pätkäuutisia laajempia artikkeleita sisältävälle yleissanomalehdelle, yhden aukeaman alueella mahtuvien artikkeleiden määrä jää pakostakin kovin vähäiseksi ja jos ajatuksena on aamulla otsikkojen ja ingressien kautta vilkaista missä maa makaa ja poimia esiin ne kiinnostavat asiat on seurauksena kohtuutonta sivujenkääntelyä.
Omat tabloid-tuttavuuteni koostuvat pääasiassa kauppalehdestä ja tekniikka & taloudesta ja täytyy sanoa että luettavuudeltaan molemmat (poislukien korkeintaan fyysinen tilantarve ) häviävät nykyiselle hesarille:
Broadsheetissä esimerkiksi tärkeimmät kotimaantapahtumat ovat silmien edessä parilla aukeamalla mistä silmä poimii otsikot heti ensivilkaisulla ja tarkemman lukupäätöksen tekeminen on helppoa.
En kristallipalloa omista mutta uskoisin että ennemmin broadsheet kuin tabloid pitävät lukijan printissä kiinni monitorin sijasta siinä missä kynnys hypätä katkonaisesta tabloidista nettiversioon on jo paljon pienempi. Toivottavasti pohdiskelut eivät ainakaan johda mihinkään hätiköityyn trendiseuraamiseen ja tabloidiin tabloidin vuoksi.
18. marraskuuta 2005 kello 0.11
Minä en tiedä mikä on optimaalinen koko, mutta Hesarin koko ainakin on niin pielessä, että se on tärkeimpiä syitä miksen lue lehteä paperilta. Hesaria ei yksinkertaisesti voi lukea pienellä ruokapöydällä, linja-autossa, taksissa tai lentokoneessa. Missä sitä oikein voi lukea?
Toiseksi minä ainakin nukun 30 min pidempään kuin herään aikaisemmin lukemaan lehteä. Kun luppoaikaa aamulla on, luen sähköpostit tai teen muita työjuttuja välttääkseni ruuhka-ajan liikenteessä.
Jotkut yrittävät lukea tätäkin esmes lentokoneessa, mutta se tarkoittaa, että lehti on sitten myös vierellä istuvan suussa ja kyynärpääosumia tulee. Finnair voisi näyttää esimerkkiä ja lopettaa tällaisen jakamisen koneissa.
Minulle tulee kotiin paperilla TalousSanomat, joka on mukava ottaa työmatkalle mukaan. 15-30 minuutissa lehdestä onkin luettu kaikki olennainen. Yleissanomalehti samalla konseptilla kelpaisi hyvin. Asiaa vain pitäisi karsia sen verran, että lehden voisi ottaa mukaansa.
18. marraskuuta 2005 kello 17.54
EI LEHTEÄ TABLOIDIKOKOON…
Nykyinen sivukoko olkoon jatkossakin. Jos yli 100-sivuisia lehtiäkin tulee se olisi jo kirja – tabloidikoossa. Ohnan teillä kaupunkilaisille muitakin pienempikokoisia lehtiä jos niitä pitää lukea matkalla jonnekin. Älkää nyt ottaka kaikkia pölvästejä ehdotuksia käsittelyynne ainakaan vakavasti.
Mikko P.
20. marraskuuta 2005 kello 1.37
”Ohnan teillä kaupunkilaisille muitakin pienempikokoisia lehtiä jos niitä pitää lukea matkalla jonnekin.”
Tuohan se ongelma onkin, ei noita vaihtoehtoja ole. Hesari on pk-seudullakin ainoa tilattava sanomalehti. Ilmaisjakelulehtiä en voi lukea, koska niitä ei kotiini tule (laitoin Ei mainoksia -kyltin) ja matkan varrella tule vastaan.
Eikä ilmaisjakelulehtien journalismi edes ole tilattavien lehtien tasolla, STT:n tiedotteet osaan lukea netistä itsekin.
21. marraskuuta 2005 kello 11.40
”Muutenkin monilla toimitajillanne tuntuu olevan vähän ylimielinen ote, erityisesti kulttuuritoimituksen puolella.”
Olen jo vuosia saarnannut siitä vuonna 1998 Irlannin kulttuuria käsitelleestä liitteestä, joka oli todellinen epäprofessionaalisuuden muistomerkki.