Nyt voi nukkua yönsä rauhassa. Curt ”Curre” Lindström on täällä taas, nyt valmentamassa Jokereita. Hän jatkaa siitä, mihin Waltteri Immonen joukkueen jätti.
Jos nyt joku (siis muu kuin Hjallis Harkimo) kehuu tienneensä etukäteen Lindströmin pestaamisen, hän huijaa. Harkimo yllätti.
Jos uuden valmentajan tehtävä on saada Jokerien murusiksi mennyt itseluottamus kasaan, valinta osui. Kulta-Curren maine on Suomessa vieläkin niin kova, että itseluottamusongelmat siirtynevät muihin joukkueisiin.
Siltä varalta, että muisti takkuilisi: Lindström valmensi Suomen miesten maajoukkueen ensimmäiseen ja toistaiseksi ainoaan maailmanmestaruuteen vuonna 1995. Muistattehan: ”Den glider in…”
8. marraskuuta 2005 kello 10.28
Vuodesta 1995 on kymmenen vuotta.
Ilmeisesti Curre on saanut jotain menestystä aikaan tässä välilläkin, mutta silti ”kulta-Curre” ja ”poppamies” -nimitykset tuntuivat yliampuvilta otsikoissa.
8. marraskuuta 2005 kello 11.18
En voi olla sanomatta, mutta vuoden 1995 mestaruus oli euroopanmestaruus, koska NHL:n lakon takia pelattiin Euroopassa pelaavilla pelaajialla. Siksi se ei ole mielestäni nyt niin suuri asia.
Currehan pyrkii tunnetusti pitämään hyvää henkeä ja ilmapiiriä joukkueessa. Tällä metodilla pelaajia ei saada pelaamaa, vaan lyhyellä tähtäimiellä, näin ovat asiantuntijat sanoneet, pelaajien jonkin asteinen herättäminen onnistuu parhaiten agressiivisemmalla tavalla.
8. marraskuuta 2005 kello 12.57
Nyt onkin kiinnostavaa nähdä, purevatko Curt Lindströmin menetelmät Jokereihin ja purevatko ne tässä tilanteessa.
Joukkueurheilun nousu- ja laskukierteissä on paljon henkimaailman aineksia. Curre, jota en pidä poppa- vaan pappamiehenä, on minusta ennen kaikkea signaali niin joukkueen sisä- kuin ulkopuolellekin.
8. marraskuuta 2005 kello 14.40
Kyllä Hjallis yllätti, ainakin minut.
Olin ihan varma, että hän hakee kovaluontoista nhl-yrmyä penkin päähän, mutta hän ottikin ruotsalaiseksikin pehmon valmentajan.
Huomionarvoista on sekin, ettei Waltsua potkaistu kilometritehtaalle sadatusten kera, vaan hän jatkaa organisaatiossa merkittävällä paikalla.
Hjalliksen kovan bisneskuoren altahan alkaa näkyä inhimillisiä piirteitä…
8. marraskuuta 2005 kello 15.03
Miten niin jatkaa siitä mihin waltteri jätti? Currehan ilmoitti että hommat aloitetaan Nollasta.
8. marraskuuta 2005 kello 15.46
Täytyy muistaa, että Curt Lindström on profiloitunut projektivalmentajaksi ja tässä näen nimenomaan sen syyn, miksi juuri hän on oikea mies tähän tilanteeseen Jokereiden kannalta. On 99 % varmaa, ettei hän jatka Jokerien peräsimessä ensi kaudella, vaikka mestaruuskin tulisi Helsinkiin ja Jokereihin.
Uskon myös, että Waltteri Immonen tulee olemaan menestyksekäs Urheilutoimenjohtaja, mikäli – korostan mikäli – Hjallis ja Matti Virmanen antavat hänelle oikeanlaista ja riittävästi vastuuta. Utj:n paikka ei saa olla suojatyöpaikka, kuten maajoukkueen General Managerin paikka on ollut, ainakin tähän saakka, Jari Kurrille.
8. marraskuuta 2005 kello 16.20
Minä en usko mitään. Ne pärjäävät Lindströmin kanssa tai sitten eivät. Tai siltä väliltä.
Mitä mieltä Lasitalon emännyys ex-urheilutoimittajana on muuten hiihtäjä Kaisa Variksen paluusta; onko uskottavaa tai jopa toivottavaa, että hänkin pärjäisi uudella urallaan?
Lisäksi haluaisin tietää, minkä takia suomalaisessa journalismissa tämä urheilu-uskonto on niin syvässä? Antaisitte niiden touhuta ja selostaisitte mitä tapahtuu, eikö se riitä?
8. marraskuuta 2005 kello 17.00
Poppamiesvalmentajan salaisuus on luovuudessa, jolla hän yllättää joukkueensa aina silloin kun se tarvitsee herätystä. Poppamies ei opeta urheilijalle tekniikkaa, taktiikkaa eikä muutakaan sellaista jonka urheilija jo osaa vuosien harjoittelun tuloksena. Poppamies auttaa urheilijaa ottamaan käyttöönsä nämä taidot sillä ratkaisevalla hetkellä kun niitä tarvitaan.
8. marraskuuta 2005 kello 17.49
Lipsahdan jääkiekosta hiihtoon, että pääsen vastaamaan Köyhä Matille. Kaisa Varis on rangaistuksensa kärsinyt ja päässyt takaisin lähtöruutuun. Vaikea on ennustaa tässä vaiheessa kautta, menestyykö hän. Hyvä työmies (sukupuolesta riippumatta) on kuitenkin palkkansa eli palkintonsa ansainnut. Uskottavuutensa Kaisa Varis suttasi dopingilla.
Suomalaisessa journalismissa urheilu-uskonto on tainnut maallistua reippaasti viime vuosikymmeninä. Fanaatikot ovat vähentyneet ihan silmissä.
Peterille poppamiehestä: Hyvin kuvattu.
10. marraskuuta 2005 kello 3.18
Siis ei Curre mikään poppamies ole. Toi Suomen mm-kulta taitaa olla ainoa kunnollinen meriitti mitä hänellä on, eikä sekään nyt mikään jätti saavutus ole. Viime kaudella hän oli ipassa valmentamassa, ja sori nyt kaikille Curre-faneille hänen aikansa on ohi. Ihme juttu että jokerit ottivat tämän jo ansaitulle eläkkeelle valmiin miehen valmentajaksi, no pököjä on monenlaisia.
Reetta voin sanoa jo nyt ettei Kaisa menesty, se on katsos vain kylmä tosiasia..
10. marraskuuta 2005 kello 11.49
Kyllähän Curren palkkaaminen oli tiedossa jo aiemmin. Onko Hesarilla niin huonot urheilutoimittajat etteivät tienneet sitä etukäteen?
Ehkä eniten tässä naurattaa se, että tj Virmanen on nyt myös kakkosvalmentaja. Mies on siis oma työnantajansa ja pomo, mutta myös itsensä alainen.
Miksei tästä Virmasen vedosta puhuta mitään?
10. marraskuuta 2005 kello 12.31
Urheilulehti.fi taisi olla ensimmäinen medianedustaja, joka ”tiesi” kertoa tulevasta valmentajavaihdoksesta ennakkoon..Sitten heräsivät muut talviunesta. Tosin tuo vaihto oli lienee jokaisella tiedossa..jopa Immosellakin.
10. marraskuuta 2005 kello 13.17
Tämä ei liity mitenkään urheiluun. Tämä on osoitettu suoraan päätoimittajalle:
Blogeissa on monta tärkeää kirjoitusta.Sun Äitis kirjoittaa:
http://sunaitis.blogsome.com/2005/11/08/vetoomuksia
Jäin miettimään, että mihin näitä pitäisi lähettää, että asia säilyisi näkyvillä jatkuvasti. Suostuisiko esim. Hesari pitämään mummo-blogia, johon kirjattaisiin joka päivä uusi nöyryytys tai hoidon heikkous esille? Jotenkin en voi sietää ajatusta, että tätä hyssytellään ja vaietaan.
Ja se ajatus, ettei muka mitään voida tehdä – tai kaiki on jo tehty, EI pidä paikkaansa! Ongelma on erityisesti ASENTEISSA. Puh. Anteeksi, miehän melkeesti rähisen… en kenellekään hölökohtaisesti, vaan meille, jotka tämän yhteiskunnan rakennamme.
12. marraskuuta 2005 kello 11.39
Miten niin voimme nukkua yömme rauhassa? Ihan niin kuin Curre ja Jokerit olisivat se maailmannapa, jonka ympärillä elämämme pyörisi, ja siitä yöunemme olisi riippuvainen.
En ole kovin monta kertaa Lasitalon emäntää käynyt lueskelemassa, ja siihen on syynsäkin. Minua kiinnostaa paljon enemmän mummojen ja pappojen hyvinvointi kuin jokin typerä oravalauma, joka jahtaa pientä mustaa kiekkoa jääkaukalossa.
Mielestäni Tuulisuoja on ihan oikealla asialla, sillä hän sentään yritti herätellä Lasitalon emännän sosiaalista omaatuntoa, näköjään ihan turhaan. Eihän hän saanut edes vastausta emännältä. Kuivettaako näkyvässä asemassa oleminen ihmisen niin, että heikko-osaiseten kohtalo ei kiinnosta yhtään?
– Kärjistän. Kärjistän ihan tahallani, sillä haluan herätellä valtamedian johtohahmoja kirjoittamaan myös ihan oikeista asioista. En kuitenkaan aio pyydellä anteeksi kärjistystäni.
Jääkiekko ei ole mielestäni oikea asia. Se ei ole oikea asia, niin kauan kun mummut ja papat joutuvat kärsimään. Minua ihan hävettää päättäjien puolesta, että ihmiset, jotka ovat koko ikänsä tehneet työtä, pitäneet yhteiskuntaa pystyssä omalla vaatimattomalla tavallaan, pakotetaan elämänsä viimeisinä hetkinään nöyryyttävien toimien kohteeksi.
Missä on neljännen valtiomahdin sosiaalinen omatunto?
13. marraskuuta 2005 kello 20.32
Tuulisuojan ehdotus mummoblogista oli hyvä. Vielä parempi olisi, että mummojen ja vaarien kohtelu yhteiskunnassa olisi ilman blogiakin toimitusten juttulistalla -jatkuvasti.
Olen joskus kirjoittanut siitä, miten heikkojen (lasten, vanhusten, sairaiden ja köyhien) kohtelu on yhteiskunnan kypsyyden mittari. Suomi ei vaikuta vielä järin kypsältä.
Louhelle: Ei tarvitse pyytää anteeksi kärjistystä. Mummut ja papat ansaitsevat parempaa kuin mitä nyt monesti saavat.
Yritin harrastaa sarkasmia, kun kirjoitin yön rauhassa nukkumisesta.
Uskon pystyväni vielä laittamaan vanhusten kohtelun ja Jokerit tärkeysjärjestykseen.
15. marraskuuta 2005 kello 13.22
Miksi median pitäisi pystyä kertomaan etukäteen jääkiekkojoukkueen valmentajanvaihdoksesta?
17. marraskuuta 2005 kello 11.56
Ristolle..Sen takia, että lehteä täytyy saada myytyä. Printti ei ennätä ihmisten käsiin niin nopeasti kuin tiedon julkistaminen verkossa. Verkkohan tukee lehteä. Nosto verkkoon..”Jokerit vaihtaa valmentajaa”..pieni juttu ja loppuun. ”Lisää aiheesta lehdessä.” Se on sitä tukemista.
17. marraskuuta 2005 kello 14.49
Myös minusta tärkeisiin asioihin tulisi paneutua.
Toisaalta minä pidän suomalaisten vanhusten hyvin- tai pahoinvointia melko pienenä asiana verrattuna esimerkiksi nälänhätään, AIDSiin tahi muihin kliseisiin mutta järkyttäviin ongelmiin, joten minusta sen voisi mm. nimimerkki Louhen toteuttaman logiikan mukaan vaieta pois kokonaan. Vanhustenhoito ei minusta ole oikea asia niin pitkään, kun nämä ongelmat ovat olemassa.
Kävin Louhen blogissa, mutta vastoin kuvitelmiani siellä ei puhuttukaan vanhustenhoidosta, vaan Louhen psykiatrikäynneistä. Se kuvotti minua niin, että nielaisin tynnyrillisen ohrasuurimopuuroa väärään kurkkuun.
PS. Vihaan jääkiekkoa, eikä siitä minun puolestani tarvitsisi kirjoittaa missään. Mut niinku.
PPS. Tarkemmin ajatellen pekonipasta on minun mielestäni tärkeämpi asia kuin AIDS. Miten päätoimittaja ajatteli pitää mielipiteeni jatkuvasti pinnalla? Suostuisiko esim. Hesari pitämään jatkuvasti päivittyvää pekoniblogia?
17. marraskuuta 2005 kello 15.49
Urheilu on kylddyyriä siinä missä ooppera, teatteri tai Sillanpään Jartsa. Kansa vaatii leipää ja sirkushuveja. Jos kaikki vain kirjoittaisivat ja seuraisivat vanhustenhoitoa 24/7, niin kyllähän tässä hoidossa olisi itse kukainenkin.
Ja jos joku kymmenvuotias pojankoltiainen lukee talvella sunnuntain Hesarista Petteri Ala-Kivimäen matsiraportin ja siitä innostuneena menee paikalliselle kentälle koko päiväksi leikkimään tommisantalaa, niin onhan siitä jo yhteiskunnallista hyötyä. Kakara pysyy pois pahanteosta ja kansanterveys kiittää.
PS. Saan leipäni jääkiekosta. Ja maksan veroni kiltisti, tosin ajoittain mutisten.
PPS. Minun puolestani Hesariin voidaan perustaa pekoniosasto siinä vaiheessa, kun pekonin paistamisen MM-finaalia katsoo puolitoista miljoonaa ihmistä.
18. marraskuuta 2005 kello 17.56
Pekoniblogi ei nyt kyllä ihan ensimmäisenä ole tullut mieleen. Minusta tuntuu, että Vt itse olisi paras pitämään pinnalla pekonimielipidettään.
19. marraskuuta 2005 kello 13.29
Reetta Meriläinen, kiitos vastauksestasi. Molemmat saamani vastaukset, niin sähköpostiviesti kuin täällä palstalla olevakin, ilahduttivat minua kovasti.
Olen iloinen, että lasitalon emännällä on yhteiskunnallinen omatunto tallella. Tein turhan hätäisiä päätelmiä siitä, että Tuulisuoja ei saanutkaan vastaustaan välittömästi, viikonlopun vuoksi.
Vielä Vt:lle erikseen, koska hän sattui mainitsemaan minut ja blogini.
”Toisaalta minä pidän suomalaisten vanhusten hyvin- tai pahoinvointia melko pienenä asiana verrattuna esimerkiksi nälänhätään, AIDSiin tahi muihin kliseisiin mutta järkyttäviin ongelmiin, joten minusta sen voisi mm. nimimerkki Louhen toteuttaman logiikan mukaan vaieta pois kokonaan. Vanhustenhoito ei minusta ole oikea asia niin pitkään, kun nämä ongelmat ovat olemassa.”
Vt. Minkä ihmeen Louhen toteuttaman logiikan mukaan?
DD
Eivät nälänhätä, AIDS eivätkä muutkaan ongelmat ole KLISEISIÄ, kuten SINÄ väität. Mielestäni käytät ihan omaa logiikkaasi, et minun. : ) Minä pidän mainitsemiasi ongelmia erittäin tärkeinä, paljon tärkeämpinä kuin jääkiekkoa. Minulla vain ei ole niistä omakohtaisia kokemuksia. Tyydyn siis parantamaan maailmaa omasta olohuoneestani käsin niillä keinoin, mitä minulla on: ottamalla kantaa, ottamalla osaa erilaisiin avustuksiin.
”Kävin Louhen blogissa, mutta vastoin kuvitelmiani siellä ei puhuttukaan vanhustenhoidosta, vaan Louhen psykiatrikäynneistä. Se kuvotti minua niin, että nielaisin tynnyrillisen ohrasuurimopuuroa väärään kurkkuun.”
Mikä kohta psykiatrikäyntikuvauksestani kuvotti sinua, Vt?
Olen pitänyt blogia Vuodatuksessa heinäkuusta saakka, ja eläessäni olen käynyt tasan kolme kertaa psykiatrilla, sillä sairastan masennusta ja työuupumusta. Meillä päin nimittäin on tapana laatia hoitosuunnitelmia säännöllisin väliajoin, miten terapiaa jatketaan. Ja viime viikolla tosiaankin kävin elämäni kolmannen kerran psykiatrin vastaanotolla hoitosuunnitelman laatimista varten. Ja mukavia uutisia sainkin. Masennukseni on tosiaankin parannettavissa. Siitä olen erittäin iloinen. – Sekö seikka sinua kuvotti, Vt, että olen toipuva masennuspotilas?
Jos selaat blogiani, kerron siellä tosiaankin omasta elämästäni. Omat isovanhempani ovat kuolleet. Seuraava sukupolvi on vielä vireä, mutta kannan huolta sen sukupolven hyvinvoinnista edeltä käsin. Minulla ei siis ole omakohtaista kokemusta nykyaikaisesta vanhustenhoidosta. Sinun blogiasi en taida lukea. Minulle ei alkoholin väärinkäyttö on niin vieras asia, että en osaa ottaa kantaa, miten hoitaisit jatkuvaa krapulaasi. Ehkä AA tai A-klinikka osaisi neuvoa sinua tässä asiassa asiantuntevasti : )