Kevään ihmeitä

Reetta Meriläinen | Julkaistu 14. 4. 2010 10:51

Ei voi mitään. Joka kevät tekee mieli tuulettaa: Me teimme sen! Se on taas takana. Talvi, tosin tällä kertaa upea, mutta mahdottoman pitkä.

Kevät on tuonut katolle mustarastaan ja pientareille koirien ylijäämät. Kova valo paljastaa kelmeän ihon ja likaiset ikkunat.

Kevään ihmeiden lisäksi on paljastunut muitakin ihmeitä. Tai ainakin eriskummallisia juttuja. Yksi niistä on se, että ihminen voi syntyä kokoomuslaiseksi (kansanedustaja Marja Tiura).  Se tuntuu ihmeemmältä kuin se, että kuolee kokoomuslaisena, mutta kai silti mahdollista.

Toinen ihme on pääministerimme Matti Vanhasen muisti tai muistamattomuus sekä hahmotuskyky vaaliraha-asioissa.  Häntä kun on kehuttu asiat hyvin hallitsevaksi ja järjestelmälliseksi henkilöksi.
Kokemuksesta tiedän muistin oikukkaaksi ja epävarmaksi. Ihmisten, oopperoiden, kirjojen ja elokuvien nimet vain uppoavat jonnekin aivojen syvyyksiin ja tulevat esiin vasta maanittelun jälkeen.
Senkin tiedän, ettei sähköpostitulvassa jokainen posti jää mieleen. Siksi sähköpostia kannattaa arkistoida ja harrastaa muistiinpanoja.

Kolmas ihme on ollut kansanedustaja Kimmo Kiljusen Aasian-matka, jota Ylen maineikas urheiluselostaja Seppo Kannas olisi sanonut kombinaatio-yhdistelmä-matkaksi.
Yrityksissä on luotu matkustukseen pelisääntöjä, jotteivat matkustajan ja yrityksen rahat ja/tai intressit mene sekaisin. Yleensä selkeys on kestävin matkustussääntö: ihminen on joko työ- tai omalla matkallaan. Muuten tulee hähmää.

Paperi-ihmeitä Intiasta

Reetta Meriläinen | Julkaistu 9. 12. 2009 22:00

Viime viikolla Intiassa pääsi tutustumaan sellaisiinkin ihmeisiin kuin uusiin eurooppalaisiin sanomalehtiin.

Intiassa taas uusia sanomalehtiä putkahtelee markkinoille tuon tuostakin. Intia ohitti Kiinan viime vuonna ja on nyt maailman suurin sanomalehtimarkkina. Lehtien levikkikäyrät sojottavat iloisesti ylöspäin.

Intian sanomalehtien vauhti vaikuttaa niin kovalta, että etiikka on paikoin pudonnut kyydissä. Kaikki näytti olevan kaupan. Törmäsin muun muassa sponsoroituihin pääkirjoituksiin. Lukijalla saattaa olla vaikeuksia tietää, kuka milloinkin puhuu.

Mutta niihin eurooppalaisiin tulokkaisiin.

Portugalissa starttasi reilu vuosi sitten lehti, jonka nimi on i. Alku on ollut komea. Tabloidia pienempi lehti on jo valittu vuoden eurooppalaiseksi lehdeksi. Se on kerännyt myös ulkoasupalkintoja.

Lehti on hylännyt perinteisen osastojaon: kotimaa, ulkomaat, talous, kulttuuri ja urheilu. A-osassa ovat pääkirjoitukset ja muut mielipiteelliset tekstit. B-osa on nimeltään radar eli tutka. Se kertoo lyhyesti ja visuaalisesti eri aihepiirien uutisia.
C-osan nimi on zoom ja sen sivuilla mennään asioissa syvemmälle. Aihepiirien valikoima on leveä: politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja tieteeseen. Esimerkiksi.
D-osan nimi on mais eli enemmän. Mais sisältää menotietoja, urheilua, vapaa-aikaa, kaikkea taivaan ja maan väliltä.

Lehden toimittajista enemmistö on kolmikymppisiä. Uutistoimitus radarin toimittajat ovat kaikkein nuorimpia, alle 25-vuotiaita. Ikää ja kokemusta löytyy zoomista ja mielipideosastolta.

Lehden odotetaan olevan taloudellisesti kannattava viimeistään vuonna 2015. Jo nyt se voi kirjata yhden saavutuksen: lehden lukijoista 22 prosenttia ei ole aikaisemmin lukenut lainkaan sanomalehteä.

i on erilainen myös netissä. Uutiset eivät ole saitilla pääosassa, vaan ionline rakentuu paljolti sosiaalisen median varaan sekä tapahtumiin ja mielipiteisiin. Visuaalisesti verkkosivustokin on vahva.

Toinen eurooppalainen tulokas ilmestyy Saksassa. Berliiniläinen opiskelijakolmikko kehitti marraskuun alussa mahdottoman: räätälöidyn sanomalehden nimeltä niiu. He kumosivat uskomuksen, että räätälöity uutissisältö on mahdollinen vain netissä.

Lehden kokoaminen tapahtuu netissä. Vain etu- ja takasivu on niiun toimituksen omaa tuotantoa. Muun sisällön lehden tilaaja/ostaja klikkaa mieltymystensä mukaan niiun kumppanilehdiltä sivuina. Partnereita ovat muun muassa The New York Times, Berliner Morgenpost, Abendzeitung, Komsomolskaja Pravda, Bild ja International Herald Tribune.

Kun sivut on valittu, lehti menee digipainoon ja sieltä jakeluyhtiölle. Toistaiseksi lehteä voi tilata tai ostaa vain Berliinistä. Lehden pääkohderyhmä ovat opiskelijat.

Lehti on suurempi kuin tabloid ja pienempi kuin broadsheet. Ulkoasu on designerin painajainen, koska lehti koostuu niin erinäköisistä ja -luonteisista lehdistä.

On vaikea sanoa, menestyykö niiu. Ehdottoman mielenkiintoinen se silti on. Lukija pääsee nauttimaan kunkin lehden vahvuuksista ja lehdet saavat uusia lukijoita sekä vähän rahaakin.

Mystinen mies

Reetta Meriläinen | Julkaistu 11. 11. 2009 10:57

Noudatan nyt tiukasti 11. käskyä: älä selitä. En selitä pitkää postaustaukoa.
Uskolliset lukijat ovat jo lähettäneet montakin kautta kysymyksiä, miksi emäntä ei kirjoita. Viimeinen liikkeelle sysännyt voima olivat Ilta-Sanomien iloiset miehet Sanomatalon hississä. Veljellisen rystypuolen kehumisen jälkeen miehet suorastaan kannustivat jatkamaan blogikirjoittamista.

Helsingin Sanomat täyttää ensi viikon maanantaina 120 vuotta. Syntymäpäivää juhlitaan monin tavoin, muun muassa lehteä uudistamalla.

Helsingin Sanomain säätiö kerää muistitietoa lehden historiasta. Niissä merkeissä järjestettiin henkilökunnalle kirjoituskilpailu.
Kisan voitti Unto ”Unski” Hämäläinen kirjoituksella, joka käsitteli Kekkosen kuolinyötä sekä toimittajan työtä, tuskailua ja tunteita tuona yönä.

Aika monessa kirjoituksessa esiintyi mystinen hahmo. Milloin salaperäisenä näkymättömänä voimana milloin venekyytiä tarvitsevana tyyppinä Merisatamassa. Miehen kuvattiin näyttäneen laitapuolen kulkijalta muovikasseineen.

Samasta miehestä lähetti sähköpostia eräs entinen valokuvaajamme, joka 1968 työskenteli Hbl:ssa. Hän joutui aina maksamaan ”tuntemattoman mukavan ruotsinkielisen herran” flipperipelit Nordenskiöldinkadun jäähallissa, koska herralla ei koskaan ollut pikkurahaa.

Itselläni on samanlaisia kokemuksia 1970-luvulta jäähallin flipperin ääreltä.

Tuntematon flipperiherra ja kilpakirjoitusten mystinen hahmo on Aatos Erkko. Hänen isosisänsä Eero Erkko perusti muutamien muiden alle 30-vuotiaitten kanssa Helsingin Sanomien edeltäjän, Päivälehden, marraskuussa 1889.

Voiko voittamista harjoitella?

Reetta Meriläinen | Julkaistu 28. 8. 2009 16:40

Valkokärpässieni- ja muiden toimitushuolien lomassa olen yrittänyt analysoida Suomen yleisurheilijoiden menestymättömyyttä Berliinissä.

Ei minua askarruta se, miksei tullut mestaruuksia tai enempää pistesijoja. Enemmän askarruttaa se, mikseivät suomalaisurheilijat päässeet kauden tärkeimmässä kisassa parhaimpaansa.

Mikä typistää urheilijan alimittaiseksi silloin kun pitäisi kasvaa? Kisajännitys? Omat ja muiden asettamat paineet? Psykologian vaje?

Paineiden hallinnan pitäisi kuulua huippu-urheilijan valmennukseen ja usein kuuluukin. Joillekuille optimisuoritukseen riittää tieto omasta hyvästä kunnosta, mutta kaikille ei.

Joskus puhutaan voittamisen kulttuurista. En tiedä, onko sitä. Oletan, että voittamisen taito on monimutkaisen positiivisen takaisinkytkennän tulos. Oikeanlaisella seuralla on merkitystä, enkä tarkoita tässä urheiluseuraa.

Voiko voittamista harjoitella? Ehkä.

Näyttelijä Hannu Björkman kertoi kirjassaan Valkoista valoa, kuinka tehdä ramppikuumeesta siedettävämpi. En muista sanatarkasti, mutta ajatus meni jotenkin näin: pitää muuttaa esiintymisen lähtökulma. Ei pidä ajatella, saanko yleisön pitämään itsestäni, vaan, mitä voin lahjoittaa yleisölle.

Suomalainen yksilöurheilukulttuuri on aika sisäänpäinkääntynyt ja juro. Päälleliimattu, konsulttilähtöinen positiivisus ei yleistilaa muuksi muuta. Sietäisikö näkökulmaa säätää kohti yleisöä? Vaikka välillä muulta tuntuu, suomalainen yleisö on unohtavainen ja tyytyy pieniinkin iloihin.

Ennätyshölmöä

Reetta Meriläinen | Julkaistu 30. 7. 2009 15:43

STT:n uutishälytys on piipannut ennätystiuhaan viime iltoina. Ei, ei budjettiuutisia tai vaalirahoitusta, vaan uinnin maailmanennätyksiä Rooman MM-kisoista.
Maailman uiva nuoriso on tietysti huippukunnossa, mutta tästä ennätysten vyörystä voi kiittää ennen kaikkea kelluttavia uima-asuja. Ne kielletään ensi vuoden alusta. Jos uimapuvun nimi on Kantosiipi tai puvun kehittämiseen on tarvittu Nasankin (USA:n avaruushallinto) teknistä osaamista, on uintiväen ajattelu todella eksynyt ulkoavaruuteen.
Uima-asujen hyväksyminen oli massiivinen virhe. Virheen takia uimatilastoissa on nyt kahdenlaisia maailmanennätyksiä: kantosiivillä tai ilman. Inflatoituneilla ennätyksillä ei ole uutis- tai muutakaan arvoa. Penkkiurheilijalla on sellainen olo, että lopettakaa tuo hölmöily.
Myös uimareilta on kuultu kriittisiä lausuntoja.
Olen kerännyt listaa asioista, joilla huippu-urheilu yleensäkin nakertaa omaa nilkkaansa: doping, liian tiheään pidettävät arvokisat, vinoutunut tuotekehitys, ahneus, televisioyhtiöiden komenteluun alistuminen, johtajuusriidat…
Kansainvälisen uimaliiton (Fina) pukutouhusta voisi päätellä, että lajilla on mieltymystä itsetuhoon.

Pullaraivari

Reetta Meriläinen | Julkaistu 30. 7. 2009 2:05

Nyt riitti. Kun 90-vuotiaalta Helvi Sulkolta viedään mahdollisuus päiväkahveihin palvelutalossa, kaikkien kellojen pitäisi kilistä.
Vanhusten hoito on kaikkinensa paisuva ja viisaita ratkaisuja huutava kysymys. Kunnissa tarvitaan hyvää ongelmanratkaisukykyä. Ja joissain kunnissa on löydettykin toimivia malleja.
Vanhusratkaisuja ei voi tehdä pelkän taskulaskimen avulla. Laskimen käyttö ei vaadi paljoa luovuutta. Aivoja (sitä luovempaa puoliskoa) olisi hyvä kuunnella, samoin sydäntä. Malliksi voi miettiä, miten ja missä itse haluaisi 90-vuotiaana elää.
Siellä, missä vanhuksilta viedään päiväkahvit ja pulla, sydän on enää kovettuneen pullarusinan kokoinen. Sillä ei paljoa suoriteta.

Maan tapa ilman maata

Reetta Meriläinen | Julkaistu 24. 7. 2009 15:55

Vaalirahoitusuutisointi on edennyt. On päästy ihmettelemään pesukoneita ja suurruhtinastyylistä rahankäyttöä.
Lue koko artikkeli »

Rikospaikalla

Reetta Meriläinen | Julkaistu 21. 7. 2009 13:03

Suosittelen lomaa, jonka aikana on vain 0-2 kalenterimerkintää. Mitäs tänään tehdään vai tehdäänkö mitään on kysymyksistä parhaita.
Ihmettelin lomalla villiä luontoa, tarkoittaa harmaahylkeitä ja merikotkia. Hylkeet havaitsee ensimmäiseksi äänen perusteella. Ne puuskuttavat ja tuhisevat. Merikotkat taas nautiskelevat hellepäivistä lentämällä korkeuksissa ympyrää ilmavirtausten mukana. Lokit vihaavat merikotkia, ja vihan kuulee.
Tuo kaikki tapahtui länsirannikolla.
Itärajan tuntumassa taas oli kansainvälinen meininki. Tuupovaarassa ja Ilomantsissa filmattiin saksalaista rikossarjaa nimeltä Tatort. Seurasimme uteliaina, kuinka Herajärven kylän pajan eteen rakennettiin ankeaa kulissia aaltopellistä ja autonromuista. En tiedä, mitä ryteikön takana nousevalle kuvauksellisen kauniille mäelle taloineen tehtiin. Nähtäväksi jää.
Mietimme, onnistuisiko livahtamaan kuviin jollain konstilla esimerkiksi postinhakureissulla tai lenkillä. Eikös saksalaissarjoissa aina ole tyly pihaa tai katua lakaiseva tyyppi, jolta saadaan ratkaiseva vihje. Missä lippalakki ja luuta?
Touhu oli yhtä jännittävää kuin Tohtori Zivagon filmaaminen Joensuun tietämillä 1965. Siitä puhutaan vieläkin. Ja tänäänhän se tulee taas telkkarista.

EU-feissarit hyökkäsivät

Reetta Meriläinen | Julkaistu 1. 6. 2009 10:40

Rautatieaseman liepeillä joutuu normaaliaikoina pujottelemaan innokkaiden feissarien väleistä. Tänä aamuna en nähnyt yhtään Amnestyn tai Unicefin kerääjää, vaan maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (r) karkkien ja esitteiden kera. Mångfald ger mervärde. Totta.
Lue koko artikkeli »

Nyhjäistäisiinkö tyhjästä?

Reetta Meriläinen | Julkaistu 22. 5. 2009 16:17

Aamun Hesarissa professori W.Joseph Campbell (American University, Washington D.C.) esitti mielenkiintoisen selviytymiskeinon sanomalehdille:
”Sanomalehdet voivat selviytyä, jos ne supistavat itsensä sellaisiksi kuin ne olivat 1890-luvulla. Silloin ne ilmestyivät 12-18-sivuisina.”
Lue koko artikkeli »